Säärystinkääriäinen

Säärystinkääriäinen (Thaumatotibia leucotreta) on karanteenituhooja, jota ei saa päästää leviämään kasvintuotantoon. Ilmoita havainnoista ja epäilyistä viipymättä Ruokavirastoon: kasvinterveys@ruokavirasto.fi. Ota perhonen talteen esimerkiksi lasipurkkiin.

Säärystinkääriäinen on kääriäisperhonen, jonka toukat käyttävät ravintolaan yli 70 kasvilajia. Tätä kääriäisperhosta esiintyy laajalti Afrikassa, mutta se on levinnyt myös Israeliin. Eurooppaan säärystinkääriäisiä kulkeutuu Afrikasta tuotujen hedelmien ja leikkokukkien mukana. Suomessa säärystinkääriäinen voisi elää kasvihuoneissa.

Isäntäkasvit

  • Pääisäntäkasveja ovat esimerkiksi paprika, sitruspuut ja munakoiso.
  • Muita isäntäkasveja ovat esimerkiksi ruusut ja oliivipuut. 

Levinneisyys

  • Aasia: Israel
  • Afrikka: Levinnyt laajalle Afrikan mantereella
  • Katso levinneisyyskartta EPPOn: sivuilta (englanniksi)

Tuntomerkit

  • Muna: Pieni, alle millimetrin mittainen ja ovaalinmuotoinen, keltainen tai läpikuultava.
  • Toukka: Täysikasvuinen toukka on noin 12-20 mm pituinen. Pää on tummanruskea. Ruumiin väri vaihtelee toukkavaiheen mukaan. Varhaisessa toukkavaiheessa toukka on vaalea, myöhemmin väri vaihtelee vaaleasta vaaleanpunertavaan ja oranssinpunaiseen.
  • Kotelo: Kääriäinen koteloituu kehrättyyn koteloon maahan. Kotelon pituus on 8-10 mm.
  • Aikuinen: Kääriäisen ruumis on 7-8 mm pitkä. Siipien väli on 15-20 mm.
  • Etusiivet ovat väriltään mustat, ruskeat tai harmaat oranssinruskein merkein.
  • Takasiipipari on vaaleamman ruskea tai harmaa. Koiraalla on lajille tunnusomainen ja selvästi erottuva kuvio takasiivissä.

Säärystinkääriäisen toukka lehdellä (suuri kuva).Säärystinkääriäisen toukka. Kuva: Marja van der Straten, National Reference Centre, National Plant Protection Organization (NL).

Aikuinen säärystinkääriäinen lehdellä (suuri kuva).Aikuinen säärystinkääriäinen. Kuva: Marja van der Straten, National Reference Centre, National Plant Protection Organization (NL).
Katso lisää kuvia EPPOn sivuilta.

Vioitus

  • Kääriäisen toukka syö isäntäkasvin hedelmää sisäpuolelta. Hedelmän sisälle muodostuu runsaasti toukkapurua.
  • Toukan kehittyessä ulkoisia oireita ei juurikaan ole nähtävillä. Hedelmän kuoressa voi näkyä sisäänmenoreikä.
  • Toukan saastuttamat hedelmät ovat alttiita sieni- ja bakteeritaudeille, jotka edistävät hedelmien pilaantumista.
  • Yhdessä hedelmässä voi olla useampi kääriäisen toukka.

Laatikoissa appelsiineja, joissa näkyy kääriäisen toukan aiheuttamia vaaleita laikkuja, joiden keskellä musta piste (suuri kuva).

Säärystinkääriäisen toukan aiheuttama vioitus näkyy ulospäin appelsiineissa. Kuva: 

Elinkierto ja leviäminen

  • Elinkierto kestää 30-174 vuorokautta riippuen lämpötilasta, kosteudesta, ruoan saatavuudesta ja laadusta sekä päivänpituudesta. Optimilämpötila lajille on 25 celsiusastetta.
  • Luonnossa lajilla on 2-5 sukupolvea vuodessa, mutta viljelmillä sukupolvia voi olla jopa kymmenen.
  • Naaras munii munat yksittäin tai pieninä ryhminä lehtien tai hedelmien pinnalle.
  • Toukka elää hedelmän sisällä ja täysikasvuisena kaivautuu ulos hedelmästä ja koteloituu maahan. Kotelovaihe kestää 11-47 vuorokautta.
  • Aikuiset ovat yöaktiivisia ja viettävät päivät piilossa isäntäkasvin varjoisissa osissa.
  • Laji on huono lentämään ja luontainen leviäminen ulottuu korkeintaan muutaman sadan metrin etäisyydelle.
  • Pitkien matkojen päähän leviäminen tapahtuu todennäköisimmin hedelmien mukana.

Leviämisen estäminen

  • Säärystinkääriäinen on kasvinterveyslainsäädännön mukaan karanteenituhooja. Sitä ei saa olla viljelmillä eikä myytävissä tai maahantuotavissa kasveissa.
  • Myytäville ja maahantuotaville kasveille on lainsäädännössä vaatimukset, joilla säärystinkääriäisen leviämistä pyritään estämään.
  • Jos säärystinkääriäisiä löydetään Suomesta, viranomaiset määräävät hävittämistoimenpiteet.
Sivu on viimeksi päivitetty 14.5.2020