Täydentävien ehtojen opas 2020

1. Mitä ovat täydentävät ehdot?

Täydentävät ehdot ovat perusvaatimuksia, joiden noudattaminen on useimpien viljelijätukien ehtona. Täydentävät ehdot koostuvat viljelyyn liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. Lakisääteiset hoitovaatimukset liittyvät ympäristöasioihin, kansanterveyteen, kasvien terveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin.

Taulukko 1. Täydentävien ehtojen kokonaisuus

Täydentävien ehtojen kokonaisuus

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset

  • Pientareet, suojakaistat ja maaperän kunto
  • Hukkakauran ja jättiputken torjunta
  • Viljely hyvän maatalouskäytännön mukaisesti
  • Kesantojen hoito
  • Maisemapiirteiden säilyttäminen
  • Kasteluveden otto
  • Pysyvien nurmien hoito
  • Pohjaveden suojelu

Lakisääteiset hoitovaatimukset

Ympäristö:

  • Lannan ja lannoitteiden käyttö ja varastointi
  • Luonnon suojeleminen maatalousmaalla

Kansanterveys sekä eläinten terveys ja kasvien terveys:

  • Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti
  • Kasvinsuojeluaineiden käyttö
  • Elintarvikkeiden turvallisuus
    • Alkutuotannon hygienia
    • Tuotantoeläimiltä kielletyt aineet, lääkejäämät, lääkityskirjanpito
  • Rehut
  • Eläintaudit
    • Tuonti ja vienti
    • TSE-taudit
  • Eläinten hyvinvointi

Ehdot koskevat useimpia viljelijätukia

Kun haet EU:n kokonaan tai osittain rahoittamia tai eräitä kansallisia viljelijätukia, sinun tulee tuntea ja noudattaa täydentäviä ehtoja. Tuet, jotka vaativat tässä oppaassa kerrottujen ehtojen noudattamista luetellaan alla olevassa listassa. Täydentävien ehtojen lisäksi viljelijätuissa on myös omia ehtoja, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia.

Tuet, joiden vaatimuksena on täydentävien ehtojen noudattaminen

  • Perustuki
  • Viherryttämistuki
  • Nuoren viljelijän tuki
  • Peltokasvipalkkio
  • Lammas- ja vuohipalkkiot
  • Lypsylehmäpalkkio
  • Nautapalkkio
  • Ympäristökorvaus (ympäristösitoumus ja ympäristösopimukset)
  • Luonnonmukaisen tuotannon korvaus
  • Luonnonhaittakorvaus
  • Eläinten hyvinvointikorvaus
  • Pohjoiset hehtaarituet (pohjoinen hehtaarituki, yleinen hehtaarituki ja nuorten viljelijöiden tuki)

Vain osa hyvän maatalouden ja ympäristön ehdoista koskee pohjoisia hehtaaritukia. Pohjoisissa hehtaarituissa täydentävistä ehdoista pitää noudattaa suojakaista- ja piennarvaatimusta, pysyvien nurmien ja laitumien hoidon vaatimuksia, sängen polton kieltoa, maisemapiirteiden säilyttämistä sekä hukkakauran ja jättiputken torjuntaa).Täydentävät ehdot koskevat tuenhakijan kaikkea maatalousmaata ja maatalouden harjoittamista. Täydentäviä ehtoja pitää noudattaa koko kalenterivuoden ajan (1.1. -31.12.).

Kun haet viljelijätukia, olet vastuussa täydentävien ehtojen noudattamisesta koko kalenterivuoden ajan, vaikka lohko ei olisi hallinnassasi koko aikaa. Mikäli lohkon hallinta muuttuu kesken kalenterivuoden, varmista tarvittaessa kirjallisesti toisen osapuolen kanssa, että täydentäviä ehtoja noudatetaan. Mahdollisessa laiminlyöntitapauksessa täydentävien ehtojen seuraamus tulee viljelijälle, joka on hakenut tuet kyseisenä vuonna.

Mitä on maatalousmaa

Maatalousmaalla tarkoitetaan peltojen, pysyvien kasvien sekä pysyvien nurmien ja laitumien pinta-alaa.

Ehtojen noudattamista valvotaan tilakäynneillä tehtävillä tarkastuksilla. Tarkastus voidaan tehdä myös esimerkiksi sellaisilla tiloilla, joilla on jonkin muun valvonnan yhteydessä havaittu täydentävien ehtojen laiminlyönti. Tarkastuksissa havaitut täydentävien ehtojen laiminlyönnit vähentävät samanaikaisesti kaikkien tukien määrää, joiden ehtona täydentävien ehtojen noudattaminen on.

Täydentävien ehtojen opas

Täydentävät ehdot liittyvät maatalousmaan hoitoon ja käyttöön, kansanterveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen sekä eläinten hyvinvointiin. Opas kertoo hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotka liittyvät lannan huolelliseen varastointiin ja käyttöön, lintujen ja luontotyyppien suojeluun, eläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin, kasvinsuojeluaineiden käyttöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, rehuihin, eläintauteihin ja eläinten hyvinvointiin.

Nämä ehdot tähtäävät siihen, että pellot säilyvät hyvässä viljelykunnossa, päästöjä vesistöihin vältetään ja luonnon monimuotoisuutta pidetään yllä, tiloilla tuotetut elintarvikkeet ja rehut ovat turvallisia ja tuotantoeläimet voivat hyvin.

Tuenhakijan on tunnettava täydentävät ehdot. Ota täydentävät ehdot huomioon esimerkiksi, kun

  • suunnittelet kylvöjä, lannoitusta ja kasvinsuojelutoimia
  • viljelet
  • teet kunnostustoimia maatalousmaalla
  • torjut hukkakauraa ja jättiputkea
  • varastoit ja levität lantaa
  • viljelet pohjavesialueilla
  • viljelet Natura 2000 –alueilla
  • käytät pinta- ja/tai pohjavettä kasteluun
  • tuotat tuotteita elintarvike- tai rehukäyttöön
  •  pidät tuotantoeläimiä.

Täydentäviin ehtoihin tulleet muutokset on esitetty asiakokonaisuuksia esittelevien lukujen kohdalla. Jos täydentäviin ehtoihin tai niiden valvontaan tulee muutoksia, ne päivitetään vuosittain täydentävien ehtojen oppaaseen. Huomioithan myös sen, että vain voimassa olevat säädökset ovat virallisia oikeuslähteitä.

2. Uutta 2020

Op­paas­sa ei ole ehto­muu­tok­sia vuo­del­le 2020. Vuo­del­le 2020 teh­dyt muu­tok­set ovat vuo­si­luku­muu­tok­sia, mui­ta täsmennyksiä sekä link­kien päi­vi­tyk­siä.

3. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset

  • Pientareet, suojakaistat ja maaperän kunto
  • Hukkakauran ja jättiputken torjunta
  • Viljely hyvän maatalouskäytännön mukaisesti
  • Kesantojen hoito
  • Maisemapiirteiden säilyttäminen
  • Kasteluveden otto
  • Pysyvien laitumien ja pysyvien nurmien hoito
  • Pohjaveden suojelu

3.1 Jätä pientareita ja huolehdi maaperän kunnosta

Jätä vesistöjen ja valtaojien varsille vähintään yhden metrin levyinen piennar. Mittaa pientareen leveys ojan ja pellon taitekohdasta kasvulohkon suuntaan. Piennarta ei saa muokata, lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla.  Vaikeissa rikkakasvitapauksissa voit torjua rikkakasveja pientareelta pesäketorjuntana. Jos pientareen kasvillisuus tuhoutuu talven aikana, rikkakasvien pesäketorjuntaa tehtäessä tai ojien kunnostustyön yhteydessä tai muusta vastaavasta syystä, on tuhoutuneelle pientareelle kylvettävä nurmikasvillisuus heti olosuhteiden salliessa. Kylvä raiviolohkon pientareelle heti olosuhteiden salliessa nurmikasvillisuus, jos pientareella ei ole aikaisempaa nurmikasvillisuutta.

Piennarta ei tarvitse jättää, jos maatalousmaan ja vesistön tai valtaojan välillä on metsää, tonttimaata, tietä, pensaikkoa, jouto- tai kitumaata tai muuta aluetta vähintään keskimäärin 10 metriä, eikä vesi nouse tulva-aikanakaan pellolle. Piennarta ei tarvita myöskään, jos maatalousmaa on tulvapenkereen takana ja kuivatusvedet johdetaan pois esimerkiksi pumppaamalla.

Piennar vähentää ojanpenkkojen sortumista  ja maa-aineksen sekä ravinteiden kulkeutumista ojiin ja vesistöihin. Pientareilla viihtyvät myös monet linnut sekä niittyjen kasvit ja hyönteiset.

Suojakaistat

Ve­sis­tö­jen var­sil­la teh­tä­vää lan­noi­tus­ta on ra­joi­tet­tu. Lan­noi­tus on kiel­let­tyä vii­si met­riä lä­hem­pä­nä ve­sis­töä. Seu­raa­van vii­den met­rin vyö­hyk­keel­lä ve­sis­tös­tä lan­nan ja or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den pin­ta­le­vi­tys on kiel­let­ty, ell­ei pel­toa muo­ka­ta vuo­ro­kau­den ku­lu­es­sa le­vi­tyk­ses­tä. Edellä mainitut lannoitus- ja pintalevityskiellot eivät kuitenkaan estä kotieläinten laiduntamista kyseisillä alueilla.

Valtaoja ja vesistö

Valtaoja on kaivettu avouoma, jonka tarkoituksena on kerätä kuivatusalueen piiri-, sarka- ja salaojista sekä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevat vedet ja johtaa ne pois kuivatusalueelta. Valtaojaksi luetaan myös peltolohkorekisteriin merkityt muut uomat, jotka löytyvät viljelijöiden verkkoasiointipalvelu VIPU:sta. Vesistöllä tarkoitetaan tässä valtaojaa suurempia vesiuomia kuten puroa, jokea, lampea, järveä ja merta sekä muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta; vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä.

Huolehdi siitä, ettei eroosio pääse kuluttamaan maatalousmaata.

3.2 Torju hukkakauraa ja jättiputkea

Tarkkaile hukkakauran ja jättiputken esiintymistä maatalousmaalla. Huolehdi hukkakauran torjunnasta maatalousmaalla kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muulla tavalla. Ilmoita kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle hukkakauran saastuttamat lohkot.

Maaseutuelinkeinoviranomainen voi antaa viljelijää sitovan hukkakauran torjuntaohjeen tai vaikeammissa tapauksissa torjuntasuunnitelman. Noudata saamaasi ohjetta ja suunnitelmaa.

Torju kaukasian-, persian- ja armenianjättiputki maatalousmaalta kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä.

Jos olet ilmoittanut kasvulohkon viherryttämistuessa ekologisen alan kesannoksi tai typensitojakasvien alaksi, ota huomioon näitä aloja koskeva kasvinsuojeluaineiden käyttökielto viherryttämistuen ehtojen mukaisesti. Viherryttämistuen ehdoista voit lukea hakuoppaasta.

3.3 Viljele hyvän maatalouskäytännön mukaisesti

Viljelty pelto tarkoittaa kasvien tuotantoa varten viljeltyä peltoa.

Ota paikkakunnan olosuhteet huomioon viljelyssä. Muokkaa, lannoita ja kylvä tai istuta viljelty pelto ja pysyvien kasvien ala tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että on mahdollista saada aikaan tasainen itäminen ja kasvusto. Huolehdi kasvinsuojelusta ja estä rikkakasvien leviäminen mekaanisesti, biologisesti, kemiallisesti tai kasvinvuorotuksen avulla.

Jos olet ilmoittanut kasvulohkon viherryttämistuessa ekologiseen alaan typensitojakasvien alaksi, ota huomioon näitä aloja koskeva kasvinsuojeluaineiden käyttökielto viherryttämistuen ehtojen mukaisesti. Viherryttämistuen ehdoista voit lukea hakuoppaasta.

Viljele alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita ja käytä riittävää siemenmäärää. Kylvä tai istuta viimeistään 30.6. Tiettyjen puutarhakasvien (taulukko 2) viljelyssä myöhempi kylvö on mahdollinen, mutta kylvä silloin lohkolle esikasvi viimeistään 30.6. Mikäli poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen tai istuttamisen viimeistään 30.6., kylvä tai istuta heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen. Poikkeaminen  viimeisestä kylvöpäivästä koskee viljeltyä maatalousmaata ja viherkesantoja . Esikasvia ei tarvitse kylvää, jos lohkolle istutetaan salaattikasveja, kiinankaalia, kukkakaalia, parsakaalia, pinaattia, tilliä, kyssäkaalia tai naurista.

Jos viljelet mansikoita, mesimarjoja tai jalomaaraimia, hehtaarilla on oltava vähintään 15 000 kasvia. Jos viljelet mainittuja kasveja siten, että maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimitiheyden on oltava ensimmäisenä kasvukautena vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla.

Jos viljelet herukoita tai karviaisia, hehtaarilla on oltava vähintään 1200 kasvia, vadelmia vähintään 2800 kasvia hehtaarilla, marjatuomipihlajia, marja-aronioita ja tyrnejä vähintään 800 kasvia hehtaarilla, pensasmustikoita vähintään 2250 kasvia hehtaarilla sekä hedelmäpuita vähintään 400 kasvia hehtaarilla.

Toimi niin, että korjuu ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen on mahdollista. Jos et kuitenkaan pysty korjaamaan  satoa, huolehdi maatalousmaalla olevasta kasvustosta siten, että maatalousmaan kasvukunto säilyy hyvänä ja että maatalousmaalle on taas seuraavana vuonna mahdollista perustaa uusi kasvusto tai tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato.

Jos käytät nurmea laidunnukseen, maanpinnan on säilyttävä pääosin kasvipeitteisenä ja maaperän eroosio saa olla vain vähäistä.

Sängen poltto

Voit polttaa sängen ainoastaan kasvinterveyssyistä. Kasvinterveyssyitä ovat kasvitautien ja tuholaisten torjunta.

Taulukko 2. Puutarhakasvit, jotka voit kylvää myöhemmin kuin 30.6., jos kylvät niille esikasvin viimeistään 30.6. * esikasviakaan ei tarvita

Yksi- ja monivuotiset avomaalla leikko- ja kuivakukiksi viljeltävät koristekasvit

Vihannekset

  • mm. persilja, piparjuuri, *tilli, *pinaatti, *salaattikasvit, *kiinankaali, *kukkakaali, *parsakaali, *kyssäkaali
  • nauris, monivuotiset vihannekset (esim. maa-artisokka, raparperi, parsa)

Siemenmausteet

  • mm. korianteri, kumina ja sinapit

Mauste- ja lääkekasvit

  • mm. basilika, etelänarnikki, helokki, iisoppi, kamomillasaunio, kangasajuruoho, kehäkukka, keltakatkero, kesäkynteli, kissanminttu, koiruoho, kultapiisku, liperi, maraljuuri, maurinmalva, maustekirveli, maustemeirami, mintut, mäkikuisma, särmäkuisma, mäkimeirami, niittyhumala, nokkonen (ei kuitenkaan kuitunokkonen), punahattu, purasruoho, rakuuna, ratamot, reunuspäivänkakkara, rohtoraunioyrtti, rohtosormustinkukka, rohtovirmajuuri, ryytisalvia, saksankirveli, siankärsämö, sitruunamelissa, takiaiset, timjami, tuoksuampiaisyrtti, ukontulikukka, rohtotulikuka, unikko, öljyunikko, villasormustinkukka, väinönputki ja yrtti-iiso
Hoida pysyviä nurmia ja pysyviä laitumia

Pysyvät nurmet ja pysyvät laitumet ovat viljeltyä maatalousmaata. Toimi niin, että korjuu ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen on mahdollista.  Huo­leh­di py­sy­vien nur­mien  ja pysyvien laitumien kas­vin­suo­je­lus­ta ja estä rik­ka­kas­vien leviäminen kas­vin­vuo­ro­tuk­sen avul­la, me­kaa­ni­ses­ti, bi­o­lo­gi­ses­ti tai ke­mi­al­li­ses­ti. Huo­leh­di kasvus­tos­ta niin, että myös seuraa­va­na vuon­na loh­kol­le on mah­dol­lis­ta pe­rus­taa kas­vus­to tai tuot­taa kor­juu-ja mark­ki­na­kel­poi­nen sato.

Kyl­vä vii­meis­tään 30.6. Mi­kä­li poik­keuk­sel­li­set sää­olo­suh­teet es­tä­vät kyl­vä­mi­sen vii­meis­tään 30.6., kyl­vä heti olo­suh­tei­den sal­lies­sa. Poik­keuk­sel­li­sel­la sää­olo­suh­teel­la tar­koi­te­taan ti­lan­net­ta, jos­sa pit­kään jat­ku­nei­den run­sai­den sa­tei­den ja vä­häi­sen haih­dun­nan vuok­si pel­lon mär­kyys on es­tä­nyt kyl­vä­mi­sen.

Voit uusia pysyvän laitumen ja pysyvän nurmen kasvuston muokkaamalla ja kylvämällä heinä- ja nurmirehukasvien siemenillä. Voit ottaa pysyvän nurmen ja pysyvän laitumen myös muuhun viljelykäyttöön ja viljellä lohkolla muitakin kuin heinä- ja nurmirehukasveja, tällöin lohko ei ole enää pysyvää nurmea.  

Voit lannoittaa pysyviä laitumia ja pysyviä nurmia tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että voit lannoittaa alaa, mikäli korjaat pysyvältä laitumelta tai pysyvältä nurmelta sadon laiduntamalla tai muulla tavalla sadon korjaamalla. Noudata pysyvien laitumien typpilannoituksessa laitumia koskevia enimmäisarvoja (luku 4.1.5 , taulukko 8) mikäli lohko on laitumena. Jos korjaat lohkolta nurmisadon, voit lannoittaa nurmien enimmäismäärien mukaisesti  (luku 4.1.5 , taulukko 8). Mikäli olet sitoutunut ympäristökorvaukseen, tulee sinun noudattaa ympäristökorvauksen mukaisia tiukempia lannoitustasoja. Ympäristösitoumuksen lannoitustasot löydät sitoumusehdoista.

Jos käytät pysyvää laidunta tai pysyvää nurmea laidunnukseen, maanpinnan on säilyttävä pääosin kasvipeitteisenä ja maaperän eroosio saa olla vain vähäistä. Jos niität pysyvän laitumen tai pysyvän nurmen kasvuston, huomioi niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu.

Viherryttämistuen vaikutus pysyvien nurmien hoitoon Natura-alueella

Jos pysyvä nurmi sijaitsee Natura-alueella, et voi uudistaa kasvustoa muuta kuin erityisestä syystä ja uudistamiseen ei saa liittyä kyntämistä. Ilmoita uudistamisesta ja sen toteutustavasta kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle ennen uudistamisen aloittamista. Lisätietoja viherryttämistuen ehdoista löydät hakuoppaasta.

3.4. Huolehdi kesannoista

Kesantojen hoito kuuluu täydentäviin ehtoihin.

Kesantopelto = tuotantoon käyttämätön pelto, joka on viher-, sänki- tai avokesantoa

Viherkesanto = yksi- tai monivuotisilla nurmi-, riista-, maisema-, mesi-  tai niittykasveilla tai näiden kasvien siemenseoksilla, ei kuitenkaan yksinomaan viljalla, öljy- tai valkuaiskasveilla tai näiden kasvien siemenseoksella, kylvetty pelto

Avokesanto = pelto, joka on kasvukaudella ilman kasvipeitettä tai sänkeä

Sänkikesanto = pelto, joka on edellisen tai sitä vanhemman kasvukauden viljan, öljykasvien, kuitukasvien, palkokasvien tai siemenmaustekasvien sängen peittämää ja muokkaamatonta

Kesannointi on vapaaehtoista ja voit pääsääntöisesti hyödyntää kesantoja taloudellisesti. Viherkesantoa voidaan myös laiduntaa, jos pellon pinta säilyy nurmipeitteisenä. Jos olet ilmoittanut kesantopellon viherryttämistuen mukaiseksi ekologiseksi alaksi, voit hyödyntää kesantoa taloudellisesti ja laiduntaa sitä vasta 16.8. alkaen. Lisätietoja viherryttämistuen mukaisista ekologisista aloista löydät hakuoppaasta.

Säilytä kesannot maatalousmaana ja maatalouskäytön kannalta hyvässä kunnossa. Kesannoksi ilmoittamaasi alaa et voi käyttää kasvukauden aikana varastoalueena, esimerkiksi säilörehupaalien säilytykseen.

Kesantopellon kasvipeitteisyys

Pidä kesantopellot pääsääntöisesti viherkesantona tai sänkikesantona ja uusi niiden kasvusto tarvittaessa. Viherkesanto on vesien suojelun kannalta suositeltavin kesannointimuoto. Voit kasvattaa kesantopellolla nurmi-, riista-, maisema- ja niittykasveja sekä näiden kasvien seoskasvustoja.  Huomioi, että et voi kasvattaa viherkesannolla yksinomaan viljaa, öljy- tai valkuaiskasveja tai näiden kasvien seoskasvustoja. Et voi esimerkiksi ilmoittaa viherkesannoksi puhdasta kaura- /rapsi- /apilakasvustoa tai  näiden seoskasvustoa. Jos lisäät seokseen esimerkiksi nurmi- tai niittykasvin, on kasvusto hyväksyttävä viherkesannoksi.

Kylvä viherkesannon kasvusto viimeistään 30.6, jos peltolohkolla ei ole ennestään kylvettyä viherkesantoa.  Mikäli poikkeukselliset sääolosuhteet estävät kylvämisen viimeistään 30.6., kylvä heti olosuhteiden salliessa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt kylvämisen. Käytä kasvuston kylvössä riittävää määrää nurmi-, riista-, maisema-  tai niittykasvien siemeniä, jotta saat pellolle peittävän kasvuston.

Pidä pohjavesialueella kesantopellot kasvipeitteisinä. Jos perustat kesantopellon pohjavesialueelle, siemenseoksen painosta enintään 20 prosenttia voi olla apilan, virnan, sinimailasen, vuohenherneen, mesikän tai muun vastaavan typpeä sitovan kasvin siemeniä. Merkitse siemenseoksen sisältö lohkomuistiinpanoihin.

Estä kesantopelloilla rikkakasvien leviäminen. Voit torjua rikkakasvit kemiallisesti poikkeustilanteissa, jotka on lueteltu seuraavassa kappaleessa tai kasvuston päättämisen yhteydessä 1.9. alkaen tai 15.7. alkaen, jos kylvät kesantopellolle nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.  Ekologiseksi alaksi ilmoittamallasi kesannolla voit käyttää kasvinsuojeluaineita aikaisintaan 16.8, mikäli kylvät tai istutat alalle syyskylvöisen kasvin. Huomioi, että ekologiselle alalle ei siis kannata ilmoittaa pinta-alaa, jossa esiintyy runsaasti hukkakauraa tai jättiputkea, koska kasvinsuojelunaineiden käyttö on kielletty kesantokauden aikana.

Poikkeukset kesantojen kasvipeitteisyydestä

Jos ilmoitat kesannoksi lohkon, joka ei ole aikaisemmin ollut viljelykäytössä, on lohkon oltava ilmoitusvuonna viherkesantoa.

Muissa tapauksissa voit poiketa kesannon kasvipeitteisyysvaatimuksesta, jos parannat kesantopellon viljelykuntoa torjumalla vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja, teet lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä tai poikkeamiseen on joku muu erityinen syy. Lyhytaikaisia kunnostustoimenpiteitä ovat salaojitus, kalkitus, ojien kaivaminen ja perkaus sekä muut vastaavat toimenpiteet. Kasvipeitteisyysvaatimuksesta voit poiketa vain siinä laajuudessa kuin lyhytaikainen kunnostustoimenpide edellyttää. Kesantopellon kasvipeitteisyysvaatimuksesta voit poiketa myös silloin, kun kyseessä on alla olevan mukainen ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde.

Tilanteet, joissa ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet voidaan hyväksyä kesannon kasvipeitteisyysvaatimuksesta poikkeamiseen:

  1.  tuensaajan kuolema;
  2. tuensaajan pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan;
  3. tilaan merkittävällä tavalla vaikuttava ankara luonnonmullistus;
  4. tilan kotieläinrakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa;
  5. eläinkulkutauti tai kasvitauti, joka vahingoittaa viljelijän koko karjaa tai osaa siitä, tai vastaavasti viljelykasveja;
  6. koko tilan tai sen merkittävän osan pakkolunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollut ennakoitavissa hakemuksen jättöpäivänä.

Kesantopellon lannoitus

Et saa lannoittaa avo-, sänki- ja yksivuotista viherkesantoa. Voit lannoittaa monivuotista viherkesantoa ainoastaan perustamisen yhteydessä. Typpilannoitemäärä voi tällöin olla enintään 80kg/ha kivennäismailla tai 60kg/ha eloperäisillä mailla.   Huomaa myös, että ympäristösitoumuksen tehneillä tiloilla monivuotisen viherkesannon perustamisvaiheen lannoitukselle on alemmat raja-arvot. Ympäristösitoumuksen lannoitustasot löydät sitoumusehdoista.

Kesantopellon kasvuston päättäminen

Voit päättää kesantopellon kasvuston kemiallisesti tai mekaanisesti 1.9. alkaen. Jos kylvät kesantopellolle nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja, voit päättää kasvuston 15.7. alkaen. Kesantopellon muokkaus ja lannoitus on tehtävä tällöin kylvön tai istutuksen yhteydessä.

Jos olet il­moit­ta­nut ke­san­to­pel­lon vi­her­ryt­tä­mis­tu­en eko­lo­gi­sen alan ke­san­nok­si, voit päät­tää vi­her- ja sän­ki­ke­san­non aikaisintaan 16. 8., jos kyl­vät alal­le nur­mi­kas­ve­ja tai syk­syl­lä kyl­vet­tä­viä tai is­tu­tet­ta­via kas­ve­ja. Kas­vus­toa voit hyö­dyn­tää taloudelli­ses­ti ja lai­dun­taa 16.8. al­ka­en.

Taulukko 3. Kesantopeltojen täydentävien ehtojen vaatimukset sekä viherryttämistuen ekologisen alan kesannon vaatimukset

Toimi Viherkesanto Sänkikesanto Avokesanto
Luonnehdinta Yksi- tai monivuotinen kasvusto (nurmi-, riista-, maisema-, mesi- tai niittykasveja, ei kuitenkaan yksinomaan viljalla, öljy- tai valkuaiskasveilla tai näiden siemenseoksella kylvetty kasvusto)

Edellisen tai sitä aiempien vuosien vilja-, öljy-, palko- tai kuitukasvien tai siemenmausteiden sänki

  • pohjavesialueilla sallittu vain erityisistä syistä

Ilman kasvipeitettä ja ilman sänkeä oleva peltolohko

Avokesanto on sallittu

  • alalla, jolla torjutaan vaikeasti hävitettävää rikkakasvia
  • alalla, jolla tehdään lyhytaikaisia kunnostustoimia
  • ylivoimaisen esteen ja poikkeuksellisten olosuhteiden tapauksissa
  • jos poikkeamiseen on muu erityinen syy.

On suositeltavaa, ettet pidä avokesantoa valtaojien tai valtaojaa suurempien vesiuomien varsilla, tulvanalaisilla alueilla ja talousvesikaivojen ympärillä.

Kylvö Viimeistään 30.6. Sallittu Sallittu
Lannoitus

Vain monivuotisilla niiden perustamisen yhteydessä.

Sallittu kylvettäessä tai istutettaessa syyskylvöisiä kasveja.

Vain kylvettäessä tai istutettaessa syyskylvöisiä kasveja.  Vain kylvettäessä tai istutettaessa syyskylvöisiä kasveja. 
Niitto

Ei tarvitse välttämättä niittää vuosittain. 

  • Maatalousmaan avoimena säilymisestä on joka tapauksessa huolehdittava.

Ei tarvitse välttämättä niittää vuosittain. 

  • Maatalousmaan avoimena säilymisestä on joka tapauksessa huolehdittava.

Ei tarvitse välttämättä niittää vuosittain. 

  • Maatalousmaan avoimena säilymisestä on joka tapauksessa huolehdittava.
Muokkaaminen
  • Perustamisen yhteydessä
  • 1.9. alkaen
  • Aikaisintaan 15.7., jos pellolle kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
  • 1.9. alkaen
  • Aikaisintaan 15.7., jos pellolle kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
 
  • Jos kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja tai jos tehdään viljelykuntoa parantavia toimenpiteitä, esim. vaikeiden rikkakasvien torjuntaa.
  • Jos avokesanto kylvetään.
 
Päättäminen (mekaanisesti tai kemiallisesti)
  • 1.9. alkaen
  • Aikaisintaan 15.7., jos pellolle kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
  • 1.9. alkaen
  • Aikaisintaan 15.7., jos pellolle kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
-
Jos käytät alaa viherryttämistuen ekologisena alana, huomioi lisäksi nämä:
  • Efa-kesannon päättäminen mekaanisesti tai kemiallisesti 16.8. alkaen, jos pelto on ilmoitettu viherryttämistuen ekologiseksi alaksi ja alalle kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
  • Efa-kesannon päättäminen mekaanisesti tai kemiallisesti 16.8. alkaen, jos pelto on ilmoitettu viherryttämistuen ekologiseksi alaksi ja alalle kylvetään nurmikasveja tai syksyllä kylvettäviä tai istutettavia kasveja.
-
Lyhytaikaiset kunnostustoimenpiteet

Vain niiden vaatiman alan laajuudessa

  • salaojitus, kalkitus, ojien kaivaminen ja perkaus tai muut vastaavat toimenpiteet

Vain niiden vaatiman alan laajuudessa

  • salaojitus, kalkitus, ojien kaivaminen ja perkaus tai muut vastaavat toimenpiteet

Vain niiden vaatiman alan laajuudessa

  • salaojitus, kalkitus, ojien kaivaminen ja perkaus tai muut vastaavat toimenpiteet
Taloudellinen hyödyntäminen

Sallittu pääsääntöisesti

  • Säilyttävä maatalousmaana ja maatalouskäytönnön kannalta hyvässä kunnossa.
  • Laiduntaminen sallittu jos pellon pinta säilyy heinä- ja nurmipeitteisenä.
  • Säilörehupaalien tms. pitkäaikaisesti peittämä ala ilmoitetaan tilapäisesti viljelemättömänä.
  • Jos on ilmoitettu viherryttämistuen ekologiseksi alaksi, sitä ei voi käyttää maataloustuotantoon ajalla 1.1.–16.8.

Sallittu pääsääntöisesti

  • Säilyttävä maatalousmaana ja maatalouskäytönnön kannalta hyvässä kunnossa.
  • Säilörehupaalien tms. pitkäaikaisesti peittämä ala ilmoitetaan tilapäisesti viljelemättömänä.
  • Jos on ilmoitettu viherryttämistuen ekologiseksi alaksi, sitä ei voi käyttää maataloustuotantoon ajalla 1.1.–16.8.

Sallittu pääsääntöisesti

  • Säilyttävä maatalousmaana ja maatalouskäytönnön kannalta hyvässä kunnossa.
  • Säilörehupaalien tms. pitkäaikaisesti peittämä ala ilmoitetaan tilapäisesti viljelemättömänä.
  • Jos on ilmoitettu viherryttämistuen ekologiseksi alaksi, sitä ei voi käyttää maataloustuotantoon ajalla 1.1.–16.8.

3.5. Säilytä maisemapiirteet

Manner-Suomi

Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n 1 momentin 9 kohdan perusteella. Jos ne kasvavat maatalousmaalla olevan peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella enintään 0,2 hehtaarin alalla, ne voidaan sisällyttää mukaan peruslohkon pinta-alaan. Ilmoita  kohteet lomakkeella 442.

Suojelupäätöksiä tekevät Manner-Suomessa  ELY-keskukset. Tällaisten suojelukohteiden maisemaa hallitsevat puut ovat järeärunkoisia, iäkkäitä, usein monihaaraisia ja laajalatvuksisia. Männyn, kuusen, koivun ja tammen rungon läpimitta tulee olla 1,3 m korkeudella vähintään 60 cm ja muiden puulajien vähintään 40 cm Suojeltuja alueita ei saa raivata pelloksi tai muuten muuttaa. Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5. – 30.7.

Jos suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen luonnonarvot ovat hävinneet, voidaan alueen suojelu lakkauttaa ELY-keskuksen päätöksellä.

Säilytä myös enintään 0,2 hehtaarin suuruiset luonnonmuistomerkit, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 23 §:n perusteella. Jos ne ovat peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella, ne voidaan sisällyttää mukaan peruslohkon pinta-alaan. Ilmoita kohteet lomakkeella 442. Luonnonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita vastaavia luonnonmuodostumia, jotka on suojeltu kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun syyn perusteella. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensä merkitty myös maastoon. Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5 – 30.7.

Kunnan ympäristöviranomaiset tekevät suojelupäätöksiä yksityismailla sijaitsevista kohteista maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella. Luonnonmuistomerkkejä ei saa vahingoittaa tai poistaa.

Jos luonnonmuistomerkin suojelulle ei ole enää perusteita tai jos rauhoitus estää yleisen edun kannalta merkittävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen, voi kunta omistajan hakemuksesta tai ELY-keskuksen esityksestä lakkauttaa luonnonmuistomerkin suojelemisen. Hakemuksesta on hankittava ELY-keskuksen lausunto. Jos asia on tullut vireille ELY-keskuksen esityksestä, alueen omistajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Ilmoita hallitsemallasi alalla olevat kohteet kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Lohkojen välisellä alueella olevat kohteet ilmoittaa alueen haltija. Tee kohteiden ilmoittaminen päätukihaun yhteydessä lomakkeella 442.

Ahvenanmaa

Säilytä puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnonsuojelusta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 1998:113) 5 §:n 8 kohdan perusteella, jos ne kasvavat maatalousmaalla olevan peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella enintään 0,2 hehtaarin alalla. Suojeltujen puiden tulee olla Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (ÅFS 113/1998) 5 §:n kohdan 8 mukaisesti tammia, vaahteroita tai haapoja, joiden läpimitta mitattuna 130 cm korkeudelta on vähintään 170 cm, tai katajia, joiden korkeus on yli 6 m. Suojelukohteista tulee olla aluerajaus, jonka maakuntahallitus voi määritellä alueen maanomistajan tai haltijan pyynnöstä. . Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5. – 31.7.

Säilytä myös luonnonmuistomerkit, jotka on suojeltu luonnonsuojelusta annetun Ahvenanmaan maakuntalain (ÅFS 1998:82) 6§:ssä, jos ne ovat peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella. Luonnonmuistomerkit ovat puita, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita vastaavia luonnonmuodostumia, jotka on suojeltu kauneuden, harvinaisuuden, maisemallisen merkityksen, tieteellisen arvon tai muun syyn perusteella. Suojellut luonnonmuistomerkit on yleensä merkitty myös maastoon. Älä leikkaa maisemapiirteiden puita lintujen pesimäaikaan 1.5. – 31.7.

3.6. Selvitä, tarvitsetko lupaa kasteluveden ottoon

Kun käytät vettä maatalousmaan kasteluun, selvitä ELY-keskuksesta tai kunnan ympäristölupaviranomaiselta ennen vedenottoa, tarvitsetko siihen vedenottoluvan. Lupaehtojen noudattaminen kuuluu täydentäviin ehtoihin, jos lupa tarvitaan.

Tarvitset luvan veden ottamiseen vesistöstä  vesilain (587/2011) (Ahvenanmaalla ÅFS 61/1996) mukaan esimerkiksi silloin, kun vettä ei riitä tarpeeksi niille vesialueen omistajille tai osakkaille, jotka ottavat vettä. Myös yli 250m3/vrk pohjavedenotto edellyttää vesilain mukaista lupaa. Vedenotosta tulee lisäksi ilmoittaa ELY-keskukselle, jos otettava määrä on yli 100 m3/vrk.

3.7. Suojele pohjavettä

Pohjaveden kaikenlainen pilaaminen on kielletty ympäristönsuojelulailla (527/2014). Ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästäminen suoraan tai välillisesti pohjaveteen on kielletty valtioneuvoston asetuksella 1022/2006. Viljelijän on oman tilansa osalta huolehdittava, ettei tilan toiminnasta aiheudu edellä mainitun asetuksen (1022/2006) liitteessä E mainittujen ympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden suoria tai epäsuoria päästöjä pohjaveteen, (esim. polttoaineista, voiteluaineista, kasvinsuojeluaineista). Huomioi vaatimus kaikessa tilasi maataloustoiminnassa ja koko maatalousmaalla, myös niillä alueilla, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella. Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet, joita ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen, on lueteltu taulukossa 4.

Huolehdi, ettei tilallasi ole esimerkiksi vuotavia kasvinsuojeluainesäiliöitä, öljysäiliöitä, jäteöljykanistereita tai –tynnyreitä, hylättyjä ajoneuvoja tai muita laitteita, joista voi aiheutua kasvinsuojeluaineiden tai hiilivetyjen suoria tai epäsuoria päästöjä pohjaveteen. Huolehdi myös, ettei kasvinsuojeluaineiden varastoinnista, säiliöiden täyttämisestä tai ruiskujen pesusta aiheudu suoria tai välillisiä päästöjä pohjaveteen.

Selvitä pohjavesialueen sijainti

Pohjavesialueiden käytön rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä, joilla on maatalousmaata pohjavesialueella. Selvitä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta, sijaitseeko jokin lohkoistasi pohjavesialueella. Pohjavesialueiden rajaukset ovat kaikkien saatavilla myös Internetistä ympäristöhallinnon palvelusta. Jos jokin lohko on pohjavesialueella vain osittain, tulee lohkon pohjavesialueella olevalla osalla noudattaa pohjavesialuetta koskevia rajoituksia. Tästä alueesta voi tehdä oman kasvulohkonsa. Huomaa, että kuntasi ympäristönsuojelumääräyksissä tai mahdollisessa tilan ympäristöluvassa tai muussa luvassa on voitu antaa tarkempia rajoituksia pohjavesialueen viljelystä, esimerkiksi lannan levityksestä, kuin mitä täydentävät ehdot edellyttävät. Eri kunnissa määräykset voivat olla erilaiset.

Taulukko 4. Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (valtioneuvoston asetus 1022/2006).

Pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmiin kuuluvat vaaralliset aineet, joita ei saa päästää pohjaveteen (valtioneuvoston asetus 1022/2006)
  • Organohalogeeniyhdisteet ja aineet, jotka vesiympäristössä voivat muodostaa sellaisia yhdisteitä
  • Orgaanofosforiyhdisteet
  • Orgaaniset tinayhdisteet
  • Aineet ja valmisteet tai niiden hajoamistuotteet, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisiä tai mutageenisiä ominaisuuksia tai ominaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa steroidien tuotantoon, kilpirauhaseen, lisääntymiseen tai muihin sisäeritykseen liittyviin toimintoihin vesiympäristössä tai sen välityksellä
  • Hiilivedyt sekä pysyvät, kertyvät ja myrkylliset orgaaniset aineet
  • Syanidit
  • Metallit ja niiden yhdisteet
  • Arseeni ja sen yhdisteet 
  • Biosidit ja kasvinsuojeluaineet
  • Suspendoituneet aineet
  • Rehevöitymistä aiheuttavat aineet (erityisesti nitraatit ja fosfaatit)
  • Happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK)
  • Piiyhdisteet
  • Fluoridit 
  • Aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta

4. Ympäristöön liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset

Ympäristöön liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset

  • Lannan ja lannoitteiden käyttö ja varastointi
  • Luonnon suojeleminen maatalousmaalla

4.1 Käsittele lantaa ja lannoitevalmisteita huolellisesti

Lannan ja lannoitevalmisteiden sisältämät ravinteet voivat pilata pinta- ja pohjavesiä. Siksi lannan käytölle ja varastoinnille sekä  muiden maataloudessa lannoitteina käytettävien aineiden käytölle on rajoituksia, jotka perustuvat valtioneuvoston asetukseen (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta muutoksineen. Rajoitukset koskevat kaikkia viljelijöitä.

Huomioithan, että valtioneuvoston asetuksessa eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) muutoksineen on myös muita vaatimuksia, joita sinun täytyy noudattaa, mutta jotka eivät kuulu täydentäviin ehtoihin.

Ympäristöministeriö on laatinut vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin lannan käsittelystä ja käytöstä (pdf)

4.1.1 Noudata lannan varastointia koskevia määräyksiä

Tilalla, jolla kertyy lantaa tuotantoeläinten pidosta, tulee olla lannan varastointitila. Tilan lantalaan pitää mahtua 12 kuukauden aikana kertyvä lanta lukuun ottamatta lantaa, joka jää laidunnuksessa laitumelle laidunkauden aikana. Nautojen osalta voidaan ottaa huomioon enintään neljän kuukauden aikana laitumelle jäävä lanta.

Ympärivuotisesti ulkona kasvatettavilla nautalajeilla voidaan huomioida koko ulkona vietetty kausi lantalatilavuusvaatimusta laskettaessa. Huomioi kuitenkin, että ulkotarhoista, erityisesti ruokinta- ja juottopaikoilta, sekä alueilta, joilla eläimet yleisesti viihtyvät, on säännöllisesti poistettava lanta ja se lanta on varastoitava lantalassa.

Mikäli eläimet ovat yöt eläinsuojassa, voi laidunkaudesta huomioida vain puolet lantalatilavuutta laskettaessa, nautojen osalta kaksi kuukautta. Jaloittelualueilta ja pysyvistä ruokintapaikoista säännöllisesti kerätylle lantamäärälle, jota ei voida suoraan hyödyntää lannoitteena, tulee olla lannan varastointitila.

Voit ottaa huomioon lantalan vähimmäistilavuuden laskemisessa viljelijöiden yhteislantalat ja pihattojen kuivikepohjat. Pienempi lantalakoko on mahdollinen myös, jos luovutat lantaa toiselle viljelijälle varastoon tai heti hyötykäytettäväksi, tai jos luovutat lantaa sellaiselle hyödyntäjälle (esim. kompostointi- tai biokaasulaitos), jolla on ympäristönsuojelulain mukainen lupa ottaa lantaa vastaan.

Eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annetun asetuksen 1250/2014 mukaiset lantalan mitoitusperusteet on esitetty taulukossa 5. Taulukossa on esitetty ohjetilavuudet eri tuotantoeläinten virtsalle, lietelannalle, kuivalannalle ja kuivikelannalle. Lannan prosessoimisen vaikutukset vaadittuun varastointitilan kokoon on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 5. Lantaloiden ohjetilavuudet 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä/eläinpaikkaa kohti lantatyypeittäin (m3/eläin/vuosi, ilman sadevettä). 

Sadevettä varten taulukon 1 mukaan laskettuun liete- ja virtsasäiliötilavuuteen lisätään säiliökorkeutta vähintään 300mm, jos säiliön kate on toteutettu kuorettumalla, ja vähintään 500mm, jos säiliö on varustettu muulla kelluvalla katteella kuin kuorettumalla. Lisäksi kelluvaa, lietteen pinnalle lisättävää irtonaista katetta varten säiliökorkeutta lisätään vähintään 100mm. Jos liete- tai virtsasäiliöön johdetaan muita nesteitä kuin eläinsuojan pesuvesiä, kuten säiliörehun puristenesteitä, on se otettava säiliön mitoituksessa huomioon. 

Eläin

Lietelanta

Kuivikelanta, kuivikepohja-lanta Kuivalanta Virtsa
Lypsylehmä (8500kg)1 25,5 28,6 15,8 8,7
Hieho 8,5 13,4 6,6 2,9
Emolehmä 19,0 20,4 16,9 1,9
Lihanauta, sonni 12,1 12,9 10,1 1,7

Lehmävasikka 6-12 kk

7,2 9,7 6,1 1,7

Lehmävasikka < 6kk

3,6 6,1 3,1 1,1

Sonnivasikka 6-12 kk

9,5 12,1 8,0 2,1

Sonnivasikka < 6 kk

4,7 7,1 4,0 1,3
Lihasika 2,3 2,4 3,0 1,0 1,6
Emakko ja porsaat4 9,3 10,7 2,2 6,8
Emakkojen porsaat satelliittisikalassa5 12,7 15,5 3,5 10,4
Joutilasemakko 3,9 4,9 1,6 2,7
Vieroitettu porsas6 1,2 1,6 0,6 0,8
Karju (täysikasvuinen) 4,9 6,1 1,8 3,5
Broileri2 - 0,015 - -
Munituskana, broileriemo - 0,04 - -
Kalkkuna2 - 0,06 - -
Ankka, hanhi2 - 0,04 - -
Sorsa2 - 0,025 - -
Lampaat ja karitsat - 1,3 - -
Vuohet ja kilit  - 1,3 - -
Karitsat ja kilit 3-9 kk7 - 1,3 - -

Karitsat ja kilit 6-9 kk7

- 0,6 - -

Hevonen >150cm

- 17,0 - -

Poni 120-150cm

- 12,0 - -

Pienponi <120cm

- 8,0 - -

Minkki, hilleri

- 0,25 - -

Kettu, supi

- 0,5 - -

Alkuperäisnautarotu: Lypsylehmä

- 22,3 - -

Alkuperäisnautarotu: Emolehmä

- 15,9 - -

Alkuperäisnautarotu: Hieho

- 11,7 - -

Alkuperäisnautarotu: Sonni

- 11,9 - -

Alkuperäisnautarotu: Lehmävasikka 6-12kk

- 8,5 - -

Alkuperäisnautarotu: Sonnivasikka 6-12kk

- 9,4 - -

Alkuperäisnautarotu:
Vasikka < 6kk

- 5,3 - -

1 Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitetty suurempia varastotilavuuksia.

2 Eläinpaikkaa kohti.

3 Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja.

4 Normaali emakkosikala. Porsaat mukana noin 11 viikon ikään asti.

5 Koskee satelliittisikalaa. Lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa on vähintään kahdeksan porsituskertaa vuodessa. Porsaat huomioidaan noin viiden viikon vieroitusikään asti.

6 Porsas välikasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa.

7 Kasvatuksessa, kaksi kasvatuserää vuodessa. 

Taulukko 6. Lannan prosessoinnin vaikutus vaadittuun varastointitilan kokoon.

Lannan käsittely biokaasulaitoksessa ei merkittävästi muuta lannan määrää, joten voit soveltaa suoraan taulukkoa 5 näille lantalaaduille.

Jakeistuksessa eli separoinnissa lietelannasta erottuu neste- ja kuivajae. Molemmille jakeilla on oltava erilliset varastot. Kun lasket jakeiden vaatimia varastointitiloja, lähtökohtana voit käyttää molemmilla taulukon 5 mukaista tilalla syntyvää lietelannan määrää. Jakeiden määrät ja niiden vaatimat varastojen koot riippuvat jakeistuksessa käytetyn laitteen erotustehosta ja raakalietteen ominaisuuksista. Erotuslaitteita ovat esimerkiksi nauhapuristin, rumpuseula ja ruuvipuristin. Edellä mainituilla laitteilla on erilaisia erotustehoja laitteesta riippuen. Käytä eri jakeiden määrien laskennassa laitteen valmistajan antamaa erotustehoa.

Laskentaesimerkki:

Tilalla on 50 emolehmää, jotka tuottavat lietelantaa vuodessa yhteensä 950 kuutiota. Lietelanta jakeistetaan nauhapuristimella, jonka erotustehoksi valmistaja on antanut 27%. Jakeistuksessa muodostuu 27%x950m³ = 257m³ kuivajaetta. Loppuosa eli 693m3 on nestejaetta.

Mitoita lantavarastot näiden määrien mukaan. Huomioi myös taulukon 5 yhteydessä esitetyt vaatimukset sadevesille ja mahdolliselle kelluvalle katteelle.

Jos sinulla on jo olemassa oleva lantala tai jos rakennuslupahakemuksesi on tullut vireille ennen 1.4.2015, sovelletaan lantalatilavuusvaatimuksissa edelleen valtioneuvoston asetuksen maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) mukaista taulukkoa 7.

Taulukko 7. Kuivalannan sekä virtsa- ja lietesäiliön ohjetilavuudet (m3) 12 kuukauden varastoimisaikaa varten eläintä (eläinpaikkaa) kohti asetuksen 931/2000 mukaan.

Eläinlaji Kuivikelanta Virtsa Lietelanta Kuivikelanta + kuivikkeeseen imeytettynä
Lypsylehmä*** 12,0 8,0 24,0 24,0
Hieho, emolehmä, lihanauta, siitossonni 9,0 4,0 15,0 15,0
Nuorkarja < 6 kk 2,4 1,2 4,0 4,0
Emakko porsaineen**** 3,0 3,5 7,0 8,3
Satelliittiemakko porsaineen***** 4,4 5,2 9,6 12,0
Lihasika* (x), siitossika 0,7 1,0  2,0 2,4
Joutilas emakko** 0,8 1,2 2,4 2,4
Vieroitettu porsas*(xx) 0,5 0,5 1,0 1,2
Hevonen - - - 12,0
Poni - - - 8,0
Lammas, uuhi karitsoineen, vuohi, kuttu kileineen 1,5 - - 1,5
Lattiakana, broileriemo 0,05 - - 0,05
Häkkikana 0,05 - - 0,05
Kalkkuna* 0,03 - - 0,03
Broileri, kananuorikko* 0,015 - - 0,015
Ankka, hanhi* 0,04 - - 0,04
Sorsa* 0,025 - - 0,025

* Eläinpaikkaa kohti vuodessa

** Koskee ns. emakkorenkaiden keskusyksikköä; eläinpaikkaa kohti vuodessa

*** Korkeatuottoisille karjoille suositellaan taulukossa esitettyjä suurempia varastotilavuuksia

**** Porsaat mukana n. 11 viiko ikään asti (normaali emakkosikala) 

***** Koskee satelliittisikalaa, lantamäärät emakkopaikkaa kohti, kun emakkopaikassa porsituksia 8 tai enemmän vuodessa; porsaat huomioidaan vieroitusikään (n. 5 viikkoa) asti

(x) Koskee lihasikoja, joiden keskimääräinen teuraspaino on enintään 90kg. Jos teuraspaino on suurempi, käytetään joutilaan emakon arvoja. 

(xx) Porsas kasvatuksessa, ikävaihe 5-11 viikkoa

Jos kui­va­lan­taa syn­tyy ti­lal­la enin­tään 25 m3 vuo­des­sa tai jos va­ras­toit ker­ral­laan enin­tään 25 m3 kui­va­lan­taa, voit va­ras­toi­da lan­nan tii­viil­lä siir­to­la­val­la tai muul­la vas­taa­val­la alus­tal­la, joka on ka­tok­ses­sa tai joka ka­te­taan peit­teel­lä.

Jos vas­taan­otat ja va­ras­toit lan­taa, tu­lee si­nul­la olla lan­ta­la, joka on mi­toi­tet­tu vuo­sit­tain vas­taan­o­tet­ta­van mää­rän mu­kaan. Lanta­laa ei tar­vi­ta, jos säi­ly­tät kui­va­lan­taa tai or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta, joi­den kui­va-aine­pi­toi­suus on vä­hin­tään 30 %, pellolla le­vi­tys­ai­ka­na kor­kein­taan nel­jä viik­koa levitystä odottamassa.

4.1.2 Kuivalannan varastointi poikkeustilanteessa

Kui­va­lan­taa, jon­ka kui­va-aine­pi­toi­suus on vä­hin­tään 30 %, voit va­ras­toi­da au­mas­sa työ­tek­ni­sen tai hy­gi­ee­ni­sen syyn niin vaatiessa.

Työ­tek­ni­sel­lä syyl­lä tar­koi­te­taan esi­mer­kik­si keli­rik­koa tai lan­ta­la­lait­tei­den rik­kou­tu­mis­ta. Hy­gi­ee­ni­se­nä syy­nä voi­daan pi­tää esimer­kik­si lan­nan si­säl­tä­mää tau­din­ai­heut­ta­jaa, ku­ten sal­mo­nel­laa, listeriaa tai muu­ta tau­tia. Jos pe­rus­tat lan­ta-au­man hygieeni­sen syyn vuok­si, tu­lee syy olla aina eläin­lää­kä­rin hy­väk­sy­mä.

Lan­ta-au­mas­sa va­ras­toin­nis­ta ei saa ai­heu­tua ve­sis­tön pi­laan­tu­mis­ta tai sen vaa­raa. Va­ras­toin­ti au­mas­sa on aina kiel­let­ty pohjavesi­a­lu­eel­la ja tul­van­a­lai­sel­la alu­eel­la.

Si­joi­ta auma kan­ta­val­le pel­to­a­lu­eel­le. Jos pel­to on kal­te­va, si­joi­ta auma lä­hel­le pel­lon ylä­reu­naa. Au­maa ei saa si­joit­taa alle 100 met­rin etäi­syy­del­le ve­sis­tös­tä, val­ta­o­jas­ta tai ta­lous­vesi­kai­vos­ta eikä alle vii­den met­rin etäisyy­del­le ojas­ta. Le­vi­tä au­man poh­jal­le vä­hin­tään 20 cm:n nes­tet­tä si­to­va ker­ros, esi­mer­kik­si tur­vet­ta, ja pei­tä auma tii­viil­lä peit­teel­lä. Pois­ta au­man­teko­paikal­ta lumi ja muo­toi­le alus­ta si­ten, että nes­tei­den pää­sy ympä­ris­töön es­tyy. Uu­den au­man saat si­joit­taa sa­mal­le pai­kal­le kah­den väli­vuo­den jäl­keen.

Sijoita yhteen aumaan vähintään yhden hehtaarin alalle tai enintään koko lohkolle ja siihen rajautuville lohkoille levitettävä määrä lantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta. Levitä aumaan varastoitu lanta tai orgaaninen lannoitevalmiste viimeistään vuoden kuluttua auman perustamisesta.

Huo­mi­oi le­vit­tä­mi­ses­sä myös muut lan­nan le­vi­tyk­seen liit­ty­vät vaa­ti­muk­set, jot­ka on ker­rot­tu op­paan lu­vuis­sa 4.1.2 -4.1.6.

Jos va­ras­toit kui­va­lan­taa eläin­lää­kä­rin hy­väk­sy­män hy­gi­ee­ni­sen syyn vuok­si au­mas­sa, ei aumattua lantaa ole välttämätöntä levittää viimeistään vuoden kuluttua auman perustamisesta. Täl­löin myöskään au­maan sijoitetta­van kui­va­lan­nan mää­rää ei ole ra­joi­tet­tu.

Il­moi­ta kun­nan ym­pä­ris­tön­suo­je­lu­vi­ran­o­mai­sel­le kui­va­lan­nan va­ras­toin­nis­ta au­mas­sa 14 vuo­ro­kaut­ta en­nen va­ras­toin­nin aloittamis­ta. Kun­nan ym­pä­ris­tön­suo­je­lu­vi­ran­o­mai­nen suo­rit­taa tar­vit­ta­es­sa tar­kas­tuk­sen en­nen auma­va­ras­toin­nin aloittamista. Edel­lä mai­nit­tu vaa­ti­mus ei kuu­lu täy­den­tä­viin eh­toi­hin, mut­ta täy­tyy sil­ti huomi­oi­da.

4.1.3 Noudata rakenteellisia vaatimuksia

Lan­nan ja pak­kaa­mat­to­mien or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den va­ras­toin­ti­ti­lo­jen, lan­ta­kou­ru­jen ja mui­den lannan joh­ta­mi­seen tar­koi­tet­tu­jen ra­ken­tei­den tu­lee olla vesi­tii­vii­tä.

Ra­ken­tei­den ja lait­tei­den tu­lee olla sel­lai­sia, ett­ei lan­nan tai or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den siir­ron, käsittelyn ja va­ras­toin­ti­tilan tyh­jen­nyk­sen ai­ka­na pää­se nes­tei­tä ym­pä­ris­töön. Tee kuor­maus kova­poh­jai­sel­la alus­tal­la, joka kestää koneiden painon ja liikkumisen ja jolta voidaan tarvittaessa kerätä varissut tai imeytynyt lanta tai orgaaninen lannoitevalmiste talteen.

Pysyvien ruokintapaikkojen tulee olla katetuttuja ja tiivispohjaisia ja niille kertyvä lanta on poistettava riittävän usein. Kattamisvaatimus ei kuitenkaan koske toiminnallisesti eläinsuojan yhteydessä sijaitsevien ulkotarhojen ja jaloittelualueiden pysyviä ruokintapaikkoja.

Hoi­da ja­loit­te­lu­a­lu­ei­ta si­ten, ett­ei pin­ta- ja poh­ja­ve­siin ai­heu­du ra­vin­ne­pääs­tö­jä.

Ota säi­lö­re­hun val­mis­tuk­ses­sa syn­ty­vä pu­ris­te­nes­te tal­teen ja va­ras­toi se tii­viis­sä säi­li­ös­sä tai vie se käsiteltäväk­si puhdistamoon.

4.1.4 Noudata lannanlevityksen rajoituksia

Le­vi­tä lan­noit­teet pel­lol­le si­ten, että va­lu­mia ve­siin ei ta­pah­du eikä poh­ja­maa tii­vis­ty. Ota lan­noi­tuk­ses­sa huomi­oon keskimääräinen sato­taso, vil­je­ly­vyö­hy­ke, kas­vin­vuo­ro­tus ja maa­laji.

Lannoitettavan lohkon maalaji on määritettävä. Ympäristösitoumuksen ehtona on voimassaoleva viljavuustutkimus, jossa myös maalaji on analysoitu. Mikäli et ole tehnyt ympäristösitoumusta ja sinulla ei ole sen vaatimuksena olevaa viljavuustutkimusta, on maalaji joko tutkittava itse, jos sinulla on tähän riittävä ammattitaito tai analyysi on teetettävä erikseen.

Älä le­vi­tä lan­noit­tei­ta kos­kaan lumi­peit­tei­seen tai rou­taan­tu­nee­seen eikä ve­den kyl­läs­tä­mään maa­han.

Lan­nan ja or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den le­vit­tä­mi­nen pel­lol­le on kiel­let­ty 1.11. – 31.3. vä­li­se­nä ai­ka­na. Voit poiketa lannan levittämisen kieltoajasta ja levittää lantaa marraskuun loppuun asti tilanteissa, joissa lantaa ei ole voitu hyödyntää lannoitteena pellolla kasvukauden aikana poikkeuksellisen sääolosuhteen vuoksi. Poikkeuksellisena sääolosuhteena pidetään tilannetta, jossa pitkään jatkuneiden runsaiden sateiden ja vähäisen haihdunnan vuoksi pellon märkyys on estänyt lannan syyslevityksen viimeistään lokakuussa.

Jos levität lantaa marraskuussa, tee siitä ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle lokakuun loppuun mennessä. Ilmoitusvaa­ti­mus ei kuu­lu täy­den­tä­viin eh­toi­hin, mut­ta täy­tyy sil­ti huo­mi­oi­da.

Voit säi­lyt­tää kui­va­lan­taa ja or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta, joi­den kui­va-aine­pi­toi­suus on 30 %, pel­lol­la nel­jä viik­koa le­vi­tys­tä odot­ta­mas­sa sallitun le­vi­tys­ajan puitteissa.

Jos le­vi­tät pel­lon pin­taan lan­taa tai or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta, pi­tää lan­ta mul­la­ta tai pel­to kyn­tää vuo­ro­kau­den si­säl­lä levityk­ses­tä. Jos le­vi­tät lan­nan tai or­gaa­ni­sen lan­noi­te­val­mis­teen kas­vus­toon let­ku­le­vit­ti­mel­lä tai haja­le­vi­tyk­se­nä, ei multaamis­ta edel­ly­te­tä.

Jos säi­ly­tät pel­to­loh­kon tal­ven yli kas­vi­peit­tei­se­nä, lan­taa ja or­gaa­ni­sia lan­noi­te­val­mis­tei­ta saa 15.9. al­ka­en le­vit­tää loh­kol­le vain si­joit­ta­mal­la, ell­ei ky­sees­sä ole syys­vil­jan kyl­vöä edel­tä­vä lan­nan le­vi­tys.

Ve­sis­tö­jen var­sil­la teh­tä­vää lan­noi­tus­ta on ra­joi­tet­tu. Lan­noi­tus on kiel­let­tyä vii­si met­riä lä­hem­pä­nä ve­sis­töä. Seu­raa­van viiden met­rin vyö­hyk­keel­lä ve­sis­tös­tä lan­nan ja or­gaa­nis­ten lan­noi­te­val­mis­tei­den pin­ta­le­vi­tys on kiel­let­ty, ell­ei pel­toa muo­ka­ta vuorokau­den ku­lu­es­sa le­vi­tyk­ses­tä. Edellä mainitut lannoitus- ja pintalevityskiellot eivät kuitenkaan estä kotieläinten laiduntamista kyseisillä alueilla.

Pel­to­loh­kon osil­la, joi­den kal­te­vuus on vä­hin­tään 15 pro­sent­tia, lie­te­lan­nan, virt­san ja nes­te­mäis­ten orgaanisten lan­noi­te­valmistei­den le­vit­tä­mi­nen muul­la ta­voin kuin si­joit­ta­mal­la on aina kiel­let­ty. Peltolohkon osalla tarkoitetaan vähintään 25 aarin (0,25 ha) alaa. Kal­te­vil­le pel­to­loh­kon osil­le le­vi­tet­tä­vät muut lan­nat ja or­gaa­ni­set lan­noi­te­val­mis­teet on muo­kat­ta­va maa­han kahden­tois­ta tun­nin si­säl­lä le­vi­tyk­ses­tä.

Jos käy­tät säi­lö­re­hun pu­ris­te­nes­tei­tä ja ja­loit­te­lu­a­lu­ei­den va­lu­ma­ve­siä lan­noit­tee­na, tu­lee nii­den käy­tös­sä nou­dat­taa myös edel­lä mai­nit­tu­ja lan­noit­tei­ta kos­ke­via le­vi­tys­ra­joi­tuk­sia.

4.1.5 Noudata typpilannoituksen enimmäismääriä

Tuotantoeläinten lannassa ja lantaa sisältävissä orgaanisissa lannoitevalmisteissa vuosittain levitettävä kokonaistypen määrä saa olla enintään 170 kg/ha.

Noudata typpilannoituksessa liukoisen typen käyttömäärille annettuja enimmäisrajoja. Liukoisen typen enimmäismääriin sisältyvät epäorgaanisissa lannoitteissa, tuotantoeläinten lannassa, mukaan lukien eläinten laiduntaessa syntyvä lanta, sekä orgaanisissa lannoitevalmisteissa annettu liukoinen typpi.

Typpilannoituksen kasvilajikohtaiset enimmäismäärät on esitetty taulukossa 8. Laidunnukseen käytettävillä peltolohkoilla laitumelle jäävän lannan sisältämä typpi on otettu huomioon taulukossa typpilannoituksen enimmäismäärissä.

Jos liukoisen typen lannoitusmäärä ylittää 150 kg/ha vuodessa, on määrä jaettava vähintään kahteen erään. Levittämisen välillä  on oltava vähintään kaksi viikkoa.

Syksyllä 1.9. alkaen tuotantoeläinten lannassa ja orgaanisissa lannoitevalmisteissa levitettävän liukoisen typen määrä saa olla enintään 35 kg/ha. Syksyllä levitetyn liukoisen typen määrä huomioidaan kokonaisuudessaan osana seuraavan viljelykasvin lannoitusta.

Taulukko 8. Liukoisen typen vuotuiset kasvilajiryhmäkohtaiset enimmäismäärät (kg/ha).

Kasvi Kivennäismaat (kg/ha) Eloperäiset maat (kg/ha)
Ohra, kaura ja seosviljat 160 120
Kevätvehnä 170 130
Syysruis

syksyllä 30

keväällä 150

syksyllä 30

keväällä 120

Kevätruis 160 120
Syysvehnä, ruisvehnä ja spelttivehnä

syksyllä 30

keväällä 170

syksyllä 30

keväällä 140

Muut viljat, niiden seokset ja muut peltokasvit 160 120
Nurmet 250 210
Laitumet 210 170
Syysrypsi ja syysrapsi* 200 160
Kevätrypsi ja kevätrapsi 170 130
Pellavat, maissi, öljyhamppu ja auringonkukka 150 110
Palkokasvit 60 40
Sokerijuurikas 170 130
Varhaisperuna 100 80
Tärkkelysperuna 130 90
Muu peruna 120 80
Kaalikasvit ja purjo 250 210
Muut sipulikasvit 160 120
Juurekset 200 170
Mauste- ja yrttikasvit 120 80
Muut vihannes- ja puutarhakasvit 210 170
Marja- ja hedelmäkasvit 140 100
Taimitarhatuotanto 200 160

*Lannoitusta ennen syyskuun alkua ei katsota syyslannoitukseksi, mutta se vähennetään enimmäismääristä.

4.1.6 Teetä lanta-analyysi viiden vuoden välein ja pidä kirjaa

Teetä lanta-analyysi viiden vuoden välein

Lanta-analyysissä tulee määrittää lannan sisältämä liukoinen typpi, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Suunnittele lannoitus joko lanta-analyysin tai taulukkoarvojen (Taulukko 9) mukaan. Säilytä lanta-analyysin tiedot ja orgaanisten lannoitevalmisteiden tuoteselosteet, jotta voit esittää ne pyydettäessä valvontaviranomaiselle.

Lanta-analyysivelvoite koskee tilaa, jolla syntyy tai/ja joka käyttää lantaa lannoitteena suoraan pellolla enemmän kuin 25 m3 vuodessa.

Taulukko 9. Lannan taulukkoarvot.

Lantalaji

Kok. P

kg/m3

Liuk. N

kg/m3

Kok. N

kg/m3

Naudan kuivikelanta 1,0 1,1 4,0
Naudan lietelanta 0,5 1,7 2,9
Naudan virtsa 0,1 1,5 2,5
Sian kuivikelanta 2,8 1,2 4,6
Sian lietelanta 0,8 2,2 3,4
Sian virtsa 0,2 1,3 2,0
Lampaan ja vuohen kuivikelanta 1,3 1,0 4,9
Hevosen kuivikelanta 0,5 0,4 2,6
Kanan kuivikelanta 5,6 4,2 9,4
Broilerin kuivikelanta 3,6 2,7 8,7
Kalkkunan kuivikelanta 4,4 3,2 8,0
Ketun kuivikelanta 12,7 1,4 6,5
Minkin kuivikelanta 12,1 0,9 5,2
Pidä kirjaa lannoituksesta vuosittain

Muistiinpanot on pyydettäessä toimitettava valvontaviranomaiselle. Kirjanpidon tulee sisältää kasvulohkoittain tiedot peltojen ravinnelisäykseen käytetyn lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden ja typpilannoitteiden määrästä sekä niiden sisältämästä liukoisesta typestä ja kokonaistypestä, satotasoista ja ajankohdista, jolloin lantaa tai orgaanista lannoitevalmistetta on levitetty pellolle.

4.2 Suojele luontoa

Säilytä maatalousmaan luonnonarvoja

Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä ja säilyttämistä edellytetään sekä kansallisessa lainsäädännössä että EU:n luonto- ja lintudirektiivissä. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii ottamaan huomioon luonnonarvot kaikessa toiminnassa, myös maataloudessa. Maaseudun keskeisiä luonnonarvoja ovat luonnonvaraiset kasvit ja eläimet sekä luontotyypit. Näistä monet voivat kuitenkin kärsiä viljelytoimenpiteistä. EU:n luontodirektiivin ja lintudirektiivin tavoitteena on saada aikaan lajeille ja luontotyypeille sellainen suojelutaso, että niiden määrän väheneminen pysähtyy.

Täydentäviin ehtoihin kuuluu luonnon suojeleminen luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelua varten perustetuilla Natura 2000 –verkostoon sisältyvillä alueilla.

Luontodirektiivin mukaisia luontotyyppejä ja lajeja koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat Natura 2000 –verkostoa koskevia suojelupäätöksiä, kansallispuistojen, luonnonpuistojen ja muiden valtion luonnonsuojelualueiden  säännöksiä turvaten siten sen, ettei Natura 2000 -alueen suojelun perusteena olevia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä merkittävästi heikennetä tai häiritä.

Suojele lintuja

Täydentäviin ehtoihin kuuluu myös lintujen ja erityisesti lintudirektiivissä tarkoitettujen lintulajien sekä niiden elinympäristöjen suojeleminen. Täydentävien ehtojen lintuja koskevat ehdot täyttyvät, kun noudatat luonnonsuojelulain mukaisia suojeluohjelmiin liittyviä toimenpiderajoituksia, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä ja erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkoja koskevia päätöksiä ja määräyksiä sekä kansallispuistojen, luonnonpuistojen sekä Natura 2000 –alueita koskevia säännöksiä.

Suojeltuja luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen alueella vaarantuu ja heikentää lintujen elinympäristöjä. ELY-keskukset tekevät päätökset suojeltujen luontotyyppien rajoista ja antaa päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Suojeltuja luontotyyppejä voivat olla esimerkiksi luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, luonnontilaiset hiekkarannat, merenrantaniityt,  puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit, katajakedot,  lehdesniityt  sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.

Älä heikennä Natura 2000 -alueen luonnonarvoja

EU:n Natura 2000 -verkostolla suojeltavat luontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liitteessä I, eläin- ja kasvilajit luontodirektiivin liitteessä II sekä lintulajit lintudirektiivin liitteessä I. Lisäksi verkostolla suojellaan muitakin muuttavia lintulajeja. Taulukoihin 10-11 on koottu näissä liitteissä luetellut, maatalousalueilla esiintyvät keskeisimmät linnut sekä luontodirektiivin eläin- ja kasvilajit.

Taulukko 10. Maatalousympäristöissä esiintyviä Natura 2000 -alueiden valintaperusteina olevia lintulajeja.

Lintulaji Esiintymisalue
Suopöllö Asia flammeus Suot, pellot ja kesantopellot (pesintä), pellot ja rantaniityt (saalistus)
Etelänsuosirri Calidris alpina schinzii Merenrantaniityt, laitumet
Ruskosuohaukka Circus aeruginosus Pellot ja rantaniityt (saalistus) / Etelä- ja Keski-Suomi
Sinisuohaukka Circus cyaneus Pellot ja rantaniityt (saalistus) / koko Suomi eteläisintä osaa lukuun ottamatta
Niittysuohaukka Circus pygargus Etelä- ja Länsi-Suomen pellot ja rantaniityt (saalistus) / Turku-Pori, Oulun seutu, Uusimaa)
Ruisrääkkä Crex crex Kesantopellot, pellot, niityt / Etelä- ja Keski-Suomi
Peltosirkku Emberiza hortulana Pellot / koko Suomi Lappia lukuun ottamatta
Kurki Grus grus Pellot ja rantaniityt pesimä- ja ruokailualueena, muuttoaikoina kerääntymispellot
Pikkulepinkäinen Lanius collurio Pensaikkoiset avomaat, katajaniityt, pensoittuvat pakettipellot, puutarhat ym.
Suokukko Philomachus pugnax Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi
Kapustarinta Pluvialis apricaria Rantaniityt, tulvapellot, avarat peltoaukeat (muuttoaikoina) / lähes koko Suomi
Kirjokerttu Sylvia nisoria Pensaikot, umpeutuvat pakettipellot Lounais-Suomessa, etelärannikko
Teeri Tetrao tetrix Soidin- ja ruokailupellot / koko Suomi
Liro Tringa glareola Rantaniityt ja tulvapellot (muuttoaikoina) / koko Suomi
Valkoposkihanhi Branta leucopsis Pellot ja rantaniityt ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / Etelä- ja Länsi-Suomi
Natura 2000-lintulajit  Esiintymisalue
Hanhet Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi
Tuulihaukka Pellot, niityt ja lähimetsiköt saalistus- ja pesimäalueina / koko Suomi
Viklot Pellot ruokailu- ja levähdysalueina muuttoaikoina / koko Suomi

Taulukko 11. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja, jotka on suojeltu Natura 2000 -alueisiin liittyvien säännösten nojalla.

Kasvilaji Elinympäristö / esiintymisalue
Idänverijuuri Agrimonia pilosa Kuivat ja tuoreet niityt Natura-alueilla / Häme / Keski-Suomi
Upossarpio Alisma wahlenbergii Merenrantaniityt, matalat vedet, laitumet / Perämeri
Pohjansorsimo Arctophila fulva Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
Pikkunoidanlukko Botrychium simplex Niityt ja kalliokedot lähinnä merenrannan tuntumassa, laitumet / Varsinais-Suomi
Nelilehtivesikuusi Hippuris tetraphylla Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
Lietetatar Persicaria foliosa Tulvarannat, laitumet / Etelä- ja Länsi-Suomi
Ruijanesikko Primula nutans Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
Rönsysorsimo Puccinella phryganodes Merenrantaniityt, laitumet / Perämeri
Hyönteislaji Elinympäristö / esiintymisalue
Ruijannokiperhonen Erebia medusa polaris Kuivat ja tuoreet niityt / Inarin Lapin jokivarret
Punakeltaverkkoperhonen Euphydryas aurinia Tuoreet niityt, joilla on toukan ravintokasvia purtojuurta / Kaakkois-Suomi
Kirjoverkkoperhonen Euphydryas maturna Aukkoiset metsät, metsälaitumet, niityt ja pakettipellot / Kaakkois-Suomi
Isokultasiipi Lycaena dispar Luhtarannat (ja ruderaatit)
Luhtakultasiipi Lycaena helle Tuoreet ja kosteat niityt, joilla on ravintokasvia nurmitatarta / Pohjois-Suomi, lähes kokonaan hävinnyt Etelä-Suomesta

Suomessa  Natura 2000 verkostoon valituista alueista noin 5500 ha on maatalousmaalla. Näillä alueilla esiintyy erityistä suojelua vaativia maatalousalueiden luontotyyppejä ja lajeja. Selvitä kunnastasi tai alueesi ELY-keskuksesta, onko hallinnassasi olevilla mailla tai niiden välittömässä läheisyydessä Natura 2000 -alueita ja mitä näillä alueilla on tarkoitus erityisesti suojella.

Älä hävitä tai heikennä merkittävästi niitä lajeja tai luontotyyppejä, jonka perusteella alue on valittu Natura 2000 -alueeksi. Heikentämiskielto koskee kaikentyyppistä toimintaa. Ilmoita ELY-keskukselle 30 vuorokautta ennen toimenpiteestä, joka saattaa merkittävästi heikentää Natura 2000 –alueen luonnonarvoja. Tällainen toimenpide voi olla esimerkiksi pellon raivaus Natura 2000 –verkostoon kuuluvalla alueella.

Suojelua vaativia maatalousmaan luontotyyppejä ovat luontodirektiivin mukaan merenrantaniityt, kuivat nummet, kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisella alustalla, runsaslajiset jäkkiniityt, runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt, alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot, siniheinäniityt, kosteat suurruohoniityt, tulvaniityt, alavat niitetyt niityt, vuoristojen niitetyt niityt, lehdes- ja vesaniityt sekä hakamaat ja kaskilaitumet.

Luonnonarvojen heikentämiskielto koskee kaikkia niitä luonnonarvoja, joiden takia alue on valittu Natura 2000 -verkostoon. Valinnan perusteena voi olla yhden tai useamman luontotyypin tai lajin suojelutarve. Maatalousympäristöissä esiintyviä lajeja ovat esimerkiksi ruisrääkkä, peltosirkku ja pikkulepinkäinen sekä hyönteisistä mm. ruijannokiperhonen, punakeltaverkkoperhonen ja luhtakultasiipi.

Maatalousmaiden Natura 2000 -kohteille on eduksi, että niitä hoidetaan. Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa yleensä kerrotaan toimenpiteistä, joilla alueen suojeluarvoja voidaan edistää. Natura 2000 -alueilla sijaitsevien maatalousmaiden hoito kannattaa suunnitella tapauskohtaisesti yhdessä ympäristöviranomaisen kanssa.

Jos tilallasi on kansallispuistossa, luonnonpuistossa, muulla valtion omistamalla luonnonsuojelualueella tai luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella sijaitsevaa maatalousmaata tai viranomaispäätöksellä suojeltuja erityisesti suojeltavien lintulajien elinympäristöjä tai suojeltuja luontotyyppejä tai jos tilallasi on maatalousmaata Natura 2000 –alueella tai sen välittömässä läheisyydessä, huomioi seuraavat kohdat:

  • Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia luontotyyppejä (luontodirektiivin liite I) ei saa hävittää tai heikentää.
  • Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevia lajeja (luontodirektiivin liite II) ei saa hävittää tai heikentää.
  • Natura 2000 -verkostoon valinnan perusteena olevia lintulajeja tai niiden elinympäristöjä ei saa merkittävästi heikentää.
  • Tilaasi koskevat suojelupäätöksiin liittyvät määräykset.
  •  Suunnitelluista toimenpiteistä, jotka saattavat merkittävästi heikentävää Natura 2000 –verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja, mutta jotka eivät muutoin ole luvan- tai ilmoituksenvaraisia, on tehtävä ilmoitus  viimeistään 30 vuorokautta ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ELY-keskukselle.
  • Jos ELY-keskus kieltää 30 vuorokauden kuluessa ilmoituksen saapumisesta toimenpiteeseen ryhtymisen tai rajoittaa sitä, päätöstä pitää noudattaa.
  • Valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla tilan maatalousmaalla ei saa tehdä sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen.

5. Kansanterveyteen sekä eläinten ja kasvien terveyteen liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset

  • Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käyt­tö
  • Eläin­ten ruo­kin­nas­sa kiel­le­tyt tuot­teet
  • Eläin- ja kas­vin­tuo­tan­to­ti­lo­jen elin­tar­vi­ke- ja rehu­hy­gie­nia, tuo­tan­to­e­läi­mil­tä kiel­le­tyt ai­neet, kas­vin­suojelu­aine- ja eläinlää­ke­jää­mät elin­tar­vik­keis­sa
  • Eläin­ten mer­kin­tä ja re­kis­te­röin­ti
  • Sisä­mark­ki­na­kaup­paa ja tuon­tia kos­ke­vat eh­dot; TSE-tau­ti

5.1 Käytä ja säilytä kasvinsuojeluaineita oikein

  • Kas­vin­suo­je­luun on käy­tet­ty vain Suo­mes­sa hy­väk­syt­ty­jä kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta
  • Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta on käy­tet­ty asi­an­mu­kai­ses­ti myyn­ti­pääl­lys­mer­kin­tö­jä nou­dat­ta­en ja ne on säi­ly­tet­ty eril­lään elintarvikkeis­ta ja re­huis­ta las­ten ulot­tu­mat­to­mis­sa myyn­ti­pääl­lyk­ses­sä an­net­tu­jen oh­jei­den mukaan
  • Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käy­tös­tä on pi­det­ty kir­jaa

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta ovat tuho­e­läin­ten, rik­ka­kas­vien ja kas­vi­tau­tien tor­jun­ta-ai­neet sekä kas­vun­sää­teet. Ainoas­taan sel­lai­sia kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta, jot­ka on hy­väk­syt­ty käyt­tö­tar­koi­tuk­seen­sa Suo­mes­sa, on lu­val­lis­ta käyt­tää. Re­kis­te­ri hy­väk­sy­tyis­tä kasvin­suo­je­lu­ai­neis­ta on Tur­val­li­suus- ja ke­mi­kaa­li­vi­ras­ton (Tu­kes) verkkosivuil­la www.tu­kes.fi.

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta on käy­tet­tä­vä asi­an­mu­kai­ses­ti ot­ta­en huo­mi­oon hy­vän kas­vin­suo­je­lu­käy­tän­nön periaatteet. Kasvinsuoje­lu­ai­nei­den voi­mas­sa­o­le­viin käyt­tö­oh­jei­siin tu­lee pe­reh­tyä ja nii­tä on nou­da­tet­ta­va. Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käy­tös­tä on teh­tä­vä muistiinpanot.

5.1.1 Hyvä kasvinsuojelukäytäntö

Vil­je­li­jän tu­lee nou­dat­taa hy­vää kas­vin­suo­je­lu­käy­tän­töä. Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta on käy­tet­tä­vä kasvinsuojeluainei­den käyttöohjeis­sa sal­lit­tui­hin käyt­tö­tar­koi­tuk­siin. Kas­vin­suo­je­lu­aine­kä­sit­te­ly va­li­taan, annos­tel­laan ja ajoi­te­taan käyt­tö­oh­jeen mukaan si­ten, että saa­vu­te­taan hy­väk­syt­tä­vä teho pie­nim­mäl­lä tarvitta­val­la kas­vin­suo­je­lu­ai­neen mää­räl­lä. Kas­vin­suo­je­lu­aine­kä­sit­te­lyn va­lin­nas­sa ote­taan huo­mi­oon paikalliset olo­suh­teet ja mah­dol­li­suu­det vil­je­ly­tek­ni­seen ja bi­o­lo­gi­seen tor­jun­taan.

Lisätietoja:

  • Tur­val­li­suus- ja ke­mi­kaa­li­vi­ras­to (Tu­kes) (www.tu­kes.fi)
    • Kas­vin­suo­je­lu­ai­neet
    • Kas­vin­suo­je­lu­aine­re­kis­te­ri
  • Kas­vin­suo­je­lu­seu­ra (www.kas­vin­suo­je­lu­seu­ra.fi)
    • Kas­vi­koh­tai­set op­paat
    • Ajan­koh­tai­sia kas­vin­suo­je­lu­oh­jei­ta –kir­ja
  • Ruo­ka­vi­ras­to
    • Kas­vit – vil­je­ly ja tuo­tan­to (huk­ka­kau­ra, kas­vi­tau­dit ja tu­ho­lai­set, kas­vi­la­jik­keet)

5.1.2 Kasvinsuojeluaineiden käyttö maatilalla

Suomessa hyväksytyt valmisteet

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nee­na saa käyt­tää vain Suo­mes­sa hy­väk­syt­ty­jä val­mis­tei­ta. Tu­kes päät­tää kas­vin­suo­je­lu-aineek­si tarkoitettujen val­mis­tei­den hy­väk­sy­mi­ses­tä ja käy­tön eh­dois­ta Suo­mes­sa ja pi­tää yllä re­kis­te­riä hyväk­sy­tyis­tä kas­vin­suo­je­lu­aineis­ta. Tu­ke­sin yllä­pi­tä­mil­lä in­ter­net­si­vuil­la on kas­vin­suo­je­lu­aine­re­kis­te­ri, jos­ta on saa­ta­vil­la ajan­ta­sai­set tie­dot Suo­mes­sa hy­väk­sy­tyis­tä kasvin­suo­je­lu­ai­neis­ta.

Kasvinsuojeluaineen myyntipäällysmerkinnät

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta on käy­tet­tä­vä asi­an­mu­kai­ses­ti eli vil­je­li­jän on nou­da­tet­ta­va val­mis­teen käyt­töä kos­ke­via myyntipäällykseen mer­kit­ty­jä si­to­via mää­räyk­siä.

Myyntipäällyksestä ilmenee kasvinsuojeluaineen:

  • käyt­tö­tar­koi­tus (esim. rik­ka­kas­vien tor­jun­ta-aine)
  • käyt­tö­koh­de (esim. ke­vät­veh­nä)
  • säi­ly­tys­oh­jeet
  • käyt­tö­mää­rät ja -ajan­koh­dat
  • käy­tön ra­joi­tuk­set (esim. ve­sis­tö­jen lä­hei­syy­des­sä)
  • hen­ki­lön­suo­jai­met

Myyn­ti­pääl­lyk­seen on myös mer­kit­ty päi­vä­mää­rä, jol­loin val­mis­te on hy­väk­syt­ty käy­tet­tä­väk­si kas­vin­suo­je­lu­ainee­na. Sii­nä mainitaan myös val­mis­teen si­säl­tä­mien teho­ai­nei­den ni­met ja nii­den mää­rät. Myyn­ti­päällyksessä on mer­kit­ty­nä myös vaa­raa ja tur­val­li­suus­toi­men­pi­tei­tä osoit­ta­vat va­roi­tus­mer­kit ja -lau­seet. Pääl­lyk­seen on kir­jat­tu myös suo­jain­oh­jei­ta, mah­dol­li­sia ruisku­tus­oh­jei­ta ja mui­ta mai­nin­to­ja, esi­mer­kik­si varoi­tus resistens­sin1) mah­dol­li­ses­ta ke­hit­ty­mi­ses­tä. Val­mis­teen käy­tön rajoi­tuk­sia ovat muun mu­as­sa varoaika2) ja ym­pä­ris­tö­hait­to­jen eh­käi­sy­toi­men­pi­teet. Ra­joi­tus voi kos­kea myös kä­sit­te­ly­ajan­koh­taa tai sadonkäyt­töä. Ympä­ris­tö­hait­to­jen eh­käi­sy­toi­men­pi­tei­tä ovat käyt­tö­ra­joi­tuk­set ve­sis­tö­jen lä­hei­syy­des­sä ja pohjavesi­a­lu­eel­la, eliö­varoituk­set (esimerkiksi me­hi­läis­ra­joi­tus) ja tois­tu­van käy­tön ra­joi­tus.

1)Re­sis­tens­sil­lä tar­koi­te­taan eli­ön vas­tus­tus­ky­kyä eli ky­kyä vas­tus­taa jo­tain ul­kois­ta vai­ku­tus­ta. Kas­vin­suo­je­lu­ainei­den yhtey­des­sä sil­lä tar­koi­te­taan rik­ka­kas­vien, kas­vi­tau­tien tai tu­ho­lais­ten tor­jun­ta-aine­kestävyyt­tä.

2)Varo­a­jal­la tar­koi­te­taan kas­vin­suo­je­lu­aine­kä­sit­te­lyn jäl­keis­tä ai­kaa, jol­loin sa­don­kor­juu ei ole sal­lit­tu.

Myyn­ti­pääl­lys­mer­kin­nät saat­ta­vat ajan ku­lu­es­sa muut­tua, jo­ten on hyvä tar­kas­taa voi­mas­sa ole­vat mer­kin­nät Tu­ke­sin internet­sivuilta kas­vin­suo­je­lu­aine­re­kis­te­ris­tä.

Lisä­tie­to­ja ym­pä­ris­tö­ra­joi­tuk­sis­ta ja muis­ta kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den myyn­ti­pääl­lys­mer­kin­nöis­tä löy­tyy Tu­ke­sin internetsivuilta. 

Kasvinsuojeluaineiden säilytys

Kas­vin­suo­je­lu­ai­neet on va­ras­toi­ta­va eril­lään elin­tar­vik­keis­ta ja re­huis­ta sekä las­ten ulot­tu­mat­to­mis­sa myyn­ti­pääl­lyk­ses­sä annettu­jen oh­jei­den mu­kaan. Kas­vin­suo­je­lu­ai­neet tu­lee säi­lyt­tää lu­ki­tus­sa ti­las­sa, jos myyn­ti­pääl­lyk­ses­sä niin vaa­di­taan. Kasvinsuo­je­lu­ai­nei­den fy­si­kaa­li­set ja ke­mi­al­li­set omi­nai­suu­det saat­ta­vat muuttua, mi­kä­li nii­tä säi­ly­te­tään pit­kiä ai­ko­ja ja niis­tä voi tul­la alku­pe­räis­tä myr­kyl­li­sem­piä tai nii­den teho voi muut­tua. Van­hen­tu­neet tai käyt­tä­mät­tö­mät, re­kis­te­ris­tä pois­te­tut kasvin­suo­je­luaine-erät tulee hävittää myyntipäällysmerkintöjen mukaisesti. 

Kasvinsuojeluaineiden käyttökirjanpito täydentävissä ehdoissa

Vil­je­li­jän on teh­tä­vä muis­tiin­pa­no­ja suo­rit­ta­mis­taan kas­vin­suo­je­lu­toi­men­pi­teis­tä.

Muistiinpanoihin kirjataan:

  • vil­je­ly­kas­vi
  • kas­vin­suo­je­lu­ai­neen nimi
  • kas­vin­suo­je­lu­ai­neen käyt­tö­ajan­koh­ta ja –mää­rä
  • pin­ta-ala, jol­le kas­vin­suo­je­lu­ai­net­ta on käy­tet­ty.

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käyt­tö­kir­jan­pi­toa on säi­ly­tet­tä­vä vä­hin­tään kol­me vuot­ta täy­den­tä­vis­sä eh­dois­sa, mutta ym­pä­ris­tö­korvauk­ses­sa vä­hin­tään nel­jä vuot­ta si­tou­mus­kau­den päät­ty­mi­ses­tä. Jos vil­je­li­jä on sitoutunut ympä­ris­tö­kor­vauk­seen, sen ehtojen mu­kai­ses­ti teh­dyt muis­tiin­pa­not kas­vin­suo­je­lus­ta ovat riit­tä­vät.

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käyt­tö­kir­jan­pi­toa on säi­ly­tet­tä­vä vä­hin­tään kol­me vuot­ta täy­den­tä­vis­sä eh­dois­sa, mutta ym­pä­ris­tö­korvauk­ses­sa vä­hin­tään nel­jä vuot­ta si­tou­mus­kau­den päät­ty­mi­ses­tä. Jos vil­je­li­jä on sitoutunut ympä­ris­tö­kor­vauk­seen, sen ehtojen mu­kai­ses­ti teh­dyt muis­tiin­pa­not kas­vin­suo­je­lus­ta ovat riit­tä­vät.

Käyttörajoitus vesistöjen läheisyydessä

Kos­ka eräät kas­vin­suo­je­lu­ai­neet tai nii­den si­säl­tä­mät teho­ai­neet ovat vesi­e­li­öil­le myr­kyl­li­siä, niil­le on mää­rät­ty käyt­tö­ra­joi­tus vesis­töil­le ai­heu­tu­vien hait­to­jen eh­käi­se­mi­sek­si. Tämä ra­joi­tus kiel­tää val­mis­teen käy­tön tie­tyl­lä etäi­syy­del­lä ve­sis­tös­tä. Rajoitus on mer­kit­ty myyn­ti­pääl­lyk­seen. Lisä­tie­to­ja ve­sis­tö­ra­joi­tuk­sis­ta löy­tyy Tu­ke­sin in­ter­net­sivuilta.

Käyttö pohjavesialueilla

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käy­tös­sä poh­ja­vesialueilla on nou­da­tet­ta­va eri­tyis­tä va­ro­vai­suut­ta. Eräät kasvinsuojelu­ai­neet, nii­den sisältä­mät teho­ai­neet tai nii­den ha­jo­a­mis­tuot­teet ovat hel­pos­ti maas­sa kulkeutuvia ja sik­si nii­den käyt­tö poh­ja­vesi­a­lu­eil­la (pohjavesi­alue­luo­kat I ja II) on kiel­let­ty ko­ko­naan tai nii­den käyt­töä on ra­joi­tet­tu. Käyt­tö­kiel­to tai käy­tön ra­joi­tus on mer­kit­ty myynti­pääl­lyk­seen. Poh­ja­vesi­lau­sek­keen ehdot­to­mia mää­räyk­siä on nou­da­tet­ta­va. En­nen kas­vin­suo­je­lu­ai­neen hank­ki­mis­ta ja käyt­töä vil­je­li­jän on syy­tä var­mis­taa, onko valmisteen käyt­tö sal­lit­tua poh­ja­vesi­a­lu­eel­la.

Tu­ke­sin in­ter­net­sivuilta on lisä­tie­to­ja poh­ja­vesi­ra­joi­tuk­ses­ta. Vilje­li­jä voi myös tie­dus­tel­la kun­nan maa­seu­tu­elin­kei­no­vi­ran­o­mai­sel­ta, onko tie­tyn kasvinsuojelu­aineen käyt­tö poh­ja­vesi­a­lu­eil­la sal­lit­tu vai ei. Lisä­tie­to­ja poh­ja­ve­den suo­je­lus­ta on tä­män oppaan lu­vus­sa 3.7. Suo­je­le poh­ja­vet­tä.

Toistuvan käytön rajoitus

Eräi­den kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den tois­tu­vaa käyt­töä sa­mal­la kas­vu­loh­kol­la tai alu­eel­la pe­rät­täi­si­nä vuo­si­na on rajoi­tet­tu. Tämä johtuu sii­tä, että osa käy­te­tyis­tä val­mis­teis­ta voi pe­räk­käi­si­nä vuo­si­na käy­tet­ty­nä ai­heut­taa ris­kiä maa­perä­e­li­öil­le tai säi­lyä maape­räs­sä ha­jo­a­mat­ta seu­raa­vaan kas­vu­kau­teen, jol­loin ne voi­vat ker­tyä maa­pe­rään. Tois­tu­van käy­tön ra­joi­tus on mer­kit­ty valmis­teen myyn­ti­pääl­lyk­seen. Tu­ke­sin in­ter­net­sivuilta löytyy lisä­tie­toa tois­tu­van käy­tön ra­joi­tuk­ses­ta.

5.2 Huolehdi rehujen turvallisuudesta

Täydentävien ehtojen valvontakohteet liittyvät rehujen turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen:

  • jät­teet, vaa­ral­li­set ai­neet, kas­vin­suo­je­lu­ai­neet, bi­o­si­dit eli hai­tal­lis­ten eli­öi­den tor­jun­ta-ai­neet, sie­me­net, lan­noit­teet ja lääke­re­hut on va­ras­toi­tu ja kä­si­tel­ty asi­an­mu­kai­ses­ti re­huis­ta ja eläin­ten pito­pai­kois­ta erillään
  • rehu­kir­jan­pito
  • kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den ja bi­o­si­dien käy­tös­tä on kir­jan­pito
  • re­hut on han­kit­tu re­kis­te­röi­dyl­tä tai hy­väk­sy­tyl­tä rehu­alan toi­mi­jal­ta
  • kiel­le­tyn eläin­val­ku­ai­sen käyt­tö
  • kul­le­kin eläin­la­jil­le so­vel­tu­van eläin­val­ku­ais­ta si­säl­tä­vän re­hun käy­tön var­mis­ta­mi­nen

Re­hut1) vai­kut­ta­vat osal­taan elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suu­teen, jo­ten nii­den on ol­ta­va tur­val­li­sia ja jäl­ji­tet­tä­vis­sä. Rehu ei ole turvallinen, jos se vai­kut­taa hai­tal­li­ses­ti eläin­ten ter­vey­teen, ym­pä­ris­töön tai eläi­mes­tä tuo­tet­tu elintarvike ei ole re­hun vuok­si ih­mis­ra­vin­to­na tur­val­lis­ta. Re­hu­jen tur­val­li­suu­des­ta vastaa­vat rehu­alan toi­mi­jat, mu­kaan lu­kien vil­je­li­jät.

Re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyy­den ta­kia koko rehu­ket­jun alku­tuo­tan­nos­ta kau­pan por­taa­seen asti on re­kis­te­röi­dyt­tä­vä rehu­alan toi­mijoik­si ja re­huis­ta on pi­det­tä­vä kir­jaa.

Suo­mes­sa re­hua tuot­ta­van, se­koit­ta­van, val­mis­ta­van tai elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­miä ruok­ki­van viljeli­jän on re­kis­te­röi­dyt­tä­vä rehu­alan toi­mi­jak­si Ruo­ka­vi­ras­toon lo­mak­keel­la F (pdf). Rehu­alan toi­min­nois­sa ta­pah­tu­neet muutok­set il­moi­te­taan myös lo­mak­keel­la F. Vuo­si­na 2006-2009 re­kis­te­röi­ty­mi­sen pys­tyi te­ke­mään tuki­haku­lo­mak­keel­la.

Re­huil­le ase­tet­ta­vat vaa­ti­muk­set kos­ke­vat kas­vien vil­je­lyä ja sa­don­kor­juu­ta re­huk­si, re­hun se­koi­tus­ta ja valmis­tus­ta omaan käyttöön, myyn­tiin sekä vas­tik­keet­to­maan luo­vu­tuk­seen. Li­säk­si vaa­ti­muk­set kos­ke­vat elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten2) ruo­kin­taa ko­toi­sil­la ja te­ol­li­sil­la re­huil­la. Osa vaa­ti­muksis­ta, esi­mer­kik­si vaa­ti­mus rehu­kir­jan­pi­dos­ta ja re­kis­te­röi­ty­mi­ses­tä rehu­alan alkutuotan­non toi­mi­jak­si, ei kos­ke elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­eläinten kas­va­tus­ta yk­si­tyi­seen koti­käyt­töön. Vaa­ti­muk­set kos­ke­vat re­hu­jen kulje­tus­ta, va­ras­toin­tia ja käsittelyä tuo­tan­to­pai­kal­la sekä alku­tuot­tei­den kul­je­tus­ta tuo­tan­to­pai­kal­ta vas­taan­ot­ta­jal­le, esi­mer­kik­si toiselle maa­ti­lalle tai rehu­teh­taa­seen.

1)Re­hul­la tar­koi­te­taan mitä ta­han­sa suun kaut­ta ta­pah­tu­vaan eläin­ten ruo­kin­taan tar­koi­tet­tua ai­net­ta tai tuotetta, mu­kaan lukien lisä­ai­neet, riip­pu­mat­ta sii­tä, onko se ja­los­tet­tu, osit­tain ja­los­tet­tu vai jalostamaton. Esimer­kik­si eläin­ten ruo­kin­taan tarkoi­tet­tu vil­ja, hei­nä, te­ol­li­nen täys- tai täy­den­nys­rehu, c-vi­ta­mii­ni ja säi­lö­re­hun säi­lön­tä­aine ovat re­hua.

2)Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­mel­lä tar­koi­te­taan eläi­miä, ku­ten nau­to­ja, si­ko­ja, ka­no­ja ja he­vo­sia, joi­ta tai joi­den tuotta­mia tuot­tei­ta käy­te­tään elin­tar­vik­kei­den tuo­tan­nos­sa.

5.2.1 Rehujen turvallisuus

Rehujen käsittely, kuljetus ja varastointi tilalla

Tuo­tan­non kai­kis­sa vai­heis­sa on huo­leh­dit­ta­va sii­tä, että re­hut suo­ja­taan mah­dol­li­sil­ta saas­tu­mis­ta ja pilaantu­mis­ta ai­heut­ta­vil­ta te­ki­jöil­tä. Re­hut ei­vät saa si­säl­tää kiel­let­ty­jä ai­nei­ta. Hai­tal­lis­ten ai­nei­den, eli­öi­den ja tuot­tei­den esiin­ty­mis­tä re­huis­sa on rajoitettu aset­ta­mal­la ky­seis­ten ai­nei­den pi­toi­suu­del­le raja-ar­vot. Saastu­mis­ta ja pi­laan­tu­mis­ta voi ai­heut­taa esi­mer­kik­si maaperäs­tä tai ve­des­tä läh­töi­sin ole­va mikrobiologinen tau­din­ai­heut­ta­ja, lan­noit­tei­den ja kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den jää­mät sekä jätteiden vää­rän­lai­nen kä­sit­te­ly ja hä­vit­tä­mi­nen. Tuho­e­läin­ten tor­jun­ta on tär­ke­ää sekä hy­vän rehu­hy­gie­ni­an vuok­si että eläintautien en­nal­ta­ehkäisemi­sek­si. Lin­tu­jen ulos­tei­den jou­tu­mi­nen re­hui­hin on es­tet­tä­vä muun mu­as­sa nii­hin liit­ty­vän salmonella­riskin vuok­si. Myös eläinten kui­vik­keet tu­lee suo­ja­ta saas­tu­mi­sel­ta, kos­ka eläi­met saat­ta­vat nii­tä syö­dä, vaik­ka ne eivät re­hua ole­kaan. Re­hut ja kui­vik­keet on vaih­det­ta­va riit­tä­vän usein ja huo­leh­dit­ta­va, etteivät ne pää­se pi­laan­tu­maan. Re­huis­ta otet­tu­jen rehu­turvallisuuden kan­nal­ta mer­kit­tä­vien näyt­tei­den tulokset on huo­mi­oi­ta­va tuo­tan­nos­sa.

Maa­ti­lal­la käy­tet­tä­vän re­hun ja­ke­lu­jär­jes­tel­män on taat­ta­va, että eläi­met saa­vat vain niil­le tar­koi­tet­tua re­hua. Re­hu­jen valmistukses­sa, kä­sit­te­lys­sä, pak­kaa­mi­ses­sa, va­ras­toin­nis­sa, kul­je­tuk­ses­sa ja ruo­kin­nas­sa käytettävät ti­lat, lait­teet, säi­li­öt ja kulje­tus­välineet on puh­dis­tet­ta­va sään­nöl­li­ses­ti ja tar­peen mu­kaan desinfioita­va puh­dis­tuk­sen jäl­keen. Myös eläin­ten juottolaitteet on puhdis­tet­ta­va sään­nöl­li­ses­ti. Eri­tyi­ses­ti esimer­kik­si lää­ke­re­hun3) kä­sit­te­lyn ja käy­tön jäl­keen ajo­neu­vot, re­hun käsittely- ja ruokinta­lait­teis­tot tu­lee puhdis­taa, jot­ta väl­te­tään seu­raa­van rehu­erän saas­tu­mi­nen.

3) Lää­ke­rehu on eläin­lääk­keen tai eläin­lääk­kei­den ja re­hun se­koi­tus­ta, joka on tar­koi­tet­tu sel­lai­se­naan eläimil­le syö­tet­tä­väk­si sai­raut­ta pa­ran­ta­vien, eh­käi­se­vien tai mui­den lääk­keel­lis­ten omi­nai­suuk­sien vuoksi.

Eläin­ten juo­ma­ve­den sekä lait­tei­den ja vä­li­nei­den puh­dis­ta­mi­seen käy­te­tyn ve­den on ol­ta­va puh­das­ta. Laidunruo­kin­nas­sa ja rehun kor­juus­sa on huo­mi­oi­ta­va kas­vin­suo­je­lu­ai­neil­le ase­te­tut varo­ajat. Lan­nan levityksen ja re­hun kor­juun tai lai­dun­ta­mi­sen välil­lä on ol­ta­va riit­tä­vä aika, jot­ta lan­ta ei saas­tu­ta re­hua. Eläinpe­räis­tä lan­noi­te­val­mis­tet­ta, ku­ten liha/luu­jau­hoa, käy­tet­tä­es­sä tu­lee nou­dat­taa vä­hin­tään 21 vuorokauden varo­ai­kaa eläin­pe­räi­sen lan­noi­te­val­mis­teen le­vi­tyk­sen ja re­hun kor­juun tai laiduntamisen vä­lil­lä.

Puh­dis­tus- ja de­sin­fi­oin­ti­ke­mi­kaa­le­ja tu­lee käyt­tää käyt­tö­oh­jei­den mu­kaan. Myös mui­ta bi­o­si­de­ja, lan­noit­tei­ta ja kas­vin­suo­je­lu­ainei­ta tu­lee va­ras­toi­da, kä­si­tel­lä ja käyt­tää val­mis­ta­jan an­ta­mien oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Nii­den sekä vaa­ral­lis­ten ai­nei­den, kylvösie­me­nen ja jät­tei­den kä­sit­te­lyn ja va­ras­toin­nin on ta­pah­dut­ta­va re­huis­ta ja eläin­ten pito­pai­kois­ta eril­lään. Eri eläin­ryh­mil­le ja -la­jeil­le tar­koi­te­tut re­hut, mu­kaan lu­kien lää­ke­re­hut, on varastoi­ta­va si­ten, että es­te­tään nii­den jou­tu­mi­nen sel­lai­sel­le eläi­mel­le, joil­le nii­tä ei ole tar­koi­tet­tu. Eläin­ten ruo­kin­nas­ta vas­taa­val­la hen­ki­löl­lä on ol­ta­va teh­tä­väs­sään tar­vit­ta­vat tai­dot ja tie­dot.

Lisä­tie­to­ja:

Re­hu­jen va­ras­toin­nis­ta

Kiel­le­tyis­tä ai­neis­ta, eli­öis­tä ja tuot­teis­ta re­huis­sa

Oh­jei­ta hii­rien ja rot­tien asi­an­mu­kai­seen tor­jun­taan (pdf)

Eläinvalkuaisen käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset

Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­miä ei saa ruok­kia eläin­val­ku­ai­sel­la eikä sitä si­säl­tä­vil­lä re­huil­la. Syy­nä kiel­toon on nauto­jen BSE -tau­din (hul­lun leh­män tau­din) le­vi­ä­mi­sen eh­käi­sy. Edel­lä mai­nit­tuun kiel­toon on kui­ten­kin joitakin poik­keuk­sia (katso tau­luk­ko 12).

Taulukko 12. Eläinvalkuaisen kielletty/sallittu käyttö elintarviketuotantoeläimillä.

Eläinvalkuainen (mukaan lukien tuotteet, jotka voivat sisältää eläinvalkuaista) Märehtijät Muut elintarviketuotantoeläimet

Käsitelty eläinvalkuainen: liha/luujauho

Kielletty Kielletty*

Käsitelty eläinvalkuainen: muut eläimistä saatavat sivutuotteet, kuten sarveisjauho, verijauho

Kielletty Kielletty*

Käsitelty eläinvalkuainen: kalajauho

Kielletty** Kielletty*

Käsitelty eläinvalkuainen: hyönteisistä saatu

Kielletty Kielletty****
Märehtijöistä saadut verituotteet (esimerkiksi kuivattu plasma, kuivatut punasolut) Kielletty Kielletty
Muista kuin märehtijöistä saadut verituotteet (esimerkiksi kuivattu plasma, kuivatut punasolut) Kielletty Sallittu tietyin edellytyksin***
Hydrolysoitu valkuainen, joka on peräisin märehtijöiden muista ruhon osista kuin vuodista ja nahoista Kielletty Kielletty
Eläimistä saatu di- ja trikalsiumfosfaatti Kielletty Sallittu tietyin edellytyksin***
Märehtijöistä saatu gelatiini Kielletty Kielletty
Maitotuotteet Sallittu tietyin edellytyksin*** Sallittu tietyin edellytyksin***
Munat ja munatuotteet Sallittu tietyin edellytyksin***** Sallittu tietyin edellytyksin*****
Elävät hyönteiset Kielletty Sallittu tietyin edellytyksin******

* Muista eläimistä kuin märehtijöistä saatua käsiteltyä eläinvalkuaista voidaan käyttää vesiviljelyeläinten ruokinnassa. Käyttöön liittyy ilmoitusvelvollisuus ja joissakin tapauksissa hyväksymismenettely (ks. jäljempänä).

**Vieroittamattomien märehtijöiden kaupallisissa juottorehuissa kalajauhon käyttö on sallittu. Jos tilalla käytetään kalajauhoa sisältävää juottorehua, tulee tilan tehdä siitä ilmoituks lomakkeella l.

*** Käyttöön voi liittyä ilmoitusvelvollisuus joissakin tapauksissa hyväksymismenettely (ks. jäljempänä).

**** Hyönteisistä saatua eläinvalkuaista voidaan käyttää vesiviljelyeläinten ruokinnassa. Käyttöön liittyy ilmoitusvelvollisuus ja joissakin tapauksissa hyväksymismenettely (ks. jäljempänä).

***** Munien ja munatuotteiden käyttö on sallittu, mikäli on varmisttu siitä, että ne eivät sisällä salmonellaa.

****** Rehuksi käytettävissä hyönteislajeissa voi olla rajoituksia, lisätietoja rehuhyönteisistä (pdf).

Kes­kei­sin­tä kiel­los­sa on, että liha/luu­jau­ho ja veri­jau­ho on kiel­let­ty elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten, vesi­vil­je­ly­eläimiä lu­kuun ottamatta, ruo­kin­nas­sa ja kala­jau­ho on kiel­let­ty mä­reh­ti­jöi­den ruo­kin­nas­sa.

Kala­jau­hon, muis­ta eläi­mis­tä kuin mä­reh­ti­jöis­tä saa­tu­jen kä­si­tel­ty­jen eläin­val­ku­ais­ten tai veri­tuot­tei­den ja di- ja tri­kal­sium­fos­faa­tin käyt­tö mui­den elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten kuin mä­reh­ti­jöi­den ruo­kin­nas­sa edel­lyt­tää, että seu­raa­vat vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät:

  • Jos sa­mal­la ti­lal­la on sekä mä­reh­ti­jöi­tä että mui­ta eläi­miä, on kala­jau­hoa, veri­tuot­tei­ta tai di- tai triklasium­fos­faat­tia sisältävät re­hut kä­si­tel­tä­vä täy­sin eril­lään mä­reh­ti­jöis­tä ja mä­reh­ti­jöi­den re­huis­ta.
  • Muis­ta eläi­mis­tä kuin mä­reh­ti­jöis­tä saa­tua liha/luu­jau­hoa tai veri­jau­hoa tai hyön­tei­sis­tä saa­tua käsiteltyä eläin­val­ku­ais­ta on sal­lit­tua käyt­tää elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läi­mis­tä vain vesi­vil­je­ly­e­läin­ten ruokinnas­sa. Sitä si­säl­tä­vät re­hut on pi­det­tä­vä muiden elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten ulot­tu­mat­to­mis­sa ja eril­lään muiden elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten re­huis­ta.
  • Jos ti­lal­la käy­te­tään ky­sees­sä ole­via eläin­pe­räi­siä re­hu­ja, on toi­min­ta en­sin il­moi­tet­ta­va Ruo­ka­vi­ras­toon lo­mak­keel­la I rekis­te­röin­tiä tai hy­väk­syn­tää var­ten. Il­moi­tus­vaa­ti­muk­set ei­vät kos­ke täys­re­hu­ja käyt­tä­viä ti­lo­ja, toi­sin sa­no­en ti­lo­ja, jot­ka ei­vät val­mis­ta koti­se­ok­sia. Il­moi­tus­vaa­ti­muk­set liit­ty­vät BSE- ja mui­den TSE-tau­tien eh­käi­syyn ja val­von­taan.
  • Ti­lal­la ta­pah­tu­vis­ta ky­seis­ten eläin­val­ku­ai­sen käy­tön py­sy­vis­tä muu­tok­sis­ta tu­lee teh­dä myös il­moi­tus Ruo­ka­vi­ras­toon.

Lo­ma­ke I eläin­val­ku­ai­sen käy­tös­tä il­moit­ta­mi­sek­si re­kis­te­röin­tiä tai hy­väk­syn­tää var­ten löy­tyy Ruo­ka­vi­ras­ton in­ter­net­sivuilta.

Mai­to­poh­jais­ten tuot­tei­den ja en­tis­ten elin­tar­vik­kei­den käy­tös­sä elin­tar­vi­ke­tuo­tan­to­e­läin­ten ruo­kin­nas­sa on rajoi­tuk­sia tar­tun­ta­tau­tien eh­käi­se­mi­sek­si. Lisä­tie­to­ja ja lo­ma­ke J tiet­ty­jen mai­to­poh­jais­ten tuot­tei­den käytöstä il­moit­ta­mi­sek­si Ruo­ka­vi­ras­toon löytyy in­ter­net­sivuilta.

Rehun lisäaineiden käyttöön liittyvät rajoitukset

Re­hun lisä­ai­nei­ta ovat sel­lai­set ai­neet, mik­ro-or­ga­nis­mit4) ja val­mis­teet, jot­ka tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti li­sä­tään rehuun. Lisä­ai­nei­den tarkoi­tuk­se­na on esi­mer­kik­si vai­kut­taa suo­tui­sas­ti re­hun tai eläi­mis­tä saa­ta­vien tuotteiden omi­nai­suuk­siin tai edes­aut­taa eläintuo­tan­toa ja eläin­ten hy­vin­voin­tia. Lisä­ai­nei­ta ovat muun muassa hiven­aineet, vi­ta­mii­nit, urea ja ami­no­ha­pot sekä kokkidiostaa­tit5). Myös säi­lö­re­hun säi­lön­tä­ai­neet ovat re­hun lisä­ainei­ta tai nii­den se­ok­sia eli esi­se­ok­sia. Re­hun lisä­ai­neis­ta ja esise­ok­sis­ta on pi­det­tä­vä rehu­kir­jan­pitoa.

Re­hun lisä­ai­nei­ta ei saa käyt­tää re­hu­jen val­mis­tuk­ses­sa ell­ei­vät ne ole Eu­roo­pan uni­o­nis­sa hy­väk­syt­ty­jä. Lisäai­nei­den käyt­töön liit­tyy eri­lai­sia eh­to­ja lisä­ai­neen luon­tees­ta riip­pu­en. Joil­le­kin lisä­ai­neil­le, esi­mer­kik­si selee­nil­le, on sää­det­ty enim­mäis­pi­toi­suus re­hus­sa, kos­ka ne ovat eläi­mil­le myr­kyl­li­siä eläi­men saa­des­sa nii­tä yli sää­de­tyn enim­mäis­pi­toi­suu­den. Kok­ki­di­os­taat­te­ja sisältävien re­hu­jen käyt­tö on kiel­let­ty mu­ni­vil­le ka­noil­le ko­ko­naan ja muul­le sii­pi­kar­jal­le nii­den käyt­töön voi liit­tyä käyt­tö­kiel­to tietyn pi­tui­se­na ajan­jak­so­na en­nen teuras­tus­ta (varo­aika).

Re­hun lisä­ai­nei­den käyt­tö oman koti­se­ok­sen val­mis­tuk­ses­sa edel­lyt­tää re­kis­te­röi­ty­mis­tä re­hun val­mis­ta­jak­si. Jos kotieläintuotta­ja käyt­tää re­hun­val­mis­tuk­seen kok­ki­di­os­taat­te­ja tai tiet­ty­jä eläi­men tuo­tan­toon vai­kut­ta­via lisä­ai­nei­ta tai nii­tä sisäl­tä­viä esi­se­ok­sia, tu­lee hä­nen ha­kea re­kis­te­röi­ty­mi­sen li­säk­si hy­väk­syn­tää Ruokavirastos­ta lo­mak­keel­la C. Edel­lä mai­ni­tut vaa­ti­muk­set ei­vät  kos­ke täy­den­nys- tai täys­re­hu­ja tai säilö­re­hun säi­lön­tä­ai­nei­ta käyt­tä­viä ti­lo­ja. Lisä­ai­nei­ta tu­lee käyt­tää pakkaus­merkinnöissä an­net­tu­jen käyttöohjei­den mu­kaan.

Mik­ro-or­ga­nis­mil­la tar­koi­te­taan yh­des­tä tai muu­ta­mas­ta so­lus­ta muo­dos­tu­nut­ta eli­ö­tä, ku­ten bak­tee­ria, alku­e­läin­tä ja yksiso­luis­ta le­vää.
Kok­ki­di­os­taa­til­la tar­koi­te­taan sii­pi­kar­jan suo­lis­tos­to­sai­rau­den, kok­ki­di­oo­sin, eh­käi­sy

Lisä­tie­to­ja:
EU:ssa hy­väk­syt­ty­jen re­hun lisä­ai­nei­den re­kis­te­ri
Re­kis­te­röi­ty­mi­nen re­hun lisä­ai­nei­den käyt­tä­jäk­si
Hy­väk­syn­tä­ha­ke­mus C kok­ki­di­os­taat­tien tai eräi­den mui­den eläin­tuo­tan­toon vai­kut­ta­vien lisä­ai­nei­den tai esise­os­ten käyt­töön

Ilmoitusvelvollisuus

Kai­kil­la rehu­alan toi­mi­joil­la, mu­kaan lu­kien vil­je­li­jöil­lä, on vel­vol­li­suus il­moit­taa Ruo­ka­vi­ras­toon, jos on epäi­lys sii­tä, että tuo­tet­tu, val­mis­tet­tu, maa­han­tuo­tu tai ja­ke­lus­sa ole­va rehu ei ole tur­val­lis­ta. Täl­löin on ryh­dyt­tä­vä välit­tö­mäs­ti toi­men­pi­tei­siin ky­sei­sen rehun pois­ta­mi­sek­si mark­ki­noil­ta ja re­hun ruo­kin­ta eläi­mil­le on lopetettava.

Lisä­tie­to­ja:
Il­moi­tus­vel­vol­li­suus

5.2.2 Täydentävien ehtojen rehukirjanpitovaatimukset

Re­huis­ta sekä niis­tä otet­tu­jen näyt­tei­den ana­lyy­si­tu­lok­sis­ta ja kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den sekä bi­o­si­dien käy­tös­tä on pi­det­tä­vä kir­jaa. Kir­jan­pito­vaa­ti­mus kos­kee myös lää­ke­re­hu­ja sekä lisä­ai­nei­ta ja esi­se­ok­sia, esi­mer­kik­si säi­lö­re­hun säi­lön­tä­ai­nei­ta. Kir­jan­pito on pe­rus­e­del­ly­tys re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyy­del­le ja se kos­kee kaik­kia re­hun tuot­ta­jia ja koti­e­läin­tuot­ta­jia. Re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyys on tar­peen, jot­ta re­hu­ja voi­daan mah­dol­li­ses­sa vaa­ra­tilantees­sa ve­tää koh­den­ne­tus­ti mark­ki­noil­ta (käy­tös­tä). Tuot­ta­jan tu­lee pi­tää kir­jaa seu­raa­vis­ta tie­dois­ta:

  • Ti­lal­le han­ki­tus­ta re­hus­ta re­hun myy­jän/toi­mit­ta­jan nimi ja osoi­te, tuot­teen nimi (esi­mer­kik­si ryp­si­rou­he), toi­mi­tus­päi­vä, mää­rä ja eläin­ryh­mä, jol­le rehu on syö­tet­ty.
  • Ti­lal­ta luo­vu­te­tus­ta re­hus­ta re­hun os­ta­jan/vas­taan­ot­ta­jan nimi ja osoi­te, tuot­teen nimi (esi­mer­kik­si kuiva­hei­nä), toimituspäi­vä ja mää­rä.
  • Ti­lal­la tuo­te­tuis­ta re­huis­ta re­hun nimi, mää­rä ja eläin­ryh­mä, jol­le rehu on syö­tet­ty.
  • Re­hun käy­tön lo­pet­ta­mis­aika, mi­kä­li re­hun käyt­töön liit­tyy lääk­keen tai lisä­ai­neen ta­kia varo­aika.
  • Re­huis­ta otet­tu­jen näyt­tei­den tu­lok­set.
  • Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käyt­tö.
  • Re­hu­jen tur­val­li­suut­ta var­mis­ta­vien bi­o­si­dien, ku­ten de­sin­fi­oin­ti­ai­nei­den ja tuho­e­läin­myrk­ky­jen käyt­tö rehu­jen kä­sit­te­ly- ja va­ras­toin­ti­ti­lois­sa tai ruo­kin­ta-as­ti­oi­den ja re­hu­jen kul­je­tus-, siir­to- tai pun­ni­tus­välinei­den kä­sit­te­lys­sä.

Li­säk­si vil­je­li­jän on nou­da­tet­ta­va kan­sal­li­sen rehu­lain­sää­dän­nön vaa­ti­mus­ta rehu­va­ras­to­jen tun­nis­tei­den merkit­se­mis­tä rehukirjan­pi­toon, vaik­ka täy­den­tä­vät eh­dot ei­vät edel­ly­tä rehu­va­ras­to­jen tun­nis­tei­den merkitsemis­tä rehu­kir­jan­pi­toon. Lisätietoja rehu­va­ras­to­jen mer­kin­näs­tä löy­tyy Ruo­ka­viras­ton in­ter­net­si­vul­ta.

Tie­dot re­hui­hin liit­ty­en voi kir­ja­ta esi­mer­kik­si Ruo­ka­vi­ras­ton net­ti­sivuilta löy­ty­vään mal­li­lo­mak­kee­seen rehu­kir­jan­pi­don mal­li­loma­ke

Re­hu­jen kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sek­si riit­tää myös re­hu­jen osto/myyn­ti­to­sit­tei­den (vero­kir­jan­pito), luo­mu­ti­lan tuotevir­ta­kir­jan­pito, lääke­re­huis­ta lää­ki­tys­kir­jan­pi­don ja/ tai ti­lal­la tuo­tet­tu­jen re­hu­jen osal­ta ym­pä­ris­tö­korvauk­sen si­tou­mus­eh­to­jen mu­kai­sen lohkokir­jan­pi­don säi­lyt­tä­mi­nen, kun niis­tä käy sel­vil­le kir­jan­pi­dos­sa vaa­dit­ta­vat asi­at.

Re­huis­ta, esi­mer­kik­si vi­ran­o­mais­val­von­nas­sa tai myyn­ti­ti­lan­tees­sa, otet­tu­jen näyt­tei­den ana­lyy­si­tu­los­ten kirjan­pito­vaa­ti­muk­sek­si riit­tää niis­tä saa­tu­jen ana­lyy­si­to­dis­tus­ten säi­lyt­tä­mi­nen.

Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den kir­jan­pito­vaa­ti­muk­set on ku­vat­tu op­paan osas­sa 5.1.2 Kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den käyt­tö maa­ti­lal­la. Jos viljelijä on si­tou­tu­nut ym­pä­ris­tö­kor­vauk­seen, sen eh­to­jen mu­kai­ses­ti teh­dyt muis­tiin­pa­not kasvin­suo­je­lus­ta ovat riit­tä­vät myös rehu­vaa­ti­mus­ten osal­ta. Bi­o­si­dien käyt­tö­kir­jan­pi­don tu­lee si­säl­tää käytetty­jen bi­o­si­dien ni­met, mää­rät ja käyt­tö­ajat. Tie­to­jen tulee olla tar­vit­ta­es­sa val­vo­van vi­ran­o­mai­sen saatavil­la. Rehu­kir­jan­pi­toa tu­lee säi­lyt­tää vä­hin­tään vii­si vuot­ta ja kir­jan­pi­toa biosidien käy­tös­tä vä­hin­tään kolme vuot­ta.

Lää­ke­re­hu­jen kir­jan­pi­dol­le on täy­den­tä­vis­sä eh­dois­sa myös lää­ki­tys­kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sia. Lue li­sää lää­ke­rehujen lää­ki­tys­kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sis­ta op­paan osas­ta 5.3.2 Kiel­le­tyt ai­neet, sal­litut eläin­lääk­keet ja lääkityskir­jan­pito.

5.2.3 Rehujen hankinta rekisteröidyltä tai hyväksytyltä rehualan toimijalta

Re­hu­jen jäl­ji­tet­tä­vyy­teen ja tur­val­li­suu­teen liit­ty­en re­hua saa hank­kia vain re­kis­te­röi­dyil­tä tai hy­väk­sy­tyil­tä rehualan toi­mi­joil­ta. Han­kit­ta­es­sa re­hu­ja ti­lal­le on var­mis­tet­ta­va, että re­hun myy­jä tai luo­vut­ta­ja on rekisteröity­nyt tai hy­väk­syt­ty rehu­alan toi­mi­jak­si. Re­kis­te­röi­ty­mis­vel­voi­tet­ta ei kui­ten­kaan ole vil­je­li­jäl­lä, joka tuot­taa rehua vuo­sit­tain kor­kein­taan 3 ha:n vil­je­ly­a­lal­la ja toi­mit­taa kai­ken täl­tä alal­ta saa­man­sa re­hun paikallisel­le maa­ti­lal­le käy­tet­tä­väk­si. Re­hun myy­jän re­kis­te­röi­ty­mi­nen rehu­alan toi­mi­jak­si on tar­kas­tet­ta­va myös ostettaessa re­hu­ja ti­lal­le suo­raan toi­ses­ta EU-maas­ta. Lisä­tie­to­ja ja  Lu­et­te­lot Suo­mes­sa re­kis­te­röi­dyis­tä rehu­alan toi­mi­jois­ta ja rehu­alan alku­tuo­tan­non toi­mi­jois­ta löy­tyy Ruo­ka­vi­ras­ton in­ter­net­sivuilta.

Lisä­tie­to­ja en­tis­ten elin­tar­vik­kei­den rehu­käy­tös­tä löy­tyy myös Ruo­ka­vi­ras­ton in­ter­net­sivuilta.

5.3 Tuota turvallisia elintarvikkeita

5.3.1 Alkutuotantopaikkojen vaatimukset

Alku­tuo­tan­to­paik­ka (tila, tuo­tan­to­tila) on maa­tila, puu­tar­ha tai muu paik­ka, jos­sa har­joi­te­taan elin­tar­vik­kei­den alku­tuo­tan­toa.

Alku­tuo­tan­non toi­mi­ja (vil­je­li­jä) on hen­ki­lö tai yri­tys, joka har­joit­taa elin­tar­vik­kei­den alku­tuo­tan­toa, ku­ten elintar­vik­keek­si käytettä­vien kas­vien kas­va­tus­ta ja vil­je­lyä, sa­don­kor­juu­ta, mai­don­tuo­tan­toa ja kaik­kia eläintuo­tan­non vai­hei­ta en­nen eläi­men teuras­tus­ta.

Yhteiset vaatimukset kaikille tiloille

Eläi­mis­tä, kas­veis­ta ja sie­nis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den alku­tuo­tan­toon so­vel­le­taan Eu­roo­pan yh­tei­sön lainsää­dän­töä sekä elin­tar­vi­ke­la­kia, eläin­ten lää­kit­se­mis­la­kia ja näi­den no­jal­la an­net­tu­ja ase­tuk­sia. Vil­je­li­jäl­lä on vas­tuu tuot­ta­mien­sa elintarvikkeiden tur­val­li­suu­des­ta ja sik­si hä­nel­lä on ol­ta­va riit­tä­vät tie­dot tuottamastaan elin­tar­vik­kees­ta ja sen kä­sit­te­lyyn liittyvis­tä ter­veys­vaa­rois­ta.

Vil­je­li­jän on huo­leh­dit­ta­va ja val­vot­ta­va, että myös hä­nen alai­suu­des­saan elin­tar­vik­kei­ta kä­sit­te­le­vät hen­ki­löt ovat riit­tä­väs­ti pereh­tyneet elin­tar­vi­ke­hy­gie­ni­aan. Jos vil­je­li­jä epäi­lee tuot­ta­man­sa elin­tar­vik­keen voi­van aiheut­taa ter­veys­vaa­raa ih­mi­sel­le, hänen on vä­lit­tö­mäs­ti il­moi­tet­ta­va täs­tä kun­nan elin­tar­vi­ke­val­von­ta­viranomai­sel­le (esim. ter­veys­val­von­nan joh­ta­ja, kun­nan­e­läin­lää­kä­ri tai ter­veys­tar­kas­ta­ja) ja käyn­nis­tet­tä­vä tarvit­ta­es­sa jo luo­vu­te­tun tuot­teen ta­kai­sin­ve­to ja muut toi­men­pi­teet epä­koh­tien kor­jaa­mi­sek­si. Alkutuotannon toi­mi­jan on huo­leh­dit­ta­va kir­jan­pi­don sekä tuot­teen mu­ka­na lä­he­tet­tä­vien tie­to­jen ja pakkausmerkin­tö­jen avul­la, että elin­tar­vik­kei­den jäl­ji­tet­tä­vyys säi­lyy vä­hit­täis­myyn­tiin saak­ka.

Alku­tuo­tan­to­paik­ka on ra­ken­net­ta­va ja hoi­det­ta­va niin, ett­ei siel­lä tuo­tet­ta­vien ja kä­si­tel­tä­vien elin­tar­vik­kei­den tur­val­li­suus vaaran­nu. Tuot­tei­den suo­jaa­mi­sek­si saas­tu­mi­sel­ta re­hun lisä­ai­nei­ta, eläin­lääk­kei­tä, kasvinsuojelu­ai­nei­ta, lan­noi­te­val­mis­tei­ta, bio­si­de­jä, ku­ten jyr­si­jä­myrk­ky­jä ja de­sin­fi­oin­ti­ai­nei­ta, ja mui­ta vaaralli­sia kemikaale­ja sekä jätteitä on käsiteltävä, varastoitava ja käytettävä oikein.

Ti­lal­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti puh­das­ta ja hy­vän­laa­tuis­ta vet­tä kas­te­lu­ve­dek­si, eläin­ten juo­ma­ve­dek­si ja puhtaana­pi­toon. Ve­des­sä ei saa olla sii­nä mää­rin vie­ras­ta ha­jua tai ma­kua eikä myös­kään pien­e­li­öi­tä, loi­sia tai vieraita ai­nei­ta, että vesi voi­si vaa­ran­taa alkutuo­tan­non tuot­tei­den ja niis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den turvallisuu­den. Kas­vien kas­te­lu­ve­den sekä tuot­tei­den ja lait­tei­den pesu­ve­den laa­tu tu­lee tie­tyis­sä ta­pauk­sis­sa tut­ki­tut­taa sään­nöl­li­ses­ti la­bo­ra­to­ri­os­sa.

Tut­ki­muk­set ve­des­tä tu­lee teet­tää esi­mer­kik­si sil­loin kun oman kai­von vet­tä käy­te­tään kas­vien sel­lai­se­naan syö­tä­vien osien suoraan kas­te­luun tai lyp­sy­lait­teis­ton ja mai­to­säi­li­ön pe­suun.

Elin­tar­vi­ke­tuo­tan­toon käy­tet­tä­vien eläin­ten on ol­ta­va ter­vey­den­ti­lal­taan sel­lai­sia ja nii­tä on hoi­det­ta­va ja käsitel­tä­vä niin, että niistä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den hyvä hy­gi­ee­ni­nen laa­tu tur­va­taan. Eläi­mis­tä ih­mi­siin siirty­vien tar­tun­ta­tau­tien kul­keu­tu­mi­nen tilal­le ja nii­den le­vi­ä­mi­nen ti­lal­le tai ti­lal­ta on py­rit­tä­vä es­tä­mään. Tuota­es­sa uu­sia eläi­miä pito­paik­kaan on huo­mi­oi­ta­va tautiriskit. Tau­ti­ris­kit voi­daan huo­mi­oi­da esi­mer­kik­si pitä­mäl­lä ti­lal­le tuo­ta­vat uu­det eläi­met eril­lään muis­ta eläi­mis­tä tai ostamalla uu­det eläi­met vain sel­lai­sis­ta pito­pai­kois­ta, joi­den ter­veys­ti­lan­ne tun­ne­taan. Vil­je­li­jän tu­lee il­moit­taa vi­ran­o­mai­sel­le (/ ti­laa valvoval­le eläinlää­kä­ril­le / kun­nan elin­tar­vi­ke­val­von­ta­vi­ran­o­mai­sel­le) epäil­lyis­tä tau­ti­ta­pauk­sis­ta ti­lal­la. Jos on­gel­mia havaitaan, on alku­tuot­ta­jan ryh­dyt­tä­vä asi­an­mu­kai­siin toi­miin ti­lan­teen kor­jaa­mi­sek­si.

Alkutuotannon toimijan kirjaamisvaatimukset

Toi­mi­jan kir­jaa­mia tie­to­ja tar­vi­taan muun mu­as­sa elin­tar­vik­kei­den jäl­ji­tet­tä­vyy­den var­mis­ta­mi­sek­si tai kun eläi­miä myy­dään tai toi­mi­te­taan teu­raak­si. Kir­jan­pito voi koos­tua yh­des­tä tai use­am­mas­ta tie­dos­tos­ta (esim. eläin­ten lää­kin­tä- ja ter­veys­kor­tis­to) ja se voi olla osa alku­tuo­tan­to­pai­kan laa­tu- tai muu­ta jär­jes­tel­mää.

Toi­mi­jan on kir­jat­ta­va tie­dot vä­hin­tään seu­raa­vis­ta asi­ois­ta sil­tä osin kuin ne kos­ke­vat asi­an­o­mais­ta alku­tuotan­toa:

  • elin­tar­vik­keek­si toi­mi­te­tut alku­tuo­tan­non tuot­teet, säi­ly­tys­aika 1 vuo­si
  • näyt­teet, tut­ki­muk­set ja tar­kas­tuk­set,
  • joil­la on mer­ki­tys­tä elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suu­den kan­nal­ta (ku­ten tu­lok­set vesi­tut­ki­muk­sis­ta, kas­vin­suo­je­lu­aine­jää­mä­val­von­ta­oh­jel­mas­ta, uta­re­tu­leh­dus­tut­ki­muk­sis­ta, sal­mo­nel­la­val­von­nas­ta sekä tar­kas­tus­kertomuk­set esi­mer­kik­si mai­don­tuo­tan­to­tilan hy­gie­ni­a­tar­kas­tuk­sis­ta, li­han­tar­kas­tus­pää­tök­set, si­ko­jen sai­ras­tu­vuus­tie­dot, tar­kas­tus­e­läin­lää­kä­rin alku­tuo­tan­non toimi­jal­le il­moit­ta­mat tie­dot, sal­mo­nel­la­valvonta­oh­jel­maan liit­ty­vät tar­kas­tus­käyn­nit), säi­ly­tys­aika 3 vuot­ta (vesi­tutkimukses­ta riit­tää uu­sin tutkimus­tu­los)
  • kas­vin­tuo­tan­to­ti­loil­la kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­den ja bi­o­si­dien käyt­tö (esim. hyön­teis- ja jyr­si­jä­myr­kyt, desinfioin­ti­ai­neet): ai­neen nimi, mää­rä ja käyt­tö­aika, säi­ly­tys­aika 3 vuot­ta
  • vas­taan­o­te­tut ja elin­tar­vik­keek­si toi­mi­te­tut eläi­met, säi­ly­tys­aika 1 vuo­si
  • eläi­mil­le syö­te­tyn re­hun luon­ne ja alku­perä (kir­jan­pito­vaa­ti­muk­sis­ta oh­jeis­te­taan op­paan koh­das­sa 5.2.2)
  • eläin­lääk­keet ja muut eläi­mil­le an­ne­tut hoi­dot, hoi­don päi­vä­mää­rät ja varo­ajat (lää­ke­kir­jan­pi­dos­ta ohjeiste­taan tar­kem­min koh­das­sa 5.3.2)

Tie­to­jen kir­jaa­mi­nen ja säi­lyt­tä­mi­nen huo­lel­li­ses­ti kan­nat­taa, sil­lä kir­jan­pi­don tar­kas­tus ti­loil­la on osa täydentä­vien eh­to­jen valvon­taa. Tie­to­jen puut­tu­mi­nen voi­daan kat­soa sää­dös­ten­vas­tai­sek­si toi­min­nak­si, jos­ta voi ai­heu­tua tu­kien me­ne­tyk­siä.

Maidontuotantoa koskevat erityisvaatimukset

Mai­don­tuo­tan­to­ti­loil­le on sää­det­ty yleis­ten alku­tuo­tan­toa kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten (edel­lä esi­tet­ty­jen) li­säk­si eri­tyi­ses­ti maidontuo­tan­toon koh­dis­tu­via vaa­ti­muk­sia.

Ti­lo­jen, jois­sa pi­de­tään ja lyp­se­tään mai­toa tuot­ta­via eläi­miä ja jois­sa kä­si­tel­lään mai­toa ja sen tuo­tan­toon liitty­viä vä­li­nei­tä ja lait­tei­ta, on ol­ta­va si­jain­nil­taan ja ra­ken­teil­taan sel­lai­set, että niis­sä on hy­vät mahdollisuudet huo­leh­tia eläin­ten puh­tau­des­ta ja ter­vey­des­tä, lyp­sy­hy­gie­ni­as­ta ja raa­ka­mai­don hy­gi­ee­ni­ses­tä laa­dus­ta. Mai­don kä­sit­te­lys­sä käy­tet­tä­vien lait­tei­den ja vä­li­nei­den puh­dis­tus­ta ja säi­ly­tys­tä var­ten on ol­ta­va asi­an­mu­kai­nen tila.

Ti­lo­jen, jois­sa pi­de­tään ja lyp­se­tään mai­toa tuot­ta­via eläi­miä ja jois­sa kä­si­tel­lään mai­toa ja sen tuo­tan­toon liitty­viä vä­li­nei­tä ja lait­tei­ta, on ol­ta­va si­jain­nil­taan ja ra­ken­teil­taan sel­lai­set, että niis­sä on hy­vät mahdollisuudet huo­leh­tia eläin­ten puh­tau­des­ta ja ter­vey­des­tä, lyp­sy­hy­gie­ni­as­ta ja raa­ka­mai­don hy­gi­ee­ni­ses­tä laa­dus­ta. Mai­don kä­sit­te­lys­sä käy­tet­tä­vien lait­tei­den ja vä­li­nei­den puh­dis­tus­ta ja säi­ly­tys­tä var­ten on ol­ta­va asi­an­mukainen tila.

Eläi­met

Eläi­met on pi­det­tä­vä puh­tai­na eikä niis­sä saa olla sai­rauk­sia tai vi­ko­ja, jot­ka hei­ken­tä­vät mai­don hy­gi­ee­nis­tä laa­tua. Karjanhoitajan on seu­rat­ta­va eläin­ten puh­taut­ta ja kun­toa. Eläi­met, joil­la on oi­rei­ta tau­dis­ta joka voi hei­ken­tää mai­don hygieenistä laatua, tu­lee eris­tää muis­ta mai­don­tuo­tan­to­e­läi­mis­tä.

Mai­don jääh­dy­tys- ja säi­ly­tys­ti­lat

Mai­don jääh­dy­tys- ja säi­ly­tys­olo­suh­teet ei­vät saa hei­ken­tää mai­don elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suut­ta. Ti­lois­sa, jois­sa mai­toa joko säilytetään tai jääh­dy­te­tään, ei saa har­joit­taa toi­min­taa, joka hei­ken­tää mai­don elin­tar­vi­ke­turvallisuut­ta. Eri­tyi­ses­ti vä­li­tön yh­teys eläin­ten­pito­ti­loi­hin ja muut li­kaa mu­ka­naan tuo­vat toi­min­not mai­don säi­ly­tys- ja jääh­dy­tys­toi­min­to­jen lä­hei­syy­des­sä voi­vat aiheut­taa ris­kin mai­don hy­gie­ni­al­le. Ris­ki tu­lee huomioida toi­min­nas­sa ja nou­dat­taa huo­lel­li­suut­ta ti­lo­jen ja lait­tei­den puh­taa­na­pi­dos­sa. Mai­don jääh­dy­tys- ja säi­ly­tys­ti­lat on suo­jat­ta­va tuho­e­läi­mil­tä.

Lyp­sy­hy­gie­nia

En­nen lyp­syä ve­ti­met ja tar­vit­ta­es­sa uta­reet ja nii­den lähi­a­lu­eet on puh­dis­tet­ta­va huo­lel­li­ses­ti.

Elin­tar­vik­keek­si luo­vu­tet­ta­vas­sa mai­dos­sa ei saa olla uta­re­tu­leh­duk­seen viit­taa­via tai mui­ta ha­vait­ta­via muutok­sia. Eläi­met, joissa ha­vai­taan uta­re­sai­rauk­sien oi­rei­ta tai mai­don vä­li­tyk­sel­lä ih­mi­seen tart­tu­van tau­din oi­rei­ta tai joi­den mai­to si­säl­tää jää­miä lää­ki­tyk­sen ja varo­ajan ai­ka­na, on lyp­set­tä­vä vii­mei­sek­si, eril­li­sel­lä lypsy­ko­neel­la, kä­sin tai vä­lit­tö­mäs­ti lyp­syn jäl­keen puhdistetta­val­la lait­teis­tol­la. Näi­den eläin­ten mai­to on lypset­tä­vä eril­leen eikä mai­toa saa luo­vut­taa elin­tar­vik­keek­si. Ter­ni­mai­to on lypsettä­vä eril­leen muus­ta maidos­ta ja säi­ly­tet­tä­vä myös eril­lään. Alku­tuot­ta­jal­la tu­lee olla toi­min­ta­suun­ni­tel­ma sen va­ral­le, että sai­raan tai lää­ki­tyn eläi­men mai­to voi­daan erot­taa muus­ta mai­dos­ta koko lää­ki­tyk­sen ja varo­ajan ai­ka­na. Lää­ki­tyt eläimet tulee olla tun­nis­tet­ta­vis­sa koko lää­ki­tyk­sen ja varo­ajan ajan.

Mai­don kans­sa kos­ke­tuk­siin jou­tu­vat pin­nat

Mai­don kans­sa kos­ke­tuk­siin jou­tu­vien pin­to­jen tu­lee olla si­le­ää, pes­tä­vää ja myr­ky­tön­tä ma­te­ri­aa­lia. Lyp­sy­laitteis­to ja -vä­li­neet on pi­det­tä­vä puh­tai­na. Ne on käy­tön jäl­keen pes­tä­vä ja tar­vit­ta­es­sa de­sin­fi­oi­ta­va. Pe­sun ja mah­dol­li­sen de­sin­fi­oin­nin jäl­keen laitteet ja vä­li­neet on huuh­del­ta­va puh­taal­la ve­del­lä.

Ti­lal­ta luo­vu­tet­ta­van raa­ka­mai­don laa­tu

Mai­to on mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti lyp­syn jäl­keen jääh­dy­tet­tä­vä +6 as­teen läm­pö­ti­laan tai sen alle ja myös säi­ly­tet­tä­vä ti­lal­la täs­sä läm­pö­ti­las­sa. Mai­to ei saa kui­ten­kaan jää­tyä. Kul­je­tus­säi­li­öön siir­ret­tä­vän mai­don läm­pö­tila saa olla kor­kein­taan +6 astetta (yk­sit­täis­ta­pauk­sis­sa +10 as­tet­ta, jos kul­je­tus­säi­li­ön mai­don lämpötila ei tä­män seu­rauk­se­na yli­tä +6 as­tet­ta). Ti­lal­ta luovu­tet­ta­van raa­ka­mai­don on täy­tet­tä­vä koko­nais­pesä­ke­lu­kua ja solu­pi­toi­suut­ta kos­ke­vat vaa­ti­muk­set*.

* Leh­mä
Koko­nais­pe­sä­ke­luku: kah­den kuu­kau­den ge­o­met­ri­nen kes­ki­arvo alle 100 000 pmy/ml, vä­hin­tään 2 näytettä/kk. Solu­luku: kolmen kuu­kau­den ge­o­met­ri­nen kes­ki­arvo alle 400 000 kpl/ml, vä­hin­tään 1 näyte/kk. Ti­lal­ta suo­raan ku­lut­ta­jal­le myy­dyn lehmän raa­ka­mai­don koko­nais­pe­sä­ke­lu­vun tu­lee olla alle 50 000 pmy/ml ja solu­lu­vun alle 250 000 kpl/ml.

* Muut eläi­met
Koko­nais­pe­sä­ke­luku: kah­den kuu­kau­den ge­o­met­ri­nen kes­ki­arvo alle 1 500 000 pmy/ml, vä­hin­tään 2 näytet­tä/kk; vaa­ti­mus on alle 500 000 pmy/ml, jos tuot­teen val­mis­tuk­seen ei lii­ty läm­pö­kä­sit­te­lyä. Ti­lal­ta suo­raan ku­lut­ta­jal­le myy­dyn vuo­hen raaka­mai­don koko­nais­pe­sä­ke­lu­vun tu­lee olla alle 50 000 pmy/ml.

Munantuotantoa koskevat erityisvaatimukset

Mu­nan­tuo­tan­to­ti­loil­le on sää­det­ty yleis­ten alku­tuo­tan­toa kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten (edel­lä esi­tet­ty­jen) li­säk­si erityi­ses­ti mu­nan­tuotan­toon koh­dis­tu­via vaa­ti­muk­sia.

Mu­nat on suo­jat­ta­va hai­tal­li­sil­ta ul­koi­sil­ta vai­ku­tuk­sil­ta. Ne on pi­det­tä­vä puh­tai­na, kui­vi­na ja suo­jat­tui­na hajuilta sekä is­kuil­ta ja suo­ral­ta au­rin­gon­va­lol­ta.

Toi­mi­jan tu­lee pi­tää kir­jaa sal­mo­nel­la­val­von­ta­oh­jel­man mu­kai­sis­ta tut­ki­muk­sis­ta ja tar­kas­tuk­sis­ta. Tätä kirjan­pi­toa tu­lee säilyttää ti­lal­la vä­hin­tään 3 vuot­ta.

Lisä­tie­toa:

Ve­den tut­ki­mus- ja laa­tu­vaa­ti­mukset

Kan­sal­li­ses­ta sal­mo­nel­la­val­von­ta­oh­jel­mas­ta 

Alku­tuo­tan­non vaa­ti­muk­sis­ta

5.3.2 Kielletyt aineet, sallitut eläinlääkkeet ja lääkityskirjanpito

Sallitut eläinlääkkeet

Eläi­mil­le an­net­tu­jen lääk­kei­den käy­tön tu­lee olla hal­lit­tua. Tuo­tan­to­e­läi­mil­le saa käyt­tää vain sel­lai­sia lää­ke­valmis­tei­ta tai lääkeai­nei­ta, jot­ka on hy­väk­syt­ty käy­tet­tä­väk­si tuo­tan­to­e­läi­mil­le. Eläin­lää­kä­rin an­ta­mia oh­jei­ta lääk­keen käy­tös­tä on noudatettava. Aptee­kis­ta il­man re­sep­tiä saa­ta­vien lää­ke­val­mis­tei­den käyt­tö­oh­jeet ovat pak­kaus­se­los­tees­sa. Tie­to­ja lääk­keis­tä ja nii­den oikeasta käy­tös­tä saa eläin­lää­kä­ril­tä tai aptee­kis­ta. Lääkkeiden oi­ke­as­ta käy­tös­tä ja varo­a­jois­ta on aina var­mis­tut­ta­va ennen lääk­keen an­ta­mis­ta eläi­mel­le. On huo­mat­ta­va, että eläin­lää­kä­rin mää­rää­mä varo­aika voi poi­ke­ta tuo­te­se­los­tees­sa mainitus­ta ajas­ta. Tuotta­ja on vel­vol­li­nen pi­tä­mään sää­dös­ten mu­kais­ta kir­jan­pi­toa eläin­ten lää­ki­tyk­ses­tä.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läi­mil­le sal­lit­tu­jen lää­ke­ai­nei­den tur­val­li­suus ar­vi­oi­daan ja tar­vit­ta­es­sa tuo­tan­to­e­läi­mel­le tar­koi­te­tul­le lääkevalmis­teel­le ase­te­taan varo­aika. Varo­a­jal­la tar­koi­te­taan vii­mei­ses­tä lääk­keen an­ta­mi­ses­ta las­ket­tua vä­him­mäis­ai­kaa, jon­ka kuluessa teu­ras­te­tun eläi­men li­haa tai mui­ta tuot­tei­ta taik­ka eläin­tä tai eläimen tuot­ta­maa mai­toa, hu­na­jaa tai mu­nia ei saa luovut­taa elin­tar­vik­kee­na käy­tet­tä­väk­si. Varo­ai­ka­na eläimes­tä saa­tu­ja tuot­tei­ta saa käyt­tää ih­mis­ra­vin­nok­si sää­dös­ten mukaises­ti vain eri­tyis­ti­lan­teis­sa. Tuotanto­e­läi­men on ol­ta­va tun­nis­tet­ta­vis­sa lää­kit­se­mi­sen ja lää­ke­hoi­don ai­ka­na sekä varo­ajan ku­lu­es­sa. Vilje­li­jän tu­lee huo­leh­tia varo­ai­ko­jen nou­dat­ta­mi­ses­ta, sil­lä piit­taa­mat­to­muus varo­a­jois­ta voi joh­taa lii­an korkei­siin lääke­jää­mä­pi­toi­suuk­siin elin­tar­vik­kees­sa ja hei­ken­tää si­ten elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suut­ta.

Tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävä kirjanpito

Tuo­tan­to­e­läi­men omis­ta­jan tai hal­ti­jan on pi­det­tä­vä kir­jaa eläi­mel­le an­ne­tuis­ta lääk­keis­tä (myös homeopaattisis­ta lääk­keis­tä). Kir­jan­pito­vaa­ti­mus kos­kee kaik­kia eläi­miä, joi­ta pi­de­tään, kas­va­te­taan, hoidetaan, teu­ras­te­taan tai ke­rä­tään elin­tar­vik­kei­den tuotta­mi­sek­si. Kir­jan­pi­toon on mer­kit­tä­vä eläin­lää­kä­rin tuo­tan­to­e­läi­mel­le an­ta­mat lääk­keet sekä omis­ta­jan it­sen­sä tai muun henki­lön tuo­tan­to­e­läi­mel­le an­ta­mat lääkkeet. Myös tuo­tan­to­e­läi­mel­le an­ne­tut lää­ke­re­hut on mer­kit­tä­vä kir­jan­pi­toon.

Täy­den­tä­vien eh­to­jen val­von­nois­sa val­vo­taan seu­raa­vat kir­jan­pi­toa kos­ke­vat asi­at:
  • eläi­men tai eläin­ryh­män tun­nis­tus­tie­dot;
  • lää­ki­tyk­sen anto­päi­vä­mää­rät;
  • lääk­keen tai lää­ke­re­hun käyt­tö­aihe;
  • lääk­keen nimi;
  • lääk­keen tai lää­ke­re­hun mää­rä;
  • lääk­keel­le tai lää­ke­re­hul­le mää­rät­ty varo­aika.

Esi­mer­kik­si nau­to­jen, vuo­hien ja lam­pai­den tun­nis­tus­tie­to­na on suo­si­tel­ta­va käyt­tää kor­va­mer­kin EU-tunnusta. Lääk­keen määrällä tar­koi­te­taan eläi­mel­le an­ne­tun lääk­keen mää­rää esi­mer­kik­si mil­li­lit­roi­na tai gram­moi­na. Lääk­keen myy­jäl­lä tar­koi­te­taan lääk­keen an­ta­nut­ta tai myy­nyt­tä eläin­lää­kä­riä tai lääk­keen myynyt­tä ap­teek­kia tai muu­ta vas­taa­vaa yri­tys­tä. Eläin­lää­kä­rin ni­men ase­mes­ta voi­daan käyt­tää eläin­lää­kä­rin tun­nus­nu­me­roa.

Eläi­men lää­ki­tys­tä kos­ke­vat mer­kin­nät voi teh­dä esi­mer­kik­si eläi­men sie­men­nys- ja ter­veys­kort­tiin, si­ka­la­kirjaan tai terveystarkkai­lu­kir­jaan. Myös eläin­lää­kä­reil­tä saa­tu­jen lää­ki­tys­tä kos­ke­vien kir­jal­lis­ten sel­vi­tys­ten tai re­sep­tien tal­len­ta­mi­nen kan­si­oon riit­tää lää­ki­tys­kir­jan­pi­dok­si, jos eläi­men omis­ta­ja tai hal­ti­ja li­sää asiakirjoi­hin niis­tä puut­tu­vat tie­dot. Vil­je­li­jä voi käyt­tää apu­naan esi­mer­kik­si lo­ma­ket­ta, joka löy­tyy Ruo­ka­vi­ras­ton net­ti­sivuilta.

Eläi­men lää­ki­tys­tä kos­ke­vat tie­dot voi myös kir­ja­ta tä­hän tar­koi­tuk­seen va­rat­tuun eril­li­seen vih­koon tai kir­jaan. Kir­jan­pi­toa voidaan pi­tää myös säh­köi­ses­ti. Eh­to­na lääk­kei­den luo­vu­tuk­ses­sa val­ta­kun­nal­li­seen eläin­ten tervey­den­huol­to-oh­jel­maan liittyneil­le eläin­ten omis­ta­jil­le tai hal­ti­joil­le on se, että tie­dot kir­ja­taan kai­kis­ta tuotan­to­e­läi­mel­le an­ne­tuis­ta lääk­keis­tä terveydenhuol­lon seu­ran­ta­jär­jes­tel­mään, jos jär­jes­tel­mäs­sä on sellainen mah­dol­li­suus, tai muu­hun vas­taa­vaan säh­köi­seen järjes­tel­mään, jos­ta tie­dot ovat siir­ret­tä­vis­sä tervey­den­huol­lon seu­ran­ta­jär­jes­tel­mään.

Kir­jan­pi­don yh­tey­des­sä on säi­ly­tet­tä­vä kaik­ki to­sit­teet ku­ten eläin­lää­kä­rin re­sep­tit ja kir­jal­li­set sel­vi­tyk­set lääkkeen tai lää­ke­re­hun luo­vu­tuk­ses­ta sekä eläin­lää­kä­ril­tä, ap­tee­kis­ta tai lää­ke­re­hun luo­vut­ta­jal­ta saa­dut muut to­sit­teet lääk­kei­den tai lää­ke­re­hu­jen myyn­nis­tä tai muus­ta luo­vu­tuk­ses­ta. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si apteekis­ta os­tet­tu­jen re­sep­ti­va­pai­den lääk­kei­den kui­tit (esim. porsas­rau­ta ja suun kaut­ta an­net­ta­vat nesteytys­val­mis­teet).

Kir­jan­pi­toa on pi­det­tä­vä si­ten, että tie­dot kun­kin eläi­men tai eläin­ryh­män osal­ta ja kai­kis­ta lää­ki­tyk­sis­tä voidaan saa­da hel­pos­ti sel­vil­le koko kir­jan­pi­don säi­lyt­tä­mis­a­jal­ta. Tuo­tan­to­e­läi­men lää­ki­tys­tä kos­ke­vaa kirjanpi­toa on säi­ly­tet­tä­vä vä­hin­tään vii­den vuoden ajan vii­mei­ses­tä lääk­keen an­nos­ta huo­li­mat­ta sii­tä, onko eläin elos­sa vai ei.

Kielletyt aineet

Seu­raa­vien eläin­ten kas­vua ja tuo­tan­toa edis­tä­vien lää­ke­ai­nei­den käyt­tö tuo­tan­to­e­läi­mil­le on ko­ko­naan kielletty: stil­bee­nit ja stilbee­ni­joh­dan­nai­set sekä nii­den suo­lat ja es­te­rit, ty­re­os­taat­ti­ses­ti vai­kut­ta­vat ai­neet, 17-beta-est­ra­di­o­li ja sen es­te­ri­joh­dan­naiset. Ai­no­as­taan eläin­lää­kä­ri saa an­taa tiet­ty­jä est­ro­gee­ni­ses­ti, androgee­ni­ses­ti ja ges­ta­gee­ni­ses­ti vai­kut­ta­via ai­nei­ta sa­moin kuin bee­ta-ago­nis­te­ja yk­sit­täis­ten tuo­tan­to­eläin­ten hoi­toon tie­tyis­sä tar­koin ra­ja­tuis­sa ta­pauk­sis­sa.

Kiel­let­tyi­hin ai­nei­siin kuu­luu myös sel­lai­sia ai­nei­ta (esi­mer­kik­si klo­ram­fe­ni­ko­li, met­ro­ni­dat­so­li tai nitrofuraanit), joi­den jää­mil­le elin­tar­vik­keis­sa ei ole voi­tu aset­taa ku­lut­ta­jan kan­nal­ta tur­val­lis­ta enimmäismäärää. Ai­neen käyt­tö ai­neen käyt­tö tuo­tan­to­eläimille on kiel­let­ty lu­kuun ot­ta­mat­ta he­vo­sia, joi­den he­vos­pas­siin tai tun­nis­tus­asia­kir­jaan on mer­kit­ty, että he­vo­sen teurastaminen elin­tar­vik­kee­na käy­tet­tä­väk­si on kiel­let­ty.

Lait­to­mas­ti lää­kit­tyä eläin­tä ei saa pi­tää ti­lal­la eikä sitä tai sii­tä saa­ta­vaa tuo­tet­ta saa toi­mit­taa mark­ki­noil­le. Kiel­let­ty­jen kas­vun­e­dis­tä­mi­seen käy­tet­ty­jen ai­nei­den löy­ty­mi­nen elä­vis­tä eläi­mis­tä tai niis­tä saa­duis­ta elintarvik­keis­ta on aina va­ka­va rik­ko­mus. Jos eläin­tä on lää­kit­ty kiel­le­tyl­lä ai­neel­la, alue­hal­lin­to­vi­ran­o­mai­sen on mää­rät­tä­vä eläin lo­pe­tet­ta­vak­si. Eläi­men ruho ja sii­tä saadut tuot­teet on hä­vi­tet­tä­vä.

Eläinlääkejäämien ja kiellettyjen aineiden sekä lääkityskirjanpidon valvonta

Eläi­mis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den si­säl­tä­mien vie­rai­den ai­nei­den val­von­ta pe­rus­tuu elin­tar­vi­ke­la­kiin ja se on osa elin­tar­vik­kei­siin liit­ty­vää hy­gie­ni­a­val­von­taa. Lää­kit­se­mis­laki si­säl­tää vel­voit­tei­ta eläin­ten lää­kin­näs­tä ja siihen liit­ty­väs­tä val­von­nas­ta sekä lää­ki­tys­kir­jan­pi­dos­ta. Vie­ras­aine­a­se­tuk­ses­sa sää­de­tään yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti vie­rai­den ai­nei­den val­von­nas­ta.

Ku­lut­ta­jien tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­sek­si to­teu­te­taan vuo­sit­tain eläi­mis­tä saa­ta­vien elin­tar­vik­kei­den vie­ras­aine­val­von­ta­oh­jel­maa, jos­sa val­vo­taan, ett­ei tuo­tan­to­e­läin­ten kas­va­tuk­ses­sa käy­te­tä kiel­let­ty­jä ai­nei­ta ja etteivät elin­tar­vik­keet si­säl­lä eläin­ten lääkin­tään sal­lit­tu­jen lää­ke­ai­nei­den jää­miä yli lain­sää­dän­nös­sä asetettujen raja-ar­vo­jen. Alue­hal­lin­to­vi­ran­o­mai­set ja alue­hallintovi­ras­to­jen mää­räyk­ses­tä toi­mi­vat eläin­lää­kä­rit te­ke­vät ti­loil­la myös lää­ki­tys­kir­jan­pi­toon koh­dis­tu­via val­von­to­ja.

Alue­hal­lin­to­vi­ran­o­mai­set, kun­nal­li­set elin­tar­vi­ke­val­von­ta­vi­ran­o­mai­set ja Ruo­ka­vi­ras­ton pal­ve­luk­ses­sa ole­vat tar­kas­tus­e­läin­lääkärit ot­ta­vat vie­ras­aine­oh­jel­man tut­ki­muk­siin tar­koi­te­tut näyt­teet. Näyt­tei­tä ote­taan sekä suo­raan ti­loil­ta että esi­mer­kik­si teuras­tamoil­ta elä­vis­tä eläi­mis­tä ja li­has­ta (nau­ta, sika, lam­mas, he­vo­nen, siipi­kar­ja (kana, broi­le­ri, kalk­ku­na), tar­hat­tu riis­ta (sorsa, poro, vil­li­sika, strut­si)), mai­dos­ta, kana­mu­nis­ta ja huna­jas­ta. Näyt­teet ote­taan aina en­nal­ta il­moit­ta­mat­ta ja si­ten, että alku­pe­räi­nen tuo­tan­to­tila on jäljitettävissä. Eläi­men omis­ta­jan tai hal­ti­jan on kus­tan­nuk­sel­laan an­net­ta­va val­von­ta­vi­ran­o­mai­sel­le val­von­taa ja tar­kas­tus­ta var­ten tar­peel­li­nen apu. Eläi­men omis­ta­ja tai hal­ti­ja on vel­vol­li­nen jär­jes­tä­mään sel­lai­set olosuhteet, joissa tar­kas­tuk­set ja näyt­teen­otto voi­daan teh­dä tur­val­li­ses­ti ot­ta­en huo­mi­oon eläi­men tavanomai­nen käyt­täy­ty­mi­nen.

Jos vie­ras­aine­val­von­ta­näyt­tees­tä saa­daan mää­räys­ten­vas­tai­nen tu­los, on vi­ran­o­mai­sen ryh­dyt­tä­vä välittömäs­ti sel­vit­tä­mään tapaus­ta. Ti­lal­le teh­tä­väs­sä tar­kas­tuk­ses­sa py­ri­tään sel­vit­tä­mään to­de­tun lääkejäämän alku­perä ja syy mää­räys­ten­vas­tai­seen tu­lok­seen. Tar­kas­tuk­sen yh­tey­des­sä tar­kas­te­taan myös vil­je­li­jän pi­tä­mä lää­ki­tys­kir­jan­pito. Huo­lel­li­sen ja sää­dös­ten­mu­kai­sen kirjan­pi­don avul­la vil­je­li­jä voi osoit­taa toimi­neen­sa oi­kein eläin­ten lää­ki­tys­ten osal­ta.

Vie­ras­aine­val­von­ta­oh­jel­man li­säk­si vi­ran­o­mais­val­von­taa to­teu­te­taan mm. osa­na li­han­tar­kas­tus­ta. Jos tarkastus­e­läin­lää­kä­ri tai kun­nan val­von­ta­vi­ran­o­mai­nen epäi­lee eläi­mis­tä saa­ta­van elin­tar­vik­keen si­säl­tä­vän vie­rai­ta ai­nei­ta yli lain­sää­dän­nön sal­li­man mää­rän tai kiel­let­ty­jä ai­nei­ta, vi­ran­o­mai­nen on vel­vol­li­nen tutkituttamaan elin­tar­vik­keen sen tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­sek­si. Myös lai­tos­ten to­teut­ta­mas­sa omavalvonnas­sa teh­dään suu­ri mää­rä jää­mä­tut­ki­muk­sia. Mik­ro­bi­lää­ke­jää­mä­tes­te­jä teh­dään meije­reis­sä maidos­ta ja teu­ras­ta­moil­la mu­nu­ais­näyt­teis­tä. Jos tut­ki­muk­sis­sa to­de­taan mää­räys­ten­vas­tai­sia näyt­tei­tä, laitok­sen on il­moi­tet­ta­va niis­tä lai­tos­ta val­vo­val­le vi­ran­o­mai­sel­le, joka puo­les­taan käyn­nis­tää ta­pauk­sen virallisen sel­vit­te­lyn. Ha­lu­tes­saan myös vil­je­li­jä voi tes­ta­ta hoi­de­tun leh­män mai­don varo­ajan jäl­keen en­nen mai­don toi­mit­ta­mis­ta mei­je­riin mik­ro­bi­lää­ke­jää­mien va­ral­ta osa­na omaa oma­val­von­taan­sa.

Jos sel­vi­tyk­sis­sä to­de­taan, että tuot­ta­ja on toi­mi­nut sää­dös­ten vas­tai­ses­ti, rik­ko­mus ote­taan huo­mi­oon myös täy­den­tä­vien ehtojen val­von­nas­sa ja se voi joh­taa tuki­seu­raa­muk­siin.

5.3.3 Kasvinsuojeluainejäämät

Sekä elin­tar­vik­keik­si että re­huk­si tar­koi­te­tuil­le kas­veil­le saa käyt­tää ai­no­as­taan sel­lai­sia kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta, jot­ka on hy­väk­syt­ty käyt­tö­tar­koi­tuk­seen­sa Suo­mes­sa. Kas­vin­suo­je­lu­aine­re­kis­te­ri, jos­ta löy­ty­vät ajan­ta­sai­set tie­dot Suo­mes­sa hy­väk­sy­tyis­tä kas­vin­suo­je­lu­ai­neis­ta on Tur­val­li­suus- ja ke­mi­kaa­li­vi­ras­ton (Tu­kes) internetsivuil­la osoit­tees­sa www.tu­kes.fi Kun kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta käy­te­tään asi­an­mu­kai­ses­ti ja varo­ai­ko­ja nou­da­te­taan en­nen tuot­tei­den mark­ki­noil­le saat­ta­mis­ta, ei­vät käy­tös­tä ai­heu­tu­neet jää­mät yli­tä sal­lit­tu­ja enim­mäis­mää­riä. Sal­li­tut enim­mäis­mää­rät löy­ty­vät muun muassa EU-ko­mis­si­on verkko­sivuilta.

Kas­vin­suo­je­lu­aine­jää­mien mää­räys­ten­mu­kai­suut­ta val­vo­taan muun muassa kan­sal­li­ses­sa jää­mä­val­von­ta­ohjel­mas­sa, jos­sa kunnal­li­set elin­tar­vi­ke­val­von­ta­vi­ran­o­mai­set ot­ta­vat näyt­tei­tä tuk­ku­kau­pois­ta, pakkaamoista, vä­hit­täis­myy­mä­löis­tä ja maa­ti­loil­ta. Näyt­teet ote­taan niin, että ne ovat jäl­ji­tet­tä­vis­sä ta­kai­sin tilal­le, jos­sa ne on tuo­tet­tu. Näyt­tei­tä saa­te­taan ot­taa myös niil­tä ti­loil­ta, joil­la on ha­vait­tu kas­vin­suo­je­lu­aineiden käyt­töön liit­ty­vis­sä tar­kas­tuk­sis­sa sel­lai­sia lai­min­lyön­te­jä, joi­den seu­rauk­se­na tuot­teis­sa voi esiin­tyä mää­räys­ten­vas­tai­sia kas­vin­suo­je­lu­aine­jää­miä.

Mi­kä­li näyt­teis­sä ha­vai­taan mää­räys­ten­vas­tai­sia kas­vin­suo­je­lu­aine­jää­miä, rik­ko­mus ote­taan huo­mi­oon myös täy­den­tä­vien ehtojen val­von­nas­sa.

5.4 Eläinten merkitseminen ja rekisteröinti

Täydentävien ehtojen valvontakohteet:

  • Re­kis­te­röi­ty­mi­nen ko. eläin­la­jin pi­tä­jäk­si
  • Re­kis­te­ri­tie­to­jen ajan­ta­sai­suus
  • Pito­paik­ka­koh­tais­ten eläin­lu­et­te­loi­den ajan­ta­sai­suus
  • Mer­kit­se­mi­nen
  • Eläin­ten läs­nä­olo pito­pai­kas­sa/ti­lal­la

Eläin­ten mer­kit­se­mi­sen ja re­kis­te­röin­nin val­von­nas­sa ei ole uu­sia vaa­ti­muk­sia. Eläin­tau­din puh­je­tes­sa on tiedet­tä­vä mis­sä ku­kin eläin on ol­lut mil­lä­kin het­kel­lä, jot­ta to­den­nä­köi­ses­ti tar­tun­nan saa­neet eli sai­ras­tu­neen eläi­men kans­sa jos­sain vai­hees­sa tekemi­siin jou­tu­neet eläi­met voi­daan ero­tel­la muis­ta eläi­mis­tä.

5.4.1 Eläinten merkitsemistä ja rekisteröintiä koskevat vaatimukset

Sikojen, nautaeläinten sekä lammas- ja vuohieläinten pitäjien on:

  • re­kis­te­röi­dyt­tä­vä ko. eläin­la­jin eläin­ten­pi­tä­jäk­si
  • huo­leh­dit­ta­va sii­tä, että eläi­met ovat re­kis­te­röi­dys­sä pito­pai­kas­sa, jol­la on pito­paik­ka­tun­nus
  • huo­leh­dit­ta­va sii­tä, että eläin­ten mer­kit­se­mi­nen on kun­nos­sa
    • va­pai­ta kor­va­merk­ke­jä syn­ty­viä  eläi­miä var­ten on ol­ta­va riit­tä­väs­ti (nau­dat, lam­paat, vuo­het)
    • eläin­ten on ol­ta­va mer­kit­ty ja re­kis­te­röi­ty  eläin­laji­koh­tais­ten sään­nös­ten
      mu­kai­ses­ti
    • mah­dol­li­set kor­vaus­mer­kit tu­lee  olla ti­lat­tu ja kiin­ni­tet­ty tar­peen mu­kaan (nau­dat, lam­paat, vuohet)
  • pi­det­tä­vä eläin­lu­et­te­lo kus­sa­kin  pito­pai­kas­sa ajan ta­sal­la (nau­dat, lam­paat, vuo­het ja siat)
  • teh­tä­vä re­kis­te­ri-il­moi­tuk­set il­moi­tus­ai­ko­jen puit­teis­sa eläin­laji­koh­tai­siin re­kis­te­rei­hin, joi­ta päi­vit­tää Mtech Di­gi­tal Solutions Oy
    • nau­ta­e­läi­mis­tä il­moi­tuk­set  teh­dään nau­ta­re­kis­te­riin
    • si­ois­ta il­moi­tuk­set teh­dään sika­re­kis­te­riin
    • lam­pais­ta ja vuo­his­ta il­moi­tuk­set teh­dään lam­mas- ja vuo­hi­re­kis­te­riin
  • teh­tä­vä si­ko­jen eläin­mää­rä­il­moi­tuk­set sään­nös­ten mu­kai­ses­ti

Lai­min­lyön­nit edel­lä mai­nit­tu­jen vaa­ti­mus­ten nou­dat­ta­mi­ses­sa joh­ta­vat tuki­vä­hen­nyk­siin, mi­kä­li ti­lal­le tehdään eläin­ten merkinnän ja re­kis­te­röin­nin val­von­ta.

Tar­kem­pia oh­jei­ta ja mää­räyk­siä näis­tä vaa­ti­muk­sis­ta löy­tyy eläin­laji­koh­tai­sis­ta mer­kit­se­mis- ja re­kis­te­röin­ti­oh­jeis­ta.

5.4.2 Eläinlajikohtaiset merkitsemis- ja rekisteröintiohjeet

Eläin­laji­koh­tai­siin oh­jei­siin on ke­rät­ty­nä sekä EU- lain­sää­dän­nös­tä että kan­sal­li­ses­ta lain­sää­dän­nös­tä joh­tu­vat eläin­ten merkitsemis- ja re­kis­te­röin­ti­vaa­ti­muk­set. Sen li­säk­si oh­jeis­sa on esi­tet­ty­nä esi­mer­kik­si kor­va­merk­ki- ja kor­vaus merk­ki­ti­laus­ten sekä re­kis­te­ri-il­moi­tus­ten te­ke­mi­seen käy­tet­tä­vis­sä ole­vat il­moi­tus­väy­lät.

Nau­ta­e­läin­ten mer­kit­se­mis- ja re­kis­te­röin­ti­ohjeLam­pai­den ja vuo­hien mer­kit­se­mis- ja re­kis­te­röin­ti­ohje sekä Siko­jen mer­kit­se­mis- ja re­kis­te­röin­ti­ohje ovat tu­los­tet­ta­vis­sa Ruo­ka­vi­ras­ton verkko­sivuilta. Oh­jei­ta voi myös ti­la­ta mak­sut­to­mas­ti nau­ta-, lam­mas- ja vuo­hi – sekä sika­re­kis­te­rin asi­a­kas­pal­ve­lus­ta (Mtech Di­gi­tal So­lu­ti­ons Oy)

5.4.3 Sanastoa

Eläintenpitäjä

Luon­nol­li­nen hen­ki­lö tai oi­keus­hen­ki­lö, joka on vas­tuus­sa eläi­mes­tä py­sy­väs­ti. Myös mm. kesä­lam­paan ja -por­saan pi­tä­jät ovat eläin­ten­pi­tä­jiä. Ti­la­päi­ses­ti eläi­mes­tä  vas­tuus­sa ole­vat eläin­vä­lit­tä­jät  ei­vät kuu­lu tä­hän ryh­mään. Eläin­ten­pi­tä­jän on rekisteröidyt­tä­vä ko. eläin­la­jin pi­tä­jäk­si eläin­ten­pi­tä­jä­re­kis­te­riin. Toi­min­nan lopetta­mi­ses­ta on myös il­moi­tet­ta­va. En­nen toiminnan lo­pet­ta­mis­ta eläi­mis­tä teh­dään pois­to­il­moi­tus kyseiseen eläin­re­kis­te­riin, jon­ka jäl­keen il­moi­tus toi­min­nan lopettamises­ta teh­dään eläin­ten­pi­tä­jä­re­kis­te­riin.

Pitopaikka

Yk­sik­kö, joka muo­dos­tuu yh­des­tä tai use­am­mas­ta lai­tok­ses­ta, ra­ken­nuk­ses­ta, tar­has­ta tai muus­ta pai­kas­ta ja jos­sa tuotantoeläi­miä pi­de­tään, kas­va­te­taan tai kä­si­tel­lään (na­ve­tat,  pi­ha­tot, eläin­hal­lit, lai­tu­met).

Pitopaikkatunnus

Re­kis­te­röi­dyl­le pito­pai­kal­le an­net­tu tun­nus, jota käy­te­tään il­moi­tet­ta­es­sa  re­kis­te­riin ao. pai­kan eläin­jou­kos­sa ta­pah­tu­neis­ta  muu­tok­sis­ta (os­tot, myyn­nit, siir­rot toi­seen pito­paik­kaan jne.) Tun­nus on FI- al­kui­nen 12 numeroi­nen merk­ki­sar­ja.

Korvamerkki

Elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ras­ton hy­väk­sy­mä ja/tai Ruo­ka­vi­ras­ton 1.1.2019 läh­tien hy­väk­sy­mä (nau­dat, lam­paat ja vuo­het) merk­ki, jos­sa  on val­miik­si pai­net­tu­na eläi­men EU-tun­nus.  Kai­kil­la 1.1.1998 läh­tien syn­ty­neil­lä  naudoil­la ja pää­sään­töi­ses­ti kai­kil­la 9.7.2005 läh­tien syn­ty­neil­lä lam­pail­la ja vuo­hil­la on ol­ta­va kak­si merk­kiä. Toi­nen kor­va­mer­keis­tä voi olla elekt­ro­ni­nen.

Merkintätunnus

Pito­paik­ka­koh­tai­nen tun­nus, jota käy­te­tään si­ko­jen mer­kit­se­mi­seen ta­tuoin­ti­na tai kor­va­merk­kiin kir­joi­tet­tu­na.

Eläinluettelo

Eläin­ten­pi­tä­jän pito­paik­ka­koh­tai­ses­ti pi­tä­mä, ajan ta­sal­la ole­va eläin­lu­et­te­lo, jos­ta käy ilmi mm. eläin­ten perus­tie­dot, mah­dol­li­set osto- ja pois­to­päi­vä­mää­rät, siir­to­päi­vä­mää­rät, myös läh­tö- ja mää­rä­paik­ka­tie­dot.  Kun­kin eläin­la­jin (nau­ta, sika, lam­mas ja vuo­hi) koh­dal­la on lu­et­te­lon­pi­dos­sa omat sään­tön­sä. Lu­et­te­loi­den tie­to­ja on säi­ly­tet­tä­vä vä­hin­tään kol­me vuot­ta. Jos nau­ta-, lam­mas- tai vuo­hi­e­läin­ten­pi­tä­jä il­moit­taa tapahtuma­il­moi­tuk­set säh­köis­tä il­moi­tus­väy­lää käyt­tä­en, pa­pe­ris­ta eläin­lu­et­te­loa ei tar­vit­se ylläpi­tää. Täl­löin ei ole myös­kään eläin­lu­et­te­lon säi­ly­tys­vaa­ti­mus­ta.

Rekisteri, eläinrekisteri

Atk-poh­jai­nen tie­to­kan­ta, jo­hon kun­kin eläin­ten­pi­tä­jän on il­moi­tet­ta­va eläi­mis­tään pe­rus­tie­dot ja ta­pah­tu­neet muu­tok­set.

Eläin­laji­koh­tai­set eläin­ten­pi­tä­jäk­si re­kis­te­röi­ty­mis­lo­mak­keet, pito­paik­ko­jen re­kis­te­röin­ti-il­moi­tuk­set sekä pito­paik­ka­koh­tais­ten eläin­lu­et­te­loi­den mal­li­lo­mak­keet ovat tu­los­tet­ta­vis­sa Ruo­ka­vi­ras­ton verkko­sivuilta. 

5.5 Eläintaudit

Täydentävien ehtojen valvontakohteet

Jos ti­lal­la esiin­tyy jo­tain TSE–tau­tia, val­vo­taan ku­ten ai­em­min­kin, onko tila nou­dat­ta­nut eläin­tau­tien il­moi­tus­vel­vol­li­suut­ta. Lisäksi val­vo­taan onko ti­lal­la nou­da­tet­tu vi­ran­o­mai­sen mää­räyk­siä TSE-tau­din le­vi­ä­mi­sen estämi­sek­si sekä sitä onko val­von­ta­viran­o­mai­sel­le an­net­tu vält­tä­mät­tö­mät tie­dot TSE -tau­din alku­pe­rän ja levin­nei­syy­den sel­vit­tä­mi­sek­si. Jos lam­mas- ja vuo­hi­ti­lal­le oli­si tuo­tu muu­al­la kuin Suo­mes­sa syn­ty­nei­tä eläimiä, tar­kas­tet­tai­siin onko eläin­ten tuon­nis­sa nou­da­tet­tu eläin­ten ter­veyt­tä koske­via vaa­ti­muk­sia TSE-tautien osal­ta.

5.5.1 TSE -taudit

TSE eli tart­tu­va sie­ni­mäi­nen aivo­rap­peu­ma (trans­mis­sib­le spon­gi­form en­cep­ha­lo­pat­hy) on ko­koo­ma­nimi useal­le, eri eläin­la­jeil­la esiin­ty­väl­le sa­man­kal­tai­sel­le tau­dil­le. Tun­ne­tuim­mat eläi­mil­lä esiin­ty­vät TSE -tau­dit ovat nau­to­jen BSE ja lam­pai­den ja vuo­hien scra­pie.

Ilmoitusvelvollisuus

Eläin­ten pi­tä­jän on il­moi­tet­ta­va vä­lit­tö­mäs­ti kun­nan­e­läin­lää­kä­ril­le, jos hän huo­maa eläi­mis­sään TSE -tau­tiin viit­taa­via oi­rei­ta. Tyypil­li­siä muu­tok­sia tau­din alku­vai­hees­sa ovat käy­tök­sen muu­tos ja eläi­men ar­kuus. Tau­din ede­tes­sä sai­ras­tu­neel­la eläi­mel­lä on tasa­pai­no- ja lii­ke­häi­ri­öi­tä, va­pi­naa ja kou­ris­tuk­sia. Tau­din lop­pu­vaiheessa eläin voi jää­dä ma­kaa­maan pää­se­mät­tä enää ylös. Lam­paal­la ja vuo­hel­la scra­pie voi ai­heut­taa myös laih­tu­mis­ta ja voi­mak­kaan ku­ti­nan, jos­ta on joh­det­tu sen suo­men­kie­li­nen nimikin: ”kut­ka­tau­ti”.

Myös kuol­leis­ta tai ti­lal­la lo­pe­te­tuis­ta eläi­mes­tä on il­moi­tet­ta­va kun­nan­e­läin­lää­kä­ril­le, jos eläi­mel­lä oli en­nen kuo­le­maan­sa hermos­tol­li­sia oi­rei­ta. TSE-tau­din oi­reet vaih­te­le­vat suu­res­ti eikä tau­tia voi­da to­de­ta varmuudella elä­väs­tä eläi­mes­tä. Tau­ti todetaan kuol­leen eläi­men ai­vois­ta la­bo­ra­to­ri­os­sa teh­dyil­lä tutkimuksilla.

Mah­dol­li­ses­ti TSE -tau­tia sai­ras­ta­vaa eläin­tä ei saa siir­tää pito­pai­kas­taan. Jos lää­nin­e­läin­lää­kä­ri epäi­lee, että ky­sees­sä on todelli­nen epäi­ly TSE –tau­dis­ta (ns. vi­ral­li­nen eläin­tau­ti­e­päi­ly) lää­nin­e­läin­lää­kä­ri voi mää­rä­tä eläimen eris­tet­tä­väk­si tai lo­pe­tet­ta­vak­si. Jos eläin mää­rä­tään lo­pe­tet­ta­vak­si, niin sii­tä ote­taan lo­pe­tuk­sen jälkeen näyt­teet TSE –tau­din tut­ki­mus­ta var­ten. Li­säk­si lää­nin­e­läin­lää­kä­ri voi pää­tök­sel­lään ra­joit­taa pitopaikan eläin­ten siir­tä­mis­tä. Lää­nin­e­läin­lää­kä­ri oh­jaa ja val­voo toi­men­pi­tei­tä, jos TSE tau­tia epäil­lään tai kun se on to­det­tu. Eläin­ten pi­tä­jän on nou­da­tet­ta­va vi­ran­o­mai­sen mää­räyk­siä TSE-tau­din le­vi­ä­mi­sen estämisek­si sekä an­net­ta­va val­von­ta­vi­ran­o­mai­sel­le vält­tä­mät­tö­mät tie­dot TSE -tau­din alku­pe­rän ja levinneisyy­den selvittämiseksi.

5.5.2 TSE-taudit ja ehdot sisämarkkinakaupassa, tuonnissa muista kuin EU:n jäsenvaltioista sekä viennissä muihin kuin EU:n jäsenvaltioihin

Ti­lan­pi­tä­jän on var­mis­tet­ta­va, että sisä­mark­ki­na­kau­pas­sa eli ti­lal­le muis­ta EU-mais­ta saa­pu­neet ja ti­lal­ta muihin EU-val­ti­oi­hin lähe­te­tyt lam­paat, vuo­het, nii­den suku­so­lut tai al­ki­ot täyt­tä­vät siir­roil­le ase­te­tut ter­veys­ehdot. Nor­jan ja Sveit­sin osal­ta noudatetaan vas­taa­via eh­to­ja kuin sisä­mark­ki­na­kau­pas­sa. Ti­lan­pi­tä­jän on myös var­mis­tet­ta­va, että elä­vien eläin­ten sekä nii­den al­ki­oi­den ja suku­so­lu­jen vien­tiä var­ten on teh­ty asianmukai­nen eläin­lää­kin­tö­to­dis­tus. Täy­den­tä­vien eh­to­jen tar­kas­tuk­sen yhteydes­sä virano­mai­set tar­kas­ta­vat terveys­to­dis­tuk­sis­ta, että EU-mai­den vä­li­sil­le siir­roil­le sekä vien­nil­le ase­tet­tu­ja eh­to­ja on nou­da­tet­tu TSE-tautien osal­ta. EU:n ulko­puo­lel­ta tuo­ta­vil­le eläi­mil­le TSE -eh­to­jen täyt­ty­mi­nen var­mis­te­taan eläin­lää­kin­näl­li­sen raja­tarkastuksen yh­tey­des­sä.

TSE-tautiehdot sisämarkkinakaupassa

Ti­lan­pi­tä­jän tu­lee huo­leh­tia sii­tä, että kun­nan­e­läin­lää­kä­ri tar­kas­taa ti­lal­ta toi­seen EU:n jä­sen­val­ti­oon siirrettävät lam­paat tai vuohet en­nen eläin­ten lä­het­tä­mis­tä ti­lal­ta. Kun­nan­e­läin­lää­kä­ri myön­tää eläi­mil­le sisämark­ki­na­kau­pas­sa vaa­dit­ta­van ter­veys­todis­tuk­sen to­det­tu­aan, että eh­dot täyt­ty­vät.

Ti­lan­pi­tä­jän tu­lee tar­kas­taa muis­ta EU:n jä­sen­val­ti­ois­ta ti­lal­le saa­pu­neet vuo­het ja lam­paat sekä lam­pai­den tai vuo­hien suku­so­lut ja al­ki­ot ja var­mis­taa, että niil­le myön­ne­tyis­sä ter­veys­to­dis­tuk­sis­sa eläin­ten ter­veyt­tä koske­vat eh­dot, mu­kaan lu­kien TSE-tau­te­ja kos­ke­vat eh­dot, täyt­ty­vät. Jos eh­dot ei­vät täy­ty, ti­lan­pi­tä­jän on otet­ta­va yh­teyt­tä kun­nan­e­läin­lää­kä­riin.

TSE-tautiehdot tuonnissa EU:n ulkopuolelta

EU:n ulko­puo­lel­ta tuo­ta­vil­le eläi­mil­le TSE-eh­to­jen täyt­ty­mi­nen var­mis­te­taan eläin­lää­kin­näl­li­sen raja­tarkastuksen yh­tey­des­sä. Raja­tar­kas­tuk­ses­sa tar­kas­te­taan kaik­kien tuon­ti­eh­to­jen täyt­ty­mi­nen.

Ti­lan­pi­tä­jän tu­lee huo­leh­tia, että EU:n ulko­puo­lel­ta ti­lal­le saa­pu­neet nau­dat, lam­paat ja vuo­het sekä lam­pai­den ja vuo­hien sukuso­lut ja al­ki­ot ovat tul­leet EU:n alu­eel­le eläin­lää­kin­näl­li­sen raja­tar­kas­tuk­sen kaut­ta ja nii­den mu­ka­na on täs­sä tarkastuksessa myön­net­ty CHE­D-A asia­kir­ja, joka on säi­ly­tet­tä­vä vas­taa­vas­ti kuin ter­veys­todis­tus ja muut asia­kir­jat. En­nen tuontia tu­lee tarkastaa kaik­ki tuon­ti­vaa­ti­muk­set, myös se onko tuon­ti sallittua.

TSE-tautiehdot viennissä EU:n ulkopuolelle

Elä­vien eläin­ten sekä nii­den al­ki­oi­den ja suku­so­lu­jen mu­ka­na on ol­ta­va yh­tei­sön lain­sää­dän­nön mu­kai­nen eläin­lää­kin­tö­to­dis­tus (eläin­ten ter­veys­to­dis­tus). Ti­lan­pi­tä­jän tu­lee huo­leh­tia sii­tä, että kun­nan­e­läin­lää­kä­ri tarkas­taa ti­lal­ta EU:n ulko­puo­lel­le vie­tä­vät eläi­met en­nen eläin­ten lä­het­tä­mis­tä ti­lal­ta ja että vie­tä­vien eläin­ten mu­ka­na on asi­an­mu­kai­nen eläin­lää­kin­tö­to­dis­tus.

Kirjanpitovelvollisuus

Ti­lan­pi­tä­jän tu­lee pi­tää kir­jaa ti­lal­le ulko­mail­ta saa­pu­neis­ta ja ti­lal­ta mui­hin EU:n jä­sen­val­ti­oi­hin siir­re­tyis­tä eläi­mis­tä, sukusoluista ja al­ki­ois­ta. Kir­jan­pi­toa on säi­ly­tet­tä­vä vä­hin­tään vii­si vuot­ta lä­he­tys­ten saa­pu­mi­sen tai läh­te­mi­sen jäl­keen. Kirjanpidos­ta on sel­vit­tä­vä seu­raa­vat tie­dot:

  1. tie­dot tuo­duis­ta eläi­mis­tä sekä nii­den tun­nis­teet;
  2. eläin­ten mää­rät;
  3. tie­dot toi­mi­tet­tu­jen eläin­ten lä­het­tä­jäs­tä, läh­tö­pai­kas­ta, vas­taan­ot­ta­jas­ta ja mää­rä­pai­kas­ta;
  4. tuon­ti­päi­vä­mää­rä;
  5. tie­dot sii­tä, mitä asia­kir­jo­ja toi­mi­tuk­sen mu­ka­na on seu­ran­nut. Hyvä käy­tän­tö on ot­taa ko­pi­ot asiakirjoista ja ar­kis­toi­da ne;
  6. jos vas­taan­o­tet­tu­ja eläi­miä luo­vu­te­taan eteen­päin, seu­raa­vat tie­dos­sa ole­vat vas­taa­not­ta­jat sekä toimituk­sen ajan­koh­ta.

Lisä­tie­to­ja:

EU:n sisä­mark­ki­na­kaup­pa

Tuon­ti EU:n ulko­puo­lel­ta

Vien­ti EU:n ulko­puo­lel­le

Eläin­ten ter­veys­val­von­ta

6. Eläinten hyvinvointiin liittyvät lakisääteiset hoitovaatimukset

Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvonta kohdistuu seuraavien tuotantoeläinten pitoon:

  • Nau­dat
  • Siat
  • Lam­paat
  • Vuo­het
  • Mu­ni­vat ka­nat
  • He­vo­set
  • Bii­so­nit
  • Tar­ha­tut peu­rat
  • Strut­si­e­läi­met
  • An­kat, mys­ki­sor­sat, han­het
  • Kalk­ku­nat
  • Tur­kis­e­läi­met
  • Broi­le­rit
  • Muut tuo­tan­to­e­läi­met, esi­mer­kik­si tar­ha­tut riis­ta­e­läi­met (mm. vil­li­sika, sak­san­hir­vi, muf­lo­ni, met­sä­kau­ris, fa­saa­ni, pel­to­pyy), vii­ri­äi­set, ka­nit ja tar­ha­tut po­rot

6.1 Eläinten hyvinvointi

Eläin­ten hy­vin­voin­nis­sa ha­vait­tu lai­min­lyön­ti ei vält­tä­mät­tä joh­da täy­den­tä­vien eh­to­jen seu­raa­muk­seen, jos vas­taa­van EU-direktiivin kan­sal­lis­ta sään­nös­tä lie­vem­pi vä­him­mäis­vaa­ti­mus täyt­tyy. Jos vas­taa­van Eu­roo­pan uni­o­nin sään­nök­sen vä­him­mäis­vaatimus­ta ei ole il­mais­tu lu­ku­na, seu­raa­mus lu­ku­na il­mais­tun kan­sal­li­sen sään­nök­sen vaa­ti­muk­sen nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä voi­daan jät­tää mää­rää­mät­tä vain, jos poik­ke­a­ma kansal­li­ses­ta vaa­ti­muk­ses­ta on vä­häi­nen (enin­tään noin 10 %) eikä sil­lä arvioida ole­van vä­häis­tä suu­rem­paa hai­tal­lis­ta vai­ku­tus­ta eläin­ten hy­vin­voin­tiin. Täl­lai­sia vaa­ti­muk­sia ovat esi­mer­kik­si useimpien tuo­tan­to­e­läin­ten pito­pai­kan tila­vaa­ti­muk­set, si­ko­jen ruo­kin­ta­kau­ka­lon mit­ta­vaa­ti­muk­set, juo­ma­kup­pien mää­rä lyp­sy­kar­ja­pihatos­sa sekä broi­le­rien pito­pai­kan va­lais­tus­vaa­ti­muk­set.

Esi­merk­ki: Jos nau­doil­le on pi­ha­tos­sa re­hua jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ruo­kin­ta­pöy­dän reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va vähin­tään 40 cm täysikas­vuis­ta nau­taa koh­den. Jos nämä kan­sal­li­set mit­ta­vaa­ti­muk­set alit­tu­vat, ei se automaat­ti­ses­ti tar­koi­ta täy­den­tä­vien ehtojen seu­raa­muk­sia, jos ali­tus on enin­tään noin 10 %:a eikä sii­tä ole ai­heu­tu­nut eläi­mil­le vä­häis­tä suu­rem­paa hait­taa.

Täy­den­tä­vien eh­to­jen val­von­nan ulko­puo­lel­le voi­daan jät­tää seu­ra- ja har­ras­tus­e­läi­met, joi­ta ei käy­te­tä maatalous­toi­min­taan, vaan esi­mer­kik­si ur­hei­lu­tar­koi­tuk­seen tai lem­mik­kei­nä. Täy­den­tä­vät eh­dot ei­vät kos­ke myös­kään ns. koti­tar­ve­käyt­töä, ku­ten muu­ta­maa oman per­heen tar­pei­siin pi­det­tä­vää ka­naa. Alku­pe­räis­ro­tu­jen kas­vat­ta­mis­so­pi­muk­sen pii­ris­sä ole­vat eläi­met kuu­lu­vat kui­ten­kin täy­den­tä­vien eh­to­jen val­von­taan. Koti­e­läin­pi­ho­jen eläi­met ei­vät pää­sään­töi­ses­ti kuu­lu täy­den­tä­vien eh­to­jen pii­riin. Valvon­ta ei myös­kään kos­ke urheilukäy­tös­sä ole­via he­vo­sia tai yk­sit­täi­siä har­ras­te­he­vo­sia. Yh­den-kah­den he­vo­sen varsottamiset katsotaan myös har­ras­tus­toi­min­nak­si. Täy­den­tä­vien eh­to­jen val­von­ta ei myös­kään kos­ke he­vo­sia, joi­den hevospas­sis­sa on mer­kin­tä, että ne ovat py­sy­väs­ti elin­tar­vi­ke­ket­juun kel­paa­mat­to­mia.

Täy­den­tä­vien eh­to­jen vaa­ti­muk­set ei­vät kos­ke ka­lo­ja, ma­te­li­joi­ta, sam­mak­ko­e­läi­miä, nil­vi­äi­siä ja me­hi­läi­siä.

Eri eläin­la­jeja kos­ke­vat val­von­ta­koh­teet löy­ty­vät liit­tees­tä 1 ja liit­tees­tä 2 ja li­säk­si muis­ti­lis­toi­na Ruo­ka­vi­ras­ton si­vuil­ta.

Eläin­ten hy­vin­voin­tia kos­ke­vat täy­den­tä­vät eh­dot muo­dos­tu­vat jo voi­mas­sa ole­vas­ta eläin­suo­je­lu­lain­säädännös­tä, ei­vät­kä siis tuo tuo­tan­to­e­läin­ten pi­dol­le uu­sia vaa­ti­muk­sia. Val­von­ta koh­dis­te­taan etu­kä­teen mää­ri­tel­tyi­hin lain­sää­dän­nön vaa­ti­muk­siin. Valvon­ta­koh­teet on mää­ri­tel­ty sekä va­si­koil­le että vä­hin­tään 6 kuukau­den ikäi­sil­le nau­doil­le, si­oil­le, lam­pail­le, vuo­hil­le ja mu­ni­vil­le ka­noil­le kul­le­kin erik­seen. Li­säk­si muil­le tuo­tan­to­e­läi­mil­le (mm. he­vo­set, bii­so­nit, tar­ha­tut peu­rat, strut­si­e­läi­met, an­kat, myskisorsat, han­het, kalk­ku­nat, tur­kis­e­läi­met, broi­le­rit, tar­ha­tut riis­ta­e­läi­met, vii­ri­äi­set, tuo­tan­to­ka­nit, tar­ha­tut po­rot) on ase­tet­tu omia vaatimuk­sia. Kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­va hy­vin­voin­ti­lain­sää­dän­tö on lu­e­tel­tu lu­vus­sa 9 Mi­hin täy­den­tä­vät eh­dot pe­rus­tu­vat.

Täy­den­tä­vien eh­to­jen eläin­ten hy­vin­voin­nin otan­ta­val­von­nat koh­dis­te­taan pää­sään­töi­ses­ti nau­toi­hin, si­koi­hin, lam­pai­siin, vuo­hiin, yli 350 ka­nan mu­nin­ta­ka­na­loi­hin, broi­le­rei­hin ja kalk­ku­noi­hin. Kui­ten­kin myös mui­ta edel­lä mai­nit­tu­ja tuo­tan­to­e­läi­miä tarkastetaan näi­den otan­ta­val­von­to­jen yh­tey­des­sä. Jos ti­lal­la tar­kas­tuk­sen yhteydes­sä ha­vai­taan alku­pe­räi­seen otan­taan valittujen eläin­la­jien li­säk­si mui­ta tuo­tan­to­e­läi­miä, myös näi­den eläin­ten hy­vin­voin­nis­ta an­ne­tut vaa­ti­muk­set val­vo­taan. Esimerkik­si, jos liha­kar­ja­tila on osu­nut tar­kas­tus­otantaan ja ti­lal­la on myös ank­ko­ja ja han­hia, val­vo­taan näi­den kaik­kien eläin­ten hyvin­voin­ti.

Tuo­tan­to­e­läin­ten hy­vin­voin­tia voi­daan suun­ni­tel­lun otan­nan li­säk­si tar­kas­taa täy­den­tä­vien eh­to­jen osal­ta myös ti­lan­teis­sa, jois­sa ti­lal­la on to­det­tu sää­dös­ten vas­tais­ta eläin­ten pi­toa jon­kin muun eläin­suo­je­lu­tarkastuk­sen yh­tey­des­sä. Jos ti­lal­la käy­vä eläin­suoje­lu­vi­ran­o­mai­nen to­te­aa eläin­ten hy­vin­voin­tiin liit­ty­viä säädök­siä ri­kot­ta­van, voi­daan tar­kas­tus laa­jen­taa kos­ke­maan täydentä­viä eh­to­ja. Täl­löin ti­lal­le koh­dis­te­taan tar­kas­tus ni­men­o­maan täy­den­tä­vien eh­to­jen vaa­ti­mus­ten osal­ta. Käy­tän­nös­sä tilal­la käy­vä eläin­suo­je­lu­viranomai­nen on ylei­sim­min kun­nan­e­läin­lää­kä­ri, mut­ta täy­den­tä­vien eh­to­jen laa­jen­nuk­sen te­kee läänineläinlää­kä­ri.

Tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­va eläin­suo­je­lu­lain­sää­dän­tö on esi­tel­ty Ruo­ka­vi­ras­ton Eläin­suo­je­lu­lain­sää­dän­töä koottu­na -sar­jan eläinlaji­koh­tai­sis­sa esit­teis­sä, joi­ta on tu­los­tet­ta­vis­sa Ruo­ka­vi­ras­ton verkkosi­vuil­ta. Li­säk­si eläin­suo­je­lu­lain­sää­dän­tö on saatavis­sa maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ös­tä postit­se, pu­he­li­mit­se (p. 029 516 2200) ja verkkosi­vuil­ta (www.mmm.fi).

6.1.1 Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat tarkastukset

Tar­kas­tuk­sis­sa val­vo­taan kaik­kien eläin­la­jien osal­ta juot­toa ja ruo­kin­taa kos­ke­via vaa­ti­muk­sia mu­kaan lu­kien au­to­maat­tis­ten ruo­kin­ta- ja juot­to­lait­teis­to­jen käyt­tö ja tar­kas­ta­mi­nen, pito­pai­kan tila- ja olo­suh­de­vaa­ti­muk­sia, mm. va­lais­tus­ta, ra­ken­nus­ten ja lait­tei­den ma­te­ri­aa­le­ja ja pito­pai­kan tur­val­li­suut­ta. Li­säk­si val­vo­taan, eläin­ten hy­vin­voin­nin tar­kas­ta­mis­ta, sai­rais­ta ja loukkaantuneis­ta eläi­mis­tä huo­leh­ti­mis­ta, ulko­tar­han vaa­ti­muk­sia ja eläin­ten suo­jaa­mis­ta epä­suo­tui­sil­ta sää­olo­suh­teil­ta asianmu­kai­ses­ti sekä kuol­leis­ta eläi­mis­tä pi­det­tä­vää kirjan­pi­toa. Uu­te­na val­von­ta­koh­tee­na on vaa­ti­mus eläin­ten­pi­tä­jän pätevyydes­tä.

Va­si­koil­la ja si­oil­la val­vo­taan myös nii­den kiin­ni­pi­toa. Si­oil­la, ka­noil­la ja nau­doil­la val­vo­taan li­säk­si vaatimuksia, jot­ka kos­ke­vat ilman­vaih­don häi­ri­öi­hin va­rau­tu­mis­ta.

Näi­den li­säk­si va­si­koil­la val­vo­taan vaa­ti­muk­sia, jot­ka kos­ke­vat muun mu­as­sa kui­vik­kei­den käyt­töä, va­si­koi­den so­si­aa­lis­ten tarpei­den tyy­dyt­tä­mis­tä, va­si­koi­den hy­vin­voin­nin tar­kas­tus­ta vä­hin­tään kak­si ker­taa päi­väs­sä ja ter­ni­mai­don saan­tia. Uusi vaatimus va­si­koil­la kos­kee nii­den asi­an­mu­kais­ta nu­pout­ta­mis­ta. Si­oil­la val­vo­taan lisäk­si vaa­ti­muk­sia, jot­ka kos­ke­vat muu­an muas­sa ryh­mä­kas­va­tuk­sen vaa­ti­muk­sia, so­si­aa­lis­ten tar­pei­den tyydyt­tä­mis­tä, por­sai­den kast­roin­ti- ja vie­roi­tus­ikää, pikkuporsaiden ham­pai­den ru­tii­nin­o­mais­ta katkaisua/hion­taa, vi­ri­ke- ja pe­sän­teko­ma­te­ri­aa­lin saan­tia ja si­ka­loi­den be­to­ni­sia rako­lattioi­ta.

Yksityiskohtaisem­min vaa­ti­muk­set on esi­tel­ty liit­tees­sä 1.

Sioille riittävästi virikemateriaalia

Eläin­suo­je­lu­sää­dös­ten mu­kaan si­ko­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti riittä­vä mää­rä vi­ri­ke­ma­te­ri­aa­lia lajinomais­ten käyt­täy­ty­mis­tar­pei­den to­teut­ta­mi­seen. Si­oil­la tu­lee olla esi­mer­kik­si kut­te­rin­pu­rua, tur­vet­ta, olkea, puu­ta tms. niin pal­jon, että ne voi­vat muodos­taa ma­te­ri­aa­lis­ta pie­niä ka­so­ja. Mi­kä­li tämä ei ole mahdollis­ta (esim. lan­nan­pois­to­jär­jes­tel­män tuk­keu­tu­mi­sen vuok­si), si­oil­la tu­lee olla jat­ku­vas­ti käy­tös­sä ”leluja” (pal­lo­ja, ket­ju­ja yms.), joi­ta oli­si hyvä myös vaih­del­la. Le­lu­ja käy­tet­tä­es­sä si­oil­le tu­lee myös tar­jo­ta vähin­tään kak­si kertaa päi­väs­sä ol­kea, hei­nää, sa­no­ma­leh­tiä, tms. ma­ni­pu­loi­ta­vaa ma­te­ri­aa­lia, mikä tyy­dyt­tää sian pu­res­ke­lu- ja ton­ki­mis­tar­vet­ta.

Milloin tarvitaan ilmanvaihdon hälytysjärjestelmää navetassa?

Jos eläin­ten ter­veys ja hy­vin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, on eläin­suo­jas­sa ol­ta­va jär­jes­tel­mä, joka hä­lyt­tää toi­min­ta­häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Na­ve­tois­sa, jois­sa on ko­neel­li­nen il­man­vaih­to, on yleen­sä ali­pai­ne­il­man­vaih­to. Sähkökatkon tai ko­neen rik­kou­tu­mi­sen yh­tey­des­sä pai­no­voi­mai­nen il­man­vaih­to voi olla riit­tä­vä, mi­kä­li il­man­vaih­to­ka­na­vis­sa on tarpeek­si ve­toa. Hä­ly­tys­lait­teis­toa ei siis tar­vi­ta, jos koneellisen il­man­vaih­don rin­nal­la on toi­mi­va pai­no­voi­mai­nen (luon­nol­li­nen) il­man­vaih­to. Toi­min­ta­häi­ri­ön sattu­es­sa ta­pah­tu­va hä­ly­tys voi olla esi­mer­kik­si syt­ty­vä valo- tai ääni­merk­ki tai pu­he­li­meen tu­le­va ilmoi­tus.

6.1.2 Muita tuotantoeläimiä koskevat tarkastukset

Mui­den tuo­tan­to­e­läin­ten (mm. he­vo­set, bii­so­nit, tar­ha­tut peu­rat, strut­si­e­läi­met, an­kat, mys­ki­sor­sat, han­het, kalk­ku­nat, turkiseläimet, broi­le­rit, tar­ha­tut riis­ta­e­läi­met, vii­ri­äi­set, ka­nit, tar­ha­tut po­rot) osal­ta täy­den­tä­vien ehto­jen tar­kas­tuk­sis­sa val­vo­taan esimerkik­si juot­toa ja ruo­kin­taa kos­ke­via vaa­ti­muk­sia, pito­pai­kan tila- ja olosuh­de­vaa­ti­muk­sia, mm. va­lais­tus­ta, ra­ken­nus­ten ja lait­tei­den ma­te­ri­aa­le­ja ja pito­pai­kan tur­val­li­suut­ta. Lisäk­si val­vo­taan, eläin­ten hy­vin­voin­nin tar­kas­ta­mis­ta, sai­rais­ta ja loukkaantuneis­ta eläi­mis­tä huo­leh­ti­mis­ta, ulkotarhan vaa­ti­muk­sia sekä eläin­ten suo­jaa­mis­ta epä­suo­tui­sil­ta sää­olo­suh­teil­ta asian­mu­kai­ses­ti ja kuolleista eläi­mis­tä pi­det­tä­vää kir­jan­pi­toa. Yk­si­tyis­koh­tai­sem­min vaa­ti­muk­set on esi­tel­ty liit­tees­sä 2.

7. Täydentävien ehtojen valvonta

Miten vaatimusten noudattamista valvotaan

Tässä oppaassa esitettyjen täydentävien ehtojen noudattamista valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) tarkastajat sekä aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit.

Tilalle voidaan tehdä vuoden aikana useita täydentävien ehtojen tarkastuksia. Käytännössä samoilla tiloilla voidaan tehdä myös tukivalvontaa tai eläimiin liittyvää perusvalvontaa, esimerkiksi ns. otantoihin perustuvia eläinsuojelutarkastuksia. Myös muun valvonnan kuin täydentävien ehtojen valvonnan yhteydessä havaitut täydentävien ehtojen laiminlyönnit voivat johtaa tukileikkauksiin.

Tilalle toimitetaan tarkastuksesta tarkastuskertomus, josta käyvät ilmi tarkastetut asiat ja mahdolliset laiminlyönnit. Jos tarkastaja havaitsee tilakäynnillä puutteita täydentävien ehtojen noudattamisessa, hän arvioi laiminlyönnin vakavuuden, laajuuden ja keston sekä sen onko laiminlyönti toistuva tai tahallinen. Laiminlyönnin seuraamus on pääsääntöisesti 3 %, mutta edellä mainitut tekijät voivat vaikuttaa alentavasti tai nostavasti ehdotettuun seuraamusprosenttiin. Jos laiminlyöntiä pidetään tahallisena, on laiminlyönnin seuraamus pääsääntöisesti 20 %. Seuraamus kohdistuu kaikkiin niihin haettuihin tukiin, jotka edellyttävät täydentävien ehtojen noudattamista.

Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset sekä lakisääteiset hoitovaatimukset jaetaan seuraaviin osioihin, joita kutsutaan ehdonaloiksi:

  • ympäristö, ilmastonmuutos ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset
  • kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys
  • eläinten hyvinvointi

Jos tarkastaja havaitsee samalla ehdonalalla useamman laiminlyönnin, tämän ehdonalan seuraamusprosentiksi tulee korkein yksittäiselle laiminlyönnille ehdotettu seuraamusprosentti. Jos täydentävien ehtojen valvonnoissa eri ehdonaloilla havaitaan useampia kuin yksi laiminlyönti, jokaiselle ehdonalalle vahvistetaan erikseen seuraamusprosentti. Eri ehdonalojen seuraamusprosentit lasketaan yhteen. Jos kyseessä ei ole toistuva tai tahallinen laiminlyönti, seuraamus voi kuitenkin olla enintään 5 %.

Jos sama laiminlyönti havaitaan tilalla uudestaan kolmen kalenterivuoden sisällä, kyseessä on toistuva laiminlyönti. Kun laiminlyönti toistuu ensimmäisen kerran, laiminlyönti arvioidaan ja tämä seuraamusprosentti kerrotaan kolmella. Myöhempien toistumisien yhteydessä edellisellä kerralla kyseiselle laiminlyönnille annettu seuraamusprosentti ja ID-valvonnassa edellinen kokonaissanktioprosentti kerrotaan kolmella. Vähennys voi kuitenkin olla enintään 15 %. Jos 15 %:n vähennys saavutetaan, viljelijälle lähetetään huomautuskirje. Jos viljelijä huomautuskirjeen saamisen jälkeen rikkoo edelleen samaa säännöstä tai vaatimusta, laiminlyöntiä pidetään tahallisena ja tämä voi johtaa jopa 100 % tukivähennykseen.

Jos laiminlyönti on vähäinen, voidaan soveltaa ns. varhaisvaroitusjärjestelmää. Tällöin vähäisestä laiminlyönnistä ei seuraa tukivähennyksiä, vaan viljelijälle lähetetään kirje, jossa edellytetään laiminlyönnin korjaamista annetussa määräajassa. Määräaika voi vaihdella laiminlyönnistä riippuen. Jos myöhemmässä, kolmen kalenterivuoden aikana tehdyssä tarkastuksessa havaitaan, ettei laiminlyöntiä ole korjattu, tulee laiminlyönnistä vähintään 1 % seuraamus alkuperäiseen havaintovuoteen ja toistuvan laiminlyönnin seuraamus uudelleentarkastusvuoteen. Jos viljelijä on korjannut laiminlyönnin ennen määräajan päättymistä, tukivähennystä ei tehdä. Varhaisvaroitusjärjestelmää ei voida soveltaa laiminlyönteihin, joista aiheutuu välitön vaara kansanterveydelle tai eläinten terveydelle.

Ennen seuraamusprosentin vahvistamista kunkin ELY-keskuksen täydentävien ehtojen koordinaattori voi muuttaa tarkastajan ehdottamaa seuraamusprosenttia, jos katsoo sen aiheelliseksi. Kun kaikki tilan kyseisenä vuonna tehtävät täydentävien ehtojen valvonnat on suoritettu, koordinaattori kokoaa tilan kaikkien täydentävien ehtojen valvontojen tulokset yhteen ja vahvistaa lopullisen seuraamusprosentin,

Viljelijälle lähetettävässä lopullisessa pöytäkirjassa luetellaan kaikki kyseisen vuoden tarkastuksilla havaitut laiminlyönnit. Euromääräiset tukivähennykset selviävät kunnan tekemästä tuki- tai takaisinperintäpäätöksestä. Tukileikkaus kohdistetaan maksettavaan tukeen tai se toteutetaan takaisinperintänä, jos tuet on jo ehditty maksaa. Tukipäätökseen voit hakea oikaisua ELY-keskuksesta.

8. Neuvo 2020

Neuvo 2020 ja täydentävien ehtojen neuvonta

Neuvo 2020 maatilojen neuvontajärjestelmä tarjoaa luotettavaa ja asiantuntevaa neuvontaa täydentävien ehtojen vaatimuksista. Neuvonta on täysin luottamuksellista eikä liity täydentävien ehtojen valvontaan. Neuvontakäynnit suunnitellaan aina tilan tarpeiden mukaisesti.

Neu­von­ta­kor­vaus mak­se­taan suo­raan neu­vo­jal­le tai hä­nen työ­an­ta­jal­leen. Neu­vo­ja las­kut­taa vil­je­li­jäl­tä ai­no­as­taan ar­von­lisä­veron osuu­den an­ta­mas­taan neu­von­nas­ta ja neu­von­ta­käyn­nis­tä ai­heu­tu­neis­ta mat­ka­kus­tan­nuk­sis­ta.

Neu­von­taa an­ta­vat Neu­vo 2020 -jär­jes­tel­mään hy­väk­sy­tyt neu­vo­jat, jot­ka on mer­kit­ty Ruo­ka­vi­ras­ton yllä­pi­tä­mään neu­vo­ja­rekiste­riin. Neu­vo­ja­re­kis­te­ri toi­mii par­hai­ten seu­raa­vil­la se­lai­mil­la: Mo­zil­la Fire­fox (uu­sin ver­sio), Goog­le Chro­me (uu­sin ver­sio), Internet Exp­lo­rer 10 tai uu­dem­pi.

Voit ha­kea ti­lal­le­si so­pi­via neu­vo­jia re­kis­te­ris­tä kun­nan, neu­von­ta­o­si­on, asia­sa­nan tai neu­von­ta­kie­len pe­rus­teel­la. Lue li­sää maati­lo­jen neu­von­nas­ta: Maa­ti­lo­jen neu­von­ta.

9. Mihin täydentävät ehdot perustuvat

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset

Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset perustuvat Valtioneuvoston asetukseen (4/2015) muutoksineen. Vaatimukset on määritelty kansallisesti sen mukaan, mitä vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklassa 94 ja liitteessä II. Vaatimukset koskevat viljelijöitä, jotka ovat hakeneet viljelijätukia, joihin kuuluu täydentävien ehtojen noudattaminen. Taulukko 13 sisältää tässä oppaassa esitettyjen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät kansalliset säädökset.

Taulukko 13. Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin liittyvät kansalliset säädökset.

Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista (4/2015) muutoksineen
Valtioneuvoston asetus täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta (7/2015) muutoksineen
Vesilaki (587/2011) 4 luku
Ahvenanmaan maakunnan vesilaki (61/1996) 4 luku 8 § ja 6 luku
Ahvenanmaan maakunnan vesiasetus (93/2010) 5 §
Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 17 §
Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) 4a §
Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 23 § ja 29 §:n 1 mom. 9 kohta
Ahvenanmaan maakunta-asetus (113/1998) 5 §:n 8
Ahvenanmaan maakuntalaki (82/1998) 6 §
Laki hukkakauran torjunnasta 185/2002
Ahvenanmaan maakuntalaki hukkakauran torjunnasta (68/1977)

Lakisääteiset hoitovaatimukset

Lakisääteiset hoitovaatimukset perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 artiklaan 93 ja liitteessä II esitettyihin asetuksiin ja direktiiveihin. Hoitovaatimuksina mainittuja asetuksia on noudatettava sellaisenaan. Direktiivien säännöksiä on noudatettava sellaisina kuin ne on pantu Suomessa täytäntöön.

Täydentävien ehtojen lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta säädetään valtioneuvoston asetuksessa 7/2015.

Taulukot 14-16 sisältävät tässä oppaassa esiteltyjen lakisääteisten hoitovaatimusten sisältämät asetukset, direktiivit ja niihin liittyvät kansalliset säädökset. Vaatimukset koskevat niitä viljelijöitä, jotka ovat hakeneet sellaisia viljelijätukia, joihin kuuluu täydentävien ehtojen noudattaminen.

Ahvenanmaalla noudatetaan lakisääteisissä hoitovaatimuksissa EU-asetuksia sellaisenaan sekä sovelletaan Ahvenanmaan lainsäädäntöä, jolla taulukoissa 14-16 mainitut direktiivit on pantu täytäntöön. Ahvenanmaan maakuntahallitus antaa lisätietoja täydentäviä ehtoja koskevasta lainsäädännöstä Ahvenanmaalla.

Taulukko 14. Ympäristöön ja ilmastonmuutokseen  koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvät säädökset.

Hoito-
vaatimus

Euroopan unionin säännös Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös Sisältö
1. Vesi Neuvoston direktiivi 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 4 ja 5 artikla Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) 5 §, 7 §:n 1 ja 5-8 momentti, 8 §, 10 §:n 1-3, 5-8 ja 10 momentti sekä 11-13, 15 ja 16 § Lannoitus sekä karjalannan käyttö ja varastointi
2. Biologinen monimuotoisuus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY luonnonvaraisten lintujen suojelusta 3 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 2 kohdan b ala-kohta, 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 9 §, 13 §, 15 §, 17 § ja 24 ja 25 §:n nojalla tehdyt suojelupäätökset, 29 § ja 30 §, 47 §:n nojalla tehdyt lintuja koskevat suojelupäätökset, 64 a ja 65 b § sekä 65 c §:n nojalla tehdyt päätökset Lintujen suojelu
3. Biologinen monimuotoisuus Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 6 artiklan 1 ja 2 kohta Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 9 §, 13 §, 15 §, 17 § ja 24 ja 25 §:n nojalla tehdyt suojelupäätökset 64 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen alueiden osalta, 64 a ja 65 b § sekä 65 c §:n nojalla tehdyt päätökset Luonnontyyppien, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelu

Tau­luk­ko 15. Kan­san­ter­veyt­tä, eläin­ten ter­veyt­tä ja kas­vien ter­veyt­tä kos­ke­viin laki­sää­tei­siin hoi­to­vaa­ti­muk­siin liit­ty­vät sää­dök­set.

Hoito-vaatimus Euroopan unionin säännös Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös Sisältö
4

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä
14 ja 15 artikla, 17 artiklan 1 kohta* sekä 18, 19 ja 20 artikla

* sellaisena kuin se on pantu täytäntöön erityisesti seuraavilla säännöksillä:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 470/2009 yhteisön
menettelyistä farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläimistä saatavissa elintarvikkeissa, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta 14 artikla

Komission asetus (EU) N:o
37/2010 farmakologisesti vaikuttavista aineista ja niiden eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien jäämien enimmäis-määriä koskevasta luokituksesta liite Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 elintarvike-hygieniasta 4 artiklan 1 kohta sekä liitteessä I olevan A osan II jakson 4 kohdan g, h ja j alakohta, 5 kohdan f ja h alakohta ja 6 kohta sekä III jakson 8 kohdan a, b, d ja e alakohta ja 9 kohdan a ja c alakohta


Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 3 artiklan 1 kohta ja liitteen
III IX jakson I luvun 1 kohdan b, c, d ja e alakohta, 2 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta, b alakohdan i ja ii alakohta sekä c alakohta, 3 kohta, 4 kohta, 5 kohta, II luvun osan A 1, 2, 3 ja 4 kohta, osan B 1 kohdan a ja d alakohta, 2 kohta, 4 kohdan a ja b alakohta, liitteen III X jakson I luvun 1 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista 5 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A I jakson 4 kohdan e ja g alakohta, II jakson 2 kohdan a, b ja e alakohta, 5 artiklan 5 kohta sekä
liitteen III 1 ja 2 kohta, 5 artiklan 6 kohta


Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005 torjunta‐ainejäämien enimmäismääristä kasvi‐ ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 18 artikla

Maa ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvike-hygieniasta (1368/2011) 5 §:n 2 ja 3 momentti

Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) 8 ja 9 §:n nojalla säädetyt lääkkeen, lääkeaineen ja lääke-valmisteen käyttöä koskevat kiellot sekä 10 §:n 1 momentti, 11 § ja 12 §:n 1—3 momentti

Valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (1054/2014) 4 §:n 5 kohta

Maa‐ ja metsätalous-ministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläin-lääkinnässä (948/2014) liitteessä 2 olevan 1 luvun 4 kohta

Maa‐ ja metsätalousministeriön asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (949/2014) 4 §:n 1 momentti, 2 momentin 1, 2 ja 4—7 kohta sekä 3 ja 4 momentti ja 5 §

Eläin‐ ja kasvintuotantotilojen
elintarvike‐ ja rehuhygienia, tuotantoeläimiltä kielletyt aineet, kasvinsuojeluaine‐ ja eläinlääkejäämät
elintarvikkeissa
5 Neuvoston direktiivi 96/22/ETY
tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta‐agonistien käytön
kieltämisestä kotieläin-tuotannossa ja direktiivinen 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta 3 artiklan a, b, d ja e alakohta sekä 4, 5 ja 7 artikla

Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) 10 §:n 1 momentti, 11 § ja 12 §:n 1—3 momentti

Valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille (1054/2014) 4 §:n 1—4 kohta, 5 §:n 1 momentti, 6 ja 7 §

Tuotantoeläimiltä kielletyt aineet (hormonit)
6 Neuvoston direktiivi
2008/71/EY sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 3, 4 ja 5 artikla

Laki eläintunnistus-järjestelmästä (238/2010) 9, 11, 19 ja 21 §;

Maa‐ ja metsätalousministeriön asetus sikaeläinten tunnistamisesta (720/2012) 5—8 §

Sikojen merkintä ja rekisteröinti
7 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000 nautaeläinten tunnistus‐ ja rekisteröinti-järjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanliha-tuotteiden pakollisesta
merkitsemisestä ja neuvoston
asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta 4 ja 7 artikla

Laki eläintunnistusjärjestelmästä (238/2010) 13, 19 ja 21 §;

Maa‐ ja metsätalous-ministeriön asetus nautaeläinten tunnistamisesta (326/2015) 3—6 §

Nautojen merkintä ja rekisteröinti
8 Neuvoston asetus (EY) N:o
21/2004 lammas‐ ja vuohieläinten tunnistus‐ ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta 3—5 artikla

Laki eläintunnistusjärjestelmästä (238/2010) 13, 19 ja 21 §;

Maa‐ ja metsätalousministeriön asetus lammas‐ ja vuohieläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä (469/2005) 6, 8—10, 13 ja 14 §

Lampaiden ja vuohien merkintä ja rekisteröinti 
9 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä
7, 11—13 ja 15 artikla
Eläintautilaki (441/2013) 14 ja 19 § sekä 4 luvun säännösten nojalla annetut päätökset tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden vastustamiseksi Eläinten ruokinnassa kielletyt tuotteet, sisämarkkinakauppaa ja tuontia koskevat ehdot, TSE-tauti
10 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o
1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta
sekä neuvoston direktiivien
79/117/ETY ja 92/414/ETY kumoamisesta 55 artiklan ensimmäinen ja toinen virke
- Kasvinsuojeluaineiden käyttö

Tau­luk­ko 16. Eläin­ten hy­vin­voin­tia kos­ke­viin laki­sää­tei­siin hoi­to­vaa­ti­muk­siin liit­ty­vät sää­dök­set.

Hoitovaatimus Euroopan unionin säännös Noudatettava kansallinen täytäntöönpanosäännös tai täydentävä säännös* Sisältö
- - *Poikkeaminen säännöksen vaatimuksesta ei johda täydentävien ehtojen seuraamukseen, jos neuvoston direktiivin 2008/119/EY, 2008/120/EY tai 98/58/EY vastaavan säännöksen vähimmäisvaatimus täyttyy. Jos vastaavan Euroopan unionin säännöksen vähimmäisvaatimusta ei ole ilmaistu lukuna, seuraamus lukuna ilmaistun kansallisen säännöksen vaatimuksen noudattamatta jättämisestä voidaan kuitenkin jättää määräämättä vain, jos poikkeama kansallisesta vaatimuksesta on vähäinen eikä sillä arvioida olevan vähäistä suurempaa vaikutusta eläinten hyvinvointiin. -
11, 12, 13

Neuvoston direktiivi
2008/119/EY vasikoiden suojelun vähimmäis-vaatimuksista, 3 ja
4 artikla

Neuvoston direktiivi
2008/120/EY sikojen suojelun vähimmäis-vaatimuksista, 3 artikla ja 4 artiklan 1 kohta

Neuvoston direktiivi 98/58/EY tuotanto-eläinten suojelusta, 4 artikla

Eläinsuojelulaki (247/1996) 3 §:n 1 momentin ensimmäinen ja toinen virke, 4 § (lukuun ottamatta puhtautta), 5 §, 5 a §, 6 §:n 1 momentin toinen ja kolmas virke, 7 § (siat, kanat ja broilerit), 26 a §, 26 b § (broilerit) sekä 26 c §:n 3 ja 4 momentti (broilereiden kasvatustiheys)

Eläinsuojeluasetus (396/1996) 1 §, 2 § lukuun ottamatta 1 momentin viimeistä virkettä, 3 §, 4 §:n 2 momentti, 6 §:n 1 momentti (turvallisuus) ja 2 momentti, 7 ja 9 –11 §, 14 §:n 6 a kohta sekä 23 §:n 1 momentin 5 ja 7–10 kohta sekä 2–4 momentti

Eläinlajikohtaisten asetusten säännökset:

Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta (592/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (pois lukien vasikat), toista ja kolmatta virkettä, 4 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä (pois lukien vasikat) ja viimeistä virkettä, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 4 momentin viimeistä virkettä ja 5 momenttia, 7 §:n 2 ja 3 momenttia (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kuutta vasikkaa), 7 §:n 4 momentin viimeistä virkettä (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kuutta vasikkaa), 8 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 9 §:n 1 momenttia, 10 §:n 4 momentin viimeistä virkettä (pois lukien vasikat), 11 §:n 1 momentin viimeistä virkettä (pois lukien vasikat) ja 2 momentin viimeistä
virkettä sekä 3 ja 4 momenttia, 12 §:n 2 momenttia, 13 §:n 2 momentin neljättä virkettä (pois lukien vasikat) sekä 15 ja 17 §:ää

Valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta (629/2012) lukuun ottamatta 4 §:n 4 momentin ensimmäistä ja toista virkettä sekä 5 ja 6 momenttia, 5 §:n 1 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä ja 4 momenttia, 6 §:n 3 momentin toista virkettä, 7 §:n 3 momenttia, 8 §:ää, 9 §:n 2 momenttia, 10 §:ää (pois lukien pitopaikat, joissa pidetään vähintään kymmentä emakkoa), 11 §:n 1 momenttia (lattiarakenne) ja 13 §:n 2 momentin viimeistä virkettä

Valtioneuvoston asetus lampaiden suojelusta (587/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia ja 2 momentin kolmatta ja neljättä virkettä, 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n viimeistä virkettä, 9 §:n 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 momenttia, 10 ja 11 §:ää, 12 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä sekä 13–15 §:ää

Valtioneuvoston asetus vuohien suojelusta (589/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 2 momenttia, 5 §:n 1 momenttia, 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 momenttia, 6 §:n 4 momenttia, 7 §:n 2 momenttia, 9 §:n 2 momentin viimeistä virkettä ja 3 ja 4 momenttia, 10 §:ää, 11 §:n 4 momentin ensimmäistä virkettä ja 5 momenttia sekä 12 ja 13 §:ää

Valtioneuvoston asetus tarhattavien peurojen suojelusta (590/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 1 momentin toista virkettä ja 2 momenttia, 5 §:n 1 momentin toista virkettä, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä sekä 2 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä

Valtioneuvoston asetus strutsieläinten suojelusta (676/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 1 momentin toista virkettä, 2 momenttia ja 5 momenttia, 4 §:n 1 momentin toista, kolmatta ja neljättä virkettä, 5 §:n 1 momentin toista virkettä, 6 §:n 3 momentista muuta kuin ensimmäistä virkettä ja 6 §:n 4 momenttia, 8 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ja 2 ja 3 momenttia sekä 4 momentin kolmatta virkettä, 9 §:n 1 ja 2 momenttia ja 3 momentin viimeistä virkettä, 10 §:n 1 momentin viimeistä virkettä ja 2 momenttia sekä 11 §:ää

Valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta (673/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), toista, kolmatta ja neljättä virkettä ja 4 momentin ensimmäistä virkettä (kanojen poisto) ja toista virkettä, 4 §:n 3 momentin toista virkettä, 4 ja 5 momenttia, 5 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 6 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 8 §:ää, 9 §:n 2 momentin toista virkettä ja 3 momentin ensimmäistä virkettä, 10 §:ää, 11 §:n 3–5 momenttia, 12 §:n 4–6 momenttia, 13 §:n 1–3 momenttia, 14 ja 16 §:ää

Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta (588/2010) lukuun ottamatta 2 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 3 momentin ensimmäistä virkettä ja 4 momenttia, 3 §:n 2 momenttia ja 3 momentin ensimmäistä ja toista virkettä, 4 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 5 §:n 3 momentin viimeistä virkettä, 6 §:n 2 momentin ensimmäistä ja kolmatta virkettä ja 3 momenttia ja 8 §:n 1, 3 ja 4 momenttia

Valtioneuvoston asetus tarhattavien biisonien suojelusta (591/2010) lukuun ottamatta 2 §:n 3 momenttia, 3 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 5 §:n 4 momenttia ja 5 momentin viimeistä virkettä

Valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta (1084/2011) lukuun ottamatta 3 §:n 1 ja 2 momenttia, 3 momentin viimeistä virkettä ja 4 momentin toista virkettä, 4 §:n 1 ja 3 momentin viimeistä virkettä, 4 momenttia (näköyhteys) ja 5 momenttia, 5 §:n 3 momentin toista ja kolmatta virkettä, 6 §:ää, 7 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 3 ja 4 momenttia, 8 §:n 1 momenttia ja 2 momentin viimeistä virkettä, 9 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä (häirintä), 2–4 momenttia, 10 §:ää, 11 §:n 2 momentin toista virkettä ja 12 §:ää

Valtioneuvoston asetus ankkojen ja hanhien suojelusta (675/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 ja 4 momenttia, 4 §:n 1 momentin toista ja viimeistä virkettä, 2 momenttia ja 5 momenttia, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 8 §:n 3 ja 4 momenttia, 9 §:n 1–3 momenttia sekä 10 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 2 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä

Valtioneuvoston asetus kalkkunoiden suojelusta (677/2010) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momenttia, 4 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), toista ja kolmatta virkettä ja 5 momenttia, 4 §:n 1 momenttia, 2 momentista muuta kuin toista virkettä, 3 momentin toista virkettä (sosiaalinen kanssakäyminen) ja 4 momenttia, 5 §:n 3 momentin viimeistä virkettä ja 4 momenttia, 6 §:n 4 ja 5 momenttia, 7 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 8 §:n 3 ja 4 momenttia, 9 §:ää, 10 §:n 1 momenttia (jatkuva juomaveden saanti), 2 momentin toista virkettä sekä 3 momentin ensimmäistä ja viimeistä virkettä

Valtioneuvoston asetus broilereiden suojelusta (375/2011) lukuun ottamatta 3 §:n 3 momentin ensimmäistä virkettä (puhtaanapito), 2–5 virkettä, 4 §:n 3 momentin neljättä virkettä, 4 momentin toista virkettä, 5 ja 6 momenttia, 6 §:n 1 momentin viimeistä virkettä, 3 momentin viimeistä virkettä, 7 §:n 2 momentin ensimmäistä virkettä, 9 §:ää, 10 §:n 2 momentin viimeistä virkettä, 3 ja 4 momenttia, 11–16, 18 ja 19 §:ää

Vasikoiden hyvinvointi

Sikojen hyvinvointi

Muiden tuotantoeläinten
hyvinvointi

Liite 1

Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja munivia kanoja koskevat täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät vaatimukset

Vaa­ti­muk­set kai­kil­le tuo­tan­to­e­läi­mil­le.

  • Pito­paik­ka ja sen ra­ken­nuk­set ja lait­teet ovat hy­väs­sä kun­nos­sa ja eläi­mil­le tur­val­li­sia.
  • Ma­te­ri­aa­lit, joi­den kans­sa eläi­met pää­se­vät kos­ke­tuk­siin, ovat tur­val­li­sia, puh­dis­tet­ta­vis­sa pe­rus­teel­li­ses­ti ja de­sin­fi­oi­ta­vis­sa.
  • Eläin­suo­jan lat­tia ei ai­heu­ta eläi­mil­le va­hin­koa.
  • Ti­lal­la on riit­tä­väs­ti pä­te­vää hen­ki­lö­kun­taa. Eläin­ten pi­tä­jän on an­net­ta­va oh­jei­ta ja opas­tus­ta eläin­ten hoi­toon ja kä­sit­te­lyyn osal­lis­tu­vil­le hen­ki­löil­le.
  • Ulko­tar­ha on tur­val­li­nen ja py­syy so­pi­van kui­va­na. Ulko­tar­han ja lai­tu­men ai­dat ovat eläi­mil­le so­pi­vas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta, turval­li­sia sekä hy­väs­sä kun­nos­sa.
  • Eläi­met tar­kas­te­taan riit­tä­vän usein.
  • Ti­lal­la kuol­lei­den eläin­ten luku­mää­räs­tä pi­de­tään kir­jaa.
  • Ruo­kin­ta- ja juot­to­lait­teis­to­jen toi­mi­vuus tar­kas­te­taan päi­vit­täin.
  • Ruo­kin­ta- ja juot­to­lait­teis­to­jen häi­ri­öi­den va­ral­ta on käy­tet­tä­vis­sä vara­jär­jes­tel­mä.

Li­säk­si ku­ta­kin eläin­la­jia erik­seen kos­ke­vat uu­det vaa­ti­muk­set on lu­e­tel­tu ky­sei­sen eläin­la­jin koh­dal­la.

Naudat

Edel­lä mai­nit­tu­jen kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si nau­doil­le on seu­raa­via vaa­ti­muk­sia.

Ko­neel­li­sen il­man­vaih­don toi­mi­vuus tar­kas­te­taan päi­vit­täin. Lait­teis­ton häi­ri­ön va­ral­ta on käy­tös­sä varajärjestel­mä. Käy­tös­sä on tar­vit­ta­es­sa hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen lait­teis­ton häi­ri­ö­tilanteessa ja sen toi­mi­vuus tes­ta­taan säännöllisesti.

Nau­dan kyt­ke­mi­seen käy­tet­ty lai­te tai vä­li­ne on asi­an­mu­kai­nen. Nau­dan hän­tää ei pi­de­tä jat­ku­vas­ti si­dot­tu­na.

Eläi­met on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti ja sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät kohoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläi­mil­le so­pi­va ja pito­pai­kan va­lais­tuk­sen so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.

Nau­dan on saa­ta­va riit­tä­väs­ti sil­le so­pi­vaa hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa ja juo­ta­vaa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomioon kun­kin eläimen tar­peet. Nau­dal­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va koos­tu­muk­sel­taan sil­le so­pi­vaa.  Virtsa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juomavet­tä.

Jos re­hua ei ole jat­ku­vas­ti tar­jol­la, pi­ha­tos­sa ole­vien kaik­kien nau­to­jen on voi­ta­va ruo­kin­ta-ai­ka­na syö­dä saman­ai­kai­ses­ti. Pihatos­sa ruo­kin­ta­pöy­dän reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va täy­si­kas­vuis­ta nau­taa koh­den vähintään 70 cm ja nuor­kar­jaan kuu­lu­vaa nau­taa koh­den vä­hin­tään 40 cm. Jos re­hua on nau­doil­le jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ruo­kin­ta­pöy­dän reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va vähintään 40 cm täy­si­kas­vuis­ta nau­taa koh­den ja vähintään 30 cm nuor­kar­jaan kuu­lu­vaa nau­taa koh­den.

Ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti ul­ko­na pi­det­tä­vil­lä nau­doil­la on ol­ta­va asi­an­mu­kai­set ruo­kin­ta- ja juo­ma-as­ti­at.

Pi­ha­tos­sa on jo­kais­ta al­ka­vaa 10 lyp­sy­leh­män ryh­mää koh­den ol­ta­va vä­hin­tään yksi juo­ma-as­tia tai juottolaite. Muil­la kuin lypsyleh­mil­lä on jo­kais­ta al­ka­vaa 20 nau­dan ryh­mää koh­den ol­ta­va vä­hin­tään yksi juoma-as­tia tai juot­to­lai­te kui­ten­kin si­ten, että juo­ma-as­ti­oi­ta tai juot­to­lait­tei­ta on yli 10 nau­dan ryh­mäl­le oltava vä­hin­tään kak­si. Kyl­mä­pi­ha­tos­sa juo­ma-as­ti­oi­den tai juot­to­laittei­den on ol­ta­va läm­mi­tet­tä­viä.

Par­ren on ol­ta­va niin pit­kä ja le­veä, että nau­ta voi seis­tä ja maa­ta ta­sai­sel­la alu­eel­la.

Vasikat

Kaik­kia nau­to­ja kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si va­si­koil­la tu­lee nou­dat­taa myös niil­le eri­tyi­ses­ti an­net­tu­ja pitovaa­ti­muk­sia.

Va­si­koi­den kun­to, ter­veys ja hy­vin­voin­ti on tar­kas­tet­ta­va vä­hin­tään kak­si ker­taa päi­väs­sä.

Va­sik­kaa ei saa pi­tää kyt­ket­ty­nä kuin ti­la­päi­ses­ti esi­mer­kik­si ruo­kin­nan tai hoi­to­toi­men­pi­tei­den ajan.

Alle kak­si­viik­koi­sel­la va­si­kal­la on ol­ta­va hy­vin kui­vi­tet­tu ma­kuu­paik­ka. Van­hem­mil­la va­si­koil­la eläin­suo­jan lat­ti­an on ol­ta­va sellainen, että nes­te­mäi­set erit­teet pois­tu­vat asi­an­mu­kai­ses­ti tai imey­ty­vät hy­vin kui­vik­kei­siin.

Yk­sit­täis­kar­si­nas­sa pi­det­tä­vän va­si­kan kar­si­nan on ol­ta­va vä­hin­tään va­si­kan säkä­kor­keu­den le­vyi­nen ja kar­si­nan pi­tuu­den vähintään va­si­kan pi­tuus mi­tat­tu­na tur­vas­ta lan­ti­o­luun is­tuin­kyh­myyn ker­rot­tu­na 1,1:llä.

Yk­sit­täis­kar­si­nas­sa va­si­kan on voi­ta­va näh­dä ja kos­ket­taa laji­to­ve­rei­ta. Umpi­sei­näis­tä kar­si­naa voi­daan käyt­tää vain eläin­lääke­tie­teel­li­ses­tä syys­tä. Yli kah­dek­san­viik­kois­ta va­sik­kaa ei saa pi­tää yk­sit­täis­kar­si­nas­sa kuin eläin­lää­ke­tie­teel­li­ses­tä syys­tä.

Sar­ven ai­heen tu­ho­a­mi­nen alle nel­jän vii­kon ikäi­sel­tä va­si­kal­ta on sal­lit­tu ai­no­as­taan käyt­tä­mäl­lä kyl­mä- tai kuu­ma­polt­toa. Vaatimus on tul­lut täy­den­tä­vien eh­to­jen vaa­ti­muk­sek­si lop­pu­vuo­des­ta 2017.

Va­si­kat on ruo­kit­ta­va ja juo­tet­ta­va vä­hin­tään kak­si ker­taa päi­väs­sä. Va­si­kan on saa­ta­va ter­ni­mai­toa tai sitä kor­vaa­vaa valmistetta mah­dol­li­sim­man pian syn­ty­män jäl­keen, kui­ten­kin vii­meis­tään kuu­den tun­nin ku­lut­tua syn­ty­mäs­tä.

Sai­raal­la tai va­hin­goit­tu­neel­la va­si­kal­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti saa­ta­vil­la puh­das­ta vet­tä. Kuu­mal­la sääl­lä kai­kil­la va­si­koil­la on olta­va vet­tä jat­ku­vas­ti tar­jol­la. Va­si­koi­den juo­ma-as­ti­at ja juot­to­lait­teet on pi­det­tä­vä puh­tai­na.

Taulukko 1. Vasikoiden ryhmäkarsinan pinta-alavaatimukset.

Vasikan paino (kg) Lattiapinta-ala vähintään (m2/eläin)
Alle 150 1,5
150-220 1,7
Yli 220 1,8

Siat

2018 si­oil­le ei ole tul­lut uu­sia vaa­ti­muk­sia edel­lä mai­nit­tu­jen kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten lisäk­si.

  • Toi­sil­leen tun­te­mat­to­mien si­ko­jen yh­dis­tä­mi­nen sa­maan ryh­mään on py­rit­tä­vä te­ke­mään si­ko­jen ol­les­sa mah­dol­li­sim­man nuo­ria en­nen nii­den vie­roit­ta­mis­ta tai kor­kein­taan viik­ko sen jäl­keen.
  • Tii­neet ema­kot ja en­si­kot on tar­vit­ta­es­sa lää­kit­tä­vä ulko- ja sisä­loi­sia vas­taan.
  • Ryh­mis­sä pi­det­tä­vien si­ko­jen es­tee­tön lat­ti­a­pin­ta-ala.

Taulukko 1A. Esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden oltava vähintään:

Sian paino (kg) Lattiapinta-ala (m2/eläin)
Alle 10 0,15
10-20 0,20
20-30 0,30
30-50 0,40
50-85 0,55
85-110 0,65
Yli 110 1,00

Taulukko 1B. Esteetöntä lattia-alaa sikaa kohden oltava vähintään:

Sian paino (kg) Lattiapinta-ala (m2/eläin)
Alle 10 0,15
10-95 0,17 + paino (kg/130)
Yli 95, mutta enintään 107 0,90
Yli 107, mutta enintään 130 1,00
Yli 130 1,20

Vie­roi­te­tuil­la por­sail­la, liha­si­oil­la ja kas­va­tus­si­oil­la on ol­ta­va ryh­mä­kar­si­nas­sa es­tee­tön­tä lat­tia-alaa si­kaa koh­den vä­hin­tään taulu­kon 1A tai 1B mu­kai­ses­ti. 20.3.2017 toi­min­nas­sa ole­vaan si­ka­laan so­vel­le­taan taulukon 1A tila­vaa­ti­muk­sia 31.12.2024 saak­ka ja 1.1.2025 al­ka­en nou­da­te­taan tau­lu­kon 1B vaa­ti­muk­sia. Kuiten­kin 20.3.2017 jäl­keen pe­rus­kor­jat­ta­van si­ka­lan tai sen osas­ton ja ra­ken­net­ta­van uu­den si­ko­jen pito­paikan on täy­tet­tä­vä tau­lu­kon 1B vaa­ti­muk­set, kun pe­rus­kor­jaus tai uusi pito­paik­ka on val­mis­tu­nut.

Vie­roi­tet­tu­jen por­sai­den, liha­si­ko­jen ja kas­va­tus­si­ko­jen ryh­mä­kar­si­nan lat­tia-alas­ta vä­hin­tään kak­si kolmasosaa on ol­ta­va kiinteä­poh­jais­ta lat­ti­aa tai sel­lais­ta rako­lat­ti­aa, ri­ti­lä­lat­ti­aa tai muul­la ta­voin rei­ji­tet­tyä lat­ti­aa, jo­hon vie­mä­röin­tiä var­ten teh­ty­jen auk­ko­jen osuus on enin­tään 10 pro­sent­tia pin­ta-alas­ta. 20.3.2017 toi­min­nas­sa ole­vaan si­ka­laan, jota ei ole pe­rus­kor­jat­tu, sovelle­taan vaa­ti­mus­ta 1.1.2028 al­ka­en. Peruskorjattuun ja uu­teen si­ka­laan vaa­ti­mus­ta so­vel­le­taan, kun pe­rus­kor­jaus tai uusi pito­paik­ka on valmistunut.

Nes­te­mäi­set erit­teet pois­tu­vat asi­an­mu­kai­ses­ti tai imey­ty­vät kui­vik­kei­siin.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläi­mil­le so­pi­va. Jos si­ko­jen hyvin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta ilman­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, si­ka­las­sa on voi­ta­va jär­jes­tää si­ko­jen hyvin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vä il­man­vaih­to il­man­vaih­to­järjestelmän häi­ri­öi­den ai­ka­na. Täl­löin on il­man­vaih­to­järjes­tel­mäs­sä ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä toi­min­ta­häi­ri­öi­den va­ral­le. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on testattava sään­nöl­li­ses­ti.

Eläi­met on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti ja sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va.

Va­lais­tuk­sen voi­mak­kuu­den on ol­ta­va si­ko­jen pito­pai­kas­sa vä­hin­tään 40 luk­sia ai­na­kin 8 tun­nin ajan päivässä.

Siat ei­vät saa olla jat­ku­vas­ti alt­tii­na me­lul­le, joka ylit­tää 65 de­si­be­liä (dB(A)).

Si­ko­jen on voi­ta­va näh­dä mui­ta si­ko­ja ja niil­lä on ol­ta­va mah­dol­li­suus so­si­aa­li­seen kans­sa­käy­mi­seen. Nii­tä on pi­det­tä­vä ryhmässä pait­si, jos yk­sit­täin pi­toon on eläin­lää­ke­tie­teel­li­nen syy tai syy­nä sian väli­aikai­nen vihamieli­syys. Kar­jua voi kui­ten­kin pitää yksit­täis­kar­si­nas­sa. Si­ko­ja ei pi­de­tä kyt­ket­ty­nä.

Ryh­mä­kar­si­nan be­to­ni­sen rako­lat­ti­an on ol­ta­va tau­lu­kos­sa 2 esi­tet­ty­jen vaa­ti­mus­ten mu­kai­nen.

Taulukko 2. Sikojen ryhmäkarsinan betonisen rakolattian vaatimukset.

Sikaryhmä Raon tai reiän halkaisija enintään (mm) Palkin leveys vähintään (mm)
Pikkuporsas 11 50
Vieroitettu porsas 14 50
Kasvatus- ja lihasika 18 80
Emakko ja ensikko 20 80

Lattian raon tai reiän halkaisijassa sekä palkin leveydessä hyväksytään mittapoikkeamat, jotka ovat eurooppalaisen standardin EN 12737:2004+A1:2007 (Betonivalmisosat. Maatalouden rakolattiaelementut, SFS-EN 12737:2004+A1:2007) mukaiset.

Emak­koa ja en­sik­koa voi­daan pi­tää eril­lään ryh­mäs­tä por­si­mi­sen ja tii­neyt­tä­mi­sen ajan. Tämä aika al­kaa viikkoa en­nen odotettua por­si­mis­ta ja päät­tyy nel­jän vii­kon ku­lut­tua tii­neh­ty­mi­seen joh­ta­nees­ta as­tu­tuk­ses­ta tai sie­men­nyk­ses­tä. Täl­löin nii­tä voi­daan pi­tää kään­ty­mi­sen es­tä­väs­sä por­si­tus- tai jou­ti­las­hä­kis­sä.

Ema­koi­ta ja en­si­koi­ta voi­daan pi­tää viik­koa en­nen odo­tet­tua por­si­mis­ta ja por­si­mi­sen ajan vail­la näkö­yh­teyt­tä mui­hin si­koi­hin esi­mer­kik­si eril­li­ses­sä por­si­tu­so­sas­tos­sa. Por­si­mis­kar­si­nas­sa on ol­ta­va ema­kon tai en­si­kon ta­ka­na riit­tä­väs­ti es­tee­tön­tä ti­laa por­si­mis­ta var­ten. Por­si­mis­häk­kiin lai­tet­ta­es­sa emak­ko tai en­sik­ko on puhdis­tet­tu pe­rus­teel­li­ses­ti. Ema­koil­le an­ne­taan en­nen por­si­mis­ta so­pi­vaa ma­te­ri­aa­lia pe­sän ra­ken­ta­mis­ta var­ten.

Por­si­tus­kar­si­nan tai -hä­kin on ol­ta­va sel­lai­nen, että emak­ko voi imet­tää pik­ku­por­sai­ta vai­keuk­sit­ta. Jos emakko voi liik­kua porsitus­kar­si­nas­sa va­paas­ti, on kar­si­nas­sa ol­ta­va pik­ku­por­sai­ta suo­jaa­via ra­ken­tei­ta ku­ten por­sas­ai­to­ja.

Por­saat on kast­roi­ta­va alle 8 päi­vän ikäi­se­nä, jos käy­te­tään avoin­ta leik­kaus­me­ne­tel­mää. Van­hem­mat por­saat kast­roi eläin­lääkäri anes­te­si­aa ja ki­vun­lie­vi­tys­tä käyt­tä­en. Ti­lal­la kat­kais­taan/hi­o­taan pik­ku­por­sai­den hampaita ru­tii­nin­o­mai­ses­ti vain, mi­kä­li ema­koil­la on ha­vait­ta­vis­sa nisä­vau­ri­oi­ta. Si­ko­jen hän­tiä ei ole katkaistu ja mui­ta ki­pua ai­heut­ta­via toi­men­pi­tei­tä on suo­ri­tet­tu vain sal­li­tuis­ta syis­tä.

Pik­ku­por­sail­la on ol­ta­va por­si­tus­kar­si­nas­sa kiin­te­ä­poh­jai­nen ja kui­va ma­kuu­alue, jo­hon kaik­ki pik­ku­por­saat mah­tu­vat yhtä ai­kaa ma­kuul­le. Li­säk­si niil­lä on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va asi­an­mu­kai­nen läm­mi­tin.

Por­sai­ta vie­roi­te­taan ai­no­as­taan yli 4 vii­kon ikäi­si­nä, poik­keus­ta­pauk­sis­sa 3-4 vii­kon ikäi­si­nä.

Si­ko­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti riit­tä­vä mää­rä sel­lais­ta ma­te­ri­aa­lia, jon­ka avul­la siat voi­vat to­teut­taa lajin­o­mai­sia käyttäyty­mis­tar­pei­taan ku­ten ton­ki­mis­ta ja tut­ki­mis­ta. Täl­lais­ta ma­te­ri­aa­lia on muun mu­as­sa olki, hei­nä, puu, saha­jau­ho, tur­ve tai vas­taa­vien ma­te­ri­aa­lien se­koi­tus. Ky­sei­sen ma­te­ri­aa­lin on ol­ta­va riit­tä­vän hyvä­laa­tuis­ta, jot­ta se ei vaa­ran­na si­ko­jen ter­veyt­tä.

Ryh­mien se­koit­ta­mis­ta väl­te­tään. Jos sika­ryh­mis­sä merk­ke­jä ko­vis­ta tap­pe­luis­ta, tar­vit­ta­viin toi­men­pi­tei­siin on ryh­dyt­ty.

Yli kah­den vii­kon ikäi­sil­lä si­oil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti saa­ta­vil­la puh­das­ta ja rai­kas­ta vet­tä. Siat on ruo­kit­ta­va vähin­tään ker­ran päiväs­sä. Sian on saa­ta­va riit­tä­väs­ti sil­le so­pi­vaa hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa ja juo­ta­vaa. Ruokinnas­sa on otet­ta­va huo­mi­oon kun­kin eläimen tar­peet. Re­hun on ol­ta­va si­oil­le ra­vin­to­aine­koostumukseltaan so­pi­vaa ja riit­tä­vän ener­gi­a­pi­tois­ta. Ryh­mä­kar­si­nas­sa siko­jen on voi­ta­va syö­dä yhtä ai­kaa, joll­ei re­hua ole jat­ku­vas­ti tar­jol­la tai joll­ei ruo­kin­taan käy­te­tä au­to­maat­tis­ta siat yk­sit­täin ruok­ki­vaa ruo­kin­ta­laitet­ta.

Ema­kot ja en­si­kot ryh­mä­kar­si­nas­sa (so­vel­le­taan ti­loil­la, joil­la vä­hin­tään 10 emak­koa)

Es­tee­tön­tä lat­ti­a­pin­ta-alaa on ol­ta­va emak­koa koh­den vä­hin­tään 2,25 m² ja en­sik­koa koh­den 1,64 m². Edel­lä mai­ni­tus­ta pin­ta-alas­ta on ema­koil­la ol­ta­va vä­hin­tään 1,3 m² ja en­si­koil­la vä­hin­tään 0,95 m² kiin­te­ää tai sellais­ta rako­lat­ti­aa, jo­hon vie­mä­röin­tiä var­ten teh­ty­jen auk­ko­jen osuus on

  • enin­tään 15 % pin­ta-alas­ta (20.3.2017 toi­min­nas­sa ol­leet si­ka­lat, joi­ta ei pe­rus­kor­jat­tu tai
  • enin­tään 10 % pin­ta-alas­ta (20.3.2017 jäl­keen pe­rus­kor­ja­tut ja uu­det si­ka­lat, muut 1.1.2028 al­ka­en)
  • es­teet­tö­mään lat­ti­an koko­nais­pin­ta-alaan ei las­ke­ta mu­kaan ruo­kin­ta- tai ma­kuu­häk­kien alla ole­vaa lattia-alaa. 20.3.2017 toi­min­nas­sa ole­vaan si­ka­laan so­vel­le­taan vaa­ti­mus­ta 1.1.2028 al­ka­en. Kui­ten­kin 20.3.2017 jäl­keen pe­rus­kor­jat­ta­van sikalan tai sen osas­ton ja ra­ken­net­ta­van uu­den si­ko­jen pito­pai­kan on täy­tet­tä­vä ko. vaa­ti­muk­set, kun pe­rus­kor­jaus tai uusi pito­paik­ka on val­mis­tu­nut.

Jos eläi­miä pi­de­tään alle kuu­den eläi­men ryh­mis­sä, eläin­ten käy­tet­tä­vis­sä ole­van es­teet­tö­män lat­ti­an kokonais­pin­ta-alan on olta­va 10 % suu­rem­pi kuin eläin­ryh­män tar­vit­se­ma las­ken­nal­li­nen pin­ta-ala osoit­taa. Vä­hin­tään 40 eläi­men ryh­mäs­sä pi­det­tä­vien eläin­ten käy­tet­tä­vis­sä ole­vaa es­tee­tön­tä lat­ti­an koko­nais­pin­ta-alaa voi­daan pie­nen­tää 10 %.

Ema­koi­den ja en­si­koi­den ryh­mä­kar­si­nan sei­nä­mien pi­tuu­den on ol­ta­va yli 2,8 met­riä. Jos ryh­mä­kar­si­nas­sa pide­tään alle kuu­den eläi­men ryh­mää, kar­si­nan sei­nä­mien pi­tuu­den on kui­ten­kin ol­ta­va yli 2,4 met­riä.

Kar­jun kar­si­na

Kar­jul­la on ol­ta­va es­tee­tön­tä lat­ti­a­pin­ta-alaa vä­hin­tään 6 m².

Jos kar­si­naa käy­te­tään myös as­tu­tuk­seen, es­tee­tön­tä lat­ti­a­pin­ta-alaa on ol­ta­va vä­hin­tään 10 m².

Munivat kanat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 1 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si ka­noil­le on seuraavia vaa­ti­muk­sia.

Ka­no­jen nok­kia ei ole ty­pis­tet­ty ja mui­ta ki­pua ai­heut­ta­via toi­men­pi­tei­tä on suo­ri­tet­tu vain sal­li­tuis­ta syis­tä.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläi­mil­le so­pi­va ja pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.

Kak­si- tai use­am­pi­ker­rok­si­sen ka­no­jen pito­jär­jes­tel­män on ol­ta­va sel­lai­nen, että jo­kai­nen ker­ros voi­daan tarkas­taa suo­raan ja vai­vat­ta.

Jos ka­na­lan il­man­vaih­to pe­rus­tuu pää­a­si­as­sa ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vaan il­man­vaih­toon, eläin­ten ter­vey­den ja hyvin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen on ol­ta­va mah­dol­li­suus myös lait­teis­ton häiriöiden ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vas­sa ilmanvaih­to­lait­teis­tos­sa on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.

Eläi­met on suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti ja sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va.

Ka­no­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti hyvä­laa­tuis­ta ja sil­le so­pi­vaa re­hua sekä riit­tä­väs­ti juo­ma­vet­tä. Ruokinnas­sa on otet­ta­va huo­mi­oon kun­kin eläi­men tar­peet.

Ka­na­lan va­lais­tus­ryt­min on ol­ta­va sel­lai­nen, että vuo­ro­kau­des­sa on riit­tä­vän pit­kä yhtä­jak­soi­nen pi­meä aika.

Va­rus­tel­lut hä­kit

Ti­laa ka­naa koh­den on ol­ta­va vä­hin­tään yh­teen­sä 750 cm², jos­ta on ol­ta­va ka­nan käy­tet­tä­vis­sä ole­vaa alaa vähin­tään 600 cm². Niis­sä osis­sa häk­kiä, jot­ka ovat käy­tet­tä­vis­sä ole­van alan ulko­puo­lel­la, hä­kin kor­keu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 20 cm. Hä­kin kokonais­pin­ta-alan on aina ol­ta­va vä­hin­tään 2 000 cm². Ruo­kin­ta­kou­run pituu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 12 cm täy­si­kas­vuis­ta kanaa koh­den. Hä­kis­sä on ol­ta­va asi­an­mu­kai­nen, kanaryhmäl­le so­pi­va juot­to­lai­te. Jos ka­no­jen juot­toon käy­te­tään vesi­nip­po­ja tai kuppe­ja, kun­kin ka­nan ulottuvil­la pitää olla vä­hin­tään kak­si kup­pia tai nip­paa.

Kana­hä­kin ovi­au­kon on ol­ta­va kool­taan, ra­ken­teel­taan ja muo­dol­taan sel­lai­nen, että kana voi­daan pois­taa häkis­tä il­man, että sil­le ai­heu­tuu tar­pee­ton­ta kär­si­mys­tä tai va­hin­goit­tu­mi­sen vaa­raa.

Avo­ka­na­lat (lat­ti­a­ka­na­lat, ker­ros­ri­ti­lä­ka­na­lat)

Avo­ka­na­las­sa saa olla enin­tään yh­dek­sän ka­naa käy­tet­tä­vis­sä ole­van alan ne­li­ö­met­riä koh­den. Ruo­kin­ta- ja juot­to­pai­koil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti ti­laa si­ten, että juo­mas­ta tai re­hus­ta ei syn­ny tar­pee­ton­ta kil­pai­lua. Jos kanoil­la käy­te­tään ruo­kin­ta­kou­ru­ja, on niiden reu­nan pi­tuu­den ol­ta­va vä­hin­tään 10 cm ka­naa koh­den. Jos kanoil­la käy­te­tään pyö­rö­ruok­ki­joi­ta, on nii­den reu­nan pi­tuu­den ol­ta­va vä­hin­tään 4 cm ka­naa koh­den. Jos kanojen juot­toon käy­te­tään yhtä­jak­soi­sia vesi­kou­ru­ja, nii­den reu­nan on ol­ta­va ka­naa koh­ti vä­hin­tään 2,5 cm. Pyö­rö­juot­to­lait­tei­den reu­nan pi­tuu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 1 cm/kana. Jos käy­te­tään vesi­nip­po­ja tai –kuppeja, on ol­ta­va vä­hin­tään 1 nip­pa tai kup­pi/ al­ka­va 10 ka­nan ryh­mä, ja kun­kin ka­nan ulot­tu­vil­la vä­hin­tään kak­si nippaa/kup­pia.

Vä­hin­tään 350 ka­nan avo­ka­na­loil­le ase­tet­ta­vat lisä­vaa­ti­muk­set

Jos ka­noil­la on käy­tös­sä ulko­tila, on sin­ne joh­det­ta­va usei­ta vä­hin­tään 35 cm kor­kui­sia ja vä­hin­tään 40 cm levyi­siä ulos­meno­auk­ko­ja. Ulos­meno­au­kot on si­joi­tet­ta­va ra­ken­nuk­sen koko pi­tuu­del­le,  ja nii­den yhteenlasketun le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään 2 met­riä jo­kais­ta 1 000 ka­nan ryh­mää koh­den. Tar­has­sa on pääs­tä­vä suo­jaan epä­suo­tui­sil­ta sää­oloil­ta ja peto­e­läi­mil­tä. Tar­vit­ta­es­sa tar­has­sa on ol­ta­va juot­to­lait­teet.

Lampaat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 1 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si lam­pail­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

Lam­pai­den käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, läm­pö­tila, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaasujen pi­toi­suu­det eivät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, läm­pö­tila, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaasujen pi­toi­suu­det eivät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.

Sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va ja eläi­met suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asianmu­kai­ses­ti.

Lam­paan on saa­ta­va riit­tä­väs­ti sil­le so­pi­vaa hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa ja juo­ta­vaa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomi­oon kun­kin eläimen tar­peet. Lam­pail­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä.

Jos re­hua ei ole lam­pail­le jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ryh­män kaik­kien eläin­ten on voi­ta­va ruo­kin­ta-ai­ka­na syö­dä saman­ai­kai­ses­ti. Täl­löin ruo­kin­ta­hä­kin reu­nan pi­tuu­den lam­mas­ta koh­den on ol­ta­va vä­hin­tään 35 cm suo­raa ruo­kin­ta­häk­kiä käy­tet­tä­es­sä ja vä­hin­tään 20 cm ym­py­rän­muo­tois­ta ruo­kin­ta­häk­kiä käy­tet­tä­es­sä. Suo­raa ruokin­ta­häk­kiä käy­tet­tä­es­sä ruo­kin­ta­hä­kin reu­nan pi­tuu­den tii­net­tä uuh­ta koh­den tu­lee olla vä­hin­tään 45 cm.

Jos re­hua on jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ruo­kin­ta­hä­kin reu­nan pi­tuu­den lam­mas­ta koh­den on ol­ta­va vä­hin­tään 17 cm.

Ka­rit­san on saa­ta­va ter­ni­mai­toa tai sitä kor­vaa­vaa val­mis­tet­ta mah­dol­li­sim­man pian syn­ty­män jäl­keen. Vii­kon ikäi­ses­tä al­ka­en ka­rit­san saa­ta­vil­la on ol­ta­va ruo­hoa, hei­nää tai muu­ta kui­tu­pi­tois­ta re­hua sekä puh­das­ta vettä.

Virt­sa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta lam­pai­den re­hua tai juo­ma­vet­tä. Vesi ei myös­kään saa pääs­tä jää­ty­mään.

Taulukko 3. Lampaita ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattia-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuun ottamatta, vähimmäiskoko lammasta kohden.

  Lampaiden keskimääräinen paino/eläin (kg) Täytepohjalattia (m2/eläin) Ritilälattia (m2/eläin) Rakolattia (m2/eläin)
Karitsa Alle 15 0,25 0,25 -
Karitsa 30 0,50 0,50 -
Karitsa Yli 30 0,75 0,75 -
Lammas 55 1,0 0,8 0,8
Lammas 75 1,4 1,0 1,0
Tiine uuhi 55 1,3 1,1 1,1
Tiine uuhi 75 1,7 1,3 1,3

Jos lam­mas­ta pi­de­tään yk­sit­täis­kar­si­nas­sa, on kar­si­nan ol­ta­va kool­taan vä­hin­tään 1,4 m² ja muo­dol­taan sellai­nen, että lam­mas pää­see sii­nä es­teet­tä kään­ty­mään ym­pä­ri.

Vuohet

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 1 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si vuo­hil­le on seuraavia vaa­ti­muk­sia.

Vuo­hien käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, läm­pö­tila, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaasujen pi­toi­suu­det eivät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Pito­pai­kan va­lais­tuk­sen on ol­ta­va so­pi­va sekä riit­tä­vä eläinten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen.

Sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on huo­leh­dit­ta­va ja eläi­met suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asianmu­kai­ses­ti.

Vuo­hen on saa­ta­va riit­tä­väs­ti sil­le so­pi­vaa hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa ja juo­ta­vaa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomioon kun­kin eläi­men tar­peet. Vuo­hil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tarvit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä.

Ki­lit saa­vat ter­ni­mai­toa tai sitä kor­vaa­vaa val­mis­tet­ta mah­dol­li­sim­man pian syn­ty­män jäl­keen. Kili ruo­ki­taan mai­dol­la vä­hin­tään kah­dek­san en­sim­mäi­sen elin­vii­kon ajan. Vii­kon ikäi­ses­tä al­ka­en ki­lin saa­ta­vil­la on kui­tu­pitois­ta re­hua ja puh­das­ta vet­tä.

Jos re­hua ei ole vuo­hil­le jat­ku­vas­ti tar­jol­la, ryh­män kaik­kien eläin­ten on voi­ta­va ruo­kin­ta-ai­ka­na syö­dä sa­man­ai­kai­ses­ti. Täl­löin ruo­kin­ta­hä­kin reu­nan pi­tuu­den ki­liä koh­den on ol­ta­va vä­hin­tään 20 cm, nuor­vuoh­ta koh­den vä­hin­tään 33 cm, täy­si­kas­vuis­ta vuoh­ta koh­den vä­hin­tään 40 cm ja tii­net­tä kut­tua koh­den vä­hin­tään 45 cm.

Virt­sa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta vuo­hien re­hua tai juo­ma­vet­tä, eikä vesi saa pääs­tä jää­ty­mään.

Taulukko 4. Vuohia ryhmässä pidettäessä pitopaikan lattiapinta-alan, ruokintahäkin pinta-alaa lukuunottamatta, vähimmäiskoko vuohta kohden.

Ikäluokka Täytepohja (m2/eläin) Ritilälattia (m2/eläin) Rakolattia (m2/eläin)
Kili 0,25 0,25 -
Nuorvuohi 0,5 0,5 0,5
Vuohi 1,20 1,0 1,0

Jos täy­si­kas­vuis­ta vuoh­ta pi­de­tään yk­sit­täis­kar­si­nas­sa, on kar­si­nan ol­ta­va kool­taan vä­hin­tään 1,4 m² ja muo­dol­taan sel­lai­nen, että vuo­hi pää­see sii­nä es­teet­tä kään­ty­mään ym­pä­ri.

Liite 2.

Muita tuotantoeläimiä koskevat täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvontaan liittyvät vaatimukset

Tä­hän ryh­mään kuu­lu­vat muun mu­as­sa he­vo­set, bii­so­nit, tar­ha­tut peu­rat, strut­si­e­läi­met, an­kat, mys­ki­sor­sat, han­het, kalk­ku­nat, tur­kis­e­läi­met, broi­le­rit sekä tar­ha­tut riis­ta­e­läi­met (mm. vil­li­sika, sak­san­hir­vi, muf­lo­ni, metsäkau­ris, fa­saa­ni, pel­to­pyy), vii­ri­äi­set, ka­nit ja tar­ha­tut po­rot.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läin­ten on saa­ta­va riit­tä­väs­ti niil­le so­pi­vaa hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa ja juo­ta­vaa. Ruo­kin­nas­sa on otet­ta­va huomioon kun­kin eläi­men tar­peet ja var­mis­tet­ta­va, että jo­kai­nen eläin saa ra­vin­toa riit­tä­väs­ti.

Kaik­kien tuo­tan­to­e­läin­ten osal­ta on var­mis­tet­ta­va, että pito­pai­kan tila- ja olo­suh­de­vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät, esimer­kik­si, että valaistus on so­pi­va sekä riit­tä­vä eläin­ten asi­an­mu­kai­seen tar­kas­ta­mi­seen ja hoi­ta­mi­seen. Sai­rais­ta ja va­hin­goit­tu­neis­ta eläi­mis­tä on myös huo­leh­dit­ta­va ja eläi­met suo­jat­ta­va huo­noil­ta sää­olo­suh­teil­ta asi­an­mu­kai­ses­ti.

Vaa­ti­muk­set kai­kil­le tuo­tan­to­e­läi­mil­le.

  • Pito­paik­ka ja sen ra­ken­nuk­set ja lait­teet ovat hy­väs­sä kun­nos­sa ja eläi­mil­le tur­val­li­sia.
  • Ma­te­ri­aa­lit, joi­den kans­sa eläi­met pää­se­vät kos­ke­tuk­siin, ovat tur­val­li­sia, puh­dis­tet­ta­vis­sa perusteellises­ti ja de­sin­fi­oi­ta­vis­sa.
  • Eläin­suo­jan lat­tia ei saa ai­heut­taa eläi­mil­le va­hin­koa.
  • Ulko­tar­ha on tur­val­li­nen ja py­syy so­pi­van kui­va­na.
  • Ulko­tar­han ja lai­tu­men ai­dat ovat eläi­mil­le so­pi­vas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta, tur­val­li­sia sekä hy­väs­sä kun­nos­sa.
  • Ti­lal­la on riit­tä­väs­ti pä­te­vää hen­ki­lö­kun­taa. Eläin­ten pi­tä­jän on an­net­ta­va oh­jei­ta ja opas­tus­ta eläin­ten hoi­toon ja kä­sit­te­lyyn osal­lis­tu­vil­le hen­ki­löil­le.
  • Eläi­met tar­kas­te­taan riit­tä­vän usein.
  • Ti­lal­la kuol­lei­den eläin­ten luku­mää­räs­tä pi­de­tään kir­jaa.
  • Ruo­kin­ta- ja juot­to­lait­teis­to­jen toi­mi­vuus tar­kas­te­taan päi­vit­täin.
  • Ruo­kin­ta- ja juot­to­lait­teis­to­jen häi­ri­öi­den va­ral­ta on käy­tet­tä­vis­sä vara­jär­jes­tel­mä.

Li­säk­si ku­ta­kin eläin­la­jia erik­seen kos­ke­vat vaa­ti­muk­set on lu­e­tel­tu ky­sei­sen eläin­la­jin koh­dal­la.

Peurat

Täs­sä op­paas­sa peu­ral­la tar­koi­te­taan val­ko­hän­tä­peu­raa, kuu­si­peu­raa, met­sä­peu­raa, met­sä­kau­ris­ta, ja­pa­nin­peu­raa ja sak­san­hirveä.

Edel­lä mai­nit­tu­jen kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si peu­roil­le on seu­raa­via vaa­ti­muk­sia.

Peu­ro­jen käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Läm­pö­tila on peu­roil­le so­pi­va.

Eläi­miä ei si­do­ta kär­si­mys­tä tuot­ta­val­la ta­val­la.

Peu­ra­tar­han maas­ton, kas­vil­li­suu­den ja maa­poh­jan on ol­ta­va peu­ro­jen tar­hauk­seen so­pi­va. Peu­ro­jen lukumäärän on ol­ta­va sopivas­sa suh­tees­sa tar­han ko­koon, maas­toon ja kas­vil­li­suu­teen.

Eläi­men pito­pai­kas­sa on huo­leh­dit­ta­va riit­tä­väs­tä il­man­vaih­dos­ta si­ten, ett­ei­vät hai­tal­li­set kaa­sut, pöly, veto tai lii­al­li­nen kos­teus vaa­ran­na eläi­men ter­veyt­tä tai hy­vin­voin­tia.

Sa­mas­sa ryh­mäs­sä liik­ku­vien peu­ro­jen on voi­ta­va syö­dä sa­man­ai­kai­ses­ti. So­si­aa­li­ses­sa arvo­as­tei­kos­sa ylempä­nä ole­va peu­ra ei saa pääs­tä hal­lit­se­maan koko ruo­kin­ta-alu­et­ta.

Peu­ro­jen rehu ei saa tar­peet­to­mas­ti li­kaan­tua.

Strutsieläimet

Täs­sä op­paas­sa strut­si­e­läi­mel­lä tar­koi­te­taan strut­sia, emua ja ame­ri­kan­nan­dua (ta­val­li­nen rhea).

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si strut­si­e­läi­mil­le on seu­raa­via vaatimuk­sia.

Strut­si­e­läi­mil­lä on riit­tä­vän ti­la­va ja asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Eläi­miä ei si­do­ta kär­si­mys­tä tuot­ta­val­la ta­val­la. Elä­väs­tä strut­si­e­läi­mes­tä ei ny­pi­tä sul­kia.

Eläin­suo­jan on tar­jot­ta­va strut­si­e­läi­mil­le suo­ja epä­suo­tui­sil­ta sää­olo­suh­teil­ta ku­ten pak­ka­sel­ta, lu­mel­ta, jääl­tä, tuu­lel­ta, sa­teel­ta ja los­kal­ta. Eläin­suo­jan on ol­ta­va ve­do­ton ja kui­va. Sen läm­pö­ti­lan, il­man­vaih­don ja valaistuksen on ol­ta­va siel­lä pi­det­tä­vil­le eläimil­le so­pi­va. Säh­kö­joh­dot on si­joi­tet­ta­va si­ten, että ne ovat lintujen ulot­tu­mat­to­mis­sa.

Strut­si­e­läi­mil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täyden­net­tyä. Ruokinnassa eri­tyis­tä huo­mi­o­ta on kiin­ni­tet­tä­vä ra­vin­non koos­tu­muk­seen, jot­ta väl­te­tään ni­vel- ja luus­to­vau­ri­oi­den syn­ty­mi­nen. Strut­si­e­läin­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va niil­le so­pi­vaa kar­ke­aa ja tuo­ret­ta re­hua. Alle kol­men kuu­kau­den ikäis­ten poi­kas­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti re­hua. Ruo­kin­nas­sa on väl­tet­tä­vä äkil­li­siä ruo­kin­nan­muu­tok­sia. Eläin­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va jat­ku­vas­ti riittäväs­ti juo­ma­vet­tä.

Taulukko 1. Strutsien pidossa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.

Linnun ikä Ryhmän koko enintään Karsinan pinta-ala (m2) vähintään Tarhan vähimmäispinta-ala (m2/lintujen lukumäärä) Tarhan kokonaispinta-ala (m2) vähintään
Alle 4 päivää 40 1 - -
Yli 4 päivää - 3 viikkoa 40 5 10/1 100
Yli 3 viikkoa - 6 kk 401) 15 10-40/1 100 - 1 0003)
Yli 6 kk - 1 vuosi  - 30 800/3 1 000
Yli 1 vuosi - sukukypsyysikä - 30 1 000/3 1 000
Täysikasvuinen 2) 30 2 000/3 1 000

1) Edellyttäen, että strutsinpoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.

2) Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. 

3) Tila on suhteutettava linnun ikään.

Taulukko 2. Emujen pidossa noudatettavat vähimmäistilavaatimukset.

Linnun ikä Ryhmän koko enintään Karsinan pinta-ala (m2) vähintään Tarhan pinta-ala (m2/lintujen lukumäärä) vähintään Tarhan kokonaispinta-ala (m2) vähintään
Alle 4 päivää 40 1 - -
Yli 4 päivää - 3 viikkoa 40 5 5 75
Yli 3 viikkoa - 6 kk 401) 10 20 100 - 5003)
Yli 6 kk - 1 vuosi  - 20 150 500
Yli 1 vuosi - sukukypsyysikä - 20 200 500
Täysikasvuinen  1+12) 30 250 500

1) Edellyttäen, että emupoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.

2) Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. 

3) Tila on suhteutettava linnun ikään.

Taulukko 3. Rheojen pidossa noudatettavat vähimmäsvaatimukset.

Linnun ikä Ryhmän koko enintään Karsinan pinta-ala (m2) vähintään Tarhan pinta-ala (m2/lintujen lukumäärä) vähintään Tarhan kokonaispinta-ala (m2) vähintään
Alle 4 päivää 40 1 - -
Yli 4 päivää - 3 viikkoa 40 5 5 75
Yli 3 viikkoa - 6 kk 401) 10 20 100 - 5003)
Yli 6 kk - 1 vuosi  - 20 150 500
Yli 1 vuosi - sukukypsyysikä - 20 200 500
Täysikasvuinen  1+12) 30 250 500

1) Edellyttäen, että rheanpoikaset ovat keskimäärin samankokoisia.

2) Jos useampaa kuin yhtä siitosryhmää pidetään samalla alueella, on erityisen tärkeää, että linnuilla on riittävästi suojaa ja lisätilaa välttää toisiaan sekä, että ryhmät voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. 

3) Tila on suhteutettava linnun ikään.

Hevoset

Täs­sä op­paas­sa he­vo­sel­la tar­koi­te­taan he­vos­ta, po­nia, aa­sia ja muu­ta vas­taa­vaa ka­vi­o­e­läin­tä.

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si he­vo­sil­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

He­vo­sel­la on käy­tet­tä­vis­sä asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

He­vo­sen kyt­ke­mis­tä kos­ke­vat vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät.

Ulko­tar­ha ja lai­dun ovat riit­tä­vän ti­la­vat.

Hoi­dos­sa ole­val­le eläi­mel­le on an­net­ta­va sil­le so­pi­vaa hyvä­laa­tuis­ta ra­vin­toa ja juo­maa. Eläi­men ter­vey­del­le tiet­tä­väs­ti vaarallisen ra­vin­non ja juo­man an­ta­mi­nen on kiel­let­tyä. He­vo­sel­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ravitse­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, pö­lyn mää­rä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pitoisuu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Eläin­suo­jan läm­pö­ti­lan ja va­lais­tuk­sen on ol­ta­va eläin­suo­jas­sa pi­det­tä­väl­le he­vo­sel­le so­pi­vat. Jos eläinsuojan il­man­vaih­to pe­rus­tuu pää­a­si­as­sa ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vaan ilman­vaih­toon, eläin­ten ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta riittävän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen on ol­ta­va mah­dol­li­suus myös lait­teis­ton häi­ri­öi­den ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vas­sa laitteis­tos­sa on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va säännöl­li­ses­ti.

Yk­sit­täis­kar­si­na

Taulukko 4. Hevosen yksittäiskarsinan vähimmäsvaatimukset.

Hevosen säkäkorkeus (m) Karsinan pinta-ala (m2)
Enintään 1,08 4,0
Eli 1,08 mutta enintään 1,30 5,0
Yli 1,30 mutta enintään 1,40 6,0
Yli 1,40 mutta enintään 1,48 7,0
Yli 1,48 mutta enintään 1,60 8,0
Yli 1,60 9,0

Edel­lä ole­van tau­lu­kon tila­vaa­ti­muk­sia ei so­vel­le­ta sil­loin, kun ky­sees­sä on he­vo­sen ti­la­päi­nen ja ly­hyt­ai­kai­nen säi­lyt­tä­mi­nen kilpai­lu-, näyt­te­ly- tai muun vas­taa­van mat­kan ai­ka­na.

Ryh­mäs­sä pi­det­tä­vät he­vo­set

Taulukko 5. Ryhmäkarsinassa pidettävien hevosten vähimmäisvaatimukset kutakin hevosta kohden.

Täysikasvuinen hevonen Yksittäiskarsinan pinta-ala*
12-24 kk ikäinen nuori hevonen 75% yksittäiskarsinan pinta-alasta*
Alle 12 kk ikäinen varsa 50% yksittäiskarsinan pinta-alasta*

* Edellä olevan taulukon mukainen yksittäiskarsinan pinta-ala.

Taulukko 6. Pihatossa sellaisessa makuuhallissa, jossa hevosia ei ruokita, pidettävien hevosten vähimmäistilavaatimukset kutakin hevosta kohden.

Täysikasvuinen hevonen 80% yksittäiskarsinan pinta-alasta*
12-24 kk ikäinen nuori hevonen 60% yksittäiskarsinan pinta-alasta*
Alle 12 kk ikäinen varsa 40% yksittäiskarsinan pinta-alasta*

* Edellä olevan, yksittäiskarsinaa koskevan taulukon mukainen yksittäiskarsinan pinta-ala. 

Sil­loin, kun he­vo­sia pi­de­tään ryh­mäs­sä, jo­kais­ta al­ka­vaa 10 he­vo­sen ryh­mää koh­den on ol­ta­va käy­tet­tä­vis­sä sai­ras­kar­si­na tai muu asi­an­mu­kai­nen, tar­vit­ta­es­sa läm­mi­tet­tä­vä tila he­vos­ten ryh­mäs­tä erot­ta­mis­ta ja hoi­toa var­ten.

Pilt­tuu

Pilt­tuun le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään he­vo­sen säkä­kor­keus li­sät­ty­nä 10 cm:llä ja pilt­tuun pi­tuu­den vä­hin­tään he­vo­sen pi­tuus lisät­ty­nä 25 cm:llä.

Biisonit

Täs­sä op­paas­sa bii­so­nil­la tar­koi­te­taan ame­ri­kan­bii­so­nia.

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si bii­so­neil­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

Bii­so­nei­den käy­tet­tä­vis­sä on asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Eläi­miä ei si­do­ta kär­si­mys­tä tuot­ta­val­la ta­val­la.

Bii­so­nien luku­mää­rän on ol­ta­va so­pi­vas­sa suh­tees­sa tar­han ko­koon, maas­toon ja kas­vil­li­suu­teen. Ku­ta­kin alka­vaa kol­men täysikas­vui­sen eläi­men ryh­mää koh­den tar­has­sa on ol­ta­va ti­laa vä­hin­tään yksi heh­taa­ri.

Läm­pö­tila on bii­so­neil­le so­pi­va. Eläi­men pito­pai­kas­sa on huo­leh­dit­ta­va riit­tä­väs­tä il­man­vaih­dos­ta si­ten, etteivät hai­tal­li­set kaasut, pöly, veto tai lii­al­li­nen kos­teus vaa­ran­na eläi­men ter­veyt­tä tai hy­vin­voin­tia.

Sa­mas­sa ryh­mäs­sä liik­ku­vien bii­so­nien tu­lee voi­da syö­dä sa­man­ai­kai­ses­ti. Jo­kai­sel­la eläi­mel­lä on ol­ta­va mah­dol­li­suus rauhalliseen syö­mi­seen eikä so­si­aa­li­ses­sa arvo­as­tei­kos­sa ylem­pä­nä ole­va yk­si­lö saa pääs­tä hal­lit­se­maan koko ruo­kin­ta-alu­et­ta.

Bii­so­nien saa­ta­vil­la on ol­ta­va päi­vit­täin riit­tä­väs­ti juo­ma­vet­tä.

Bii­so­neil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va so­pi­van ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä. Eläinten saa­ta­vil­la on ol­ta­va päi­vit­täin riit­tä­väs­ti kor­si­re­hua. Bii­so­nien rehu ei saa tarpeettomasti li­kaan­tua.

Bii­so­neil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va so­pi­van ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä. Eläinten saa­ta­vil­la on ol­ta­va päi­vit­täin riit­tä­väs­ti kor­si­re­hua. Bii­so­nien rehu ei saa tarpeettomasti li­kaan­tua.

Ankat, hanhet ja myskisorsat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si an­koil­le, han­hil­le ja mys­ki­sor­sil­le on seu­raa­via vaa­ti­muk­sia.

Lin­nuil­la on riit­tä­vän ti­la­va ja asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Elä­vis­tä lin­nuis­ta ei ny­pi­tä sul­kia, höy­he­niä eikä un­tu­via.

Läm­pö­tila on lin­nuil­le so­pi­va. Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, il­man virtausno­peus, pö­lyn määrä tai hai­tal­lis­ten kaa­su­jen pi­toi­suu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si.

Jos eläin­suo­jan il­man­vaih­to pe­rus­tuu pää­a­si­as­sa ko­neel­li­ses­ti toi­mi­vaan il­man­vaih­toon, lin­tu­jen ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kannal­ta riit­tä­vän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen on ol­ta­va mah­dol­li­suus myös lait­teis­ton häiriöiden ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­ti toimivassa il­man­vaih­to­lait­teis­tos­sa on tar­vit­ta­es­sa ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hälytysjärjes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.

Lin­tu­jen saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti re­hua ja juo­ma­vet­tä. Re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa kiven­näi­sil­lä täy­den­net­tyä. Ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juo­ma­vet­tä.

Li­han­tuo­tan­toa var­ten pi­det­tä­vien yli nel­jän vii­kon ikäis­ten ank­ko­jen pito­pai­kas­sa saa olla ank­ko­ja enin­tään 16 kg/m². Jos lin­nut pää­se­vät päi­vit­täin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa saa olla ank­ko­ja enin­tään 20 kg/m².  Siitokseen käy­tet­tä­vien ank­ko­jen pitopaikassa on ol­ta­va ti­laa jo­kais­ta ank­kaa koh­den vä­hin­tään 0,5 m². Jos lin­nut pää­se­vät päi­vit­täin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa on olta­va ti­laa jo­kais­ta ank­kaa koh­den vä­hin­tään 0,25 m.

Li­han­tuo­tan­toa var­ten pi­det­tä­vien yli nel­jän vii­kon ikäis­ten han­hien pito­pai­kas­sa saa olla han­hia enin­tään 14 kg/m². Jos lin­nut pää­se­vät päi­vit­täin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa saa olla han­hia enin­tään 18 kg/m². Ulko­tar­ha tai muu ulko­tila on riit­tä­vän ti­la­va.

Sii­tok­seen käy­tet­tä­vien ank­ko­jen pito­pai­kas­sa on ol­ta­va ti­laa jo­kais­ta ank­kaa koh­den vä­hin­tään 1 m². Jos linnut pää­se­vät päivittäin ulko­tar­haan, pito­pai­kas­sa on ol­ta­va ti­laa jo­kais­ta han­hea koh­den vä­hin­tään 0,5 m².

Kalkkunat

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si kalk­ku­noil­le on seu­raa­via vaatimuksia.

Lin­nuil­la on riit­tä­vän ti­la­va ja asi­an­mu­kai­nen ma­kuu­paik­ka.

Eläi­miä ei si­do­ta kär­si­mys­tä tuot­ta­val­la ta­val­la.

Sa­mas­sa ti­las­sa pi­det­tä­vän kalk­ku­na­ryh­män koon on ol­ta­va so­pi­vas­sa suh­tees­sa lin­tu­jen ikään, ko­koon, suku­puo­leen ja käytettä­vis­sä ole­vaan ti­laan. Kalk­ku­noi­den on pito­pai­kas­sa pys­tyt­tä­vä sei­so­maan normaalissa asen­nos­sa, kään­ty­mään, räpyttele­mään sekä su­ki­maan. Ulko­tar­ha on riit­tä­vän ti­la­va.

Eläin­suo­jan il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että il­man kos­teus, il­man vir­taus­no­peus, pö­lyn mää­rä tai haitallis­ten kaa­su­jen pitoi­suu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Läm­pö­ti­lan on ol­ta­va eläin­suo­jas­sa pidettävil­le kalk­ku­noil­le so­pi­va. Jos eläin­ten terveys ja hy­vin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, eläin­suo­jas­sa on ol­ta­va mah­dol­li­suus eläin­ten tervey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vän ilman­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen myös ko­neel­li­sen il­man­vaih­to­jär­jes­tel­män häi­ri­öi­den aika­na. Ko­neel­li­ses­sa ilman­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­sä on ol­ta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen toi­min­ta­häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hälytys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.

Kalk­ku­noi­den saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti ra­vin­to­aine­koos­tu­muk­sel­taan niil­le so­pi­vaa re­hua sekä riit­tä­väs­ti juo­ma­vet­tä. Ruokin­ta- ja juot­to­lait­tei­den kor­keut­ta on sää­det­tä­vä kalk­ku­noi­den kas­vun mu­kaan si­ten, että kaik­ki kalk­ku­nat voi­vat vai­keuk­sit­ta syö­dä ja juo­da. Ruo­kin­ta- ja juot­to­pai­koil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti ti­laa si­ten, että juo­mas­ta tai re­hus­ta ei syn­ny tar­pee­ton­ta kil­pai­lua.

Ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juo­ma­vet­tä.

Turkiseläimet

Täs­sä op­paas­sa tar­koi­te­taan tur­kis­e­läi­mel­lä tur­kis­ten tuot­ta­mi­sek­si tai muu­ta vas­taa­vaa tuo­tan­to­tar­koi­tus­ta var­ten tar­hat­ta­vaa mink­kiä, hil­le­riä, ket­tua (sini­ket­tu, ho­pe­a­ket­tu ja puna­ket­tu), sin­sil­laa ja räme­ma­ja­vaa. Vaati­muk­set kos­ke­vat so­vel­tu­vin osin myös supi­koi­ran ja soo­pe­lin tar­haus­ta.

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si tur­kis­e­läi­mil­le on seu­raa­via vaatimuksia.

Hä­kin poh­ja­verk­koa kos­ke­vat vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät.

Tur­kis­tar­ha on ai­dat­tu tai eläin­ten kar­kaa­mi­nen on es­tet­ty muul­la ta­voin. Hä­kit on si­joi­tet­tu si­ten, ett­ei­vät eri häk­kien eläi­met pää­se va­hin­goit­ta­maan toi­si­aan.

Lää­kin­näl­li­ses­tä hoi­dos­ta pi­de­tään kir­jaa.

Tur­kis­e­läin­ten pito­pai­kas­sa on ol­ta­va riit­tä­vä suo­ja epä­suo­tui­sia sää­olo­suh­tei­ta ku­ten hai­tal­lis­ta kyl­myyt­tä, kuu­muut­ta, tuul­ta ja sa­det­ta vas­taan. Tur­kis­e­läi­mil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa ja tasa­pai­no­tet­tua sekä tar­vit­ta­es­sa ki­ven­näi­sil­lä täydennet­tyä.

Eläin­ten saa­ta­vil­la on ol­ta­va päi­vit­täin riit­tä­väs­ti puh­das­ta vet­tä. Virt­sa ja ulos­teet ei­vät saa li­a­ta re­hua tai juoma­vet­tä.

Tilavaatimukset:

Mink­ki ja hil­le­ri

Taulukko 7. Minkin ja hillerin häkin vähimmäistilavaatimukset.

  Pinta-ala ilman pesäkoppia (cm2)
Täysikasvuinen eläin 2 550
Emo pentueen kanssa 2 550
Kaksi vieroitettua pentua* 2 550

* Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 850cm2.

Hä­kin le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään 30 cm ja pi­tuu­den il­man pesä­kop­pia vä­hin­tään 70 cm. Hä­kin kor­keu­den on ol­ta­va vä­hin­tään 45 cm.

Kettu

Taulukko 8. Ketun häkin vähimmäisvaatimukset.

  Pinta-ala (m2)
Täysikasvuinen eläin 0,8
Emo pentueen kanssa 2,0
Kaksi vieroitettua pentua* 1,2

* Jos häkissä pidetään useampaa kuin kahta vieroitettua pentua, on lisätilaa oltava kutakin seuraavaa pentua kohden vähintään 0,5m2.

Hä­kin le­vey­den on ol­ta­va vä­hin­tään 75 cm ja pi­tuu­den vä­hin­tään 100 cm. Hä­kin kor­keu­den on ol­ta­va vähintään 70 cm.

Rämemajava

Taulukko 9. Rämemajavan pitopaikan vähimmäistilavaatimukset.

  Pinta-ala ilman vesiallasta (m2)
Täysikasvuinen eläin 1,0
Emo pentueen kanssa 2,0
Vieroitettu pentu 0,5

Pito­pai­kan koko­nais­pin­ta-alan on ol­ta­va kui­ten­kin vä­hin­tään 2 m².

Sin­sil­la

Pito­pai­kan lat­ti­as­ta vä­hin­tään 25 % on ol­ta­va kiin­te­ä­poh­jai­nen. Sin­sil­lal­la on ol­ta­va pito­pai­kas­saan mahdollisuus päi­vit­täi­siin hiek­ka­kyl­pyi­hin.

Broilerit

Edel­lä mai­nit­tu­jen (liit­teen 2 alus­sa) kaik­kia tuo­tan­to­e­läi­miä kos­ke­vien vaa­ti­mus­ten li­säk­si broi­le­reil­le on seuraa­via vaa­ti­muk­sia.

Ki­pua ai­heut­ta­va toi­men­pide suo­ri­tet­tu vain sal­li­tuis­ta syis­tä.

Kas­va­tus­o­sas­tois­sa käy­tet­ty kas­va­tus­ti­heys ei saa ylit­tää niil­le sal­lit­tua ti­heyt­tä.

Kas­va­tus­o­sas­ton il­man­vaih­don on ol­ta­va sel­lai­nen, että läm­pö­tila, il­man kos­teus, il­man vir­taus­no­peus, pö­lyn mää­rä ja haitallisten kaa­su­jen pi­toi­suu­det ei­vät ko­hoa hai­tal­li­sen kor­keik­si. Il­man­vaih­toon on tar­vit­ta­es­sa yhdis­tet­tä­vä läm­mi­tys­järjestelmä so­pi­van läm­pö­ti­lan yllä­pi­tä­mi­sek­si ja lii­al­li­sen kos­teu­den pois­ta­mi­sek­si. Jos broi­le­rei­den kas­va­tus­ti­heys on yli  33  elo­pai­no­ki­loa ne­li­ö­met­riä koh­ti, kas­va­tus­o­sas­tos­sa on ol­ta­va sel­lai­nen il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mä sekä tar­vit­ta­es­sa läm­mi­tys- ja jääh­dy­tys­jär­jes­tel­mä, jota käy­tet­tä­es­sä il­man hiilidioksidi- ja  am­mo­ni­ak­ki­pi­toi­suu­del­le sekä läm­pö­ti­lal­le kes­ki­mää­räi­sel­le suhteel­li­sel­le kos­teu­del­le asetetut vaa­ti­muk­set täyt­ty­vät.

Jos eläin­ten ter­veys ja hy­vin­voin­ti on riip­pu­vai­nen ko­neel­li­ses­ta il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­tä, eläin­suo­jas­sa on ol­ta­va mah­dol­li­suus eläin­ten ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin kan­nal­ta riit­tä­vän il­man­vaih­don jär­jes­tä­mi­seen myös ko­neel­li­sen il­man­vaih­to­jär­jes­tel­män häiri­öi­den ai­ka­na. Ko­neel­li­ses­sa il­man­vaih­to­jär­jes­tel­mäs­sä on täl­löin olta­va hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka an­taa hä­ly­tyk­sen toi­min­ta­häi­ri­ön sat­tu­es­sa. Hä­ly­tys­jär­jes­tel­män toi­mi­vuus on tes­tat­ta­va sään­nöl­li­ses­ti.

Jos broi­le­rei­den kas­va­tus­ti­heys on yli  33  elo­pai­no­ki­loa ne­li­ö­met­riä koh­ti, kas­vat­ta­mos­sa on ol­ta­va sähköntuo­tan­non varajärjestel­mä, jol­la tur­va­taan ko­neel­li­sen il­man­vaih­don toi­min­ta säh­kö­kat­ko­jen ai­ka­na.

Kas­va­tus­o­sas­tos­sa on ol­ta­va va­lais­tus, jon­ka teho on vä­hin­tään 20 luk­sia va­loi­si­na kau­si­na mi­tat­tu­na lin­nun sil­män ta­sol­ta, ja joka va­lai­see vä­hin­tään 80 pro­sent­tia käy­tet­tä­vis­sä ole­vas­ta pin­ta-alas­ta. Va­lais­tuk­ses­sa on nou­da­tet­ta­va 24 tun­nin ryt­miä. Jokai­seen 24 tun­nin jak­soon on si­säl­ly­tet­tä­vä yh­teen­sä vä­hin­tään 6 tun­tia pime­ää ai­kaa. Pi­me­än ajan jak­sos­sa on ol­ta­va ai­na­kin yksi yhtä­jak­soi­nen 4 tun­nin pi­meä aika hä­mä­rä­jak­so­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Broi­le­rei­den saa­ta­vil­la on ol­ta­va riit­tä­väs­ti re­hua joko jat­ku­vas­ti tai an­nos­ruo­kin­ta­na sekä jat­ku­vas­ti vet­tä. Broi­le­reil­le an­net­ta­van re­hun on ol­ta­va ra­vit­se­vaa sekä tasa­pai­no­tet­tua ja ruo­kin­nas­sa on kiin­ni­tet­tä­vä erityistä huo­mi­o­ta ni­vel- ja luus­to­vau­ri­oi­den ehkäi­se­mi­seen. Ruo­kin­ta- ja juo­ma­lait­teet on si­joi­tet­ta­va si­ten, että lin­nut saa­vat riit­tä­väs­ti re­hua ja juo­ta­vaa. Lait­tei­den korkeutta on sää­det­tä­vä broi­le­rei­den kas­vun mu­kaan si­ten, että kaik­ki broi­le­rit voi­vat vai­keuk­sit­ta syö­dä ja juo­da.

Liite 3.

Viranomaisten yhteystietoja

Täydentävien ehtojen muistilista 2020