Usein kysyttyä elintarvikealasta

Millä periaatteella eläimistä saatavia elintarvikkeita saa toimittaa vähittäiskaupasta toiseen?

Vähittäiskauppatoiminnan piiriin kuuluvat esimerkiksi laitosruokalat, ravintolat, keskuskeittiöt, vähittäismyymälät ja tukkukaupat, ja niihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 852/2004 vaatimuksia. Vähittäiskauppatoiminnan yhteydessä on mahdollista valmistaa elintarvikkeita eläimistä saatavista raaka-aineista ilman laitoshyväksyntää, mutta tällöin toimintaa on lainsäädännöllä rajoitettu.

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaan vähittäiskaupasta voidaan toimittaa eläimistä saatavia elintarvikkeita toiseen vähittäiskaupan piiriin kuuluvaan elintarvikehuoneistoon soveltaen asetuksen 852/2004 vaatimuksia silloin, kun toiminta on vähäistä, paikallista ja rajoitettua. Vähäisenä toimintana on kansallisen eräistä elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisistä toiminnoista annetun asetuksen 1258/2011 5 §:n mukaan mahdollista toimittaa muualla myytäväksi 1000 kg ja sen lisäksi 30 % eläimistä saatavien elintarvikkeiden valmistusmäärästä. Paikalliseksi toiminnaksi katsotaan toimiminen oman maakunnan kokoisella alueella.

Suurkeittiöiden osalta jakelupisteiden katsotaan kuuluvan samaan vähittäisliikkeeseen, jos niissä tapahtuva elintarvikkeiden luovuttaminen on sisällytetty ruokaa toimittavan keittiön omavalvontasuunnitelmaan.

Haluaisin perustaa lihanleikkaamon, josta myisin lihaa ravintoloihin, vähittäismyymälöihin ja paikallisille kuluttajille. Kuinka toimin?

Silloin kun eläimistä saatavia elintarvikkeita käsitellään tarkoituksena toimittaa niitä vähittäismyyntiin, toimija tarvitsee toiminnalleen viranomaisen hyväksymisen. Hyväksyvä viranomainen on sen kunnan elintarvikevalvontaviranomainen, jonka alueella toimipaikka sijaitsee. Lihanleikkaamo hyväksytään nk. laitokseksi. Hyväksymishakemus toimitetaan viranomaiselle, joka tekee hyväksymisestä päätöksen. Toiminta voi alkaa vasta sitten, kun hyväksyvä päätös on saatu viranomaiselta.

Voinko valmistaa kausiluontoisesti, osan aikaa vuodesta, lihajalosteita kuluttajien omaan käyttöön heidän toimittamastaan lihasta omistamassani pienessä hyväksytyssä lihavalmistelaitoksessa? Liha ei ole tarkastettua.

Elintarvikehuoneiston, jossa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita markkinoille saattamista varten, on oltava hyväksytty EU:n lainsäädännön (EY) N:o 853/2004 mukaan. Hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa käsiteltävän ja säilytettävän lihan tulee olla tarkastettua.

Lihajalosteiden valmistaminen kuluttajan omaan käyttöön kuluttajan omistamasta lihasta (nk. rahtitoiminta) on toimintaa, josta tulee tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus kunnan elintarvikevalvontaan.  Ilmoitetussa elintarvikehuoneistossa käsiteltävän lihan tulee pääsääntöisesti olla tarkastettua. Lihan ei tarvitse olla tarkastettua, jos ilmoitetussa elintarvikehuoneistossa harjoitettavan toiminnan tarkoituksena on ainoastaan kuluttajan omistaman elintarvikkeen käsittely, jonka jälkeen elintarvike palautetaan kuluttajalle hänen yksityistaloudessaan käytettäväksi. Tässä tarkoitettu käsittely voi olla esim. savustamista tai säilykkeiden valmistamista kuluttajan omistamasta lihasta. Elintarvikealan toimijan on ilmoitettava tällaisesta toiminnasta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista.

Toimijan on mahdollista keskeyttää hyväksytyn laitoksen toiminta ja harjoittaa ilmoitettavaa elintarvikehuoneistotoimintaa laitoksen tiloissa laitostoiminnan keskeyttämisen jälkeen, jos siitä sovitaan valvovan viranomaisen kanssa. Toimijan on ilmoitettava laitostoiminnan keskeytyksestä hyväksymispäätöksen tehneelle viranomaiselle riittävän ajoissa etukäteen.

Ainakin seuraavat asiat tulee ottaa huomioon, kun laitoksen toiminta on keskeytetty ja toiminta jatkuu elintarvikelain 13 § 1 momentin (ilmoitettu elintarvikehuoneisto) mukaisena toimintana:

  • Laitoksen raaka-aineita ja tuotteita ei saa säilyttää laitoksen tiloissa ilmoitettavan toiminnan aloittamisen jälkeen. Tuotteita ei saa säilyttää erillisissä pakkasvarastoissa tai muissa erillisissä huonetiloissa, eikä edes pakastimissa, kaapeissa tai muissa vastaavissa säilytyspaikoissa sen jälkeen, kun laitoksen toiminta on ilmoitettu keskeytetyksi. Tällöin eläimistä saatavat elintarvikkeet tulee toimittaa hyväksyttyyn varastolaitokseen varastoitavaksi, jollei niitä ole toimitettu vähittäismyyntiin. Laitoksen tunnistusmerkinnöillä varustettuja pakkausmateriaaleja, asiakirjoja tai tunnistusmerkkitarroja ei saa säilyttää tiloissa laitoksen toiminnan keskeyttämisen jälkeen.
  • Kun laitostoiminta aloitetaan keskeytyksen jälkeen uudelleen, siitä on sovittava valvontaviranomaisen kanssa etukäteen ja viranomaisen on tarkastettava laitos ennen toiminnan aloittamista. Tällöin laitoksessa ei saa olla mitään sellaisia raaka-aineita tai valmiita tuotteita, jotka liittyvät ilmoitetun elintarvikehuoneiston toimintaan. Tilat on puhdistettava huolellisesti. Ennen laitostoiminnan alkua tiloista, laitteista ja välineistä tulisi tarvittaessa ottaa puhtausnäytteet puhdistuksen tehon toteamiseksi.
  • Toimijan tulee sitoutua niihin toimintaa ja tuotteita koskeviin rajoituksiin, jotka koskevat ilmoitettua elintarvikehuoneistoa. Ilmoitetussa elintarvikehuoneistossa valmistetut tuotteet saadaan elintarvikelain mukaan käyttää vain elintarvikkeen yksityisen valmistuttajan yksityistaloudessa eikä niitä saa toimittaa yleiseen kulutukseen.

Mikä on pienteurastamo?

Pienteurastamon määritelmä tulee EU-lainsäädännöstä. Pienteurastamo on sellainen teurastamo, jossa teurastustoimintaa on ainoastaan osan työpäivää tai koko työpäivän ajan, mutta ei viikon jokaisena työpäivänä. Pienteurastamolle ei ole määritelty yleistä enimmäisteurastusmäärää. Pienteurastamon hyväksyy ja valvonnan järjestää Ruokavirasto.

Kasvatan lampaita ja haluaisin myydä lampaanlihaa suoraan tilalta kuluttajille. Mitä lupia tarvitaan? 

Saako järvivettä käyttää kala-alan laitoksessa?

Järviveden käyttö kalastustuotteiden käsittelyyn on sallittua, jos veden käytöstä ei aiheudu vaaraa elintarvikkeiden turvallisuudelle. Lue lisää . (pdf, 17 kt)

Jos vähittäismyynnissä ollutta kalaa jää myymättä, saako sitä savustaa myymälässä ja savustamisen jälkeen myydä asiakkaille?

Kaupassa myynnissä ollutta kalaa voi savustaa kaupan yhteydessä olevassa savustuspaikassa edellyttäen, että kalalla on vielä säilyvyysaikaa jäljellä ja sen laatu on edelleen moitteeton.

Saako ravintola ostaa kalaa torilta?

Ravintola voi käydä ostamassa ravintolassa ruoanvalmistukseen käytettävät kalat paikalliselta torilta tai vähittäismyymälästä. Kalojen oikeasta kuljetuslämpötilasta on huolehdittava kuljetuksen aikana ostopaikasta ravintolaan.

Torikauppias voi myydä toiseen paikalliseen vähittäiskauppaan tai ravintolaan kalaa, mutta myytävän kalan määrää on rajoitettu. Torikauppias voi myydä vuodessa 1000 kg ja sen lisäksi enintään 30 % kalastustuotteiden kokonaismyynnistään toiseen vähittäiskauppaan.

Voiko vähittäismyymälä tai ravintola ostaa kalat suoraan kalastajalta?

Vähittäismyymälä tai ravintola voi ostaa suoraan kalastajalta perkaamatonta tai aluksella perattua kalaa.

Jos kalastajalla on ilmoitettu elintarvikehuoneisto, jossa hän esimerkiksi perkaa, fileoi tai savustaa kalaa, hän voi myydä tuotteitaan vähittäismyymälään tai ravintolaan 1000 kg ja sen lisäksi 30 % kokonaistuotannosta. Jos tuotanto on yli 1000 kg vuodessa, tulee 70 % yli 1000 kg:n tuotannosta myydä suoraan kuluttajille. Kalastaja voi myydä elintarvikehuoneistossaan valmistamiaan tuotteita myös torilla.

Jos kalastajalla on kala-alan laitos, hän voi toimittaa kalastustuotteita ilman määrärajoitusta vähittäismyyntiin.

Miten tuoretta kalaa saa kuljettaa?

Pakkaamaton tuore kala on kuljetettava jäitettynä. Laatikossa jäissä olevan kalan voi kalastaja kuljettaa itse elintarvikehuoneistoon, esimerkiksi ravintolaan, tai kuljetuksen voi hoitaa joku toinen henkilö tai vaikka Matkahuolto.

Voiko ravintola myydä keittämiään rapuja toiseen ravintolaan?

Ravintola voi myydä keittämiään rapuja myös toiseen ravintolaan ilman laitoshyväksyntää silloin, kun suurin osa keitetyistä ravuista myydään tarjoiltuna omasta ravintolasta ja enintään 30 % ravuista myydään muihin paikallisiin ravintoloihin tarjoiltavaksi. Määrä voi olla suurempi kuin 30 % kokonaismäärästä, jos muualle toimitettujen rapujen määrä on alle 1000 kg vuodessa.

Pitääkö sushin valmistaja hyväksyä laitokseksi?

Jos sushin valmistus ei tapahdu vähittäismyyntipaikan yhteydessä, esimerkiksi vähittäismyymälässä, ravintolassa tai suurkeittiössä, vaan sushi toimitetaan valmistuspaikasta muualle myytäväksi, valmistuspaikka on hyväksyttävä laitokseksi.

Sushia valmistava myymälä tai ravintola voi toimittaa sushiannoksia toiseen vähittäismyyntipaikkaan, jos toiminta on vähäistä, paikallista ja rajoitettua. Suurin osa sushiannoksista (70 %) täytyy silloin myydä valmistuspaikkana toimivasta vähittäismyyntipaikasta.

Voiko ravintolassa käsitellä multaisia juureksia?

Voi. Multaiset juurekset tulee säilyttää ja käsitellä siihen varatussa ja varustetussa paikassa. Mikäli kyseessä ei ole erillinen huonetila, multaisten juuresten käsittely tulee erottaa ajallisesti tai selkeästi toiminnallisesti muista tilan toiminnoista siten, ettei muiden samanaikaisesti käsiteltävien elintarvikkeiden hygieeninen laatu vaarannu.

Onko leipominen ravintolassa sallittua?

Kyllä, leipominen ravintolassa on sallittua. Ravintolan keittiössä tulee olla toiminnoille riittävät ja asianmukaiset tilat tai toiminta tulee muuten järjestää siten, että kaikki ravintolassa valmistettu ruoka on asiakkaalle turvallista. Mikäli ravintolassa leivotaan erityisruokavaliota noudattaville esim. gluteenittomia leivonnaisia tai valmistetaan gluteiinittomia ruoka-annoksia, on erityisesti varmistuttava siitä, että raaka-aineet ovat käyttötarkoitukseen soveltuvat. Sen lisäksi on huolehdittava siitä, että missään vaiheessa (raaka-aineiden varastointi, leivonta, ruoanvalmistus tai tarjoilu) ei ole vaaraa, että tuotteeseen joutuu vältettävää elintarviketta, esim. gluteenipitoista viljaa.

Saako ravintola pakastaa hankkimiaan elintarvikkeita ja valmistamaansa ruokaa?

Ravintola voi pakastaa tai jopa jäädyttää hankkimiaan elintarvikkeita, valmistamaansa ruokaa tai niiden raaka-aineita, kuten lähileipomosta hankittua leipää, ravintolassa valmistettuja lihapyöryköitä tai niiden raaka-aineena käytettävää jauhelihaa myöhempää käyttöä varten. Jäädyttämiselle ei ole asetettu erityisiä teknisiä vaatimuksia, mutta jäädyttämisessä kuten muussakin elintarvikkeiden käsittelyssä tulee noudattaa elintarvikelain vaatimusta elintarvikkeiden hyvän hygieenisen laadun säilymisestä.

Ravintola vastaa pakastamansa tai jäädyttämänsä elintarvikkeen säilyvyysajan määrittämisestä ja asiallisesta merkitsemisestä. Jos ravintola pakastaa tai jäädyttää valmiiksi pakattuja elintarvikkeita, joihin on merkitty säilyvyysaika, tulee pakkaukseen merkittyä päiväystä noudattaa tällöinkin.

Saako ravintolassa paistaa raakapakasteista piirakoita ja pasteijoita myös viereisen myymälän myyntiä varten?

Saa paistaa sillä edellytyksellä, että ravintolan toiminta ja käytettävissä olevat tilat mahdollistavat elintarvikkeiden myynnin myös ravintolan ulkopuolelle.

Saako torikahvilassa käyttää posliiniastioita?

Saa käyttää. Torikahvilassa tai sen käytössä on oltava tarjoiluastioiden puhdistamiseen tarvittavat tilat. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kertakäyttöisiä astioita.

Pitääkö ravintolassa olla asiakas-WC?

Jos ravintolassa on yli kuusi asiakaspaikkaa, tulee asiakkaiden käytössä olla WC. WC voi olla ravintolassa, mutta valvontaviranomainen voi sallia asiakaskäymälöiden sijaitsemisen ravintolan läheisyydessä, esim. kauppakeskusten yleiset käymälät.

Mihin voi valittaa, jos on tyytymätön elintarvikevalvontaviranomaisen päätökseen?

Hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on aina pystyttävä selittämään ratkaisunsa lainsäädäntöperusta. Se on erityisen tärkeää silloin, jos asiakas on eri mieltä viranomaisen ratkaisun perusteena olevasta lainsäädännön tulkinnasta. Jos toimija on tyytymätön viranomaisen tekemään ratkaisuun, hän voi hakea muutosta päätökseen päätöksen liitteenä olevan muutoksenhakuohjeen mukaisesti. Jos toimija epäilee viranomaisen menetelleen tässä yhteydessä virheellisesti, hän voi myös kannella siitä ylemmälle viranomaiselle. Kunnan valvontaviranomaisen toiminnasta voidaan tehdä kantelu aluehallintovirastoon.

 

Mitä on lähiruoka?

Lähiruoka on paikallista ruokaa, joka

  • edistää oman alueen taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria,
  • on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja
  • markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella.

"Oma alue" tarkoittaa omaa maakuntaa tai muuta enintään vastaavan kokoista lähialuetta. Lähiruokaa on siis esimerkiksi elintarvike, jonka pääraaka-aine hankitaan omasta maakunnasta ja joka markkinoidaan omaan maakuntaan, tai joka markkinoidaan naapurimaakuntiin ja markkina-alue on enintään omaa maakuntaa vastaava. Mikä vain tuote voi olla lähiruokaa, jos se täyttää yllä olevan määritelmän. Lähiruuan jakeluketjut ovat lyhyitä.

Lähiruokaa ovat myös erikoistuotteet, joiden tärkeimmät markkinat ovat lähialueella, mutta joita myydään muuallakin Suomessa. Tällaisia erikoistuotteita valmistavat lähinnä pienet ja keskisuuret yritykset.

Lue lähiruuasta ja Suomen lähiruokaohjelmasta lisää:

 

Milloin elintarvike on luomua?

Luonnonmukaisesti tuotettu eli luomuelintarvike on tuote, joka

  • on jalostettu luonnonmukaisesti tuotetuista maataloustuotteista ja
  • markkinoidaan luonnonmukaisena tuotteena.

Luomuelintarvikkeet tunnistaa luomumerkistä.

Luomutuotannon periaatteena on tuottaa tuotteita, joiden valmistusmenetelmät eivät ole haitallisia ympäristölle tai ihmisten, kasvien tai eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Luomutuotannon vaatimukset määritetään EU-lainsäädännössä.

Lue luomusta lisää:

 

Mitä on Reko-myynti?

Reko-myynti (Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista) on lähiruoan myynti- ja jakelumalli, jossa kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä. REKO-renkaat toimivat Facebookin kautta suljettuina ryhminä, joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan.

Reko-myynti on siis yksi tapa myydä elintarvikkeita suoraan lopulliselle kuluttajalle. Alkutuotannon tuotteiden lisäksi Reko-myynnissä voi liikkua valmiita elintarvikkeita. Reko-myyntiä voivat harjoittaa sekä maatilat että elintarvikkeiden valmistajat.

Reko-myynti on sallittua myös yksityisille henkilöille. Itse kasvatettuja kasvikunnan tuotteita voi myydä, jos satomäärä sattuu jonain vuonna ylittämään oman tarpeen. Tällainen kasvikunnan tuotteiden myyminen voi tapahtua ilman elintarvikealan toimijaksi rekisteröitymistä, ja Reko-piirien ylläpitäjät voivat halutessaan hyväksyä yksityishenkilön mukaan myyjäksi. Lisäksi yksityishenkilö voi myydä myös valmistamiaan vähäriskisiä tuotteita 10 000 eurolla vuodessa ilman, että on tehnyt elintarvikealan toiminnastaan ilmoitusta.

Raakamaidon suoramyynti (eli myynti suoraan kuluttajalle) on mahdollista vain suoraan tilalta, joten sen Reko-myynti ei ole sallittua. Ternimaitoa sen sijaan voi myydä jäädytettynä myös Reko-myyntinä.

Maatilan on ilmoitettava Reko-myynnistä paikalliselle elintarvikevalvontaviranomaiselle vähintään alkutuotantoilmoituksessa. Jos toiminta vaatii elintarvikehuoneistoilmoituksen, Reko-myynnistä on ilmoitettava elintarvikehuoneistoilmoituksessa.

Milloin toiminnasta maatilalla ja siten Reko-myynnistäkin ilmoitetaan alkutuotantoilmoituksella:

  • Kun toiminta on selkeästi osa alkutuotantoa, eikä omien alkutuotannon tuotteiden myynti ylitä vähäriskisessä asetuksessa (1258/2011) annettuja kilomääriä (löydät asetuksen tältä sivulta). Maatila myy esimerkiksi omaa mansikka- tai perunasatoaan enintään yhteensä 100 000 kg vuodessa kuluttajille suoraan tilalta, torilla ja Reko-myyntinä.

Milloin voi myydä ilman elintarvikehuoneistoilmoituksen tekemistä:

  • Myös pienimuotoista elintarvikealan toimintaa voi tehdä maatilalla enintään 10 000 euron arvosta ilman elintarvikehuoneistoilmoitusta, jos toiminta on vähäriskistä. Vähäriskistä toimintaa on esimerkiksi ruisleivän, kahvikakun tai pikkuleipien paistaminen ja myynti, tai oman tilan marjojen pakastaminen tai jäädyttäminen ja myynti.
  • Maatila voi myydä myös naapuritilojen tuottamia vähäriskisiä tuotteita suoraan kuluttajille, kunhan myynti yhteensä ei ylitä 10 000 euroa vuodessa.
  • Tarkoitus voi olla myös kokeilla, onko itse valmistamille kohtalaisen riskin tuotteille markkinoita ja kysyntää. Esimerkiksi mehuja ja hilloja ei voi luokitella vähäriskisiksi elintarvikkeiksi, vaikka ne eivät olekaan erityisen korkeariskisiä luontaisen happamuutensa vuoksi. Tällaisten tuotteiden valmistamiseen voi liittää koemarkkinointijakson, joka voi kestää enintään yhden vuoden.

Milloin toiminnasta ja siten myös Reko-myynnistä ilmoitetaan elintarvikehuoneistoilmoituksella:

  • Kun alkutuotannon tuotteiden suoramyynti kuluttajille ylittää vähäriskisen asetuksen antamien määrien rajat, esimerkiksi mansikoiden myynti 100 000 kg vuodessa. (Löydät vähäriskisen asetuksen tältä sivulta.)
  • Kun maatilalta myydään naapuritilan alkutuotannon tuotteita yli 10 000 eurolla vuodessa.
  • Kun maatila myy omista alkutuotannon tuotteista jalostettuja vähäriskisiä tuotteita, ja myynti ylittää 10 000 euroa vuodessa.
  • Kun markkinat esimerkiksi oman tilan hedelmistä tai marjoista tehdyille mehuille tai hillolle ovat löytyneet (viimeistään vuoden päästä koemarkkinoinnin aloittamisesta).
  • Kun myydään lihaa. Liha ei ole koskaan alkutuotannon tuote, eli sen myynnistä on aina tehtävä      elintarvikehuoneistoilmoitus. Myytävän lihan on pääsääntöisesti oltava myös teurastamossa teurastettua ja tarkastettua. Lihantarkastuspakosta voi poiketa vähäriskisessä asetuksessa annettujen helpotusten mukaisesti (riistanlihaa koskevat helpotukset ovat asetuksen 2 §:ssä, ja siipikarjan ja kanin lihaa koskevat helpotukset 4 §:ssä).
  • Kun perataan kalaa ja myydään sitä tai kun valmistetaan kalajalosteita, kuten savukalaa, ja myydään sitä.
  • Kun valmistetaan myyntiin tuotteita, joihin liittyy erityisiä riskejä, kuten salaatteja ja raasteita.

Lue lisää REKO-myynnistä ja rajauksista alkutuotannon toiminnan ja elintarvikehuoneistotoiminnan välillä:

Minkälaisia elintarvikkeita yhdistys voi valmistaa ja myydä ilman ilmoitusvelvollisuutta ja missä vaiheessa ilmoitus tulee tehdä?

Yhdistysten kertaluonteiset tarjoilu- tai myyntitapahtumat eivät vaadi elintarvikehuoneistoilmoituksen tekemistä, kunhan tapahtumissa ei tarjoilla tai myydä mitään todella suurta riskiä omaavia tuotteita, kuten tartar-pihvejä, sushia tai graavi- tai kylmäsavukalaa. Yhdistys voi myös tarjota vaikka kerran viikossa kuumentamalla valmistettua keittolounasta ilman velvoitetta rekisteröitymisestä elintarvikevalvontaan. Tämä johtuu siitä, että kyseessä ei ole elinkeinotoiminta, vaan toiminta, jolla kerätään rahoja yhdistystoiminnalle.

Yhdistyksen kannattaa kuitenkin tarvittaessa olla yhteydessä verottajaan, etenkin jos vuosimyynti lähestyy 10 000 euron rajaa.

Lue lisää:

Lisää aiheesta palvelussamme

Sivu on viimeksi päivitetty 19.2.2020