Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvontaa kohdistetaan kaikkiin eläintunnistusjärjestelmän piirissä oleviin eläinlajeihin ja kaikkiin järjestelmässä osallisena oleviin toimijoihin. Valvontaa tehdään kaikenlaisissa pitopaikoissa eläinmäärästä ja niiden käyttötarkoituksesta riippumatta. Osa valvonnasta perustuu Ruokaviraston tekemiin otantoihin. Otanta tarkoittaa tarkastettavien kohteiden valitsemista perusjoukosta satunnaisesti tai riskiperusteisesti. Otantavalvontaa tehdään vuosittain vähintään kolmessa prosentissa nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten pitopaikoista. Lisäksi valvontaa tehdään muiden valvontojen yhteydessä ja epäilyyn perustuen.
Ketkä suorittavat eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvontaa?
Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevien säännösten noudattamista valvovat toimivaltaiset viranomaiset, joista on säädetty eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetulla lailla (1069/2021). Valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastajat, aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit, kunnaneläinlääkärit ja tarkastuseläinlääkärit. Valvontaoikeus on myös tullilla, silloin kun eläimiä siirretään jäsenvaltioiden välillä. Poliisi valvoo eläinkuljetusten valvonnan yhteydessä, että hevoseläimen mukana on eläimen tunnistusasiakirja.
Mitä valvonnassa tarkastetaan?
Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonnassa tarkastetaan eläintunnistusjärjestelmään liittyvät eläinlajikohtaiset vaatimukset. Niitä ovat pitopaikkoihin ja toimintaan liittyvät tiedot eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterissä, yksilö- ja ryhmäeläinten merkitseminen niillä lajeilla, joilla merkitseminen vaaditaan, pitopaikan kirjanpidon ylläpito sekä eläinrekistereihin ilmoitetut tiedot. Suoritetusta tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka toimitetaan eläintenpitäjälle tarkastuksen jälkeen.
Mitä tapahtuu, jos tarkastuksessa havaitaan puutteita?
Jos tarkastuksessa havaitaan eläinten merkitsemis- ja rekisteröintisäädösten noudattamisen laiminlyöntejä, valvontaviranomainen ryhtyy toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että toimija korjaa epäkohdat. Eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain mukainen pakkokeino on mm. määräys epäkohdan poistamisesta. Määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla tai teettämisuhalla. Lievissä tapauksissa voidaan harkita kehotuksen antamista.
Niiden eläinten, joilla on valvonnassa havaittu puutteita eläintunnistusjärjestelmään liittyvissä vaatimuksissa, siirtäminen tai luovuttaminen pitopaikasta voidaan kieltää, mikäli eläintenpitäjä ei kehotuksesta huolimatta korjaa puutteita asetetussa määräajassa. Kielto voi koskea yksittäisiä eläimiä tai kaikkia pitopaikan saman eläinlajin eläimiä. Siirtokielto on turvaamistoimenpide, jolla estetään sellaisen eläimen, jonka tunnistettavuudesta ja/ tai jäljitettävyydestä ei voida varmistua, pääsy elintarvikeketjuun tai aiheuttamaan riskiä eläintautien leviämisestä. Siirtokielto on voimassa, kunnes sen perusteena olevat epäkohdat voidaan todeta asianmukaisesti korjatuiksi.
Eläintunnistuslain (1069/2021) 3-16 §:n ja 18-19 §:n laiminlyönneistä voidaan määrätä eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivalvonnan seuraamusmaksu, joka voi olla suuruudeltaan 300-5000 €.
Tunnistamaton eläin voidaan myös määrätä aluehallintoviraston päätöksellä lopetettavaksi.
Tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaaminen varmistetaan jälkikäteen
Valvonnassa todettujen puutteiden korjaaminen tarkastetaan jälkikäteen. Tehdyt korjaukset voidaan varmentaa niiden laadusta riippuen joko hallinnollisesti tai tilakäynnillä. Valvontaviranomaisten suorittamien ylimääräisen valvonnan ja uusintatarkastusten maksutaksoista säädetään viranomaiskohtaisissa valtioneuvoston asetuksissa. Lisätietoa elintarvikeketjun viranomaisvalvonnan maksullisuudesta löytyy Ruokaviraston internetsivuilta.