Sikatilojen omilla käytännöillä vaikutus sianlihantuotantoketjun antibioottiresistenssiin

20. maaliskuuta 2019

Sikatilojen omat hoitokäytännöt ja tautisuojaustoimet ovat avainasemassa, kun pyritään vastustamaan antibioottiresistenssiä eli antibioottilääkkeille vastustuskykyisiä bakteereita sianlihantuotantoketjussa.
Tämä selviää Ruokaviraston ja Helsingin yliopiston yhteistutkimuksesta, jossa seurattiin eläimen normaaliin suolistobakteeristoon kuuluvan E. coli -bakteerien antibioottiresistenssiä tuotantoketjun eri vaiheissa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tuottajille suunnatuissa ohjeistuksissa ja antibioottiresistenssin riskinhallintatoimia suunniteltaessa.

Tutkimuksessa oli mukana kymmenen vapaaehtoista yhdistelmätilaa tai porsaantuottaja-lihasikalaketjua. Näytteitä otettiin elävistä sioista kahdesti: vieroituksen jälkeen viiden viikon ikäisistä sioista ja ennen teurastusta sikojen ollessa noin 22 viikon ikäisiä. Resistenssiä todettiin eniten vieroituksen jälkeen otetuissa näytteissä, mutta se vähentyi merkittävästi ennen teurastusta tehtyyn näytteenottoon mennessä. Tilojen välillä oli kuitenkin vaihtelua.

”Tutkimussuunnitelman mukaisesti joka tilalta tutkittiin yhtä pahnueellista antibioottilääkityksen saaneita sikoja ja vastaavaa sikaryhmää, jota ei missään vaiheessa oltu lääkitty antibiooteilla ja jotka eivät olleet olleet kärsäkosketuksessa lääkittyihin sikoihin. Koska loppujen lopuksi vain yksittäisiä eläimiä lääkittiin antibiooteilla, joka tilalta ei saatu suunniteltua määrää näytteitä antibioottilääkityistä sioista”, sanoo FT, dosentti Johanna Suomi Ruokavirastosta.

Hyvällä teurastushygienialla vaikutus lihaan

Tutkituista sioista otettiin näytteitä myös teurastamolla: ruhojen pinnasta otettiin teurastuksen jälkeen sivelynäytteitä ja leikkaamossa otettiin näytteitä lihasta. Läheskään kaikista teurastamolla otetuista näytteistä ei saatu eristettyä E. coli -bakteeria. Resistenssiä esiintyi kuitenkin myös teurastamolla otetuista ruho- ja lihanäytteistä eristetyissä bakteereissa.

”Hyvällä teurastushygienialla voidaan estää tai vähentää suolistobakteerien siirtymistä lihaan, mikä vähentää myös antibiooteille resistenttien bakteerien siirtymistä. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että joistakin lihanäytteistä löytyi myös useammalle antibiootille resistenttejä E. coli -bakteereita. Tämän vuoksi kaikki toimet resistenssin vähentämiseksi tiloilla ovat tärkeitä”, sanoo erikoistutkija Suvi Nykäsenoja Ruokavirastosta.

Sikatilojen omat käytännön toimet tärkeitä ennaltaehkäisyssä

”Tekemieni tilastollisten analyysien mukaan antibioottien käyttö ei yksistään vaikuttanut siihen, löytyikö sioista eristetyistä E. coli -bakteereista antibioottiresistenssiä ja kuinka mahdollinen resistenssi muuttuu vieroitusvaiheen ja teurastamolinjan välillä. Tulokset vihjaavat, että tilojen tautisuojausta parantamalla voitaisiin myös vähentää tuotantoeläimissä elävien bakteerien resistenssiä. Mielestäni tätä yhteyttä kannattaisi tutkia lisää”, sanoo projektitutkijana ollut MMT Johanna Muurinen, Purduen yliopistosta.

Tutkimukseen osallistuneiden tilojen bioturvallisuus eli toimenpiteet, joilla voidaan vähentää tautien tulo- ja leviämisriskiä, oli kokonaisuudessaan heikommalla tasolla kuin suomalaisilla tiloilla keskimäärin. Tilojen sisäisessä bioturvallisuudessa, eli toimenpiteissä tautien leviämisen ehkäisemiseksi tilan sisällä, oli vaihtelua tilojen välillä enemmän kuin ulkoisessa bioturvallisuudessa eli tilallisten toimissa estää tautien leviäminen ulkoisista lähteistä tilalle.

”Ulkomailla tehdyissä vastaavissa tutkimuksissa on huomattu, että bioturvallisuudella ja mikrobilääkkeiden käytöllä on yhteys, vaikka syy - seuraus -suhdetta ei olekaan havaittu. Lääkkeiden käyttö ei kuitenkaan tarkoita suoraan resistenssin lisääntymistä. Toisaalta Suomessa ei ehkä saataisi selkeitä tuloksia isommallakaan otoskoolla, sillä tuotantoeläinten antibioottien käyttö on lähtökohtaisesti alhaisemmalla tasolla kuin esimerkiksi useissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Lisäksi aika monet bioturva- ja lääkekäyttötutkimukset on tehty koskien ennaltaehkäisevää antibioottien käyttöä, mitä Suomessa ei pääsääntöisesti esiinny johtuen hyvästä tuotantoeläinten terveydenhuoltojärjestelmästä”, sanoo tohtorikoulutettava Virpi Sali Helsingin yliopistosta.

Tilojen tautisuojauksen tasoa tutkittiin kansainvälisellä kyselykaavakkeella (BiocheckU.GentTM), joka on kehitetty arvioimaan sekä ulkoista että sisäistä bioturvallisuutta.

”Tulosten tulkinnassa pitää ottaa huomioon, että käytetty kyselykaavake on kehitetty eläintautitilanteeseen, joka poikkeaa Suomen varsin hyvästä eläintautitilanteesta. Suomalaisilla tiloilla hahmotetaan tyypillisesti tilan ulkopuoliset uhkat, mutta taudinaiheuttajien leviämisen estoon tilan sisällä panostetaan vähemmän. Tästä johtuukin, että suomalaisilla tiloilla on yleisesti ottaen keskimääräistä alhaisempi sisäisen tautisuojauksen taso”, sanoo Sali.

Lääkevalinnat eivät aina terveydenhuoltosuunnitelmien mukaisia

Suomessa on ollut jo pitkään eläinlääkäreiden käytössä mikrobilääkesuositukset, joita toivotaan noudatettavan. Niiden avulla pyritään pitämään resistenssitilanne hallinnassa mahdollisimman hyvin. Mitä enemmän mikrobilääkesuosituksista poiketaan, sitä vaikeampaa hallinta on.

Tutkimustilojen terveydenhuoltosuunnitelmissa ohjeistettujen lääkitysten toteutumista tutkittiin Sikava-tietokannasta, jonne terveysluokituksen piiriin kuuluvat tilat ovat velvoitettuja kirjaamaan eläinten lääkitystiedot.

Tilojen terveydenhuoltosuunnitelmissa oli jonkin verran vaihtelua. Lääkityseroja oli sikojen tavallisimpien sairauksien, kuten suolistotulehdusten ja niveltulehduksen hoidossa. Lääkityserot niveltulehdusten hoidossa saattavat osaltaan kuitenkin johtua siitä, että tiedonkeruun aikana penisilliinin saatavuudessa oli ongelmia. Kaikilla tiloilla oli vähintään kaksi eri lääkevaihtoehtoa niveltulehduksen hoitoon. Myös ripuliin, jossa oirekuva on usein selkeä, mutta taudinaiheuttajia on useita, oli erilaisia lääkitysohjeistuksia eri taudinaiheuttajien mukaan. Hännänpurennasta johtuvia infektioita hoidettiin suositusten mukaisesti lähes yksinomaan penisilliinillä.

”Resistenssitilannetta kuvaavilla E. coli -bakteereilla eniten resistenssiä todettiin tetrasykliineille, sulfonamideille, trimetopriimille ja aminopenisilliineille. Myös usealle eri antibiooteille resistentit bakteerit olivat yleisiä eli kaikista resistenteistä E. coli -kannoista noin puolet oli vastustuskykyisiä vähintään kahdelle edellä mainitulle lääkeaineelle. Jos vastaavaa resistenssiä todetaan tautia aiheuttavilla bakteereilla, on käytettävissä oleva lääkevalikoima pieni ja hoidossa voidaan joutua käyttämään resistenssin kannalta erityisen ongelmallisia antibiootteja, kuten fluorokinoloneja”, sanoo Nykäsenoja.

Tutkimus valmistui Ruokaviraston riskinarvioinnin ja mikrobiologian yksiköiden sekä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteistyönä. Tutkimusta rahoitti Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera.

Projektin tulokset julkaistaan myöhemmin tieteellisinä artikkeleina sekä raporttina. Tuottajille laaditaan resistenssi-tietopaketti, joka julkaistaan vuoden 2019 aikana.

Tutustu Mikrobilääkeresistenssin hallinta ja ehkäisy sianlihan tuotantoketjussa -projektiin 
Lue lisää lihankäsittelystä kotikeittiössä Ruokaviraston ohjeesta

Lisätietoja:
20.3.2019, aikaisintaan klo 15 jälkeen.

erikoistutkija Johanna Suomi, projektin tutkimusasetelma, p. 040 822 5629, Ruokavirasto
erikoistutkija Suvi Nykäsenoja, antibioottiresistenssitutkimukset, p.  040 489 3447, Ruokavirasto
postdoc-tutkija Johanna Muurinen, tilastollinen analysointi, käytäntöjen ja tautisuojauksen vaikutukset resistenssin esiintymiseen sekä lääkkeiden käyttöön, smuurine@purdue.edu, Purduen yliopisto, West Lafayette, Yhdysvallat
tohtorikoulutettava Virpi Sali, tilojen tautisuojaus, virpi.sali@helsinki.fi, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta