Epäorgaaniset tinayhdisteet

Esiintyminen elintarvikkeissa

Tinaa on maankuoressa erittäin niukasti, mutta sitä saattaa esiintyä paikoitellen runsaspitoisina mineraaliesiintyminä. Tärkein tinan esiintymismuoto luonnossa on tinaoksidi (SnO). Lisäksi sitä voi olla monina mutkikasrakenteisina sulfidimineraaleina, jotka sisältävät muun muassa rautaa, hopeaa, kuparia ja antimonia.

Tina on melko tehoton metalli ja se kestää erittäin hyvin ruostumista. Tästä syystä erilaisia tinapäällysteitä käytetäänkin paljon metallien päällystämiseen. Suurin lähde ihmisen altistumiselle epäorgaanisille tinayhdisteille ovat tinapäällysteiset metalliset säilyketölkit. Tinapäällystettä käytetään sekä säilyketölkin ulko- että sisäpinnoilla. Tina toimii myös antioksidanttina, jolloin sillä on merkitystä tiettyjen vaaleiden vihannesten tai hedelmien (esimerkiksi valkoinen parsa ja ananas) värin säilymiseen. Erittäin happamilla elintarvikkeilla voidaan tinapäällysteen lisäksi käyttää tölkin sisäpinnalla myös lakkapäällystettä, joka tehokkaasti estää tinan liukenemista elintarvikkeeseen. Tinan liukenemiseen vaikuttaa sen pH:n lisäksi myös korroosiota kiihdyttävien aineiden kuten nitraattien esiintyminen ja happipitoisuus säilyketölkissä sekä säilykkeen prosessointilämpötilat.

Säilyketölkkien pinnoittamisen lisäksi tinalla voidaan päällystää myös keittiövälineitä. Epäorgaanisia tinayhdisteitä on myös hyväksytyissä elintarvikkeiden lisäaineissa (E512, tinakloridi).

Terveydelliset haittavaikutukset

Tietoja epäorgaanisten tinayhdisteiden terveysvaikutuksista on saatavilla vain vähän, kun taas orgaanisia tinayhdisteitä pidetään paljon haitallisimpina. Joidenkin yksilöiden, jotka ovat syöneet paljon säilykkeitä, on raportoitu kuitenkin saaneen vatsaoireita säilyketölkistä elintarvikkeeseen siirtyneen tinan vaikutuksesta.

Maailman terveysjärjestön (WHO) elintarvike- ja maatalousorganisaation (FAO) alainen tiedekomitea JECFA on asettanut tinalle siedettäväksi viikoittaiseksi saantimääräksi 14 mg/kg (ihmisen paino)/vko ja arvioinut akuuttien vaikutusten aiheuttavaksi määräksi tölkkijuomilla 150 mg/kg ja muille säilyketölkkiin pakatuille elintarvikkeille 250 mg/kg.

Sallitut enimmäismäärät elintarvikkeissa

EU- lainsäädännössä ((EY) N:o 1881/2006 muutoksineen) on asetettu epäorgaaniselle tinayhdisteille enimmäismäärät tölkkijuomille ja muille säilyketölkkeihin pakatuille elintarvikkeille sekä imeväisten ja pikkulasten lastenruokasäilykkeille ja viljapohjaisille valmisruoille, äidinmaidonkorvike- ja vieroitusvalmistesäilykkeille ja imeväisten erityisruokavaliovalmisteille säilykkeinä.

Euroopan neuvosto on asettanut vuonna 2013 tinalle raja-arvon (SRL) 100 mg/kg lähentääkseen asetuksen (EY) N:o 1881/2006 annettuja raja-arvoja. Elintarvikekontaktimateriaaleissa esiintyvän tinan määrästä ei ole säädelty erikseen.

Kuluttajan mahdollisuudet välttää epäorgaanisen tinan saantia

 

Sivu on viimeksi päivitetty 4.12.2019