Uuselintarvikestatuksen selvittäminen

Mistä tietää, onko tuote uuselintarvike? Tuotetta ei katsota uuselintarvikkeeksi, jos sillä on ollut merkittävää elintarvikekäyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997, jolloin uuselintarvikeasetus astui voimaan. Tulkintaan ei vaikuta tuotteen elintarvikekäyttö muualla maailmassa.

Elintarvikelain (297/2021, 6 §) mukaan elintarvikealan toimija itse vastaa siitä, että tuote on turvallinen ja elintarvikkeita koskevien määräysten mukainen. Uuselintarvikeasioissa hänellä on myös vastuu selvittää ja tarvittaessa todistaa käyttöhistoria ennen vuotta 1997. Erityisesti kun on kyse ainesosista, joiden elintarvikekäyttö ei ole niin tunnettua, toimijan tulee varmistaa, ettei niitä katsota uuselintarvikkeiksi. Mikäli käyttöhistoriaa ei löydy, katsotaan niiden olevan uuselintarvikkeita ja siis kuuluvan uuselintarvikeasetuksen piiriin.

Uuselintarvikestatuksen määrittämistä koskeva menettely

Jos elintarvikealan toimija ei ole varma siitä, kuuluuko elintarvike uuselintarvikeasetuksen piiriin, sen pitää kuulla sitä jäsenvaltiota, jonka alueella aikoo saattaa elintarvikkeen ensimmäisen kerran markkinoille. Elintarvikealan toimijan pitää toimittaa tarvittavat tiedot jäsenvaltiolle, jotta se voi määrittää, kuuluuko elintarvike uuselintarvikeasetuksen piiriin. 

Kuulemispyyntö toimitetaan jäsenvaltiolle sähköisesti ja sen pitää sisältää seuraavat kohdat:

  1. Saatekirje
  2. Tekninen asiakirja-aineisto
  3. Liiteasiakirjat
  4. Selittävä huomautus, jossa selvennetään toimitettujen asiakirjojen tarkoitus ja merkitys

Tarkemmat tiedot kuulemispyynnöstä sekä asiakirjamallit saatekirjeestä ja teknisestä asiakirja-aineistosta löytyvät komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2018/456.

Vastaanottaessaan kuulemispyynnön jäsenvaltio

  1. Todentaa viipymättä täyttääkö kuulemispyyntö sille säädetyt vaatimukset ja tarvittaessa pyytää täydentämään sitä määräajassa. 
  2. Päättää uuselintarvikkeen statuksesta neljän kuukauden kuluessa sen jälkeen kun kuulemispyyntö on todettu asianmukaiseksi. Päätöstä tehdessään jäsenvaltio voi pyytää lisätietoja elintarvikealan toimijalta tai kuulla muista jäsenvaltioita ja komissiota.

Komissio julkaisee viipymättä jäsenvaltion tekemän päätöksen elintarvikkeen uuselintarvikestatuksesta kotisivuillaan.

Lähteitä uuselintarvikestatuksen selvittämiseksi

Uuselintarvikestatus muodostetaan aina yhteistyössä EU:n uuselintarvikeasiantuntijoiden kanssa sen hetkisen tiedon ja käytettävissä olevan materiaalin pohjalta. Näitä yhteisötason tulkintoja on kirjattu Euroopan komission ylläpitämään julkiseen uuselintarvikeluetteloon (englanniksi Novel Food Catalogue).

Komission uuselintarvikeluettelo ei ole täydellinen. Elintarvikkeen uuselintarvikestatusta selvitettäessä on käytettävissä lisäksi muun muassa alla olevat julkiset tietolähteet:

  1. Unionin luettelo hyväksytyistä uuselintarvikkeista
  2. Nettox-kasviluettelo on erään EU-projektin yhteydessä syntynyt lista syötävistä kasveista. EU on hyväksynyt kasviluettelon listaksi kasveista, joiden pääsääntöisesti voidaan katsoa olevan ei-uuselintarvikkeita (pdf).
  3. Ruokaviraston lista suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäytöstä (pdf).
  4. Kauppasienet. Luettelosta löytyviä kauppasieniä ei lähtökohtaisesti pidetä uuselintarvikkeina.
  5. BELFRIT-lista (englanniksi). Listaan on yhdistetty Belgian, Ranskan ja Italian listat ravintolisissä sallituista kasveista (pdf).
  6. Belgian listat käyttöehtoineen (hollanniksi ja ranskaksi)(pdf)
    1. elintarvikkeissa kielletyistä kasveista (taulukko 1),
    2. elintarvikkeissa sallituista sienistä (taulukko 2) ja
    3. ravintolisissä sallituista kasveista ja kasvinosista (taulukko 3). 
  7. Italian lista muista aineista, jotka on sallittu ravintolisissä (italiaksi)(pdf). Lista on yleisesti hyväksytty jäsenmaiden kesken.
  8. Saksan listat kasveista ja kasvinosista (saksaksi). Sivulta löytyvissä luetteloissa (Stofflisten des Bundes und der Bundesländer)on kasveja ja kasvinosia sekä sieniä ja mm. niiden tiedossa oleva käyttöhistoria elintarvikkeena. Myös kasvin/sienen mahdollinen lääkkeellinen käyttö mainitaan. Luetteloita (xls) on kolme:
    • Kasvit ja kasvinosat A-K (Pflanzenliste Einträge A-K, 2. Auflage)
    • Kasvit ja kasvinosat L-Z (Pflanzenliste Einträge L-Z, 2. Auflage)
    • Sienet (Pilzliste, 1. Auflage)
  9. Itävallan lista kasveista, joilla on teekäyttöhistoriaa (saksaksi, Kapitel B 31)
  10. Tanskan lista kasveista ja kasvinosista (tanskaksi).

Vaikka jollakin tuotteella on ollut käyttöhistoriaa elintarvikkeena jossain EU:n jäsenmaassa, on elintarvikealan toimijan syytä ottaa huomioon mahdolliset kansalliset käyttöä rajoittavat säädökset. Esimerkiksi jossain jäsenmaassa tuotetta voidaan pitää lääkkeenä.

Hyödyllistä tietoa etenkin eri kasvien turvallisuudesta voi löytyä muun muassa seuraavista lähteistä:

  1. Lääkeluettelon rohdokset (liite 2). Lääkeluettelon rohdoksia voi käyttää myös elintarvikkeissa, mutta niiden lääkestatus kannattaa varmistaa Fimealta.
  2. EFSAn Compendium (EFSA Compendium of botanicals reported to contain naturally occurring substances of possible concern for human health when used in food and food supplements) (englanniksi). Kooste kasveista, joissa on havaittu olevan luontaisia esimerkiksi myrkyllisiä, riippuvuutta aiheuttavia, psykotrooppisia tai muita ihmisen terveydelle haitallisia aineita.
  3. Myrkytystietokeskuksen kasviluettelo.
Sivu on viimeksi päivitetty 21.6.2021