Arseeni

Esiintyminen elintarvikkeissa

Arseeni on ympäristössä luonnostaan esiintyvä myrkyllinen metalli. Arseenia voi joutua ympäristöön myös muun muassa kaivostoiminnan ja fossiilisten polttoaineiden käytön seurauksena.

Luonnossa arseeni esiintyy eri muodoissa: epäorgaanisina suoloina ja orgaanisina arseeniyhdisteinä. Arseenin myrkyllisin muoto on epäorgaaninen arseeni. Eräät orgaanisista arseeniyhdisteistä, kuten kalassa yleisimpänä arseenimuotona esiintyvä arsenobetaiini, ovat elintarvikkeista saatavina määrinä vaarattomia.

Suurimmat epäorgaanisen arseenin lähteet ravitsemuksessa ovat viljatuotteet, erityisesti riisi. Epäorgaanisen arseenin osuus näihin kasveihin kertyvästä kokonaisarseenista (arseenin kaikki muodot yhteensä) vaihtelee jonkin verran kasvualueen ja lajikkeen mukaan.

Terveydelliset haittavaikutukset

Rikosromaaneista tuttu arsenikki on epäorgaaninen arseenisuola, mutta elintarvikkeissa esiintyvät arseenipitoisuudet eivät riitä aiheuttamaan kuluttajalle äkillisen arsenikkimyrkytyksen oireita, kuten kuvotusta, ripulia tai kuolemaa.

Pitkäkestoinen korkea arseenialtistus on yhdistetty ääreisverenkierron häiriöihin, raajojen hermoston toimintahäiriöihin sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on luokitellut arseenin ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi, mutta vaikutuksella on kynnysarvo, jonka alapuolella syöpäriski ei vielä kohoa. Arseeni aiheuttaa syöpiä erityisesti keuhkoihin, ihoon ja virtsarakkoon, mahdollisesti myös munuaisiin, maksaan ja eturauhaseen. Suurin osa arseenista poistuu elimistöstä muutamassa vuorokaudessa.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on määrittänyt epäorgaanisen arseenin toksikologiseksi viitearvoksi (BMDL01, Benchmark dose) 0,3–8 µg painokiloa kohden vuorokaudessa. WHO:n ja FAO:n yhteinen asiantuntijaelin JECFA on määrittänyt epäorgaanisen arseenin BMDL05-arvoksi 3,0 µg painokiloa kohden vuorokaudessa. Arvot vastaavat pitoisuuksia, joilla eri syöpien, erityisesti keuhkosyövän, esiintymisriski väestössä kasvaa pitkällä aikavälillä 1 % (EFSA:n arvo) tai 0,5 % (JECFA:n arvo) verrattuna sellaiseen väestönosaan, joka ei altistu arseenille.

Sallitut enimmäismäärät elintarvikkeissa

EU-lainsäädännössä ((EY) N:o 1881/2006 muutoksineen) on asetettu epäorgaaniselle arseenille enimmäismäärät riisissä ja tietyissä riisituotteissa.

Kuluttajan mahdollisuudet vähentää arseenin saantia