Juuriäkämäankeroiset

Juuriäkämäankeroisiin kuuluvat mukulaäkämäankeroinen (Meloidogyne chitwoodi) ja kavalaäkämäankeroinen (M. fallax) ovat karanteenituhoojia, joita ei saa päästää leviämään kasvintuotantoon. Ilmoita havainnoista tai epäilystä viipymättä Ruokavirastoon: kasvinterveys@ruokavirasto.fi. Liitä viestiin kuva oireellisesta perunan mukulasta.

Juuriäkämäankeroiset (Meloidogyne sp.) ovat mikroskooppisen pieniä sukkulamatoja. Ne viihtyvät karkeilla kivennäismailla, kuten kelta- ja valkoperuna-ankeroinenkin. Ne pilaavat perunan mukulat, ja ovat erittäin hankalia hävittää. Ruotsin Skånessa on viime vuosina todettu sekä mukulaäkämäankeroisen että kavalaäkämäankeroisen esiintymiä perunantuotannossa. Euroopassa lajien esiintymiä on todettu Ruotsin lisäksi ainakin Belgiassa, Hollannissa, Portugalissa, Ranskassa, Saksassa ja Turkissa. Todennäköisesti levinneisyysalue on laajempi.

Meloidogyne-juuriäkämäankeroinen aiheuttamia epämuodostumia näkyy perunan pinnalta katsottuna (suuri kuva).Perunaa vioittavat juuriäkämäankeroiset aiheuttavat epämuodostumia kuoren alle.

Meloidogyne-juuriäkämäankeroisen vioitus erottuu pistemäisenä perunan kuoren alla (suuri kuva).Juuriäkämäankeroislajin vioitusta perunan kuoren alla.

Kuvat: UNECE Guide for Potato Pest, Disease and Disorders

Isäntäkasvit

Mukulaäkämäankeroisen ja kavalaäkämäankeroisen pääisäntäkasvit ovat peruna ja tomaatti. Lisäksi muun muassa porkkana, viljat, heinät, herne, maissi, juurikas, useat koristekasvit sekä rikkakasvit ovat isäntäkasveja ja voivat ylläpitää ankeroiskantaa kasvukaudesta toiseen.

Levintä ja elinympäristö

  • Tärkein leviämisreitti on siemenperuna, mutta myös muut uudelleen istutettavat kasvit, mukulat ja sipulit toimivat levittäjinä.
  • Juuriäkämäankeroiset leviävät tehokkaasti maa-aineksen, kuten peruna- ja juurikasmullan mukana.
  • Kasvihuonetuotannon kasvi- ja kasvualustajätettä sisältävä komposti toimii ankeroisten leviämisreittinä.
  • Paikallisesti leviävät helposti myös kastelu- ja tulvavesien mukana.   
  • Juuriäkämäankeroiset viihtyvät parhaiten lämpimillä hiekka- ja hietamailla, eli siellä missä peruna-ankeroisetkin.
  • Yhden sukupolven kehittyminen kestää noin kuukauden. Suomen kasvukauden aikana ehtii muodostaa vähintään kaksi sukupolvea.

Tunnistaminen ja tarkastus

EU:n lainsäädännössä juuriäkämäankeroisille on erityisvaatimuksia ainoastaan siemenperunalle. Minimissään siemenperunaerän mukulanäytteessä ei saa esiintyä silmämääräisten oireiden perusteella juuriäkämäankeroisiin viittaavia oireita. Oireelliset mukulaerät tutkitaan ja varmistetaan laboratoriotestillä. Koska kyse on karanteenituhoojista, niitä ei saa esiintyä missään markkinoitavassa kasvituotteessa.  

Koska juuriäkämäankeroiset eivät muodosta kystoja, niitä ei voida todeta peruna-ankeroistutkimuksessa. Ankeroisten esiintyminen huomioidaan kuitenkin kaikissa perunan mukuloihin kohdistuvissa tuhoojakartoituksissa ja markkinavalvonnan tarkastuksissa. Mukulaoireiden perusteella ankeroisten esiintyminen voidaan varmistaa laboratoriossa. Mukulasaastunnan perusteella voidaan pellon maa-ainekseen kohdennetulla näytteenotolla tutkia ankeroisten esiintymistä. Mikäli ankeroissaastunta todetaan, Ruokavirasto ryhtyy kohdennettuihin tarkastustoimenpiteisiin ja määrää tarvittavat torjuntatoimenpiteet. 

Vioitukset perunassa ja torjunta

Lievä saastunta voi jäädä huomaamatta. Saastunnan edetessä ja sopivissa olosuhteissa ankeroinen voi pilata koko perunasadon käyttölaadun.

Juuriäkämäankeroiset elävät maassa vain vuoden ilman isäntäkasvia. Käytännössä viljelykierto ei kuitenkaan auta juuriäkämäankeroisten moni-isäntäisyyden vuoksi. Tehokas torjuntakeino voisi olla avokesanto niin, että kaikki kasvit hävitetään vähintään kahden peräkkäisen kasvukauden ajan. Samalla on huolehdittava, ettei peltoon pääse uutta saastuntaa.

Sivu on viimeksi päivitetty 15.5.2020