Yleistä
Akuutti sikainfluenssa
Akuutista sikainfluenssatartunnasta puhutaan silloin, kun sikojen yskäoireet ovat tilalla selvät, ja tilalla on edelleen sikoja, joiden oireiden alkamisesta on kulunut alle muutama vuorokausi. Osalla sioista voi esiintyä myös kuumeilua.
Läpikäyty sikainfluenssatartunta sikatilalla
Sikainfluenssan akuutti vaihe on ohitettu, kun uusia sikoja ei tilalla enää sairastu, ja eläimet alkavat toipua taudista. Ilman jälkitauteja siat parantuvat sikainfluenssasta yleensä noin viikossa.
Viruksen osoittaminen akuutin taudinpurkauksen yhteydessä
Sikainfluenssavirustutkimus voidaan tehdä sierainlimanäytteestä tai sian keuhkonäytteestä.
1. Sierainlimanäytteet
Näytteenoton kohde: Siat, joiden oireiden alkamisesta on kulunut korkeintaan kaksi vuorokautta.
Näytteenottovälineet: Puhtaita näytteenottovanupuikkoja tai virusnäytteille suunniteltuja näytteenottotikkuja ja putkia, joissa on virusnäytteille tarkoitettua kuljetuselatusainetta. Ohjeita voi kysyä eläintautivirologian tutkimusyksiköstä. Viruselatusaineen käyttäminen näytteitä lähetettäessä parantaa mahdollisuuksia osoittaa virus näytteistä.
Jos kuljetuselatusaineputkia ei ole nopeasti käytettävissä, näytteet voidaan lähettää myös puhtaissa kuivissa näyteputkissa, esim. veri- tai maitonäyteputket.
Bakteriologisille näytteille tarkoitetut kuljetuselatusaineputket eivät sovellu virusnäytteiden lähetykseen.
Sierainlimanäytteiden näytteenotto-ohje
Näyte otetaan sellaisista sioista, joiden yskäoireet ovat kestäneet vasta parin päivän ajan ja joilla esiintyy selvää kirkasta sierainvuotoa. Näytteitä otetaan tilalla yleensä vähintään 10 - 15 eläimestä. Jos sopivia eläimiä on useammassa ikäryhmässä, näytteitä toivotaan ainakin kahdesta ikäryhmästä.
Näytteenottoa varten eläimen päätä pitää pystyä pitämään hetken paikallaan. Koska näytettä ei tarvitse ottaa syvältä sierainontelosta, kärsäjarrun käyttö ei ole välttämätöntä. Kun eläintä pidetään kiinni, on pidettävä huolta siitä, että sierainaukot eivät kiinnipitotavan takia puristu umpeen. Eläinlääkäri päättää käsittelytavan sikojen koon ja karsinaratkaisujen mukaan.
Ennen varsinaisen näytteen ottamista kärsä ja sierainaukot pyyhitään puhtaalla pehmeällä paperilla (käsipyyhe, talouspaperi) puhtaaksi rehusta ja muusta karkeasta näkyvästä liasta. Sierainlimanäyte otetaan näytteenottotikulla tai vanupuikoilla sierainontelon uloimmasta osasta läheltä sierainaukkoa. Jos näytteenotossa käytetään puuvartisia vanupuikkoja, näytteenotto on tehtävä niin, että tikku ei voi katketa näytteenoton yhteydessä. Vanuosaan yritetään saada mahdollisimman paljon sierainlimaa, ennen kuin tikku laitetaan joko tyhjään kuivaan koeputkeen tai viruselatusaineputkeen.
Näytteenoton jälkeen näytteenottotikun varsi joudutaan katkaisemaan, jotta se mahtuu suljettavaan näyteputkeen. Putkiin merkitään tunnistetiedot (yksilö ja/tai karsina).
2. Keuhkonäytteet
Näytteenotto sikainfluenssavirustutkimukseen voidaan tehdä taudin akuutissa vaiheessa tilalta patologis-anatomiseen tutkimukseen lähetetyn kuolleen sian keuhkonäytteestä tai tutkittavaksi lähetetystä keuhkonäytteestä.
Vasta-ainetutkimukset sikainfluenssatartunnan toteamisessa
Näytteenottoajankohta – pariseeruminäytteet
Sikainfluenssan itämisaika on lyhyt, mistä johtuen vasta-aineita voidaan todeta yleensä vasta niissä verinäytteissä, jotka on otettu sairastuneista yksilöistä vähintään noin 3 viikkoa yskäoireiden alkamisen jälkeen.
Meillä Suomessa esiintyy jo sikainfluenssatartuntaa osalla sikatiloista, mistä johtuen sikainfluenssan osoittaminen taudinpurkauksen aiheuttajaksi edellyttää käytännössä pariseeruminäytteiden tutkimista. Tällöin ensimmäiset verinäytteet otetaan mahdollisimman nopeasti oireiden alettua taudin akuutissa vaiheessa (niin sanotut 0-näytteet) ja toiset verinäytteet noin 3 viikon kuluttua samasta eläinryhmästä, mielellään samoista eläimistä. Verinäytetutkimuksen hinta sisältää tutkimuksen pariseeruminäytteistä.
Vasta-ainetutkimuksien avulla aiheuttajaviruksen tyypitystä ei saada tehtyä yhtä tarkkaan kuin sierainlima- tai keuhkonäytteestä.
Jos kyseessä ovat näytteet, joiden lähettämisestä on erikseen sovittu esimerkiksi Ruokaviraston tai Sikavan kanssa, ja maksajaksi on sovittu joku muu kuin tilan omistaja, lähetteeseen merkitään maksaja ja sen henkilön/tahon yhteystiedot, jonka kanssa poikkeavasta laskutustavasta on etukäteen sovittu. Lähetteeseen merkitään myös se, kenelle tutkimustulos lähetetään tiedoksi.
Lähetteeseen kirjataan taudinkulku tilalla ja eläimillä todetut kliiniset oireet. Eri ikäryhmissä havaittu yskäoireisiin liittyvä kuumeilu, ruokahaluttomuus, taudin leviämisnopeus ja sairastuvuus (sairastuneiden osuus kaikista sioista) ovat tärkeitä esitietoja samoin kuin tieto sikainfluenssarokotteiden käytöstä.
Näytteiden lähetys – sierainlima- ja verinäytteet
Sierainlimanäytteet jäähdytetään, pakataan (uloin kerros nestetiivis muovipussi) ja lähetetään kylmävaraajien kanssa styroksilaatikossa.
Verinäyteputket on myös pakattava huolellisesti, jotta niitä ei hajoa kuljetuksen aikana.
Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet
Näytteiden lähetys – keuhkonäytteet
Näytteet patologis-anatomiseen tutkimukseen (kuolleet eläimet tai keuhkonäytteet) lähetetään tilan sijainnin mukaan lähimpään Ruokaviraston toimipaikkaan.
Lähetysohjeet ja -osoitteet