Kinkku elintarvikkeen nimenä

Ruokavirastolta on tiedusteltu, milloin lihavalmisteen saa nimetä kinkuksi, kinkkuvalmisteeksi tai kinkkuleikkeeksi.

Ruokavirasto on ohjeistanut elintarvikkeen nimeämisestä Elintarviketieto-oppaassa (17068/2). Lisäksi Evira (nykyinen Ruokavirasto) yhdessä Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Päivittäistavarakauppa ry:n kanssa on laatinut suosituksen eräiden kypsennettyjen lihavalmisteiden nimistä (17011/2) (pdf). Ohjetta päivitetään lainsäädännön osalta kesän 2019 aikana.

Kinkku

Nimeä ”kinkku” voidaan käyttää vain sellaisista tuotteista, joihin käytetty liha on yksinomaan kinkkua. Tällöin kinkku voi olla

  • yksinomaan tiettyä sian ruhon osaa (kinkkua = sian reisi-, lonkka- ja kinnernivelen välinen osa eli ”pakaraa ja reittä”), johon ei ole lisätty mitään ainesosia tai
  • siitä valmistettua kokoliha-/täyslihatuotetta, joka sisältää lihan lisäksi ainesosana vain suolaa, vettä, mausteita ja glukoosia/tärkkelyssiirappia maun pyöristäjänä sekä sallittuja lisäaineita. Lihapitoisuus on yleensä vähintään noin 90 %. ”Kinkku”-sanaan voidaan liittää valmistusta kuvaavia käsitteitä, kuten palvi- ja keitto-.

Esimerkki: Palvikinkku

Ainesosat: Sianliha (kinkku, Suomi), vesi, suola, glukoosi, stabilointiaineet E 450, E 451, hapettumisenestoaine E316, säilöntäaine E 250. Lihapitoisuus 92 %.

”Kinkkufilee” on vakiintunut nimi tarkoittamaan porsaanfileestä valmistettua kokolihatuotetta.

Kinkkuvalmiste” tai ”kinkkuleike”

Nimeä ”kinkkuvalmiste” tai ”kinkkuleike” käytetään lihavalmisteesta, joka sisältää liharaaka-aineena käytetyn kinkun lisäksi lihaproteiinia tai muita proteiinivalmisteita taikka muita sidonta-aineita (kuituvalmisteet ja muunnetut tärkkelykset), ja jotka eroavat leikkelemakkarasta hienonnusasteen ja valmistusmenetelmän suhteen. Kinkkuvalmisteiden ja -leikkeiden lihapitoisuus vaihtelee yleensä noin 65 - 80 %:n välillä.

Esimerkki: Kinkkuleike

Ainesosat: Sianliha (kinkkua, Suomi), vesi, suola, happamuudensäätöaineet E325, E326, glukoosi, lihaproteiini, stabilointiaineet E450, E451, E407, hapettumisenestoaine E301, säilöntäaine E250. Lihapitoisuus 75 %.

Esimerkki: Kinkkuvalmiste

Ainekset: Sianliha (Suomi), vesi, suola, soijaproteiinivalmiste, stabilointiaineet E407, E450, E451, maltodekstriini, mausteet, glukoosi, hapettumisenestoaine E316, säilöntäaine E250. Lihapitoisuus 70 %, josta kinkkua 50 %.

Esimerkki: Keittokinkkuleike

Ainekset: Sianliha (kinkku, Suomi), vesi, lihaproteiini, suola, stabilointiaineet E1442, E450, E451, E407, E415, maltodekstriini, mausteseos, arominvahvenne E621, hydrolysoitu kasviproteiini. Lihapitoisuus 73 %.

Makkara

Kinkkua ei tule sekoittaa makkaraan. Makkara eroaa kinkusta koostumukseltaan, rakenteeltaan ja valmistustavaltaan, mm. hienonnusmenetelmän suhteen. Makkaran lihapitoisuus vaihtelee yleensä noin 30 - 80 %. Vaikka makkaran koostumusta ei enää määritellä lainsäädännössä, voidaan vanhaa määritelmää pitää edelleen suuntaa antavana. Vanhan määritelmän mukaan makkaralla tarkoitetaan suoleen tai muuhun päällykseen tai muottiin tehtyä elintarviketta, jonka oleellisena valmistusaineena on liha ja joka koostumukseltaan tai muilta ominaisuuksiltaan täyttää seuraavat vaatimukset:

Lihan ja muiden lihaan verrattavien valmistusaineiden yhteismäärän on

  • kestomakkarassa vähintään 95, ja
  • leikkelemakkarassa vähintään 50 ja
  • ruokamakkarassa vähintään 45 painoprosenttia laskettuna valmiista elintarvikkeesta.

Termillä ”lihaan verrattavat ainesosat” tarkoitettiin seuraavia: elimet, silava ja muu rasvakudos, kamara ja siipikarjan nahka. Makkaran valmistuksessa on voitu lisäksi käyttää tärkkelystä ja perunajauhoa (Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 139/1996 (muutos KTMp 987/2002) kumottu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 264/2012).

Elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot

Elintarvikelain mukaan elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot elintarvikkeesta, jota hän tuottaa valmistaa, tuo maahan, vie maasta, pakkaa, pitää kaupan, tarjoilee tai muulla tavoin luovuttaa. Siten elintarvikealan toimijan tulee antaa asiakkaalleen riittävät ja oikeat tiedot myös myymistään pakkaamattomista elintarvikkeista.

Elintarvikkeen nimen tulee kuvata ja yksilöidä elintarvike täsmällisesti

Elintarvikkeen nimenä on käytettävä lainsäädännössä säädettyä nimeä. Jos tällaista nimeä ei ole, elintarvikkeen nimenä on käytettävä Suomessa yleiseen käyttöön vakiintunutta nimeä tai nimeä, joka kuvaa elintarviketta ja tarvittaessa sen käyttöä siten, että se täs­mällisesti yksilöi kysymyksessä olevan elintarvikkeen ja erottaa sen elintarvik­keista, joihin se muuten voitaisiin sekoittaa. Olennaista elintarvikkeen nimeämisessä on, että nimi ei johda kuluttajaa harhaan sen luonteen, ominaisuuksien tai koostumuksen suhteen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 (elintarviketietoasetus) 7 artikla ja elintarvikelaki (23/2006) 9 §). Myöskään tuotteen kauppanimi ei saa olla harhaanjohtava. Elintarvikkeesta annettavien tietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä. Lisää tietoa elintarvikkeen nimeämisestä on Ruokaviraston ohjeessa 17068/2. Elintarviketieto-opas elintarvikealan valvojille ja elintarvikealan toimijoille.