Vesiviljelyeläinten (kalat, äyriäiset ja nilviäiset) tuonti Suomeen EU-maista, Norjasta ja Sveitsistä

Tämä ohje on toimijoille, jotka siirtävät (tuovat) Suomeen vesiviljelyeläimiä (kalat, äyriäiset, nilviäiset) tai niiden sukusoluja (mäti, maiti) EU-maista, Norjasta tai Sveitsistä. Ohje koskee edellä mainittuja eläimiä, jos ne tuodaan vesiviljelytarkoitukseen, istutuksiin tai sellaisiin koristekalatiloihin, joista on suora vesiyhteys luonnonvesiin. Muiden koristekalojen tuonnista on saatavilla erillinen ohje.

1. Rekisteröidy tuojaksi Ruokavirastoon

Jokaisen tuojan tulee rekisteröityä Ruokaviraston rekisteriin eläinten tuojista ja viejistä. Hakemus on suositeltavaa tehdä vähintään 10 arkipäivää ennen ensimmäistä tuontia.

Webropol-rekisteröintihakemus löytyy täältä.

Rekisteröinti on voimassa kolme vuotta, ja se uusitaan hakemuksesta. Toimija poistetaan rekisteristä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun rekisteröinnin voimassaolo on päättynyt tai rekisteröinti on muusta syystä peruutettu.

Asiasta säädetään eläintautilaissa 441/2013 60 §:ssä ja MMM:n asetuksessa 1024/2013 4 §:ssä.

2. Rekisteröityminen toimijaksi Traces-järjestelmään

Toimijoiden, jotka vievät eläviä eläimiä, sukusoluja tai alkioita Suomesta toiseen EU-maahan tulee rekisteröityä Traces-järjestelmään.

On suositeltavaa, että myös toimijat, jotka tuovat Suomeen eläviä eläimiä, sukusoluja tai alkioita EU-maista, rekisteröityvät järjestelmään.

Ohjeet rekisteröitymiseen löytyvät Ruokaviraston internetsivuilta. Kun toimija on rekisteröitynyt, ohjelma lähettää tiedon rekisteröitymisestä paikalliseen aluehallintovirastoon, jossa läänineläinlääkäri aktivoi toimijan Traces-tilin. Aktivoinnin seurauksena ohjelma lähettää viestin toimijalle, että tili on aktivoitu.

Traces-järjestelmään rekisteröitynyt toimija voi tehdä järjestelmään sisämarkkinavientierille vaadittavan terveystodistuksen I osan. Toimija voi seurata järjestelmässä kaikkia omaan toimintaansa liittyviä terveystodistuksia. Järjestelmästä löytyvät myös kaikki sisämarkkinakaupan terveystodistusmallit.

Asiasta säädetään eläintautilain 66 §:ssä, MMM asetuksen 958/2014 7 §:ssä ja komission asetuksessa (EY) N:o 599/2004.

3. Sisämarkkinakaupan terveysehdot

3.1. Eläintautivaatimukset vesiviljelyeläinten siirroille

Lainsäädännön mukaan vesiviljelyeläinten siirrot ovat mahdollisia silloin kun alkuperäpaikka on terveystilanteeltaan vastaava tai parempi kuin määräpaikka (katso taulukko 1) niiden listattujen tautien osalta, joille kyseinen siirrettävä laji on herkkä tai joita se voi levittää.

Taulukko 1: Euroopan Unionissa käytetty vesiviljelylaitosten terveysluokittelu ja sallittujen siirtojen edellytykset eri luokkaan kuuluvien vesiviljelylaitosten välillä.

EU:n vesiviljelylaitosten terveysluokittelu ja siirtojen edellytykset eri luokkien välillä

Vastaanottavan laitoksen terveystilanne

Voidaan siirtää kaloja

Terveystodistus

Luokka I (Taudista vapaa)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka II (Seurantaohjelma)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka III (Ei määritelty (ei tiedetä tartunnan saastuttamaksi mutta ei taudista vapaan aseman saavuttamiseksi toteutettavan ohjelman kohteena))

Luokasta I, II tai III

Vain Traces-ilmoitus

Luokka IV (Hävittämisohjelma)

Vain luokasta I

Kyllä

Luokka V (Tartunnan saastuttama)

Kaikista luokista

Kyllä

 

Jäsenvaltioiden ja niiden eri alueiden eläintautitilanne niiden vesiviljelyeläinten tautien osalta, joita vastustetaan koko EU:n alueella, on listattu Euroopan komission päätöksen 2009/177/EY liitteessä I. Taulukossa 2 on esitetty Suomen eri alueiden terveystilanne ja terveysluokka näiden kalatautien osalta. Siirrettäessä kaloja Suomeen alkuperäpaikan terveysluokan on oltava taulukon 1 mukainen. Lähtöpaikan ja määränpääpaikan terveysluokka on tarkastettava taudeittain ja kalalajeittain.

 

Taulukko 2: Suomalaisten kalanviljelylaitosten terveystilanne.

Suomalaisten kalanviljelylaitosten terveystilanne

Tauti

Terveystilanne

Luokka

VHS (kalojen virusperäinen verenvuotoseptikemia)

Ahvenanmaalla hävittämisohjelma, muu maa vapaa

Ahvenanmaa luokka IV, muu maa luokka I

IHN (kalojen tarttuva vertamudostavan kudoksen kuolio)

Seurantaohjelma rannikkovyöhykkeen osastossa Iin Kuivaniemessä ja vesistöalueilla: Nilakka-Virmasvesi (Kymijoen vesistössä), Saarijärvi ja Pielinen (Vuoksen vesistössä), muu maa vapaa

Seurantaohjelman alaiset alueet luokka II, muu maa luokka I

ISA (tarttuva lohen anemia)

Koko maa vapaa

Koko maa luokka I

KHV (koikarpin herpesvirustartunta)

Ei määritelty

Koko maa luokka III

 

Lisäksi jäsenvaltioiden ja niiden eri alueiden eläintautitilanne niistä vesiviljelyeläinten taudeista (niin sanotut lisävakuustaudit), joita jäsenvaltiot vastustavat kansallisesti, on listattu Euroopan komission päätöksessä 2010/221/EU. Taulukossa 3 on esitetty suomalaisten kalanviljelylaitosten terveystilanne näiden kalatautien suhteen.

 

Taulukko 3: Suomalaisten kalanviljelylaitosten terveystilanne kansallisesti vastustettavien kalatautien suhteen.

Suomalaisten kalanviljelylaitosten terveystilanne kansallisesti vastustettavien kalatautien suhteen

SVC (karpin kevätviremia)

      
  • Koko maa vapaa

BKD (kalojen bakteeriperäinen munuaistauti)

      
  • Vapaaehtoiseen terveysvalvontaan kuuluvat ja siinä terveysluokan I saaneet kalanviljelylaitokset vapaita,
  • muut laitokset ei määritelty

IPN*** (kalojen tarttuva haimakuoliotauti)

      
  • Suomen sisävesialue vapaa,
  • muut alueet ei määritelty

SAV (lohikalojen alfavirustartunnat)

      
  • Suomen sisävesialue vapaa,
  • muut alueet ei määritelty

Gyrodactylus salaris

      
  • Jäämereen laskevat (Tenon, Näätämön, Paatsjoen, Uutuanjoen ja Tuulomajoen vesistöt) vesistöt vapaita,
  • muut alueet ei määritelty

*** Suomen sisävesialueet ovat vapaita IPN genoryhmä 5 viruksesta, mutta osalla sisävesialueen laitoksissa esiintyy kuitenkin IPN genoryhmä 2 virusta.

 

Yksittäisten vesiviljelylaitosten tiedot löytyvät useimpien maiden osalta myös EU:n internetsivuilla olevien linkkien kautta (preventive measures).

3.2. Eläintautivaatimukset äyriäisten ja nilviäisten sekä muiden kalalajien siirroille

Ruokavirasto on tehnyt erikseen ohjeen kirjolohen, nieriän sekä karpin ja kultakalan ja näiden sukusolujen siirroille Suomeen. Jos tarkoitus on siirtää Suomeen muita vesiviljelyeläinlajeja kuin näitä kalalajeja, niin toimijan on otettava yhteyttä hyvissä ajoin Ruokavirastoon saadakseen tarkempaa ohjeistusta kyseisten lajien eläintautivaatimuksista.

Komission sivuilla on myös ohje (englanniksi) vesiviljelyeläinten markkinoille saattamisesta EU:n alueelle ja tuonnista EU:n ulkopuolelta.

3.3. Muut kuin viranomaisten eläintautivaatimukset

Lainsäädännön asettamilla terveysehdoilla vastustetaan vain lainsäädännössä määrättyjä, kaikkein vakavimmiksi arvioituja tauteja. Siirrettäessä vesiviljelyeläimiä Suomeen on syytä huomioida myös muut vesiviljelyeläinten taudit, joita esiintyy Suomen ulkopuolella ja jotka tulevat Suomeen helposti eläinten tai sukusolujen ja alkioiden siirtojen mukana. Ostajalla on mahdollisuus vaatia lisätietoja lähtöpaikan terveystilanteesta ja asettaa lainsäädännön ylittäviä lisäehtoja kaupalle.

Lähettävältä laitokselta kannattaa esimerkiksi pyytää etukäteen raportti tehdyistä tarkastuksista sekä tutkituista ja todetuista taudeista muutaman vuoden ajalta. Niihin tutustumalla on mahdollista arvioida vesiviljelyeläimiä lähettävän laitoksen tautiseurannan luotettavuutta. On suositeltavaa tutustua muutenkin eläimet lähettävän laitoksen toimintatapoihin.

Vesiviljelyeläinten tautien vastustuksesta saa lisätietoja muun muassa Ruokaviraston kalaterveyspalvelusta. Lisää tietoa kalojen terveyspalvelusta.

4. Lähetystä seuraava terveystodistus ja sen ehdot

Vesiviljelyeläinten mukana on oltava EU:n Komission asetuksessa 1251/2008 (2016/1069) mukainen terveystodistus, joka on laadittu Traces-järjestelmässä ja jonka lähettävän jäsenvaltion virkaeläinlääkäri on varmentanut. Malli lähetetään rekisteröinnin liitteenä.

Terveystodistuksen osassa I on lähetystä koskevat tiedot ja osassa II eläinten terveyttä koskevat vaatimukset. Lähettävän maan virkaeläinlääkäri täyttää terveysvaatimuksia koskevat kohdat ja tarkastaa I osan tiedot tarkastettuaan lähetyksen. Terveystodistuksen tulee olla virkaeläinlääkärin allekirjoittama ja leimaama. Lähetyksen mukana tulee olla todistus sekä lähettäjä- että vastaanottajamaan kielellä.

Silloin kun vesiviljelyeläinten siirto ei edellytä terveystodistuksen osan II eli eläinten terveyttä koskevan vakuutuksen antamista, siirrosta on silti tehtävä ilmoitus Traces-tietojärjestelmällä. Ilmoitus tarkoittaa Traces-todistuksen osaa I, jonka lähtömaan toimija voi täyttää itse mutta lähetömaan viranomaisen on se varmennettava.

Asiasta säädetään Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY ja EU:n Komission asetuksessa 1251/2008.

5. Kalojen kuljetus

Elävien kalojen kuljettajalla tulee olla eläinkuljettajalupa, joka haetaan oman kotipaikan toimivaltaiselta viranomaiselta, Suomessa luvat myöntää aluehallintovirasto. Lisätietoja eläinten kuljettamisesta.

Asiasta säädetään Euroopan neuvoston eläinkuljetusasetuksessa 1/2005.

Vesiviljelyeläinten kuljetuksissa on varmistettava, että niiden terveydentila ei muutu kuljetuksen aikana eikä vesiviljelyeläinten kuljetus vaaranna vesieläinten terveydentilaa lähtöpaikassa, kauttakuljetuspaikoissa tai määräpaikassa. Kuljetusveden vaihto on sallittu vain hyväksytyssä kuljetussäiliöiden vedenvaihtopaikassa. Suomessa vedenvaihtopaikat hyväksyy aluehallintovirasto.

Asiasta säädetään eläintautilain 74 ja 76 §:ssä.

6. Tuontitarkastus

Tuojan on tarkastettava vastaanottamansa vesiviljelyeläimet tai sukusolut ja tuontiasiakirjat (terveystodistus) välittömästi tuonnin jälkeen määräpaikassa. Tarvittaessa voi tarkastamiseen pyytää apua kunnaneläinlääkäriltä. Jos tarkastuksen suorittaja toteaa, että tuontiasiakirjat eivät täytä tuontia koskevia vaatimuksia tai ne ovat puutteelliset tai jos eläinten epäillään levittävän tarttuvaa tautia, eläimet on eristettävä määräpaikassa välittömästi ja asiasta on ilmoitettava virkaeläinlääkärille.

Tuoja ei saa siirtää vesiviljelyeläimiä tai niiden sukusoluja kuljetussäiliöistä tai -astioista paikkaan, mistä on suora yhteys luonnonvesiin tai luovuttaa niitä toiselle vastaanottajalle, ennen kuin kyseisten vesiviljelyeläinten tai niiden sukusolujen ja niitä seuraavien tuontiasiakirjojen on todettu täyttävän tuontivaatimukset.

Virkaeläinlääkäri voi tehdä pistokokein tarkastuksia ja ottaa niiden yhteydessä näytteitä määräpaikassa. Virkaeläinlääkärillä on oikeus tarkastaa eläimet ja tuontiasiakirjat myös kuljetuksen aikana.

Asiasta säädetään eläintautilain 64 §:ssä ja MMM asetuksen 1024/2013 5 ja 6 §:ssä

7. Luettelon pito ja tietojen säilyttäminen

Tuojan on pidettävä luetteloa kaikista vastaanottamistaan lähetyksistä. Luetteloa ja virallisia terveystodistuksia on säilytettävä vähintään 5 vuotta ja luettelosta on käytävä ilmi seuraavat asiat:

  1. eläinlaji, määrä ja mahdolliset tunnisteet,
  2. eläinten, alkioiden ja sukusolujen määrät,
  3. tiedot toimitettujen eläinten, alkioiden ja sukusolujen lähettäjästä ja lähtöpitopaikasta, vastaanottajasta ja määräpaikasta,
  4. tuontipäivämäärä,
  5. tuontiasiakirjat, joita erän mukana on seurannut, sekä
  6. jos vastaanotettuja eläimiä, alkioita tai sukusoluja luovutetaan eteenpäin, seuraavat tiedossa olevat vastaanottajat.

Asiasta säädetään eläintautilain 65 §:ssä ja MMM asetuksen 1024/2013 8 §:ssä

8. Keskeinen muu lainsäädäntö

Eläintautilain 14 § mukaisesti kalojenpitäjä on velvollinen ilmoittamaan virkaeläinlääkärille, mikäli hän epäilee kalojen kuolleen tai sairastuneen vastustettavaan kalatautiin (kuten VHS, IHN tai ISA) tai uuteen vakavaan eläintautiin.

Terveyslupa: Vesiviljelyalan yrityksillä on oltava Ruokaviraston myöntämä lupa vesiviljelyeläinten kasvattamiseen (Eläintautilaki 55 §). Ahvenanmaalla vastaavan luvan myöntää maakuntahallitus. Uuden toimijan on haettava toiminnalleen terveyslupa ennen toiminnan aloittamista. Lisää tietoa vesiviljelyeläinten terveysluvasta ja rekisteristä.

Vesiviljelyrekisteri: Vesiviljelyeläimiä pitävän toimijan on tehtävä ilmoitus vesiviljelyrekisteriin. (MMM:n asetus 533/2011). Jos laitos, mihin kaloja tuodaan, ei ole vielä rekisteröity vesiviljelylaitokseksi, se pitää tehdä ennen rekisteröitymistä Ruokavirastoon kalojen tuojaksi. Vesiviljelylaitoksia koskevat ilmoitukset toimitetaan sille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY), jonka toimialueella vesiviljelylaitos sijaitsee. Rekisteröitymisilmoitus.

Suomelle uusien kala- ja rapulajien ja -kantojen tai niiden sukusolujen maahantuonnista vesiviljelyyn tai istutuksiin vastaa kalastuslakiin perustuen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) (Kalastuslaki 379/2015, 77 §).

CITES-lupamenettely: Harvinaisia tai muuten uhanalaisia eläimiä siirrettäessä on aina otettava huomioon villieläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES-sopimus), joka edellyttää eräiden eläinlajien kohdalla vienti- ja tuontilupia tai tuonti-ilmoitusta.

Lisätietoja saa Suomen Ympäristökeskuksesta puh. 0295 251 000, cites@ymparisto.fi tai Suomen Ympäristökeskuksen internetsivuilta.

Haitalliset vieraslajit: EU:n jäsenmaat ovat hyväksyneet luettelon haitallisista vieraslajeista. Luetteloon kuuluvien lajien maahantuonti, kasvattaminen, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty EU:n alueella. Lisäksi kansallisista haittalajeista säädetään valtioneuvoston asetuksella 1725/2015. Lisätietoja täältä.

Elävien täplärapujen siirrot ovat kiellettyjä vieraslajeja koskevan lainsäädännön perusteella.

Luonnonvaraisia vesieläimiä, esimerkiksi ankeriaita, saadaan tuoda muista EU-maista istutus- tai tutkimustarkoitukseen ainoastaan Ruokaviraston eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikön myöntämällä tuontiluvalla (Eläintautilaki 63 §). Lupahakemus lähetetään Ruokavirastoon, eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö, sähköpostitse kirjaamo@ruokavirasto.fi tai postitse Mustialankatu 3, 00790 Helsinki.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

 

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Tulkinnat lainsäädännön soveltamisesta on erotettu kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.