Saaliiksi saadun villisian käsittely, kun Suomessa ei ole todettu afrikkalaista sikaruttoa

Metsästettyjen villisikojen ruhojen käsittelyssä on hyvä noudattaa toimintatapoja, joilla huolehditaan elintarviketurvallisuudesta ja estetään metsästetyssä eläimessä mahdollisesti esiintyvien tautien leviäminen muihin eläimiin tai ihmisiin. Tämä ohje koskee tämänhetkistä tartuntatilannetta, jossa afrikkalaista sikaruttoa (ASF) ei ole todettu Suomessa, mutta taudin Suomeen leviämisen riski on kaiken aikaa olemassa. Villisioissa voi esiintyä myös muita bakteeri-, virus- ja loistauteja, joiden ehkäisyn takia on hyvä toimia huolellisesti ja hygieenisesti. Myös villisikojen teurasjätteitä käsiteltäessä on hyvä muistaa, että niissä saattaa olla ihmisiin tai eläimiin tarttuvia tauteja.

Ohje ei koske villisikojen metsästystä Suomen ulkopuolella, sillä muissa maissa metsästettäessä pitää aina huomioida paikallinen tautitilanne ja paikalliset ohjeet. Jos haluaa tuoda ulkomailla metsästetyn villisian tai sen lihaa Suomeen, on otettava huomioon maahan tuontia koskevat rajoitukset sekä toisista EU-jäsenmaista että EU:n ulkopuolelta.

Jos olet saanut saaliiksi terveeltä vaikuttavan luonnonvaraisen villisian, voit käyttää sen lihan elintarvikkeeksi tavalliseen tapaan.  Sairaalta vaikuttavaa riistaeläintä ei pidä käyttää elintarvikkeeksi eikä sitä pidä antaa koirien tai muiden eläinten ruuaksi edes kypsennettynä. Sairaasta villisiasta tulee ilmoittaa kunnaneläinlääkärille välittömästi. Ruho pitää jättää odottamaan kunnaneläinlääkärin antamia käsittelyohjeita.

Ohjeistus jakaantuu seuraaviin kokonaisuuksiin: 

1. Kaadetun villisian käsittely pyyntipaikalla

2. Missä villisika teurastetaan loppuun?

3. Villisian ruhon käsittely omaa käyttöä varten

3.1 Käsihygienia ja suojavaatteet

3.2 Työvälineet ja käsittelytilat

3.3 Näytteet

3.4 Ruhon jäähdyttäminen ja lihan jatkokäsittely

3.5 Tilojen, välineiden ja varusteiden pesu ja desinfiointi

3.6 Pesu- ja desinfiointiaineet

4. Teurasjätteiden ja muiden jätteiden käsittely ja hävittäminen

5. Sairaaksi epäillyn villisian käsittely

6. Villisikojen välityksellä leviävät taudit

7. Yleinen tautisuojaus

 

1. Kaadetun villisian käsittely pyyntipaikalla

Kun käsittelet metsästetyn villisian ruhoa, on hyvä toimia niin, että maastoon jää mahdollisimman vähän verta, eläimen osia tai eritteitä. Jos eläimessä olisi jokin tarttuva tauti, voidaan huolellisella toiminnalla vähentää taudinaiheuttajien leviämistä ympäristöön ja tautien tarttumista muihin eläimiin. Huolellinen toiminta ja suojavarusteet suojaavat myös metsästäjää mahdollisilta tartunnoilta, joita riistassa voi olla.

Jos aiot toimittaa villisian viralliseen lihantarkastukseen riistankäsittelylaitokseen, noudata lihantarkastusta ja riistankäsittelylaitoksia koskevia käsittely- ja kuljetusohjeita. Tämä ohje ei koske villisian toimittamista lihantarkastukseen. Tämä ohje ei myöskään koske tarkastamattoman villisian lihan myymistä rekisteröidystä elintarvikehuoneistosta. Ks. linkit lisätietoihin.

Kaadon ja verenlaskun jälkeen kuljeta villisika suojattuun tilaan, jossa se voidaan teurastaa hygieenisesti loppuun. Suositus on, että villisian ruho kuljetetaan avaamatta sen vatsaonteloa, jotta ruhon sisään ei kulkeudu likaa ja jotta ruhosta ei jää nesteitä tai muuta mahdollisesti tartunnanvaarallista ainesta maastoon.

Kun siirrät ruhoa maastossa, käytä siirtämiseen esim. ahkiota tai muovilaatikkoa, johon ruho mahtuu. Pienen ruhon voi myös kantaa. Voit siirtää ruhoa myös vahvaan pressuun käärittynä. Jos käytät pressua, on hyvä sulkea ”paketin” päät, niin ettei nesteitä valu maastoon. Ruho voidaan kuljettaa esimerkiksi auton peräkärryllä tai pakettiautolla. Ruhoa koskettavan kuljetusalustan tulee olla puhdas. Kuljetusväline on hyvä suojata ruhosta valuvilta nesteiltä ja se tulisi puhdistaa kuljetuksen jälkeen. Jos ruhoja on useita, niitä ei saa pinota päällekkäin kuljetuksen ajaksi eikä muutenkaan.

Jos kuitenkin suolistat ruhon maastossa, ota mieluiten suolet ja sisäelimet mukaan niiden asianmukaista hävittämistä varten. Suolet ja elimet voi kuljettaa esim. muovilaatikossa. Jos et ota sisäelimiä ja suolia mukaan, on suositeltavaa haudata ne maahan. Hautaamisen tarkoitus on estää haaskansyöjien ja muiden villisikojen pääsy tutkimaan ja syömään jätteitä ja levittämään mahdollisia taudinaiheuttajamikrobeja. Voit haudata myös maa-aineksen, johon on valunut verta. Lainsäädäntö (sivutuoteasetus) sallii terveiden luonnonvaraisten riistaeläinten suolien ja teurasjätteiden jättämisen sellaisenaan maastoon, mutta sitä ei suositella, koska ne aiheuttavat tautien leviämisen vaaraa.

Jos riistaeläin on sairas, sen ruho ja teurasjätteet tulee lainsäädännön mukaan aina hävittää niin, että tartunnan leviäminen estetään. Silloin suolia ja muita teurasjätteitä ei saa jättää hautaamattomina maastoon. Hautaaminen, ks. kpl 4.

2. Missä villisika teurastetaan loppuun?

Metsästetyn eläimen jatkokäsittely eli loppuun teurastus tehdään sopivassa sisätilassa. Se voi olla metsästysseuran lahtivaja, muu vastaava suojattu tila tai hyväksytty riistankäsittelylaitos. Tilan valintaan vaikuttaa se, aiotaanko liha käyttää itse vai toimittaa se lihantarkastukseen ja/tai myydä.

Elintarvikelainsäädännön vaatimukset eivät koske metsästäjän omassa taloudessaan käyttämää lihaa, mutta säädösten vaatimukset koskevat lihaa, jota myydään tai luovutetaan muille. Omaan käyttöön tarkoitetun riistaeläimen voi käsitellä haluamassaan tilassa, mutta on hyvä noudattaa hygieenisiä toimintatapoja. Hyvä hygienia edistää lihan säilyvyyttä ja ylläpitää sen hyvää laatua. Terveissäkin riistaeläimissä ja niiden lihassa voi olla taudinaiheuttajia, joiden aiheuttaman terveys- ja pilaantumisriskin takia eläimet, liha ja talja ja muut metsästysmuistot sekä teurasjätteet tulee käsitellä hygieenisesti.

Jos aiot myydä (tai luovuttaa muuten) villisian lihaa, pitää liha käsitellä ja myydä/luovuttaa tilassa, joka on rekisteröity elintarvikehuoneisto. Vaihtoehtoisesti voidaan ruho toimittaa loppuun teurastukseen hyväksyttyyn riistankäsittelylaitokseen lihantarkastusta varten.

Jos villisian ruho on toimitettu riistankäsittelylaitokseen ja sille on tehty lihantarkastus, hyväksytty ruho on merkitty terveysmerkillä eli ”leimattu”. Tarkastetun ruhon voi toimittaa liha-alan laitoksiin jalostettavaksi, sekä myytäväksi kauppaan ja ravintolaan. Tarkastamatonta villisian lihaa ei saa toimittaa kauppaan tai ravintoloihin. Lihantarkastuksesta on lisätietoja Ruokaviraston nettisivuilla, ks. "Lisätietoja".

Lahtivaja on epävirallinen termi. Sillä tarkoitetaan tässä ohjeessa riistan teurastukseen käytettävää tilaa. Lahtivaja voi olla metsästysseuran, kaupallisen toimijan tai esim. yksityishenkilön omistama. Lahtivaja on rekisteröity elintarvikehuoneisto, jos siitä on tehty elintarvikehuoneiston rekisteröinti-ilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Rekisteröidystä elintarvikehuoneistosta voidaan myydä/luovuttaa tarkastamatonta riistanlihaa pieniä määriä yksityishenkilöille näiden omaan yksityiseen käyttöön. Lihasta pitää tehdä trikiinitutkimus ja tuloksen on oltava kielteinen ennen kuin lihaa saa myydä tai luovuttaa eteenpäin. Trikiinitutkimus tehdään hyväksytyssä laboratoriossa (ks. kpl 3.3). Rekisteröityjä elintarvikehuoneistoja koskevia ohjeita on Ruokaviraston nettisivuilla, ks. "Lisätietoja"-kohdassa linkkejä. 

Lahtivajassa, jota ei ole rekisteröity, saa käsitellä vain metsästäjien omaan käyttöön tarkoitettua villisian lihaa.

 3. Villisian ruhon käsittely omaa käyttöä varten

Ohjeet toimintatavoiksi ovat suosituksia. Nylje ja suolista villisika mahdollisimman nopeasti kaadon jälkeen. Nylkeminen edistää ruhon jäähtymistä.

Kun käsitellään elintarvikkeeksi tarkoitettua riistaa, tulee kiinnittää erityisesti huomiota hygieenisiin toimintatapoihin. Kaikessa ruhon käsittelyssä tulee varoa likaamasta lihaa. Käsien pitää olla pestyt ja puhtaat. Liha pitää suojata mm. suolen sisällöltä, ulosteelta, virtsalta, likaisilta karvoilta ja roiskuvalta vedeltä. Nylkemisessä suositellaan käytettäväksi nk. kahden puukon tekniikkaa, jossa likaantunut puukko vaihdetaan heti puhtaaseen. Ruhon käsittelypaikan tulee olla puhdas ja siellä olisi hyvä olla käytettävissä juokseva kylmä vesi ja myös kuumaa vettä. Lattian tulisi olla viemäröity ja tilassa tulisi olla hyvä valaistus.

Jos nyljetään tai muuten käsitellään sellaista riistaa, jota ei ole tarkoitettu elintarvikkeeksi lainkaan, tulisi se tehdä muualla kuin paikassa, missä käsitellään elintarvikkeeksi tarkoitettuja eläimiä.

3.1.   Käsihygienia ja suojavaatteet

Pese kädet ennen työn aloittamista ja ennen suojakäsineiden pukemista. Käytä lämmintä vettä ja saippuaa. Ruhon käsittelyssä on hyvä käyttää kertakäyttöisiä suojakäsineitä ja asianmukaisia puhtaita suojavaatteita, kuten suojahaalaria ja/tai esiliinaa. Kädet ja/tai suojakäsineet pestään/vaihdetaan myös kesken teurastuksen aina niiden likaannuttua sekä siinä vaiheessa, kun siirrytään nylkemisen jälkeen käsittelemään puhdasta, nyljettyä ruhoa. Suojaamattomaan lihaan kosketaan mahdollisimman vähän.

3.2.   Työvälineet ja käsittelytilat

Käytä puhtaita ja steriloituja työvälineitä teurastuksessa ja lihan käsittelyssä. Työväline, kuten puukko, vaihdetaan puhtaaseen, jos se likaantuu työn aikana, joten puukkoja tulee olla käytettävissä useita.

Metsästetyt, terveeltä vaikuttavat villisiat voidaan käsitellä samoissa teurastustiloissa kuin muut riistaeläimet. On kuitenkin suositeltavaa, että villisian ruho käsitellään eri aikaan kuin muut riistaeläinlajit.

3.3.   Näytteet

Villisian ruhosta tulisi ottaa näytteet virustutkimuksia varten. Ruokavirastoon lähetyistä näytteistä tutkitaan afrikkalaisen sikaruton (ASF), klassisen sikaruton (CSF) ja Aujeztskyn taudin (AD) esiintymistä. Ruokavirasto maksaa virustutkimuksiin lähetetyistä näytteistä palkkion. Tutkimuksen tulosta ei tarvitse odottaa ennen lihan käyttämistä elintarvikkeeksi silloin, kun maassa ei ole todettu afrikkalaista sikaruttoa.  

Linkki näytteiden otto -ohjeisiin.

Lisäksi suositellaan, että villisiasta otetaan aina näyte trikiinitutkimusta varten. Trikiinitutkimuksia tekevien laboratorioiden luettelo löytyy näytteiden otto -ohjeista. Jos lihasta todetaan trikiinejä eli trikinelloja, se ei kelpaa elintarvikkeeksi.

3.4.   Ruhon jäähdyttäminen ja lihan jatkokäsittely

Teurastuksen jälkeen ruho jäähdytetään. Jäähdytykseen sopii koneellisesti jäähdytetty kylmiö tai muu viileä sisätila. Suositeltava jäähdyttämön lämpötila on 0-7oC. Ruho on suositeltavaa jäähdyttää riippuvana ja niin, ettei se kosketa muihin ruhoihin tai huonerakenteisiin kuten seiniin. Koska Suomessa ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa tai muuta vaarallista eläintautia, voidaan villisikojen ruhot säilyttää samassa kylmiössä muiden riistaeläinten ruhojen kanssa.

Jäähdytetyn ruhon paloittelu ja leikkaaminen tulee tehdä puhtaissa tiloissa ja puhtain välinein.

3.5.   Tilojen, välineiden ja varusteiden pesu ja desinfiointi

On suositeltavaa, että välineet ja työtasojen pinnat pestään ja desinfioidaan jokaisen jahtikerran tai saaliserän käsittelyn jälkeen ja aina eri eläinlajien käsittelyn välillä. Kun tiloja pestään, vesi ei saa roiskua lihaan. Ruhoa ei pidä pestä eikä huuhdella.

Pesuun käytetään kuumaa vettä, harjaa ja elintarviketiloihin (keittiöön) sopivia yleispesuaineita. Kaikki näkyvä lika pestään pois harjaamalla. Noudata pesuaineen käyttöohjeita. Pintojen ja varusteiden annetaan kuivua ennen niiden seuraavaa käyttöä.

On suositeltavaa, että lahtivajan välineet ja työtasojen pinnat, jotka ovat olleet kosketuksissa villisian ruhon tai lihan kanssa, pesun lisäksi myös desinfioidaan jokaisen saaliserän käsittelyn jälkeen ja eri eläinlajien käsittelyn välillä. Ennen desinfiointia tulee pinnat pestä, sillä desinfiointiaineet eivät tuhoa mikrobeja, jos pinnoilla on likaa, kuten verta tai rasvaa. Noudata desinfiointiaineiden käyttöohjeita. Ruhojen tai lihan kanssa kosketuksiin tulevat pinnat huuhdellaan puhtaalla vedellä desinfioinnin jälkeen.

Veitset ja vastaavat työvälineet voi pesun jälkeen steriloida keittämällä kiehuvassa vedessä 10 min, jos välineet kestävät keittämisen.

Teurastuksessa ja ruhon käsittelyssä käytettävät suojavaatteet pestään jokaisen käyttökerran jälkeen. Vaatteet pestään pesuohjeiden mukaisessa korkeimmassa mahdollisessa lämpötilassa. Suojavaatteet voivat myös olla kertakäyttöisiä.

Villisikojen metsästykseen osallistuneiden henkilöiden olisi hyvä puhdistaa omat varusteensa jokaisen metsästyskerran jälkeen. Varusteiden ja jalkineiden puhdistus on erityisen tärkeää, jos metsästäjä siirtyy metsästämään villisikoja toiselle alueelle tai jos hän on ollut ulkomailla metsästämässä.

 3.6.   Pesu- ja desinfiointiaineet

Pesu- ja desinfiointiaineet pitää valita niiden käyttötarkoituksen ja -kohteen mukaan. Eri aineet soveltuvat erilaisille pintamateriaaleille ja vain osa niistä soveltuu elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin tulevien pintojen puhdistukseen. Osa aineista toimii vain huoneenlämpötilassa, osa toimii myös lähellä 0 asteen lämpötilaa. Noudata valmistajan käyttöohjeita ja tutustu käyttöturvallisuustiedotteeseen. Ohessa esimerkkejä joistakin afrikkalaiseen sikaruttovirukseen tehoavista desinfektioaineista:

  • Hypokloriitti 0,1 % - 0,5 % (vaikutusaika 30 min)
  • 2-3 % jodiyhdisteet (vaikutusaika 30 min)
  • Etanoli 70-90 %. Alkoholipohjaiset aineet toimivat myös kylmässä.
  • Sammutettu kalkki (SL 90) esim. kannellisessa ämpärissä. Maaperän, eläintilojen tms. desinfiointiin.
  • desinfioivat käsihuuhteet (esimerkiksi etanoli 70-90 %, eivät korvaa käsien pesua)
  • muut valmisteet, esimerkiksi Virkon S 1 % liuos

Talviaikana ja kylmissä olosuhteissa on syytä käyttää desinfiointiainetta, joka toimii myös alhaisessa lämpötilassa.

4. Teurasjätteiden ja muiden jätteiden käsittely ja hävittäminen

Metsästettyjen villisikojen teurasjätteet on suositeltavaa hävittää niin, että villisiat tai muut luonnonvaraiset eläimet eivät pääse niitä syömään tai levittelemään. Teurasjätteet voidaan haudata maahan. Hautaaminen voidaan tehdä siellä, missä eläin on teurastettu loppuun, tai tarvittaessa jo pyyntipaikalla. Lahtivajan läheisyydessä tulisi olla teurasjätteille valmiiksi kaivettu syvä kuoppa, joka on ympäröity aidalla. Kuopan päällä tulisi olla kansi, joka peittää teurasjätteet, kunnes teurasjätteet peitetään maalla. Kuopan tulisi olla riittävän syvä, niin että teurasjätteiden päälle tulee riittävän paksu maakerros (suositus vähintään 1 m), kun ne peitetään. Teurasjätteitä ja eläimen osia ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa. Hautaamispaikan valinnassa tulee ottaa huomioon, ettei hautaamisesta aiheudu vaaraa pohja- tai kaivovedelle.

Teurasjätteet voidaan toimittaa myös sivutuotteiden käsittelylaitokseen Honkajoki Oy:ön tai poltettavaksi sekajätteenä johonkin jätteenpolttolaitokseen. Honkajoki Oy ottaa vastaan sivutuotteita sopimuksen mukaan ja myös sinne tulee olla etukäteen yhteydessä. Sivutuotteet on mahdollista kerätä konttiin, jonka Honkajoki Oy noutaa sovitusti. Muita kuin eläimestä peräisin oleva jätteitä, kuten muovia, metallia tai maa-ainesta, ei saa lähettää Honkajoen käsittelylaitokseen sivutuotteiden mukana. Myös jätteenpolttolaitokseen tulee olla etukäteen yhteydessä ja sopia käsittelystä. Jossakin tapauksessa voi olla mahdollista haudata sivutuotteita kaatopaikalle. Kaikki kaatopaikat eivät ota vastaan haudattavia teurasjätteitä, joten siitä tulee sopia suoraan asianomaisen kaatopaikan kanssa

Muut villisikojen metsästyksessä syntyvät jätteet, kuten kertakäyttöiset jätesäkit, suojamuovit ja -käsineet, tulisi hävittää sekajätteenä. Sekajätteet toimitetaan jätekeräykseen.

5. Sairaaksi epäillyn villisian käsittely

Jos saaliiksi on saatu sairas villisika tai saaliiksi saatua eläintä epäillään sairaaksi, tulee siitä ilmoittaa viipymättä paikalliselle kunnaneläinlääkärille. Villisiassa voi olla afrikkalainen sikarutto, jonka oireet ovat niin vaihtelevat, ettei tautia voi määrittää silmämääräisesti. Sairasta tai sairaaksi epäiltyä villisikaa ei saa siirtää eikä avata tai suolistaa ennen kuin kunnaneläinlääkäri on antanut siihen luvan.  Jos suolistus on aloitettu, ennen kuin epäily sairaudesta herää, jätetään eläimen ruho ja sen muut osat odottamaan paikalleen, kunnes kunnaneläinlääkäriltä on saatu tarkemmat ohjeet tehtävistä toimista. Ruho on hyvä peittää pressulla tai nostaa peräkärryyn odottamaan tms., jotta muut eläimet eivät pääse sitä tutkimaan. Sairaaksi epäillyn eläimen eritteillä tai verellä likaantuneet työvälineet, suojavaatteet ja muut tavarat tulee käsitellä niin, ettei mahdollista tartuntaa levitetä muualle. Likaantuneet varusteet ja välineet pestään huolellisesti. Sairaan, kuolleena löydetyn sekä kolarieläimen koko ruho tai näytteet siitä on tärkeä saada viipymättä tutkittua afrikkalaisen sikaruton varalta. Kunnaneläinlääkäri ottaa sairaaksi epäillystä eläimestä näytteet tai metsästäjä ottaa näytteet kunnaneläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Jäljelle jäänyt ruho haudataan tai hävitetään muulla kunnaneläinlääkärin ohjeistamalla tavalla. Ruokavirasto maksaa palkkion sille, joka ilmoittaa sairaasta, kuolleena löydetystä tai kolarivillisiasta kunnaneläinlääkärille. Palkkion maksamista varten on lähetettävä laskulomake Ruokavirastoon.

Lisätietoja ja lomakkeet

6. Villisikojen välityksellä leviävät taudit

Villisioissa esiintyvät taudinaiheuttajat voivat tarttua kotisikoihin ja eräät niistä voivat tarttua myös esimerkiksi koiriin. Afrikkalaisen sikaruton riskin lisäksi villisikoja käsiteltäessä on syytä huomioida muitakin taudinaiheuttajia. Villisioissa voi esiintyä myös monia ihmisiin mahdollisesti tarttuvia (zoonoottisia), bakteereita, viruksia tai loisia. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin.

Lisätietoja afrikkalaisesta sikarutosta

Suomessa on todettu villisiassa Aujetzkyn taudin (AD) vasta-aineita. Aujeszkyn taudin aiheuttaa sian herpesvirus. Tauti ei tartu ihmisiin, mutta se voi tarttua koti- ja lemmikkieläimiin ja olla niille vaarallinen. Tauti voi levitä sairastuneen sian tai villisian ruhonosien ja elimien välityksellä, joten mitään kypsentämättömiä eläimen osia ei tule antaa koirille tai kissoille.

Lisätietoja Aujeszkyn taudista 

Suomessa on todettu villisioissa Brucella suis biovaari 2-bakteeria, jota esiintyy verraten yleisesti villisioissa ja rusakoissa Euroopassa. Se voi tarttua myös koiriin. Tämä brusellatyyppi aiheuttaa kuitenkin vain harvoin tautia ihmisessä. Ihmisellä bakteeri saattaa aiheuttaa tulehdustaudin oireita. Tämän ja muiden tartuntojen leviämisen estämiseksi suositellaan, että villisikojen ruhoja käsiteltäessä käytetään aina suojakäsineitä (kertakäyttöiset muovikäsineet) ja että mitään eläimen osia ei anneta raakana koirille.

Lisätietoja bruselloosista 

Villisioissa esiintyy Suomessa trikiinitartuntoja. Trikiinit eli trikinellat ovat sukkulamatoja, jotka ovat vaarallisia ihmisille ja voivat tarttua myös koiriin ja muihin nisäkkäisiin. Trikiinit tarttuvat, jos syödään kypsentämätöntä tai huonosti kypsennettyä lihaa. Ruokavirasto suosittelee, että villisian liha tutkitaan aina trikiinien varalta ennen sen käyttämistä elintarvikkeena. Trikiinitutkimus sisältyy myös viralliseen lihantarkastukseen.

Lisätietoja trikinelloosista 

Muita villisikojen mahdollisia zoonoottisia taudinaiheuttajia ovat esim. salmonella-, Yersinia pseudotuberculosis- ja Mycobacterium -bakteerit sekä hepatiitti E-virus ja toksoplasma-loinen.

Lisätietoja zoonooseista 

7. Yleinen tautisuojaus

Tuotantoeläinten tartuntavaaran hallitsemiseksi tulee tuotantoeläinten pitopaikkojen tautisuojauksen olla kunnossa. Riistaeläinten ruhoja, nahkoja tai metsästysvälineitä ei pidä käsitellä missään kotieläintiloissa. Sikatilojen henkilöliikenteen ja toiminnan tautisuojaukseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, jos sikatilalla työskentelevät henkilöt osallistuvat villisikojen metsästykseen. Riistan lihaa tai teurasjätteitä ei tulisi antaa kypsentämättöminä koirille. Kun liha tai elimet kypsennetään kunnolla, taudinaiheuttajamikrobit kuolevat, eikä tartunnan vaaraa enää ole. Koska jotkut taudinaiheuttajat (kuten ASF ja AD) voisivat säilyä lihassa, villisikojen lihan käsittelyssä pitää huomioida myös mahdollinen välillinen tartuntojen siirtymisen mahdollisuus erityisesti sikoihin. Villisikojen ruhojen ja lihan käsittelyn jälkeen tulee huolehtia tarkasti tautisuojauksesta eli peseytyä ja huolehtia vaatteiden ja varusteiden vaihdosta ennen sikatilalla työskentelyä.

Sivu on viimeksi päivitetty 13.4.2022