Naudan virusripuli (Bovine Viral Diarrhea, BVD ja Mucosal Disease, MD)

Naudan virusripulin (BVD, bovine viral diarrhoea) aiheuttaja kuuluu Flaviviridae-heimon Pestivirus-sukuun, johon kuuluvat myös klassinen sikaruttovirus sekä lampaan border disease virus. BVD-virus voi tarttua myös lampaisiin, vuohiin, useisiin muihin märehtijöihin ja sikoihin. BVD kuuluu Suomessa vastustettaviin eläintauteihin.

Tauti ei tartu ihmiseen.

Oireet

Ohimenevä, akuutti tartunta

Jopa 70–90 % BVD -tartunnoista arvioidaan olevan oireettomia. Itämisaika on 5–7 päivää. Oireina voi esiintyä kuumetta, alakuloisuutta, ruokahaluttomuutta, silmä- ja sierainvuotoa, syöpymiä tai haavaumia suussa, ripulia ja maidontuotannon laskua.

Akuutin tartunnan saaneet eläimet erittävät virusta noin 2 viikon ajan. BVD-virus aiheuttaa immuno-suppression, joka altistaa eläimet erityisesti hengitystieinfektioille. Akuutti tartunta on ohimenevä ja sen seurauksena muodostuneet vasta-aineet säilyvät koko elämän.

Pysyvä, krooninen tartunta

Tiineyden aikana saaduista BVD-tartunnoista voi olla seurauksena luominen missä tahansa tiineyden vaiheessa. Syntyvät vasikat voivat olla epämuodostuneita, heikkokuntoisia ja/tai viruksen pysyvästi infektoimia (viruserittäjiä). Tiineyden neljän ensimmäisen kuukauden aikana saatu tartunta voi johtaa siihen, että sikiöstä tulee BVD-viruksen suhteen immunologisesti tolerantti.

Viruserittäjä erittää runsaasti BVD-virusta kaikissa eritteissään koko elämänsä, mutta ei toleranssin vuoksi muodosta BVD-viruksen vasta-aineita. Viruserittäjät voivat vaikuttaa terveiltä, mutta ne ovat usein pienikokoisempia ja kasvavat hitaammin kuin terveet eläimet. Niillä on suurempi riski sairastua muihin infektioihin ja suurempi riski kuolla kuin terveillä eläimillä.

Emältä peräisin olevat vasta-aineet häviävät viruserittäjävasikalta 3 kuukauden ikään mennessä, jonka jälkeen viruserittäjällä ei todeta BVD-viruksen vasta-aineita, mutta sen seerumista BVD-virus voidaan osoittaa jatkuvasti. Viruserittäjän jälkeläiset ovat myös viruserittäjiä. BVD saadaan juurituksi karjasta poistamalla viruserittäjät.

Mucosal disease (MD)

Mucosal disease (MD) on viruserittäjien sairaus. Se syntyy, kun viruserittäjän oma virus muuntuu tai viruserittäjä saa muuntuneen viruksen aiheuttaman tartunnan. MD esiintyy tavallisimmin 6–18 kuukauden ikäisillä viruserittäjillä joko akuutissa tai kroonisessa muodossa. Akuutissa MD:n oireina ovat muun muassa kuume, ruokahaluttomuus, voimakas vetinen ja joskus verinen ripuli, sierain- ja silmävuoto, sarveiskalvon sameus ja lisääntynyt syljen eritys. Lisäksi suun ja nielun limakalvoilla, sorkkien väleissä sekä vetimien ja häpyhuulten iholla voi esiintyä syöpymiä. Akuutti MD johtaa kuolemaan 3–10 päivässä. Krooninen MD voi jatkua kuukausia, mutta lopulta eläin menehtyy. Oireina ovat pysyvästi löysä uloste tai ajoittainen ripuli, krooninen puhaltuminen, heikentynyt ruokahalu, laihtuminen, syöpymät sorkkaväleissä tai huonosti paranevat syöpymät iholla.

Taudin määritys ja näytteenotto

Diagnoosin varmistamiseen tarvitaan seerumiverinäyte, josta voidaan todeta sekä vasta-aineet että virus. Virus voidaan osoittaa myös kudosnäytteistä. Tautia epäiltäessä näytteiden ottaminen taudin varalta tehdään Ruokaviraston antamien ohjeiden mukaisesti.

Leviäminen

BVD -tartunta leviää tehokkaasti vain viruserittäjän välityksellä. Akuutisti infektoituneilla eläimillä ei katsota olevan merkitystä tartunnan levittäjinä. Tartunta saadaan joko hengitysteiden tai suun kautta. Tehokkaimmin tartunta leviää suorassa kontaktissa viruserittäjän eritteiden (sierainlima, sylki, virtsa, uloste, maito, sperma, sikiövesi) kautta. Epäsuorasti tartunta voi levitä mekaanisten vektorien kuten injektioneulojen, sierainpihtien ja ihmisten välityksellä.

Tartunta voi levitä myös sperman välityksellä, jos viruserittäjäsonnin tai akuutisti infektoituneen sonnin spermaa käytetään keinosiemennyksessä. Sperman välityksellä tapahtunut tartunta rajoittuu yleensä siemennettyyn lehmään. Jos tiine nauta, jolla ei ole BVD -vasta-aineita, saa tartunnan, myös sikiö infektoituu. Jos tartunta tapahtuu tiineyden neljän ensimmäisen kuukauden aikana, syntyvä vasikka voi olla kroonisesti infektoitunut viruserittäjä.

Vastustaminen ja ehkäisy

BVD luokitellaan EU-lainsäädännön mukaan C-luokan eläintaudiksi naudoissa, biisoneissa ja aasianpuhveleissa (EU 2018/1882). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee BVD-tautia nautaeläimissä, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian.

Virkaeläinlääkäri tekee eläinten pitopaikassa tarkastuksen, antaa toimintaohjeet ja ottaa tarvittaessa eläimistä näytteitä taudin syyn selvittämiseksi. Jotta tartunta ei leviäisi muihin eläinten pitopaikkoihin, läänineläinlääkäri päättää eläinten siirtorajoituksista ja muista tarvittavista toimista. Tautia todettaessa selvitetään myös mistä tartunta on voinut pitopaikkaan tulla, ja mihin muualle se on voinut jo levitä. Tässä yhteydessä voidaan ottaa näytteitä myös muiden pitopaikkojen eläimistä.

Tautiepäilyn tai todetun tartunnan takia toteutettavista toimenpiteistä, kuten tartunnan saaneiden eläinten lopettamisesta ja pitopaikan puhdistuksesta sekä desinfioinnista, on säädetty eläinterveyssäännöstössä EU 2016/429 ja asetuksessa EU 2020/689, sekä kansallisessa eläintautilaissa 76/2021 ja b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 327/2021. Ruokavirasto tekee säädösten perusteella päätökset tarvittavista toimista.

BVD muissa eläimissä kuin nautaeläimissä on lainsäädännössä luokiteltu muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (MMMa 325/2021), eli sen esiintymistä seurataan. Lisätietoa eläintautien ilmoittamisvelvollisuuksista löytyy sivuiltamme

Taudin Suomeen leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää varmistaa, ettei maahan tuotavissa naudoissa ole BVD-tautia, ja että eläinten kuljettamiseen käytettävät välineet on huolellisesti puhdistettu ja desinfioitu erityisesti ulkomaan liikenteessä. Koska Suomella on asetuksen EU 2021/620 mukaan BVD-taudista vapaa asema, on eläinten siirroissa Suomeen noudatettava lainsäädännön mukaisia lisävaatimuksia. Lisätietoa eläinten siirtovaatimuksista löytyy sivuiltamme. 

Seuranta

BVD:n esiintymistä Suomessa seurataan vuosittain otettavin näyttein mm. meijereissä ja teurastamoilla. Myös kaikki BVD-taudin oireisiin viittaavat tautiepäilyt tutkitaan tartunnan poissulkemiseksi. Seurannan tavoitteena on osoittaa, että tautia ei esiinny Suomessa, ja näin varmistaa virallisen tautivapauden säilyminen.

Esiintyminen

BVD- tartuntaa esiintyy maailmanlaajuisesti. Joistain maista, kuten Suomesta, Ruotsista ja Itävallasta se on kuitenkin juurittu kokonaan pois, ja useassa Euroopan maassa on käynnissä vastustusohjelmat, joiden päämääränä on BVD-tartunnan hävittäminen.

Suomessa BVD- tartuntaa on todettu viimeksi vuonna 2010 yhdellä lypsykarjatilalla. Sen jälkeen tartuntoja ei ole havaittu, ja vuodesta 2022 alkaen Suomella on ollut asetuksen EU 2021/620 mukaan virallisesti BVD-taudista vapaa asema.

Sivu on viimeksi päivitetty 11.4.2022