Lasten raskasmetallialtistus kiinnostaa tutkijoita

26. marraskuuta 2018

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran riskinarvioinnit suomalaisten lasten raskasmetallialtistuksesta sekä raskasmetallien yhteisvaikutuksista ovat herättäneet kansainvälistä kiinnostusta: monivuotisen tutkimuksen tuloksia on vastikään julkaistu kahdessa tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä. Tulosten mukaan suomalaislapset saavat ruoasta vähemmän raskasmetalleja kuin vanhempansa samassa iässä. Koska kadmiumin, lyijyn ja arseenin turvallisina pidettyjä saantimääriä on kuitenkin tiukennettu vuoden 2008 jälkeen, osa lapsista saa ruoasta ja talousvedestä raskasmetalleja enemmän kuin nykyarvion mukaan pidetään turvallisena. Kadmiumin, lyijyn, arseenin ja elohopean yhteisvaikutuksia ei ole muissa maissa tutkittu.

Eviran riskinarviointitutkimus lasten raskasmetallialtistuksesta perustui Pirkanmaalta koottuihin ruoankäyttötietoihin sekä elintarvikkeiden valvontanäytteisiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, paljonko raskasmetalleja suomalaiset lapset saavat ruoasta ja vedestä. Lisäksi tutkittiin kadmiumin, lyijyn, arseenin ja elohopean yhteisvaikutuksia, mitä muualla maailmassa ei ole aiemmin tutkittu. Vuonna 2015 valmistuneen tutkimuksen mukaan suomalaisten lasten raskasmetallialtistus oli vähäisempää kuin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA oli aiemmin arvioinut.

Pojat altistuvat raskasmetalleille tyttöjä enemmän

Lapset saavat nykyään ruoasta vähemmän raskasmetalleja kuin edellinen sukupolvi. Esimerkiksi elintarvikkeiden lyijypitoisuudet ovat laskeneet muun muassa lyijyttömään bensiiniin siirtymisen vuoksi. Tutkimuksen mukaan erot 3- ja 6-vuotiaiden lasten raskasmetallialtistuksessa johtuvat tyttöjen ja poikien erilaisista ruokailutottumuksista: pojat altistuvat raskasmetalleille tyttöjä enemmän.

"Kolmivuotiaat suomalaispojat saivat ravinnostaan kadmiumia ja lyijyä merkittävästi enemmän kuin tytöt, ja kuusivuotiaat pojat saivat myös epäorgaanista arseenia tyttöjä enemmän. Se johtuu tyttöjen ja poikien annoskokojen, syöntitiheyden ja syötyjen elintarvikkeiden eroista. Elintarvikkeista mitatut raskasmetallipitoisuudet olivat laskuissa samat sukupuolesta riippumatta", sanoo dosentti, FT Johanna Suomi Evirasta.

Tutkimuksessa keskityttiin viiteen raskasmetalliin tai raskasmetallin esiintymismuotoon: kadmiumiin, lyijyyn, epäorgaaniseen arseeniin, epäorgaaniseen elohopeaan ja metyylielohopeaan.

Suurina määrinä kadmium ja epäorgaaninen elohopea vaurioittavat munuaisia. Lyijy ja metyylielohopea ovat haitallisia etenkin lasten vielä kehittyvälle keskushermostolle. Suomalaisista 3 - 6 -vuotiaista lapsista jopa yli puolet saa ravinnostaan siedettävän viikkosaannin ylittäviä määriä kadmiumia. Lyijyn toksikologisen raja-arvon ylittää samalla arviolla joka seitsemäs 3-vuotiaista ja prosentti 6-vuotiaista lapsista.

Epäorgaaniselle arseenille on määritetty toksikologinen raja-arvo, jolla tiettyjen syöpien riski on kohonnut prosentilla, kun sitä vertaa arseenille altistumattoman väestön riskiin. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA käyttää epäorgaanisen arseenin toksikologisissa raja-arvoissa laajaa arvoväliä. Suomessa 43 prosenttia alle 3-vuotiaista ja 29 prosenttia 6-vuotiaista saa epäorgaanista arseenia yli EFSA:n arvovälin alarajan.

"Sen sijaan yhdelläkään Eviran tutkimuksessa mukana olleella suomalaislapsella ei ylittynyt YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n ja Maailman terveysjärjestön WHO:n yhteisen asiantuntijaelimen määrittämä raja-arvo. EFSA:n määrittämän metyylielohopean siedettävän viikkosaannin raja ylittyi vain parilla prosentilla lapsista, ja epäorgaanisen elohopean saanti oli kaikilla tutkitulla lapsilla turvallisella tasolla", sanoo Suomi.

Eniten raskasmetalleja arkiruoasta

Raskasmetallien suurimpina saantilähteinä korostuivat elintarvikkeet, joita käytetään paljon, vaikka pitoisuudet niissä eivät ole erityisen korkeita.

Viljatuotteet ja riisi olivat tutkimuksen mukaan pääasialliset epäorgaanisen arseenin lähteet. Myös kadmiumin ja lyijyn kokonaisaltistuksesta tuli kolmannes viljatuotteista, joskin kadmiumille ja lyijylle todettiin useita muitakin lähteitä.

Epäorgaanisen elohopean lähteitä olivat erityisesti kasvikset. Myös mehut, joista ei ollut käytettävissä kotimaisia pitoisuustietoja, olivat EU-alueelta koottujen pitoisuustietojen perusteella epäorgaanisen elohopean lähteitä. Metyylielohopeaa esiintyi lähinnä kaloissa ja muissa meren antimissa.

Raskasmetallien yhteisvaikutusta ei tutkittu muualla

Eviran tutkimuksen mukaan munuaisvaurioriskiin eniten vaikuttavat raskasmetallit suomalaisilla alle kouluikäisillä lapsilla ovat kadmium ja lyijy.

Lyijy vaikuttaa raskasmetallien yhteisvaikutuksessa voimakkaimmin keskushermostoon. Lapset saavat ruokansa mukana enemmän lyijyä kuin elohopeaa, ja lyijyn vaikuttava annos on noin puolet pienempi kuin metyylielohopean.

"Kehittämällä tuotantokäytäntöjä ja alentamalla eri elintarvikeryhmien lyijypitoisuuksia vielä nykytasoltakin voitaisiin väestöä suojella keskushermostovaurioilta tehokkaammin kuin rajoittamalla elohopean määriä ruoassa", pohtii Suomi.

Eri raskasmetalleja koskevien myrkyllisyystietojen yhteensovittamisessa on käytetty varovaisia oletuksia, koska niiden pohjana olevat koeasetelmat eivät olleet keskenään täysin verrannollisia. Muualla maailmassa ei ole aiemmin tutkittu kadmiumin, lyijyn, arseenin ja elohopean yhteisvaikutuksia.

"Tämä on hyvä alku, jota voidaan täydentää sitten, kun raskasmetallien vaikutuksia on maailmalla selvitetty samanlaisin koejärjestelyin ja samaa tekijää havainnoiden", arvioi Suomi.

Tutkimustulokset suomalaisten lasten raskasmetallialtistumisesta on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä:
Suomi, J., Tuominen, P., Niinistö, S., Virtanen, S.M., Savela, K.
Dietary heavy metal exposure of Finnish children of 3 to 6 years. Food Additives and Contaminants Part A 2018: Vol 35, No. 7, pp. 1305 - 1315.

Raskasmetallien yhteisvaikutustutkimus on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä:
Suomi, J., Tuominen, P., Savela, K.
Dietary exposure of Finnish children to heavy metal mixture – a cumulative assessment. Human and Ecological Risk Assessment: An International Journal 2017: Vol. 23, No.5, pp. 1234 - 1248.

Lisätietoja:

erikoistutkija Johanna Suomi, riskinarvioinnin tutkimusyksikkö, p. 040 822 5629