Eläintautitutkimukset – opas näytteiden ottamiseen ja lähettämiseen LUONNOS

Eläintautitutkimuksilla todetaan eläintauteja ja zoonooseja (ihmisille ja eläimille yhteisiä taudinaiheuttajia) sekä selvitetään tilaongelmia ja sairauksien syitä. Kuolleista eläimistä tehdään patologisanatominen tutkimus taudin- tai kuolinsyyn selvittämiseksi. Osa tutkimuksista liittyy viralliseen tautivalvontaan. Tuotanto- ja harraste-eläinten tutkimusten lisäksi seurataan luonnonvaraisten eläinten tautitilannetta.

Näytteenotto-ohjeet ja hinnat

  • tutkimuskohtaiset ohjeet
  • tutkimuspaikat
  • tutkimusajat
  • tutkijoiden yhteystiedot
  • hinnat
  • tutkimuslähetteet

löydät Ruokaviraston hinnastosta kohdasta Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan).

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille (valitut tutkimuspaketit)

Tutkimustodistus ja lasku

Ruokavirasto lähettää laboratorion tutkimustodistuksen suojatulla sähköpostilla, jos sähköpostiosoite on tutkimuslähetteessä ilmoitettu. Ohje suojatun sähköpostin käytöstä Ruokaviraston laboratorion asiakkaille (pdf)

Lasku tutkimuksesta lähetetään kirjeenä, kun tutkimus on kokonaisuudessaan valmistunut ja tutkimustodistus toimitettu. Laskuja koskevat tiedustelut sähköpostilla tai puhelimella: laskutus.hml@palkeet.fi, puhelin 029 556 4900 arkisin klo 12—14.


Näytteenotto-ohjeet

Käytännön ohjeita hyvän näytteen ottamiseen

1 Bakteriologinen näyte

  • otettu niin aseptisesti kuin mahdollista
  • näytettä on riittävästi, esimerkiksi useita millilitroja märkäeritettä, eksudaattia tai ulostetta
  • otettu nopeasti oireiden ilmaannuttua (esimerkiksi tuore abskessi)
  • sivelynäytteet on otettu näytteenottopuikolla ja lähetetty kuljetuselatusaineputkessa (kaupallisesti saatavana esimerkiksi Probact, Copan, Transpocult)
  • virtsanäyte on otettu punktoimalla (toissijaisesti kateroimalla tai keskivirtsasta)
  • anaerobinäytteet otettu korkeintaan 4 tuntia kuolleena olleesta eläimestä
  • anaerobinäytteet otettu kaupallisiin anaerobikuljetusputkiin
  • otettu ennen lääkitystä
  • jos otettu lääkityksen aikaan tai sen jälkeen, lääkityksestä tiedot lähetteeseen
  • primaariviljelmät bakteeritunnistukseen (esimerkiksi Uricult, verimalja) tuoreena
  • jäähdytetty ja säilytetty +4 °C lämpötilassa (jääkaapissa) ennen lähetystä
  • näyteputket/purkit on merkitty selvästi ja mukana on lähete, jossa tarvittavat lisätiedot
  • kuljetuselatusaineiden käyttö on suositeltavaa.

2 Virologinen näyte

  • otettu niin aseptisesti kuin mahdollista
  • näytettä on riittävästi
  • verinäyte otettu mieluiten vakuumitekniikalla
  • otettu nopeasti oireiden ilmaannuttua
  • sivelynäytteet on otettu nukkatikuilla ja lähetetty mieluiten viruksille tarkoitetussa kuljetuselatusaineputkessa (kaupallisesti saatavana esimerkiksi UTM-RT tai Virocult); bakteriologisille näytteille tarkoitettuja elatusaineita ei saa käyttää!
  • jäähdytetty ja säilytetty +4 °C lämpötilassa (jääkaapissa) ennen lähetystä
    näyteputket/purkit on merkitty selvästi ja mukana on lähete, jossa tarvittavat lisätiedot
  • viruskuljetuselatusaineiden käyttö on suositeltavaa.

Tutkimuslähetteen taustatietokohtaan toivotaan, että lähettäjä täyttää oireiden keston ja laadun lisäksi myös tiedon eläimen rokotushistoriasta ja mahdollisista käynneistä ulkomailla tai siirroista pitopaikasta toiseen sekä hoitavan eläinlääkärin epäilemästä taudista. 

3 Vasta-ainetutkimuksen näyte

Bakteeri- ja virusvasta-aineita tutkitaan veri- ja maitonäytteistä. Monissa tapauksissa riittää yhden näytteen tutkiminen, kuten keinosiemennystoimintaan liittyvissä lakisääteisissä tutkimuksissa sekä vienti-, tuonti- ja seurantatutkimuksissa. Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa, onko eläimellä ollut kyseisen bakteerin tai viruksen aiheuttama infektio. Vasta-aineet voivat olla osoitettavissa pitkäänkin itse taudinaiheuttajan hävittyä elimistöstä.

Kliinisen taudin diagnostiikassa käytetään pariseerumitutkimusta. Ensimmäinen näyte otetaan oireiden alkaessa ja toinen näyte 2–3 viikon kuluttua. Mikäli vasta-aineiden määrä (tiitteri) jälkimmäisessä näytteessä on vähintään nelinkertainen verrattuna taudin akuutissa vaiheessa otetun näytteen tiitteriin, tulkitaan eläimen sairastuneen kyseiseen tautiin. Taudeissa, joissa immuunivaste on hidas tai epäsäännöllinen (muun muassa borrelioosi), ei vasta-aineiden nousun osoittaminen yleensä onnistu pariseerumitutkimusta käyttäen. Yhden näytteen perusteella voidaan osoittaa, mikä on vasta-ainetaso tutkimushetkellä. Raja-arvon ylittävä korkea tiitteri viittaa kliiniseen tautiin.

Näytteenotto

Näytteet otetaan seerumiverinäyteputkiin ilman hyytymistä ehkäisevää ainetta. Näyte on hyvä ottaa vakuumitekniikalla, sillä se parantaa näytteen laatua. Verta tai maitoa otetaan noin ¾ putken tilavuudesta, kuitenkin vähintään 5 millilitraa isoihin (10 millilitran) putkiin tai 2,5 millilitraa pienempiin (5 millilitran) putkiin. Tarvittavaan näytemäärään vaikuttaa se, miten paljon ja millaisia tutkimuksia näytteestä tehdään. Yksittäiseen tutkimukseen saattaa riittää 1 millilitraa verta tai maitoa.

Pilaantuminen, jäätyminen tai muu syy, joka aiheuttaa punasolujen hemolysoitumisen tekee seerumit tutkimuskelvottomiksi. Lehmillä ternimaito ei käy näytteeksi. Pilaantuneet maitonäytteet ovat myös tutkimuskelvottomia. Siksi näytteet on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti. Putket on suljettava nestetiiviisti.

Näytteenotto on ajoitettava niin, että näytteet saadaan tutkimukseen Ruokavirastoon mahdollisimman nopeasti. Perjantaina otetut näytteet voidaan säilyttää jääkaapissa ja lähettää maanantaina.

Jos on mahdollista, että verinäyte asianmukaisesta pakkaamisesta ja muusta varovaisuudesta huolimatta voi jäätyä tai muuten hemolysoitua matkan aikana, erotetaan seerumi ja lähetetään se kokoveren sijasta. Erotettu seerumi säilyy tarvittaessa jääkaapissa viikonlopun ylitse ja pakastettuna pidempään. Näyteputket tulee merkitä selvästi ja liittää mukaan lähete, jossa on tarvittavat lisätiedot. Kaikki halutut tutkimukset on merkittävä lähetteeseen.

Vasta-aineita tutkivat toimipaikat

  • Bakteeritauteihin liittyvät serologiset tutkimukset tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikan bakteriologian laboratoriossa, lukuun ottamatta M. bovis -tutkimusta, joka tehdään Ruokaviraston Kuopion toimipaikassa.
  • Virustauteihin liittyvät tutkimukset tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikan virologian laboratoriossa.
  • Näytteet, joista tehdään sekä bakteeri- että virusvasta-ainetutkimuksia, lähetetään Ruokaviraston Helsingin toimipaikan virologian laboratorioon.

Vasta-ainetutkimuksiin tarkoitetut näytteet ovat pääsääntöisesti VAK-säännöksistä vapaita näytteitä. Jos kuitenkin eläimissä epäillään tarttuvaa tautia (esimerkiksi Q-kuume), näytteet ovat kategoria B biologista materiaalia. Pakkaus- ja merkintäohjeet löytyvät Postin ohjeesta laboratorionäytteiden lähettäminen (Posti.fi).

4 Loistutkimuksen näyte

Ruokaviraston laboratorioissa tutkitaan eläinten ulko- ja sisäloisnäytteitä. Lisäksi tutkitaan ruuaksi valmistettavista eläinperäisistä tuotteista löytyneitä loisia. Ulkoloisnäytteistä (esimerkiksi raapenäyte) varmistetaan loislaji. Sisäloisnäytteet ovat yleensä ulostenäytteitä, koska useiden loiseläjien munat tai toukat erittyvät ulosteeseen.

Ulostenäytteeksi riittävä määrä on kaksi ruokalusikallista/eläin. Siitä voidaan laskea munien määrä niin sanotulla modifioidulla McMaster-menetelmällä. Jos halutaan näyte tutkittavaksi keuhkomadon toukkien varalta, ulostetta tarvitaan noin neljä ruokalusikallista/eläin. Ulosteen on oltava tuoretta ja se on hyvä jäähdyttää jääkaappilämpötilaan ennen lähetystä. Näytettä ei saa pakastaa. Maasta poimittu tuore uloste on käypä näyte, mutta parhaat näytteet saadaan suoraan peräsuolesta.

​Joidenkin loislajien munien tai kystien eritys on ajoittaista ja suositellaan, että näytettä kerätään kolmena peräkkäisenä päivänä ja säilytetään jääkaapissa.

5 Näytteen lähettäminen

Tutkimuslähetteen huolelliseen ja kattavaan täyttämiseen on syytä kiinnittää huomiota. Pakkaa näyte pakkausohjeiden mukaisesti. Lähetä näyte Ruokaviraston eläintauteja tutkivaan toimipaikkaan. Voit myös tuoda näytteen itse kyseisiä tutkimuksia tekevään Ruokaviraston toimipaikkaan. 

Lisätietoa eräiden eläintautien näytteenotosta, LINKKI alasivulle, johon listaus.


Ruokaviraston laboratoriot eivät tutki


Tutkimuslähetteet eläintautitutkimuksiin

Tietoa eläinlääkäriohjelmiston sähköisestä lähetteestä LINKKI


Ruokaviraston näytekylmiöt ja kylmäkontit

Voit tuoda näytteen viraston aukioloaikojen ulkopuolella iltaisin tai viikonloppuisin Ruokaviraston kylmiöön. Ruokavirastolla on näytekylmiöt Helsingin, Kuopion, Seinäjoen ja Oulun toimipaikoissa ja erilliset kylmäkontit Loimaalla, Iisalmessa ja Joensuussa.

Kylmiöihin voi tuoda enintään 100 kg (Iisalmeen enintään 75 kg) painavan näytteen, esimerkiksi avaukseen lähetettävän vasikan, lampaan tai koiran.

Näyte tulee olla ohjeiden mukaan jäähdytetty, huolellisesti pakattu ja mukana tulee olla täytetty tutkimuslähete. Katso pakkausohjeet.

Ilmoita kylmiöön jätettävästä näytteestä etukäteen Ruokavirastoon puhelimitse 029 520 4919, edellisenä iltana tai viikonloppuna konttiin jätetystä näytteestä heti seuraavana arkipäivänä. Virka-ajan ulkopuolella numerossa on automaattinen vastaaja, josta saat tarvittavat ohjeet kylmiöiden käytöstä.

Jos näyte tarvitsee kuljetuksen kylmiöstä/kylmäkontista Ruokavirastoon toiselle paikkakunnalle, merkitse paketin päälle selvästi paikkakunta/paikkakunnat, johon näyte on menossa tutkittavaksi (Ruokavirasto Helsinki, Kuopio, Oulu tai Seinäjoki), ja käyttämäsi kuljetusyrityksen nimi/kuljetusyritysten nimet sekä teksti ”Eläinperäinen näyte - vapautettu”. 

Tilaa kuljetus

  • TavaraTaxi Oy, puhelin 0100 6100 (numero palvelee 24h kaikki päivät).
  • Iisalmi: Iisalmi–Kuopio, Iisalmen Taksipalvelu Oy, puhelin 0500 547 521 (numero palvelee klo 5.30–16.00). Tilaa tarvittaessa TavaraTaxilta jatkokuljetus Kuopiosta eteenpäin.
  • Loimaa: kuljetuspäivä tiistai ja torstai: Ruokavirasto, puhelin 029 520 4919.
    Kuljetuspäivä maanantai, keskiviikko ja perjantai: TavaraTaxi Oy, puhelin 0100 6100 (numero palvelee 24h kaikki päivät)
  • Kuljetusajat pääsääntöisesti varhain aamulla. Varmista tarkempi aika kuljetusta tilatessasi.
  • Pyydä hinta-arvio kuljetustilauksen yhteydessä. Kuljetusmaksu laskutetaan asiakkaalta tutkimusmaksun yhteydessä.

Eläintautitutkimuksia tekevien toimipaikkojen osoitteet

  • Ruokavirasto Helsinki: Mustialankatu 3, 00790 HELSINKI (kylmiö)
  • Ruokavirasto Kuopio: Neulaniementie 4, 70210 KUOPIO (kylmäkontti)
  • Ruokavirasto Seinäjoki: Keskuskatu 23, 60100 SEINÄJOKI (kylmiö)
  • Ruokavirasto Oulu: Elektroniikkatie 5, 90590 OULU (kylmäkontti)

Erillisten kylmäkonttien osoitteet

  • Iisalmi: Haukisaarentie 4, 74130 IISALMI
  • Joensuu: Yliopistokatu 6, 80130 JOENSUU
  • Loimaa: Tampereentie 51, 32200 LOIMAA

Esimerkkikuva kylmäkontista ja koodilukollisesta avainkaapista.Kuva kylmäkontista


Yleiset toimitusohjeet, pakkaaminen ja pakkauksen merkinnät

Nämä ohjeet eivät koske erityistilanteita. Jos näyte on otettu sen takia, että eläimessä tai eläimissä epäillään lainsäädännön luokittelun mukaan helposti leviävää tai vaarallista eläintautia, läänineläinlääkäri ohjeistaa tapauskohtaisesti näytteen lähetystavan laboratorioon.

  • Jäähdytä näyte lähelle +0 °C ennen pakkaamista.
  • Noudata kuljetusyhtiöiden antamia ohjeita
  • Lähettäjä vastaa, että pakkaus ei vuoda tai rikkoonnu kuljetuksen aikana. Tarvittaessa pakkaa näyte tukevaan muovipussiin tai -säkkiin ja lisää nestettä imevää materiaalia, esimerkiksi sanomalehteä, talouspaperia tai vastaavaa.
  • Pakkaa kesäaikana kylmävaraajia mukaan, näyte ei kuitenkaan saa jäätyä.
  • Ulkopakkaus:
    • pienille lähetyksille käy kuplamuovipussi.
    • isoille lähetyksille tukeva pahvi- tai styroxlaatikko. Täytä tyhjä tila täytemateriaalilla, esimerkiksi sanomalehdillä. Teippaa laatikko kiinni huolellisesti leveällä teipillä ja vahvista tarvittaessa pohja.
  • Laita paketin päälle merkintä "Eläinperäinen näyte - vapautettu | Exempt animal specimen", mikä kyseessä ei ole VAK-lähetys.
  • Jos tuot kokonaisen eläimen itse laboratorioon sen aukioloaikana, tai jätät kylmiöön sellaisen näytteen, jota ei tarvitse kuljettaa eteenpäin toiselle paikkakunnalle, riittää näytteen suojaamiseksi esimerkiksi vuotamaton jätesäkki.

Tutkimuslähete

Pakkaa huolellisesti täytetty tutkimuslähete näytteiden mukaan erilliseen muovipussiin suljettuna. Paketissa tulee olla mukana paperinen lähete, vaikka se olisi toimitettu myös sähköisesti.

Lähetyskulut

Lähettäjä vastaa lähettämiensä näytteiden kaikista lähetyskuluista, ellei muuta ole säädetty tai sovitty.

Toimitusaikataulu

Lähetä näyte alkuviikosta (mieluiten maanantai–keskiviikko) pikalähetyksenä, jotta se ei jää tavarankuljettajan varastoon viikonlopun tai juhlapyhien ajaksi. Varmista kuljetusten aikataulu käyttämältäsi toimijalta. Mikäli syntyy tarve lähettää näytteitä loppuviikosta (torstai–perjantai), ole aina yhteydessä vastaanottavaan laboratorioon saadaksesi lisäohjeita.

Tartuntavaaralliset aineet (VAK-lähetykset)

VAK-määritelmä Postin ohjeesta Laboratorionäytteiden lähettäminen (pdf):
"Aineet, joiden tiedetään tai kohtuullisella varmuudella oletetaan sisältävän taudinaiheuttajia, ovat tartuntavaarallisia. Taudinaiheuttajiksi määritellään mikro-organismit tai muut aineet kuten prionit, jotka voivat aiheuttaa sairauksia ihmisille tai eläimille."

Postin kautta voi tarvittaessa lähettää eläinlääkärin ohjeen mukaan ”UN 3373 biologinen aine kategoria B” -merkittyjä näytteitä, kun näyte on pakattu Postin ohjeen mukaisesti.

Matkahuollon kautta UN 3373 -luokiteltuja näytteitä voi lähettää vain virkaeläinlääkäri. Lähetystä varten tarvitaan lähetyskohtainen lähetysnumero, jonka saa Ruokavirastosta.

VAK-säännöksistä vapautetut näytteet

Ihmis- ja eläinperäiset näytteet, joissa on hyvin pienellä todennäköisyydellä taudinaiheuttajia, eivät ole VAK-säädösten alaisia, mikäli ne on pakattu oikein.

SEURAAVAT HAITARILOHKOILLA

Kokonainen eläin

  • Kääri eläin runsaaseen ilmavaan ja kuivittavaan materiaaliin, esimerkiksi sanomalehtipaperiin.
  • Sulje näyte sen jälkeen kaksinkertaiseen muovipussiin ja/tai -säkkiin, lisää pussien väliin nesteitä imevää materiaalia.
  • Laita kesäaikaan kylmävaraajia ruhon eri puolille.
  • Lisää pakettiin mukaan huolellisesti täytetty lähete erilliseen muovipussiin  suljettuna.
  • Pakkaa näyte tukevaan ulkopakkaukseen, joka kestää kuljetuksen kolhut. Täytä tyhjä tila täyteaineella.
  • Sulje pakkaus kelta-mustaraidallisella teipillä.
  • Laita pakkauksen päälle merkintä "Eläinperäinen näyte - vapautettu".

Ruumiinavaus- ja elinnäytteitä tutkivat Ruokaviraston toimipaikat ja näytteiden käsittely
Katso näytteen toimitusvaihtoehdot kohdasta Kokonaisen eläimen lähettäminen tutkimukseen.

Elinnäyte

  • Kääri elinnäytteen ympärille foliota tai leivinpaperia, joka ei takerru näytteen pintaan.
  • Sulje näyte sen jälkeen kaksinkertaiseen muovipussiin ja/tai -säkkiin, lisää pussien väliin nesteitä imevää materiaalia.
  • Pakkaa näyte tukevaan ulkopakkaukseen, myös styroxlaatikko käy.
  • Lisää kylmävaraajia ja tarvittaessa täyteainetta.
  • Lisää pakettiin mukaan huolellisesti täytetty lähete erilliseen muovipussiin  suljettuna.
  • Sulje pakkaus kelta-mustaraidallisella teipillä.
  • Laita paketin päälle merkintä "Eläinperäinen näyte - vapautettu | Exempt animal specimen".

Ulostenäyte

  • Pakkaa ulostenäytteet tiiviisiin muovipusseihin, kierrekorkillisiin purkkeihin tai maitoputkiin.
  • Kääri sen jälkeen imevään materiaaliin, esimerkiksi talouspaperiin ja sulje toiseen tiiviiseen muovipussiin.
  • Pakkaa näytteet kelta-mustaraidalliseen päällyslaatikkoon (postilähetys), tai tukevaan ulkopakkaukseen, joka suljetaan kelta-mustaraidallisella teipillä. Täytä tyhjä tila täyteaineella.
  • Lisää pakettiin huolellisesti täytetty lähete erilliseen muovipussiin suljettuna.
  • Laita paketin päälle merkintä "Eläinperäinen näyte - vapautettu | Exempt animal specimen".

Verinäyte

  • Sijoita veriputket vaahtomuoviseen putkimoduuliin tai aaltopahviin, jossa on putkille omat lokerot, tai kääri kuplamuoviin siten, että putket eivät kosketa toisiaan.
  • Kääri ne sen jälkeen imevään pehmikkeeseen, esimerkiksi talouspaperiin ja sulje tiiviiseen muovipussiin.
  • Pakkaa näytteet kelta-mustaraidalliseen päällyslaatikkoon (postilähetys), tai sulje paketti kelta-mustaraidallisella teipillä. Täytä tyhjä tila täyteaineella.
  • Liitä mukaan huolellisesti täytetty lähete.
  • Laita paketin päälle merkintä "Eläinperäinen näyte - vapautettu | Exempt animal specimen".

Katso näytteiden toimitusvaihtoehdot kohdasta Muiden eläintautinäytteiden lähettäminen tutkimukseen.
Lähetysosoitteet eläintautinäytteille


Kokonaisen eläimen lähettäminen tutkimukseen

Voit tuoda kokonaisen eläimen Ruokavirastoon itse tai käyttää kuljetuspalvelua (Matkahuolto, TavaraTaxi, Iisalmen Taksipalvelu). Posti ei kuljeta kokonaisia eläimiä. Katso pakkaamisen ohje ja pakkauksen merkinnät

Vaarallisten aineiden kuljetus (VAK-lähetys) UN 3373 -luokiteltuja kokonaisia eläimiä ei voi lähettää kuljetusyhtiöiden kautta, ole tällöin yhteydessä läänineläinlääkäriin.

Iltaisin ja viikonloppuisin ovat käytettävissä myös Ruokaviraston näytekylmiöt.

Näyte patologiseen tutkimukseen tulee lähettää suoraan sitä tutkivaan toimipaikkaan viimeistään seuraavana arkipäivänä. Tutkimuslähetteet

Lähettäminen Matkahuollon kautta, paino korkeintaan 30 kg

Lähetä näyte Matkahuollon omista palvelupisteistä tai asiamiespisteistä Pikapakettina. Pikapaketteja voi lähettää arkipäivisin ja vain tietyistä Matkahuollon toimipisteistä. Katso Matkahuollon palvelupistehausta lähin toimipaikkasi:

  • kirjoita Postitoimipaikka tai postinumero
  • suodata hakua valitsemalla Paketin lähettäminen ja nouto sekä Pikapaketit

Älä valitse lähetyksen vastaanottajalle pakettiautomaattia. Lisää osoitekorttiin vastaanottajan matkapuhelinnumero sekä vastaanottajan asiakasnumero, joka ohjaa pakettia oikeaan Matkahuollon toimipaikkaan. Puhelin- ja asiakasnumerot sekä Ruokaviraston osoitteet ovat kohdassa Lähetysosoitteet. Lähettäjä maksaa lähetyskulut ellei muuta ole säädetty tai sovittu.

Lähettäminen sopimuskuljettajien kautta

TavaraTaxi, paino enintään 500 kg

  • Tilaa TavaraTaxin kuljetus haluamaasi noutopisteeseen palvelunumerosta 0100 6100 (palveluaika 24h kaikki päivät).
  • Ilmoita noutoa tilattaessa, mihin Ruokaviraston toimipisteeseen näyte on matkalla. Sovi soiton yhteydessä noutoaika sekä mahdollisesti lisäpalveluna nouto reittiliikenteen ulkopuolisesta noutopaikasta. Noutoaika määräytyy kuljetusauton liikkeiden mukaan. TavaraTaxin reittiliikennekartta.
  • Isokokoinen yli 100 kg painava näyte, jonka käsittelyssä tarvitaan apua, on saavuttava Ruokavirastoon aukioloaikana, jolloin avustava henkilökunta on paikalla. 
  • Lähetys saa painaa enintään 100 kg, jos tilaat kuljetuksen kylmiöstä jätettäväksi kylmiöön toiseen Ruokaviraston toimipaikkaan.

Iisalmen Taksipalvelu, paino enintää 75 kg

  • Tilaa Iisalmen Taksipalvelun kuljetus numerosta 0500 547 521 (numero palvelee klo 5.30–16.00).
  • Iisalmen Taksipalvelu kuljettaa näytteitä vain Iisalmen kylmäkontista Kuopioon.
  • Tilaa jatkokuljetus TavaraTaxilta, jos näyte jatkaa Kuopiosta edelleen toiseen Ruokaviraston toimipaikkaan.

Pyydä hinta-arvio kuljetuksen tilauksen yhteydessä. Ruokavirasto laskuttaa TavaraTaxin ja Iisalmen Taksipalvelun kuljetuksen tutkimuslaskun yhteydessä. Hintaan vaikuttavat noutopiste sekä sen etäisyys tavallisesta reittilinjasta, kuljetusmatkan pituus sekä paketin paino. 


Muiden eläintautinäytteiden lähettäminen tutkimukseen

Voit tuoda näytteen itse Ruokavirastoon tai käyttää kuljetuspalvelua (Posti, Matkahuolto,TavaraTaxi, Iisalmen Taksipalvelu). Tarkista kuljetusaikataulu, sillä näytteiden tulee olla perillä Ruokavirastossa lähettämistä seuraavana päivänä. Katso pakkaamisen ohjeet ja pakkauksen merkinnätTutkimuslähetteet

Lähettäminen Postin kautta (myös UN 3373 -näytteet), paino enintään 35 kg

Lähetä näyte postipakettina + lisäpalveluilla ”Ovelle tai Ovelle aamulla sekä "Särkyvä" Postin verkkopalvelusta ostettuna (huom! paketti vastaanottajan ”Ovelle aamulla” -palvelua ei voi ostaa Postin asiointipisteessä), tai pikakirjeenä. Lisää Postin osoitekorttiin vastaanottajan matkapuhelinnumero. Ruokaviraston osoitteet ovat kohdassa Lähetysosoitteet.

Vie Postin kautta lähetettävä näytelähetys Postin palvelupisteeseen tai tilaa nouto halutusta paikasta. Älä valitse lähetyksen vastaanottajalle noutopistettä tai pakettiautomaattia. Näytettä ei saa jättää kirjelaatikkoon tai pakettiautomaattiin. Lähettäjä maksaa lähetyskulut ellei muuta ole säädetty tai sovittu.

Lähettäminen Matkahuollon kautta (ei UN 3373 -näytteet), paino enintään 30 kg

Lähetä näyte Matkahuollon omista palvelupisteistä tai MH:n asiamiespisteistä Pikapakettina. Pikapaketteja voi lähettää arkipäivisin ja vain tietyistä Matkahuollon toimipisteistä. Katso Matkahuollon palvelupistehausta lähin toimipaikkasi:

  • kirjoita Postitoimipaikka tai postinumero,
  • suodata hakua valitsemalla Paketin lähettäminen ja nouto sekä Pikapaketit.

Älä valitse lähetyksen vastaanottajalle pakettiautomaattia. Lisää osoitekorttiin vastaanottajan matkapuhelinnumero sekä vastaanottajan asiakasnumero, joka ohjaa pakettia oikeaan Matkahuollon toimipaikkaan. Puhelin- ja asiakasnumerot sekä Ruokaviraston osoitteet ovat kohdassa Lähetysosoitteet. Lähettäjä maksaa lähetyskulut ellei muuta ole säädetty tai sovittu.

Matkahuollon kautta UN 3373 -luokiteltuja näytteitä voi lähettää vain virkaeläinlääkäri. Lähetystä varten tarvitaan lähetyskohtainen lähetysnumero, jonka saa Ruokavirastosta.

Lähettäminen TavaraTaxilla (ei UN 3373 -näytteitä), paino enintään 500 kg

  • Tilaa TavaraTaxin kuljetus haluamaasi noutopisteeseen palvelunumerosta 0100 6100 (numero palvelee 24h kaikki päivät).
  • Ilmoita noutoa tilattaessa, mihin Ruokaviraston toimipisteeseen näyte on matkalla. Sovi soiton yhteydessä noutoaika sekä mahdollisesti lisäpalveluna nouto reittiliikenteen ulkopuolisesta noutopaikasta. Noutoaika määräytyy kuljetusauton liikkeiden mukaan. TavaraTaxin reittiliikennekartta.
  • Näyte saa kuitenkin painaa enintään 100 kg, jos tilaat kuljetuksen kylmiöstä jätettäväksi kylmiöön toiseen Ruokaviraston toimipaikkaan.

Lähettäminen Iisalmen Taksipalvelulla (ei UN 3373 -näytteitä), paino enintään 75 kg

  • Tilaa Iisalmen Taksipalvelun kuljetus numerosta 0500 547 521 (numero palvelee klo 5.30–16.00).
  • Iisalmen Taksipalvelu kuljettaa näytteitä vain Iisalmen kylmäkontista Kuopioon.
  • Tilaa jatkokuljetus TavaraTaxilta, jos näyte jatkaa Kuopiosta edelleen toiseen Ruokaviraston toimipaikkaan.

Pyydä hinta-arvio kuljetuksen tilauksen yhteydessä. Ruokavirasto laskuttaa TavaraTaxin ja Iisalmen Taksipalvelun kuljetuksen tutkimuslaskun yhteydessä. Hintaan vaikuttavat noutopiste sekä sen etäisyys tavallisesta reittilinjasta, kuljetusmatkan pituus sekä paketin paino. 


Ruumiinavaus- ja elinnäytteitä tutkivat Ruokaviraston toimipaikat ja näytteiden käsittely

Näytteiden tutkimuspaikat eläinlajeittain
Eläinlaji Tutkimuspaikka
Nauta, lammas ja muut märehtijät Kuopio, Seinäjoki, Helsinki Oulu
Sika Helsinki*, Seinäjoki*, Kuopio, Oulu
Siipikarja Helsinki, Seinäjoki
Hevonen, poni Helsinki, Kuopio,
Oulu (vain alle 6 kk ikäinen)
Kala (myös luonnonvaraiset) Helsinki, Kuopio, Oulu
Rapu (myös luonnonvaraiset) Kuopio
Kissa, koira, muut lemmikkieläimet Helsinki
Eksoottiset eläintarhaeläimet Helsinki
Luonnonvaraiset eläimet, myös tarhatut Oulu
Tarhatut turkiseläimet Seinäjoki
Poro Oulu

* ensisijainen tutkimuspaikka

Jäähdytä näyte mahdollisimman nopeasti lähelle 0 °C ja toimita tutkittavaksi viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Jäätyminen/pakastus haittaa histologista tutkimusta, mutta poikkeustapauksissa jäätynytkin näyte voidaan ottaa tutkittavaksi, asiasta kannattaa silloin sopia laboratorion kanssa.

Eläin tutkitaan pääsääntöisesti samana päivänä, kun se saapuu laboratorioon. Siksi on välttämätöntä, että lemmikkieläimen mukana on ohje siitä, miten omistaja haluaa lemmikkinsä tuhkattavan. Vaihtoehtoina ovat yhteishävitys ongelmajätelaitoksessa tai yksilö- tai yhteistuhkaus yksityisessä eläintuhkaamossa.

Tutkittua eläintä tai eläimen osia ei voida luovuttaa omistajalle sellaisenaan.

Katso pakkaaminen ja toimitusvaihtoehdot.


Lähetysosoitteet eläintautinäytteille

Ruokavirasto Helsinki

Helsingin obduktiosalin näytteiden vastaanotto maanantai—perjantai kello 8.00–16.15.
Tiedustelut patologian tutkimusyksikön toimisto, puhelin 029 520 4919, tai obduktiosali, puhelin 040 840 6728.

Muiden näytteiden vastaanotto maanantai—perjantai kello 8.00–16.15.
Tiedustelut: puhelin 029 530 0400  (vaihde).

Postiosoite
Ruokavirasto Helsinki 
Mustialankatu 3
00790 HELSINKI
Puhelinnumero osoitekorttiin 0400 378 710 tai 0500 415 441

Matkahuolto
Ruokavirasto
Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
(asiakasnumero 9400278)
Puhelinnumero osoitekorttiin 0400 378 710 tai 0500 415 441

Määräasema: Matkahuolto KAMPPI HELSINKI

Huom!

  • Merkitse Helsinkiin toimitettavan näytteen osoitekorttiin vastaanottajan lisätieto: eläinnäytteet, eläintautibakteriologia, eläintautivirologia tai mikrobiologia.
  • Merkitse asiakasnumero 9400278, kun lähetät näytteitä Matkahuollon kautta Helsingin Ruokavirastoon, asiakasnumero ohjaa paketin Helsingin Kampin terminaaliin. Kampin terminaalista paketit kuljetetaan Ruokavirastoon arkiaamuina noin kello 9 (ennen kello 6 tulleet paketit) ja noin kello 13 (ennen klo 11 tulleet paketit).
  • Epäselvissä tapauksissa ole yhteydessä vastaanottavaan yksikköön tai Helsingissä lähettämöön: heikki.heinanen@ruokavirasto.fi, puhelin: 0400 378 710 tai jan.juutilainen@ruokavirasto.fi, puhelin: 0500 415 441.

Ruokavirasto Kuopio

Toimisto maanantai–perjantai kello 8.00–16.15, puhelin 029 520 4132 

Postiosoite
Ruokavirasto Kuopio
Neulaniementie 4
70210 KUOPIO
Puhelinnumero osoitekorttiin 040 489 3384

Matkahuolto
Ruokavirasto Kuopio
Neulaniementie 4, 70210 KUOPIO
(asiakasnumero 8600227)
Puhelinnumero osoitekorttiin 040 489 3384

Määräasema: Matkahuolto KUOPIO (Puutarhakatu 3)


Ruokavirasto Oulu

Toimisto maanantai–perjantai kello 8.00–16.15, puhelin 029 520 4181.

Postiosoite
Ruokavirasto Oulu
Elektroniikkatie 3
90590 OULU
Puhelinnumero osoitekorttiin 040 515 4325

Käyntiosoite
Elektroniikkatie 5, 90590 OULU

Matkahuolto
Ruokavirasto Oulu
Elektroniikkatie 3, 90590 OULU
(asiakasnumero 6100752)
Puhelinnumero osoitekorttiin 040 515 4325

Määräasema: Matkahuolto OULU


Ruokavirasto Seinäjoki

Toimisto maanantai–perjantai kello 8.00–16.15, puhelin 029 520 4147

Postiosoite
Ruokavirasto Seinäjoki
Keskuskatu 23
60100 SEINÄJOKI
Puhelinnumero osoitekorttiin 040 180 1585

Matkahuolto
Ruokavirasto Seinäjoki
Keskuskatu 23, 60100 SEINÄJOKI
(asiakasnumero 3300143)
Puhelinnumero osoitekorttiin 040 180 1585

Määräasema: Matkahuolto SEINÄJOKI


Lisätietoa eräiden eläintautien näytteenotosta

ALAOTSIKOT HAITARILOHKOILLA

Hevonen

Contagious Equine Metritis (CEM)

CEM-näytteet ovat laboratorioon saapuessaan tutkimuskelvottomia, jos

  • näytteenotosta on kulunut yli 48 tuntia 
  • kuljetuselatusaineputket ovat vanhentuneet 
  • kuljetuselatusaineen hiili ja neste ovat erottuneet 
  • putket ovat rikkoontuneet 
  • putket ovat matkan aikana jäätyneet

Lähetys tulee pehmustaa, jotta putket eivät rikkoonnu. Näytteitä lähetettäessä tulee noudattaa Postin ohjeita laboratorionäytteiden lähettämisestä (posti.fi).LINKKI

CEM-näytteet tutkitaan Ruokaviraston Kuopion toimipaikassa. Lähetysosoitteet Ankkuri

Ruokavirasto lähettää oriin siitoskäytön mahdollistavan tutkimustuloksen (Taylorella equigenitalis -bakteeria ei todettu) tiedoksi Suomen Hippos ry:lle, ellei sitä lähetteessä kielletä.

Näytteenottovälineet

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille

Emättimestä ja oriin peniksestä saadaan näyte lyhyellä pumpulipäisellä näytteenottopuikolla, joka on kuljetuselatusaineputken mukana. Näytteet tulee lähettää hiilipitoisissa Amiesin elatusainetta sisältävissä kuljetusputkissa, joissa Taylorella equigenitalis säilyy hengissä.

Sopivia kuljetusputkia saa mm. seuraavilta toimittajilta:

  • Labema Oy puhelin 09 274 6740 (Probact; Technical Service Consultants 5-18)
  • Labnet puhelin 020 741 3170 (Probact; Technical Service Consultants 5-18) 
  • Mekalasi Oy puhelin 09 341 72 800 (Copan 114C; 31006)
  • Sarstedt puhelin 09 374 1044 (Copan 114C; 80.1362)

Putket käyvät myös muille bakteerinäytteille ja säilyvät pari vuotta.

Kohtu- tai cervixnäytteitä varten tarvitaan pitkiä tammaa varten suunniteltuja muoviputkessa olevia näytepuikkoja. Niitä myyvät useat instrumenttiliikkeet.

Mistä ja miten näytteet otetaan

Jokainen näyte otetaan omalla näytteenottopuikolla ja kuljetetaan omassa kuljetuselatusaineessaan. Kuljetuselatusaineputkiin merkitään näytteenottokohta.

Ori

Oriin näytteet otetaan ulosvedetystä pesemättömästä peniksestä.
a. Ihon poimusta
b. Fossa uretraliksesta
c. Uretran aukosta
(d. Spermanäyte, ei välttämätön.)

Kiinnitä huomiota siihen, että fossa urethraliksen syvistä ”taskuista” saadaan kunnollinen näyte (kuva 1). Kuvassa näytteenottokohdat hevosen peniksestäKuva 1. Fossa urethraliksesta alkavien syvien ”taskujen” sijainti oriin peniksessä 1) Glans penis, 2) fossa urethralis ja 3) fossa urethraliksesta alkavat syvät ”taskut”.

Tamma

Tammalta otetaan mikäli mahdollista 3 näytettä.
(Tiineeltä tammalta vain näytteet a ja b).

a. Sinus clitoridis (kuva 2)
b. Fossa clitoridis (kuva 2)
c. Uterus tai cervix
Kaksi ensimmäistä näytettä otetaan ennen perineaalialueen pesua. Ennen kohtunäytteen ottoa alue puhdistetaan.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että sinuksista saataisiin kunnollinen näyte.

Klitorista puristamalla saadaan sinukset pieninä vertikaaleina aukkoina näkyville. Kaikilla tammoilla löytyy ainakin suurin, joka sijaitsee keskellä. Sen pohjalta kuultaa pieni harmaa smegmapallo. Näytteenottotikun pumpuli on syytä kastella steriiliin veteen ennen sen pyörittämistä sinuksessa.Tamman klitoriksen CEM-näytteenottokohatKuva 2. Tamman klitoriksen CEM-näytteenottokohdat.

Milloin näytteitä otetaan

Kaikki siitoskäytössä olevat lämminveri- ja ponioriit sekä keinosiemennyskäytössä olevat suomenhevosoriit on tutkittava vuosittain tammoille kohtutulehdusta (contagious equine metritis, CEM) aiheuttavan Taylorella equigenitalis -bakteerin varalta ennen astutuskauden alkua (MMM asetus 41/EEO/2006; Suomen Hippos ry:n ohjeet).

Näytteitä voidaan joutua ottamaan eläinten tuonnin ja viennin yhteydessä, jolloin näytteenottokertojen lukumäärä ja tiheys riippuvat kyseisen maan vaatimuksista. Vientitutkimusten lähetteisiin tulee merkitä, että kyseessä on vienti sekä vientimaan mahdollisesti vaatima normaalia (10 vuorokautta) pidempi viljelymaljojen inkubointiaika. Vientimaan niin edellyttäessä tulee tutkittavaksi lähettää myös spermanäyte.

Näytteenottoa suositellaan myös tammojen kohtutulehduksissa.

Antibioottihoidon (tai paikallisten huuhteluiden) päättymisestä on oltava kulunut vähintään seitsemän vuorokautta ennen näytteiden ottoa.


Hevosen tuontitutkimukset

Hevosten tuonnin yhteydessä vaadittavat näivetystaudin (infectious anemia) sekä astumataudin (dourine) ja räkätaudin (malleus) vasta-ainetutkimukset tehdään Ruokavirastossa eläintautivirologian ja -bakteriologian laboratorioissa. Eläintautivirologian laboratoriossa tehdaan myös hevoseläinten arteriittiviruksen vasta-ainemäärityksiä ja viruseristystä, jotka vaaditaan tietyin ehdoin yli 180 päivän ikäisiltä oreilta tuonnin yhteydessä.

Näytteenotto

Verinäyte (vähintään 5 millilitraa kokoverta tai seerumia) vasta-ainetutkimukseen otetaan tavalliseen isoon verinäyteputkeen ilman antikoagulanttia (hyytymisen ehkäisevää ainetta). Mikäli näyte viipyy matkalla useamman päivän, on suositeltavaa lähettää seerumia kokoveren sijaan. Näytteen pilaantuminen tai jäätyminen tekee sen tutkimukseen kelpaamattomiksi, joten se on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti (käärittävä aaltopahvin lisäksi esimerkiksi sanomalehtipaperiin) sekä säilytettävä ennen lähetystä jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa. 

Virusarteriittieristystä varten seropositiivisilta oreilta otetaan siemennestenäyte sisältäen spermarikkaan fraktion. Antiseptisia tai desinfiointiaineita ei saa käyttää oriin sukuelinten puhdistamiseen ennen näytteenottoa. Välittömästi näytteenoton jälkeen siemenneste jäähdytetään jäillä tai kylmäpakkauksilla ja toimitetaan viipymättä laboratorioon. Mikäli kuljetus saattaa kestää, näytteen voi pakastaa -20°C.

Näytteen lähetys

EU:n ulkopuolelta tulee näyte lähettää kuriiripalvelulla Ruokavirastoon tai tuoda henkilökohtaisesti. Lähettäjä vastaa kaikista kustannuksista. Suomessa näytteen voi toimittaa postitse. 

Näyteputket tulee sulkea huolellisesti ja pakata niin etteivät ne pääse särkymään matkalla. Pakkausohjeet ankkuri Lasku voidaan lähettää vain suomalaiseen osoitteeseen, sellaisen puuttuessa tutkimukset on maksettava etukäteen.

Lähetä näyte Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet Ankkuri


Hengitystievirustaudit

Ruokavirastossa on käytössä tutkimusmenetelmät seuraavien hevosille hengitystieoireita aiheuttavien virusten varalta:  

  • hevosinfluenssa 
  • hevosen herpesvirukset (EHV 1 ja EHV 4) 
  • hevosen arteriittivirus 

Hevosen sairastuminen virustautiin voidaan todeta joko osoittamalla taudinaiheuttaja tai sen aiheuttama vasta-ainetason nousu. Ruokavirastossa on käytössä PCR- ja viruseristysmenetelmät, joilla voidaan todeta em. taudinaiheuttajat. 

Akuutisti oireilevasta eläimestä olisi hyvä ottaa aina sierainlimanäyte suoraa virustutkimusta varten sekä ensimmäinen verinäyte vasta-ainetutkimukseen. Toinen verinäyte otetaan 2–3 viikkoa myöhemmin, jos suora virusosoitus jää negatiiviseksi.

Näyte

Virusosoitus

Virusosoitusta varten näytteeksi voidaan lähettää sierainlima-, konjunktiva- tai keuhkohuuhtelunestenäyte. Näyte tulisi ottaa ensimmäisten sairauspäivien aikana, jolloin virukset ovat varmimmin todettavissa. 

Ennen näytteenottoa sieraimet puhdistetaan näkyvästä liasta. Sierainlimanäyte otetaan virusnäytteille tarkoitetulla nukkatikulla mahdollisimman syvältä sierainontelon limakalvolta. Molemmista sieraimista on hyvä ottaa näyte. Mikäli nukkatikkuja ei ole saatavilla, voidaan hätätilanteessa käyttää tavallista steriiliä topsytikkua. Tällöin on syytä käyttää 3 tikkua riittävän näytemäärän varmistamiseksi. Tavallisia tikkuja käytettäessä virusosoitustestien herkkyys alenee.

Hevosen sierainlimanäytteen ottaminenKuva U-M Kokkonen.

Lähetä näyte laboratorioon virusnäytteelle tarkoitetussa kuljetusputkessa (esimerkiksi UTM-RT tai Virocult) tai tyhjässä steriilissä putkessa (esimerkiksi lisäaineeton seerumiputki tai maitoputki). Bakteriologisille näytteille tarkoitettuja kuljetuselatusaineita ei tule käyttää virusnäytteen lähetykseen.

Serologinen näytteenotto

Jos halutaan todeta edellä mainittujen virusten aiheuttama vasta-ainetason nousu, tulee hevosesta ottaa kaksi seeruminäytettä. Ensimmäinen näyte otetaan sairauden akuutissa vaiheessa ja toinen näyte noin kaksi–kolme viikkoa myöhemmin. 

Näyte otetaan seerumiverinäyteputkeen ilman hyytymistä ehkäisevää ainetta tai erityiseenn geeliputkeen. Näyte on hyvä ottaa vakuumitekniikalla, sillä se parantaa näytteen laatua. Tarvittavaan näytemäärään vaikuttaa se, miten paljon ja millaisia tutkimuksia näytteestä tehdään. 

Pilaantuminen, lämpeneminen, jäätyminen tai muu syy, joka aiheuttaa punasolujen hemolysoitumisen, tekee seerumin tutkimuskelvottomaksi. Siksi näyte on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti. Putki on suljettava nestetiiviisti. Hemolyysin välttämiseksi verinäytteen voi sentrifugoida ja seerumin erottaa ennen näytteen lähetystä laboratorioon. Hevosen verinäytteessä punasolut laskeutuvat nopeasti putken pohjalle ja seerumi erottuu ilman sentrifugointiakin. Tällaisen näytteen voi laittaa jääkaappiin vuorokaudeksi ja sen jälkeen kaataa seerumin lähetysputkeen. 

Näyteputki tulee merkitä selvästi ja liittää mukaan lähete, jossa on tarvittavat lisätiedot.

Hevosen hengitystietulehdusten tutkimuspaketti

Ruokaviraston hevosen hengitystietulehdusten tutkimuspaketti sisältää 1–5 hevosen näytteiden tutkimukset (EHV-1, EHV-4, hevosinfluenssa ja/tai EVA). Tutkimukseen kuuluu viruksen osoitus sekä pariseerumien vasta-ainetutkimus. Tutkittavat taudinaiheuttajat valitaan esitietojen perusteella. Samat tutkimukset sisältyvät patologisen tutkimuksen hintaan selvitettäessä hengitystietulehdusta. Vaihtoehtoisesti tutkimukset voidaan tilata erillisinä virusosoitus- tai vasta-ainetutkimuksina.

Näytteiden lähettäminen

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin. Pakkausohje ANKKURI Lähetysosoitteet ANKKURI


Luominen

Tamman luomisen syyn selvittämiseksi on hyvä lähettää koko varsa sikiökalvoineen ruumiinavaukseen, jolloin voidaan tehdä täydellinen patologisanatominen tutkimus ja näin varmistaa mahdollisimman moni syy. Ellei koko varsaa voida lähettää, ota virologisiin tutkimuksiin paloja istukasta/jälkeisistä, maksasta, keuhkoista ja pernasta. Näistä näytteistä, kuten ruumiinavauksessa otetuista vastaavista näytteistä, tehdään Ruokavirastossa PCR-tutkimus virusabortti- (EHV-1) ja arteriittivirusten varalta. Lisäksi luoneesta tammasta on hyvä laittaa seeruminäyte mukaan mikäli mahdollista.

Lisää näytteiden lähetteeseen taustatietokohtaan oireiden keston ja laadun lisäksi myös tiedon hevosen rokotushistoriasta.

Muita mahdollisia taudinaiheuttajia pohdittaessa on tärkeää saada näytteen mukana tiedot oireista, ja hevosen kontakteista tai käynneistä ulkomailla sekä hoitavan eläinlääkärin epäilemästä taudista.

Näytteiden lähettäminen

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin. Pakkausohjeet ANKKURI Lähetysosoitteet ANKKURI 


Kala

Ruokavirasto tutkii kalanäytteitä, mutta kuolleet kalat ovat usein niin pilaantuneita, ettei niistä ole apua kuolinsyyn selvityksessä. Ole aina yhteydessä Ruokavirastoon ennen kuin lähetät kuolleen kalan tutkittavaksi.

Viljelty kala

Sairaat kalat näytteeksi mielellään elävänä happipussissa. Suurikokoiset kalat jäitettynä styroxlaatikossa. Ruumiinavauksen löydösten perusteella päätetään jatkotutkimuksista, jotka ovat bakteriologinen, virologinen ja/tai parasitologinen.

Luonnonvarainen kala

Joukkokalakuolemat johtuvat usein järven olosuhteista. Vesinäytteiden tutkiminen ja olosuhteiden selvitys kuuluu alueellisille ympäristökeskuksille. Joukkokuolematapauksissa ota ensisijaisesti yhteyttä alueesi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Toimintaohjeita kalakuolematapauksissa.

Sairaat ja poikkeavat saaliskalat:

  • Jäähdytys 1–5 asteeseen, ei pakastusta. 
  • Kala tai kalanpala kiedotaan märkään voipaperiin. Tämän jälkeen näytteen voi panna muovipussiin. 
  • Pakkaukseen mukaan kylmävaraajia tai muovipussissa olevaa jäätä, jos on saatavilla. Jäämurskaa voi kysyä kauppojen kalatiskeiltä.
  • Pakkaa näyte tukevaan styroxlaatikkoon, joka kestää kuljetuksen kolhut.
  • Lisää pakkaukseen huolellisesti täytetty lähete erilliseen muovipussiin suljettuna.
  • Laita pakkauksen päälle merkintä "Eläinperäinen näyte - vapautettu"

Ruumiinavauksen löydösten perusteella päätetään jatkotutkimuksista, jotka ovat bakteriologinen, virologinen ja/tai parasitologinen. Tutkimus on ilmainen, mutta siihen ei sisälly vierasainetutkimuksia, jotka ovat maksullisia.

Akvaariokala

Näytteeksi tulisi toimittaa elävä oireileva kala omassa akvaariovedessään. Ruumiinavauksen löydösten perusteella päätetään jatkotutkimuksista.

Näytteen lähettäminen

Kaloja tutkitaan Ruokaviraston Helsingin, Kuopion ja Oulun toimipaikoissa. Ilmoita lähetyksestä etukäteen kyseisen toimipaikan kalaeläinlääkärille.

  • Ruokavirasto patologia, Helsinki, kalaeläinlääkäri puhelin 050 439 2788
  • Ruokavirasto Kuopio, kalaeläinlääkäri puhelin 044 349 5193
  • Ruokavirasto Oulu, kalaeläinlääkäri puhelin 050 477 8646

Lähetä kalanäyte Matkahuollon Pikapakettina tai tuo itse laboratorioon. Katso ohjeet Matkahuollon kautta lähettämiseen kohdasta kokonaisen eläimen lähettäminen tutkimukseen.


Luonnonemojen mädinhankinta

Luonnonemojen tutkimisvelvollisuus

Luonnosta pyydettyjä emokaloja tutkitaan mädin- ja maidinoton yhteydessä virustautien (VHS, IHN, IPN, SAV) sekä bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) varalta:

  1. Emokalojen tutkimukset sekä virustautien että BKD:n varalta on tehtävä aina kun luonnosta pyydettyjen, lohikaloihin kuuluvien emokalojen jälkeläisiä kasvatetaan emokaloiksi.
  2. Luonnosta pyydetyistä lohikaloista on tutkittava BKD aina kun niistä peräisin oleva mäti, tai siitä kuoriutuneet poikaset päätyvät vapaaehtoiseen BKD-terveysvalvontaan kuuluvaan pitopaikkaan (mukaan lukien hautomo, luonnonravintolammikko).
  3. Merialueelta tai merikalojen nousualueelta pyydetyt lohet, taimenet, siiat, kirjolohet ja puronieriät on tutkittava IPN-taudin varalta aina, jos niiden sukusoluja siirretään sisävesialueelle. Luonnonvaraisten kalojen siirtäminen merialueelta ja merikalojen nousualueelta sisävesialueelle on kielletty ilman aluehallintoviraston lupaa. Mainittuihin lajeihin kuuluvien kalojen mädin saa siirtää, jos emokalat tutkitaan ja mäti haudotaan tutkimusten valmistumisen ajan karanteenihautomossa. Muihin lajeihin kuuluvien kalojen mädin saa siirtää ilman tutkimuksia. Katso Ruokaviraston ohje kalojen ja rapujen siirtäjille, kuljettajille ja istuttajille. LINKKI
  4. Jäämereen laskevista vesistöistä peräisin olevat lohikaloihin kuuluvat emokalat tutkitaan myös ISA-virusten varalta.

Jos lypsetyn mädin käyttö ei ole tällaista, ole Ruokaviraston kalatautitutkijoihin.

Luonnonmädinhankinnan kirjanpito tarkastetaan valvovien eläinlääkäreiden tarkastuskäyntien yhteydessä ja varmistetaan, että emokaloista on otettu näytteet asianmukaisesti.

Näytteen valinta ja lähettäminen

Luonnonvaraisista emokaloista on lähtökohtaisesti tutkittava kaikki yksilöt. Siika-, muikku- ja harjusemoista tutkitaan vähintään 60 kalaa per pyyntipaikka (kaikki, jos emoja on yhteensä vähemmän kuin 60). Jos merialueelta peräisin olevien siikojen, muikkujen ja harjusten poikasia ei palauteta haudonnan ja mahdollisen luonnonravintolammikkokasvatuksen jälkeen merialueelle, Ruokavirasto suosittelee, että tutkittaisiin kaikki emokalat. Näytteiden lähettämisestä vastaavat mädinhankinnasta vastaavat henkilöt. Suunnitellessasi elin- tai ovariaalinestenäytteenotta kentällä, ota yhteyttä Ruokaviraston kalatutkijoihin.

Ensisijaisesti:

  • Virustautien varalta tehtävään kartoitukseen otetaan noin riisiryynin kokoiset näytteet sydämestä, pernasta ja munuaisen etuosasta. Näin otetut virusnäytteet otetaan Ruokavirastosta erikseen tilattaviin virusnäyteputkiin. Korkeintaan 10 emon näytteet voidaan yhdistää.
  • Mikäli näytteet tukitaan ISA-viruksen varalta (Jäämereen laskevista vesistöistä peräisin olevat lohikaloihin kuuluvat emokalat), voidaan yhdistää korkeintaan 5 emon näytteet.
  • BKD-tutkimukseen otetaan oireettomista emokaloista takamunuaisesta noin sokeripalan kokoinen näyte. Näytteitä ei oteta samoihin putkiin kuin virusnäytteitä. Korkeintaan 5 kalan näytteet voidaan yhdistää BKD-tutkimukseen.

Toissijaisesti:

  • Emokaloista voidaan ottaa näytteeksi ovariaalinestettä sekä virus- että BKD-tutkimusta varten. SAV-viruksen varalta ei voida tutkia ovariaalinesteestä. Maidista voidaan tutkia joitakin viruksia, ei kuitenkaan SAV-viruksen tai BKD:n varalta.
  • Kokonaiset kalat voidaan myös lähettää Ruokaviraston tutkittavaksi (pyöreinä), jolloin näytteenotosta huolehtii Ruokaviraston henkilökunta. Tällöin kalat tulee toimittaa kylmäkuljetuksena kuten näytepurkitkin, esimerkiksi jäähileen seassa tiiviiseen styrox-laatikkoon pakattuna. Kaloja ei saa kääriä muovipussiin, missä ne nopeasti pilaantuvat tutkimuskelvottomaksi!

Toimita näytteet mieluiten Matkahuollon Pikapakettina. Ilmoita näytteiden saapumisesta viimeistään edellisenä arkipäivänä. Voit toimittaa näytteet Ruokaviraston Helsingin, Kuopion tai Oulun toimipaikkaan. Näytteen lähettäjä maksaa lähetyskulut.

Jos toimitat näytteet Ruokaviraston Helsingin toimipaikkaan, ne on lähetettävä niin, että ne ovat viimeistään perillä perjantaina aamupäivällä (tai arkipyhän aattona) ja näytteenotosta on kulunut tuolloin korkeintaan kaksi päivää.

Jos toimitat näytteet Ruokaviraston Kuopion tai Oulun toimipaikkaan, ne on lähetettävä niin, että ne ovat perillä paikkakunnan Matkahuollossa torstaina aamupäivällä (tai arkipyhän aatonaattona) ja näytteenotosta on kulunut korkeintaan yksi päivä.

Ilmoita vastaanottavaan Ruokaviraston toimipaikkaan viimeistään näytteiden saapumista edeltävänä päivänä puhelimitse näytteiden lähettämisestä, koska sekä alkukäsittely että näytteiden ruiskutus soluviljelmiin vaativat laboratoriossa etukäteisvalmistelua.

Näytteenotto on tehtävä huolellisesti ohjeiden mukaan. Näytteiden likaantuminen hankaloittaa tutkimusta ja vähentää sen luotettavuutta.

Yhteen näytteenottopurkkiin tai putkeen voidaan yhdistää kymmenen kalan virusnäytteet (ei ISA-näytteet)  tai viiden kalan BKD-näytteet.

Näytteenoton yhteydessä astiat saavat olla jäähileessä tai huolehditaan muuten siitä, että ne ovat 0–5 °C:ssa. Ota näytteet mahdollisimman steriilisti. Näytteenottopinsetti, -veitsi tai -sakset on steriloitava aina, jos niiden havaitaan likaantuvan, käytännössä lähes jokaisen kalan välillä.

Otettuja näytteitä ei saa pakastaa. Toimita ne Ruokavirastoon kylmäkuljetuksena, esimerkiksi jäähileessä styroxlaatikossa.

Merkitse näytteet numeroimalla näytepurkit.

Näytteiden mukaan tulee liittää lähete, josta käy ilmi vähintäänkin näytteen lähettäjän yhteystiedot, mistä kaloista (laji) näytteet ovat ja mistä kalat on pyydystetty, näytepurkkien numerot ja niiden sisältö (näytekalojen lukumäärä, näytetyyppi). Jokainen näytteen toimittanut saa tutkimusvastauksen postitse.

Lähetysosoitteet ANKKURI

Välineistö

Mukaan elinnäytteiden ottoa varten:

  • Bunsenlamppu/retkikeitin/spriilamppu (= näytteenottovälineiden sterilointiin sopiva tulilähde).
  • Etanolia/metanolia/näytteenottovälineistön sterilointiin sopivaa polttoainetta ja leveäsuinen purkki sitä varten.
    Teurastajan veitsi/kalanperkuuveitsi (ohutteräinen).
  • Veitsenteroitusrauta/kovasin.
  • Vähintään 2 kappaletta metallisia leikkausveitsen varsia (muoviset palavat steriloitaessa) sekä teriä.
  • Vähintään 2 kappaletta pinsettejä, useimmat pitävät kirurgisia atuloita anatomisia kätevämpänä.
  • Saksia.
  • Näyteastioita ja välineet niiden merkitsemiseksi. Näytteet voidaan ottaa steriileihin kierrekorkillisiin näytepurkkeihin tai -putkiin.
  • Suojavaatetus.
  • Työskentelypöytä.
  • Jäähilettä tai kylmävaraajia (kylmäkalleja). Kylmää tarvitaan sekä näytteenotossa että elinnäytteiden toimittamisessa näytteeksi.
  • Termolaukkuja näytteiden lähettämiseen. Tavalliset, valkoiset, ruokatavarakaupoista saatavat käyvät hyvin, samoin kalanviljelylaitoksilla ruokakalan lähetykseen käytettävät styroxlaatikot. Kiinnittäkää huomiota siihen, etteivät näytteet kontaminoidu (korkit tiukasti kiinni) tai näytelähete kastu sulavalla vedellä.

Elinnäytteiden otto

Perna ja munuainen

Suurikokoiset kalat voidaan avata keskiviivasta kuten perattaessa. Kalan avaamiseen käytetään eri välineitä (saksia, veistä) kuin näytteenottoon. Avausvälineitä ei tarvitse kalojen välillä desinfioida. Avauksen jälkeen avustava henkilö raottaa ruumiinonteloa elimiin koskematta niin, että näytteenottopinseteillä voidaan tarttua pernaan ja saksilla tai veitsellä irrottaa pieni pala pernaa, joka tiputetaan välittömästi näytepurkkiin.

Tämän jälkeen vedetään sisäelinpaketti, uimarakko mukaan lukien mahdollisimman vähän munuaisia koskettaen kalasta ulos. Virologista tutkimusta varten irrotetaan leikkausveitsen ja pinsetin avulla pala ns. etumunuaista (munuaisen leveä osa tai mahdollisimman lähellä sitä oleva kohta kalan etupäässä). BKD-tutkimusta varten otetaan näytteeksi pala takamunuaista. Jos munuaisessa todetaan muutoksia, näyte otetaan muuttuneesta osasta. BKD:n aiheuttamat muutokset ovat useimmiten painottuneet takapuoliskoon. Yleensä sisäelinten näytteenotto sujuu parhaiten pinseteillä ja leikkausveitsellä.

Kun samasta kalasta otetaan näytteet sekä BKD- että virustutkimusta varten, BKD-tutkimusta varten otettavat munuaispalat pannaan eri näyteastiaan (vain viisi kalaa). Näyteastiat merkitään selkeästi.

Sydän

Sydän irrotetaan kokonaisena perna- ja munuaisnäytteen ottamisen jälkeen. Sydämestä irrotetaan saksilla tai veitsellä pieni pala joka  tiputetaan välittömästi näytepurkkiin.

Ovariaalinesteen näytteenotto

Myös ovariaalinesteen ottoon näytteeksi tarvitaan vähintään kaksi henkilöä: toinen on varsinainen näytteenottaja, toinen hoitaa kalan lypsämistä.

Näytteet voidaan joko ruiskuttaa kalasta suoraan näyteastiaan tai imeä ensin steriiliin muoviseen kertakäyttöruiskuun ja ruiskuttaa siitä näyteastiaan. Näyte otetaan ennen varsinaista mädin lypsämistä, kun kala on nukutettu ja pyyhitty puhtaaksi. Pyyhkimiseen käytetään puhdasta pyyhettä, sellstoffia tai vastaavaa. Pipetin/ruiskun kärki työnnetään hieman sisään urogenitaaliaukosta. Se on taaempi niistä kahdesta aukosta, jotka aukeavat kalan peräaukkoon. Kalaa pitelevä henkilö tekee varovaisen lypsyliikkeen ja samalla näytteenottaja imee ovariaalinestettä ruiskuun korkeintaan kaksi millilitraa kalaa kohti. Yleensä ovariaalineste suihkuaa niin, että näyte voidaan ottaa "lennosta" suoraan näytteenottoastiaan. Tilanne ja tottumus ratkaisevat.

Yhteen astiaan saa ottaa näytteet korkeintaan viidestä kalasta. Ruiskua käytettäessä jokaiselle kalalle varataan omansa. Koko näyteannos otetaan kerralla eikä käytetä yhtä näytteenottovälinettä useampaan kertaan edes samalle kalalle, koska näyte muuten likaantuu liikaa.

Näyte voidaan myös ruiskuttaa steriiliin astiaan ja imeä sieltä ruiskulla. Näyte on otettava yksilöllisesti jokaisesta emosta ennen näytteiden yhdistämistä.

Käytäntö on osoittanut, että ovariaalineste likaantuu helposti, jolloin erityisesti BKD-diagnostiikka vaikeutuu. Näytteenotto vaatii siis erityistä huolellisuutta.


Lemmikkieläin

Yleisimmät tutkimukset ja tutkimuspaketit

  • bakteriologinen tutkimus Ruokaviraston ruumiinavausnäytteistä
  • Brucella canis -vasta-aineet
  • keuhkomatotutkimus
  • koiran adenovirus (HCC) vasta-aineet
  • loisen tunnistus (verilevite tai kokonainen loinen)
  • loistutkimus, giardia ja kryptosporidit
  • loistutkimus, loismunat ja ookystat
  • parvoviruksen osoitus
  • penikkatautiviruksen osoitus
  • penikkatautiviruksen vasta-aineet
  • raivotauti (rabies) viruksen osoitus
  • raivotautirokotevasta-aineet
  • RHD (rabbit hemorrhagic disease) viruksen osoitus
  • pienten pentujen (alle 8 viikon ikäisiä) ruumiinavauspaketti 1–3 pentua
  • ruumiinavaustutkimus

Hinnat ja näytteenotto-ohjeet: Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan)


Loistutkimus

Sisäloisia tai niiden munia tutkitaan eläinten ulostenäytteistä. Näytteitä voi lähettää myös ulkoloisen tunnistamiseksi.

Ulkoloiset pakataan pieneen tiiviiseen purkkiin (ei suoraan kirjekuoreen litistymisen välttämiseksi). Tavallisimmin pyydetty tutkimus on lajin tunnistus. Tutkimus tehdään pääsääntöisesti samana päivänä, kun näyte saapuu laboratorioon.

Sisäloiset ovat merkittävimpiä pennuilla. Koska aikuisilla eläimillä loisia on yleensä vähemmän ja niitä ei välttämättä erity ulosteeseen päivittäin, tulisi aikuisilta eläimiltä kerätä ulostenäyte esimerkiksi kolmelta peräkkäiseltä päivältä. Jos useampana päivänä kerätyistä näytteistä halutaan yksi tutkimus, pakataan ne samaan purkkiin tai pussiin. Loismunat tutkitaan flotaatiomenetelmällä. Jos ulosteessa on silmin havaittavia loisia, ne tulee laittaa erilliseen purkkiin säilymisen varmistamiseksi. Silminnähtävät loiset ovat tavallisesti heisimatoja ja ne tutkitaan suoramikroskopointimenetelmällä.

Ulostenäytettä lähetetään mahdollisimman tuoreena noin ruokalusikallisen verran. Näytteet pakataan tiiviiseen rasiaan (myös pakasterasia tai filmipurkki käy) ja suljetaan vielä tiiviiseen pussiin. Tutkimus tehdään pääsääntöisesti samana päivänä, kun näyte saapuu laboratorioon. Jos samasta ulostenäytteestä halutaan myös bakteriologisia tutkimuksia, on näytettä lähetettävä enemmän. Loistutkimukset tehdään vasta sen jälkeen, kun bakteeritutkimukset on aloitettu.

Cryptosporidium ja Giardia alkueläinten varalta tutkittavat ulostenäytteet vaativat erityissäilöntäaineen. Ennen näytteenottoa on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin, joka antaa 10 % formaliinia näytteen säilömiseksi sekä näytepurkin, johon näyte kerätään. Ulostetta kerätään kolmena peräkkäisenä päivänä samaan purkkiin. Purkkiin lisätään joka kerta formaliinia suhteessa 1 teelusikka ripuliulostetta ja 3 teelusikkaa 10 % formaliinia. Tutkimus tehdään IFAT-menetelmällä ja näytteitä tutkitaan yhtenä päivänä viikossa.

Näytteen mukaan liitetään aina lähete LINKKI, jonka allekirjoittaa tutkimuksen maksaja, joka on silloin tutkimuksen tilaaja.

Lähetä näytteet Ruokaviraston patologian laboratorioon Helsinkiin tai Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Pakkaaminen ANKKURI Lähetysosoitteet ANKKURI


Penikkatautitutkimus

Penikkatautia epäiltäessä otetaan viruksen osoittamiseksi epiteelisolunäyte.

Näyte otetaan vanutikulla:

  • silmän konjuktiivasta
  • vaginasta / preputiumista
  • rauhoitetulta koiralta tonsillasta

Näytteenottotikussa olevista epiteelisoluista voidaan osoittaa penikkatautivirus RT- PCR-menetelmällä.

Näytteenottotikku pakataan kuljetusta varten puhtaaseen, tyhjään näyteputkeen. Putki lähetetään mielellään kylmävaraajan kanssa. Pakkausohjeet ja lähetysten merkinnät ANKKURI

Lähetä näytte Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet ANKKURI


Rabiesrokotevasta-ainetutkimus

Rokoteraivotautivasta-aineen määritys vaaditaan eläimeltä, joka viedään tiettyihin raivotautivapaisiin maihin, joiden tuontimääräykset edellyttävät tutkimusta.

Tulos 0,5 tai > 0,5 osoittaa riittävää vasta-ainetasoa ja eläimen voi tällaisen raivotautivasta-ainetutkimustuloksen puolesta viedä, jos muut viennin edellytykset täyttyvät. Jos tulos on < 0,5, ei eläimellä ole vientiin vaadittavaa vasta-ainetasoa.

  • Näyte (seerumi tai veri) ei saa sisältää antikoagulantteja. Kokoverta tarvitaan noin 2–3 ml ja seerumia noin 1 ml. MÄÄRÄT ERI KUIN LABORATORIOKÄSIKIRJASSA
  • Lähetys jäähdytettynä samana päivänä.
  • Säilytys: tarvittaessa kokoveri viikonlopun yli jääkaapissa, ei saa jäätyä. Erotettu seerumi jääkaapissa viikonlopun yli, pakastettuna pidempään. 
  • Pakkusohje ja lähetyksen merkinnät VAK-LÄHETYS ??ANKKURI
  • Lähetteeseen tulee aina merkitä mikrosiru- tai tatuointinumero. Ruokavirasto suosittelee, että lähetteenä käytetään Ruokaviraston lähetettä raivotaudin vasta-ainetutkimukseen LINKKI

Omistaja maksaa näytteen lähetyskulut. EU:n ulkopuolelta ei näytteitä vastaanoteta lentorahtina vaan ne on toimitettavana kuriiripalveluna Ruokavirastoon, omistaja maksaa kaikki lähetyksen kulut.

Tutkimus maksetaan laskun tietojen mukaisesti käyttäen viitenumeroa. Lasku ei tule tutkimusvastauksen yhteydessä, vaan se tulee myöhemmin tilaajan ilmoittamaan laskutusosoitteeseen. Lasku voidaan pyydettäessä lähettää myös sähköpostilla. Tutkimusmaksua ei saa maksaa enää etukäteen.

Näytteet tutkitaan saapumisjärjestyksessä. Vastaukset pyritään toimittamaan 2 viikon kuluessa näytteen saapumisesta.

Vasta-ainetutkimusten kyselyt
rabieskyselyt@ruokavirasto.fi
puh. 050 3510309

Lähetysosoite
Ruokavirasto, Eläintautivirologia, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki

Lähetysohjeet- ja osoitteet ANKKURI


Lemmikin ruumiinavaustutkimus — usein kysyttyä

Miksi lemmikkieläimille tehdään ruumiinavauksia?

Lemmikkieläimiä tutkitaan monesta eri syystä. Äkillisissä kuolemantapauksissa halutaan usein tutkia eläimen kuolinsyy. Ruumiinavauksella voidaan usein selvittää äkillisesti tai kroonisesti sairastuneen eläimen oireiden tausta ja määrittää taudin syyt tarkemmin. Joskus eläin on oireillut moninaisin oirein ja taudinkuva on ollut niin kirjava, että halutaan selvittää ruumiinavauksessa, mistä oikein on ollut kysymys. Pikkupentujen tutkimuksissa voidaan tutkia onko kyseessä tarttuva tauti ja sen perusteella suunnitella elossa olevien pentujen asianmukainen hoito. Oikeuspatologiset tutkimukset muodostavat merkittävän osan tutkimuksista ja niistä suuri osa liittyy eläinsuojelurikosepäilyihin.

Kuka voi lähettää eläimiä tutkittavaksi?

Eläimen omistaja voi lähettää itsestään kuolleen tai lopetetun eläimen joko suoraan tai hoitavan eläinlääkärin kautta. Silloin kun hoitava eläinlääkäri lähettää eläimen, on syytä sopia kuka tutkimuksen maksaa, koska tilaaja päättää kenelle tutkimusvastaus lähetetään tiedoksi. Tilaaja myös allekirjoittaa lähetteen ja maksaa kuljetuksen.

Miten pakastaminen vaikuttaa tutkimukseen?

Jos muuta vaihtoehtoa kylmäsäilytykselle ei ole, eläimen voi pakastaa. Pakastaminen aiheuttaa kudoksissa solutason muutoksia, jotka voivat vaikeuttaa diagnoosin tekemistä. Kasvainsairaudet, useimmat infektiosairaudet ja traumat näkyvät yleensä pakastamisesta huolimatta.

Miten täytän tutkimuslähetteen?

Täytä ja allekirjoita tutkimuslähete huolellisesti, tähdellä merkityt kohdat ovat pakollisia. Lisää tuojan/tilaajan puhelinnumero lisätietojen saamista varten. Huomaa, että tutkimuksen tilaaja eli maksaja allekirjoittaa lähetteen. Täytä taustatietoihin taudin kesto, oireet ja hoito, erityisesti mahdolliset viimeisten päivien oireet sekä eläinlääkärikäynnit. Keskushermosto-oireisilla eläimillä kuvaa mahdollisimman tarkasti eläimen oireet sekä neurologisen tutkimuksen tulokset, jotta tutkimus voidaan suunnata oikealle alueelle. Voit myös liittää mukaan eläimen erillisiä hoitotietoja. Laita täytetty lähete mukaan samaan pakettiin eläimen kanssa. Voit toimittaa täytetyn ja allekirjoitetun lähetteen myös sähköpostilla: patologia@ruokavirasto.fi. Lähetteen tulee olla perillä viimeistään samaan aikaan kuin tutkittava eläin.

Miten toimitan eläimen tutkittavaksi?

Lemmikkieläinten ruumiinavaustutkimukset tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikassa, Viikissä.

Lähetä paketti Pikapakettina Matkahuollon kautta tai TavaraTaxin kautta, sillä Posti ei kuljeta kokonaisia eläimiä. Matkahuollolla on yläpainoraja 30 kiloa, TavaraTaxi kuljettaa myös suurempia näytteitä. Jos lähetät eläimen loppuviikolla, tarkista kuljetusaika, ettei lähetys jää jumiin viikonlopuksi. Varmempaa on säilyttää eläin viikonlopun yli jääkaappilämpötilassa ja lähettää vasta maanantaina. Ennen pakkaamista eläin tulisi jäähdyttää pakastimessa muutaman tunnin ajan ja etenkin kesäaikaan pakkaukseen on hyvä laittaa mukaan myös kylmävaraajia.

  1. Matkahuoltoa käytettäessä: Kirjoita lähetyksen päälle Ruokavirasto Helsinki, Matkahuolto KAMPPI HELSINKI (ei Herttoniemeen). Lähettäessä on hyödyllistä mainita Ruokaviraston asiakasnumero 9400278, jolloin paketti ohjautuu Helsingin Kampin terminaaliin. Kirjoita paketin päälle myös teksti ”Eläinperäinen näyte - vapautettu”. Lähettäjä maksaa toimituskulut.

    Lähetä näyte Matkahuollon omista palvelupisteistä tai asiamiespisteistä Pikapakettina. Pikapaketteja voi lähettää arkipäivisin ja vain tietyista Matkahuollon toimipisteistä. Katso Matkahuollon palvelupistehausta lähin palvelupisteesi:
    - kirjoita Postitoimipaikka tai postinumero
    - suodata hakua valitsemalla Paketin lähettäminen ja nouto sekä Pikapaketit 

  2. TavaraTaxia käytettäessä: Tilaa TavaraTaxin kuljetus haluamaasi noutopisteeseen soittamalla numeroon 0100 6100 (palveluaika 24 h kaikki päivät). Ilmoita tilauksen yhteydessä, mihin toimipisteeseen näyte on menossa. Saat tilauksen yhteydessä kuljetuksen hinta-arvion ja noutoajankohdan. Merkitse pakettiin kohde-toimipaikka ja teksti ”Eläinperäinen näyte – vapautettu”. Toimituskulut laskutetaan asiakkaalta tutkimuksen laskutuksen yhteydessä.

  3. Ruokaviraston näytekylmiöt: Voit tuoda eläimen pakattuna kuljetusta varten näytekylmiöön, joita on Ruokaviraston toimipaikoissa (Kuopio, Oulu ja Seinäjoki) sekä Iisalmessa, Joensuussa ja Loimaalla. Näytekylmiöön voi tuoda eläimen myös iltaisin tai viikonloppuisin. Soita näytteestä Ruokavirastoon puhelin 029 520 4919. Saat tarvittavat ohjeet näytteen toimittamisesta ja kuljetuksen tilaamisesta sekä ovikoodin. Virka-ajan ulkopuolella numerossa on automaattinen vastaaja. Lisäohjeita: Ruokaviraston näytekylmiöt LINKKI

  4. Tuo itse Helsinkiin: Voit myös tuoda eläimen itse Viikin toimipaikkaan (Mustialankatu 3, Helsinki). Avaussalin ovi löytyy Ruokaviraston ja Eläinlääketieteellisen tiedekunnan väliseltä sisäpihalta. Kadulle näkyy korkea peltiovi, jossa on suuri numero 4. Henkilökunta on paikalla virka-aikana klo 8.00–16.15. Tavoitat henkilökunnan soittamalla avaussalin ovikelloa tai soittamalla ovessa olevaan puhelinnumeroon. Käytössä on myös asiakaskylmiö, johon voit tuoda eläimen virka-ajan jälkeen. Kylmiö on mitoitettu pieneläimille, ja tuojan on itse kyettävä nostamaan eläin kylmiöön sisälle. Kylmiön ovi on avaussalin oven vieressä vasemmalla. Pääset kylmiöön ovikoodilla, jonka saa soittamalla numeroon 040 840 6728. Kylmiössä on myös täytettäväksi tutkimuslähetteitä.

LINKIT Pakkausohjeet Eläinnäytteiden lähetysohjeet ja -osoitteet

Tarvitseeko näytteen lähettämisestä tai tuomisesta ilmoittaa etukäteen?

Matkahuollolla lähetetyistä näytteistä ja virka-aikaan itse tuotavista näytteistä ei tarvitse ilmoittaa etukäteen. Suurikokoisista eläimistä toivotaan ennakkoilmoitusta (puhelin 040 840 6728).

Mitä ruumiinavauksessa tapahtuu? 

Patologiaan syventynyt eläinlääkäri tekee eläimelle täydellisen ruumiinavauksen ja tutkii sisäelimet silmämääräisesti. Aivot, selkäydin ja luustoa tutkitaan, jos se on taustatietojen ja oireiden mukaan perusteltua. Eläinlääkäri kerää ruumiinavauksessa kudosnäytteitä histologiseen mikroskopointitutkimukseen sekä mahdollisia jatkotutkimuksia varten. Jos tutkimus vaatii runsaasti kudosnäytteitä, näistä voidaan periä lisämaksu (esimerkiksi laajat hermostotutkimukset).

Mitä jatkotutkimuksia ruumiinavauksen yhteydessä voidaan tehdä? 

Ruumiinavauksen yhteydessä kerätään aina kudosnäytteet histologiseen kudostutkimukseen. Lisäksi patologi voi harkintansa mukaan ottaa näytteitä lois-, bakteeri- tai virustutkimuksiin. Nämä tutkimukset ovat lisämaksullisia ja niihin pyydetään tutkimuksen tilaajan lupa lähetelomakkeessa.

Mitä jatkotutkimuksia ruumiinavauksen yhteydessä ei voida tehdä? 

Seuraavia tutkimuksia ei ole mahdollista tehdä ruumiinavaustutkimuksen yhteydessä:

  • geenitutkimukset
  • veriryhmämääritykset
  • kissojen virologiset tutkimukset: FIV, FeLV, kissan herpes- ja calicivirukset
  • lääkeainepitoisuuksien tai lääkejäämien mittaukset
  • myrkky- ja huumeseulonnat, myrkkypitoisuuksien mittaukset

Jos tilaaja on halukas teettämään edellä mainittuja tutkimuksia, tulee näytteet ottaa eläimen ollessa elossa tai lopetuksen yhteydessä, ennen toimittamista Ruokavirastoon. Mahdollisista lisätutkimuksista voi myös tiedustella etukäteen.

Mitä eläimelle tapahtuu ruumiinavauksen jälkeen?

Valitse tutkimuslähetteeltä vaihtoehto, mitä eläimen ruumille tehdään tutkimusten jälkeen. Ruumista ei ole mahdollista tulla itse noutamaan, mutta se on mahdollista saada kotiin yksilöllisesti tuhkattuna. Muut vaihtoehdot ovat yhteistuhkaus yksityisessä eläintuhkaamossa tai yhteishävitys ongelmajätelaitoksessa.

Seuraavat yhteistyötuhkaamot noutavat Viikistä eläimiä:

  • Pääkaupunkiseudun Eläintuhkaamo (Helsinki)
  • Suomen Eläintuhkaus (SET, Myrskylä)
  • Verna (Lempäälä)
  • Mäntsälän Lemmikkilehto
  • Sateenkaarisillan Pieneläinkrematorio (Loppi)
  • Metsäkulman Eläintuhkaus (Iitti)
  • Salon Eläintuhkaus
  • Porvoon Eläintuhkaus
  • Pieneläintuhkaamo Ystävä rakkahin (Rauma)

Voiko tutkimuksesta saada väliaikatietoja?

Pääsääntöisesti kesken olevasta tutkimuksesta ei anneta väliaikatietoja ja lopullista tutkimusvastausta kannattaa odottaa rauhassa. Jos ruumiinavaustutkimuksessa todetaan viitteitä tarttuvista taudeista, tutkija ottaa yhteyttä omistajaan. Jos kotitalouden muilla eläimillä tai ihmisillä ilmenee oireita, jotka saattaisivat liittyä tutkittavaksi lähetettyyn eläimeen, mainitse ne esitiedoissa ja uusista oireista on hyvä olla yhteydessä tutkijaan puhelimitse.

Miten saan ruumiinavauksen tulokset?

Tutkimuksien valmistuttua eläinlääkäri laatii kirjallisen tutkimusvastauksen, jonka valmistuminen kestää yleensä 1–3 kuukautta. Mikäli tutkimuksissa todetaan sellaisia muutoksia, jotka vaativat välittömiä toimenpiteitä, ottaa tutkija yhteyttä eläimen omistajaan. Ruumiinavauksessa ei aina saada vastausta kaikkiin esitettyihin kysymyksiin. Osa oireista voi johtua toiminnallisista häiriöistä, ja ruumiinavauksessa voidaan todeta ainoastaan sellaiset taudit, jotka aiheuttavat muutoksia elimiin. Esimerkiksi epilepsia ei aiheuta muutoksia aivokudoksessa ja tutkimuksen tarkoitus onkin sulkea pois muut sellaiset sairaudet, jotka voivat aiheuttaa epileptisiä kohtauksia ja jotka voidaan todeta ruumiinavauksessa.

HUOM. Ruokavirasto lähettää laboratorion tutkimustodistukset suojatulla sähköpostilla, jos sähköpostiosoite on tutkimuslähetteellä ilmoitettu. Ohje suojatun sähköpostin käytöstä Ruokaviraston laboratorion asiakkaille (pdf) LINKKI

Miten tutkimus maksetaan?

Patologiset tutkimukset laskutetaan vasta sen jälkeen, kun tutkimusvastaus on valmistunut. Lasku toimitetaan kotiin kirjeitse, vaikka tutkimusvastaus olisi lähetetty sähköpostilla. Tutkimukselle on mahdollista määrittää eri maksaja kuin eläimen omistaja. Laskutustiedot (nimi, osoite ja puhelinnumero) on tällöin merkittävä selkeästi tutkimuslähetteelle. Tutkimuslähetteen tulee aina allekirjoittaa tutkimuksen tilaaja eli maksaja.


Lammas, vuohi, laama ja alpakka

Yleisimmät tutkimukset ja tutkimuspaketit

  • karitsaripulipaketti, 5 karitsan/kilin ulostenäytteet
  • laidunloiset, 3–6 ulostenäytettä
  • syväsivelypaketti, hengitystietulehdus, 4 lampaalle/vuohelle. (näytteenotto-ohjeet eläinlääkärille)
  • keuhkomatotutkimus, 1–10 ulostenäytettä
  • silmätulehduspaketti, 5 sivelynäytettä
  • luomisen syy, verinäytepaketti 5–10 emälle
  • brusellaseuranta, verinäytepaketti 5 eläimelle, maksuton
  • kokonaisten eläinten patologiset tutkimukset
  • elinnäytteiden patologiset tutkimukset
  • luomisen syyn selvitys, luodut sikiöt ja kuolleena syntyneet tai alle vuorokauden ikäisenä kuolleet, mukana aina jälkeiset tai ainakin muutama istukan kohta
  • sorkkamätäpaketti, 1–5 sivelynäytettä (näytteenotto-ohjeet eläinlääkäärille)
  • Mycoplasma haemolamae (alpakka ja laama)

Hinnat ja näytteenotto-ohjeet: Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan)

Nautojen syväsively- ja ripulitutkimuspaketteja voi käyttää myös pienille märehtijöille. tarkoittaako näytteenottopakettia???

Lampaiden ja vuohien tautidiagnostiikka -esite LINKKI


Loistutkimus

Näyte

Ulostenäyte otetaan suoraan peräsuolesta tai vaihtoehtoisesti juuri tullutta ulostetta kaksi ruokalusikallista/eläin. Laitumella olevista ulostekasoista ei voi ottaa näytettä.

Näytteet otetaan aina yksilönäytteinä ja yksilötunnuksin merkittyinä esim. muovihanskaan tai (mieluummin) muovipussiin tai -purkkiin. Näytteet tulee ottaa ennen loislääkitysten antoa. Jos halutaan selvittää loislääkityksen tehoa, otetaan uudet näytteet samoista eläimistä noin 10 päivää loislääkityksen antamisen jälkeen.

Loistutkimuspaketin hinta sisältää kuuden näytteen tutkimisen yhdellä menetelmällä.

Tutkimukset

  • menetelmä: McMaster kvantitatiivinen flotaatiotutkimus (sokeriflotaatio)
  • sisältää Eimeria spp. ookystien määrän määrityksen (kokkidioosi) sekä Trichostrongylidae-heimon juoksutusmahamatojen ja suolistoloisten munamäärän määrityksen
  • jos ryhmässä on eläimiä, joilla on ripulia, heikentynyt kasvu tai huono karva, ne valitaan mukaan näytteenottoon, oireet kirjataan lähetteeseen

Lähetys

Lähetä näytteet Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan samana tai viimeistään seuraavana päivänä, säilytyslämpötila: jääkaappi (ei saa jäätyä). Näytteet tulisi ottaa mieluiten alkuviikosta, perjantaisin ei pidä lähettää näytteitä, koska niiden pilaantumisen vaara kuljetuksen aikana on suuri. Lämpimänä vuodenaikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä. Omistaja maksaa lähetyskulut. Voit myös tuoda näytteet itse.

Merkitse lähetteeseen eläinlaji. Eläimen ikä tai syntymäaika tulee ilmetä lähetteestä. LINKKI

Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI


Luominen

Sikiöiden tutkimuspaketti

Näyte

Abortoitu sikiö tai jos sikiöitä on useampia, 2–3 sikiötä sekä jälkeiset. Huolimatta jälkeisten likaisuudesta on niiden lähettäminen tärkeää, sillä joidenkin taudinaiheuttajien kohdalla ainoat havaittavat muutokset löydetään istukasta. Vähintään 2–3 kohtukäpysen pitäisi olla mukana näytteessä. Näytteitä on hyvä lähettää ja tutkia useamman kuin yhden uuhen luomisista.

Tutkimukset

Patologinen tutkimus sekä tärkeimmät luomista aiheuttavat bakteerit, virukset ja loiset.

Lähetys

Näytteen tulisi olla mahdollisimman tuore, kuitenkin esim. viikonlopun yli viileässä säilytetty näyte kelpaa tutkimuksiin. Lähetä näytteet Matkahuollon Pikapakettina Ruokaviraston Helsingin, Kuopion, Oulun tai Seinäjoen (Keskuskatu) toimipaikkaan. Voit myös tuoda näytteet itse. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

Bruselloosi (maksuton)

Kunnaneläinlääkäri voi ottaa tarvittaessa luoneista eläimistä verinäytteet tutkittavaksi bruselloosin varalta.

Näyte

Viisi kappaletta seerumiverinäytettä/tila. Näytteet luoneista emistä, mikäli luoneita on vähemmän kuin viisi, loput näytteet otetaan muista uuhista/kutuista.

Tutkimukset

Brusella-vasta-ainetutkimus. Samoista näytteistä on mahdollista pyynnöstä tutkia Q-kuume ja klamydophilavasta-aineet, nämä tutkimukset ovat maksullisia.

Lähetys

Näytteiden pilaantuminen tai jäätyminen tekee ne tutkimukseen kelpaamattomiksi, joten ne on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti (käärittävä aaltopahvin lisäksi esim. sanomalehtipaperiin) sekä säilytettävä ennen lähetystä jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa. Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautibakteriologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI


Maedi-visna ja CAE vasta-aineet

Näyte

Maedi-visna/CAE vasta-aineet tutkitaan seerumista. Verinäytteet otetaan putkiin, joissa ei ole hyytymistä estäviä aineita.

Lähete

MV/CAE-näytteille käytetään tuotantoeläinten tautitutkimuslähetettä. Lähetteeseen tarvitaan seuraavat tiedot:

  • eläinten omistajan ja eläinlääkärin nimi, osoite ja puhelinnumero
  • tilatunnus
  • näytteenottopäivämäärä
  • täydelliset eläinten EU-tunnukset

Lähetteeseen liitetään eläinluettelo lammas- ja vuohirekisteristä. Näyteputket numeroidaan juoksevalla numerolla. Numerointiin käytetään vedenpitävää mustaa tussia. Näyteputken numero merkitään eläinluetteloon sen eläimen kohdalle, josta näyte on otettu. Näyteputket pakataan niin, että ne pysyvät ehjinä kuljetuksen aikana.

Tutkimukset

Maedi-visna- ja CAE-virusten vasta-aineet tutkitaan lampaan/vuohen seerumista kaupallisella ELISA-testillä. Terveysvalvontaohjelman näytteitä ei tutkita kiireellisenä. Jos tarvitsette näytetuloksen nopeasti, ilmoittakaa siitä lähetteessä. MV/CAE-ohjelman näytteistä peritään hinnaston mukainen maksu.

Lähetys

Näytteet toimitetaan laboratorioon mahdollisimman pian. Näytteitä ei kannata lähettää perjantaina. Ne voidaan säilyttää jääkaapissa viikonlopun yli. Näytteet eivät saa jäätyä. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä. Lähetä näytteet Ruokaviraston Helsingin virologian laboratorioon. Lähettäjä maksaa lähetyskulut. Voit myös tuoda näytteet itse. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

Mahdolliset tiedustelut numerosta 050 336 6563.


Scrapie

Näyte

Scrapie tutkitaan aivorungosta ja pikkuaivoista. Aivorunkoon kuuluvat väli- ja keskiaivot, aivosilta ja ydinjatke. Näyte otetaan aivorungon takaosasta obex-alueelta. Aivorunkonäytteen tulee olla noin 4–5 senttimetrin mittainen. Pikkuaivot sijaitsevat aivorungon takaosan yläpuolella. Niistä otettavan näytepalan tulee olla noin 2 x 2 senttimetrin suuruinen ja sisältää pikkuaivojen poimuilevaa kuorikerrosta. Mikäli näytteenotto niska-aukon kautta ei onnistu, lähetetään eläimen pää kokonaisuudessaan Ruokaviraston Helsingin, Kuopion, Seinäjoen tai Oulun aluetoimipaikkaan obduktiosalille. Ennen pään lähettämistä tulee lähettävän eläinlääkärin ottaa asiasta yhteyttä kyseiseen Ruokaviraston toimipaikkaan. Näytepalan voi lähettää Ruokavirastoon tutkittavaksi myös, jos se on huonokuntoinen tai hajonnut.

Näytteenottoon tarvittavat välineet

Näytteet otetaan lampaan/vuohen aivoista tarkoitukseen suunnitellulla muovi- tai teräslusikalla. Näytteenotossa on aina käytettävä kertakäyttökäsineitä, muuta erityistä suojavarustusta ei tarvita. Jokaiselle eläimelle suositellaan omaa kertakäyttöistä muovilusikkaa. Mikäli ei ole käytettävissä kertakäyttölusikkaa, teräslusikka puhdistetaan eri eläinten välissä runsaalla vedellä huuhdellen. Näytteenotossa on lusikan lisäksi oltava käytettävissä atulat, kertakäyttöveitsi ja kaarevakärkiset sakset. Muovilusikat ovat kertakäyttöisiä ja ne voi hävittää polttamalla. Sekä muovi- että teräslusikat voi desinfioida pitämällä niitä kaksi tuntia neljä prosenttisessa hypokloriittiliuoksessa.

TSE-näytteenottoon tarvittavat lusikat ja näytteenottopurkit voi tilata Ruokaviraston lähettämöstä joko puhelimitse tai sähköpostilla: 
• Heikki Heinänen puhelin 0400 378 710, heikki.heinanen@ruokavirasto.fi 

Ruokavirastosta saa BSE-/scrapie-pakettikortteja, joilla näytteet voi lähettää postitse vastaanottajan laskuun.

Näytteenottotekniikka

  • Pää irrotetaan ensimmäisen niskanikaman ja kallon välistä.
  • Pää asetetaan ylösalaisin (ventraalipuoli eli alaleuan puoli ylöspäin) niin, että niska-aukko (foramen magnum) näkyy. Aivorungon pään pitäisi näkyä niska-aukossa.
  • Aivorungon päästä otetaan kiinni atuloilla ja kertakäyttöveitsi tai saksenkärjet työnnetään niska-aukon sisäpuolelle aivorungon ja aivokalvojen väliin. Veistä tai saksenkärkiä pyöräytetään aivorungon ympärillä niin, että aivorunko irtoaa ympäröivästä kudoksesta.
  • Näytteenottolusikka asetetaan aivorungon yläpuolelle (ventraalipuolelle) aivorungon ja sitä ympäröivien aivokalvojen väliin.
  • Näytteenottolusikkaa työnnetään luuseinämää pitkin syvemmälle niin, että lusikan kovera osa on kokonaisuudessaan sisällä.
  • Lusikkaa kierretään sekä oikealle että vasemmalle 90 astetta, jotta aivorungosta lähtevät hermokimput saataisiin katkaistua. Jos nämä eivät katkea, aivorungon palaa on vaikea saada ulos kokonaisena.
  • Lusikan etuosaa painetaan alaspäin aivorungon katkaisemiseksi, ja lusikka vedetään ulos. Irronnut aivorungon palanen seuraa lusikkaa.
  • Näyte asetetaan tarkoitusta varten suunniteltuun muovipurkkiin. Muovipurkkiin tulee aina laittaa lampaan/vuohen korvamerkki. Mikäli eläin ei ole korvamerkitty, tulee purkki merkitä siten että varmuudella tiedetään minkä eläimen näyte on kyseessä.
  • Lusikka työnnetään uudelleen niska-aukkoon kuten ensimmäiselläkin kerralla ja lusikkaa kierretään oikealle ja vasemmalle, mutta tällä kertaa lusikalla kauhaistaan alempaa, jotta pikkuaivoa saataisiin lusikkaan.
  • Lusikka pikkuaivonpaloineen vedetään ulos ja näytepalat laitetaan samaan purkkiin kuin aivorunkonäyte.
  • TSE-pikatestin valmistuttua päät hävitetään luokan 1 sivutuotteita käsittelevässä laitoksessa.

Lähetys

Näytettä koskeva scrapie-tutkimuslähete täytetään huolellisesti. Näytepurkit tulee laittaa erilliseen muovipussiin lähetteiden puhtauden varmistamiseksi. Sekä näytepurkit että lähetteet pakataan huolellisesti, ettei purkkien mahdollisesti avautuessa tai rikkoutuessa syntyisi vuotoja ympäristöön. Scrapie-pikatestiä varten lusikkanäytteet lähetetään Ruokaviraston prionilaboratorioon Helsinkiin. Kokonaiset päät lähetetään Matkahuollon kautta pikapakettina, rahtikirjaan merkitään, että vastaanottaja maksaa rahtimaksun.

Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI 


Mehiläinen

Mehiläistautien tutkimukset Ruokavirastossa on keskitetty Kuopion toimipaikkaan.

Esikotelomätä (aiheuttaja Paenibacillus larvae)

Näytteeksi lähetetään pala sikiökakkua, jos mehiläispesässä näkyy esikotelomätään viittaavia sikiömuutoksia. Jos sikiömuutoksia ei ole, mutta halutaan selvittää piilevää tartuntaa, näytteeksi lähetetään hunajaa tai sikiökakulla olevia aikuisia mehiläisiä.

Sikiökakusta leikataan noin 5 cm x 20 cm kokoinen pala kohdasta, jossa on sikiömuutoksia. Näyte pakataan paperiin ja tukevaan pakkaukseen, ettei se litisty. Sikiökakut homehtuvat helposti, joten on huolehdittava, etteivät näytteet jää matkalle viikonlopuksi.

Hunajanäytteeksi lähetetään pesästä otettua hunajaa joko yksittäisnäytteenä tai korkeintaan 3 pesän yhteisnäytteenä. Paras näyte saadaan sikiökakun reunoilla olevasta hunajasta. Hunajaa lähetetään vähintään 2 ruokalusikallista/pesä. Näytteen voi lähettää missä tahansa puhtaassa purkissa. Muovipussissa lähettämistä ei suositella.

Aikuisia mehiläisiä lähetetään noin 50 mehiläistä/pesä. Mehiläiset tapetaan ennen lähettämistä pitämällä niitä pakastimessa 1 vuorokausi.

Toukkamätä (Melissococcus plutonius)

Jos pesässä on toukkamädän oireita, näytteeksi lähetetään sikiökakkua samalla tavalla kuin esikotelomätätapauksissa. Piilevä tartunta voidaan todeta hunajanäytteestä. Hunajaa lähetetään vähintään 1 ruokalusikallinen/pesä. Näytteeseen ei tule yhdistää useamman pesän hunajaa, vaan jokaisesta tutkittavasta pesästä lähetetään erillinen näyte.

Nosematoosi (Nosema apis jNosema ceranae)

Kuolleita tai sairaita mehiläisiä kerätään lentolaudalta, pesän pohjalta tai maasta noin 100 kappaletta. Kokonaiset mehiläiset pakataan pilaantumisen estämiseksi ilmavasti paperipusseihin tai pahvirasioihin. Mehiläiset sairastavat ankarimmin nosematoosia keväällä sikiöinnin alettua, joten tauti todetaan parhaiten keväällä otetuista mehiläisistä. Kakustoa tuhriva ripuliuloste voi viitata nosemaan.

Sisuspunkki (Acarapis woodi)

Äskettäin kuolleita tai sairaita mehiläisiä kerätään lentolaudalta tai maasta noin 100 kappaletta. Näytteet voi pakastaa ennen lähettämistä.

Virukset (DWV, CBPV, ABPV, KBV, IAPV, SBV, BQCV)

Virukset tuhoutuvat nopeasti kuolleissa mehiläisissä, joten näytteeksi otetaan sairaiden pesien eläviä mehiläisiä vähintään 50 kappaletta/pesä. Elävät mehiläiset lähetetään laboratorioon rei'itetyissä rasioissa, etteivät ne kuole matkalla. Vaihtoehtoisesti mehiläiset voi tappaa pakastamalla ja lähettää pakastettuina. Tällöin on huolehdittava, ettei näyte pääse sulamaan matkalla.

Varroapunkki (Varroa destructor)

Varroatutkimuksiin lähetetään pesänpohjaroskia, kuhnurisikiökakkua, sikiökakuilta kerättyjä aikuisia mehiläisiä tai eristettyjä punkkeja.

Pesänpohjaroskia otetaan näytteeksi mieluiten keväisin puhdistuslennon jälkeen tai loppukesällä, kun pesissä on käytetty punkintorjunta-aineita. Pohjaroskia lähetetään noin 100–200 g/pesä. Homekasvun estämiseksi näytteet kuivataan ja lähetetään esimerkiksi paperipusseihin pakattuina.

Kuhnurisikiökakusta vastasaatu punkkitartunta saadaan roskanäytettä varmemmin esiin. Kakusta leikataan noin 5 cm x 20 cm kokoinen pala. Sikiöiden tulee olla riittävän vanhoja (15–18 vuorokautta), jotta myös varroapunkit ovat ehtineet kehittyä helposti nähtäviksi. Näytteen voi pakastaa. Näyte on toimitettava perille mahdollisimman nopeasti, koska etenkin pakastetut sikiöt pilaantuvat nopeasti.

Aikuisia mehiläisiä lähetetään noin 300 mehiläistä/pesä. Mehiläiset tapetaan ennen lähettämistä pitämällä niitä pakastimessa yksi vuorokausi.

Tunnistettavaksi voidaan lähettää myös valmiiksi eristettyjä punkkeja. Tällöin tutkimus on maksuton.

Kalkkisikiö (Ascosphaera apis) ja kivisikiö (Aspergillus flavus)

Näytteeksi lähetetään sikiökakkua kuten esikotelomätätapauksissa. Mehiläiset kuljettavat kennosta helposti irtoavia kalkkisikiöitä ulos pesästä, joten vaihtoehtoisesti voidaan näytteeksi kerätä irtonaisia sikiöitä pesän lentolaudalta ja pesän edestä maasta. Kalkkisikiöitä saattaa olla myös pesän pohjaroskissa.

Muut tuholaiset

Kaikki mehiläispesistä tai niiden välittömästä läheisyydestä löytyneet hyönteiset, jotka muistuttavat esim. pientä pesäkuoriaista (Aethina tumida), Tropilaelaps-punkkeja tai aasianherhiläistä (Vespa velutina nigrithorax), voi lähettää tunnistettavaksi maksutta.

Lähetys

Mehiläisnäytteille suunniteltu lähete liitetään huolellisesti täytettynä lähetykseen. Erittäin tärkeää on mainita tarhan pitopaikkatunnus tai osoite ja sijaintikunta esikotelomätätutkimusten yhteydessä. Lähetä helposti pilaantuvat näytteet alkuviikon aikana, etteivät ne jää viikonlopuksi matkalle. Älä valitse postilähetykselle vastaanottajan noutopistettä tai pakettiautomaattia. Lähetä näytteet Ruokaviraston Kuopion toimipaikkaan. Näytteiden lähetyskuluista huolehtii lähettäjä. Voit myös tuoda näytteet itse. 

Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

Myrkytykset

Epäiltäessä mehiläisillä torjunta-ainemyrkytystä näytteet voidaan tutkituttaa Ruokaviraston kemian laboratoriossa Helsingissä. Kemialliseen analyysiin lähetettävät näytteet pitää ottaa ja pakastaa mahdollisimman pian sen jälkeen kun tapaus havaittu. Analysointitarpeesta ole yhteydessä Ruokavirastoon ennen näytteiden lähettämistä.

LINKKI Kemialliset analyysit


Nauta

Yleisimmät tutkimukset ja tutkimuspaketit

  • vasikkaripulipaketti, 5 vasikan ulostenäytteet
  • laidunloiset, 3–6 ulostenäytettä (laiduntavien nuorten nautojen loiset) LINKKI
  • koronavirus, aikuisten lehmien äkillinen ripuli, ulostenäytepaketti 3–5 eläimelle
  • syväsivelypaketti, hengitystietulehdus, 4 naudalle (näytteenotto-ohjeet eläinlääkärille) LINKKI
  • sierainlimapaketti, aikuisten nautojen hengitystietulehdus, 5 näytettä
  • hengitystietulehdusvirukset, verinäytepaketti vasta-ainetutkimuksiin, 5 näytettä
  • keuhkomatotutkimus, 1–10 ulostenäytettä
  • silmätulehduspaketti, 5 sivelynäytettä
  • luomisen syy, verinäytepaketti 5–10 emälle
  • brusellaseuranta, verinäytepaketti 5 eläimelle, maksuton
  • ureaplasmatutkimus 5 emätinsivelynäytteelle
  • kokonaisten eläinten patologiset tutkimukset
  • elinnäytteiden patologiset tutkimukset
  • luomisen syyn selvitys, luodut sikiöt ja kuolleena syntyneet tai alle vuorokauden ikäisenä kuolleet, mukana aina jälkeiset tai ainakin muutama istukan kohta.

Hinnat ja näytteenotto-ohjeet: Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan)

Nautojen tautidiagnostiikka -esite (pdf) LINKKI

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille (valitut tutkimuspaketit)


BSE

Näyte

BSE-pikatestiä varten otettava näyte otetaan naudan aivorungosta. Näytepalan tulee olla pituudeltaan 3–10 senttimetriä. Aivorunkoon kuuluvat väli- ja keskiaivot, aivosilta ja ydinjatke. Aivorungon takaraja kulkee ensimmäisen kaulahermon haarautumiskohdan luona. BSE-pikatestinäyte otetaan aivorungon takaosasta obex-alueelta (Y:n muotoinen kohta aivorunkoa). Testi tehdään muualta aivorungosta, mikäli obex-aluetta ei jostain syystä ole saatavilla. Mikäli näytettä ei saa otettua lusikalla niska-aukon kautta, tulee naudan pää lähettää kokonaisuudessaan Ruokavirastoon Helsinkiin, Kuopioon, Seinäjoelle tai Ouluun Matkahuollon kautta. Ennen pään lähettämistä tulee lähettävän eläinlääkärin ottaa yhteyttä kyseisen toimipaikan obduktiosalille ja sopia asiasta Ruokaviraston henkilökunnan edustajan kanssa.

Näytepalan voi lähettää Ruokavirastoon tutkittavaksi myös, jos se on huonokuntoinen tai hajonnut. Tällaisia näytteitä varten on Ruokavirastossa seuraavanlainen luokitus:

  1. Hajonneet aivorunkonäytteet (esimerkiksi soseutuneet tai pilkkoutuneet).
  2. Mädäntyneet eli autolysoituneet aivorunkonäytteet.

Näytteenottoon tarvittavat välineet

Naudan aivorunkonäytteet otetaan tarkoitukseen suunnitellulla muovi- tai teräslusikalla. Näytteenotossa on aina käytettävä kertakäyttökäsineitä, muuta erityistä suojavarustusta ei tarvita. Jos tutkittavia eläimiä on useita (kuten esimerkiksi teurastamon normaalilinjalla) näytteenottolusikkaa tai kertakäyttöhansikkaita ei tarvitse vaihtaa joka eläimen välillä. Näytteenottolusikan huuhtelu vedellä joka eläimen välillä, ja lusikan ja hansikkaiden vaihto noin kymmenen eläimen välein riittää. Sairas- tai hätäteurastettujen tai itsestään kuolleiden eläinten ollessa kyseessä hansikkaat ja näytteenottolusikka tulee vaihtaa jokaisen eläimen välillä. Mikäli käytetään teräslusikkaa, on se puhdistettava huolellisesti jokaisen eläimen välillä. Muovilusikat ovat kertakäyttöisiä, ja ne voidaan hävittää polttamalla. Sekä muovi- että teräslusikat voi desinfioida pitämällä niitä kaksi tuntia neljässä prosentissa hypokloriittiliuoksessa.

TSE-näytteenottoon tarvittavat lusikat ja näytteenottopurkit voi tilata Ruokaviraston lähettämöstä joko puhelimitse tai sähköpostilla:

  • Heikki Heinänen, puhelin 0400 378 710, heikki.heinanen@ruokavirasto.fi
  • Outi Nyman, puhelin 050 463 7759, outi.nyman@ruokavirasto.fi

Pakettikortin näytteen lähetystä varten voi tilata sähköpostilla osoitteesta tilaukset@ruokavirasto.fi. Ruokavirasto lähettää pakettikortin Postin SmartShip-järjestelmän kautta PDF-versiona asiakkaan sähköpostiin. Huomioithan, että pakettikortti on voimassa vain 14 vuorokautta tilauksesta.

Näytteenottotekniikka

  • Pää irrotetaan ensimmäisen niskanikaman ja kallon välistä.
  • Pää asetetaan ylösalaisin (ventraalipuoli eli alaleuan puoli ylöspäin) niin, että niska-aukko (foramen magnum) näkyy. Aivorungon pään pitäisi näkyä niska-aukossa.
  • Sormi työnnetään niska-aukon sisäpuolelle aivokalvojen ja aivorungon väliin, ja sormea pyöräytetään aivorungon ympärillä niin, että aivorunko irtoaa ympäröivästä kudoksesta.
  • Näytteenottolusikka laitetaan aivorungon yläpuolelle (ventraalipuolelle) aivorungon ja sitä ympäröivien aivokalvojen väliin.
  • Lusikka työnnetään noin 7–8 senttimetrin syvyyteen. Lusikan pitäisi mennä tähän syvyyteen ilman suurempaa vastusta.
  • Lusikkaa pyöräytetään aivorungon ympärillä noin 90 astetta sekä oikeaan että vasempaan, jotta aivorungosta lähtevät hermokimput saataisiin katkaistuksi. Jos nämä eivät katkea, aivorungon palaa on vaikea saada ulos kokonaisena.
  • Lusikan etuosaa painetaan alaspäin aivorungon katkaisemiseksi, ja lusikka vedetään ulos. Irrotettu aivorungon palanen seuraa lusikkaa.
  • Näyte laitetaan purkkiin, johon tulee myös kyseisen eläimen korvamerkki.

Tutkimukset

  • BSE-tutkimus itsestään kuolleista, lopetetuista, sairaana teurastetuista tai hätäteurastetuista naudoista tehdään BSE-pikatestillä Ruokaviraston Helsingin toimipaikassa.
  • BSE-tutkimus Honkajoelle kerätyistä naudoista tehdään Ruokaviraston Helsingin toimipaikassa. 
  • Ruokaviraston Kuopion, Oulun ja Seinäjoen toimipaikat vastaanottavat kokonaisia päitä, joista aivorunkonäytteet toimitetaan BSE-testeihin Ruokaviraston Helsingin prionilaboratorioon.

Lähetys

Näytettä koskeva BSE-tutkimuslähete täytetään huolellisesti. Näytepurkit tulee laittaa erilliseen muovipussiin lähetteiden puhtauden varmistamiseksi, vertaa alla. Sekä näytepurkit että lähetteet pakataan huolellisesti, ettei purkkien mahdollisesti avautuessa tai rikkoutuessa syntyisi vuotoja ympäristöön. Näytteet voi toimittaa Ruokavirastoon postitse tai Matkahuollon kautta. Kokonaiset päät lähetetään Matkahuollon kautta. Rahtikirjaan merkitään, että vastaanottaja maksaa rahtimaksun.

Postitse ja Matkahuollon kautta näytteet lähetetään diagnostisina näytteinä YK-kuljetusnumerolla UN 3373 ja toimitaan seuraavan ohjeen mukaisesti:

Näytteen pakkaaminen Postin ohjeiden mukaisesti:

Diagnostiset näytteet on pakattava IATA DGR:n pakkausohjeen 650 mukaisesti. Paketin on koostuttava:

  1. Vuotamattomasta primääriastiasta, joka prioniryhmän näytteille tarkoittaa keltakorkkista näytepurkkia (ainemäärä enintään 500 grammaa/astia)
  2. Vuotamattomasta sekundääripakkauksesta
  3. Imeytysaineesta, joka kykenee imemään kaikkien primääriastioiden nestemäisen sisällön. Imeytysaine sijoitetaan primääriastioiden ja sekundääripakkauksen väliin. Imeytysaineena voidaan käyttää käsipyyhkeitä, megasoftia tai imupaperia.
  4. Ulkopakkauksesta, johon sekundääripakkaus asetetaan. Ulkopakkauksen tulee olla riittävän vahva huomioiden sen tilavuus, paino ja aiottu käyttö. Ulkopakkauksen ei tarvitse olla UN-tyyppihyväksytty mutta sen on kestettävä pudotus 1,2 metrin korkeudelta

Pakkauksen merkinnät

Diagnostisia näytteitä lähetettäessä pakkauksessa on oltava seuraavat merkinnät:

  1. DIAGNOSTIC SPECIMEN PACKED IN COMPLIANCE WITH IATA PACKING INSTRUCTION 650
  2. Diagnostisten näytteiden YK-kuljetusnumero UN 3733 merkittynä kulmallaan seisovan neliön sisään, neliön on oltava kooltaan vähintään 50 millimetriä
  3. Näytteiden nettopaino
  4. Lähettäjän tiedot: Nimi, yrityksen nimi, osoite, puhelinnumero
  5. Vastaanottajan tiedot: Nimi, yrityksen nimi, osoite, puhelinnumero
  6. Lähetyksestä vastaavan henkilön tietoja (nimi ja puhelinnumero) ei vaadita mutta ne on hyvä merkitä

Kaikki merkinnät voidaan merkitä A4-arkille, joka liimataan tai teipataan paketin päälle.

Tarvittavat asiakirjat

Diagnostisia näytteitä lentoteitse lähetettäessä lähetys vaatii lentorahtikirjan (Airwaybill), johon merkitään lähetyksen sisällöksi: Diagnostic specimen packed in compliance with IATA packing instruction 650.

Vastaanottajalle menevä saatekirje pakataan sekundääripakkauksen ja ulkopakkauksen väliin, muut asiakirjat jäävät paketin ulkopuolelle.

Matkahuollon kautta näytteitä lähetettäessä käytetään matkahuollon omaa rahtikirjaa, vastaanottajan osoitteeksi merkitään Ruokavirasto prionilaboratorio, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki, rahtikirjaan merkitään rasti ruutuun vastaanottaja maksaa.

Pakkausohjeet löytyvät Matkahuollon sivuilta.

Lähetysosoite

Ruokavirasto Helsinki 

  • tuonti ja posti: Ruokavirasto, virologia/prionilaboratorio, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
  • linja-autorahti: Ruokavirasto, virologia/prionilaboratorio, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki
    Matkahuolto KAMPPI HELSINKI (asiakasnumero 9400278)
  • puhelinnumero osoitekorttiin 0400 378 710 tai 0500 415 441

Ruokavirasto Kuopio (vain kokonaiset päät) 

  • tuonti: Ruokavirasto Kuopio, Neulaniementie 4
  • linja-autorahti: Ruokavirasto Kuopio,  Matkahuolto Kuopio (asiakasnumero 8600227)
  • puhelinnumero osoitekorttiin 040 489 3384

Ruokavirasto Oulu (vain kokonaiset päät) 

  • tuonti: Ruokavirasto Oulu, Elektroniikkatie 5 
  • linja-autorahti: Ruokavirasto Oulu, Matkahuolto Oulu (asiakasnumero 6100752)
  • puhelinnumero osoitekorttiin 040 515 4325

Ruokavirasto Seinäjoki (vain kokonaiset päät) 

  • tuonti: Ruokavirasto Seinäjoki, Keskuskatu 23 
  • linja-autorahti: Ruokavirasto Seinäjoki, Matkahuolto Seinäjoki (asiakasnumero 3300143)
  • puhelinnumero osoitekorttiin 040 180 1585

BVD

Näytteenotto eri tapauksissa

BVD:n varalta kotimaan eläinkaupassa tehtävät tutkimukset riippuvat pääasiassa ostajan vaatimuksista. Myös elinkeinolla voi olla vaatimuksia BVD tutkimusten suhteen. Myyjä voi tutkituttaa joko karjansa tai yksittäisen myytävän eläimen BVD:n varalta ennen myyntiä. Seurantatutkimusten tuloksia on mahdollista käyttää sen osoittamiseksi, että karjassa ei ole BVD-tartuntaa.

Karjan tutkiminen BVD-vasta-aineiden varalta

Vasta-ainetutkimus voidaan tehdä maitonäytteistä tai verinäytteistä. Maitonäyte voi olla karjan tankkimaitonäyte tai koostua yksittäisten eläinten maitonäytteistä (ei ternimaitonäytteistä). Verinäytteet on suositeltavaa ottaa yli kuuden kuukauden ikäisistä naudoista. Laboratorio yhdistää yksittäisistä eläimistä otetut maito- ja verinäytteet pyydettäessä yhdeksi yhdistelmänäytteeksi.

Tutkittavien nautojen määrä määräytyy karjan koon perusteella seuraavasti:

  • Vähintään viidestä naudasta, jos karjassa on 5–49 lehmää.
  • Vähintään 10 naudasta, jos lehmiä on 50 tai enemmän.
  • Jos karjassa on 1–5 lehmää, näytteet otetaan kaikista lehmistä ja niin monesta nuoremmasta naudasta, että näytteenotto kattaa yhteensä viisi nautaa.

Yksittäisten eläinten tutkiminen BVD:n varalta

Yksittäisen eläimen BVD-tutkimuksiin tarvitaan seerumiverinäyte, josta tutkitaan sekä vasta-aineet että virus.

Tuontialkion vastaanottajaeläimen tutkiminen BVD:n (ja IBR:n) varalta

Tuontialkioihin liittyy BVD-riski ja esimerkiksi in vitro tuotettuihin ja sukupuolimääritettyihin alkioihin myös IBR-riski. Tuontialkion vastaanottaja tutkitaan aikaisintaan neljän viikon kuluttua alkionsiirrosta. Jos siirretyn alkion välityksellä on tullut BVD- tai IBR-tartunta, vastaanottajan seerumiveri- tai maitonäytteessä voidaan todeta BVD- tai IBR-vasta-aineita. Alkionsiirtoon liittyvä tartuntariski ei riipu vastaanottajan tiinehtymisestä. Myös tiinehtymättömät vastaanottajat on suositeltavaa tutkia 4–12 viikon kuluttua alkionsiirrosta. Tuontialkion vastaanottajan tutkimisessa on kyse riskinhallinnasta, siksi tutkimus on suositeltavaa tehdä mahdollisimman pian alkionsiirron jälkeen.

Näyte

Maitonäyte tai seerumiverinäyte.

Tutkimus 

Virusvasta-aineiden osoitus (maitonäyte, verinäyte) 
Viruksen osoitus (verinäyte)

Lähetys

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä.

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin.  
Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI


Campylobacter fetus ja Trichomonas foetus

Näytteenotto sonnilta

Näytteenottovälineet

  • 100 millilitran huuhteluruisku
  • Seminetti

Seuraavat tarvikkeet tilataan Ruokavirastosta Oulun toimipaikasta, puhelin 040 489 3394

  • Ruokaviraston näytteenottotarvikkeet
  • 100 millilitraa huuhtelunestettä (PBS)
  • Kuljetuselatusaine kampylobakteereille (12,5 millilitraa) = TEM
  • Kuljetuselatusaine tritrichomonakselle (In-Pouch TF pussi)

Näytteenotto

Kampylobakteerinäyte:

Lämmitä PBS-huuhteluneste ruumiinlämpöiseksi. Pese esinahan suu vedellä ja desinfioi lievästi desinfioivalla aineella (esimerkiksi Neo-Amisept). Kuivaa lopuksi hyvin pumpulilla. Kiinnitä kumiletkun toiseen päähän seminetti ja toiseen päähän 100 millilitran ruisku, jossa on 20–30 millilitraa lämmitettyä huuhtelunestettä. Vie seminetti koko pituudeltaan esinahan sisään. Pidä tiukasti kiinni esinahan suusta ja paina ruiskusta neste sisään. Hiero esinahkaa toisella kädellä 15–20 sekuntia pitämällä seminetti koko ajan sisällä. Ime neste takaisin ruiskuun ja vedä seminetti ulos. Täytä 12,5 millilitran kampylobakteeri-kuljetuselatusaineputki (TEM) piripintaan huuhtelemallasi nesteellä (mahtuu noin yksi millilitra).

Käytä suojakäsineitä laittaessasi näytteet kuljetusputkiin kuljetuselatusaineiden sisältämien estoaineiden vuoksi.

Tritrichomonas-näyte:

Merkitse In-Pouch-pussin yläosaan näytteen numero tussilla tai tarralla. Painele liuosta pussin alaosasta yläosaan siten, että yläosassa on noin yksi millilitra liuosta. Varmista että nestepinta on sulkuteipin alapuolella, ettei liuosta roisku pois pussista avaamisen yhteydessä. Repäise pussi auki sulkuteipin yläpuolelta. Avaa pussi vetämällä valkoisista lipareista eri suuntiin. Ime seminetillä ja ruiskulla limanäyte esinahan sisältä niin syvältä kuin yltää ottamaan. Liuota näyte seminetistä In-Pouch-pussin liemeen. Painele sormin nestettä pussin yläosasta alaosaan. Kääri tämän jälkeen pussin sulkuteippiä puoleen väliin pussia (ylä- ja alaosan väliin, etiketin yläreunaan) ja käännä sulkuteipin rautalangat sisäänpäin, jotta taitos ja pussi pysyvät kiinni. In-Pouch-pussi on kuljetettava pystyasennossa.

Näytteenotto hieholta ja lehmältä

Näytteenottovälineet

  • Seminetti
  • Ruisku

Seuraavat tarvikkeet tilataan Ruokavirastosta Oulun toimipaikasta, puhelin 040 489 3394

  • Kuljetuselatusaine kampylobakteereille = TEM (12,5 millilitran putki)
  • Kuljetuselatusaine tritrichomonakselle (In-Pouch TF pussi)
  • PBS-lientä 10 millilitraa

Näytteenotto

Kampylobakteerinäyte:

Pese ja kuivaa vulvan alue. Vie seminetti spekulumin läpi lähelle cervixiä. Liikuttele seminettiä varovasti edestakaisin ja ime samalla kohdunkaulassa ja sen ympärillä olevaa limaa. Limaa siirretään seminetistä TEM-putkeen. Täytä 12,5 millilitran kampylobakteerikuljetusputki (TEM-putki) piripintaan PBS-liemellä.

Käytä suojakäsineitä kuljetusputkia täyttäessäsi kuljetuselatusaineiden sisältämien estoaineiden vuoksi.

Tritrichomonasnäyte:

Merkitse InPouch-pussin yläosaan näytteen numero tussilla tai tarralla. Painele liuosta pussin alaosasta yläosaan siten, että yläosassa on noin 1 millilitra liuosta. Varmista että nestepinta on sulkuteipin alapuolella, ettei liuosta roisku pois pussista avaamisen yhteydessä. Repäise pussi auki sulkuteipin yläpuolelta. Avaa pussi vetämällä valkoisista lipareista eri suuntiin. Ota seminetillä ja ruiskulla limanäyte kohdunkaulan alueelta samalla tavalla kuin kampylobakteerinäyte. Liuota näyte seminetistä In-Pouch -pussin liemeen. Painele sormin nestettä pussin yläosasta alaosaan. Kääri tämän jälkeen pussin sulkuteippiä puoleen väliin pussia (ylä- ja alaosan väliin, etiketin yläreunaan) ja käännä sulkuteipin rautalangat sisäänpäin, jotta taitos ja pussi pysyvät kiinni. In-Pouch -pussi on kuljetettava pystyasennossa.

Näytteiden lähettäminen

Lähetä näytteet Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan mahdollisimman nopealla kuljetuksella. Näytteiden tulee olla perillä viimeistään 48 tunnin kuluessa näytteenotosta. Lämpötilasuositus kuljetuksen aikana on 15–37 °C. Lämpötilan tulee kuitenkin aina olla 6–37 °C koko kuljetuksen ajan. Palauta kumiletku näytteiden mukana Ruokavirastoon. Lähetysohjeet- ja osoitteet LINKKI


EHEC

Pitopaikan näytteenotto todettaessa EHEC-bakteeri teurastamoseurannassa tai epäiltäessä pitopaikan olevan ihmisessä todetun tartunnan alkulähde

1. Pitopaikan näytteenotto todettaessa EHEC-bakteeri teurastamoseurannassa

Jos teurastamonäytteenotossa todetaan toistuvasti EHEC-bakteeri saman pitopaikan nautojen ulostenäytteissä ja edellisestä näytteenotosta on kulunut vähemmän kuin kolme vuotta, näytteenottoa ei tarvitse tehdä.

1.1. Ensimmäinen näytteenotto

Pitopaikasta otetaan pintapuhtausnäytteitä ympäristön saastuneisuusasteen ja nautoihin kohdistuvan tartuntapaineen selvittämiseksi. Ulostenäytteitä ei oteta. Pintapuhtausnäytteitä otetaan erityisesti juomakupeista, ruokintapöydiltä ja -astioista sekä tarvittaessa myös rehuvarastosta ja rehunjakolaitteista. Mikäli pitopaikassa on useita osastoja, otetaan näytteitä mahdollisuuksien mukaan pitopaikan kaikista osastoista.

Pintapuhtausnäytteiden ottamiseen soveltuvat steriloidut, puskuroidulla peptonivedellä tai fysiologisella NaCl-liuoksella kostutetut noin 5 x 5 senttimetrin kokoiset vaahtomuovikuutiot tai sideharsotaitokset. Pintapuhtausnäytteet pakataan muovipusseihin, joihin merkitään vedenkestävällä merkintäkynällä näytteen juokseva numero. Lähetteeseen kirjataan juoksevan numeron lisäksi tieto näytteenottopaikasta. Näytteitä ei saa yhdistää.

Näytepussit pakataan muovipussiin ja jäähdytetään mahdollisimman nopeasti 4 ± 2 °C lämpötilaan. Näytteitä ei saa pakastaa.

Ensimmäisen näytteenoton näytteet tutkitaan Kuopiossa Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä.

Taulukko 1. Tutkittavien pintapuhtausnäytteiden lukumäärä

Nautojen lukumäärä pitopaikassa Tutkittavien näytteiden lukumäärä
1–199 10–14
200–499 19
500–999 29
1000 tai enemmän 39

1.2. Toinen näytteenotto

Jos yhdestä tai useammasta pitopaikassa otetusta tuotantoympäristönäytteestä todetaan EHEC-bakteeri, kunnaneläinlääkärin on suoritettava pitopaikassa toinen näytteenotto. Toinen näytteen-otto tehdään 2–3 kuukauden sisällä ensimmäisestä näytteenotosta. Näytteet otetaan taulukon 1. mukaisesti.

2. Pitopaikan näytteenotto epäiltäessä pitopaikan olevan ihmisessä todetun EHEC-tartunnan alkulähde

Pitopaikasta otetaan sekä eläinten ulostenäytteet että pintapuhtausnäytteet, taulukoiden 2. ja 3. mukaisesti. Uloste- ja pintapuhtausnäytteiden yhteisnäytemäärä ei saa olla yli 50, ellei Ruokaviraston kanssa toisin sovita.

2.1. Ensimmäinen näytteenotto

Näytteenotto painotetaan karjan nuorimpiin eläimiin. Eläimet tutkitaan pääsääntöisesti 10 eläimen yhteisnäyttein. Poikkeuksellisesti voidaan yhteisnäytteeseen yhdistää alle 10 eläimen näytteet, jos eläinten jakaminen tarkoituksenmukaisiin näytteenottoryhmiin tätä edellyttää. Mikäli pitopaikassa on useita osastoja, otetaan näytteitä mahdollisuuksien mukaan pitopaikan kaikista osastoista.

Yhteisnäytteet voidaan koota yksilökohtaisista peräsuolinäytteistä tai karsinan pohjalta otetuista näytteistä. Yhteen yhteisnäytteeseen voidaan yhdistää korkeintaan kymmenen naudan osanäytteet. Peräsuolen loppupäästä näytteet otetaan kertakäyttöisellä tutkimuskäsineellä. Tarvittaessa voidaan näytteenoton helpottamiseksi käyttää liukasteena parafiiniöljyä. Yhden osanäytteen on sisällettävä vähintään 10 grammaa  ulostetta. Karsinan pohjalta kerätään eläinten lukumäärää vastaava määrä vähintään 10 gramman suuruisia osanäytteitä.

Osanäytteet voidaan kerätä esimerkiksi viiden litran pakastepusseihin tai rektalisointihanskoihin. Pussiin tai hanskaan lisätään lopuksi hieman kädenlämpöistä puhdasta vettä ja näyte sekoitetaan pussia tai hanskaa puristelemalla tasaiseksi massaksi. Vaihtoehtoisesti voidaan osanäytteet kerätä puhtaaseen muovisankoon ja sekoittaa siinä. Sekoitetusta ulostemassasta otetaan näytteeksi noin 50 grammaa, joka pakataan esimerkiksi puhtaaseen, tukevaan pakasterasiaan, ulostenäytepurkkiin tai sulkuliitokselliseen pakastepussiin. Rektalisointihanskasta voidaan katkaista saksilla yksi sormi ja valuttaa näyte sitä kautta purkkiin. Näytepurkkeihin tai pusseihin merkitään vedenkestävällä merkintäkynällä näytteen juokseva numero. Lähetteeseen kirjataan juoksevan numeron lisäksi tieto eläinryhmästä tai osastosta, josta näytteet on otettu.

Näytepurkit tai -pussit pakataan isompiin muovipusseihin ja jäähdytetään mahdollisimman nopeasti 4 ± 2 °C lämpötilaan. Näytteitä ei saa pakastaa.

Näytteet tutkitaan Kuopiossa Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä.

Taulukko 2. Tutkittavien ulostenäytteiden lukumäärä

Nautojen lukumäärä pitopaikassa Tutkittavien nautojen lukumäärä
1–20 Yhtä suuri kuin nautojen lukumäärä
21–29 20
30–39 25
40–49 30
50–59 35
60–89 40
90–199 50
200–499 55
500 tai enemmän 60

Taulukko 3. Tutkittavien pintapuhtausnäytteiden lukumäärä

Nautojen lukumäärä pitopaikassa Tutkittavien näytteiden lukumäärä
1–199 10–14
200–499 19
500–999 29
1000 tai enemmän 39

2.2. Toinen näytteenotto
Jos yhdestä tai useammasta pitopaikassa otetusta näytteestä todetaan EHEC-bakteeri, kunnaneläinlääkärin on suoritettava pitopaikassa toinen näytteenotto. Toinen näytteenotto tehdään 2–3 kuukauden sisällä ensimmäisestä näytteenotosta. Näytteet otetaan taulukoiden 2. ja 3. mukaisesti. Näytteet tutkitaan Kuopiossa Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä.

3. Poikkeukset näytteenottoon

Jos EHEC-bakteeri todetaan raakamaitoasetuksen mukaisissa uloste- tai raakamaitonäytteissä, ei valtio maksa siitä seuraavaa näytteenottoa eikä tutkimuksia.

4. EHEC-tutkimuksia tekevät laboratoriot

4.1. Ensimmäisen näytteenoton näytteet sekä humaanitapauksiin liittyvän uusintanäytteenoton näytteet

Näytteet tutkitaan Kuopiossa Ruokaviraston eläinterveystutkimuksen yksikössä. Näytteiden lähettämisestä tulee sopia etukäteen Kuopion toimipaikan kanssa, oikean tutkijan tavoittaa varmimmin yksikön toimistoon soittamalla. Lähetteenä käytetään EHEC-positiivisten tilojen seurantanäytteet -tutkimuslähetettä (pdf). LINKKI

Ruokavirasto, eläinterveystutkimuksen yksikkö, Kuopio

Sirpa Heinikainen puhelin 044 720 1780, sähköposti sirpa.heinikainen@ruokavirasto.fi
Tarja Pohjanvirta puhelin 044 720 1493, sähköposti tarja.pohjanvirta@ruokavirasto.fi

Näytteiden lähettämisestä sopiminen

Toimisto ma–pe 8.00–16.15, puhelin 029 520 4132

Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

4.2. Toisen näytteenoton näytteet, kun kyseessä on teurastamoseurannan kautta löytynyt EHEC-positiivinen pitopaikka

Toisen näytteenoton näytteet tutkitaan Ruokaviraston ulkopuolisissa laboratorioissa, alla on lueteltu ne laboratoriot, jotka ohjeen käyttöönoton ajankohtana tekevät EHEC-tutkimuksia tuotantoympäristönäytteistä. Näytteiden lähettämisestä tulee sopia etukäteen laboratorion kanssa. Lähetteenä käytetään EHEC-positiivisten tilojen seurantanäytteet -tutkimuslähetettä (pdf). LINKKI

Ruokaviraston ulkopuolisten laboratorioiden luettelo LINKKI löytyy Ruokaviraston internetsivuilta, luettelossa on mainittu ne tutkimukset, joita laboratorio tekee.

Muutkin laboratoriot kuin listassa luetellut voivat ottaa EHEC-näytteitä vastaan ja toimittaa niitä eteenpäin tutkittavaksi toiseen laboratorioon. Asiasta tulee kuitenkin aina sopia etukäteen laboratorion kanssa, sillä näytteiden tutkiminen on pääsääntöisesti aloitettava 48 tunnin kuluessa näytteenotosta.

KVVY Tutkimus Oy, Tampere
PL 265, 33101 Tampere
puhelin 03 246 1208, laboratorio@kvvy.fi

Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy
Joensuun laboratorio
Jokikatu 8, 80220 Joensuu
puhelin 050 300 6038, laboratorio.joensuu@ymparistotutkimus.fi

SeiLab Oy
Seinäjoen elintarvike- ja ympäristölaboratorio
Vaasantie 1 C, 60100 Seinäjoki
puhelin 06 425 5701, seilab@seinajoki.fi

ScanLab Oy
Tutkijantie 4 F, 90590 Oulu
puhelin 044 703 6755, scanlab@scanlab.fi

MetropoliLab Oy
Viikinkaari 4, Cultivator II, 00790 Helsinki
puhelin 010 391 350, metropolilab@metropolilab.fi


Hengitystietulehdus

Naudan, lampaan ja vuohen hengitystietulehdus: syväsivelynäyte tai BAL-näyte

Eläinlääkäri ottaa näytteet. Näytteet tulee ottaa taudin alkuvaiheessa lääkitsemättömistä vasikoista. Mahdolliset lääkitykset mainitaan lähetteessä. Huomaa, että jos vasikoille on käytetty äskettäin elävää nenäsumuterokotetta, rokotevirukset voivat näkyä tutkimuksessa usean viikon ajan. Näytteenottoon valitaan ryhmän koosta ja ongelman laajuudesta riippuen vähintään 3–5 eläintä. Näytteitä ei tule ottaa perjantaisin, sillä näytteiden tulee olla laboratoriossa seuraavana päivänä. Näytteenottopaketin lisäksi tarvitaan taitoksia.

Syväsivelynäytteenottopaketin sisältö

  • Syväsivelytikkuja (neljä kappaletta)
  • Näytteenlähetysputket (tarvitaan kaksi putkea/näyte, mukana on yhdet ylimääräiset putket) 
    • A-putket (0,9 % NaCl, väritön) viisi kappaletta: bakteereille ja viruksille 
    • B-putket (mykoplasmaliemi, punertava) viisi kappaletta: mykoplasmoille
  • Lähete
  • Näytteenotto- ja lähetysohje

Liemien säilyvyys

Mykoplasmalientä (= B-putket) voidaan säilyttää pakkasessa (-20 °C) noin vuoden ajan ja jääkaapissa noin kolmen kuukauden ajan. Syväsivelytikuissa on päiväys pakkauksessa.

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille

Syväsivelynäytteen otto

  • Näytteenottoa varten vasikka otetaan rauhallisesti kiinni esimerkiksi seinän viereen. Pää tulee nostaa hieman ylös.
  • Sierainaukko puhdistetaan huolellisesti puhtailla taitoksilla limasta ja liasta.
  • Silikoniputken saa parhaiten ulos suojuksesta koputtamalla esimerkiksi pöydän pintaan korkki alaspäin.
  • Silikoniputki (sivelytikku putken sisällä suojassa) työnnetään ventraalisesti nenäontelon alimpaan käytävään mahdollisimman syvälle.
  • Sivelytikku työnnetään suojuksesta läpi ja hangataan noin viiden sekunnin ajan niin, että saadaan myös soluja mukaan.
  • Sivelytikku vedetään silikonisuojuksen sisällä pois.
  • Sivelytikkua pyöritetään ensin A-putkessa muutama sekunti, sen jälkeen B-putkessa (tikkua ei jätetä/katkaista putkiin). Merkitse putkiin näytenumerot.
  • Lampaalta tai vuohelta otetaan näytteet samalla periaatteella varovaisuutta noudatten.

Ohje keuhkohuuhtelu- eli BAL-näytteen ottoon

  • Keuhkohuuhtelunäytteet otetaan tarkoitusta varten suunnitellulla steriilillä keuhkohuuhtelukatetrilla.
  • Lisäksi tarvitaan lämmintä 0,9 % NaCl liuosta ja 50 millilitran ruiskuja sekä taitoksia.
  • Keuhkohuuhtelunäytteen ottamista varten vasikka otetaan rauhallisesti kiinni esim. seinän viereen. Toinen avustaja estää vasikkaa peruuttamasta ja toinen pitelee päätä siten, että se saadaan nostettua ylös.
  • Sierainaukko puhdistetaan huolellisesti puhtailla taitoksilla limasta ja liasta.
  • Steriilin huuhtelukatetrin toiminta varmistetaan työntämällä sisäputken pää ulkoputken läpi.
  • Katetri työnnetään ventraalisesti nenäontelon alimpaan käytävään mahdollisimman nopeasti merkkinauhaan saakka (ei väkisin). Jos katetri sisään vietäessä pysähtyy nieluun, odotetaan kunnes henkitorven aukko avautuu ja katetri saadaan henkitorveen. Selkeä merkki katetrin oikeasta sijainnista on se, että vasikka työntää kielen ulos. Jos vasikka nieleskelee, ei yski eikä työnnä kieltä ulos, on katetri todennäköisesti ruokatorvessa.
  • Kun katetri on henkitorvessa, työnnetään sisempi putki ulomman läpi ja edelleen niin pitkälle kuin se helposti menee. Sen jälkeen katetriin ruiskutetaan steriilillä 50 millilitran ruiskulla 30 millilitraa steriiliä lämmintä fysiologista suolaliuosta. Neste aspiroidaan välittömästi takaisin. Mikäli nestettä ei saada takaisin, voidaan huuhtelu toistaa 30 millilitralla nestettä.
  • Kun näyte on saatu, vedetään katetrin sisempi putki ulomman sisään, katetri poistetaan hengitystiestä ja pää lasketaan alas. Näytteen vähimmäismäärä on noin viisi millilitraa.
  • Mykoplasmaliemeen (punertava liemi B) laitetaan huuhtelunestettä noin 10 tippaa. Loppu neste laitetaan steriiliin tyhjään putkeen bakteriologista ja virologista tutkimusta varten. Merkitse putkiin näytenumero.

Näytteen lähetys

  • Esitiedot sisältävä lähete.
  • Näyteputket lähetetään kylmävaraajan kanssa. Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä.
  • Näytteet tutkitaan Ruokaviraston Kuopion toimipaikassa. Lähetysohjeet ja -osoitteet. LINKKI 

Laidunloiset

Näytteet

  • Ulostenäyte otetaan suoraan peräsuolesta tai vaihtoehtoisesti juuri tullutta ulostetta kaksi ruokalusikallista/eläin, keuhkomatomääritykseen vähintään 0,5 desilitraa. Laitumella olevista ulostekasoista ei voi ottaa näytettä.
  • Näytteet otetaan aina yksilönäytteinä ja yksilötunnuksin merkittyinä esimerkiksi muovihanskaan tai mieluummin muovipussiin tai -purkkiin. Näytteet tulee ottaa ennen loislääkitysten antoa.
  • Loistutkimuspaketin hinta sisältää viiden näytteen tutkimisen yhdellä menetelmällä sekä salmonellatutkimuksen.

Tutkimukset

Mahasuolistoloistartunnat (Strongylida ja satunnaislöydökset, kuten heisimadot ynnä muut)

  • Menetelmä: McMaster kvantitatiivinen flotaatiotutkimus (sokeriliuosflotaatio).
  • Sisältää Strongylida-alalahkon juoksutusmahamatojen ja suolistoloisten munamäärän määrityksen. (Samalla saadaan Eimeria spp. ookystien määrä. Eimerioiden määrällä ei kuitenkaan ole yleensä merkitystä, ellei kyseessä ole akuutti ripuliongelma.
  • Loistilanteen kartoittamiseksi otetaan ulostenäytteet 5 (–10) ensimmäistä kesää laiduntavasta eläimestä noin 3–4 viikkoa laitumelle laskusta, tai myöhemmin heinä-elokuussa, ei kuitenkaan enää myöhäsyksyllä, jolloin loiset menevät lepotilaan.
  • Kohteeksi valitaan erityisesti sellaiset laitumet, joilla edellisenä vuonna on laidunnettu nautoja tai vuodesta toiseen laidunnettavat perinnelaitumet. Jos ryhmässä on eläimiä, joilla on ripulia, heikentynyt kasvu tai huono karva, ne valitaan mukaan näytteenottoon.

Laidunkokkidioosi (Eimeria alabamensis)

  • Menetelmä: McMaster kvantitatiivinen flotaatiotutkimus (sokeriliuosflotaatio).
  • Voimakas ripuli 1–2 viikkoa uloslaskusta.
  • Ihanteellinen näytteenottoaika on 8–10 vuorokautta infektiosta (laitumelle laskusta).
  • Ulostenäytteet viidestä eläimestä.

Maksamadot (Fasciola, Dicrocoelium)

  • Menetelmä: sedimentaatiomenetelmä. Munien löytyminen ulosteesta kuitenkin epävarma menetelmä.
  • Maksat tulisi tarkastaa teurastuksen yhteydessä, jolloin saadaan tiladiagnoosi, onko tilan eläimissä maksamatoa.
  • Jos maksamadon munien määritystä ulosteesta halutaan, näytteenottoajankohta on loppukesällä, näytemäärä 5 ulostenäytettä.

Märehtijöiden maksamadot -esite (pdf) LINKKI

Keuhkomadot

  • Menetelmä: toukkien osoitus, Baermann-menetelmä.
  • Ulostenäytteet yskivistä eläimistä, 5–10 näytettä, loppukesällä.
  • Ulostetta tarvitaan vähintään noin 0,5 desilitraa/eläin, näyte peräsuolesta.
  • Voidaan tehdä yhdistämällä viiden eläimen ulostenäytteet yhdeksi yhteisnäytteeksi.

Lähetys

Lähetys laboratorioon samana tai viimeistään seuraavana päivänä, säilytyslämpötila: jääkaappi (ei saa jäätyä). Näytteet tulisi ottaa mieluiten alkuviikosta, perjantaisin ei pidä lähettää näytteitä, koska niiden pilaantumisen vaara kuljetuksen aikana on suuri. Lähetä näytteet Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan tai tuo näytteet itse. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä. Omistaja maksaa lähetyskulut. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI


Mycoplasma bovis -sierainlimanäytteet

  • Näytteiden tulee olla perillä laboratoriossa mahdollisimman pian, lähetys laboratorioon samana päivänä.
  • Näytteet otetaan kaikista 1 viikko–max 9 kuukautta vanhoista vasikoista toisesta sieraimesta, näytteittä otetaan maksimissaan 20 kappaletta per tila (mikäli tilalla enemmän kuin 20 kappaletta alle puolivuotiaita niin ota näytteet 20 nuorimmasta yli viikon ikäisestä).
  • Huom! Nasevan M. bovis -vastustusohjelmaa varten lypsykarjoista lähetetään tankkimaitonäyte tutkittavaksi esimerkiksi Valion Seinäjoen laboratorioon.

Näytteenottovälineet

Nukkatikku ilman elatusainetta tai pumpulipäinen näytteenottotikku Amies-elatusaineessa.

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille

Näytteenotto

  1. Pyyhi sieraimet puhtaaksi esimerkiksi talouspaperilla.
  2. Työnnä tikku ventraalisesti toiseen sierainonteloon.
  3. Hankaa ja pyöritä kohtalaisen voimakkaasti limakalvoa vasten jotta näytteeseen tulee soluja mukaan. Älä hankaa tikkua veriseksi (veri huonontaa PCR-reaktion herkkyyttä).
  4. Laita tikku kuljetusputkeen ja kirjoita eläimen tunniste kuljetusputkeen.

Tutkimukset

Menetelmä: M. bovis suoraosoitus (PCR)

Lähetys

Lähetys laboratorioon samana päivänä. Pakkaa tikut pahvilaatikkoon pehmusteen kera tai kuplamuovipussiin ja lähetä Ruokaviraston Kuopion toimipaikkaan. Lähetysohjeet ja -osoitteet. LINKKI


Paratuberkuloosi

(Mycobacterium avium subsp. paratuberculosis)

Näyte

  • Elävä eläin: uloste ja seerumiverinäyte tai yksilömaitonäyte. Maitonäyte voidaan ottaa, kun poikimisesta on kulunut 7 vrk.
  • Kuollut eläin: muuttuneet osat suolta ja suolistoimusolmuketta, pätkä ohutsuolen loppuosaa ja suoliliepeen imusolmukkeita.
  • Kliininen paratuberkuloosiepäily: tuntemattomasta syystä johtuva pitkäkestoinen ripuli ja laihtuminen yli kahden vuoden ikäisellä naudalla.

Tutkimus

M. avium ssp. paratuberculosis -bakteerin osoitus (PCR), uloste ja elinnäytteet. Kliinisissä epäilyissä myös viljely. Vasta-aineiden osoitus (verinäyte/yksilömaitonäyte).

Huom! Viljelyaika vähintään 6 kk, yleensä 7–13 kuukautta. Kliiniset epäilyt: tutkimus maksuton.

Lähetys

Näytteet jäähdytetään ja lähetetään välittömästi. Perjantaina tai viikonloppuna otetut näytteet voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa viikonlopun yli, kokoverinäyte ei saa jäätyä. Erotettu seerumi ja maitonäyte säilyvät pakastettuna pidempään. Viljelynäytteiden tulee olla laboratoriossa viimeistään torstaina aamupäivällä eikä näytteenotosta saa olla kulunut yli kolmea vuorokautta. Lämpimänä vuoden aikana suositellaan kylmävaraajan käyttöä.

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautibakteriologian laboratorioon Helsinkiin. Voit myös tuoda näytteet itse.

LINKIT Pakkausohjeet Lähetysohjeet ja -osoitteet


Pienpeto

Rabies- ja muuhun tautiseurantaan kerätään näytteeksi erityisesti kettuja ja supikoiria. Näytteenkeruu on käynnissä jatkuvasti. Tautitutkimuksiin olisi erityisen tärkeää saada kuolleena löytyneitä tai sairauden takia lopetettuja kettuja ja supikoiria koko maasta. Näytteeksi voi toimittaa myös kuolleena löytyneitä tai sairaita näätiä, minkkejä tai mäyriä. Myyräekinokokin seurantaan tarvitaan näytteeksi metsästettyjä kokonaisia kettuja ja supikoiria kaikkialta maasta. Normaaliturkkiset metsästetyt eläimet voi nylkeä ennen lähetystä. Kuolleena löytyneet lähetetään kokonaisina.

Rabiessyöttirokotteiden lentolevitysalueelta kaakkoisrajan kunnista on tavoitteena kerätä vuosittain vähintään 360 kettua tai supikoiraa näytteeksi rokotuskampanjan tehon seuraamiseksi. Nämä näyte-eläimet voivat olla metsästettyjä tai kuolleena löytyneitä. Kettujen ja supikoirien ruhokeräyksen tilanne. LINKKI

Pakkaaminen

Näytteiden annetaan jäähtyä (mieluiten +1 - +5 asteeseen) ennen pakkaamista, mutta niitä ei kannata pakastaa, ellei säilytysaika veny pitkäksi. Pakastetutkin näytteet kelpaavat tutkimuksiin. Eläin kääritään ensin runsaaseen (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet. Paperikäärö pakataan ehjään muovipussiin ja lopuksi tukevaan laatikkoon. Laatikko teipataan kiinni. Pussiin voi laittaa kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi.

Lähetys

Näytteet lähetetään mahdollisimman tuoreina Matkahuollon Pikapakettina LINKKI Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Ruokavirasto maksaa näytteen lähetyskulut, kun Matkahuollon pakettikorttiin rastitaan maksajaksi vastaanottaja. Näytteet lähetetään alkuviikon aikana (ma–to), jotta ne ehtivät perille ennen viikonloppua.

Lähete

Pienpetojen tautiseuranta, myös vapaamuotoinen lähete käy. Lähetteessä ilmoitetaan lähettäjän tietoina nimi, osoite ja puhelinnumero sekä näytteen tietoina vähintään seuraavat:

  • eläinlaji
  • pyyntikunta ja -kylä
  • pyyntipaikan riistanhoitoyhdistys
  • pyyntipäivä
  • lopetustapa
  • mahdolliset sairauden oireet

Erityisesti syöttirokotusvyöhykkeen näytetietoihin olisi tärkeää liittää eläimen pyynti- tai löytöpaikan koordinaatit ja koordinaattijärjestelmä. Koordinaatteja voi hakea esimerkiksi kansalaisen karttapaikka -sovelluksesta. LINKKI

Lähetysosoite

Ruokavirasto Oulu, Matkahuolto Oulu (asiakasnumero 6100752). Kirjoita paketin päälle "Eläinperäinen näyte - vapautettu".

Lisätietoja näytteiden toimittamisesta antaa tutkija Marja Isomursu, 
puhelin 040 512 1248, marja.isomursu@ruokavirasto.fi

Näytteiden keräyspiste

Kettuja ja supikoiria voi tuoda itse Ruokaviraston Lappeenrannan toimipaikkaan. Näytteiden tulee olla yllä olevien ohjeiden mukaan pakattu ja pakkauksen sisällä tulee olla lähete. 

Näytteitä voi toimittaa arkisin klo 9–13 osoitteeseen Terminaalinkatu 5, 53420 Lappeenranta.

Näytteiden tuomisesta tulee aina ilmoittaa etukäteen puhelimitse: Suvi Kytölä, puhelin 040 575 1368 tai Anu Helkala, puh. 050 462 9623.

Muun luonnonvaraisen eläimen lähettäminen, katso kohta Villieläin LINKKI


Rapu

Rapujen tutkimukset on Ruokavirastossa keskitetty Kuopion toimipaikkaan. Ruokavirasto Kuopio on myös Maailman eläintautijärjestön (OIE) rapuruttodiagnostiikan referenssilaboratorio.

Luonnonravuissa esiintyvien sairauksien ja rapukuolemien tutkimukset

Näytteeksi lähetetään mieluimmin selvästi oireellisia, huonokuntoisia rapuja tai rapuja, jotka ovat peräisin samalta alueelta, jossa on havaittu rapukuolemia. Kuolleena löytyvät ravut voidaan lähettää tutkittavaksi pakastettuna, mutta kuoleman jälkeinen pilaantuminen vaikeuttaa taudinmääritystä. Pitkälle pilaantuneet ravut eivät sovellu näytteeksi.

Jos rapuja ei rapukuoleman jäljiltä löydy näytteeksi, kannattaa yhteistyössä kalatalousviranomaisten kanssa järjestää mahdollisimman pikainen koesumputus elävien näyterapujen saamiseksi.

Elävät ravut pakataan kosteuden kestävään, mielellään kylmäkallella viilennettyyn, ilmarei'illä varustettuun pakkaukseen, johon kosteuden säilyttämiseksi lisätään kosteita sammalia, ruohoa, lehdeksiä tai muuta sellaista. Näytteet lähetetään Matkahuollon Pikapakettina Ruokaviraston Kuopion toimipaikkaan. Pakkauksen päälle merkitään, että lähetys sisältää eläviä rapuja. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

Rapujen mukana lähetetään Ruokaviraston tutkimuslähete tai saatekirje, jossa lähettäjän yhteystietojen lisäksi on selvitys tautitapauksesta ja tarkka näytteenottopaikka, mieluiten kartta paikan sijainnista ja yhteyksistä muuhun vesistöön. Laboratorioon ilmoitetaan etukäteen näytteiden lähettämisestä. Tutkimukset ovat maksuttomia.

Rapujen joukkokuolematapauksissa ota yhteyttä myös alueelliseen ELY-keskukseen

Istutuksiin liittyvät tutkimukset

Jokirapuistutuksia suunniteltaessa on tärkeää ensin varmistaa, ettei vesistössä ole piilevää rapuruttotartuntaa. Tätä voidaan tutkia koeravustuksilla ja pitkäaikaisilla koesumputuksilla (vähintään kolme kuukautta). Myös istutuserät on tarkastettava rapuruton varalta. Tutkimus rapuruton varalta tehdään 60 ravun erästä tarkastamalla ravut silmämääräisesti ja kuorivaurioisista ravuista tehdyn molekyylibiologisen testin avulla. Luonnonvaraisten rapujen tutkiminen rapuruton poissulkemiseksi sisältää aina epävarmuutta, joten suositeltavaa on käyttää istutuksiin viljeltyjä, terveystarkastettuja rapuja.

Näytteiden lähettämisestä on sovittava etukäteen. Istutuksiin liittyvistä tutkimuksista peritään Ruokaviraston voimassaolevan hinnaston mukainen maksu.

Viljellyt ravut

Viljellyille ravuille tehdään taudinsyytutkimuksia tai terveystarkastuksia. Lähetettävistä näytteistä on sovittava etukäteen. Tutkimuksista peritään Ruokaviraston voimassaolevan hinnaston mukainen maksu. Viljelylaitokset voivat myös tehdä Kalaterveyspalvelusopimuksen, jolloin taudinsyytutkimukset sisältyvät vuosimaksuun.

Kohonneesta kuolleisuudesta ravunviljelylaitoksella on välittömästi ilmoitettava eläinlääkintäviranomaiselle, mikäli syyksi epäillään rapuruttoa tai äyriäisten valkopilkkutautia (WSD).

Lisätietoja: Ruokavirasto Kuopio, kalaeläinlääkäri, 044 720 1469


Siipikarja

Yleisimmät tutkimukset ja tutkimuspaketit 

  • kokonaisen eläimen ja elinnäytteiden patologinen tutkimus
  • loistutkimuspaketti ulostenäytteistä ja siipikarjan suolikaisseurantaohjelma
  • hengitystiepaketti
  • muninnanlaskupaketti
  • siipikarjan terveydenseurantapaketti
  • tuonteihin liittyvät tutkimukset
  • vientilaitosnäytteet
  • lintuinfluenssaepäilyt

Hinnat ja näytteenotto-ohjeet: Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan)

Video: Verinäytteenotto linnusta (kesto 4:20, YouTube)

Siipikarjan tautidiagnostiikka - näytteenotto, tutkimukset ja lähetys - esite (pdf) LINKKI


Siipikarjan sairauden syyn selvitys — toimi näin

Taudin syy tulisi selvittää, jos siipikarjalla esiintyy jotain seuraavista oireista

  • Kohonnut kuolleisuus tai lisääntynyt tarve karsia sairaita lintuja.
  • Hengitystieoireita kuten korostuneita hengitysääniä, vaikeutunutta hengitystä, pärskimistä, eritteitä sierainaukoissa tai silmissä.
  • Pään ja heltan alueen turvotusta.
  • Muninnanlaskua tai muutoksia munankuoren laadussa.
  • Suolisto-oireilua kuten ripulia.
  • Hermostollisia oireita kuten tasapainohäiriöitä, pään/kaulan pakonomaista vääntymistä, paikallaan kyhjöttämistä.
  • Muutoksia rehun tai juomaveden kulutuksessa.

Muistutus vakavista tarttuvista eläintaudeista

On tärkeää, että kaikki lintujen kanssa tekemisissä olevat kiinnittävät huomiota muninnanlaskuun, hengitystieoireisiin, selittämättömään kuolleisuuden nousuun sekä rehun tai juomaveden kulutuksen laskuun. Jos tilalla todetaan näitä oireita, eläintautilaki velvoittaa lintujen omistajia sekä muita eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa puolesta toimivia henkilöitä ilmoittamaan epäilystä välittömästi kunnaneläinlääkärille. Tarvittaessa kunnaneläinlääkäri ottaa ja lähettää näytteet läänineläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti mahdollisimman nopeasti Ruokavirastoon (tuottajalle maksuton käynti ja tutkimus vastustettavien eläintautien varalta). Katso Lintuinfluenssan varalta lähetettävien näytteiden pakkausohje. LINKKI

Oireiden alkaessa

1. Ota yhteys eläinlääkäriin

Suunnittele näytteenotto yhdessä eläinlääkärin kanssa. Muista vakavien tarttuvien eläintautien mahdollisuus! Tällöin on otettava yhteyttä kunnaneläinlääkäriin, joka pyytää tarvittaessa apua tilannearvioon läänineläinlääkäriltä.

Muista kirjata huolellisesti muistiin oireet, niiden alkamisaika, sairastuneiden määrä, tilalla tehdyt toimenpiteet ennen ja jälkeen oireiden puhkeamisen, mahdolliset lääkitykset sekä muut huomiot parvesta.

2. Kerää näytteitä

Kerää näytteet eläinlääkärin kanssa tehdyn suunnitelman mukaisesti.

  • Ota näytteet tyypillisesti oireilevista linnuista – mieluiten sellaisista, joita ei ole lääkitty.
  • Kuolleet linnut sopivat näytteeksi, jos ne ovat ehjiä ja tuoreita. Tarvittaessa lopeta lintuja.
  • Jäähdytä kaikki näytteet mahdollisimman nopeasti (älä pakasta) ja säilytä kylmässä!
  • Kerää näytteet tarvittaessa yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Kun esiintyy kuolleisuutta ja karsittavia lintuja,
> lopeta tyypillisesti oireilevia tai kerää kuolleita lintuja näytteeksi.

Kun esiintyy hengitystieoireita tai muninnanlaskua/munankuoren laadun muutoksia,
> eläinlääkäri ottaa vastaavasti hengitystiepaketin tai muninnanlaskupaketin mukaiset näytteet tai
> lopeta tyypillisesti oireilevia tai kerää kuolleita lintuja näytteeksi.

Kun esiintyy ripulia tai epäilette sisäloistartuntaa,
> kerää ulostenäytteitä tai
> lopeta tyypillisesti oireilevia tai kerää kuolleita lintuja näytteeksi.

Kun esiintyy hermostollisia oireita,
> lopeta tyypillisesti oireilevia (älä murskaa pääkoppaa!) tai kerää kuolleita lintuja näytteeksi.

Kun esiintyy muita sairauden oireita,
> lopeta tyypillisesti oireilevia tai kerää kuolleita lintuja näytteeksi.

Kun epäilette eläinlääkärin kanssa vakavaa tarttuvaa eläintautia,
> kunnaneläinlääkäri ottaa ja lähettää näytteet läänineläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti ja tiedottaa Ruokaviraston tutkijoita näytteiden toimittamisesta.

HUOM! Kuolleita/karsittuja lintuja kannattaa kerätä kylmään varmuuden vuoksi heti, kun kuolleita lintuja havaitaan tai karsittavien määrä lisääntyy!

3. Valitse tutkimuspaketti ja täytä tutkimuslähete

Valitse tilanteeseen sopiva tutkimus eläinlääkärin kanssa tehdyn suunnitelman mukaisesti. Täytä tutkimuslähete huolellisesti. Mitä huolellisemmin lähete on täytetty, sitä enemmän työkaluja tutkijoilla on sairauden syyn selvitykseen. Erityisesti lääkitysten ja rokotusten täyttäminen on tärkeää tulosten tulkinnan kannalta.

Tarkista tarvittaessa tutkimusvaihtoehdot, tutkimuskohtaiset lisäohjeet ja linkit lähetteisiin laboratoriokäsikirjasta tai siipikarjan näytteenotto-ohjeista. Voit kysyä apua myös Ruokaviraston tutkijoilta. LINKIT

4. Toimita näytteet nopeasti Ruokavirastoon

Siipikarjanäytteitä tutkitaan Ruokaviraston Helsingin ja Seinäjoen laboratorioissa. Helsingissä tehdään kaikkia tutkimuksia, ja Seinäjoella tutkitaan kokonaisia eläimiä ja ulostenäytteitä. Ilmoita saapuvista kokonaisista linnuista ja elin- tai ulostenäytteistä mielellään etukäteen toimipaikalle.

Lähetä näytteet Matkanhuollon Pikapakettina (kaikki näytteet) tai Postin Ovelle-pakettina tai pikakirjeenä (ei kokonaisia eläimiä). Katso tarkempi ohjeistus pakkausohjeista ja lähetysohjeista. Voit myös toimittaa näytteet itse suoraan Ruokaviraston Helsingin tai Seinäjoen laboratorioon.

Näytteet pitää säilyttää, lähettää ja kuljettaa viileinä eli laita pakettiin mukaan kylmävaraajia. Näytteiden tulee olla perillä Ruokavirastossa lähettämistä seuraavana päivänä. Älä lähetä mitään näytteitä viikonloppua vasten. Jos näytteet eivät päädy laboratorioon viimeistään perjantaina, voivat ne pilaantua tutkimuskelvottomiksi viikonlopun aikana.

Tulostettava ohjeistus

Toimintaohje siipikarjan sairauden syyn selvitykseen (pdf) LINKKI


Hengitystiepaketti

Hengitystiepaketti on tarkoitettu hengitystietulehdusten aiheuttajien selvittämiseksi broilereissa, munintakanoissa sekä kalkkunoissa. 

Oireiden alkaessa pyritään PCR-tutkimuksilla osoittamaan taudinaiheuttaja tutkimalla sivelynäytteitä 20 linnun yhteissuolesta. Lisäksi otetaan Mycoplasma gallisepticum -bakteerin varalta sivelynäytteet 6 linnun nielusta/kitalaesta. Lisäksi otetaan 20 linnusta verinäytteet: kalkkunoiden verinäytteistä tutkitaan PMV-3-vasta-aineet aina ja muiden lintujen näytteet tutkitaan tarvittaessa.

Toinen tutkimus tehdään verinäytteistä, kun hengitystieoireiden alusta on kulunut yli 2 viikkoa eikä oireiden alkaessa otetuissa näytteissä pystytty osoittamaan tutkittuja taudinaiheuttajia. Mikäli tässä jälkimäisessä tutkimuksessa havaitaan vasta-aineita, tutkitaan tarvittaessa myös oireiden alussa otettuja verinäytteitä, jotta voidaan osoittaa mahdollinen vasteen nousu.

Tutkittavat taudit

Broileri: vanhempaispolvi ja tuotantopovi
Munintakana: isovanhempais-/vanhempaispolvi ja tuotantopolvi
Näyte-erä 1 (oireiden alkaessa) Näyte-erä 2 (>2 viikkoa oireiden alkamisesta)
Viruksen osoitus PCR-menetelmällä: Vasta-ainetutkimukset verestä:
Newcastlen tauti (ND) Newcastlen tauti (ND)
Lintuinfluenssa (AI) Lintuinfluenssa (AI)
Tarttuva keuhkoputkentulehdus (IB) Tarttuva keuhkoputkentulehdus (IB)
  Tarttuva henkitorventulehdus (ILT)
Bakteerin osoitus PCR-menetelmällä: Avian rhinotrakeiitti (ART)
Mycoplasma gallisepticum Mycoplasma gallisepticum
Kalkkuna: vanhempaispolvi ja tuotantopolvi
Näyte-erä 1 (oireiden alkaessa) Näyte-erä 2 (>2 viikkoa oireiden alkamisesta)
Viruksen osoitus PCR-menetelmällä: Vasta-ainetutkimukset verestä:
Newcastlen tauti (ND) Newcastlen tauti (ND)
Lintuinfluenssa (AI) Lintuinfluenssa (AI)
Bakteerin osoitus PCR-menetelmällä: Avian rhinotrakeiitti (ART)
Mycoplasma gallisepticum  Paramyksovirus-3 (PMV-3)
Vasta-ainetutkimus verestä: Mycoplasma gallisepticum 
Paramyksovirus-3 (PMV-3)  


Näytteenotto-ohjeita

Tarkentava näytteenotto-ohjeistus eläinlääkäreille siipikarjan hengitystie-, muninnanlasku- ja terveydenseurantapaketteihin (pdf)

Ole aina yhteydessä Ruokaviraston siipikarjan tauteihin erikoistuneisiin eläinlääkäreihin ennen näytteiden ottoa puhelin 029 530 0400 (vaihde).  VAI YHTEYSTIEDOT-LINKKI ??

HUOM! Näyte-erä 1 (oireiden alkaessa): Verinäytteitä tulisi ottaa ja lähettää myös ensimmäisen näytteenotto-erän yhteydessä. Kalkkunoiden verinäytteistä tutkitaan aina PMV-3-vasta-aineet, muiden lintujen näytteet laitetaan talteen ja niistä tehdään tarpeen vaatiessa vasta-ainetutkimukset.

Näyte virusten osoitusta varten PCR-menetelmällä

Pumpulipuikko pyöritetään yhteissuolessa siten että puikon pää sivelee limakalvoa. Näytteet otetaan vähintään 20 linnusta, mutta 5 linnun näytteet voidaan yhdistää samaan putkeen, joko virusnäytteille tarkoitettuun kuljetuselatusaineputkeen (kaupallisesti saatavana esim. UTM-RT tai Virocult-putki) tai vaihtoehtoisesti puhtaaseen muovipurkkiin/putkeen. Bakteriologiseen tutkimukseen tarkoitettuja elatusaineputkia ei saa käyttää virusnäytteille.

Näyte mykoplasmojen osoitusta varten PCR-menetelmällä

Oireilevilta linnuilta otetaan nielusta tai kitalaesta sivelynäyte fysiologiseen suolaliuokseen (0.9 % NaCl) kostutetulla pumpulipuikolla, joka toimitetaan laboratorioon esim. muovisessa maitoputkessa. Näyte voidaan ottaa myös kaupalliseen hiilettömään tai hiilelliseen kuljetuselatusainepuikkoon.

Verinäytteenotto linnun siipisuonesta

Verinäytteet otetaan yksilönäytteenä vakuumilla tai valuttamalla 2 ml verta 5 ml veriputkeen ilman lisäaineita. Siipisuoni on siiven alapuolella. 

  • Pieni lintu: Avustaja voi pitää lintua selällään pöydällä tai sylissä, pyyhe pään päällä rauhoittamassa lintua, toinen siipi vasten linnunkehoa ja avustaja levittää toista siipeä. 
  • Iso lintu: Lintua pidetään tiukasti sylissä tai maassa, vatsa alaspäin, toinen siipi vasten linnunkehoa ja avustaja levittää toista siipeä varovasti ylöspäin ja tarvittaessa staasaa siipisuonta. 
  • Iho desinfioidaan esimerkiksi 70 % alkoholilla. Pistokohtaa painetaan hetken näytteenoton jälkeen verenvuodon tyrehdyttämiseksi. 

Neulojen koot 

  • Iso lintu 20G tai 21G 
  • Pieni lintu 22G

Video: Verinäytteenotto linnusta (kesto 4:20, YouTube)

Käsittely ja lähetys

Näytteet jäähdytetään ja säilytetään + 4 °C lämpötilassa. Näytteet eivät saa jäätyä. Näytteet tulisi toimittaa Ruokaviraston Helsingin laboratorioon kylmävaraajien kanssa viimeistään seuraavaksi päiväksi. Nopeimmat lähetystavat ovat Matkahuollon Pikapaketti, Postin Ovelle aamulla -paketti tai henkilökohtainen tuonti.

Lähetysosoite
Ruokavirasto, Eläintautivirologia
Mustialankatu 3 
00790 Helsinki

Tarkista tarkemmat pakkaus- ja lähetysohjeet sivuiltamme. LINKIT


Lintuinfluenssa

Kun epäillään vaarallista eläintautia, näytteiden lähetysohjeet ja lähettämistapa on tarkistettava Ruokaviraston virologian laboratoriosta.

Kuolleita tai sairaita lintuja käsitellessä tulee käyttää suojakäsineitä.

Pakkausohjeet

Elinnäytteet

Näyteastian tulisi mieluiten olla kierrekorkillinen muoviastia. Näyteastia, johon näytteet on asetettu, suljetaan tiiviisti puhtailla hanskoilla ja astian pintapyyhitään desinfektioaineella kostutetulla paperilla. Näyteastia merkitään siten että lähetteestä käy ilmi mistä linnusta (mikäli useampi lintulaji) näyte on otettu ja mitä se sisältää. Näyteastia kääritään imukykyiseen paperiin ja asetetaan muovipussiin, joka suljetaan tiiviisti.

Muovipussi näyteastioineen asetetaan sopivankokoiseen kuljetuslaatikkoon, jossa on sopivaa pehmustetta. Näytteiden mukana tulee olla Ruokaviraston luonnonlintujen lintuinfluenssatutkimuslähete, johon on merkitty lähettäjän yhteystiedot, omistajanyhteystiedot, näytetiedot (lintulaji tärkeä). Posti edellyttää, että kuljetuslaatikko on oltava keltamustaraidallinen ja se on merkittäväkärjellään seisovalla neliöllä, jonka sisällä on teksti UN 3373.

Kokonaiset linnut

Mikäli näytteiden ottaminen luonnonvaraisista linnuista on mahdotonta suorittaa kentällä, lähetetään linnut kokonaisina Ruokavirastoon. Tästä on etukäteen oltava yhteydessä Ruokavirastoon. Samalla sovitaan mihin Ruokaviraston toimipaikkaan linnut on järkevintä lähettää. Linnut kääritään yksitellen imukykyiseen paperiin esimerkiksi sanomalehtipaperiin ja pakataan muovisäkkiin. Säkki suljetaan tiiviisti ja laitetaan toisen säkkiin, joka myös suljetaan tiiviisti.

Säkkipaketti suihkutetaan desinfektioaineella ja laitetaan kuljetuslaatikkoon, joka voi olla tukevasta pahvista tai muovista. Näytteiden mukana tulee olla lähete, johon on merkitty lähettäjän yhteystiedot, omistajan yhteystiedot ja näytetiedot. Kuljetusauton tavaratila vuorataan suojamuovilla niin, että pakkaus ei pääse kosketuksiin auton pintoihin. Auton tavaratila suihkutetaan kuitenkin suojamuovin poiston jälkeen desinfektioaineella.


Villilintujen näytteenotto-ohjeet virkaeläinlääkäreille lintuinfluenssaa epäiltäessä

Luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemista on kehotettu ottamaan yhteyttä alueen virkaeläinlääkäriin, joka arvioi tilanteen. Joukkokuolemaksi voidaan katsoa esimerkiksi viiden joutsenen tai yli kymmenen muun kuolleen linnun löytyminen samalta alueelta. Jos kunnaneläinlääkäri katsoo, että linnut on syytä tutkia lintuinfluenssan varalta, tulee ottaa yhteyttä läänineläinlääkäriin.

Näytteenotto

Jos linnuissa epäillään lintuinfluenssaa, niin Ruokavirasto toivoo, ettei kokonaisia lintuja lähetetä Ruokavirastoon vaan linnuista otetaan elinnäytteitä. Linnuista otetaan näytteeksi pala keuhkoa, henkitorvea ja pala suolta (5 - 10 senttimetriä suolen loppupäätä, mielellään umpisuolen haarautumiskohta mukana). Näytteitä otetaan vain linnuista, jotka ovat äskettäin kuolleita eivätkä ole pilaantuneita. Ennen näytteiden lähettämistä tulee ottaa yhteys Ruokavirastoon. Näytteiden lähetystavasta on hyvä sopia läänineläinlääkärin kanssa. Elinnäytteet toimitetaan suoraan Helsingin Ruokaviraston virologian laboratorioon.

Kuolleita tai sairaita lintuja käsitellessä on huolehdittava henkilökohtaisesta suojautumisesta ja käytettävä suojakäsineitä. Näytteiden ottamista varten tarvitaan terävät sakset, pinsetit ja terävä veitsi. Lisäksi mukana olisi hyvä olla vahvemmat sakset (oksasakset tai muut sellaiset) rintaontelon avaamiseksi. Näytteitä varten tarvitaan puhtaita muovipurkkeja tai -pusseja. Näytteet pakataan yksilökohtaisesti siten, että keuhkot ja henkitorvi pakataan samaan purkkiin tai pussiin ja suolinäyte omaansa. Lisäksi tarvitaan näytepurkkien ja -pussien pakkaamiseen muovipusseja ja mahdollisuuksien mukaan kannellinen vesitiivis muovilaatikko tai -astia.

Muovipussin tai -laatikon ulkopinta tulee desinfioida. Näytteet pakataan eläinlääkintölainsäädännön D 38 mukaan styroxlaatikkoon, jonne laitetaan kylmävaraaja. Lisäksi tarvitaan puhdas pahvilaatikko päällimmäiseksi pakkaukseksi. Näytteenottoon tulee lisäksi ottaa mukaan jätesäkkejä, kertakäyttöisiä käsipyyhkeitä, riittävä määrä suojakäsineitä, desinfektioainetta ja valmiiksi tehtyä saippualiuosta lintujen kostuttamiseen. Muista toimenpiteistä neuvotellaan läänineläinlääkärin kanssa.

Linnun avaaminen näytteenottoa varten

Lintu asetetaan selälleen, ja vatsapuolen höyhenet kastellaan mahdollisuuksien mukaan (mielellään saippuavedellä) pölyämisen estämiseksi. Lintu nyljetään varovasti puukolla rintalastan päältä sekä ruumiinontelon päältä. Rintalihaksiin tehdään viillot kummallekin puolelle lateraalisesti, solisluun korkeudella, luuhun asti.

Ruumiinontelo avataan mediaalisesti saksilla keskilinjaa pitkin aina rintalastaan asti. Rintalasta avataan lintusaksilla/puutarhasaksilla leikkaamalla se auki lateraalisesti tehtyjen lihasviiltojen kohdalta. Tämän jälkeen voi rintalastaa taivuttaa kraniaalisuuntaan samalla irrottaen siihen kiinnittyneitä kalvoja toisella kädellä.

Näytteenotto pyritään tekemään mahdollisimman siististi niin, että vain tarvittavat elinpalat otetaan näytteeksi, ts. elimiä ei erikseen irroteta eikä nosteta pois. Näytteeksi otetaan puhtailla välineillä noin viiden sokeripalan kokoinen pala: keuhkoa, henkitorvea noin 5 senttimetrin pala sekä 5 - 10 senttimetriä suolen loppupäätä (mieluiten umpisuolten haarautumakohdasta alkaen kaudaalisesti). Keuhkot ovat kiinnittyneinä selkäpuolelle ruumiinonteloon kalvoilla, ja keuhkopala joudutaan saksimaan sieltä irti. Henkitorvea voi ottaa ruumiinontelon sisäpuolelta tai kaulalta.


Muninnanlaskupaketti

Muninnanlaskupaketti on tarkoitettu broilereiden, munintakanojen sekä kalkkunoiden munittamoissa esiintyvien muninnanlaskujen ja munien laatumuutosten syiden selvittelyyn. Tutkimuksessa selvitetään tiettyjen tarttuvien tautien mahdollista osuutta muninnanlaskuun.

Oireiden alkaessa pyritään PCR-tutkimuksilla osoittamaan taudinaiheuttaja tutkimalla sivelynäytteitä 20 linnun yhteissuolesta. Lisäksi otetaan verinäytteitä 20 linnusta: kalkkunoiden verinäytteistä tutkitaan PMV-3-vasta-aineet aina ja muiden lintujen näytteet tutkitaan tarvittaessa.

Toinen tutkimus tehdään verinäytteistä, kun muninnanlaskusta on kulunut yli 2 viikkoa eikä oireiden alkaessa otetuissa näytteissä pystytty osoittamaan tutkittuja taudinaiheuttajia. Mikäli tässä jälkimmäisessä tutkimuksessa havaitaan vasta-aineita, tutkitaan tarvittaessa myös oireiden alussa otettuja verinäytteitä, jotta voidaan osoittaa mahdollinen vasteen nousu.

Broileri: vanhempaispolvi ja tuotantopolvi
Munintakana: isovanhempais-/vanhempaispolvi ja tuotantopolvi
Näyte-erä 1 (oireiden alkaessa) Näyte-erä 2 (>2 viikkoa oireiden alkamisesta)
Viruksen osoitus PCR-menetelmällä: Vasta-ainetutkimus verestä:
Newcastlen tauti (ND) Newcastlen tauti (ND)
Lintuinfluenssa (AI) Lintuinfluenssa (AI)
Tarttuva keuhkoputkentulehdus (IB) Tarttuva keuhkoputkentulehdus (IB)
  Tarttuva aivotulehdus (AE)
  Tarttuva henkitorventulehdus (ILT)
  Egg drop syndrome (EDS)
Kalkkuna: vanhempaispolvi
Näyte-erä 1 (oireiden alkaessa) Näyte-erä 2 (>2 viikkoa oireiden alkamisesta)
Viruksen osoitus PCR-menetelmällä: Vasta-ainetutkimus verestä:
Newcastlen tauti (ND) Newcastlen tauti (ND)
Lintuinfluenssa (AI) Lintuinfluenssa (AI)
Vasta-ainetutkimus verestä: Avian rhinotrakeiitti (ART)
Paramyksovirus-3 (PMV-3) Paramyksovirus-3 (PMV-3)


Näytteenotto-ohjeita

Tarkentava näytteenotto-ohjeistus eläinlääkäreille siipikarjan hengitystie-, muninnanlasku- ja terveydenseurantapaketteihin (pdf)

Ole aina yhteydessä Ruokaviraston siipikarjan tauteihin erikoistuneisiin eläinlääkäreihin ennen näytteiden ottoa puh. 029 530 0400 (vaihde). VAI YHTEYSTIEDOT-LINKKI

HUOM! Näyte-erä 1 (oireiden alkaessa): verinäytteitä tulisi ottaa ja lähettää myös ensimmäisen näytteenotto-erän yhteydessä. Kalkkunoiden verinäytteistä tutkitaan aina PMV-3-vasta-aineet, muiden lintujen näytteet laitetaan talteen ja niistä tehdään tarpeen vaatiessa vasta-ainetutkimukset.

Näyte virusten osoitusta varten PCR-menetelmällä

Pumpulipuikko pyöritetään yhteissuolessa siten että puikon pää sivelee limakalvoa. Näytteet otetaan vähintään 20 linnusta, mutta 5 linnun näytteet voidaan yhdistää samaan putkeen, joko virusnäytteille tarkoitettuun kuljetuselatusaineputkeen (kaupallisesti saatavana esim. UTM-RT tai Virocult-putki) tai vaihtoehtoisesti puhtaaseen muovipurkkiin/putkeen. Bakteriologiseen tutkimukseen tarkoitettuja elatusaineputkia ei saa käyttää virusnäytteille.

Verinäytteenotto linnun siipisuonesta

Verinäytteet otetaan yksilönäytteenä vakuumilla tai valuttamalla 2 ml verta 5 ml veriputkeen ilman lisäaineita. Siipisuoni on siiven alapuolella. 

  • Pieni lintu: Avustaja voi pitää lintua selällään pöydällä tai sylissä, pyyhe pään päällä rauhoittamassa lintua, toinen siipi vasten linnunkehoa ja avustaja levittää toista siipeä. 
  • Iso lintu: Lintua pidetään tiukasti sylissä tai maassa, vatsa alaspäin, toinen siipi vasten linnunkehoa ja avustaja levittää toista siipeä varovasti ylöspäin ja tarvittaessa staasaa siipisuonta. 
  • Iho desinfioidaan esimerkiksi 70 % alkoholilla. Pistokohtaa painetaan hetken näytteenoton jälkeen verenvuodon tyrehdyttämiseksi. 

Neulojen koot

  • Iso lintu 20G tai 21G 
  • Pieni lintu 22G 

Video: Verinäytteenotto linnuista (kesto 4:20, YouTube)

Käsittely ja lähetys

Näytteet jäähdytetään ja säilytetään + 4 °C lämpötilassa. Näytteet eivät saa jäätyä. Näytteet tulisi toimittaa Ruokaviraston Helsingin laboratorioon kylmävaraajien kanssa viimeistään seuraavaksi päiväksi. Nopeimmat lähetystavat ovat Matkahuollon Pikapaketti, Postin Ovelle aamulla -paketti tai henkilökohtainen tuonti.

Lähetysosoite

Ruokavirasto, Eläintautivirologia
Mustialankatu 3 
00790 Helsinki

Tarkista tarkemmat pakkaus- ja lähetysohjeet sivuiltamme. LINKKI


Siipikarjan terveydenseurantapaketti

Siipikarjan terveydenseurantapaketti korvaa aikaisemmin käytössä olleen terveystarkkailuohjelman. Terveydenseurantapaketin avulla voidaan seurata rokotusten tehokkuutta sekä tautitilannetta tiloilla. Seuranta tehdään määrittämällä vasta-aineita verinäytteistä.

Suomessa siipikarjaelinkeino suojautuu tällä hetkellä rokotuksin tarttuvaa aivo- ja selkäydintulehdusta (AE), sinisiipitautia (CAV) sekä Gumboro-tautia (IBD) vastaan, ja osa elinkeinosta rokottaa myös tarttuvaa keuhkoputken tulehdusta (IBV) vastaan. AE-, CAV- ja Gumboro-tautia aiheuttavia viruksia esiintyy yleisesti ympäristössä, joten on tärkeätä, että linnuilla on hyvä rokotussuoja niitä vastaan. Kyseiset taudit voivat aiheuttaa suurta kuolleisuutta nuorille linnuille, mutta sen lisäksi esimerkiksi CAV ja Gumboro voivat aiheuttaa piileviä infektioita, jotka heikentävät lintujen vastustuskykyä myös toissijaisia taudinaiheuttajia vastaan.

Terveydenseurantapakettiin kuuluu myös muita tauteja, joiden esiintymistä halutaan seurata, jotta ne havaittaisiin ennen kuin pääsevät leviämään laajalle. Näitä tauteja ovat tarttuva keuhkoputken tulehdus (IBV), tarttuva henkitorven tulehdus (ILT), avian metapneumovirus (APV), Mycoplasma gallisepticum, Mycoplasma synoviae sekä kalkkunoilla Mycoplasma meleagridis ja paramyksovirus-3 (PMV-3). IBV:tä, ILT:tä ja M. gallisepticumia tiedetään esiintyvän jonkin verran harrastekanoissa, joten seuranta on tärkeää, jotta voitaisiin vähentää tautien siirtymistä edelleen.

Veren vasta-ainemäärityksillä pystytään havaitsemaan tartunta, vaikka akuutti vaihe olisikin mennyt huomaamatta ohi. Tulokset (AE, CAV, IBD, IBV ja APV) raportoidaan vasta-ainetasoittain pylväskaavioina. Tuloksilla voidaan arvioida parven rokotevastetta sekä emopolven kykyä siirtää jälkeläisiin maternaalisia vasta-aineita. Tutkimusvastauksessa on arvio rokotusvasteen tasosta sekä niiden mahdollisista poikkeavuuksista. Muista taudeista (ILT, PMV-3 ja mykoplasmat) raportoidaan ainoastaan, kuinka monta kielteistä tai positiivista näytettä erässä on. Mikäli tutkimustulos antaa aihetta tautiepäilyyn tai tulos on muulla tavalla poikkeava, asiasta ilmoitetaan välittömästi tutkimuksen tilaajalle. Ruokaviraston siipikarja-asiantuntijat neuvovat ongelmatilanteissa.

Tutkittavat taudit

Yhteen siipikarjan terveydenseurantapakettiin kuuluu 20 linnun verinäytteet/tutkittava parvi, joista tutkitaan 1– 3 vapaavalintaista tautia seuraavista: 

  • Kanat ja broilerit: AE, CAV, IBD, IBV, ILT, APV, mykoplasmat (Mycoplasma gallisepticum, Mycoplasma synoviae)
  • Kalkkunat: mykoplasmat (Mycoplasma gallisepticum, M. synoviae, M. meleagridis), APV, PMV-3
Jotta Ruokavirasto voi arvioida rokotevasteiden tuloksia on tärkeää, että näytteiden mukana seuraa perusteellisesti täytetty tutkimuslähete mm. käytetyistä rokotteista ja rokotusten ajankohdista.

Näytteenotto-ohjeita

Tarkentava näytteenotto-ohjeistus eläinlääkäreille siipikarjan hengitystie-, muninnanlasku- ja terveydenseurantapaketteihin (pdf)

Verinäytteenotto linnun siipisuonesta 

Verinäytteet otetaan yksilönäytteenä vakuumilla tai valuttamalla 2 ml verta 5 ml veriputkeen ilman lisäaineita. Siipisuoni on siiven alapuolella. 

  • Pieni lintu: Avustaja voi pitää lintua selällään pöydällä tai sylissä, pyyhe pään päällä rauhoittamassa lintua, toinen siipi vasten linnunkehoa ja avustaja levittää toista siipeä. 
  • Iso lintu: Lintua pidetään tiukasti sylissä tai maassa, vatsa alaspäin, toinen siipi vasten linnunkehoa ja avustaja levittää toista siipeä varovasti ylöspäin ja tarvittaessa staasaa siipisuonta. 
  • Iho desinfioidaan esimerkiksi 70 % alkoholilla. Pistokohtaa painetaan hetken näytteenoton jälkeen verenvuodon tyrehdyttämiseksi. 

Neulojen koot

  • Iso lintu 20G tai 21G 
  • Pieni lintu 22G 

Video: Verinäytteenotto linnuista (kesto 4:20, YouTube)

Käsittely ja lähetys

Näytteet jäähdytetään ja säilytetään +4 °C lämpötilassa. Näytteet eivät saa jäätyä. Näytteet tulisi toimittaa Ruokaviraston Helsingin laboratorioon kylmävaraajien kanssa viimeistään seuraavaksi päiväksi. Nopeimmat lähetystavat ovat Matkahuollon Pikapaketti, Postin Ovelle aamulla -paketti tai henkilökohtainen tuonti.

Lähetysosoite

Ruokavirasto, Eläintautivirologia
Mustialankatu 3 
00790 Helsinki

Tarkista tarkemmat pakkaus- ja lähetysohjeet sivuiltamme. LINKIT

Esimerkki miten terveydenseurantaa voi toteuttaa siipikarjassa

Munintakanat

Kaikki isovanhempaispolven kasvattamoiden ja munittamoiden parvet tutkitaan alla olevan näytteenottotaulukon mukaisesti. Vanhempaispolven kasvattamoiden parvista tutkitaan vähintään 50 % parvista ja otetaan ohjelman mukaiset näytteet, ja seuranta voi jatkua mahdollisuuksien mukaan munittamoissa. Tuotantopolvesta voi lähettää tarvittaessa näytteitä.

Broilerit

Kaikki vanhempaispolven kasvattamoiden nuorikkoparvet tutkitaan alla olevan näytteenottotaulukon mukaisesti. Munittamoon siirron jälkeen jokaista nuorikkoparvea kohti valitaan 1–2 parvea jatkoseurantaan. Tuotantopolven parvista voi ottaa näytteet tautiepäilyn yhteydessä.

Ikä (vk) AE Sinisiipi
(CAV)
Gumboro
(IBD)
IBV ILT APV Mycoplasma gallisepticum ja M. synoviae
14–18 + + +        
20–26 + + +        
30–40       + + + +

Kalkkunat

Kaikki vanhempaispolven parvet tutkitaan alla olevan näytteenotto taulukon mukaisesti. Tuotantopolven parvista voi ottaa näytteet tautiepäilyjen yhteydessä.

Ikä (vk) Mycoplasma galliseptum,
M. synoviae
ja M. meleagridis
APV PMV-3
Ennen siirtoa munittamoon     +
30–40 + + +

Kanarotujen säilyttäjät / Harrastekanat ja -kalkkunat

Linnuista lähetetään näytteet alla olevan näytteenottotaulukon mukaisesti kerran vuodessa ja aina kun parveen hankitaan uusia lintuja (aikaisintaan 4 viikkoa lintujen saapumisesta), viimeistään ennen kuin lintuja myydään. Näyte otetaan 20 linnusta tai mikäli lintuja on vähemmän kuin 20 lähetetään näytteet kaikista riittävän suurista linnuista.

Näytteiden määrä ja näytteenoton ajankohta Mycoplasma gallisepticum,
M. synoviae
ja M. meleagridis**
IBV* ILT* APV**

20 linnusta ja mikäli lintuja < 20 otetaan näytteet kaikista. Kerran vuodessa ja aina kun on hankittu uusia lintuja (aikaisintaan 4 viikkoa uusien lintujen saapumisesta) viimeistään ennen myyntiä.
*Ei tutkita kalkkunoista.
**Tutkitaan vain kalkkunoista

+ + + +

 


Siipikarjan suolinkaisseurantaohjelma

Suolinkaisten esiintymisen hallintaan on kanalanpitäjille kehitetty seurantaohjelma sekä suosituksia, miten tartunnat saadaan pysymään alhaisina. Tutustu myös tietopakettiin kanan suolinkaisista. LINKKI

Kasvattamot

Kananuorikoiden kasvattamossa tutkitaan ulostenäyteitä aikaisintaan 3 viikkoa ennen siirtoa munittamoihin.

Näytteenotto

Neljä keräysnäytettä (0,5 dl/näyte) kerätään orsista, ritilöiden päältä ja alta, lantaraapoista yms. Näytteet kerätään useasta kohdasta ympäri kanalaa. Jokainen osasto tulee tutkia omana kokonaisuutenaan eli jokaisesta osastosta tulee kerätä erillinen neljän keräysnäytteen otos.

Kasvattamonäytteet tutkitaan laboratoriossa yksittäisinä näytteinä (4 näytettä/osasto).

Mikäli ulostenäyte on positiivinen eli siinä todetaan suolinkaisten munia, on suolinkaisten varalta tutkittava joko 5 itsestään kuollutta tai lopetettua kanaa tai 5 kanan suolipaketti, jotta voidaan selvittää, onko todetut loismunat peräisin Ascaridia galli vai Heterakis gallinarum -madoista (näiden loisten munia ei voi erottaa toisistaan ulosteen loistutkimuksessa).

Munittamot: Emoparvet / munintakanat

Olettaen, että kasvattamossa on joko suoritettu tutkimus, joka on ollut kielteinen, tai parvi on hoidettu ennen siirtoa, tulee munittamoissa ulostenäytteet tutkia suolinkaisten varalta 3 kuukautta siirron jälkeen.

Mikäli kasvattamoaikana parvea ei ole tutkittu kielteisin tuloksin tai parvea ei ole madotettu, voi munittamossa olevan parven tutkia milloin tahansa.

Näytteenotto

Neljä keräysnäytettä (0,5 dl/näyte) kerätään orsista, ritilöiden päältä ja alta, lantaraapoista yms. Näytteet kerätään useasta kohdasta ympäri kanalaa.

Munittamon neljä keräysnäytettä yhdistetään laboratoriossa yhdeksi yhteisnäytteeksi.

Mikäli ulostenäyte on positiivinen eli siinä todetaan suolinkaisten munia, on suolinkaisten varalta tutkittava joko 5 itsestään kuollutta tai lopetettua kanaa tai 5 kanan suolipaketti, jotta voidaan selvittää, onko todetut loismunat peräisin Ascaridia galli vai Heterakis gallinarum -madoista (näiden loisten munia ei voi erottaa toisistaan ulosteen loistutkimuksessa).

PAKKAUSOHJEET - LÄHETYS, LINKIT

EI LINKKEJÄ MUIHIN LABORATORIOIHIN (?)

Tutkimustuloksen arvio madotustarpeen kannalta

Mikäli kasvattamon linnuissa todetaan Ascaridia galli -suolinkaisen munia, tulisi parvi aina madottaa. Madotus tulisi osua ajallisesti siten, että viimeinen hoitopäivä on siirtopäivä, ja madotus tulisi uusia kuukauden kuluttua. Mikäli suolissa todetaan vain Heterakis gallinarum -loismatoja (umpisuolisuolinkaisia), parvea ei tarvitse madottaa.

Munintakanalassa madotustarvetta tulisi arvioida yhdessä eläinlääkärin kanssa. Madotustarpeeseen vaikuttaa lintujen ikä ja kuinka kauan kanoja on tarkoitus pitää tuotannossa.

Runsaissa esiintymissä madotus tulee uusia 3 kk välein ja seuraavan erätauon yhteydessä on keskityttävä erityisen tarkasti kanalan puhdistamiseen sekä ulkotarhan käsittelyyn. Tavanomaiset desinfektioaineet eivät tehoa suolinkaisten muniin. Perusteellisen puhdistuksen jälkeen, jossa kanalasta on poistettu orgaaninen lika, pinnat käsitellään valmisteilla, joiden teho suolinkaisten muniin on luotettavasti osoitettu. Kuuman veden käyttö ja höyrytys tehostavat pesutulosta, ja sammutetun kalkin levitys rakenteisiin desinfioinnin jälkeen parantaa saneeraustulosta.


Sika

Yleisimmät tutkimukset ja tutkimuspaketit

Patologia/ruumiinavaukset

  • Porsaat (alle 15 kg) 1–2 eläintä
  • Porsaat (15–30 kg) 1–2 eläintä
  • Elinnäyte 1–2 eläimestä
  • Luomisen syy, 1–3 sikiötä ja jälkeiset
  • Lihasika (alle 6 kuukautta)
  • Aikuinen sika     

Muut tutkimukset

  • Ripulitutkimuspaketti: vieroitetut siat, 3–5 ulostenäytettä
  • Ripulitutkimuspaketti: pikkuporsaat, 3–5 ulostenäytettä
  • Brakyspiraviljely, 15–30 näytettä
  • Loistutkimukset, 6 ulostenäytettä
  • Porsasyskä (Mycoplasma hyopneumoniae) vasta-aineet (näytekohtainen hinnoittelu)
  • Hengitystietulehdus: influenssaviruksen osoitus, 3–5 näytettä
  • Hengitystietulehdus: sierainliman bakteerit, 3–5 näytettä
  • Parvovirusvasta-aineet, 5 näytettä (tarvittaessa pariseerumit) )
  • Influenssavirusvasta-aineet, 5 näytettä (tarvittaessa pariseerumit)

Hinnat ja näytteenotto-ohjeet: Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan)

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille (valitut tutkimuspaketit)

Villisikaohjeet ks. kohta XX Villisika LINKKI


Hengitystietulehdus

Hengitystietulehduksiin liittyvät tutkimukset

Hengitystietulehdusongelmissa yhden näytteen tutkiminen ei useinkaan anna luotettavaa kuvaa tilanteesta. Suositeltavaa on tutkia näytteitä useammasta sairastuneesta eläimestä.

Tulehdusten aiheuttajaa voidaan selvittää seuraavista näytteistä

  • Patologiseen tutkimukseen lähetetyt näytteet (kokonaiset kuolleet eläimet, keuhkonäytteet)
  • Sierainlimanäytteet 
    • bakteriologinen tutkimus: esim. aivastustauti (toksinen Pasteurella multocida)Bordetella bronchiseptica 
    • virologinen tutkimus: sikainfluenssa
  • Verinäytteet porsasyskä, sikainfluenssa, seurantatutkimukset

Tulostettava esite: Sikojen hengitystietulehdukset - näytteenotto ja tutkimukset (pdf) LINKKI

1.  Kokonainen eläin tai keuhko-sydänpaketti

Näyte

Kokonainen eläin tai keuhko-sydänpaketti patologiseen tutkimukseen, jossa otetaan näytteet jatkotutkimuksiin. Näytteet eläimistä, joilla on ollut selviä yskäoireita tai hengitysvaikeuksia. Huomioitava, että antibioottilääkitys vaikuttaa bakteeritutkimuksiin. Tämän vuoksi tutkittaville eläimille annetut lääkitykset tulee mainita lähetteessä.

Tutkimukset

Patologisanatominen ja histologinen tutkimus sekä bakteriologinen tutkimus. Tarvittaessa tutkimus myös virusinfektioiden (sikainfluenssa, circovirus (PCV2)) varalta. Tutkimusten avulla voidaan arvioida eri taudinaiheuttajien merkitystä suhteessa hengitysteissä todettuihin tulehdusmuutoksiin.

Hinnastossa ovat hinnat eri ikäisten sikojen ja elinnäytteiden tutkimuksille. LINKKI?

Bakteriologisessa tutkimuksessa keuhkotulehdusmuutoksista voidaan todeta mm. seuraavat tartunnat:

  • Actinobacillus pleuropneumoniae (paiseinen keuhko- ja keuhkokalvontulehdus)
  • Haemophilus parasuis (aiheuttaa myös ns. kuljetustautia)
  • Bordetella bronchiseptica (erityisesti pikkuporsaat)
  • Pasteurella multocida
  • Streptokokkitartunnat

Lähetys

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lähetä näytteet pikalähetyksenä Helsingin, Kuopion tai Seinäjoen toimipaikkaan, tai tuo ne itse. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKIT

2  Sierainlimanäytteet (näytteet bakteriologiseen tai sikainfluenssatutkimukseen)

Sierainlimanäytteitä voidaan lähettää sekä bakteriologiseen tutkimukseen että tutkimukseen sikainfluenssavirustartunnan varalta. Näytteenoton lähtökohdat ovat näissä erilaiset, ja samoista näytteistä ei voida tehdä molempia tutkimuksia, koska näytteitä varten on tutkimuksesta riippuen olemassa omat kuljetuselatusaineensa (kuljetuselatusaine bakteriologiseen tutkimukseen lähetettäville näytteille ja viruskuljetuselatusaine).

2.1 Epäily bakteerin aiheuttamasta ylempien hengitysteiden tulehduksesta – sierainlimanäytteet

Näytteenottovälineet

Bakteriologiseen tutkimukseen lähetettäville näytteille tarkoitetut kuljetuselatusaineputket, joissa on alumiinivartinen näytteenottotikku. Alumiinivartista näytteenottotikkua suositellaan, jotta riski tikun katkeamisesta näytteenoton yhteydessä olisi mahdollisimman pieni.

Tutkimukset

Bakteriologinen tutkimus toksiinia tuottavan Pasteurella multocidan (aivastustaudin aiheuttaja) ja Bordetella bronchiseptican varalta.

Näytteet

Sierainlimanäyte otetaan vanupuikolla syvältä sierainontelon limakalvolta erityisesti, jos näytteenotto liittyy aivastustautiepäilyyn. Näytteiden tulee olla selvästi oireilevista sioista.

Hinnastossa on tutkimuspakettihinta 3–5 näytteelle, ja tarvittava näytemäärä arvioidaan tapauskohtaisesti.

Sikava-terveysluokitusrekisterin kansallisella tasolla edellytetään vapautta aivastustautitartunnasta. Epäiltäessä mahdollista aivastustautitartuntaa tilan koko ja tilan merkitys mahdollisena tartunnanlevittäjänä voivat lisäksi vaikuttaa tutkittavaksi lähetettävien näytteiden lukumäärään.

Lähetys

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. 

Jos kyseessä ovat näytteet, joiden maksajaksi on sovittu joku muu kuin tilan omistaja, lähetteeseen merkitään maksaja sekä maksajatahon yhteyshenkilö, jonka kanssa laskutuksesta on erikseen sovittu. Lähetteeseen merkitään myös se, kenelle/keille tutkimustulos lähetetään tiedoksi. 

Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautibakteriologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

2.2 Epäily akuutista sikainfluenssavirustartunnasta - sierainlimanäytteet

  • Sikainfluenssa. ks. LINKKI

3  Verinäytetutkimukset 

  • Porsasyskä LINKKI
  • Sikainfluenssa LINKKI

4  Seurantatutkimukset lakisääteisesti vastustettavien hengitystieoireita aiheuttavien sikatautien varalta (maksuton)

Tutkimukset

Eläintautivirologian laboratoriossa tehdään vuosittain seurantatutkimuksia sellaisten lakisääteisesti vastustettavien sikatautien varalta, joihin voisi liittyä sikojen hengitystiesairauden oireita. Tällaisia sikatauteja ovat Aujeszkyn tauti ja PRRS (Porcine reproductive and respiratory syndrome). TGE (transmissible gastroenteritis) seurannan yhteydessä seurataan myös PRCV:n (porcine respiratory coronavirus) esiintymistä. Näitä hengitystieoireita aiheuttavia virustauteja ei ole todettu Suomessa.

Näytteet

Seerumiverinäytteet. Pääosa seurantanäytteistä otetaan teurastamoilla sikojen teurastuksen yhteydessä. Seurantatutkimuksiin voidaan sisällyttää myös sikojen hengitystieoireiden takia tutkittavaksi lähetettyjä verinäytteitä.


Luominen ja hedelmällisyysongelmat

1  Sikojen luomistutkimuspaketti (maksullinen)

Näytteet

Tutkimuspaketin hintaan sisältyy 1–3 saman emakon sikiön sekä niiden sikiökalvojen tutkimus. Huolimatta sikiökalvojen mahdollisesta likaisuudesta niiden lähettäminen on tärkeää, sillä osassa tapauksista ainoat havaittavat tulehdusmuutokset todetaan sikiökalvoissa.

Näytteiden tulisi olla mahdollisimman tuoreita, kuitenkin esimerkiksi viikonlopun yli viileässä säilytetyt näytteet kelpaavat tutkimuksiin.

Tutkimukset

Patologinen tutkimus ja bakteriologinen tutkimus sekä virologinen tutkimus tärkeimpien meillä esiintyvien virusinfektioiden varalta.

Lähetys

Näytteiden olisi hyvä olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lähetä näytteet Matkahuollon Pikapakettina Ruoviraston Helsingin, Seinäjoen tai Kuopion toimipaikkaan, tai tuo itse. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

2  Verinäytetutkimukset parvovirusvasta-aineiden varalta (maksullinen)

Tutkimalla emakoiden verinäytteistä parvovirusvasta-aineita ja vasta-aineiden tasoa voidaan selvittää parvovirusinfektion mahdollista yhteyttä tilalla todettuihin hedelmällisyysongelmiin sekä rokotusten avulla saadun suojan kattavuutta ja luonnollisen infektion esiintymistä tilalla.

Näytteet

Seerumiverinäytteet emakoista. Pariseeruminäytteenottoa suositellaan taudinpurkausten selvityksen yhteydessä, jolloin verinäytteet otetaan samoista yksilöistä kaksi kertaa 3 - 4 viikon välein. Verinäytetutkimushintaan sisältyy pariseeruminäytteiden tutkimus.

Eläinlääkäri arvioi tutkittavaksi lähetettävien näytteiden lukumäärän riippuen siitä, minkä tyyppisestä selvityksestä on kyse. Jos kyseessä on luomisiin liittyvä ongelma, on yleensä suositeltavaa ottaa verinäytteitä sekä luoneista emakoista että muutamista sellaisista emakoista, joilla ongelmia ei ole ollut. Selvitystilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista ottaa verinäytteitä eri ikäisistä emakoista.

Näytteiden pilaantuminen tai jäätyminen tekee ne tutkimukseen kelpaamattomiksi, joten ne on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti (käärittävä aaltopahvin lisäksi esim. sanomalehtipaperiin) sekä säilytettävä ennen lähetystä jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa.

Lähetys

Lähetä näytteet Ruokaviraston virologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

3  Seurantatutkimukset lakisääteisesti vastustettavien sikatautien varalta (maksuton)

Tutkimukset

Eläintautivirologian ja eläintautibakteriologian laboratorioissa tehdään vuosittain seurantatutkimuksia sellaisten lakisääteisesti vastustettavien sikatautien varalta, joihin voisi liittyä emakoiden hedelmällisyysongelmia kuten luomisia. Tällaisia sikatauteja ovat sikarutto, Aujeszkyn tauti, PRRS (Porcine reproductive and respiratory syndrome) ja luomistauti (Brucella suis).

Näytteet

Seerumiverinäytteet. Pääosa seurantanäytteistä otetaan teurastamoilla sikojen teurastuksen yhteydessä. Seurantatutkimuksiin voidaan sisällyttää myös tilalla esiintyneen hedelmällisyysongelman takia tutkittavaksi lähetettyjä verinäytteitä.


Porsasyskä

Uusi porsasyskätartunta

Uudella porsasyskätartunnalla tarkoitetaan tilannetta, jossa aikaisemmin porsasyskätartunnasta vapaaksi osoitetulla tilalla todetaan porsasyskää. Tilalla uutena tartuntana esiintyvä porsasyskä aiheuttaa alkuvaiheessa yskäoireita kaikenikäisissä sioissa.

Krooninen porsasyskätartunta

Kroonisesta porsasyskätartunnasta on kyse silloin, kun tilan sioissa on pidempään esiintynyt porsasyskätartuntaa. Kroonisen tartunnan yhteydessä selviä kliinisiä yskäoireita esiintyy tyypillisesti erityisesti lihasikavaiheessa. Porsasyskätartunnalle on tyypillistä, että sairastuneiden sikojen yskäoireet kestävät viikkoja, minkä lisäksi siat saattavat saada jälkitauteina muita keuhkotulehduksia porsasyskän lisäksi.

1  Vasta-ainetutkimukset porsasyskätartunnan toteamisessa

Porsasyskätartunta voidaan todeta verinäytteistä tehtävien porsasyskävasta-ainetutkimusten avulla.

Verinäytteet

Näytteenoton kohde: siat, joilla on esiintynyt selviä yskäoireita. 

Näytteenoton kohdistaminen yskiviin sikoihin on erityisen tärkeää: 

  • epäiltäessä uutta tartuntaa tilalla 
  • kyseessä on iso sikala, jossa yskäoireita on todettu vasta joissain osastoissa

Näytteenottovälineet: seerumiverinäyteputkia ja näytteenottoneuloja.

Näytemäärä: porsasyskäepäilyn yhteydessä suositellaan, että verinäytteitä lähetetään tutkittavaksi vähintään 15–30 kappaletta.

Sikava-terveysluokitusrekisterin kansallisella tasolla ja erityistasolla edellytetään vapautta porsasyskätartunnasta. Epäiltäessä mahdollista porsasyskätartuntaa tilan koko ja tilan merkitys mahdollisena tartunnanlevittäjänä voivat lisäksi vaikuttaa tutkittavaksi lähetettävien näytteiden lukumäärään.

Näytteenottoajankohta/-ajankohdat

Porsasyskätartunta voidaan yleensä todeta vasta-ainetutkimusten avulla viimeistään siinä vaiheessa, kun yskäoireiden alkamisesta tilalla on kulunut vähintään 3–4 viikkoa. Näytteenotto tulee kohdistaa niihin sikoihin, joilla porsasyskätartuntaepäilyyn liittyvät yskäoireet ovat alkaneet ensimmäiseksi.

Usein ensimmäinen näytteenotto halutaan tehdä jo taudinpurkauksen alkuvaiheessa. Porsasyskätartunnan yhteydessä itämisaika tartunnan saamisesta yskäoireiden alkamiseen on yleensä lyhimmillään noin 2–3 viikkoa. Jos näytteenotto kohdistetaan yskiviin sikoihin, on mahdollista, että porsasyskävasta-aineita voidaan todeta jo osalla sellaisista sioista, joiden yskäoireet ovat kestäneet noin viikon. Porsasyskätartunnan mahdollisuutta ei voida kuitenkaan sulkea pois, jos porsasyskävasta-aineita ei todeta näissä nopeasti oireiden alkamisen jälkeen otetuissa verinäytteissä. Käytännössä porsasyskätartunnan mahdollisuuden poissulkeminen edellyttää tässä tapauksessa vielä toista näytteenottoa siinä vaiheessa, kun oireiden alkamisesta on kulunut vähintään 3–4 viikkoa.

Jos tilalla on krooninen porsasyskätartunta ja tartunta pääsee tilalla vapaasti leviämään eläinten mukana osastosta toiseen, näytteenoton ajankohta ja kohdentaminen ei ole niin tärkeää. Tällöin verinäytteenotto porsasyskävasta-ainetutkimuksia varten voidaan tehdä esimerkiksi teurastuksen yhteydessä tilalta teurastettavaksi lähetetyistä sioista.

Lähetys

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Verinäytteiden pilaantuminen tai jäätyminen tekee ne tutkimukseen kelpaamattomiksi, joten ne on otettava mahdollisimman aseptisesti ja pakattava huolellisesti (käärittävä aaltopahvin lisäksi esim. sanomalehtipaperiin) sekä säilytettävä ennen lähetystä jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa.

Lähetteeseen kirjataan taudinkulku tilalla ja eläimillä todetut kliiniset oireet.

Jos kyseessä ovat näytteet, joiden maksajaksi on sovittu joku muu kuin tilan omistaja, lähetteeseen merkitään maksaja sekä maksajatahon yhteyshenkilö, jonka kanssa laskutuksesta on erikseen sovittu. Lähetteeseen merkitään myös se, kenelle/keille tutkimustulos lähetetään tiedoksi.

Lähetä näytteet pikalähetyksenä Ruokaviraston eläintautibakteriologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

2  Keuhkonäytteet muita yskäoireiden aiheuttajia selvitettäessä

Porsasyskätartuntaa epäiltäessä saattaa olla tarve jo alkuvaiheessa selvittää muiden tartuntojen osuutta tilan sioissa todettuihin yskäoireisiin. Muita keuhkotulehduksen aiheuttajia voidaan selvittää tutkimalla tilalta patologis-anatomiseen tutkimukseen Ruokavirastoon lähetettyjä kuolleita sikoja tai keuhkonäytteitä.


Sikainfluenssa

Akuutti sikainfluenssa

Akuutista sikainfluenssatartunnasta puhutaan silloin, kun sikojen yskäoireet ovat tilalla selvät, ja tilalla on edelleen sikoja, joiden oireiden alkamisesta on kulunut alle muutama vuorokausi. Osalla sioista voi esiintyä myös kuumeilua.

Läpikäyty sikainfluenssatartunta sikatilalla

Sikainfluenssan akuutti vaihe on ohitettu, kun uusia sikoja ei tilalla enää sairastu, ja eläimet alkavat toipua taudista. Ilman jälkitauteja siat parantuvat sikainfluenssasta yleensä noin viikossa.

1  Viruksen osoittaminen akuutin taudinpurkauksen yhteydessä

Sikainfluenssavirustutkimus voidaan tehdä sierainlimanäytteestä tai sian keuhkonäytteestä.

1.1 Sierainlimanäytteet

Näytteenoton kohde: Siat, joiden oireiden alkamisesta on kulunut korkeintaan kaksi vuorokautta.

Näytteenottovälineet: Puhtaita näytteenottovanupuikkoja tai virusnäytteille suunniteltuja näytteenottotikkuja ja putkia, joissa on virusnäytteille tarkoitettua kuljetuselatusainetta. Ohjeita voi kysyä eläintautivirologian tutkimusyksiköstä. Viruselatusaineen käyttäminen näytteitä lähetettäessä parantaa mahdollisuuksia osoittaa virus näytteistä.

Jos kuljetuselatusaineputkia ei ole nopeasti käytettävissä, näytteet voidaan lähettää myös puhtaissa kuivissa näyteputkissa, esim. veri- tai maitonäyteputket.

Bakteriologisille näytteille tarkoitetut kuljetuselatusaineputket eivät sovellu virusnäytteiden lähetykseen.

Sierainlimanäytteiden näytteenotto-ohje

Näyte otetaan sellaisista sioista, joiden yskäoireet ovat kestäneet vasta parin päivän ajan ja joilla esiintyy selvää kirkasta sierainvuotoa. Näytteitä otetaan tilalla yleensä vähintään 10 - 15 eläimestä. Jos sopivia eläimiä on useammassa ikäryhmässä, näytteitä toivotaan ainakin kahdesta ikäryhmästä.

Näytteenottoa varten eläimen päätä pitää pystyä pitämään hetken paikallaan. Koska näytettä ei tarvitse ottaa syvältä sierainontelosta, kärsäjarrun käyttö ei ole välttämätöntä. Kun eläintä pidetään kiinni, on pidettävä huolta siitä, että sierainaukot eivät kiinnipitotavan takia puristu umpeen. Eläinlääkäri päättää käsittelytavan sikojen koon ja karsinaratkaisujen mukaan.

Ennen varsinaisen näytteen ottamista kärsä ja sierainaukot pyyhitään puhtaalla pehmeällä paperilla (käsipyyhe, talouspaperi) puhtaaksi rehusta ja muusta karkeasta näkyvästä liasta. Sierainlimanäyte otetaan näytteenottotikulla tai vanupuikoilla sierainontelon uloimmasta osasta läheltä sierainaukkoa. Jos näytteenotossa käytetään puuvartisia vanupuikkoja, näytteenotto on tehtävä niin, että tikku ei voi katketa näytteenoton yhteydessä. Vanuosaan yritetään saada mahdollisimman paljon sierainlimaa, ennen kuin tikku laitetaan joko tyhjään kuivaan koeputkeen tai viruselatusaineputkeen.

Näytteenoton jälkeen näytteenottotikun varsi joudutaan katkaisemaan, jotta se mahtuu suljettavaan näyteputkeen. Putkiin merkitään tunnistetiedot (yksilö ja/tai karsina).

1.2 Keuhkonäytteet

Näytteenotto sikainfluenssavirustutkimukseen voidaan tehdä taudin akuutissa vaiheessa tilalta patologis-anatomiseen tutkimukseen lähetetyn kuolleen sian keuhkonäytteestä tai tutkittavaksi lähetetystä keuhkonäytteestä. 

2  Vasta-ainetutkimukset sikainfluenssatartunnan toteamisessa

Näytteenottoajankohta – pariseeruminäytteet

Sikainfluenssan itämisaika on lyhyt, mistä johtuen vasta-aineita voidaan todeta yleensä vasta niissä verinäytteissä, jotka on otettu sairastuneista yksilöistä vähintään noin 3 viikkoa yskäoireiden alkamisen jälkeen.

Meillä Suomessa esiintyy jo sikainfluenssatartuntaa osalla sikatiloista, mistä johtuen sikainfluenssan osoittaminen taudinpurkauksen aiheuttajaksi edellyttää käytännössä pariseeruminäytteiden tutkimista. Tällöin ensimmäiset verinäytteet otetaan mahdollisimman nopeasti oireiden alettua taudin akuutissa vaiheessa (niin sanotut 0-näytteet) ja toiset verinäytteet noin 3 viikon kuluttua samasta eläinryhmästä, mielellään samoista eläimistä. Verinäytetutkimuksen hinta sisältää tutkimuksen pariseeruminäytteistä.

Vasta-ainetutkimuksien avulla aiheuttajaviruksen tyypitystä ei saada tehtyä yhtä tarkkaan kuin sierainlima- tai keuhkonäytteestä.

Jos kyseessä ovat näytteet, joiden lähettämisestä on erikseen sovittu esimerkiksi Ruokaviraston tai Sikavan kanssa, ja maksajaksi on sovittu joku muu kuin tilan omistaja, lähetteeseen merkitään maksaja ja sen henkilön/tahon yhteystiedot, jonka kanssa poikkeavasta laskutustavasta on etukäteen sovittu. Lähetteeseen merkitään myös se, kenelle tutkimustulos lähetetään tiedoksi.

Lähetteeseen kirjataan taudinkulku tilalla ja eläimillä todetut kliiniset oireet. Eri ikäryhmissä havaittu yskäoireisiin liittyvä kuumeilu, ruokahaluttomuus, taudin leviämisnopeus ja sairastuvuus (sairastuneiden osuus kaikista sioista) ovat tärkeitä esitietoja samoin kuin tieto sikainfluenssarokotteiden käytöstä.

Näytteiden lähetys — sierainlima- ja verinäytteet

Sierainlimanäytteet jäähdytetään, pakataan (uloin kerros nestetiivis muovipussi) ja lähetetään kylmävaraajien kanssa styroksilaatikossa.

Verinäyteputket on myös pakattava huolellisesti, jotta niitä ei hajoa kuljetuksen aikana.

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lähetä näytteet Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon Helsinkiin. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

Näytteiden lähetys — keuhkonäytteet

Näytteet patologis-anatomiseen tutkimukseen (kuolleet eläimet tai keuhkonäytteet) lähetetään tilan sijainnin mukaan lähimpään Ruokaviraston toimipaikkaan. Toimipaikkalista, Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKIT


Suolistotulehdus

Suolistotulehduksiin liittyvät tutkimukset

Suolistotulehdusongelmissa yhden näytteen tutkiminen ei useinkaan anna luotettavaa kuvaa tilanteesta. Suositeltavaa on tutkia näytteitä useammasta sairastuneesta siasta.

Tulehdusten aiheuttajaa voidaan selvittää seuraavista tilalta lähetetyistä näytteistä:

  • Patologiseen tutkimukseen lähetetyt näytteet (kokonaiset eläimet, suolistopaketit, suolinäytteet)
  • Ulostenäytteet

Näytteenottotarvikkeiden sähköinen tilauslomake eläinlääkäreille (valitut tutkimuspaketit)

1  Kokonainen eläin, suolistopaketti, muuttunut osa suolta

Näyte

Kokonainen eläin, suolistopaketti tai näyte muuttuneesta suolenosasta patologiseen tutkimukseen, jossa otetaan näytteet jatkotutkimuksiin. Näytteet eläimistä, joilla on ollut selviä suolistotulehdusoireita (ripulia). Huomioitava, että antibioottilääkitys vaikuttaa bakteeritutkimuksiin. Ensisijaisesti näytteet tulee ottaa eläimistä, joita ei ole vielä ehditty lääkitä suolistotulehduksen takia. Jos tämä ei ole mahdollista, tutkittaville eläimille annetut lääkitykset tulee mainita lähetteessä.

Tutkimukset

Patologisanatominen ja histologinen tutkimus sekä bakteriologinen tutkimus. Tarvittaessa tutkimus myös virusinfektioiden (muun muassa rotavirus, circovirus (PCV2)) varalta. Tutkimusten avulla voidaan arvioida eri taudinaiheuttajien merkitystä suhteessa suolistossa todettuihin tulehdusmuutoksiin.

Hinnastossa on hinnat eri ikäisten kuolleiden sikojen tutkimuksille ja elinnäytteiden tutkimuksille.

Eri ikäryhmissä suolistotulehdusoireita aiheuttavat bakteeri-, virus- ja loistartunnat
Imevät porsaat Toksigeeninen Escherichia coli 
Clostridium perfringens tyyppi C (pikkuporsaiden verinen kuolioinen suolistotulehdus) 
Clostridium perfringens tyyppi A 
Salmonella 
Rotavirus 
Kokkidit
Vieroitetut porsaat ja vanhemmat siat Toksigeeninen Escherichia coli 
Brachyspira hyodysenteriae (dysenteria) 
Brachyspira pilosicoli 
Brachyspira intermedia 
Lawsonia intracellularis 
Salmonella 
Circovirus tyyppi 2 (PCV2) 
Trichuris suis (piiskamato)

2  Ulostenäytteet – ripulitutkimuspaketti

Suolistotulehduksen aiheuttajia voidaan selvittää myös ulostenäytteiden avulla. Ruokaviraston hinnastossa on tutkimuspaketti, joka sisältää 3–5 ulostenäytteen tutkimuksen. Katso Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan) Sika/Tutkimuspaketit LINKKI

Lähetys

Näytteiden tulee olla laboratoriossa näytteenottoa seuraavana päivänä, perjantaina ei tule ottaa eikä lähettää näytteitä. Lähetä näytteet pikalähetyksenä Helsingin, Seinäjoen tai Kuopion toimipaikkaan. Lähetysohjeet ja -osoitteet LINKKI

Sikojen suolistotulehdukset - näytteenotto ja tutkimukset - esiteLINKKI


Villieläin

Näytteeksi toivotaan hiljattain kuolleita, kokonaisia luonnonvaraisia eläimiä tai niiden elimiä. Pilaantuneita ja eläinten syömiä raatoja ei kannata lähettää tutkimuksiin, ellei siihen ole erityisiä syitä (esimerkiksi rikosepäily). Kuolleita eläimiä käsiteltäessä tulee käyttää suojakäsineitä.

Pakkaaminen

Jäähdytä näyte (mieluiten 0–5 asteeseen) ennen pakkaamista, mutta älä pakasta, ellei säilytysaika veny pitkäksi. Pakastetutkin näytteet kuitenkin kelpaavat useimpiin tutkimuksiin. Suojaa kätesi, kun pakkaat kuollutta eläintä, ja pese kädet hyvin käsittelyn jälkeen. Eläin kääritään ensin runsaaseen (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet. Elimet lähetetään kokonaisina. Nyljettyjä eläimiä, elimiä ja kudospaloja ei kääritä suoraan paperiin, vaan pakataan ensin muovipussiin, folioon tai muovirasiaan. Sammakkoeläimet ja matelijat pakataan muovipussiin tai -rasiaan. Muovia käytettäessä on erityisen tärkeää, että näyte on pakattaessa viileä. Paperi- tai muu käärö pakataan vielä ehjään muovipussiin ja lopuksi tukevaan laatikkoon. Pussiin voi laittaa lämpimänä vuodenaikana kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi. Laatikkoon pitää laittaa mukaan myös lähete. Laatikko teipataan kiinni. 

Lähetys

Lähetä näytteet mahdollisimman tuoreina Matkahuollon Pikapakettina Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Villisikanäytteet LINKKI ja rabiesepäilynäytteet lähetetään Helsinkiin. Kalanäytteitä voi lähettää Kuopioon tai Helsinkiin. eikö Ouluun? 

Lähetä näyte Matkahuollon omista palvelupisteistä tai asiamiespisteistä. Katso Matkahuollon  palvelupistehausta LINKKI lähin toimipaikkasi: kirjoita hakukenttään postitoimipaikka tai postinumero, suodata hakua valitsemalla paketin lähettäminen ja nouto sekä kaikenkokoiset paketit ja pikapaketit. Matkahuollon muihin palvelupisteisiin, noutopisteisiin tai automaatteihin ei oteta vastaan näytelähetyksiä. Paketin lähetystä ei voi ostaa Matkahuollon internetsivulta.

Ruokavirasto maksaa etukäteen sovittujen näytteiden lähetyskulut, kun Matkahuollon pakettikorttiin rastitaan maksajaksi vastaanottaja. Lähetä näyte mieluiten alkuviikon aikana (ma–to), jotta ne ehtivät perille ennen viikonloppua. Lepakkoraivotautivirusten löytymisen takia pyydämme toistaiseksi toimittamaan lepakkonäytteet virustutkimukseen Ruokavirasto Helsingin toimipaikkaan

Jos näytepaketin paino ylittää 30 kg, sitä ei voi lähettää Matkahuollossa. Ota tällöin yhteyttä Ruokaviraston Oulun toimistoon, p. 029 520 4181.

Lähete

Eläintautitutkimukset - villieläimet (myös linnut) LINKKI, myös vapaamuotoinen lähete käy. Lähetteessä ilmoitetaan lähettäjän tietoina nimi, osoite ja puhelinnumero sekä näytteen tietoina vähintään seuraavat:

  • eläinlaji
  • mitä on näytteenä (kokonainen/ pää/ elimiä, mitä?)
  • löytökunta ja -kylä
  • löytöpäivä
  • mahdolliset sairauden oireet
  • muut olennaiset tiedot (esimerkiksi onko löytynyt tien varresta, rakennuksen vierestä, ruokintapaikalta, onko kissa tai koira purrut eläintä ja niin edelleen)

Koordinaatit ovat hyvä tarkennustieto löytöpaikasta. Muista ilmoittaa koordinaattijärjestelmä (esimerkiksi ETRS-TM35FIN). Koordinaatteja voi hakea esimerkiksi kansalaisen karttapaikka -sovelluksesta. LINKKI

Lähetysosoite

Ruokavirasto Oulu, Matkahuolto Oulu (asiakasnumero 6100752). 

Villisika- ja rabiesnäytteiden lähetysosoite on Ruokavirasto, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki (asiakasnumero 9400278)

Kirjoita paketin päälle "Eläinperäinen näyte - vapautettu". Matkahuolto ei ota pakettia vastaan, jos merkintä puuttuu.

Kalanäytteiden lähettämisestä on erillinen ohje. Ks. kohta Kala LINKKI

Lisätietoja näytteiden toimittamisesta antaa erikoistutkija Marja Isomursu, puhelin 040 512 1248, marja.isomursu@ruokavirasto.fi tai Oulun toimisto, puhelin 029 520 4181.


Hirvieläinten näivetystaudin (CWD) näytteenotto

Suomessa eläviä hirvieläimiä ovat: hirvi, metsäpeura, poro, valkohäntäkauris eli valkohäntäpeura täpläkauris eli kuusipeura ja metsäkauris

Suomessa todettiin ensimmäinen hirvieläinten TSE-tautitapaus helmikuussa 2018. Tauti todettiin Kuhmosta löydetystä itsestään kuolleesta hirvestä. Kaikki oireita osoittavat tai kuihtuneet, yli 12 kuukauden ikäiset porot ja muut hirvieläimet tulisi tutkia CWD:n varalta. Näytteiden saamiseksi Ruokavirastoon tarvitaan poronhoitajien, metsästäjien, riistantutkijoiden ja kaikkien muiden luonnossa liikkuvien apua.

Oudosti käyttäytyvistä tai kuolleista hirvieläimistä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.

Yhteystiedot löytyvät parhaiten numerotiedustelusta tai kuntien verkkosivuilta. Kunnaneläinlääkäri ottaa tarpeen mukaan yhteyttä poliisiin virka-avun saamiseksi oireilevan eläimen lopettamiseen.

Metsästäjät ja poronhoitajat voivat myös lähettää näytteitä suoraan Ruokavirastoon. Näytteeksi tarvitaan eläimen pää, alaleuka ja nielu mukaan lukien. Eläintä lopetettaessa tulee mahdollisuuksien mukaan välttää aivojen takaosaa vahingoittavia menetelmiä. Tarvittaessa voi lähettää myös muita elimiä näytteeksi. Kysy asiasta tarkemmin Ruokavirastosta.

Näytteet lähetetään Ruokavirastoon Matkahuollon Pikapakettina. Ruokavirasto maksaa kuljetuksen. Osoite on: Ruokavirasto, Matkahuolto, Oulu (asiakasnumero 6100752). Kirjoita paketin päälle "Eläinperäinen näyte - vapautettu". 

CWD-tutkimuksiin tarkoitettuja kolarieläinten päitä voi viedä tai lähettää myös muihin Ruokaviraston eläintautitutkimuksia tekeviin yksiköihin:

  • Kuopio: Ruokavirasto (Neulaniementie 4), Matkahuolto, Kuopio (asiakasnumero 8600227)
  • Seinäjoki: Ruokavirasto (Keskuskatu 23), Matkahuolto, Seinäjoki (asiakasnumero 3300143)
  • Helsinki: Ruokavirasto, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki (asiakasnumero 9400278)

Seurantaohjelman mukaisista näytteistä maksetaan 50 € palkkio / pää. Palkkiot maksetaan puolivuosittain. Ruokavirasto toimittaa laskutusohjeet Riistanhoitoyhdistyksille.

CWD:tä ei ole koskaan todettu ihmisissä, mutta näytteitä otettaessa ja pakattaessa on kuitenkin syytä suojata kädet, koska hermostollisia oireita voivat aiheuttaa myös esimerkiksi erilaiset bakteeritartunnat. Sairasta eläintä ei saa käyttää ihmisravinnoksi.

Ohjeita pakkaamiseen

Pää kääritään ensin runsaaseen (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet. Paperi- tai muu käärö pakataan vielä ainakin kahteen ehjään muovipussiin ja lopuksi pää pakataan täytemateriaalin kanssa (esimerkiksi rypistetty sanomalehti) tukevaan laatikkoon. Pussiin voi laittaa lämpimänä vuodenaikana kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi. Eduksi luonnollisesti on, jos pää on ennen pakkausta saatu jäähtymään mahdollisimman lähelle 0 °C. Laatikkoon pitää laittaa mukaan myös lähete LINKKI, jossa on lähettäjän yhteystiedot ja taustatiedot eläimestä. Laatikko teipataan kiinni. Kuvallinen pakkausohje LINKKI

Lisätietoja

erikoistutkija Marja Isomursu, puhelin 040 512 1248, Ruokavirasto Oulu (pää- ja elinnäytteet)
erikoistutkija Minna Nylund, puhelin 040 489 3393, Ruokavirasto Oulu (pää- ja elinnäytteet)
erikoistutkija Sirkka-Liisa Korpenfelt, puhelin 050 351 0308, Ruokavirasto Helsinki/virologia (prionitutkimukset)

Ruokavirasto julkaisee CWD-tutkimustulokset vuoden 2020 alusta alkaen viraston avoimen tiedon palvelussa, eikä erillisiä tutkimustodistuksia pääsääntöisesti enää toimiteta näytteiden lähettäjille.


Villisika

Ruokavirasto pyytää lähettämään näytteitä metsästetyistä luonnonvaraisista villisioista ja ilmoittamaan kuolleena löydetyistä ja liikenneonnettomuuteen joutuneista luonnonvaraisista villisioista. Kaikki lähetetyt näytteet tutkitaan afrikkalaisen sikaruton (ASF), klassisen sikaruton ja Aujeszkyn taudin varalta.

Lähetä näytteet metsästetyistä villisioista

Näytteeksi lähetetään metsästetyn villisian

  • munuainen
  • perna
  • verta verinäyteputkeen, jos sellainen on käytettävissä
  • kohdunsarvea pala, naaraspalkkiota varten naarasvillisioista

Halutessasi voit lähettää myös trikiinitutkimusnäytteen samalla. Tarkemmat ohjeet tällä sivulla alempana ja erillisessä ohjeessa, ks. "Lomakkeet ja ohjeet". LINKKI

Ilmoita kuolleina löytyneistä villisioista

Afrikkalaisen sikaruton tutkimuksiin on erittäin tärkeää saada näytteitä itsestään tai kolarissa kuolleista ja sairaalta vaikuttaneista luonnonvaraisista villisioista. Myös pitkään kuolleena ollut ja pilaantunut ruho kannattaa tutkia ASF-viruksen varalta, sillä virus säilyy raadoissa pitkään. Kuolleena löydetystä tai sairaasta villisiasta sekä kolarivillisiasta tulee ilmoittaa viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille LINKKI tai läänineläinlääkärille. Kunnaneläinlääkäri huolehtii näytteenotosta. Ilmoittamisesta maksetaan palkkio.

Tarhatut villisiat

Tarhatuista villisioista pyydetään lähettämään näytteitä afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävää seurantatutkimusta varten, lue lisää. Ks. kohta XX Tarhattu villisika.

Palkkiot

Ruokavirasto maksaa metsästäjille tai metsästysseuroille palkkiona 40 €/yhdestä metsästetystä villisiasta lähetetyt näytteet. Palkkio voidaan maksaa vain sellaiselle metsästysseuralle, jolla on Y-tunnus. Vaihtoehtona palkkiolle (40 €) metsästäjä/metsästysseura voi lähettää trikiininäytteet tutkittavaksi korvauksetta. Tämän Ruokavirastossa tehtävän trikiinitutkimuksen tuloksen saa kahden viikon kuluessa.

Naarasvillisioista maksetaan lisäpalkkiota 60 €, jos kohtunäyte on mukana näytelähetyksessä tai jos kohtu on lähetetty Luonnonvarakeskuksen tutkimuksiin ja siitä on mainittu Ruokaviraston lähetteessä. LUKE ilmoittaa sinne saapuneista kohtunäytteistä Ruokavirastolle.

Kuolleena löydetyistä, sairaista tai kolarissa olleista villisioista ilmoittamisesta Ruokavirasto maksaa palkkiona 100 €/ilmoitettu villisika.

Palkkion maksua varten lähetä palkkiolasku Ruokavirastoon (ks. lisätiedot alempana). Palkkiolomakkeella on ilmoitettava palkkion maksamiseen tarvittavat tiedot. Palkkioiden maksamiseen tarvittavia tili- ja muita tietoja ei selvitellä Ruokavirastosta käsin, vaan laskuttajan tulee toimittaa ne oma-aloitteisesti.

Palkkioiden maksaminen kestää noin kaksi kuukautta.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kohtunäytteet

Luonnonvarakeskus Luke kerää villisikanaaraiden kohtuja villisikojen kannanarviointitutkimuksia varten. Ruokavirasto maksaa naaraspalkkion myös niistä villisioista, joiden kohtu on toimitettu Lukeen, jos villisian muut näytteet on toimitettu Ruokavirastoon. Luke välittää tarvittavat henkilötiedot kohtunäytteiden toimittajista Ruokavirastolle naaraspalkkion maksua varten. Ruokavirastoon toimitettavaan lähetteeseen ja/tai palkkiolomakkeeseen tulee kirjoittaa lisätiedoksi, että kohtu on lähetetty Lukeen. Lisätietoja Luken näytteistä (luke.fi).

Suomen sikayrittäjät ry:n maksama toiminta-avustus

Suomen Sikayrittäjät ry maksaa metsästysseuroille toiminta-avustusta Suomessa pyydetyistä villisioista. Sikayrittäjien yhdestä eläimestä maksama avustus on 137 €/villisika ja tuki maksetaan Ruokavirastoon lähetetyn ASF-tutkimusnäytteen perusteella Ruokaviraston maksaman näytepalkkion lisäksi. Seuratoiminta-avustuksen saamiseksi villisikanäytteiden näytelähetteeseen tulee kirjata tuen saavan metsästysseuran nimi ja lisäksi metsästysseuran tulee toimittaa Sikayrittäjille metsästysseuran nimi, yhteyshenkilö sekä puhelinnumero ja tilitiedot osoitteeseen ari.berg@ariberg.fi. Suomen Sikayrittäjät ry:n sivuilla on lisää tietoja.

Lähetelomakkeessa on kohta, jossa metsästäjä tai metsästysseura hyväksyy, että kopio tutkimustodistuksesta lähetetään Suomen sikayrittäjät ry:lle. Myös niistä ASF–näytelähetyksistä, jotka on lähetetty vanhoilla lähetteillä ja lähetteeseen on merkitty tieto metsästysseurasta ja Suomen sikayrittäjien seuratuesta, lähetetään tutkimustodistus Suomen sikayrittäjille ja maksetaan seuratuki. Niistä näytelähetyksistä, joiden lähetteissä ei ole suostumusta tutkimustodistuksen lähettämiseen tai mainintaa seuratuesta, ei lähetetä tutkimustodistusta Suomen sikayrittäjille. Metsästysseurat voivat kuitenkin hakea seuratukea lähettämällä kopion metsästäjälle tai metsästysseuralle lähetetystä tutkimustodistuksesta Suomen sikayrittäjille.

Suomen sikayrittäjät ry maksaa tuen seuroille kaksi kertaa vuodessa.

Näytteenoton ja metsästyksen hygienia

Noudata suolistamisen, nylkemisen ja näytteenoton yhteydessä hyvää hygieniaa ja käytä kertakäyttöhansikkaita. Pese kädet hyvin. Raakoja ruhonosia ja elimiä ei suositella annettavaksi koirille, sillä villisioissa voi esiintyä tartuntoja, jotka ovat koirille vaarallisia. Ruokavirasto suosittelee, että suolet ja muut sivutuotteet hävitetään huolellisesti esimerkiksi hautaamalla. Ohjeet saaliiksi saadun villisian ruhon ja sivutuotteiden hygieeniseen käsittelyyn ja tietoa villisikojen sairauksista. LINKKI

Brusellabakteeri

Luonnonvaraisissa villisioissa voi esiintyä brusellabakteeria, joka voi tarttua villisiasta ihmiseen. Perusterveille ihmisille tartuntariski oireettomasta villisiasta on hyvin vähäinen. Noudata hyvää käsihygieniaa. Ruokavirasto suosittelee, ettei raakoja ruhonosia tai elimiä annettaisi koirille. Brusellabakteeri tuhoutuu lihasta, joka kypsennetään täysin kypsäksi.

Näytteet virustutkimuksiin

Ota näytteet mahdollisimman pian eläimen kuoleman jälkeen. Näytteeksi lähetetään villisian munuainen, perna ja verta, sekä emakoilta naaraspalkkiota varten 5 - 10 senttimetrin pala kohdunsarvea. Jos verinäyteputkia ei ole saatavilla, ota pelkät elinnäytteet. Munuaiset sijaitsevat ruhon keskiosassa vatsaontelon selkäpuolella, molemmin puolin selkärankaa. Toinen munuainen riittää näytteeksi. Perna on pitkänomainen, melko litteä, tummanpunainen elin, joka on kiinnittynyt mahalaukun kylkeen ruhon vasemmalla puolella. Kohtu on kooltaan vaihteleva Y:n muotoinen elin, jonka runko-osa on peräsuolen ja virtsarakon välissä. Runko-osasta haarautuvat oikea ja vasen kohdunsarvi. Naaraan koko, ikä sekä mahdolliset tiineydet vaikuttavat kohdun kokoon. Nuoren naaraan kohtu voi olla hyvin pieni. Verinäytteeseen ei oteta hyytymiä, muita kudospaloja tai roskia. Katso kuvitettua ohjetta näytteenottoon LINKKI (mutta huomaa, että siinä oleva ohje näytteen lähettämisestä ei ole ajan tasalla ?? MIKÄ KOHTA, kannaataako linkittää?? Jos kohtu lähetetään LUKEn tutkimuksiin, mainitse siitä lähetteessä.

Näytteenottotarvikkeet

Elin- ja lihasnäytteet pakataan muovipusseihin, mutta verinäyte pitää ottaa erityiseen verinäyteputkeen. Jos verinäyteputkia ei ole saatavilla, otetaan pelkät elinnäytteet muovipusseihin. Verinäyteputkia voi kiiretilanteessa pyytää myös paikalliselta kunnaneläinlääkäriltä.

Näytteenottovälineitä lähetetään tilauksesta Ruokavirastosta metsästysseuroille, alueellisiin riistakeskuksiin ja riistanhoitoyhdistyksille. Näytteenottovälineitä voi tilata maksutta Ruokavirastosta osoitteesta tilaukset@ruokavirasto.fi.

Näytteiden pakkaaminen ja lähettäminen

  • Elin- ja lihasnäytteet pakataan muovipusseihin. 
  • Pakkaa munuainen ja perna samaan pakkaukseen ja kohtu sekä verinäyteputki omiin pakkauksiinsa; kahteen päällekkäiseen muovipussiin.
  • Jäähdytä pakkaukset jääkaappilämpötilaan ennen lähettämistä, jos et lähetä niitä samana päivänä.
  • Kääri pussit sanomalehti- tai talouspaperiin ja sen jälkeen vielä yhteen muovipussiin.
  • Laita muovipussi kuljetusta kestävään pussiin tai laatikkoon, laita mukaan täytetty lähete ja palkkiolomake.
  • Käytä Ruokaviraston lähetettä. Voit kirjoittaa lähetteen myös vapaamuotoisesti, kunhan lähettäjän yhteystiedot ja villisian pyyntipaikka tulevat mukaan. Kirjaa lähetteeseen, jos villisialla on sairauden oireita.
  • Jos lähetät samassa paketissa näytteitä useasta eläimestä, merkitse yhden eläimen näytepussit ja vastaava lähete samalla numerolla.
  • Lähetä näytteet Pikapakettina Ruokavirastoon Helsinkiin Matkahuollon mukana heti pyyntiä seuraavana arkipäivänä. Viikolla viimeinen lähetyspäivä on torstai. Säilytä perjantaina otetut näytteet kylmässä viikonlopun yli ja lähetä ne maanantaina.
  • TÄRKEÄÄ: Kirjoita paketin päälle teksti "Eläinperäinen näyte - vapautettu".
  • Lähetysosoite: Ruokavirasto, Virologia, Mustialankatu 3, 00790 HELSINKI/Kamppi. Asiakasnumero 9400278.
  • Ruokavirasto maksaa Matkahuollon lähetyskulut, kun näytteet lähetetään Matkahuollon pikapakettina (vastaanottaja maksaa, asiakasnumero mainittava).
  • Lähetä näyte Matkahuollon omasta toimipaikasta tai asiamiespisteestä. Paketin lähetystä ei voi ostaa Matkahuollon internetsivuilta. Katso Matkahuollon palvelupistehausta LINKKI  lähin toimipaikka, jossa on sopivat palvelut (valitse toiminnot "paketin lähettäminen ja nouto" sekä "isot ja painavat paketit"). Matkahuollon noutopisteisiin ei oteta paketteja lähetettäväksi. TARKISTA/KORJAA TEKSTI Älä käytä myöskään pakettiautomaatteja.

Lähete ja palkkiolasku

Lähetteen (pdf) LINKKI voi kirjoittaa myös vapaamuotoisesti, kunhan kaikki tarvittavat tiedot (lähettäjän yhteystiedot ja villisian pyyntipaikka) tulevat mukaan. Lähetteeseen on tärkeä kirjata, jos villisialla on havaittu sairauden oireita tai suolistuksessa havaitaan normaalista poikkeavia muutoksia.

Palkkion saamiseksi tulee täyttää palkkiolaskulomake (word) LINKKI ja lähettää se Ruokavirastoon. Palkkiolaskun voi lähettää samassa lähetyksessä näytteiden kanssa, mutta sen voi myös toimittaa myöhemmin. Vaihtoehtona rahakorvaukselle (40€) metsästäjä tai metsästysseura voi lähettää trikiininäytteet tutkittavaksi korvauksetta. Tällöin palkkiolaskulomaketta ei tarvitse lähettää, ellei laskulla laskuteta naaraista maksettavaa lisäpalkkiota. Yhdellä laskulla voi laskuttaa usean eläimen palkkiot.

Jos lähetät palkkiolaskun, kopion verokortistasi tms. suojattavia tietoja sähköpostilla, huomioi ohjeet turvaviestistä. LINKKI

Virustautiseurannan tutkimusvastaus

Ruokavirasto lähettää tutkimusvastauksen näytteiden lähettäjälle, jos lähetteeseen on merkitty lähettäjän postiosoite ja/tai sähköpostiosoite. Metsästetyistä villisioista otettujen näytteiden tutkimusvastaus tulee yleensä lähettäjälle sekä alueelliselle riistakeskukselle kuukauden kuluessa näytteiden lähettämisestä. Metsästetyn villisian lihan voi käyttää elintarvikkeena normaalisti, vaikka Ruokaviraston tutkimusvastaus virustautien esiintymisestä ei olisi vielä valmistunut.

Metsästysseura voi seurata alueensa villisikanäytteiden kertymää sopimalla, että lähetelomakkeeseen kirjataan seuran tiedot kohtaan "Muu vastauksen saaja", esimerkiksi seuran yhteyshenkilön sähköpostosoite. Tällöin seura saa kopion kaikista tutkimusvastauksista.

Ohjeet trikiininäytteenottoon

  • Ota näytteeksi lihasnäyte etujalan lihaksista, kielestä ja/tai palleasta.
  • Näytettä tarvitaan vähintään 10g, mielellään jopa 50g.
  • Ota lihasnäyte niin, että siinä ei ole mukana rasvaa, jännettä eikä kielen pintaa. Palleanäyte otetaan pallean lihaksikkaasta osasta.
  • Laita trikiininäytteet omaan pakkaukseensa, kahteen päällekkäi­seen muovipussiin ja pakkaa kuten elinnäytteet.
  • Lähetä näytteet trikiininäytteitä tutkivaan laboratorioon tai virusnäytteiden mukana Ruokavirastoon. Vaihtoehtona ASF-näytteenotto-palkkiolle; trikiinitutkimukset tehdään Ruokavirastossa korvauksetta.

Trikiinitutkimusten tulos

ASF-näytteiden rahapalkkion vaihtoehtona tehtävien trikiinitutkimusten vastauksen saaminen kestää keskimäärin kaksi viikkoa. Jos trikiinitutkimustulos tarvitaan nopeammin, on tutkimus Ruokaviraston Oulun toimipaikassa maksullinen tai näytteet tulee lähettää trikiininäytteitä tutkivaan Ruokaviraston hyväksymään muuhun laboratorioon

Jos villisian lihaa luovutetaan tai myydään käytettäväksi metsästäjän oman talouden ulkopuolella, on siitä ensin tutkittava trikiinien esiintyminen ja odotettava trikiinitutkimustuloksen valmistumista. Myös omassa taloudessa käytettävän villisianlihan osalta Ruokavirasto suosittelee ottamaan trikiininäytteen ja odottamaan tulosta ennen lihan syömistä.

Lisätietoja
Erikoistutkija Taina Laine puh. 050 373 6614, taina.laine(at)ruokavirasto.fi
Erikoistutkija Teija Kokkonen puh. 040 5250822, teija.kokkonen(at)ruokavirasto.fi
Erikoistutkija Jonna Kyyrö puh. 050 477 3564, jonna.kyyro(at)ruokavirasto.fi


Tarhattu villisika

Tarhattujen villisikojen seurantatutkimus afrikkalaisen sikaruton varalta

Ruokavirasto pyytää teurastamotoimijoita ottamaan näytteitä teurastettavaksi tulevista tarhatuista villisioista afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävään seurantatutkimukseen. Näytteet voidaan ottaa myös villisikojen pitopaikassa, jos eläinten teurastus aloitetaan jo pitopaikassa. Teurastamo ja villisikojen pitäjä voivat sopia näytteiden ottamisesta ja lähettämisestä yhteistyössä niin, että verinäytteet voidaan ottaa tainnutuksen ja verenlaskun yhteydessä pitopaikassa ja elinnäytteet teurastamolla loppuun teurastuksen yhteydessä. 

Näytteeksi otetaan elin- ja verinäytteitä tarhattujen villisikojen teurastuksen yhteydessä. Näytteitä pyydetään ottamaan kaikkien pitopaikkojen villisioista. Jos samasta pitopaikasta tulee eläimiä teuraaksi toistuvasti, otetaan yhtä pitopaikkaa kohti näytteet mielellään enintään 20 eläimestä vuosittain. Jos voidaan valita, otetaan näytteet eri aitauksissa pidetyistä eläimistä.

Näytteet tutkitaan afrikkalaisen sikaruton, klassisen sikaruton, Aujeszkyn taudin, TGE:n ja PRRS-taudin varalta. Näytteistä voidaan tehdä myös muita kuin tilaajan pyytämiä tutkimuksia. Näitä tutkimuksia ei laskuteta tilaajalta.

Näytteet voi lähettää maksutta Matkahuollon kautta ja teurastamoilta ne voi lähettää maksutta myös postin kautta. Näytteenottotarvikkeita (veriputkia, muovipusseja ja lähetyspusseja) voi tilata maksutta Ruokavirastosta. KENELTÄ?

Tarhattujen villisikojen ASF-seuranta (ohje)

Tarhattujen villisikojen tautiseurantatutkimukset, tutkimuslähete


Poro ja tarhattu hirvieläin

Yleisimmät tutkimukset ja tutkimuspaketit 

  • kokonaisen eläimen patologinen tutkimus
  • elinnäytteiden patologiset tutkimukset
  • luomisen syyn selvitys: luotu sikiö, kuolleena syntynyt tai alle vuorokauden ikäisenä kuollut eläin, mukana aina jälkeiset tai ainakin muutama istukan kohta

Hinnat ja näytteenotto-ohjeet: Eläintautien laboratoriotutkimukset (sis. laboratoriokäsikirjan)

Hirvieläinten näivetystaudin (CWD) näytteenotto, kohta 1.11.1


Yleiset tutkimusehdot

Laboratoriopalveluissa sovelletaan Ruokaviraston yleisiä toimitusehtoja (pdf)

Eläintautilaki (441/2013) velvoittaa Ruokavirastoa seuraamaan tautitilannetta suunnitelmallisesti ja hyödyntämään seurannassa myös tautidiagnostiikan näytteistä saatuja tuloksia. Ruokavirasto voi sitä varten tehdä diagnostiikan näytteistä myös muita kuin tilaajan pyytämiä tutkimuksia. Näitä tutkimuksia ei laskuteta tilaajalta.

Hinnastossa tutkimukset on hinnoiteltu siten, että Ruokavirastoon saadaan riittävästi näytteitä tutkittavaksi tautien esiintymisen seurantaa varten. Ulkomailta lähetettävien näytteiden tutkimisesta ja tutkimushinnoista sovitaan erikseen.  

Tutkimuksen tilaus ja vastaaminen

Tutkimus tilataan Ruokaviraston tutkimuslähetteellä. Ennen tutkimuksen tilaamista on syytä ottaa yhteyttä laboratorioon, jossa osataan arvioida tutkimuksen kesto. Hinnastossa tutkimusten kestoajat on ilmoitettu tavanomaisille näytteille. Tutkimusvastaus ja lasku lähetetään tilaajalle, joka on allekirjoittanut lähetteen. Tutkimuksista laskutetaan pientoimitusmaksun suuruinen summa, jos lähetteellä tilattujen tutkimusten hinta on pienempi kuin pientoimitusmaksu. Tilaaja vastaa lähetyskuluista. Kopio tutkimusvastauksesta lähetetään tiedoksi tilaajan ilmoittamille tahoille (yksi kopio sisältyy tutkimusmaksuun, lisäkopiot ovat maksullisia) sekä eläinlääkintäviranomaisille silloin, kun kysymyksessä on viranomaistoimin vastustettava eläintauti.   

Tekijän- ja immateriaalioikeudet

Tutkimustuloksiin ja löydöksiin liittyvät tekijänoikeudet kuuluvat Ruokaviraston tutkijoille ja muut immateriaalioikeudet kuuluvat Ruokavirastolle. Ruokavirasto voi julkaista erilaisissa raporteissa ja tilastoissa sekä tieteellisissä julkaisuissa tuloksia, joista ei ilmene yksilöiviä tietoja.


Eläintautitutkimusten yhteystiedot

Patologia, kuolinsyytutkimukset

  • Helsinki
    Seuraeläimet: patologian toimisto, puhelin 029 520 4919
    Hevoset: obduktiosali, puhelin 029 520 4602, 029 520 4475 
    Märehtijät, muut tuotantoeläimet: Teija Kokkonen, puhelin 040 525 0822
    Siat, märehtijät: Taina Laine, puhelin 050 373 6614
    Siipikarja: Suvi Lehtoniemi, puhelin 050 344 3624; Pia Vennerström, puhelin 050 354 4603
    Kalat: Anna Maria Eriksson-Kallio, puhelin 050 439 2788
  • Kuopio
    Tuotantoeläimet, hevoset: Paula Syrjälä, puhelin 044 720 1470
    Tuotantoeläimet, hevoset: Heini Gröning, puhelin 050 386 7150
    Kalat: Tuulia Enbom, puhelin 050 349 5193; Satu Viljamaa-Dirks, puhelin 044 720 1469
    Ravut: Satu Viljamaa-Dirks, puhelin 044 720 1469
  • Oulu
    Villieläimet: Marja Isomursu, puhelin 040 512 1248
    Kalat: Marjukka Rask, puhelin 050 477 8646
    Porot, tuotantoeläimet: Minna Nylund, puhelin 040 489 3393
  • Seinäjoki
    Nauta, turkiseläimet, muut tuotantoeläimet: Kirsi Collin, puhelin 050 378 1938
    Siipikarja, sika, muut tuotantoeläimet: Riikka Kaarto, puhelin 050 512 6136
    Siipikarja, sika, muut tuotantoeläimet: Joanna Luoma, puhelin 050 473 4175

Bakteeritaudit

  • Helsinki
    Mia Biström, puhelin 050 592 1499
    Thomas Grönthal, puhelin 050 911 1787
    Taru Lienemann, puhelin 050 452 3769
    Kirsti Pelkola, puhelin 040 489 3385
    Jaana Seppänen, puhelin 050 435 1712
  • Kuopio
    Tiina Autio, puhelin 044 720 1492
    Sirpa Heinikainen, puhelin 044 720 1780, mehiläiset
    Henry Kuronen, puhelin 044 720 1782
    Tarja Pohjanvirta, puhelin 0447201493
  • Oulu
    Jussa-Pekka Virtanen, puhelin 050 470 1862
  • Seinäjoki
    Mirja Raunio-Saarnisto, puhelin 050 359 1182

Loistaudit

  • Oulu
    Antti Oksanen, puhelin 044 561 6491

Virustaudit

  • Helsinki
    Kalat: Tuija Kantala, puhelin 050 323 6050
    Hevoset, turkiseläimet, koirat, kissat: Lauri Kareinen, puhelin 050 433 4228 
    TSE-taudit, pienet märehtijät: Sirkka-Liisa Korpenfelt, puhelin 050 351 0308
    Naudat: Laura London, puhelin 050 570 2916
    Siat: Jonna Kyyrö, puhelin 050 477 3564
    Rabies: Tiina Nokireki, puhelin 050 413 1687
    Linnut, rokotteet: Niina Tammiranta, puhelin 040 489 3377