Puu, paperi ja kartonki

PUU

Onko rajoituksia sille, millaista puuta voi käyttää kontaktimateriaalin raaka-aineena?

Tavallisia puulajeja sellaisenaan pidetään yleisesti kemiallisesti turvallisena elintarvikekosketukseen. Puun käsittelytavoilla on kuitenkin merkitystä, esim. jos puuta pinnoitetaan vaikka vahoilla tai lakoilla, sen kemiallinen turvallisuus muuttuu ja se on otettava huomioon lopullisen tuotteen turvallisuutta arvioitaessa.

PAPERI JA KARTONKI

Onko paperi- ja kartonki turvallista elintarvikekontaktissa käytettäväksi? Minkä säädösten mukaan paperin ja kartongin turvallisuutta arvioidaan?

Paperin valmistuksessa käytetään paljon eri kemikaaleja ja riippuu pitkälti niistä, millaiseksi lopullisen paperin kemiallinen turvallisuus muodostuu. Paperilla ja kartongilla ei ole materiaalikohtaista, EU-tasoista erityislainsäädäntöä, jolla olisi säädelty niiden koostumusta.  Kierrätyskuidun käyttöön kontaktimateriaalien valmistuksessa liittyy paljon epävarmuustekijöitä, jotka on otettava huomioon kierrätysmateriaalista valmistetun paperin ja kartongin turvallisuutta arvioitaessa. Neitseellisestä kuidusta valmistettua paperia ja kartonkia pidetään turvallisempana vaihtoehtona suoraan elintarvikekosketukseen kuin kierrätyskuidusta valmistettua paperia ja kartonkia.

Paperin ja kartongin tulee täyttää EU-asetuksen 1935/2004 yleiset kaikkia elintarvikekontaktimateriaaleja koskevat vaatimukset. Jotta ko. asetuksen 3 artiklan yleiset vaatimusten voidaan todeta toteutuvan tarvitaan joku turvallisuusreferenssi, jota vasten turvallisuutta arvioidaan. Toimija määrittelee itse käytettävän turvallisuusreferenssin silloin, kun materiaalikohtaista EU-lainsäädäntöä ei ole.

Kun EU-tasoista materiaalikohtaista lainsäädäntöä ei ole, voidaan turvallisuusreferenssinä käyttää esim. Euroopan neuvoston resoluutioita (paperi- ja kartonkiresoluutio on tällä hetkellä päivitettävänä) tai jonkun EU-maan kansallisia säädöksiä ja viranomaisohjeita (esim. Saksalla, Hollannilla, Italialla ja Ranskalla on kansallista lainsäädäntöä koskien paperia ja kartonkia, Saksalla myös BfR:n viranomaissuositukset, joita varsin yleisesti käytetään turvallisuusreferenssinä). Myös Pohjoismaisena viranomaisyhteistyönä tehtyä paperi ja kartonki -julkaisua voidaan käyttää turvallisuusreferenssinä ja määriteltäessä tutkimuksia, joilla turvallisuus todennetaan. Lisäksi on olemassa toimialojen omia ohjeita (esim. Cepi), joita voidaan käyttää.

Onko riittävää, että paperin vaatimustenmukaisuusilmoituksessa kerrotaan paperin täyttävän kehysasetuksen 1935/2004 vaatimukset?

Vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisällölle ei paperi- ja kartonkituotteiden osalta ole velvoittavaa lainsäädäntöä. Vähimmäisvaatimuksena vaatimustenmukaisuuden sisällölle on ilmoittaa materiaalin täyttävän kehysasetuksen 1935/2004 vaatimukset. Toimijan tulee kuitenkin pystyä se perustelemaan ja ilmoittamaan myös minkä/mitkä turvallisuusreferenssit materiaali täyttää. Aistinvaraisten ominaisuuksien täyttyminen kehysasetuksessa esitetyllä tavalla olisi hyvä ilmoittaa erikseen sekä myös artiklan 17 jäljitettävyysvaatimusten täyttyminen. Näiden asioiden ilmoittaminen vaatimustenmukaisuusilmoituksessa osoittaa selkeästi sen, että toimija on tietoinen noista vaatimuksista ja on varmistanut ne. Tämä lisää toimijan luotettavuutta.

Sivu on viimeksi päivitetty 14.3.2019