Mehiläishoitotuen hakuopas 2025-2026

Johdanto

Tämä opas koskee markkinajärjestelylain (999/2012) tarkoittamaa mehiläishoitotukea. Mehiläishoitotuki on osa Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmaa (jäljempänä YMP-suunnitelma). Mehiläishoitotuen tavoitteena on tukea mehiläishoitajia, mehiläistuotteiden laatua ja markkinoita. Suomessa mehiläishoitotukea myönnetään vain yhteisöille eikä näin ollen yksittäisiä tarhaajia tueta suoraan. Tuki on Suomessa tarkoitettu mehiläishoitoalaa kehittäville hankkeille, joissa toteutetaan YMP-suunnitelmassa kuvattuja tavoitteita ja toimenpiteitä. YMP-suunnitelma sisältää seitsemän eri toimenpidettä, joihin tukea voidaan myöntää. Mehiläishoitotukea voidaan myöntää kaksivuotisiin hankkeisiin. Puolet tuesta on EU-rahoitteista ja puolet kansallisesti rahoitettua. Hankkeissa ei ole omarahoitusosuutta.

Tämä hakuohje kattaa ohjeistuksen hankkeen suunnitteluun, hankehakuun ja hankkeen toteuttamiseen. Hakuohjeeseen kannattaa tutustua huolella jo ennen hankehakemuksen laatimista.

Huom. Tässä ohjeessa toimenpide-sana tarkoittaa suunnitelma-asetuksen 55 artiklan mukaisia toimenpiteitä, jotka YMP-suunnitelmassa on kuvattu Mehi1–Mehi7-termeillä. Toimenpiteitä on näin ollen seitsemän. Toimi-sana tarkoittaa pienempää kokonaisuutta. Toimi on se, jota tuenhakija aikoo tehdä toimenpiteen sisällä. Toimenpide sisältää näin ollen monta toimea.

Ruokavirasto julkaisee tuensaajia koskevia tietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2021/2116 artiklan 98 mukaisesti. Unionin ja jäsenvaltioiden tarkastus- ja tutkintaelimet voivat käsitellä tällaisia tietoja unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Ruokavirasto käyttää konsernitietojen julkaisussa tuensaajan y-tunnuksen perusteella viranomaislähteistä saatavia tuensaajaa koskevia konsernitietoja. Tuensaaja on velvollinen ilmoittamaan Ruokavirastolle viipymättä muutoksista omissa tiedoissaan.

Kenelle tukea voidaan myöntää?

Mehiläishoitotukea voidaan myöntää mehiläishoitoalaa edustavalle rekisteröidylle yhteisölle. Yhteisömuodolla ei ole väliä. Tuenhakija voi olla esimerkiksi rekisteröity yhdistys, osuuskunta tai osakeyhtiömuotoinen tuottajaorganisaatio.

Tukea voi hakea useampi tuenhakija yhdessä. Kaikkien on oltava mehiläishoitoalaa edustavia rekisteröityjä yhteisöjä. Tarkempia tietoja tuen hakemisesta yhdessä saa Ruokavirastolta.

Hankkeen valmistelu

Tukikelpoiset toimenpiteet

Hakijan tulee perehtyä huolellisesti YMP-suunnitelman mehiläishoitotukea koskevaan osioon, jossa on tarkemmin kuvattu mehiläishoitotukeen liittyvät toimenpiteet (Mehi1–Mehi7). Hankkeessa voidaan toteuttaa yhtä tai useampaa toimenpidettä. Tukea voidaan myöntää toimenpiteisiin ja niiden sisällä tehtäviin toimiin, jotka ovat säädösten ja YMP-suunnitelman mukaisia. Tukea ei voida myöntää kuitenkaan toimiin, joihin tuenhakija saa jo muuta julkista rahoitusta.

YMP-suunnitelma löytyy verkko-osoitteesta CAP-suunnitelma - Maaseutu.fi

Alla kerrotaan joitakin yksityiskohtaisempia seikkoja ja tulkintoja toimenpiteistä, mitkä on otettava huomioon haettaessa tukea. Listaus ei ole tyhjentävä.

Mehi1: Neuvonta, tiedotus ja koulutus

Toimenpiteestä tuetaan nimenomaan tarhaajille annettavaa koulutusta, neuvontaa sekä tiedotusta. Kaikki nämä toimet tulee keskittää tämän toimenpiteen alle, vaikka esimerkiksi koulutuksen aiheena tai kouluttajan taustalla on jonkun muun toimenpiteen aihe. Tukea voidaan myöntää myös muihin valtioneuvoston asetuksessa kuvattuihin toimiin.

• Mehi1:n alla voidaan tukea toimia, joiden tarkoituksena on varsinaisten uusien tarhaajien saaminen alalle. Toimet, joiden tarkoituksena on tutustuttaa kuluttajat, erityisesti lapset ja nuoret mehiläishoitoalaan, tulee tehdä Mehi7:n toimenpiteen alla.
• Menekinedistämistä ja laatutoimenpiteitä voidaan tukea tältä toimenpiteeltä vain, jos ne tapahtuvat tarhaajien kouluttamisen, neuvonnan ja tiedottamisen kautta. Varsinaisia laatutoimenpiteitä ja menekinedistämistä ei tueta tältä toimenpiteeltä.
• Tämän toimenpiteen alla nimenomaan vain tarhaajille kohdistuvat pölytyspalvelun toimet ovat tukikelpoisia. Vrt. Mehi3, jossa viestintä kohdistuu viljelijöihin.
• Kansainvälisistä konferensseista ja tapaamisista aiheutuvia kustannuksia voidaan hyväksyä tämän toimenpiteen alla verkostoitumistoimina, jos ne ovat välttämättömiä hankkeen toteuttamisen kannalta ja ne eivät ole tutkimuspainotteisia, jolloin ne kuuluvat Mehi7:n alle.
• Toimenpiteestä voidaan hyväksyä kustannukset ja investoinnit, jotka ovat aiheutuneet opetustarhojen perustamisesta ja kun kyseessä on opetustarhan käyttö koulutuksen ja neuvonnan apuvälineenä. Opetustarha voidaan perustaa myös yksittäiselle tarhalle, mutta tehtävät investoinnit ovat tuensaajana olevan organisaation omaisuutta (ei tarhaajan).

Mehi2: Tuholaisten ja tautien torjunta

• Toimenpiteessä hyväksytään vain tuholaisten ja tautien torjumiseen liittyviin seuranta- ja kehittämistoimiin liittyvät kustannukset. Toimenpiteestä ei korvata kustannuksia, jotka liittyvät esimerkiksi yksittäisen tarhan tautien torjuntakustannuksiin, jollei sillä ole tarkoituksena tuottaa tietoa laajemmalle joukolle.

Mehi3: Mehiläispesien siirtohoidon järkeistäminen

• Jos viestintä pölytyspalvelusta on tarkoitettu viljelijöille, kyseinen toimi kuuluu tälle toimenpiteelle eikä Mehi1-toimenpiteelle.

Mehi4: Mehiläishoitoalan laboratorioanalyysit

• Toimenpiteessä hyväksyttävien kustannusten on liityttävä laboratoriotutkimuksiin. Toimenpiteessä voidaan hyväksyä esimerkiksi henkilöstökustannuksia silloin, jos ne liittyvät toteutettavaan laboratoriotutkimukseen.
• Hakemuksessa on kerrottava, jos kyseinen laboratorioanalyysi liittyy johonkin toiseen toimenpiteeseen.

Mehi5: Mehiläispesien määrän säilyttäminen ja mehiläisten jalostaminen

• Jos toimenpiteessä käytetään apuna tarhaajaa, joka saa tukea maaseutuohjelman rahoituksen kautta, kyseiselle tarhaajalle ei voida maksaa tältä toimenpiteeltä palkkiota eikä muitakaan kuluja voida korvata.
• Kustannukset voivat liittyä mehiläisrotujen ja mehiläiskantojen parantamiseen ja turvaamiseen ja jalostamiseen.

Mehi6: Yhteistoiminta tutkimusohjelmien kanssa

• Toimenpiteestä voidaan korvata vain niitä tutkimuksia, joista hankehakemuksessa on kuvattu yhteys tutkimus- tai koulutuslaitokseen. Tuensaajan oma toiminta tai tutkimus, jos sillä ei ole yhteyttä tutkimus- tai koulutuslaitokseen, ei ole hyväksyttävää tämän toimenpiteen alla.
• Toimenpiteessä voidaan rahoittaa hakijan osallistumista tutkimusprojektien ja kehittämishankkeiden kustannuksiin rajatuilta osin. Perustelut tulee esittää jo hankesuunnitelmassa.
• Toimenpiteen kustannuksia ovat osallistuminen mehiläishoitoalaa koskevien tutkimusten kustannuksiin, enimmäiskustannus tutkimushanketta kohden on 14 400 euroa.
• Toimenpiteestä voidaan korvata hankesuunnitelmassa kuvattuja kustannuksia, jotka liittyvät mehiläishoitoalaa koskevan tilastoinnin kehittämiseen.
• Toimenpiteessä voidaan hyväksyä hankesuunnitelmassa kuvattuja ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opinnäytetyöstä aiheutuvat kustannukset.
• Tutkimuksen pitää olla soveltavaa. Eli teoreettista tutkimusta tältä toimenpiteeltä ei voida rahoittaa.
• Toimenpiteessä rahoitettava yhteydenpito tulee olla tutkimussuuntautuneista. Esimerkiksi konferensseja tai tapaamisia, jotka eivät ole tutkimuspainotteisia, ei voida hyväksyä tämän toimenpiteen alla.

Mehi7: Mehiläistuotteiden menekinedistäminen

• Tältä toimenpiteeltä voidaan korvata kustannuksia, jotka aiheutuvat lasten ja nuorten tutustuttamisesta mehiläishoitoalaan.
• Toimenpiteen alla tapahtuvat tiedotustoimet voivat kohdistua suurempaan yleisöön sekä tarhaajiin. Huomioi, että tarhaajien koulutus ja neuvonta koskien menekinedistämistä, tulee tapahtua kuitenkin Mehi1:n alla. Tässä toimenpiteessä ainoastaan tarhaajille kohdistuva tiedotus markkinoinnista ja menekinedistämisestä on hyväksyttävää.
• Viestinnässä voidaan hyödyntää mehiläistuotteiden laatutietoa. Viestinnässä ei voi kuitenkaan käyttää terveysväittämiä. Hankkeen menekinedistämiskampanjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta 1924/2006. Asetuksen mukaan asetusta olisi sovellettava kaikkiin kaupallisessa viestinnässä esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin, myös muun muassa elintarvikkeiden yleisluonteiseen mainontaan ja myynninedistämiskampanjoihin, jotka saattavat olla julkisten viranomaisten kokonaisuudessaan tai osittain tukemia. Mehiläistuotteiden menekinedistämiskampanjoissa ei voi siis esittää väitteitä, jotka ovat kyseisen asetuksen määräysten vastaisia. Elintarvikelain mukaan Ruokavirasto voisi tarvittaessa arvioida myös mehiläishoitoalan menekinedistämistoimiin liittyvässä materiaalissa esitettyjen väitteiden lainmukaisuutta.

Hankkeiden valintaperusteet

Tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valinnassa käytetään seuraavia valintaperusteita:

Valintaperuste 1: hankkeessa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuus mehiläisalaan ja alan toimijoihin

1) Esitettyjen toimenpiteiden tulee hyödyttää laajasti mehiläishoitoalaa ja mehiläisalalla toimivia ottaen huomioon kyseisen toimenpiteen luonne.

2) Hankkeessa hankittu ja tuotettu tieto saatetaan mehiläishoitoalan toimijoiden käyttöön ja hankkeen tulokset julkaistaan.

Tarkempia huomioita valintaperusteesta:

Hankkeiden valinnassa painotetaan valtakunnallisesti laajavaikutteisia hankkeita huomioiden kuitenkin toimenpiteen luonne. Jos toimenpide esitetään alueelle, jolla on yhtä aikaa useita erityispiirteitä esimerkiksi luonnon olosuhteisiin, mehiläisten terveystilanteeseen ja pölytyspalvelujen tarpeeseen sekä tarhaajien ruotsinkielisen neuvonnan tarpeeseen nähden, voidaan nämä näkökohdat ottaa huomioon tarkasteltaessa vaikuttavuutta. Samoin, jos valtakunnallisesti toimivan yhteisön tai järjestön jäsenyhdistyksellä on erityisosaamista tietyn tukitoimenpiteen toteuttamiseen, se voidaan huomioida tarkastelussa. Valtakunnallisesti toimivan järjestön tulisi lähtökohtaisesti kuitenkin hakemuksessaan edustaa kaikkia paikallisjärjestöjään.

Toimenpiteiden pitää viedä alaa kokonaisuutena eteenpäin. Tuen kohteena olevien toimenpiteiden tarkoituksena on jatkossakin tukea yksittäisten toimijoiden sijaan mehiläishoitoalaa laajemmin.

Hankkeessa hankittu ja tuotettu tieto sisältää laajasti eri asioita, esimerkiksi tutkimuksen ja seurannan tulokset, koulutusmateriaali (kuten esitysmateriaali ja itse tuotettu materiaali), artikkelit ja menekinedistämismateriaali. Lista ei ole tyhjentävä.

Valintaperuste 2: hankkeen laatu, toteuttamiskelpoisuus ja kustannustehokkuus

3) Hanke vastaa 2—8 §:ssä kuvattuja mehiläishoitoalaa koskevia toimenpiteitä sekä niille Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelmassa mehiläishoitoalan toimenpiteille esitettyjä tavoitteita ja sisältöjä.

4) Hankehakemuksessa on hankkeen etenemisen tarkastelun mahdollistava tavoitteellinen ja konkreettinen hankesuunnitelma, joka on selkeä, realistinen ja riittävän yksityiskohtainen.

5) Hankesuunnitelma on yhteneväinen esitetyn kustannusarvion kanssa ja siitä käy ilmi, että hankkeen toteuttamiseen on varattu riittävät resurssit ja asiantuntemus. 

Tarkempia huomioita valintaperusteesta:

Hankkeen laatua arvioitaessa huomioitaisiin esitettyjen toimenpiteiden johdonmukaisuus hankkeessa asetettuihin tavoitteisiin nähden. Toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa katsotaan esimerkiksi, että voisivatko toimenpiteet olla käytännössä toteuttamiskelpoisia ja voitaisiinko ne toteuttaa haetulla tukimäärällä.

Hanke tulee olla suunniteltu myös kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuutta arvioidaan myös suhteessa hankkeen vaikuttavuuteen. Tässä tarkastelussa arvioidaan miten laajasti hakija ja toimenpiteet edustavat mehiläishoitoalaa. Hanke tulee olla suunniteltu siten, että varat pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla ja toimenpiteissä on osattu suhteuttaa käytettävissä olevat varat.

Valintaperuste 3: tuenhakijan osaaminen ja taloudelliset edellytykset toteuttaa hanke

Tarkempia huomioita valintaperusteesta:

Tuenhakijalla tulee olla riittävä osaaminen hankkeen toteuttamiseen. Tuenhakija voi esimerkiksi palkata hankkeeseen työntekijöitä, se voi käyttää omaa henkilökuntaa hankkeen toteuttamiseen tai se voi käyttää ostopalveluita. Toteutuksessa käytetyn henkilöstön osaamista arvioitaisiin esimerkiksi koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Myös hakijan aiempaa kokemusta alan hankkeiden ja projektien toteutuksesta voidaan tarkastella. Tuenhakija voi käyttää yksittäisten toimenpiteiden toteutuksessa apuna ulkopuolisia kouluttajia ja neuvojia. Tuenhakijan on kuitenkin varmistuttava myös heidän tehtävänsä laatuun ja laajuuteen nähden riittävästä asiantuntemuksesta. Tuenhakijalla tulee olla myös taloudelliset edellytykset toteuttaa hanke suunnittelemallaan tavalla.

Hakijan tulee täyttää myös tämä kolmas valintaperuste, mutta tätä valintaperustetta ei käytetä hakemusten vertailemiseen eli tuenhakijoita ei vertailla osaamisen tai taloudellisten edellytysten mukaan.

Ruokavirasto noudattaa näitä kaikkia valintaperusteita päättäessään tuensaajista ja esitettyjen toimenpiteiden valinnasta sekä hakijalle myönnettävän tuen määrästä. Tuenhakijan ja esitettyjen toimenpiteiden on täytettävä kaikki valintaperusteet, jotta tukea voidaan myöntää. Ruokavirasto voi hylätä koko hakemuksen tai osan siitä, jos valintaperusteet eivät täyty kaikilta osin. Lisäksi Ruokavirasto voi hylätä hakemukselta kustannuksia, jos ne eivät ole hyväksyttäviä.

Jos varat eivät tule riittämään kaikkiin hyväksyttäviin hankkeisiin, Ruokavirasto voi tehdä leikkauksia hankkeelle myönnettävästä rahoituksesta ja myöntää rahoitus hankkeelle vain joiltain osin. Tällaisessa tilanteessa Ruokavirasto vertailee hakijoiden hakemuksia toimenpiteittäin. Vertailuperusteina Ruokavirasto käyttää edellä mainittuja valintaperusteita ja tekee niiden pohjalta päätöksen rahoitettavista hankkeista ja niille myönnettävän rahoituksen määrästä.

Tuen hakeminen

Ruokavirasto avaa hankehaun julkaisemalla hakuilmoituksen nettisivuillaan. Tuenhakijan on jätettävä tukea koskeva hakemus Ruokavirastolle hakuilmoituksessa ilmoitettavana aikana. Muina aikoina tulleita hakemuksia ei huomioida. Hakuilmoituksessa annetaan tarkemmat ohjeet siitä, kuinka hakemus tulee toimittaa Ruokavirastoon.

Tukea haetaan Ruokaviraston lomakkeella 1304 liitteineen. Tuenhakijan tulee tehdä yksi hakemus riippumatta siitä, hakeeko tukea yhdelle vai useammalle toimenpiteelle. Tuenhakijalla on näin ollen yksi hanke, jossa on joko yksi tai useampi toimenpide.

Tuenhakijan on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti Ruokavirastolle, jos tukea koskeva hakemus on virheellinen tai muuttunut virheelliseksi.

Hakemuksen liitteet

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

• Selvitys siitä, että hakija on mehiläishoitoalaa edustava rekisteröity yhteisö. Selvityksenä käy esimerkiksi yhteisön säännöt tai yhtiöjärjestys.
• Yhdistysrekisteriote tai kaupparekisteriote.
• Verottajalta saatu todistus alv-velvollisuudesta tai muu luotettava selvitys siitä, jos kyseiseen toimintaan liittyviä kustannuksia ei voida vähentää tuensaajan toiminnassa.
• Hankesuunnitelma ja hankkeen kustannusarvio. Ruokaviraston lomake tulee palauttaa word-muodossa (ei pdf).
• Hankintasuunnitelma. Tarvittaessa sisältäen suunnitelman valintaperusteista tarhaajien käyttämisestä apuna. (päivitetty 16.10.2024)
• Selvitys hakijan taloudellisesta tilanteesta. Selvityksenä käy esimerkiksi hakijan taseet ja tilinpäätökset edelliseltä vuodelta tai muut asiakirjat, jotka todistavat tuenhakijan rahoitukselliset valmiudet toteuttaa hanke. (päivitetty 16.10.2024)

Jos tukea hakee useampi toimija yhdessä, kaikilta tuenhakijoilta vaaditaan liitteet.

Hankesuunnitelma

Hakemuksessa tulee olla liitteenä hankesuunnitelma eli tuen kohteena olevien toimenpiteiden toteuttamista koskeva suunnitelma. Hankesuunnitelmassa tulee osoittaa, että tuki on toimenpiteen toteuttamisen kannalta tarpeellinen. Hankesuunnitelma on erittäin tärkeä osa hakemusta. Sen tekeminen kannattaa tehdä huolella, koska se on iso osa sitä arviota, jonka perusteella Ruokavirasto päättää myöntää tuen.

Hankesuunnitelma pitää tehdä toimenpidekohtaisesti. Hankesuunnitelman tulee olla selkeä, realistinen ja yksityiskohtainen. Hankesuunnitelma tulee olla kalenterivuosikohtainen.

Hankesuunnitelmassa toimenpiteiden tulee sisältää yhden tai useampia konkreettisia tuenhakijan suunnittelemia toimia. Hankesuunnitelmassa tulee siis kuvata jokaisen toimenpiteen kohdalla toimet, joita tuenhakija aikoo tehdä, jotta YMP-suunnitelmassa kyseisen toimenpiteen alla kuvatut tavoitteet toteutuvat. Tuenhakijan tulee esittää perustelut sille, miksi kyseinen toimi on tarpeen tavoitteen toteuttamiseksi. Hankesuunnitelma on siis yksityiskohtaisempi kuvaus YMP-suunnitelman tavoitteiden toteuttamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä. Hankesuunnitelman tulee sisältää suuntaa antava aikataulu, mutta tarkkoja päivämääriä toimien toteuttamiselle ei vaadita.

Hakemuksessa tulee olla liitteenä myös tuen kohteena olevien toimenpiteiden toteuttamisen kustannuksia koskeva suunnitelma. Kustannusarvio tulee olla toimenpidekohtainen eli jokaiselle toimenpiteelle (Mehi1–Mehi7), joille tuenhakija hakee tukea, tulee olla oma kustannusarvionsa. Kustannusarvion tulee olla johdonmukainen hankesuunnitelmassa kuvattujen toimien kanssa. Kustannusarvio tulee tehdä kalenterivuosittain. Kustannusarviosta tulee käydä ilmi, mistä yksittäisten toimien kustannukset muodostuvat.

Tukea voidaan maksaa toimenpiteille, jotka on aloitettu tukihakemuksen jättämisen jälkeen, mutta aikaisintaan hakuilmoituksessa mainittuna päivänä. Hakemus ei kuitenkaan tule vireille, ennen kuin hakemuksessa on esitetty seuraavat yksilöidyt ja todenmukaiset tiedot:

1. tuenhakija;
2. hakemuksen kohteena olevat toimenpiteet;
3. toimenpiteiden kustannukset;
4. haetun tuen määrä;
5. hankesuunnitelma.

Tuenhakija voi aloittaa omalla riskillään toimenpiteiden toteutuksen hakemuksen vireille tulon jälkeen, jos hakemus on laadittu huolella. Kustannukset voivat olla siitä lähtien tukikelpoisia, vaikka Ruokavirasto ei ole vielä tehnyt rahoituspäätöstä. Tuenhakijan vastuulle jää kuitenkin riski, että ennen rahoituspäätöstä aloitetuille toimenpiteille ei myönnetä rahoitusta hakemuksen mukaisesti.

Hankinnat ja toisen toimijan tai tarhaajan käyttäminen apuna

Tuenhakijan toiminta pitää olla suunnitelmallista kaikilta osin ja osana tätä suunnitelmallisuutta on esittää tuen hakemisen yhteydessä hankintasuunnitelma. Tuenhakijan tulee tehdä suunnitelma siitä, kuinka se aikoo toteuttaa investointien, välineiden ja ostopalveluiden hankinnat ja miten tuenhakija varmistaa kustannusten kohtuullisuuden. Hankinta voi olla tavaran tai palvelun hankinta.

Jos tuensaaja toteuttaa toimenpidettä yhdessä tarhaajien kanssa, tulee tuensaajan esittää edellä mainitussa hankintasuunnitelmassa erikseen selkeät valintaperusteet näiden tarhaajien valinnalle.

Tuensaajalla on seuraavat tavat mahdollisia käyttää jotain toista toimijaa (yhteisöä, tarhaajaa) apuna.

1. Tuenhakija käyttää yksittäisten toimenpiteiden toteutuksessa apuna rekisteröityä yhteisöä. Tuenhakija ilmoittaa heti tuen hakemisen yhteydessä, että mitä yhteisöä se aikoo käyttää apuna toimenpiteiden toteuttamisessa. Tuenhakija tekee kumppanin kanssa sopimuksen.
2. Jos hankinta on yli 2 500 euroa, tuensaaja pyytää tarjouksia tai muuten selvittää kustannusten kohtuullisuuden ja noudattaa itse tekemäänsä hankintasuunnitelmaa.
3. Jos hankinta on alle 2 500 euroa, tuensaaja voi ostaa tavaran tai palvelun suoraan. Tällöin tuensaajan tulee kuitenkin myös varmistua kustannusten kohtuullisuudesta.
4. Jos tuensaaja ostaa tarhaajalta palvelun tai tavaran eli käyttää toimenpiteen toteuttamisessa apuna tarhaajaa, tuensaaja käyttää tukihakemuksen yhteydessä ilmoitettuja selkeitä valintaperusteita tarhaajan valinnalle riippumatta hankinnan arvosta.

Kohta 1. Tuenhakija voi käyttää yksittäisten toimenpiteiden toteutuksessa apuna muuta julkisoikeudellista tai yksityisoikeudellista rekisteröityä yhteisöä. Apuna käytettävän tahon tulee olla siis yhteisö eli apuna ei voida käyttää yksityishenkilöä tai tarhaajaa. Tuenhakijan on tehtävä sopimus avustuksen käytöstä ja niiden ehdoista apuna käytettävän yhteisön kanssa. Kyseisessä sopimuksessa osapuolten on sovittava mm. siitä, että missä toimenpiteessä toinen yhteisö on apuna ja millä tavalla, mitä ehtoja sopimuksessa noudatetaan sekä paljonko rahaa on budjetoitu toisen toimijan tekemiin toimiin. Tuki on käytettävä siihen toimenpiteeseen, josta sopimuksessa on sovittu. Sopimus on tukikelpoisuusehto kustannuksille, jotka aiheutuvat toimenpiteestä.

Tuenhakijan on ilmoitettava tukihakemuksessa, että mitä rekisteröityä yhteisöä hakija käyttää yksittäisten toimenpiteiden toteutuksessa apuna. Jälkikäteen tätä mahdollisuutta ei voi enää hyödyntää. Kyse ei ole tuenhakijan ja kyseisen yhteisön välisestä hankinnasta eikä kyseistä toteuttajaa tarvitse etsiä kilpailutuksen kautta.

Jos tuenhakija käyttää apuna toista yhteisöä, hakija on kuitenkin aina täysimääräisesti vastuussa tuen oikeanlaisesta käytöstä eli siitä, että tuki on käytetty siihen toimenpiteeseen ja sillä tavoin kuin Ruokavirasto on myöntänyt rahoituspäätöksessä. Ruokavirasto voi siten esimerkiksi vaatia selvityksiä ja tehdä tarkastuksia sekä periä virheellisesti maksetun tuen takaisin tukipäätöksen mukaiselta saajalta.

Varsinainen tuensaaja ei toimi suhteessa apuna käytettävään tahoon tuen myöntäjänä eikä sillä ole sille kuuluvaa toimivaltaa. Apuna käyttäminen on ymmärrettävä sopimusoikeudellisena järjestelynä, jossa muu taho toteuttaa osan tuensaajan vastuulla olevasta hankkeesta.

Kohta 2. Tuensaaja noudattaa tekemäänsä hankintasuunnitelmaa ja varmistaa kustannusten kohtuullisuuden. Tuensaajan tulee toimittaa Ruokavirastolle selvitys tavanomaisesta hintatasosta, riittävä määrä tarjouksia tai jokin muu selvitys, jonka perusteella kustannusten kohtuullisuus on mahdollista arvioida. Riittäväksi tarjousten määräksi katsotaan yleensä kolme tarjousta. Tiedustelut ja tarjoukset tulee dokumentoida. Hinta ei ole ainoa kriteeri. Valintaan voivat vaikuttaa esimerkiksi toimitusvarmuus ja laatu. Kyseessä on normaali ostotoiminta. Tavaran- tai palveluntuottajan toimittamassa laskussa tulee olla erittely siitä, että mistä laskun loppusumma koostuu.

Jos hankinta toteutetaan useammassa erässä eli esimerkiksi hankitaan joku palvelu, jota palveluntuottaja tekee säännöllisen väliajoin ja siten myös laskuttaa useasti, tämä katsotaan yhdeksi hankinnaksi. Eli vaikka yksittäisen laskun loppusumma jää alle 2 500 euroa, mutta samaan palveluun liittyvä kokonaishinta ylittää 2 500 euroa, hankinnasta on pyydettävä tarjouksia tai osoitettava muu selvitys kustannusten kohtuullisuudesta.

Hankintalakia tulee noudattaa yli 59 999 euroa koskevissa hankinnoissa. Hankintaa ei saa pilkkoa eriin tai laskea sen arvoa poikkeuksellisin menetelmin hankintalain soveltamisen välttämiseksi. Lisätietoa kynnysarvon ylittävistä hankinnoista saa hankinnat.fi -palvelusta. Jos tuensaaja on jättänyt noudattamatta julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, tukea ei makseta tai tuen maksatus lopetetaan ja jo maksettu tuki peritään takaisin.

Kohta 3. Alle 2 500 euron hankinnoissa tuensaaja voi päättää itse, että kilpailuttaako hankinnan esimerkiksi pyytämällä tarjouksia, vai ostaako palvelun tai tavaran suoraan joltain tietyltä toimijalta. Kustannuksen tulee olla kuitenkin kohtuullinen. Eli kustannus voidaan katsoa olevan tukikelvoton, jos se ei ole kohtuullinen, vaikka hankinnan arvo ei ylittäisi 2 500 euroa. Ruokavirasto voi tarvittaessa pyytää tuensaajalta lisäselvitystä kustannusten kohtuullisuudesta tai Ruokavirasto itse voi tutkia asiaa.

Kohta 4. Jos tuensaaja aikoo käyttää toimenpiteen toteuttamisessa apuna tarhaajaa, tuensaajan tulee esittää Ruokavirastolle jo hakuvaiheessa suunnitelma, jossa on selkeät valintaperusteet näiden tarhaajien valinnalle. Suunnitelmassa tulee muun muassa kuvata, että mitkä ovat valintaperusteet ja miten valinta suoritetaan. Suunnitelmassa tulee myös kertoa, että missä toimenpiteissä ja missä toimissa tarhaajia aiotaan käyttää apuna. Tuensaajan tulee toteuttaa tarhaajan valinta suunnitelmassa kuvatulla tavalla riippumatta hankinnan arvosta. Tällaisessa tilanteessa tuensaaja ostaa tarhaajalta palvelun tai tuotteen. Tarhaajan on tehtävä siitä lasku tuensaajalle, jonka perusteella tuensaaja voi maksaa palvelusta tai tuotteesta. Tuensaaja ei voi itse myöntää tukea.

Riippumatta hankinnan arvosta tuensaajan on toimitettava selvitys tavanomaisesta hintatasosta, riittävä määrä tarjouksia tai jokin muu selvitys, jonka perusteella kustannusten kohtuullisuus on mahdollista arvioida, jos tuensaaja toteuttaa yhteistyössä emonkasvattajien kanssa seuraavia toimia:

1. paritustarhatoiminnot;
2. emojen valinta;
3. emojen arvostelu;
4. keinosiementäminen.

Hyväksyttävät kustannukset

Tukikelpoisia kustannuksia ovat ne kustannukset, jotka aiheutuvat tukikelpoisten toimenpiteiden toteuttamisesta ja ne ovat tarpeellisia ja kohtuullisia. Kustannusten tulee olla tosiasiallisesti aiheutuneet ja ne pitää olla kohdennettuna toimenpiteen toteuttamiseen.

Hyväksyttävien kustannusten on oltava toimenpiteiden toteuttamisen kannalta tarpeellisia ja kohtuullisia:

• palkkaus- ja palkkiokustannuksia ja niihin liittyviä lakisääteisiä kustannuksia, lukuun ottamatta luontaisetuina suoritettavia kustannuksia;
• matka- ja majoituskustannuksia;
• ulkopuolisten palvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvia kustannuksia;
• koulutustilaisuuksien, tapahtumien ja muiden tilaisuuksien järjestämisestä tai niihin osallistumisesta aiheutuvia kustannuksia;
• messuille tai näyttelyyn osallistumisesta aiheutuvia kustannuksia;
• välttämättömistä materiaaleista, välineistä ja digitaalisista ratkaisuista aiheutuvia kustannuksia; materiaalit ja välineet on vuokrattava, jollei niiden hankkiminen ole vuokraamista edullisempaa;
• julkaisu- ja jakelukustannuksia;
• opetustarhojen perustamisesta ja niiden opetustarha käytöstä aiheutuvia kustannuksia;
• tutkimushankkeista ja näytteiden otosta sekä analysoinnista aiheutuvia kustannuksia;
• yleishallinnon kuluja (ks. tarkemmin hakuoppaan kohta ”Yleishallinnon kulut”)
• muita kuin 1–10 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia siltä osin, kun ne välittömästi liittyvät toimenpiteiden toteuttamiseen.

Lisäksi seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

1. Erityiskustannukset, jotka johtuvat seuraavista:

• toimenpiteet laadun parantamiseksi,
• luonnonmukainen kasvinsuojeluaineisto (kuten feromonit ja saalistajat) riippumatta siitä, käytetäänkö sitä luonnonmukaisessa, integroidussa vai tavanomaisessa tuotannossa,
• luonnonmukainen, integroitu tai kokeellinen tuotanto, mukaan lukien luonnonmukaisiin siemeniin ja taimiin liittyvät erityiskustannukset,
• täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 II osastossa tarkoitettujen vaatimusten, kasvien terveyttä koskevien sääntöjen ja jäämien enimmäistasojen noudattamisen varmistaminen.

Erityiskustannuksilla tarkoitetaan lisäkustannuksia, jotka lasketaan perinteisten kustannusten ja tosiasiallisesti aiheutuneiden tuotantokustannusten välisenä erotuksena, ja tulonmenetyksiä, jotka aiheutuvat jostakin toimesta, lukuun ottamatta lisätuloja ja kustannussäästöjä.

2. Eläinlääkinnälliset tuotteet, joita käytetään mehiläispesiä vaivaaviin tuholaisiin ja mehiläisiä vahingoittaviin tauteihin.
3. Mehiläispesien lisäämiseen ja mehiläisten jalostamiseen liittyvät kustannukset.
4. Koneiden ja laitteiden hankinta hunajantuotannon ja -keruun parantamiseksi.
5. Asiaankuuluvien interventioidentäytäntöönpanoon liittyvät hallinto- ja henkilöstökustannukset, mukaan lukien raportit, tutkimukset, kirjanpitoon ja tilienhoitoon liittyvät kustannukset sekä palkkoihin liittyvät pakolliset maksut, jos niistä vastaa suoraan tuensaaja.
6. Aineellisen omaisuuden hankinta tai leasing-vuokraus sen nettomarkkina-arvon rajoissa, mukaan lukien käytetty aineellinen omaisuus, jos sitä ei ole hankittu unionin tai kansallisella tuella hankintaan tai leasing-vuokrausta edeltäneiden viiden vuoden aikana.
7. Aineellisen omaisuuden vuokraus hankinnan vaihtoehtona taloudellisesti perustelluissa tapauksissa, jos jäsenvaltio hyväksyy vuokrauksen.

Henkilöstökustannuksia pidetään tukikelpoisina, jos ne liittyvät tietyn tuetun toimenpiteen laatimiseen, toteutukseen tai seurantaan. Tällaisiin henkilökustannuksiin kuuluvat muun muassa tuensaajan palkkaaman henkilöstön kustannukset sekä pysyvän henkilöstön toimenpiteen toteuttamiseen käyttämien työtuntien osuutta vastaavat kustannukset. Henkilöstökustannuksista korvataan enintään saman tyyppisistä palveluista kyseisillä markkinoilla yleisesti hyväksyttyjä kustannuksia vastaava määrä.

Tuenhakija voi myös ostaa ulkopuolisilta asiantuntijoilta palveluita. Ulkopuolisten asiantuntijoiden palkkiot tulee olla myös kohtuullisia. Kohtuullisuuden arvioinnissa voidaan käyttää apuna esimerkiksi asiantuntijatyöhön annettuja palkkiosuosituksia. Tuenhakijan tulee perustella Ruokavirastolle, millä perusteella palkkiot ovat kohtuullisia.

Tukea ei myönnetä seuraaviin kustannuksiin:

• edustuskustannukset;
• rahoituskulut;
• kustannukset, jotka aiheutuvat tuensaajan tavanomaisesta toiminnasta;
• Yleiset tuotantokustannukset ja erityisesti sienirihmastojen, siementen ja ei-monivuotisten kasvien (ei edes varmennettujen) kustannukset; kasvinsuojelutuotteet (mukaan lukien integroituun torjuntaan käytettävä materiaali); lannoitteet ja muut tuotantopanokset; keräys- ja kuljetuskustannukset (sisäiset ja ulkoiset); varastointikustannukset; pakkaamiskustannukset (mukaan lukien pakkausten käyttö ja käsittely), myös osana uusia prosesseja; toimintakustannukset (erityisesti sähkö, polttoaine ja huolto).
• Investoinnit kuljetusvälineisiin, joita mehiläishoitoalan tuensaaja käyttää.
• Vuokrattujen hyödykkeiden käyttökustannukset.
• Leasing-sopimuksiin liittyvät menot (verot, korko, vakuutusmaksut jne.) ja käyttökustannukset.
• Tässä luettelossa tukeen kelpaamattomiksi mainittuihin toimiin tai menoihin liittyvät alihankinta- tai ulkoistamissopimukset.
• Kansalliset tai alueelliset verot tai veronluonteiset maksut. (ks. alempana poikkeus tähän)
• Lainojen korot, paitsi jos suoritus tapahtuu muuna kuin takaisinmaksettavana suorana tukena.
• Sijoitukset yritysten osakkuuksiin tai pääomaan, jos sijoitus on taloudellinen sijoitus.
• Muiden osapuolten kuin tuensaajan kustannukset.
• Investoinnit, jotka tuensaaja on ulkoistanut unionin ulkopuolelle tai toteuttaa unionin ulkopuolella.

Joitakin tarkempia ohjeita hyväksyttäviin kustannuksiin liittyen:

• Toiselle hankkeelle ja tuensaajan muuhun normaaliin toimintaan liittyvät palkka- tai muut kustannukset eivät ole tukikelpoisia. Hyväksyttäviksi kustannuksiksi ei voida siis katsoa kustannuksia, jotka aiheutuvat toiminnasta, jota tuensaaja tekisi ilman hankettakin.
• Seminaarien ja koulutusten osallistujien majoitus- ja matkakulut eivät ole tukikelpoisia kustannuksia.
• Ruokailukulut eivät ole tukikelpoisia, lukuun ottamatta kahvituksia koulutustilaisuuksissa.
• Työntekijän sairausajan palkka ei ole tukikelpoinen siltä osin, kun tuensaaja on saanut korvausta Kelalta.
• Kustannukset, jotka eivät jää hakijan lopulliseksi menoksi palautuksen, hyvityksen tai muun vastaavan syyn takia eivät ole tukikelpoisia. Esimerkiksi henkilökohtaisten jäsen- tai etukorttien käyttäminen ei ole hyväksyttävää tuetun hankkeen hankinnoissa. Esimerkiksi lentomatkustamisen tai hotelliyöpymisen yhteydessä ei ole sallittua käyttää henkilökohtaista etukorttia.
• Tuensaajan tulee vähentää hankkeesta mahdollisesti saadut tulot, kun se hakee tukea toteutuneista toimenpiteistä.

Tukea voidaan myöntää kustannusten arvonlisäveron osuuteen, jos tuensaaja esittää verottajalta saadun todistuksen tai muun luotettavan selvityksen siitä, ettei kyseiseen toimintaan liittyviä kustannuksia voida vähentää tuensaajan toiminnassa.

Kaikkien ostosten tulee olla tuensaajan hankkimia ja tuensaajan omistuksessa. Esimerkiksi kaikki laskut tulee osoittaa tuensaajalle, että ne voidaan korvata tästä tuesta. Hyväksyttävä kustannus ei ole se, että esimerkiksi tuensaajan apuna käyttämä tarhaaja ostaa ensin itse jonkin tuotteen ja toimittaa siitä kuitin tuensaajalle, jonka perusteella tuensaaja maksaa kyseisen kustannuksen tarhaajalle.

Matka- ja majoituskustannuksista sekä päivärahoista hyväksytään enintään Verohallinnon päätöksen mukainen verovapaa korvaus. Matkustus tulee aina tapahtua edullisinta matkustustapaa käyttäen. Oman auton käyttö tulee aina perustella, esimerkiksi mainitsemalla, että kohteeseen ei ole julkista liikennettä. Jos oman auton käytölle ei ole perusteluita, tukikelpoiseksi kustannukseksi katsotaan edullisimman matkustustavan mukaiset kustannukset (esimerkiksi juna- tai bussilippu).

Yleishallinnon kulut

Tuensaajan hallintokustannuksia pidetään tukikelpoisina, jos ne liittyvät tietyn tuetun toimenpiteen laatimiseen, toteutukseen tai seurantaan. Yleishallinnon kuluilla tarkoitetaan toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä hallinto- ja henkilöstökustannuksia, mukaan lukien raportit, tutkimukset, kirjanpitoon ja tilienhoitoon liittyvät kustannukset sekä palkkoihin liittyvät pakolliset maksut, jos niistä vastaa suoraan tuensaaja.

Henkilöstökustannukset kuuluvat niiltä osin yleishallinnon kuluihin, kuin ne liittyvät hankkeen hallinnointiin. Yleishallinnon henkilöstökustannukset tulisi kohdistaa toiminnoille käytetyn työajan perusteella. Varsinaiset toimenpiteissä tehtävästä työstä aiheutuvat palkkakustannukset eivät ole yleishallinnollista kulua.

Yleishallinnon kulut tarkastellaan maksuhakemuskohtaisesti ja kulut eivät saa ylittää neljää prosenttia toimenpiteen toteutuksen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista.

Ulkoisen tilintarkastuksen kustannuksia pidetään tukikelpoisina, jos sen suorittaa riippumaton ja pätevä ulkopuolinen laitos ja kyseinen tilintarkastus koskee hanketta ja ajanjaksoa, jolloin hanketta on toteutettu.

Kustannukset ovat tukikelpoisia vain siltä osin, kuin ne kohdennetaan tukikelpoisen toimenpiteen toteuttamiseen. Tuensaajan täytyy siis jyvittää hankkeelle kustannuksesta ainoastaan se osa, joka on aiheutunut hankkeen toteuttamisesta. Jos tuensaaja käyttää esimerkiksi samaa järjestelmää kirjanpitoon kuin hanketta koskeviin tehtäviin, tuensaajan tulee esittää kyseiset kulut vain osittain hankkeelle eli tuensaajan tulee jyvittää hankkeelle hanketta koskeva osuus kustannuksista. Jos kustannus on luonteeltaan pitkäkestoinen, siitä tulee jyvittää hankkeen aikainen kustannus.

Investoinnit

Tuensaaja voi tehdä tukikelpoisissa toimenpiteissä Mehi1 – Mehi6 tarvittavia investointeja. Tukea voidaan tällöin myöntää myös tuensaajan toimitilojen ulkopuolella aineelliseen omaisuuteen tehtäviin investointeihin, jos se on toimenpiteen toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Investoinnin on kuitenkin aina oltava tuensaajan omistuksessa, vaikka se olisi tuensaajan toimitilojen ulkopuolella.

Tuensaajan olisi käytettävä mehiläishoitotuella hankittua aineellista ja aineetonta omaisuutta sen luonteen, tavoitteiden ja käyttötarkoituksen mukaisesti, sellaisina kuin ne kuvataan YMP-suunnitelman mehiläishoitoalan toimenpiteissä.

Investointien on säilyttävä tuensaajan omistuksessa ja hallinnassa niiden verotuksellisen poistoajan loppuun saakka tai viiden vuoden ajan riippuen siitä kumpi ajanjakso on lyhyempi.

Jos tuensaaja on mikro-, pieni- tai keskisuuri yritys, omaisuuden on säilyttävä tuensaajan omistuksessa ja hallinnassa vähintään kolme vuotta tai verotuksellisen poistoajan loppuun saakka riippuen siitä kumpi ajanjakso on lyhyempi. Yrityksiksi katsotaan niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta kaikki yksiköt, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Esimerkiksi taloudellista toimintaa säännöllisesti harjoittava yhdistys voidaan katsoa olevan tässä tapauksessa yritys.

Päätös

Ruokavirasto päättää hakemuksesta mehiläishoitotuen myöntämisestä. Ruokavirasto päättää tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valinnasta lainsäädännössä olevien valintaperusteiden perusteella. Ruokavirasto voi myöntää ja maksaa tukea valtion talousarviossa osoitettujen ja EU:n Suomelle varainhoitovuosittain myöntämien varojen rajoissa.

Jokaiselle haetulle toimenpiteelle valitaan vähintään yksi tuensaaja. Samaa toimenpidettä voi tehdä myös useampi tuensaaja.

Ruokaviraston tekemään tuen myöntämispäätökseen ja maksua koskevaan päätökseen voi vaatia oikaisua Ruokavirastolta laissa tarkoitetulla tavalla. Jokaisen päätöksen mukana tulee oikaisuvaatimusosoitus, jossa oikaisun hakemisesta kerrotaan tarkemmin.

Tuen maksaminen

Ruokavirasto päättää hakemuksesta mehiläishoitotuen maksatuksesta. Maksua koskeva hakemus on tehtävä Nekka-asiointipalvelussa. Ruokaviraston internet-sivuilla on tarkemmat ohjeet Nekan käyttämiseen.

Toimenpiteiden on oltava toteutettu kalenterivuoden sisällä siten, kuin tuensaaja on hankesuunnitelmassaan kuvannut. Toimenpiteen katsotaan toteutuneen silloin, kun se on merkitty tuensaajan kirjanpitoon.  Ennen kuin tuki voidaan maksaa, menon tulee olla tuensaajan maksama ja kirjattuna tuensaajan kirjanpitoon hankkeen menoksi hakujaksojen mukaisesti.

Hakemuksen liitteenä on oltava seuraavat asiakirjat:

• Jokaisesta kustannuksesta todiste, esimerkiksi lasku, sekä menotosite, kuten tiliote, josta on nähtävissä, että kustannus on tosiasiassa maksettu.
• Ote kirjanpidosta, johon kustannukset on kirjattu.
• Työntekijöiden työaikakirjanpidot.
• Osallistujaluettelo ja ohjelma hankkeen tapahtumista, joiden kustannuksiin haetaan tukea.

Tukea tulee hakea seuraavien hakujaksojen mukaisesti:

Esimerkki: jos meno on aiheutunut kolmantena päivänä maaliskuuta, sitä koskeva maksun hakeminen on tapahduttava hakemuksella, joka pitää toimittaa Ruokavirastolle viimeistään 15. päivä toukokuuta. Kyseistä menoa ei voida hakea enää seuraavien hakujaksojen aikana.

Tuensaajan tulee täyttää tukihakemusta pitkin hakujaksoa, jolloin kaikki sinä aikana aiheutuneet menot tulevat varmemmin kirjatuksi oikealle hakemukselle, eikä tuensaajalle tule kiire täyttää hakemusta hakujakson lopussa. Tukihakemuksen tulee olla Ruokavirastolla viimeistään asetuksessa säädettynä aikana (ks. taulukko). Myöhässä tulleita hakemuksia ei oteta käsittelyyn. Tuensaajalla on mahdollisuus täydentää hakemustaan, jos siitä puuttuu olennaisia tietoja. Tuensaajan on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti Ruokavirastolle, jos tukihakemus on virheellinen tai muuttunut virheelliseksi. 

Ennakkomaksu

Mehiläishoitotukea voidaan maksaa tuensaajalle ennakolta. Ennakkoa voidaan maksaa enintään 80 prosenttia hankkeen kalenterivuoden ennakoiduista menoista. Kalenterivuotta koskeva ennakko maksetaan kerralla. Ennakkoa maksetaan toimenpidekohtaisesti eli prosentuaalisesti jokaiselle toimenpiteelle maksetaan yhtä paljon ennakkoa. Ruokavirasto päättää, että paljonko ennakkoa maksetaan kullekin tuensaajalle ottaen huomioon EU:n varainhoitovuoden budjetti. Ennakkomaksuja maksetaan kuitenkin tasapuolisesti jokaiselle ennakkomaksupyynnön tekijälle suhteessa pyydettyyn ennakon määrään.

Ennakkomaksujen edellytyksenä on, että tuensaaja on toimittanut Ruokavirastolle vakuuden, joka on määrältään yhtä suuri kuin ennakon määrä. Vakuutena voidaan käyttää käteistalletusta tai Ruokaviraston hyväksymän takauksenantajan myöntämää takuusitoumusta. Vakuuden toimittamisesta ja muusta siihen liittyvästä käytännöstä on erilliset ohjeet. Tuensaajan tulee hakea ennakkomaksua Ruokaviraston määrittelemän ajanjakson aikana. Ruokavirasto tiedottaa tuensaajia, kun ennakkomaksut ovat haettavissa. Ruokavirasto tekee päätöksen ennakkomaksuista ja toimittaa sen tuensaajalle.

Tuensaajan tulee toimittaa normaalisti tukihakemukset jokaiselta hakujaksolta. Ruokavirasto kuittaa tukihakemuksien tukikelpoiset kustannukset jokaisen maksuerän määrästä siihen saakka, kunnes ennakko on kokonaisuudessaan kuitattu. Vakuuden vapauttamiseen ja pidättämiseen sovelletaan kansallista ja EU-lainsäädäntöä.

Hankkeen aikana

Työaikakirjanpito

Tuensaajan tulee toimittaa jokaisen tukihakemuksen yhteydessä työaikakirjanpito jokaisen työntekijän osalta. Työaikakirjanpito tulee toimittaa myös satunnaisten työntekijöiden osalta esimerkiksi opinnäytetyön tekijältä, jos hänelle maksetaan palkkaa. Työaikakirjanpitoon voi käyttää Ruokaviraston lomaketta. Lomaketta ei ole pakko käyttää, mutta hakijan tekemässä työaikakirjanpidossa tulee kuitenkin olla samat tiedot kuin lomakkeessa. Muita tarkempia työtehtävätietoja ei ole tarpeen toimittaa. Tuensaajan tulee osoittaa hankkeelle vain sellaiset työaikakustannukset, jotka ovat syntyneet hankkeelle tehtävästä työstä.

Hankesuunnitelman muuttaminen

Tuensaaja voi muuttaa hankkeensa sisältöä hankkeen aikana. Hakijalle myönnettyä rahoitusta ei saa kuitenkaan ylittää. Muutos ei saa kuitenkaan olennaisesti vaikuttaa hankkeen tavoitteiden toteutumiseen. Tuensaajan on tehtävä muutoksesta hakemus Ruokavirastolle ja muutosta ei saa toteuttaa ennen kuin Ruokavirasto on hyväksynyt sen.

Tuensaaja voi kuitenkin muuttaa hankesuunnitelmaansa sen toteuttamisjakson aikana ilman Ruokaviraston hyväksyntää, jos kyseessä on vähäinen, teknisluonteinen muutos, jolla ei ole vaikutusta hankesuunnitelman tavoitteiden toteutumisen kannalta. Tuensaajan on ilmoitettava muutoksesta viipymättä Ruokavirastolle muutostarpeen tultua ilmi.

Tuensaajan velvollisuudet

Tuensaajan on pidettävä kirjaa toteutetuista toimenpiteistä ja niihin liittyvistä kustannuksista. Tiedot on kirjattava luotettavalla tavalla ja siten, että ne ovat helposti tarkastettavissa. Siltä osin kuin kyse on kirjanpidosta todettavista tiedoista, kirjanpitoa koskevan lainsäädännön mukaisen kirjanpidon voidaan lähtökohtaisesti katsoa vastaavan vaatimusta. Tuensaajalla on oltava joko erillinen kirjanpito tai tarvittaessa soveltuva kirjanpitokoodi kaikille hankkeeseen liittyville tapahtumille.

Tuensaaja on velvollinen ilmoittamaan kirjallisesti Ruokavirastolle sellaisesta olosuhteiden muutoksesta, joka saattaa vaikuttaa tuen määrään taikka aiheuttaa tuen takaisinperinnän tai maksamisen keskeyttämisen taikka tuen lakkauttamisen.

Tuensaajalla on velvollisuus antaa salassapitosäännösten estämättä ja maksutta viranomaisten käyttöön asian käsittelemisen, tarkastuksen suorittamisen tai raportoinnin kannalta välttämättömät asiakirjat ja tiedot.

Tuensaajan on säilytettävä hankkeeseen liittyvät asiakirjat neljä vuotta sen vuoden lopusta, jolloin toimi saatettiin päätökseen. Tuensaajan tulee kuitenkin ottaa huomioon kirjanpitolainsäädännöstä sekä muusta lainsäädännöstä tulevat velvoitteet asiakirjojen säilyttämisessä.

Viimeisen tukihakemuksen yhteydessä tuensaajan on toimitettava Ruokavirastolle loppuraportti hankesuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisesta.

Valvonta

Ruokavirasto tarkastaa jokaiseen hakemukseen liittyvät tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksiä sekä muun hakemuksessa tarkoitetun toimenpiteen edellytyksiä koskevat tiedot. Hallinnolliset tarkastukset tehdään tuen tai sen maksun hakijalta edellytettyjen tietojen sekä viranomaisten rekisterien ja tietojärjestelmien perusteella. Mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään järjestelmien mahdollistamaa ristiin tarkastusta. Ruokavirastolla on oikeus ennakolta ilmoittamatta tehdä tarkastuksia paikan päällä tuen myöntämisen ja maksamisen edellytysten vaatimustenmukaisuuden selvittämiseksi.

Tuensaajalla on velvollisuus antaa tarkastuksesta vastaavan viranomaisen käyttöön maksutta kaikki tarkastuksen suorittamiseksi tarpeelliset tili- ja muut asiakirjat, joilla tarkoitetaan myös sähköisesti tai muulla tavalla luotua tai säilytettyä vastaavaa aineistoa sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa. Tuensaajalla on velvollisuus antaa tarkastuksesta vastaavan viranomaisen käyttöön tarkastusten toteuttamisen edellyttämät tilat ja laitteet sekä asettaa tarkastettavat tuotteet esille siten, että ne voidaan tarkastaa.

Ruokavirastolla on oikeus päästä tuen kohteena olevaan toimintaan liittyviin tuenhakijan ja saajan tiloihin ja tarkastaa tuotteet, asiakirjat ja kirjanpito toimenpiteiden vaatimustenmukaisuuden ja tuen myöntämis- ja maksamisedellytysten noudattamisen varmistamisen edellyttämässä laajuudessa. Tarkastusta ei kuitenkaan suoriteta pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä tilassa.

Todentamisviranomainen voi EU:n lainsäädännössä todentamisviranomaisen tehtäväksi säädettyjen toimien suorittamiseksi tehdä tarkastuksia tuensaajan luona.

Vastaava edellä kuvattu tarkastus- ja tiedonsaantioikeus on myös EU:n komission tarkastustehtäviä suorittavilla henkilöillä ja muilla EU:n lainsäädännössä tarkoitetuilla viranomaisilla, joiden tehtäviin kuuluu vastaavanlaisia tarkastustehtäviä.

Seuraamukset ja takaisinperintä

Ruokavirasto noudattaa tuen maksamisen lopettamisessa ja takaisinperinnässä sekä seuraamusten määräämisessä voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Markkinajärjestelylain (999/2012) mukaisesti Ruokavirasto lopettaa tuen maksamisen ja perii takaisin virheellisesti tai perusteetta maksetun tuen, jos:

1. tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet;
2. tuen ehtoja ei ole noudatettu;
3. tuen saaja on antanut sellaisen virheellisen tai puutteellisen tiedon, joka on olennaisesti vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen;
4. tuen saaja laiminlyö avustamisvelvollisuuden tarkastuksessa.

Jos tuki on myönnetty yhteisesti useammalle tuensaajalle, vastaavat kaikki tuensaajat yhteisvastuullisesti takaisinperittävän tuen maksamisesta. Tukea ei peritä takaisin, jos perittävä määrä on ilman korkoja enintään 100 euroa.

Jos tuensaaja rikkoo tai laiminlyö tuen myöntämisen edellytyksiä, eikä rikkomus tai laiminlyönti ole vähäinen, Ruokavirasto määrää tälle seuraamusmaksun. Määrä on enintään haetun ja myönnettävissä olevan tuen erotus ottaen huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus ja kesto.

Ruokaviraston tarkastusohjeen mukaan, jos tuensaaja on hakenut tukea yli 10 prosenttia enemmän kuin mitä on tukikelpoista, voidaan määrätä seuraamusmaksu. Seuraamusmaksua ei kuitenkaan määrätä, jos tuensaaja voi osoittaa, ettei se ole vastuussa tukeen kelpaamattoman määrän sisällyttämisestä. Seuraamusta ei myöskään määrätä, jos tuensaaja pystyy osoittamaan, että tukikelvottomien menojen ilmoittaminen johtuu sovellettavien säädösten tulkinnanvaraisuudesta. Seuraamusmaksu voidaan määrätä myös silloin, jos tuensaaja ei ole enää mehiläishoitoalaa edustava rekisteröity yhteisö. Seuraamusmaksun määrässä otetaan huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus, pysyvyys, toistuvuus ja laajuus.

Ohje ei ole kattava selostus lainsäädännöstä eikä se ole oikeudellisesti sitova. Lisätietoa hausta ja hankkeen toteuttamisesta saa Ruokavirastosta.

Sovellettu lainsäädäntö

Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä 999/2012

Valtioneuvoston asetus mehiläishoitotuesta 69/2023

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115 jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2116 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta

Komission delegoitu asetus (EU) 2022/126 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 täydentämisestä lisävaatimuksilla eräille tukitoimityypeille, jotka jäsenvaltiot täsmentävät mainitun asetuksen mukaisissa, vuosia 2023–2027 koskevissa YMP:n strategiasuunnitelmissaan, sekä säännöillä, jotka koskevat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa (GAEC-toimenpidevaatimus) 1 mainittua osuutta

Komission delegoitu asetus (EU) 2022/127 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 täydentämisestä maksajavirastoja ja muita elimiä, varainhoitoa, tilien tarkastamista ja hyväksymistä, vakuuksia sekä euron käyttöä koskevien sääntöjen osalta

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/128 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastusten, vakuuksien ja avoimuuden osalta

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/129 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisista öljysiemeniä, puuvillaa ja viiniyttämisen sivutuotteita koskevia interventiotyyppejä sekä unionin tukeen ja YMP:n strategiasuunnitelmiin liittyviä tiedotus-, julkisuus- ja näkyvyysvaatimuksia koskevista säännöistä

Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 antamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä

Elintarvikelaki 297/2021

Suomen YMP-suunnitelma 2023–2027