Siperianmäntykehrääjä

Siperianmäntykehrääjä (Dendrolimus sibiricus) on karanteenituhooja, jota ei saa päästää leviämään ympäristöön. Havainnoista ja epäilyttävistä oireista pitää ilmoittaa välittömästi Ruokavirastoon: kasvinterveys@ruokavirasto.fi. Ota löytämäsi perhonen tai toukka talteen esimerkiksi lasipurkkiin.

Siperianmäntykehrääjä on Aasiasta ja Venäjältä peräisin oleva havupuiden tuholainen. Se käyttää ravinnokseen useiden havupuiden neulasia ja on aiheuttanut valtavia metsätuhoja Venäjällä. Siperianmäntykehrääjä on taitava lentäjä ja voi vuoden aikana liikkua jopa 100 kilometrin matkoja levitessään uusille elinalueille. Ajoittaiset massaesiintymät ovat lajille tyypillisiä. Tällä hetkellä ei vaikuta todennäköiseltä, että siperianmäntykehrääjä olisi luontaisesti leviämässä länteen.

Isäntäkasvit

  • Kuuset, männyt, lehtikuuset, pihdat, hemlokit, lännendouglaskuusi

Levinneisyys

  • Aasia: Kazakstan, Kiina, Etelä-Korea, Pohjois-Korea, Mongolia
  • Eurooppa: Venäjä

Tuntomerkit

  • Munat: Koko noin kaksi millimetriä. Väri aluksi vaalea, myöhemmin tummempi ja täplikäs. 
  • Naaras munii munaryhmät neulasiin, oksiin tai massaesiintymisten aikana myös maahan.
  • Toukka: 50-80 mm pitkä, tummanruskea tai musta, pilkullinen ja pitkäkarvainen.
  • Kotelo: Toukan kehräämä kotelokoppa on ruskea ja 28-39 mm pitkä. Toukat koteloituvat yleensä oksien alapinnoilla latvustossa.
  • Aikuinen: Siipien väli on 40-80 mm. Väritys vaihtelee. Aikuiset kehrääjät voivat olla vaaleanruskeita, harmaita, tummanruskeita tai lähes mustia. Etusiipiparissa kulkee kaksi lajille tunnusomaista tummaa raitaa. Etusiipien keskellä on valkoiset täplät. Takasiivet ovat yksiväriset ja vaalean- tai tai punertavan ruskeat.

Siperianmäntykehrääjän munia männyn oksan päässä (suuri kuva).

Siperianmäntykehrääjän munia. Kuva: Yuri Baranchikov, Institute of Forest SB RASC, Bugwood.org

Siperianmäntykehrääjän toukka männyn oksalla (suuri kuva).Siperianmäntykehrääjän toukka. Kuva John Ghent, Bugwood.org

Aikuinen siperianmäntykehrääjä männyn rungolla (suuri kuva).Aikuinen siperianmäntykehrääjä. Kuva: Vladimir Petko, V.N. Sukachev Institute of Forest SB RAS, Bugwood.org 

Vioitus

  • Siperianmäntykehrääjä on merkittävä neulasten syöjä erityisesti Venäjällä.
  • Toukka syö lehtikuusten, kuusten, mäntyjen ja pihtojen neulasia.
  • Massaesiintymisen aikana tuhojen laajuus voi olla jopa useita tuhansia hehtaareja.
  • Puut, jotka selviävät toukkien vioituksista ovat usein huonokuntoisia ja alttiita muille tuhoojille.

Elinkierto ja leviäminen

  • Siperianmäntykehrääjän populaation koko vaihtelee 10-11 vuoden jaksoissa. Tyypillisesti se kasvaa useamman vuoden ajan, on 2-3 vuotta huipussaan, kunnes yksilömäärä romahtaa ja kierto alkaa alusta.
  • Siperianmäntykehrääjän lentoaika on yleensä heinäkuun puolivälistä elokuuhun.
  • Naaraat munivat munaryhmät yleensä neulasiin. Toukat kuoriutuvat 13-22 päivän kuluttua.
  • Elinkierron pituus vaihtelee 1-3 vuoteen. Tyypillinen kesto on kaksi vuotta.
  • Ensimmäisen kesän lopuksi toukka pudottautuu maahan ja talvehtii kasvipeitteen alla. Keväällä se palaa latvustoon syömään neulasia ja kuorta.
  • Toukka talvehtii vielä toisenkin talven, jonka päätyttyä se syö runsaasti aiheuttaen tässä vaiheessa suurimman vahingon.
  • Toukkavaiheiden jälkeen yleensä kolmantena kesänä, toukka koteloituu oksan alapuolelle. Kehittyminen aikuiseksi kestää noin kuukauden.
  • Tuhooja voi levitä kaikissa elinkierron vaiheissaan havupuutavaran ja taimiaineiston mukana. 

Leviämisen estäminen ja torjunta

  • Siperianmäntykehrääjä on kasvinterveyslainsäädännön mukaan karanteenituhooja. Jos sitä löydetään Suomesta, Ruokavirasto määrää torjuntatoimenpiteet.
  • Siperianmäntykehrään leviämisen estämiseksi puutavaralle on säädetty tuontivaatimuksia.
Sivu on viimeksi päivitetty 28.4.2020