Alkuperäisrodut

Voit lukea tämän tekstin myös helppokäyttöisellä ja visuaalisemmalla verkkokoulutusalustalla (klikkaa Kirjaudu vierailijana -painiketta).

Pelasta maatiainen! Ryhdy kyytön, länsisuomenkarjan, lapinlehmän, kainuunharmaslampaan tai vaikkapa suomalaisen maatiaiskanan kasvattajaksi!

Monet roduista ovat tällä hetkellä eläinmääriltään pieniä tai jopa uhanalaisia. Jos kasvatat alkuperäisrotuja, olet mukana turvaamassa kotieläinlajiemme perinnöllistä monimuotoisuutta.

Suomalaisia alkuperäisrotuja arvostetaan ympäri maailman, sillä niiden ominaisuudet ovat hyvin ainutlaatuisia. Ne ovat tärkeä osa kulttuuri- ja taloushistoriaamme ja ansaitsevat tulla säilytetyksi osana kulttuuriperintöämme. Alkuperäisrodut ovat myös korvaamattomia kotieläinlajien genomin kartoituksissa, evoluutiotutkimuksessa ja monissa muissa biologisissa ja maataloustieteellisissä tutkimuksissa.

Millaisia alkuperäisrotuiset eläimet ovat?

Alkuperäisrodut ovat syntyneet Suomessa varhaisessa kotieläinkasvatuksessa käytettyjen ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneiden kotieläinrotujen pohjalta. Niitä kutsutaan usein myös maatiaisroduiksi. Ne kehitettiin aikanaan omavaraistalouteen ja pienviljelykseen, josta on siirrytty vuosikymmeniä sitten aivan toisenlaisen maatalouden harjoittamiseen. Tällä hetkellä tuhansien vuosien aikana kehittynyt paikallisten eläinkantojen kirjo uhkaa korvautua muutamilla länsieurooppalaisilla ja yhdysvaltalaisilla roduilla. YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan yli 10 % maailman paikallisista roduista on kuollut sukupuuttoon ja vähintään kolmasosa on uhattuina.

Suomalaisia alkuperäisrotuja ovat itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarja, suomenlammas, kainuunharmaslammas, ahvenanmaanlammas, suomenvuohi, suomenhevonen ja suomalainen maatiaiskana. Suomalainen poro kuuluu Fennoskandian porokantaan. Suomeen ensiksi tuotu alkuperäinen mehiläisrotu on Pohjolan tumma mehiläinen.

Suomalaisista roduista määriltään pienimpiä ovat pohjoissuomenkarja, kainuunharmaslammas ja ahvenanmaanlammas. Myös useat maatiaiskanan erilliset kannat ovat nykyään harvinaisia. Alkuperäinen maatiaissika on hävinnyt Suomesta kokonaan. Maatiaissikatyyppejä oli kaksi: Länsi-Suomessa oli luppakorvainen, isokokoinen sika ja Itä-Suomessa pienempi pystykorvainen sika.

Alkuperäisrotujen katoaminen supistaa kesytettyjen eläinlajien perinnöllistä monimuotoisuutta. Jos kesytetyn lajin villi kantalaji on kuollut sukupuuttoon, kuten naudalla ja hevosella, geeniainesta ei enää saada takaisin luonnosta. Tarvitsemme kotieläintuotannossa syrjäytymässä olevien alkuperäisrotujen erityisominaisuuksia ja niiden geenivaroja, sillä tuotanto-olosuhteet muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä, ja myös jalostustavoitteet ja kuluttajien tarpeet ovat muuttumassa. Geneettisesti erilaisten rotujen ylläpitäminen myös mahdollistaa uusien rotujen kehittämisen ja risteytyselinvoiman hyödyntämisen silloin, kun pyritään parantamaan eläinten terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksia.

Mitä hyötyä alkuperäisroduista on tilallesi?

Kotimaisilla alkuperäisroduilla on useita ainutlaatuisia ominaisuuksia, joilla voit edistää tilasi tuotannon kannattavuutta ja tuotteistamista. Suomalaiset alkuperäisrodut ovat myös monimuotoisia, mikä on perusedellytys rotujen jalostuksessa. Esimerkiksi monipuolinen suomenhevonen soveltuu ravuriksi, ratsuksi ja työhevoseksi, joten se on yksi maailman monipuolisimmista hevosroduista. Alkuperäisrotuiset lampaat taasen ovat erinomaisia laiduntajia esimerkiksi perinnebiotoopeilla, sillä ne ovat kevyitä, kestäviä ja syövät mielellään monenlaisia heinäkasveja ja vesakkoa.

Lampaista on moneksi

Suomenlampaalla on poikkeuksellisia hedelmällisyys- ja emo-ominaisuuksia. Suomenlammas onkin tärkeä geenivara koko globaalille lammastaloudelle. Suomenlampaan vuonuekoko eli syntyneiden karitsoiden lukumäärä on yksi maailman lammasrotujen korkeimmista. Lammas tulee normaalisti kiimaan syksyisin, mutta suomenlammas ja kainuunharmas voivat tiinehtyä muinakin vuodenaikoina. Tällä on huomattava taloudellinen vaikutus lammastalouden kannattavuuteen. Lammasrotujemme villaa kuvataan ensiluokkaiseksi ja käsityöteollisuuteen erinomaisesti sopivaksi raaka-aineeksi. Tämän lisäksi alkuperäislampaistamme saa laadukkaita, erivärisiä taljoja.

Alkuperäisroduista saadut tuotteet ovat laadukkaita

Itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan maidolla on keskimäärin erinomaiset juustoutumisominaisuudet. Juustoutumistutkimuksissa, joita varten on lypsetty maitoa erirotuisista lehmistä, on havaittu, että itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan maito on juoksettumisominaisuuksiltaan ja siten juuston valmistuksen kannalta parempaa kuin valtarotuisten lehmien maito. Alkuperäisrotujen maito juustoutuu nopeammin ja juoksettuma on kiinteämpi kuin ayrshirellä ja holsteinilla. Näitä tuloksia voi osittain selittää se, että alkuperäisroduilla esiintyy yleisesti kappa-kaseiinin B-geenimuoto, jolla on yhteys maidon hyvään prosessointilaatuun.

Alkuperäisrotujen maidosta on todettu myös muita hyviä laatuominaisuuksia. Alustavissa tutkimuksissa on havaittu, että alkuperäiskarjojen maito sisältää yhteensä enemmän ravitsemuksellisesti hyviä rasvahappoja kuin valtarotujen maito. Maidon rasvahappokoostumukseen voidaan vaikuttaa myös ruokinnalla. Tutkimuksessa omega-3- ja omega-6-rasvahappojen suhde oli itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan maidossa suositusten mukaisempi kuin valtarotujen maidossa. Lisäksi itä- ja länsisuomenkarjan maidosta on löydetty korkeita oligosakkaridipitoisuuksia. Bioaktiiviset oligosakkaridit ovat laaja joukko hiilihydraatteja, jotka toimivat ihmisen suolistossa probiootteina ja edistävät immuunijärjestelmämme toimintaa.

Myös alkuperäiskarjan liha on osoittautunut laadukkaaksi ja mureaksi. Lisäksi alkuperäisrotujen lihan on osoitettu alustavissa tutkimuksissa sisältävän enemmän hyviä ja pehmeitä moni- ja kertatyydyttämättömiä rasvoja kuin vertailtuna olleiden analysoitujen ayrshire-, holstein- ja aberdeen angus -lihanäytteiden lihan.

Alkuperäisrodut ovat valttikortti matkailutoiminnassa

Perinteisessä maalaismaisemassa laiduntavat alkuperäisrodut kiinnittävät monen matkailijan huomion. Moni on kiinnostunut alkuperäisrotujen historiasta ja siitä, millaisia poikkeavia ominaisuuksia näillä usein persoonallisilla eläimillä on. Matkailuyritykselle alkuperäisrotuiset eläimet ovat siis yksi arvoa tuottava tekijä lisää yrityksen markkinointiin ja luontoarvoihin.

Valokuva: Mervi Honkatukia

Millaisia kokemuksia viljelijöillä on alkuperäisroduista?

Vuonna 2007 kartoitettiin alkuperäisten nauta- ja lammasrotujen kasvattajien näkemyksiä rotujen taloudellisista ja yhteiskunnallisista merkityksistä. Kasvattajien mukaan alkuperäisroduilla on rooli ennen kaikkea kolmessa erilaisessa tuotantomuodossa:

• Alkuperäisten nauta- ja lammasrotujen koettiin sopivan tilalle tavanomaisiksi maidon- ja lihantuottajiksi pitkälle jalostettujen kansainvälisten rotujen oheen.
• Niiden koettiin sopivan monituotantomaatiloilla erikoisrooleihin, kuten erikoisraaka-aineiden tuottajiksi, maisemanhoitajiksi ja hoivapalveluihin sekä osaksi maatilamatkailutoimintaa.
• Alkuperäisrotuja kasvattavat myös perehtyneet sivutoimi- ja harrasteviljelijät.

Kasvattajat kertoivat kartoituksessa, että suurin syy alkuperäisroduista kiinnostumiseen ja niiden kasvattamiseen oli niiden koettu geneettinen ja kulttuurinen arvo. Kasvattajat pitivät myös eläinten luonteenomaisia piirteitä, lapsuuden kodin maatiaiseläimiin liittyviä muistoja, tuotanto-ominaisuuksia ja tukimahdollisuuksia tärkeinä syinä kasvattaa alkuperäisrotuja.  

Alkuperäisrotujen asiantuntija Juha Kantanen Luonnonvarakeskuksesta kysyi sosiaalisessa mediassa tämänhetkisten alkuperäisrotujen kasvattajien näkemyksiä ja kokemuksia alkuperäisrotujen roolista maaseudulla. Vastaajien näkemyksissä oli paljon samaa kuin aiemmin tehdyssä laajassa kyselytutkimuksessa.

Vastaajat kokivat alkuperäisrotujen sopivan vaihtoehtoisiin tuotantomuotoihin: ” …mikäli tilalla on perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia, mutta ei halukkuutta investoida paria-kolmea miljoonaa navettaan, alkuperäisrodut ovat ainoa järkevä valinta. Jos asuu lähellä suuria kaupunkeja, suomenkarjan maidon (jäätelön yms.) ja lihan suoramyynti ja tuotteistaminen on harkinnan arvoinen vaihtoehto.”

” Ehkäpä lyhyesti sellaisten tilojen, jotka eivät kasvata lampaita pelkästään lihan takia. Eli tilat, jotka hyödyntävät lammasta monipuolisesti, kuten villaa ja maisemanhoitoa.”

”Ahvenanmaanlampaasta saatava lihamäärä on vähäisempi verrattuna liharotuiseen, mutta rotua kasvatetaan monesta muusta syystä. Tällöin lampaasta hyödynnetään kaikki ja tulot muodostuvat useista puroista.”

” Upeita taljoja ei sovi unohtaa! Niillä kompensoi teurastiliä hyvin!”

Sosiaalisen median vastaajat näkivät alkuperäisrotujen kasvatuksen ja monipuolisen taloudellisen hyödyntämisen kiinteästi liittyvän myös heidän tavoitteeseensa suojella maaseudun monimuotoisuutta:

” Monimuotoisuudesta puhutaan paljon. Yleensä esiin nousevat laiduntaminen, luontotyypit ja vaikkapa monilajiset, pölyttäjäystävälliset kasvustot viljelyssä. Ihan yhtä lailla mukaan kuuluu kotieläinlajien ja -rotujen monimuotoisuus. Alkuperäisrodut kuuluvat tähän tärkeänä osana, ne ovat monikäyttöisiä (maito, liha, maisemanhoito), ja niitä kasvattamalla säilyy myös arvokas geeniperimä.”

” …pientilojen, semmoisten pioneerihenkisten. Alkuperäisroduista saa hyvän brändin pitämällä eri lajeja, laiduntaminen on nykyisin tapetilla aiheesta luontokadon takia. Yritteliäisyyttä on paljon lihajalosteissa, lammaspuolella tuntuu olevan paljonki eloa luonnonlaidunlihan suhteen, villa, joka on pitkään ollut lähinnä ongelmajäte, näyttää sekin olevan kovassa nosteessa. Erilaisten lanka ja vuotatuotteiden suoramyynti on myös selvästi yleistynyt. ”

” Mä lisäisin vielä sen, että kyseisten tilojen olisi hyvä olla sitoutuneita ja halukkaita jalostamaan alkuperäisiä rotuja niiden historiaa kunnioittaen.”

Valokuva: Silvi Kaarakainen

Näin aloitat alkuperäisrotujen kasvattamisen

Kun kiinnostut alkuperäisrodun kasvatuksesta, niin tutustu aluksi eläimiin alkuperäisrotujamme kasvattavilla tiloilla. Näin saat alustavaa tietoa sekä eläinrodusta että eläinten kasvattamisesta. Tärkeintä on tämän jälkeen se, että perehdyt huolellisesti siihen, mitä kaikkea sinun on eläinten kasvattajana huomioitava toiminnassasi, ja miten varmistat eläinten hyvinvoinnin tilallasi.

Perehdy eläinten hyvinvointilakiin sekä Ruokaviraston ohjeistuksiin eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteröinnistä.

Suunnittele ainakin seuraavia asioita:

• Missä kasvatat eläimiä? Onko eläimillä mahdollisuus toteuttaa lajin mukaista käyttäytymistään?
• Miten hoidat eläinten ruokinnan, veden saannin ja lannan käsittelyn?
• Miten huolehdit eläinten terveydestä? Onko sinulla riittävä tietämys eläimen perusterveydestä ja -sairauksista?
• Mistä tai keneltä saat ammatillista tukea ja apua eläinten hoitoon ja pitoon?

Huomioi, että alkuperäisrotuiset eläimet ovat erityisen tarkkaavaisia ja kekseliäitä persoonia. Näin ollen ne vaativat hoitajaltaan välillä hieman enemmän kärsivällisyyttä ja huumoria kuin tuotantorodut, mutta antavat kasvattajalleen paljon myös takaisin.

Voit hankkia eläimiä suoraan toisilta tiloilta tai ottaa yhteyttä neuvonta- ja jalostusjärjestöjen asiantuntijoihin. Faba-osuuskunnalla (faba.fi) on verkkosivustollaan päivitetty lista myynnissä olevista itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan elämistä. Alkuperäisten nautarotujen osalta kysymykseen voi tulla myös alkioiden siirto vastaanottajalehmiin ja -hiehoihin.

Luonnonvarakeskus koordinoi suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaa (luke.fi), johon voit liittyä täyttämällä nettilomakkeen. Maatiaiskanat ja -kukot tai haudontaan hankittavat maatiaiskanan munat sinun on hankittava säilytysohjelmaan kuuluvalta säilyttäjältä. Sosiaalisessa mediassa toimii aktiivisia alkuperäisrotuihin keskittyneitä ryhmiä.

Alan jalostusjärjestöt edistävät monimuotoisuuden ylläpitoa jalostusohjelmillaan ja eläinrekistereillään. Länsisuomenkarjan jalostuksessa hyödynnetään lähitulevaisuudessa genomiseen valintaan perustuvaa ohjelmaa. Alkuperäisrotujen jalostus ja niiden monimuotoisuuden vaaliminen vaativat kasvattajalta myös omaa aktiivista innostusta ja kiinnostusta. Maatiaisrotujen jalostus ei ole niin ”automatisoitua” kuin valtarotujen.

Vaikka lähes kaikki alkuperäisrodut ovat vähentyneet, ne ovat perinnöllisesti monimuotoisia. Itäsuomenkarjasta ja muista alkuperäisnautaroduista on kymmeniä keinosiemennyssonneja, suomenlampaasta on kymmeniä eri sukulinjoja, ja jalostuksen tukena hyödynnetään ohjelmia sukusiitoksen ja liiallisen sukulaisuuden välttämiseksi.

Hae kasvattamiseen tukea

Alkuperäisrotujen kasvatukseen on mahdollista saada erillistä tukea rahoituskaudella 2023–2027. Alkuperäisrotujen kasvatusta koskevan ympäristösopimuksen tekevät aktiiviviljelijä ja se ELY-keskus, jonka toimialueella maatilan talouskeskus tai tuotantorakennus sijaitsee. Voit saada tukea puhdasrotuisista alkuperäisrodun eläimistä, joita kasvatat alkuperäisrodun lisäystarkoituksessa, jotta rodun geenit siirtyvät seuraavaan sukupolveen.

Lisätietoa tuesta saat alueesi ELY-keskuksesta ja kunnan maaseututoimistosta. Etsi oman alueesi ELY-keskuksen ja kunnan yhteystiedot Ruokaviraston verkkosivustolta.

Tekstin kirjoittaja

Juha Kantanen, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus