Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus

Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus on karanteenituhooja, jota ei saa päästää leviämään juurikasviljelmille. Havainnosta ja epäilyttävistä oireista pitää ilmoittaa välittömästi Ruokavirastoon: kasvinterveys@ruokavirasto.fi.

Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus (Beet necrotic yellow vein virus, BNYVV) aiheuttaa alttiilla juurikaslajikkeilla merkittäviä satotappioita. Virusta esiintyy lähes kaikissa Euroopan maissa, joissa sokerijuurikasta viljellään. Se leviää maa-aineksen mukana ja säilyy maassa vuosia. Oireet näkyvät kasvustossa kitukasvuisina laikkuina ja juuriston parroittumisena.

Isäntäkasvit

  • Pääisäntäkasveja ovat juurikkaat (Beta vulgaris)
  • Muita isäntäkasveja ovat esimerkiksi pinaatti, sikuri ja piharatamo.

Juurikas on vaalentunut ja kitukasvuinen ritsomanian takia (suuri kuva).Juurikkaan nekroottisen keltasuoniviruksen oireita kasvustossa: kitukasvuisuus ja lehtien vaaleneminen.
Kuva: Oliver T. Neher, The Amalgamated Sugar Company, Bugwood.org

Levinneisyys

  • Aasia: Iran (laajalle levinnyt), Japani, Kazakstan, Kiina, Kirgisia, Libanon, Mongolia, Syyria
  • Afrikka: Egypti, Etelä-Afrikka, Marokko
  • Amerikka: Brasilia, Yhdysvallat
  • Eurooppa: Esiintyy laajasti sekä EU-maissa että EU:n ulkopuolisissa maissa.  
  • Suomi: Ei todettu.

Oireet

  • Oireet näkyvät kasvustossa kitukasvuisina laikkuina ja juuristossa parroittumisena, eli pienten sivujuurten epätavallisen runsaana kasvuna.
  • Saastuneen kasvin lehdet ovat vaaleampia, kapeampia ja pystykasvuisempia, sekä lehtiruodit ovat pitempiä kuin terveen kasvin lehdet.
  • Juurikkaat jäävät pieniksi ja sokeripitoisuus alhaiseksi.

Kaksi ritsomanian parroittamaa juurikasta ja yksi normaali mustalla taustalla (suuri kuva).Juurikkaissa viruksen oireena on juuriston parroittuminen. Kuva: EPPO database

Elinkierto ja leviäminen

  • Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus leviää maassa elävän sienen (Polymyxa betae) välityksellä.
  • Sieni tunkeutuu juuriston solujen sisään, jolloin ritsomaniavirus vapautuu ja alkaa lisääntyä kasvissa.
  • Pellolla virus tarttuu kasvista toiseen maan vedessä liikkuvien P. betae -sienen parveiluitiöiden välityksellä.
  • Virusta levittävät myös pellolla liikkuvat koneet, saastunut maa-aines, taimet, saastunut juurikasjäte ja saastuneet jätevedet.
  • Suomeen suurimman leviämisriskin aiheuttaa ulkomailta tuotava siemenperuna, joka on viljelty viruksen saastuttamassa maassa.
  • Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus säilyy maassa sienen lepoitiöissä useita vuosia.

Leviämisen estäminen ja torjunta

  • Suomi on juurikkaan nekroottisen keltasuoniviruksen suhteen suoja-aluetta Euroopan Unionissa, mikä tarkoittaa, että taudin leviäminen on estettävä ja esiintymät hävitettävä. 
  • Tautia todettaessa kasvinsuojeluviranomaiset määräävät toimenpiteet.
  • Suoja-alueen takia Suomeen tuotaville Beta vulgaris -lajin kasveille ja siemenille sekä maa-ainekselle on asetettu erityisvaatimuksia.
Sivu on viimeksi päivitetty 29.5.2020