Arkipäivän teot

Voit lukea tämän tekstin myös helppokäyttöisellä ja visuaalisemmalla verkkokoulutusalustalla (klikkaa Kirjaudu vierailijana -painiketta).

Jokainen maatila hyötyy monimuotoisesta luonnosta

Maatalousluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on yksi viljelijän tärkeitä tehtäviä, ja sen lisääminen viljelyn ohessa on mahdollista jokaisella maatilalla. Monimuotoinen luonto tuo sekä säästöjä että näkyy euroina esimerkiksi satotasojen kasvussa. Vaihtoehdot ja keinot vaihtelevat jonkin verran tilan luonnonolosuhteiden mukaan: onko tila vesistöjen äärellä vai metsäisellä alueella tai mikä on tilan tuotantosuunta tai maankäytön historia.

Luonnon monimuotoisuutta voit edistää sekä viljelylohkoilla että pellon ulkopuolisilla alueilla, ja joskus ratkaisut voivat olla hyvinkin yksinkertaisia toteuttaa.

Huomioi myös, että saatat tehdä joitakin asioita vain vanhan tavan takia. Oman toiminnan vaikutusten pohtiminen on meille jokaiselle välillä hyväksi. Tärkeintä on, että olet utelias ja kiinnostunut monimuotoisuuden edistämisestä!

Alla on esimerkkikuva maatilasta, jolla on huomioitu luonnon monimuotoisuus kokonaisvaltaisesti.

Millaista hyötyä monimuotoinen luonto tuottaa tilallesi?

• Luonnon omat prosessit vähentävät muun muassa tuholais- ja kasvitautipainetta.
• Pölyttäjien elinolojen parantaminen vaikuttaa positiivisesti satojen määrään ja laatuun.
• Monimuotoinen maaperäeliöstä lisää maaperän tuottavuutta ja takaa tasaisemmat satotasot.
• Kun jätät tuotannossa hankalasti hyödynnettävät pellot ja reunavyöhykkeet monimuotoisuusalueiksi, säästät aikaasi ja tuotantopanoksia kannattavammille lohkoille.
• Monimuotoinen maisema toimii käyntikorttina maaseudulle ja maataloudelle. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia, miten ruoka tuotetaan ja miten ympäristöasiat huomioidaan maatiloilla.
• Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on tärkeä imagotekijä. Sitä voi tuotteistaa ja siitä voi saada lisätuloa tuotteen hinnassa.
• Monimuotoisuuden edistämiseen on myös tarjolla monenlaisia tukimuotoja. Tutustu tukiehtoihin Ruokaviraston sivuilla.

Suunnittele ja kerää kokemuksia oman tilasi mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Ota suunnittelussa huomioon tilasi arkityöt, omat voimavarasi ja pohdi myös sitä, missä asioissa voit tehdä yhteistyötä muiden tilojen kanssa. Hyvällä suunnittelulla voit parantaa ympäristön tilaa ja samalla tehostaa tilasi tuotantoa. Tutki tilasi ympäristöä sekä maastossa että kartalla, jotta huomaat tilasi monimuotoisuuskohteet. Voit myös teettää tilallesi ympäristösuunnitelman monimuotoisuusasioihin perehtyneen neuvojan avustuksella. Etsi itsellesi sopiva neuvoja Neuvojarekisteristä (ruokavirasto.fi).

Suosi kasvillisuutta pientareilla ja ojien varsilla

Pientareet ovat tärkeä elinympäristö peltojen lajistolle. Niiden kasvusto on usein monilajista, jolloin ne tarjoavat ravintoa sekä pesä- ja talvehtimispaikkoja muun muassa hyönteisille. Linnuille ja pikkunisäkkäille ojanpenkka taasen tarjoaa suojaa peltokoneilta ja pedoilta.  

Huomioi pientareiden niittämisessä se, että monet linnut tekevät pesänsä piennarheinikkoon tai pensaikkoon. Niitä pientareet vasta heinäkuun jälkeen tai myöhemmin. Kun jätät niittoihin välivuosia tai nostat niittoterän ajoittain hetkeksi ilmaan, saat erilaista piennarkasvillisuutta.  

Korkea piennarkasvillisuus tarjoaa suojaa eliöille myös talvella. Voit lisätä monimuotoisuutta niin, että pelloillasi on mahdollisimman leveät pientareet. Huomioi kuitenkin, että jos teet tukiehtoja leveämmän pientareen, niin siitä on tehtävä oma kasvulohko tukihaussa.

Jätä pientareille kasvamaan yksittäisiä puita niitty- ja heinäkasvillisuuden lisäksi. Tämä vaatii hieman suunnittelua ja miettimistä, sillä helpointahan olisi vain niittää kaikki pientareet kerralla. Esimerkiksi pajut ovat kuitenkin pölyttäjille kevään ensimmäisiä kasveja, joista ne saavat ruokaa, joten niiden säilyttäminen ojanvarsilla on erityisen tärkeää. Kasvukaudella puut ja pensaat tuovat suoja- ja levähdyspaikkoja pedoilta, helteeltä ja tuulelta. Voit parantaa mesipistiäisten ja perhosten elinoloja tekemällä puukujanteita ja pensasaitoja.

Pellon pientareelle jätetty puu tai pensas kasvaa nopeasti, joten niitäkin on leikattava silloin tällöin. Peltoaukean puut ja tolpat ovat monen linnun suosimia tähystys- ja laulupaikkoja. Monella tilalla maisemassa on useamman sukupolven ajan katseltu maisemapuita. Liian innokkaalla pientareiden raivauksella maisemapuut eivät uusiudu. Huomioi, että puiden ja pensaiden juuret tunkeutuvat helposti salaojastoon, joten muista poistaa puut ja pensaat laskuaukkojen ja salaojakaivojen lähistöltä.  

Suunnittele ojia uudelleen

Huolehdi säännöllisesti peltojesi vesitalouden toimivuudesta. Voit parantaa monimuotoisuutta ojien perkauksen yhteydessä tekemällä pellon reunoille pieniä lampareita, tai kaivamalla reunaojan yhtä osuutta leveämmäksi. Tällöin vettä varastoituu ojaan pidemmäksi aikaa. Voit täyttää kaivumassoilla pellon notkokohtia. Jos teet lampareita, niin saat enemmän kaivumassoja käyttöön pellon perusparannuksiin. Kun suunnittelet hieman enemmän ojaa viivasuoran ja muotoon kaivetun sijasta, niin saat lisättyä monimuotoisuutta.

Monipuolista viljelyä

Nykyisessä viljelymaisemassa tyypillisiä ovat isot lohkot ja laajat samaa viljelykasvia kasvavat pellot, mutta myös tällaisilla tiloilla on paljon mahdollisuuksia monimuotoisuuden edistämiseen.

Tässä muutamia käytännön vinkkejä viljelyn monipuolistamiseen:

• Valitse vierekkäisille peltolohkoille eri kasvilajit, vaikka viljelisitkin vain muutamaa kasvia.
• Vuorottele kevät- ja syyskylvöisiä kasveja viljelykierrossa.
• Jaa isoja lohkoja kasvulohkoihin.
  • Vinkki: Erityisen tehokas keino monimuotoisuuden edistämiseksi on jättää ison lohkon keskelle viljelykasvulohkojen väliin kaistoja, joihin kylvetään kukkivia kasveja. Tämä soveltuu isoille (yli 10 ha) lohkoille, mutta vaatii tarkempaa suunnittelua. Varaudu kuitenkin pieneen lisätyöhön pelto- ja kylvötöissä ja kasvulohkojen piirtämisessä tukihakemuksen yhteydessä.
• Lisää viljelykasvien valikoimaan eri sukuisia tuotantokasveja, kuten palko- ja öljykasveja, jotta saat hyvän esikasviarvon lisäksi monimuotoisuutta myös maaperään. Kun monipuolinen viljelykierto toteutuu kaikilla viljelylohkoilla, maatilasi viljelymaisema kehittyy luonnostaan monimuotoiseksi. 
  • Härkäpapu, rypsi, tattari ja apilat ovat hyviä mesikasveja luonnonpölyttäjille.
  • Viherlannoituskäyttöön tarkoitettu nurmikasvusto on erinomainen maan kasvukunnon parantaja.
  • Apila on hyvä typensitoja. Mesikasvi taasen parantaa syvällä paalujuurellaan maan rakennetta.
• Viljele syyskylvöisiä kasveja ja jätä talviaikaista kasvipeitettä. Ne antavat ravintoa ja suojaa peltolajistolle syksyllä ja talvella. Maaperä on luonnossakin kasvillisuuden peittämä. Suorakylvössä ja uudistavassa viljelytavassa perus- ja kylvömuokkausta vähennetään.
• Muokkauksen vähentäminen on hyväksi maaperälle, mutta se voi lisätä rikkaruohojen torjuntatarvetta. Muokkaamisessa on monimuotoisuuden kannalta myös hyviä puolia, sillä jotkut lajit, kuten uhanlainen peltosirkku, suosivat paljasta maata reviirillään.

Käytä kasvinsuojeluaineita hallitusti

Kasvinsuojeluaineiden tai niiden hajoamistuotteiden vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen on vähän tutkittua tietoa. Monet rikkakasvit ovat tärkeitä ravintokasveja hyönteisille, joita taasen peltolinnut ja nisäkkäät syövät. Ottamalla luonnonmukaisen viljelyn menetelmiä käyttöön voit vähentää kasvinsuojeluaineiden haittoja. Jos viljelet monipuolisesti erilaisia tuotantokasveja, voit vaihdella käytettäviä kasvinsuojeluaineita. Tämä ehkäisee aineille resistenttien rikkakasvikantojen syntyä. 

Huomioi torjuntatoimenpiteiden ajoituksessa lintujen ja muiden eläinten pesät ja poikueet, eli levitä kasvinsuojeluaineita tuulettomalla säällä yöaikaan. Useimmat tärkeimmistä pölyttäjähyönteisistä eivät ole yöllä aktiivisia, ja aine ei leviä ympäristöön, kun sää on tyyni.

Ehkäise kasvitauteja hyvällä viljelykierrolla ja sekaviljelyllä. Kasvunsuojeluaineiden käytössä ongelmana on usein se, että samalla hävitetään tuholaisten luontaisia vihollisia. Alenna tuholaispainetta niin, että viljelet seoksessa kukkivia kasveja, sillä ne parantavat tuholaisille luontaisten vihollisten ja pölyttäjin elinoloja.

Sekaviljelystä hyvä esimerkki on härkäpavun ja vehnän viljely seoskasvustona. Seoksen korjuu ja markkinointi vaatii uuden opettelua, ja kotieläintilalla se on helpoimmin toteutettavissa. Yksi sekaviljelyn muoto on kylvää eri lajit vierekkäisiin kaistoihin. Kaistasekaviljelyssä sadon käsittely on yksinkertaisempaa kuin seosviljelyssä, mutta suunnitteluun ja kylvötyöhön kuluu enemmän aikaa. 

Lue lisää sekaviljelystä (ilmastoviisas.fi).

Syyskasvien viljelyn haasteena on usein talvituhojen tekemät aukkopaikat. Hoida pienialaisia aukkopaikkoja kasvinsuojeluaineiden sijaan niittämällä niitä siimaleikkurilla tai niittokoneella pinta-alan mukaisesti. Voit kylvää koko lohkolle aluskasvin ja hyödyntää vaivanpalkaksi kerääjäkasvitukea. Valkoapila aluskasvina sitoo hiiltä ja typpeä ilmasta sekä tuottaa kukillaan mettä. Voit perustaa syyskasvin aukkopaikkaan myös monipuolisen kukkivan kasvuston.

Hyödynnä reunavyöhykkeiden ja peltojen ulkopuolisten alueiden potentiaali

Peltojen reunavyöhykkeet, saarekkeet ja muut pienialaiset aktiiviviljelyn ulkopuoliset alueet voivat olla todellisia monimuotoisuuden keitaita. Reunavyöhykkeet tarjoavat suojaa, ravintoa ja pesimisympäristöjä hyönteisille, linnuille ja nisäkkäille. Reunavyöhykkeet sijaitsevat eri luontotyyppien välissä, kuten pellon ja metsän, ja siksi niiden lajisto on monipuolista.

Myös latojen ympäristöt, kivikasat, aidat ja vapaana rehottavat joutomaalaikut ovat monille eliöille tärkeitä.

Kun hoidat reunavyöhykkeitä ja pellon ulkopuolisia alueita, niin pohdi, missä tarvitaan hoitotoimia, missä ei tarvita ja mitä tavoittelet hoidolla. Hallitussa hoitamattomuudessa osa alueista tarvitsee kevyttä hoitoa ja kunnostusta, osa taas kannattaa jättää kokonaan hoitamatta. Turhaa siistimistä ei kannata tehdä, sillä se vie työaikaasi ja vähentää monimuotoisuutta. 

Säästä ja säilytä seuraavia asioita tilallasi:

• Tiheikköjä ja kuusen taimiryhmiä, sillä ne toimivat suoja- ja pesimispaikkoina.
• Puukujanteita, sillä ne suojaavat kasveja ja maaperää tuulelta ja eroosiolta.
• Kuollutta puuta pysty- ja maapuuna, sillä kuollut puu tarjoaa elinympäristöjä ja ravintoa tuhansille eri eliölajeille, mm. hyönteisille, kolopesijöille, sienille ja sammalille. Eri puulajeille ja lahoamisvaiheille on oma erikoistunut lajistonsa. Etenkin järeät lahopuut ovat monimuotoisuudelle arvokkaita.
• Vanhoja lehtipuita. Erityisen arvokkaita ovat haapa, raita ja jalot lehtipuut.
• Pajupensaita, sillä ne ovat kevään ensimmäisiä mesikasveja. 
• Joutomaalaikkuja, sillä takiais- ja ohdakekasvustot ovat pikkulintujen, kuten tiklien ravintoa ja nokkoskasvustot ovat nokkosperhosen toukkien ravintoa. 
• Ladot, aitat ja vanhat hirsirakennukset, sillä Suomen mesipistiäisistä kolmannes on kolopesijöitä. Ne voivat siis pesiä lahopuiden lisäksi myös vanhoissa rakennuksissa. Rakennusten ympäristöjen monilajinen kasvillisuus antaa ravinto- ja suojapaikkoja. 

Hoida ja suosi

• Lisää reunavyöhykkeen vaihtelevuutta raivaamalla ja kevyillä harvennuksilla. Lisää puuston kerroksellisuutta ja suosi lehtipuita.
• Säästä tiheikköjä ja vältä niiden liian voimakasta raivausta kerralla. Tällöin hillitset vesomista ja uusintaraivauksen tarvetta. Voit katkoa osan kuusen taimien latvoista ja pitää niitä matalana säännöllisellä latvomisella, jolloin taimi tuuheutuu ja antaa enemmän suojaa.
• Älä käytä kasvinsuojeluaineita reunavyöhykkeillä. 
• Tee tilaa kukkiville lehtipuille kuten tuomelle, pihlajalle ja raidalle, marjoville pensaille ja katajille, jaloille lehtipuille ja latvukseltaan suuriksi kasvaville maisema- ja pesäpuille.
• Pidä kiviaidat, kivikasat ja latojen ympäristöt avoimena vesakosta.
• Lisää lahopuun määrää. Tee osasta harvennettavista puista tekopökkelöitä katkaisemalla ne muutaman metrin korkeudelta. Jätä runkopuuta maahan lahoamaan sekä varjoisiin että paahteisiin ympäristöihin. 
• Kerää oksat ja raivausjäte kasoihin. Jätä osa kasoista hyönteisten pesä- ja talvehtimispaikoiksi ja kuljeta loput pois rehevöitymisen vähentämiseksi
• Pidä niittylaikut avoimena niittämällä tai raivaamalla. Köyhdytä alueen ravinteikkuutta keräämällä niittojäte pois.
• Hoida laiduntamalla vanhoja perinnebiotooppeja ja puoliavoimia reunavyöhykkeitä. Erityisen arvokkaita ovat paahteiset ja vähäravinteiset kohteet, joilla elää monipuolinen joukko harvinaistuneita ketokasveja, mesipistiäisiä ja perhosia.
• Pidä paahteiset avomaalaikut avoimena. Älä siis kasaa niiden päälle puutavaraa, paaleja tai maa-ainesta. Estä niiden vesakoituminen raivaamalla. Ylläpidä laikkua tai tee uusia varovasti pintamaata kauhalla raapimalla. Kulotus on myös yksi keino lisätä paahteisia laikkuja, mutta kiinnitä sen aikana turvallisuuteen erityistä huomiota.
• Jätä osa pihanurmikosta leikkaamatta ja kehitä aluetta pihaniityksi. Voit myös kylvää kotimaisten niittykasvien siemeniä. Niitä tienvarret vasta niittykukkien kukinnan jälkeen. 
• Torju vieraslajit heti, kun havaitset niitä.

Lisää laidunnusta

Eläinten kaikenlainen suunniteltu laidunnus lisää luonnon monimuotoisuutta. Erityisen arvokasta laidunnus on luonnonlaitumilla ja perinnebiotoopeilla, mutta myös peltolaitumet ja pienialaisetkin laidunalueet tilakeskuksen ympäristössä ovat tärkeitä lajiston, kuten hyönteislajien, maaperän mikrobiston ja linnuston monipuolistamisessa. Lantakasoissa elää monenlaisia hyönteisiä, jotka tarjoavat ravintoa petohyönteisille, pikkunisäkkäille ja linnuille, kuten kottaraisille ja pääskysille. Lanta lisää laitumen maaperäeliöstön aktiivisuutta, ja monipuolinen hajottajaeliöstö torjuu loisia.  

Voit kunnostaa ja hoitaa umpeenkasvaneita alueita laidunnuksella. Se on edullinen keino laajoille ja vaikeasti ihmis- tai konevoimin hoidettaville alueille. Laiduneläimet ovat myös tehokkaita vieraslajien torjunnassa. Lisäksi laidunnus tuottaa virkistysarvoja ja elämyksiä ihmisille. 

Karjatilojen kannattaa lisätä laidunnusta monestakin syystä. Laidunnus lisää eläinten hyvinvointia ja terveyttä, kun laitumilla vapaasti kulkevat eläimet voivat toteuttaa lajinomaista käyttäytymistään. Liikunta vahvistaa eläinten elimistöä ja pitää sorkat terveinä. Luonnonlaitumilta voidaan hyödyntää luonnonvarainen kasvillisuus, jolloin peltonurmilla voidaan keskittyä talviaikaisen rehun tuottamiseen. Rannoilla, suojavyöhykkeillä ja kosteikoilla laidunnus vähentää alueen ravinteisuutta ja parantaa vesistön tilaa.   

Jos sinulla ei ole karjaa, voit tarjota laidunnukseen sopivia alueita karjatiloille tai vuokrata karjatiloilta eläimiä kesäkaudeksi omalle tilalle maiseman- ja luonnonhoitoon. Myös karjatilat voivat tarjota eläimiään muille tiloille luonnonlaitumien ja perinnebiotooppien kunnostajiksi tai kuntien viheralueiden hoitajiksi.

Laidunpankki.fi on palvelu, josta voi etsiä laiduneläimiä tai ilmoittaa vapaista eläimistä tai laitumista. 

Tee suojapaikkoja

Suojapaikkoja hyönteisille

Tee paaleista, risuista, kannoista ja muuten hankalasti hyödynnettävistä järeistä rungoista peltoaukealle hyönteisille suojapaikka. Valitse paikka niin, ettei se ole pahasti peltotöiden tiellä. Tee suojapaikka niin isoksi, että siitä saavat suojaa hyönteisten lisäksi pellolla ruokailevat linnut ja pikkunisäkkäät. Näin voit korvata maisemasta kadonneita latoja ja muita kohteita, joille ei enää ole käyttötarkoitusta nykyisessä peltoviljelyssä. Vähitellen suojapaikka muuttaa muotoaan, ja sinne kehittyy elinympäristöjä toisille lajeille. 

Voit tehdä suojapaikan myös pellon ulkopuoliselle reunavyöhykkeelle. Sopiva paikka voi löytyä myös sähkötolppien, siirtolohkareiden tai vastaavien pellolla sijaitsevien esteiden ympäriltä. Valitse mieluiten lämmin ja aurinkoinen paikka, joka on suojassa tuulelta. Älä kuitenkaan valitse hyönteislajistolle jo luonnostaan tärkeää elinympäristöä, kuten paahteista keto- tai avomaalaikkua.

Yli aarin kokoisesta, tilapäisestä suojapaikasta täytyy tehdä oma kasvulohkonsa. Jos suojapaikka on pysyvämpi, poista se peruslohkon alasta.

Suojapaikkoja linnuille

Voit lisätä suojapaikkoja linnuille asentamalla linnunpönttöjä. Latoihin tai sähkötolppiin voit laittaa pöntön tuulihaukalle, sillä se saalistaa jyrsijöitä pelloilta. Voit tehdä myös pääskyille keinopesiä tai rakennelmia, joissa niiden savipesät pysyvät paremmin.

Torju vieraslajeja

Mitä vieraslajit ovat?

Vieraslajit ovat Suomen luontoon kuulumattomia eliölajeja. Vieraslaji luokitellaan haitalliseksi silloin, kun siitä aiheutuu selkeää haittaa alkuperäiselle lajistolle tai se aiheuttaa vahinkoa taloudelle, terveydelle tai muulle toiminnalle. Haitallisia vieraslajeja ei saa päästä ympäristöön, tuoda maahan, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, välittää, saattaa markkinoille, myydä tai muuten luovuttaa.

Koko EU:n alueella haitallisiksi vieraskasvilajeiksi on luokiteltu jättipalsami, jättiputket ja keltamajavankaali. Kasvilajeista kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat komealupiini, kurtturuusu, aasialaiset tattaret, alaskanlupiini, hamppuvillakko, kanadanvesirutto ja lännenpalsami.

Älä kuitenkaan päästä mitään vieraslajia leviämään ympäristöön, myöskään sellaisia, jotka eivät ole EU:n vieraslajilistalla.

Miksi vieraslajeja pitää torjua?

Vieraslajit heikentävät luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalvelujen toimintaa. Ne syrjäyttävät pölyttäjille tärkeitä luonnonkasveja, jolloin pölyttäjien tuottama pölytyspalvelu heikkenee. Tällä voi olla vaikutusta pölytyksestä riippuvaisten kasvien satoon ja sadon laatuun. Vieraslajit voivat kilpailla kasvutilasta satokasvin kanssa ja aiheuttaa satotappioita. Valitettavan tuttu esimerkki on hukkakaura, joka ilman torjuntaa valtaa nopeasti peltolohkon. Hukkakauran torjunnasta on säädetty erillislailla. Kustannuksia tilalle syntyy myös vieraslajien torjuntakustannuksista.

Jotkin vieraslajit ovat välitön uhka ihmisten ja eläinten terveydelle, kuten jättiputket aiheuttamillaan palovammoilla. Voimakkaasti juurakollaan leviävät vieraslajit, kuten japanintattaret voivat rikkoa rakennusten perustuksia ja tukkia salaojia. Vesistöissä vieraslajit voivat nopealla kasvullaan vallata vesialuetta, jolloin ne heikentävät veden laatua ja haittaavat virkistyskäyttöä tai vedenottoa.

Tarkkaile vieraslajitilannetta tilallasi säännöllisesti

Vieraslajit voivat levitä maatilallesi monin eri tavoin: tienpientareilta, vesistöjen varsia pitkin, luonnoneläinten mukana, naapurikiinteistöltä tai siemenerien ja maa-aineksen mukana. Vieraslajin torjuntavastuu on maanomistajalla eli sinulla, vaikka se olisi levinnyt kiinteistöllesi tahattomasti.

Myös ulkomaisten siemenerien (mm. maisemaseokset, linnunsiemenet) mukana pelloillesi voi levitä uusia hankalia rikkakasveja, jotka voivat ilmaston lämpenemisen myötä runsastua. Tällaisia ovat esimerkiksi rikkakananhirssit ja viherrevonhäntä, jotka ovat hyötyneet viime vuosien hellekesistä.

Kuinka torjut vieraslajeja?

Älä kasvata vieraslajeja tarkoituksellisesti. Hävitä kaikki vieraslajiesiintymät kiinteistösi alueelta. Vieraslajien torjunnassa ennaltaehkäisy, varhainen havaitseminen ja nopea torjunta ovat helpoimpia ja kustannustehokkaimpia keinoja. Ryhdy siis torjuntaan heti. Voit tehdä torjuntatyötä yhteistyössä naapurikiinteistöjen omistajien kanssa. Kysy apua kunnan ympäristöviranomaisilta tai vieraslajitalkoita järjestäviltä yhdistyksiltä laajojen tai haastavien esiintymien torjuntaan.

Torjuntakeinot vaihtelevat vieraslajin mukaan. Vieraskasvien kohdalla yleisimpiä torjuntakeinoja ovat niittäminen, kitkeminen, kaivaminen juurineen, peittäminen, avokesannointi ja kemiallinen torjunta. Myös laidunnus voi olla tehokas keino laaja-alaisilla ja hankalakulkuisilla kohteilla. Laidunnuksella on onnistuneesti torjuttu ainakin jättipalsamia, komealupiinia ja jättiputken taimia. Torjuntakeinoja esitellään lajikohtaisesti tarkemmin seuraavaksi.

Älä missään tapauksessa vie vieraslajien kasvijätettä torjuntakohteelta tai puutarhasta luontoon. Voit jättää ennen kukintaa alas niittämäsi vieraskasvin osat torjuntapaikalle kuivumaan ja maatumaan. Jos kasvit ovat jo ehtineet kukkimaan tai torjuntajätteessä on mukana juuria, kerää kasvijäte jätesäkkeihin ja hävitä jäte seka- tai energiajätteen mukana tai toimita se jäteasemalle. Kotikompostiin voit laittaa vain lisääntymiskyvyttömiä kasvinosia.

Näin torjut yleisimpiä vieraslajeja

Jättiputket, Heracleum persicum

Suomessa esiintyy kolme jättiputkilajia: kaukasianjättiputki, persianjättiputki ja armenianjättiputki. Jättiputkien kukintovarsi on 2–5 metriä korkea. Varsi on karvainen ja punalaikkuinen. Jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä, ja siksi ne ovatkin levinneet monenlaisiin elinympäristöihin kuten pelloille, pientareille, metsiin ja rannoille. Laajat esiintymät estävät alueen virkistyskäytön. Esimerkiksi tontin valloittanut jättiputki voi alentaa kiinteistön ja maan arvoa.

Jättiputkista on ihmisille terveydellistä haittaa. Kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa iholle voi syntyä vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia iho-oireita. 

Kun torjut jättiputkea, niin pukeudu peittäviin suojavarusteisiin. Ryhdy jättiputkien torjuntaan heti keväällä, kun kasvit ovat pieniä. Voit torjua yksittäisiä jättiputkiyksilöitä mekaanisesti niin, että katkaiset kasvin pääjuuren pistolapiolla 10–20 cm syvyydestä. Voit poistaa ensimmäisen vuoden hentojuurisia taimia kitkemällä. Estä uusien siemenien kehittyminen ja leviäminen katkaisemalla kukinto ennen sen ruskettumista. Voit peittää pienehkön kasvuston mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla tai katekankaalla. Myös toistuva niittäminen estää kasvia yhteyttämästä ja heikentää hiljalleen kasvin elinvoimaa. Niittäminen on helpointa ja turvallisinta tehdä silloin, kun kasvusto on matalaa.

Jättipalsami, Impatiens glanduliflera

Jättipalsami on yksivuotinen mehevävartinen ruoho, joka leviää siemenistä. Jättipalsami muodostaa laajoja kasvustoja, jotka vievät tilaa alkuperäiseltä kasvillisuudelta. Jättipalsamin juuristo on pieni, eikä se sido maata samalla tavalla kuin monivuotinen kasvillisuus. Jättipalsami viihtyy erityisesti rannoilla ja lehtometsissä.

Torjuntatyön perusta on jättipalsamin siementämisen estäminen. Voit kitkeä pienet esiintymät helposti jättipalsamin pienen juurakon vuoksi. Niittäminen ennen kukintaa viimeistään heinäkuun alussa on osoittautunut tehokkaaksi torjuntatavaksi. Niiton jälkeen voit jättää kasvijätteen paikalleen maatumaan tai haravoida sen kasoiksi. Huomioi, että jo hyvin pienet, alle 10 cm korkuiset jättipalsamiyksilötkin saattavat kukkia. Torju kasvia useamman kerran kesässä muutaman vuoden ajan. Kun torjut kukkivia kasveja, niin kerää kukinnot jätesäkkeihin ja kuljeta ne pois torjunta-alueelta. 

Komealupiini, Lupinus polyphyllus

Komealupiini on monivuotinen hernekasvi, joka leviää siemenistä sekä juurakosta. Lupiinin juuristo sitoo ilmakehästä typpeä ja rehevöittää kasvualustaansa. Tienvarsilla ja niityillä lupiini syrjäyttää kilpailussa uhanalaisia niitty- ja ketokasveja, jolloin häviävät myös näistä kasveista riippuvaiset hyönteislajit. Lupiini ei kelpaa päiväperhosille eikä niiden toukille ravinnoksi, joten lupiinien leviäminen vähentää myös päiväperhosten määrää. Lupiinin sisältämien D-lupaniini nimisten alkaloidien vuoksi se on myrkyllinen kasvi. Siitepölyssä oleva lupaniini haittaa muun muassa kimalaisten lisääntymistä.

Komealupiinin torjunta on hankalaa, koska sillä on pitkään itämiskykyisinä säilyvät siemenet sekä kookas, monivuotinen juurakko. Kun torjut lupiinia, niin estä siementen muodostuminen katkaisemalla kukintovarret ennen siementen kypsymistä. Laajojen ja tiheiden kasvustojen hävittämiseen paras keino on säännöllinen niitto, jota kannattaa tehdä 3–4 kertaa kasvukaudessa usean vuoden ajan. Etelä-Suomessa niitto kannattaa aloittaa jo kesäkuun alussa. Voit myös kitkeä uusia ja pieniä esiintymiä, mutta lupiinin juurakko on kookas ja haaroittunut, joka hankaloittaa torjuntatyötä. Voit peittää esiintymät mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla tai katekankaalla.

Tekstin kirjoittajat

Heikki Ajosenpää, luomuasiantuntija, biologi, ProAgria Länsi-Suomi

Terhi Ajosenpää, maisema- ja ympäristöasiantuntija, MMM, ProAgria Länsi-Suomi, MKN Maisemapalvelut

Katri Eriksson, maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija, hortonomi AMK, ProAgria Länsi-Suomi, MKN Maisemapalvelut