Kontaktimateriaalien käyttö

MUOVI

Millaisia muovituotteita (esimerkiksi kertakäyttökäsineitä tai pakkauskalvoja) ei saa käyttää elintarvikkeita käsiteltäessä?

Elintarvikkeen kanssa kosketuksessa ei saa käyttää sellaisia muovituotteita, jotka eivät täytä elintarvikekontaktimateriaaleja koskevan EU-asetuksen 1935/2004 vaatimusten lisäksi EU:n muoviasetuksen 10/2011 vaatimuksia. Elintarvikemuovin valmistuksen raaka-aineina voi käyttää vain muoviasetuksen liitteessä 1 listattuja aineita ja niille asetettuja määrällisiä tai siirtymän raja-arvoja.

Esimerkiksi sellaisia kertakäyttöisiä PVC-muovituotteita (”vinyylimuovit”), jotka sisältävät tiettyjä ftalaatteja (bentsyylibutyyliftalaatti eli BBP, di-isonyyliftalaatti eli DINP ja di-isodekyyliftalaatti eli DIDP) ei saa käyttää käsiteltäessä rasvaisia (yli 0,5 % rasvaa) elintarvikkeita. Tavanomaiset vinyylikäsineet eivät siten sovi yleiskäsineiksi elintarviketyössä. PVC-muovikalvoa, jossa on käytetty näitä edellä mainittuja ftalaatteja, ei myöskään saa käyttää rasvaisten elintarvikkeiden kääreenä. Tällaisissa tuotteissa on muoviasetuksen mukaan oltava käyttöohje ”Ei sovellu kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa” tai muu vastaava informaatio.

Muovin vaaroista puhutaan paljon. Voiko eväitä kuljettaa turvallisesti muovirasioissa? Voiko esimerkiksi suljettavassa  muovisessa jäätelörasiassa, pyöreässä, muovisessa litran hillopurkissa tai pakastusrasiassa kuljettaa eväitä?

Elintarvikekontaktimateriaaleja pitäisi käyttää niiden käyttöohjeiden mukaisesti. Käyttöohjeet löytyvät kuluttajien käyttöön tarkoitettavien elintarvikekontaktimateriaalien pakkausmerkinnöistä.

Eväsleipien säilyttämiseen sopivat hyvin toistuvaan käyttöön tarkoitetut muoviastiat, joilla ei ole rajoituksia rasvaisten elintarvikkeiden kosketukselle.

Vanhat muoviset jäätelö- tai hilloastiat sen sijaan eivät ole parhaita eväsleipien säilyttämiseen, koska niitä ei ole yleensä valmistettu toistuvaan käyttöön eikä välttämättä testattu sen mukaisesti. Sen vuoksi ei voi olla varma ettei niistä toistuvassa käytössä siirry niiden ainesosia elintarvikkeeseen. Pakastusrasiat, jotka on tarkoitettu ruoan pakastamiseen, soveltuvat hyvin eväsleipienkin pakkaamiseen, tosin niistäkin osa on tehty vain kertakäyttöä varten. Erilaisista muovikalvoista eväsleipien pakkaamiseen soveltuvat kalvot, joissa on merkintä niiden soveltuvuudesta rasvaiseen elintarvikekosketukseen. Pelkästään vihannesten pakkaamiseen käytettäviä muovikelmuja ei tule käyttää rasvaisten elintarvikkeiden pakkaamiseen.

Voiko ruokaöljyä säilyttää muovipullossa tai –astiassa?

Muoveja on hyvin monenlaisia ja osa muoveista käy myös rasvaiseen elintarvikekosketukseen. Tärkeää on, että öljyn pakkaukseksi valitaan sellaisesta muovista valmistettu pullo, jonka tiedetään kestävän öljyä.

Muovisten elintarvikekontaktimateriaalien turvallisuutta ja vaatimustenmukaisuutta säädellään EU-asetuksilla 1935/2004 (ns. kehysasetus) ja 10/2011 (muoviasetus). Näistä jälkimmäinen koskee vain muovisia elintarvikekontaktimateriaaleja.

Muoviasetuksen mukaan muoviset elintarvikekontaktimateriaalit ovat aina ennen markkinoille saattamista testattava laboratoriossa niissä olosuhteissa, joissa niitä tullaan käyttämään. Testauksessa käytetään ns. testiaineita, jotka jäljittelevät elintarvikkeiden ominaisuuksia. Näin ollen rasvaiseen elintarvikekosketukseen tulevat materiaalit ja tarvikkeet testataan rasvaista elintarviketta jäljittelevällä testiaineella. Vain sellaisia materiaaleja voidaan siis valita kosketukseen öljyn kanssa, jotka läpäisevät puhtain paperein nämä testit. Eli aineiden kokonaissiirtymä ei saa ylittää 10 mg/dm2 (kontaktimateriaalin neliödesimetrin kokoista pinta-alaa kohti) ja jos muovi sisältää sellaisia ainesosia, joille on annettu rajoituksia ko. asetuksen hyväksyttyjen valmistusaineiden listassa, ei näiden ainesosien siirtymä elintarviketta jäljittelevään testiaineeseen saa olla yli niille muoviasetuksessa asetettujen raja-arvojen.

Öljyn pakkaajan tulee valita pakkaukseen sellainen muovipullo, joka täyttää em. muoviasetuksen vaatimukset ja jolle nuo em. testit on tehty ja siirtymän on todettu olevan raja-arvojen alapuolella. Mihin tahansa muoviin öljyä ei kannata pakata eikä myöskään kotona siirtää.

Kapseloitu kalaöljy sulattaa muovimukin. Uskaltaako sitä syödä, onko se vaarallista?

Kuluttajat ovat tehneet kokeiluja valuttamalla kalaöljykapselien sisältöä polystyreenistä (PS) valmistettuun muovimukiin, havainneet ja hämmästyneet, että muki sulaa öljyn vaikutuksesta. Ilmiö on saanut heidät miettimään, onko öljy vaarallista ruoansulatuselimistölle.

Muovimateriaalit ja öljyt ovat 'lähisukulaisia', sillä muovit valmistetaan öljyistä erilaisilla polymerointimenetelmillä. Yksi kemian perussääntöjä on, että 'samanlainen liuottaa samanlaista'. Siitä tässäkin ilmiössä perimmiltään on kyse. Siitä, että öljy on sulattanut muovimukin, ei voi tehdä sellaisia päätelmiä, että se käyttäytyisi vastaavalla tavalla myös ruoansulatuselimistössä!

Muovialan asiantuntijoilta saadun tiedon mukaan polaariset alifaattiset hiilivedyt (joita on esimerkiksi kalaöljyissä) voivat liuottaa polystyreeniä, jos niissä on riittävää polaarisuutta, siis ketoni- ja karboksyyliryhmiä (= esteröity öljy). J. Seppälän 'Polymeeriteknologian perusteet' -kirjassa asia sanotaan selvästi: "Polystyreeni kestää vettä, suolaliuoksia, happoja, emäksiä, alifaattisia hiilivetyjä ja alempia alkoholeja, mutta liukenee estereihin, aromaattisiin hiilivetyihin ja kloorattuihin hiilivetyihin".

Aineiden kemiallisista perusominaisuuksista siis johtuu se, että tietyntyyppinen (esteröity) kalaöljy sulattaa PS-muovimukin. Esteröityjä kalaöljyjä myydään tavanomaisesti kapselimuodossa. Vaikka ilmiö näyttää hämmästyttävältä, siinä ei ole mitään 'mystiikkaa'!

Kertakäyttöastiat, kuten muutkin astiat ja pakkaukset, suunnitellaan aina tiettyä käyttötarkoitusta ja -olosuhteita varten. Esimerkiksi ohut kertakäyttöinen PS-juomamuki on tavanomaisesti tarkoitettu kylmälle tai haalealle vesipitoiselle juomalle – ei öljyn säilyttämiseen. Siihen tarkoitukseen valitaan toinen sopiva materiaali  sellainen, joka kestää öljyä.

Mitä tulisi huomioida valitessa kaupasta muovisia astioita ruoan säilytykseen?

Ostaessa ko. tarvikkeita kannattaa aina lukea huolella niiden pakkausmerkinnät.  Muovisissa elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa astioissa tulee olla niiden käyttötarkoitusta osoittavat pakkausmerkinnät. Esim. malja-haarukkatunnus tai muu vastaavaa tarkoittava merkintä tai teksti, joka osoittaa, että ne on tarkoitettu elintarvikekäyttöön. Jos tällaisilla muovitarvikkeilla on lisäksi käyttöolosuhteita (esim. lämpötilaa tai kosketusaikaa koskevia rajoituksia) tai elintarvikkeita itsessään koskevia rajoituksia, ne tulee myös erikseen ilmoittaa pakkausmerkinnöissä.

Lähes kaikkia yleisesti elintarvikekäyttöön tarkoitettuja muoviastioita voi käyttää kuivien elintarvikkeiden säilyttämiseen. Kaikki muoviset elintarvikkeiden pakkaamiseen tarkoitetut tarvikkeet eivät sen sijaan sovellu rasvaisten, erittäin happamien tai kuumien elintarvikkeiden säilyttämiseen, ja tämän tyyppisten elintarvikkeiden säilytysastioihin kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimuksissa on todettu, että materiaalien ja tarvikkeiden kemialliset ainesosat siirtyvät helpoimmin rasvaiseen, kuumaan ja happamaan elintarvikkeeseen. Niiden säilytysastiaksi kannattaa siten valita sellainen muoviastia, jonka pakkausmerkinnöissä on todettu, että ne soveltuvat rasvaisille ja kuumille elintarvikkeille.

Voiko jätepusseja käyttää elintarvikkeiden pakkaamiseen?

Ei voi. Jätepussit on usein valmistettu ei-elintarvikekelpoisesta kierrätysmuovista, joten se ei täytä elintarvikekontaktimateriaaleille asetettuja vaatimuksia.

Liukeneeko kahvin- ja vedenkeittimien sisältämistä muoviosista haitallisia ainesosia lopputuotteeseen varsinkin, kun on kyse kiehuvan kuumasta juomasta? Miten näiden laitteiden elintarviketurvallisuutta valvotaan?

Kahvin- ja vedenkeittimet ovat ns. elintarvikekontaktimateriaaleja, joiden kemiallista turvallisuutta säädellään EU:n kehysasetuksella 1935/2004 sekä niiden muoviosia EU:n muoviasetuksella 10/2011.

Muoviasetuksen mukaan tällaiset muoviset elintarvikekontaktimateriaalit tulee valmistaa vain ko. asetuksessa liitteessä I luetelluista hyväksytyistä raaka-aineista ja niiden mahdolliselle siirtymälle elintarvikkeeseen on annettu raja-arvoja.

Asetuksen mukaan kontaktimateriaalina toimivan muovisen laitteen valmistajan tulee tutkituttaa valmis tuote laboratoriossa niistä elintarvikkeeseen tapahtuvan siirtymän suhteen ennen laitteen markkinoille saattamista. Tutkimuksissa on tehtävä testit niissä olosuhteissa, joissa laite on suunniteltu tulevan kosketukseen elintarvikkeen kanssa eli kiehuvan veden olosuhteissa, ja aina on tutkittava aineiden kokonaissiirtymä sekä yksittäisten aineiden, joilla rajoituksia on annettu siirtymän suhteen, siirtymät. Aina tulee tutkia myös se, ettei elintarvikekontaktimateriaalista siirry hajua tai makua elintarvikkeeseen. Lisäksi valmistajan tulee laatia laitteesta ns. vaatimustenmukaisuusilmoitus, josta em. tiedot käyvät ilmi.

Laitteiden valmistajia ja maahantuojia valvotaan kunnallisen elintarvikevalvonnan toimesta. Elintarvikevalvonta valvoo, että Suomessa valmistetuista ja maahantuoduista laitteista on saatavilla vaatimustenmukaisuusilmoitukset ja tutkimustulokset.

Lisäksi Tulli valvoo maahantuotavia elintarvikekontaktimateriaaleja rajalla pistokoeluonteisesti.

KERTAKÄYTTÖHANSIKKAAT

Miksi tavanomaiset vinyylihansikkaat eivät välttämättä sovellu kosketukseen kaikkien elintarvikkeiden kanssa? Mitä kertakäyttöhansikkaissa oleva varoituslauseke ”ei sovellu kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa” käytännössä tarkoittaa? Soveltuvatko ftalaatittomat kertakäyttöhansikkaat kaikkien elintarvikkeiden kanssa kosketukseen? Mitä merkintöjä kertakäyttöhanskojen pakkauksessa on ja kuka vastaa siitä, että merkinnät ovat kunnossa?

Markkinoilla olevat vinyylikertakäyttöhansikkaat ovat muoviasetuksen 10/2011 piirissä. Muoviasetuksen liitteessä yksi on positiivilista niistä aineista, joista elintarvikekontaktiin tulevaa muovia voidaan valmistaa. Tuossa listassa on osalle aineista annettu käyttörajoituksia ja/tai niiden siirtymälle elintarvikkeeseen on annettu rajoituksia. Tietyille ftalaateille (pehmitinaineita), joita usein käytetään vinyylimuovien valmistuksessa (ja siten myös vinyylimuovista valmistettujen hanskojen valmistuksessa), on annettu rajoitus, että niitä ei saa käyttää sellaisten tuotteiden valmistuksessa, jotka on tarkoitettu kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa.

On todettu, että ftalaatit siirtyvät helposti rasvaiseen elintarvikkeeseen. Koska kyse on ihmisen hormonitoimintaa häiritsevistä aineista, on niiden käyttöä katsottu tarpeelliseksi rajoittaa. Sen vuoksi näiden tuotteiden pakkausmerkinnöissä on edellytetty tuota varoituslauseketta ”ei sovellu kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa”.

Rasvattomaksi katsotaan elintarvike, jonka rasvapitoisuus on alle 0,5 % (EU:n ravitsemusväiteasetus 1924/2006). Kaikki ne elintarvikkeet, joissa on rasvaa tätä enemmän, katsotaan rasvaiseksi elintarvikkeeksi. Tämä tarkoittaa, että lähes kaikkien valmisruokien, leikkeleiden, rasvojen, leivonnaisten, juustojen jne koskettelu tällaisilla varoituslausekkeen omaavilla kertakäyttöhanskoilla ei ole sallittua. Jos halutaan hankkia keittiölle yleishanskat, jotka soveltuvat kaikkien elintarvikkeiden käsittelyyn, pitää valita hanskat, joissa tuota varoituslauseketta ei ole.

Markkinoilla on myös kertakäyttöisiä vinyylihanskoja, joissa on maininta ”ftalaatiton”. Pelkästään ftalaatittomuus ei kuitenkaan tee automaattisesti hanskoista sopivia rasvaiseen elintarvikekosketukseen, vaan asia on varmistettava hanskojen maahantuojalta tai valmistajalta ja pyydettävä tarvittaessa tästä vaatimustenmukaisuutta osoittava asiakirja. On aina mahdollista, että muovi sisältää muita sellaisia ainesosia, jotka helposti siirtyvät rasvaiseen elintarvikkeeseen. Ylipäätään aineiden siirtymä kontaktimateriaalista elintarvikkeeseen on suurinta rasvaiseen ja erittäin happamaan elintarvikkeeseen. Siirtymä kasvaa myös elintarvikkeen lämpötilan kasvaessa.

Jos hanskojen pakkauksessa on malja-haarukka merkintä, eikä kieltoa käsitellä rasvaisia elintarvikkeita, asia kannattaa vielä varmistaa myyjältä. Elintarviketoimijoita on ohjeistettu varmistamaan näin esim. tukusta sen vuoksi, että on todettu, että hanskojen pakkauksista usein puuttuu tuo merkintä, vaikka ne eivät olisi soveltuvia rasvaisten elintarvikkeiden käyttöön ja merkintä pitäisi niissä sen vuoksi olla.

Kertakäyttöhanskat ovat yleensä maahantuontitavaroita ja maahantuojan tehtävänä on varmistaa, että vaatimustenmukaisuusilmoituksessa on riittävät tiedot, ja tarvittaessa täydentää pakkausmerkintöjä ja asiakirjoja, jos merkintöjä puuttuu tai ne on epäselvästi kerrottu. Usein pakkauksissa saattaa olla enemmän tietoa esim. englannin kielellä ja silloin maahantuojan tehtävänä on varmistaa, että suomenkielisissä merkinnöissä on ilmoitettu kaikki pakolliset tiedot. Varoitusmerkintä ”ei sovellu kosketukseen rasvaisten elintarvikkeiden kanssa” tai muu vastaavan sisältöinen varoitusmerkintä on yksi pakollisista merkinnöistä.

Kumpi on käyttökelpoisempi ruoanlaitossa, puinen vai muovinen leikkuulauta?

Ruoanlaitossa on hyvä käyttää helposti puhtaana pidettäviä muovisia leikkuulautoja siten, että kullekin elintarvikeryhmälle on oma leikkuualustansa. Muovilaudat on kätevä pestä puhtaiksi tiskikoneessa, missä lämpötila tehostaa puhdistumista. Puinen leikkuulauta soveltuu parhaiten kuiville elintarvikkeille kuten esimerkiksi leivälle ja muille leipomotuotteille. Yleensä puumateriaali on niin huokoista, että se voi imeä itseensä likaa, vettä ja pesuaineita sekä jäädä pitkäksi aikaa kosteaksi. Elintarviketeollisuudessa käytetään lähes yksinomaan muovisia leikkuualustoja helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsiteltäessä.

MIKROKUUMENNUS

Miten ruoka tulisi lämmittää mikroaaltouunissa? Lautasella vai kuljetusastiassa?

Eväsruoan lämmittämiseen mikroaaltouunissa tulee valita sellainen astia, joka kestää mikrokuumennuksen. Mikroon sopivia astioita ovat myös yleensä lasi- ja keramiikka-astiat, joissa ei ole metallikoristeita. Muoviastioista mikroon soveltuvat sellaiset astiat, joissa on merkintä sen sopivuudesta mikroaaltouuniin. Jos merkintää ei ole, muoviastiaan ei tule käyttää mikrolämmitykseen.

KERAMIIKKA

Olemme tuoneet ulkomaanmatkoilta keraamisia astioita omaan käyttöömme. Uskaltaako niitä käyttää vai siirtyykö niistä liikaa raskasmetalleja ruokaan?

Ulkomailta matkamuistoina tuoduissa keramiikka-astioissa saattaa olla korkeita raskasmetallipitoisuuksia, joten niitä ei suositella jatkuvaan käyttöön elintarvikekosketuksessa. Raskasmetallien kertyminen elimistöön ja sen aiheuttamat haitat edellyttävät kuitenkin toistuvaa pitkäaikaista (usein jopa useita vuosia jatkuvaa) altistusta näille aineille ja sen vuoksi tällaisesta lyhyehköstä altistusajasta ei ole haittaa terveydelle.

Miten voin selvittää, liukeneeko Venäjältä tuoduista teekupeista lyijyä? Kupit ovat tummansiniset ja kultareunuksella. Pesen ne tiskikoneessa.

Tällaisten vanhojen, ulkomailta tuotujen kuppien käyttöä päivittäisessä käytössä ei suositella. Vain juhlakäytössä, kupeista mahdollisesti siirtyvistä metalleista ei ole terveyshaittaa. Lyijyn ja muiden metallien haittavaikutukset tulevat yleensä esiin vasta pitkäaikaisen altistuksen jälkeen.

EU-alueella valmistajan tulee tutkittaa keraamisista elintarvikekontaktimateriaaleista sekä lyijyn että kadmiumin siirtymä, joten heillä tuo tieto pitäisi olla. Jos kuitenkin on kyse vanhoista Venäjältä tuoduista kupeista, tietoa ei todennäköisesti ole mistään saatavilla.

Elintarvikkeen kanssa kosketuksiin tulevia materiaaleja ja tarvikkeita tutkivat elintarvike- ja ympäristölaboratoriot. Halutessanne voitte itse tutkituttaa kupeista siirtyvän lyijyn määrää. Kunnallinen elintarvikevalvonta voi neuvoa, mihin kupit kannattaa toimittaa tutkittavaksi.

Erilaiset koristemaalaukset ja etenkin kultaukset irtoavat herkästi, jos kuppeja pestään pesukoneessa johtuen kuumasta vedestä ja syövyttävästä pesuaineesta. Tämän vuoksi niiden toistuvaa pesua astianpesukoneessa kannattaa välttää.

KRISTALLI

Voinko käyttää kristallilaseja päivittäisessä käytössä? Onko jotain lainsäädäntöä lyijyoksidin määrälle kristallissa? Mitä haittaa lyijystä on ihmiselle?

Kristalliastioita ei suositella jatkuvaan käyttöön niiden sisältämän suuren lyijypitoisuuden vuoksi. Varsinkin vanhemmat kristalliastiat ja matkamuistoina ostetut kristalliastiat voivat sisältää paljon lyijyä, joka voi siirtyä ko. astiassa säilytettävään elintarvikkeeseen.

Nykykristallissa lyijyn määrä on vähäisempi, mutta kuitenkin kristallilasissa sitä aina on ja juuri lyijyn ansiosta kristallilasilla on sen erityiset työstettävyysominaisuudet ja ulkonäkö. Kristalliastioiden käyttöä silloin tällöin, esim. juhlatilaisuuksissa, pidetään turvallisena. Yksittäisellä kristallilasin lyijylle altistumisella ei ole yleensä haittaa ihmisen terveydelle vaan haittavaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä toistuvan altistumisen jälkeen.

Kristallilasille tai lasille ylipäätään ei ole tällä hetkellä materiaalikohtaista lainsäädäntöä, jossa säädeltäisiin sen sisältämien ainesosien määrää. Niiden turvallisuutta arvioidaan EU-asetuksen 1935/2004 mukaan. Ko. asetuksessa on säädetty, että elintarvikekontaktimateriaaleista ei saa siirtyä ennakoiduissa olosuhteissa niiden ainesosia elintarvikkeeseen sellaisia määriä, jotka tekisivät elintarvikkeen ihmisen terveydelle vaaralliseksi, muuttaisivat sopimattomasti elintarvikkeen koostumusta tai sen aistinvaraisia ominaisuuksia ei toivotulla tavalla. Suomessa on lisäksi yksi kansallinen säädös (KTMp 268/1992), jossa säädellään kaikista elintarvikekontaktimateriaaleista siirtyvien raskasmetallien (lyijy, kadmium, kromi ja nikkeli) määrää. Myös kristallilasin tulee täyttää tämän päätöksen vaatimukset. Lyijyn haittavaikutuksista löydätte lisätietoa mm. täältä:

https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/yhteiset-koostumusvaatimukset/kontaminantit/elintarvikkeiden-sisaltamat-metallit/lyijy/

SÄILYKETÖLKIT JA METALLIT

Onko kaikissa säilyketölkeissä sisäpinnalla pinnoite vai voiko olla vielä purkkeja, joissa pinnoitetta ei ole? Saako lommoisia säilyketölkkejä pitää myynnissä ja kannattaako niitä ostaa?

Säilykepurkkeja on erilaisia. Osassa on pinnoite sisäpinnalla ja osassa ei. Se, onko pinnoitetta riippuu siihen pakattavan elintarvikkeen ominaisuuksista. Happamat hedelmä- ja vihannessäilykkeet pakataan yleensä pinnoitettuun säilykepurkkiin, koska hapan elintarvike syövyttää tinapeltiä.

Silloin, kun säilyketölkkiin tulee lommo, on vaarana, että tuo sisäpinnoite rikkoontuu ja tinapellistä siirtyy metalleja purkissa säilytettävään elintarvikkeeseen. Aina pinnoitteen rikkoutuminen ei näy kunnolla silmällä. Mitä kauemmin lommoutumisesta on, sitä enemmän metalleja ehtii siirtymään elintarvikkeeseen. Sen vuoksi myymälästä ei kannata ostaa lommoista säilyketölkkiä, koska ei ole tietoa, milloin lommo on syntynyt. Jos lommo syntyy oman toiminnan tuloksena, voi purkin sisällön vielä käyttää, jos sen siirtää toiseen astiaan.

Myymälän pitäisi ottaa lommoiset purkit pois myynnistä ja elintarvikevalvonnassa myymälöitä myös ohjeistetaan näin tekemään.

Voiko metallitölkkejä tai kertakäyttöisiä kartonkimukeja käyttää muotteina ruoanvalmistuksessa?

Metallitölkkejä tai kartonkimukeja ei kannata käyttää tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Näitä tuotteita ei ole tehty tällaista käyttöä varten, joten varmuutta siitä, irtoaako materiaalista elintarvikkeeseen ainesosia, ei voi olla varma. Näin ollen niiden painatuksista, pinnoitteista tai itse materiaalista saattaa siirtyä ruokaan vieraita aineita, jotka voivat olla terveydelle haitallisia.

Voiko glögiä kuumentaa vedenkeittimessä tai alumiinikattilassa?

Vedenkeittimiä tulee käyttää vain veden keittämiseen. Osassa vedenkeittimiä kuparinen lämmitysvastus on näkyvissä, ja hapan glögi voi syövyttää siitä metallia irti. Kupari on ihmiselle tärkeä hivenaine pieninä määrinä, mutta suuret määrät voivat aiheuttaa jopa akuutteja myrkytyksiä. Alumiinista kattilaa ei myöskään pidä käyttää glögin kuumentamiseen, sillä hapan glögi liuottaa alumiinia alumiinikattilasta.

PUU, PAPERI JA KARTONKI

Voiko puulevyä käyttää lihan alustana savustusuunissa?

Pohjoismaisia puulajeja pidetään lähtökohtaisesti turvallisina. Jos puulevy ei ole kokopuuta vaan on koostettu liimoista ja on vielä mahdollisesti pinnoitettu, niin mahdollisuus ainesosien siirtymiseen alustasta lihaan on mahdollista ja jopa todennäköistä.

Kannattaa ensin selvittää, onko kyseessä lainkaan kontaktimateriaali ja onko puulevy tarkoitettu edellä mainittuun käyttöön ja kosketukseen elintarvikkeiden kanssa? Lisäksi tulee varmistua, että puulevyä käytetään niille annettuja käyttöolosuhteita koskevien ohjeiden mukaisesti.

Liukeneeko mikropopcorn-pakkauksesta jotain haitallisia aineita popcorneihin?

Mikropopcorn-pakkauksissa käytetään perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS) estämään rasvan imeytymistä paperiin ja suojaamaan paperipussia kuumuudelta valmistuksen aikana.  

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn mukaan perfluorialkyyliyhdisteiden (PFOS ja PFOA) saanti ravinnon kautta on niin vähäistä, että niiden siedettävän päiväsaannin enimmäismäärät eivät ylity. Eli jos mikropopcornin syöminen on satunnaista, ne ovat kokonaisuuden kannalta vain hyvin vähäinen terveysriski. 

Jos haluaa rajoittaa kemikaalien saantiaan yleensä, popcornit kannattaa valmistaa perinteisellä menetelmällä, teräskattilassa kuumentaen.

Sivu on viimeksi päivitetty 30.12.2019