Haaskanpito on toimintaa, jossa luonnonvaraisia eläimiä houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle. Haaskaa voi pitää luontokuvausta, eläinten tarkkailua ja pienpetojen metsästystä varten. Haaskaa ei saa käyttää ensisijaisesti sivutuotteiden hävittämiseen.
Haaskanpitoa säätelevät sivutuotelainsäädännön lisäksi myös monet muut lait ja asetukset kuten jätelaki, ympäristönsuojelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki, joiden tunteminen ja noudattaminen ovat edellytyksenä haaskatoiminnalle.
Haaskapaikkojen rekisteröintitiedot auttavat viranomaisia tarttuvien eläintautien torjunnassa.
Haaskanpitäjä
Haaskanpitäjänä voi toimia yksityishenkilö, joka käyttää haaska-aineksena omia kuolleita tuotantoeläimiään tai esimerkiksi luontokuvaajat ja luontomatkailuyrittäjät, jotka hankkivat haaska-aineksen maatiloilta tai elintarvikealan laitoksista.
Haaskanpitäjän velvollisuudet
Rekisteröinti
Haaskanpitäjän on ilmoittauduttava haaskaruokintapaikkarekisteriin ennen haaskatoiminnan aloittamista. Lisäksi haaskanpitäjän on rekisteröitävä erikseen jokainen pitämänsä haaskapaikka.
Haaskanpitoon liittyvistä muutoksista ja toiminnan loppumisesta on ilmoitettava 30 päivän kuluessa.
Haaskapaikan rekisteröinnin, tietojen päivittämisen ja lopetusilmoituksen voi tehdä maksutta sähköisesti. Vaihtoehtoisesti tiedot voi ilmoittaa lomakkeella sen alueen kunnaneläinlääkärille, jolla haaskaruokintapaikka sijaitsee. Tällöin ilmoitus on maksullinen.
Rekisteröintiä ei vaadita, jos haaskalla käytetään vain luonnonvaraisia eläimiä. Myöskään pienpetojen loukkupyyntiä ei katsota haaskatoiminnaksi.
Ilmoita haaskalle viedyt sivutuotteet kolme kertaa vuodessa
Haaskanpitäjän on ilmoitettava haaskapaikalle toimitettujen sivutuotteiden määrä, eläinlaji ja sivutuoteluokka. Ilmoitus tehdään kolme kertaa vuodessa sille kunnaneläinlääkärille, jonka alueelta sivutuotteet ovat peräisin. Jos haaskapaikka sijaitsee eri kunnassa, on ilmoitus tehtävä myös tämän kunnan kunnaneläinlääkärille. Jokaisesta haaskapaikasta tehdään oma ilmoitus.
Käyttöilmoitukset tehdään seuraavilta ajanjaksoilta:
1) tammi–huhtikuu,
2) touko–elokuu ja
3) syys–joulukuu.
Ilmoitus tehdään käyttöilmoituslomakkeella. Lomaketta ei ole mahdollista täyttää sähköisessä järjestelmässä. Ilmoitus on maksuton.
Käyttöilmoitus tehdään viimeistään 2 viikkoa jakson päättymisen jälkeen. Ilmoitus tehdään, vaikka haaskalle ei olisi toimitettu lainkaan sivutuotteita.
Kunnaneläinlääkäri pitää luetteloa saamistaan käyttöilmoituksista, laatii niiden perusteella alueensa haaskaruokintatoiminnasta vuosiyhteenvedon ja toimittaa sen Ruokavirastoon sivutuotevalvontasuunnitelman mukaisesti.
Haaskapaikan kirjanpito
Haaskanpitäjän on pidettävä kirjaa haaskalla käytetyistä kuolleista eläimistä ja muista sivutuotteista. Kirjanpidosta on käytävä ilmi aineksen alkuperä, vastaanottopäivä, eläinlaji ja määrä. Kirjanpitoa säilytettävä kaksi vuotta ja se on pyydettäessä esitettävä valvovalle viranomaiselle.
Haaskalla käytettävät sivutuotteet
Vastuu haaskakäyttöön päätyvistä sivutuotteista ja niiden laadusta on sivutuotteen luovuttajalla ja käyttäjällä. He vastaavat siitä, ettei luonnonvarasten eläinten ravinnoksi päädy ainesta, joka aiheuttaa vaaran eläinten tai ihmisten terveydelle. He vastaavat myös siitä, ettei haaskakäyttöön päädy sellaisten lääkittyjen eläinten raatoja, joilla käytettyjen lääkkeiden varoaika ei ole päättynyt ennen kuin eläin on kuollut tai lopetettu.
Haaskapaikalla käytettävän sivutuotteen määrän tulee olla suhteessa kulutukseen. Haaskaruokintaa ei ole tarkoitettu sivutuotteiden hävittämiseen, vaan pääsääntöisesti sivutuotteet on raatokeräilyalueella toimitettava raatokeräilyyn tai hävitettävä muilla sivutuoteasetuksen sallimilla tavoilla.
Haaskaruokintaan saa käyttää:
- sikojen, porojen, hevosten ja siipikarjan raatoja
- alle 12 kk ikäisten nautojen, lampaiden ja vuohien raatoja
- sikojen, porojen, hevosten ja siipikarjan luokkien 2 ja 3 teurastamo- ja leikkaamosivutuotteita
- kaikenikäisten nautojen, lampaiden ja vuohien luokkien 2 ja 3 teurastamo- ja leikkaamosivutuotteita
- sikojen, porojen, hevosten, siipikarjan ja alle 12 kk ikäisten märehtijöiden kotiteurastuksen sivutuotteita
- kasvatettua kalaa
- kalasivutuotteita kaupallisesta toiminnasta (ammattikalastajat, laitokset)
- hyväksytystä elintarvikehuoneistosta peräisin olevia riistan luokkien 2 ja 3 teurastamo- ja leikkaamosivutuotteita
Tiloilla kuolleet tai lopetetut siat, siipikarja, alle 12 kuukauden ikäiset lampaat, vuohet ja nautaeläimet, porot ja hevoset ovat sivutuoteluokkaa 2. Kalanviljelylaitoksessa kuolleet kalat ja kalojen perkuusivutuotteet sekä leikkaamosivutuotteet ovat pääsääntöisesti luokkaa 3. Teurastamoiden sivutuotteet voivat olla joko luokkaa 2 tai 3. Sivutuotteita haettaessa niiden sivutuoteluokka on syytä selvittää laitokselta. Mikäli kyseessä on luokkien 2 ja 3 seos, seoksen sivutuoteluokka on 2.
Haaskaruokinnassa ei saa käyttää:
- yli 12 kuukauden ikäisten nautaeläinten, lampaiden ja vuohien raatoja (ovat sivutuoteluokkaa 1)
- yli 12 kk ikäisten märehtijöiden kotiteurastuksen sivutuotteita
- teurastamoiden ja leikkaamoiden erottamaa TSE-riskiainesta
- kuolleita tarhattuja turkiseläimiä, niiden osia ja niistä johdettuja tuotteita
- sellaisten eläinten raatoja, jotka on lopetettu tai jotka ovat kuolleet ihmisiin tai eläimiin tarttuva taudin tai taudin epäilyn vuoksi. Haaskaksi ei myöskään saa viedä ainesta, jonka käyttöä on joltain osin rajoitettu eläintaudin vuoksi.
- sellaisten lääkittyjen eläinten raatoja, joilla käytettyjen lääkkeiden varoaika ei ole päättynyt ennen eläimen kuolemaa.
- kalanviljelylaitoksessa lakisääteisesti vastustettavaan tautiin kuolleita, tautisaneerauksen vuoksi tapettuja kaloja ja tällaisista kaloista peräisin olevaa kalaperäistä ainesta
- merialueelta tai merikalojen nousualueelta peräisin olevia villejä tai viljeltyjä kaloja tai niiden perkeitä ei saa viedä mantereella sijaitsevalle haaskalle.
- ulkomailta tuotuja kaloja tai niiden sivutuotteita ei saa käyttää Suomessa haaskaruokintaan.
- ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä, mukaan lukien keskuskeittiöistä ja kotitalouksista peräisin olevaa ruokajätettä
- eläinperäisiä elintarvikkeita ja ihmisten ja eläinten ravinnoksi jalostettuja tuotteita (koiran kuivamuonaa lukuun ottamatta) niihin sisältyvän ASF-tautiriskin vuoksi.
Luonnonvaraiset eläimet ja luonnonkala
Luonnonvaraisten eläinten raatoihin (esim. auton alle jääneet tai luonnosta löytyneet), yksityiskäyttöön metsästetyn riistan teurassivutuotteisiin ja yksityiskäyttöön kalastettavaan luonnonkalaan ei sovelleta sivutuoteasetusta. Tällöin niitä ei lueta kuuluvaksi sivutuotteisiin, eikä niillä ole sivutuoteluokkaa.
Jos haaskapaikalla käytetään ainoastaan edellä mainittuja luonnonvaraisia eläimiä, luonnonkalaa tai niiden osia, ei haaskapaikkaa tarvitse rekisteröidä, eikä kyseisten ainesten käytöstä haaskalla tarvitse ilmoittaa kunnaneläinlääkärille. Haaskapaikanpitäjän on silti huolehdittava haaskapaikasta. Rekisteröimätön haaskapaikka ei saa aiheuttaa taudinleviämisriskiä tai pilata vettä ja ympäristöä. Ympäristölainsäädäntöä on noudatettava, vaikka haaskapaikka ei olisi rekisteröity.
Riista, luonnoneläimet, luonnonkala ja niiden osat sen sijaan ovat sivutuotetta, jos
- ne ovat peräisin hyväksytystä elintarvikehuoneistosta (lk 2 ja lk 3)
- niissä epäillään ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia (lk 1)
Jos haaskapaikalla käytetään hyväksytystä elintarvikehuoneistosta peräisin olevia riistan teurassivutuotteita, on haaskapaikka rekisteröitävä ja sivutuotteiden käytöstä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille edellä olevan ohjeistuksen mukaisesti.
Yleiset vaatimukset
Haaskan sijainti ja hoito
Haaskanpitoon tarvitaan maanomistajan lupa. Haaskaa ei saa sijoittaa lähelle asutusta, eikä siitä saa aiheutua terveyshaittaa, riskiä ympäristön pilaantumiselle tai eläintautien leviämisen vaaraa. Paikkaa valittaessa on huomioitava pohjavesialueet ja muut vesistöt, joten yhteydenotto kunnan ympäristönsuojeluviranomaiseen on suositeltavaa. Haaskapaikka saattaa tietyissä tilanteissa vaatia ympäristöluvan. Jos haaskalle aiotaan rakentaa katselukoju, asiasta kannattaa keskustella etukäteen myös kunnan rakennusvalvonnan kanssa.
Haaskapaikka on pidettävä siistinä. Haaskanpitäjän on huolehdittava, että syömättä jääneet sivutuotteet siivotaan pois ruokintapaikalta.
Sivutuotteiden kuljetus ja varastointi
Haaska-aineksen kuljetuksen on tapahduttava hygieenisesti tiiviissä astioissa tai ajoneuvoissa. Jos haaska-ainesta kuljetetaan ammattimaisesti, on kuljettajan ilmoittauduttava kotimaakuntansa alueellisen ympäristökeskuksen jätetiedostoon. Jos materiaalia varastoidaan, tulee varastoinnissa noudattaa hyvää hygieniaa. Astian tai varaston on oltava tiivis ja tarvittaessa jäähdytetty materiaalin pilaantumisen estämiseksi. Jos toiminta on laajamittaista, ota yhteyttä oman alueesi kunnaneläinlääkäriin.
Karhunmetsästyksen aikana ei saa käyttää luokan 2 sivutuotteita
Luokan 2 sivutuotteiden käyttö haaskapaikalla on kiellettyä kyseisen kunnan alueella silloin, kun karhunmetsästys on sallittua. Kun kannanhoidollisista syistä myönnetyt karhunkaatoluvat on alueella käytetty, on luokan 2 sivutuotteiden käyttö jälleen sallittua. Haaskanpitäjän ja valvovan viranomaisen velvollisuus on seurata alueen karhunkaatolupien käyttöä.
Sivutuotteita luovuttavaa maatilaa koskevat vaatimukset
Maatilan, joka käyttää itse tai luovuttaa tilalla kuolleita eläimiä haaskakäyttöön, on pidettävä kirjaa mitkä eläimet on käytetty haaskaksi, mille haaskapaikalle ne on viety ja milloin. Kirjanpitoa on säilytettävä kaksi vuotta ja se on pyydettäessä esitettävä viranomaiselle. Eläinrekisteriin merkitään raadon hävitystavaksi haaska (sika ja alle 12 kuukauden ikäiset märehtijät).
Kirjanpidosta on lisäksi käytävä ilmi haaskakäyttöön päätyneiden lääkittyjen eläinten osalta käytetyt lääkkeet, lääkkeiden varoaikojen päättymispäivämäärät ja päivämäärä, jolloin eläin kuoli tai lopetettiin.
Lääkittyjen eläinten raatojen haaskakäyttö
Mikäli maatila luovuttaa tilalla kuolleita tai lopetettuja eläimiä haaskan pitäjälle, on tilan annettava lääkittyjen eläinten osalta raadon mukana kirjallisesti tiedot käytetyistä lääkkeistä ja niiden varoaikojen päättymispäivämääristä sekä päivämäärä, jolloin eläin kuoli tai lopetettiin. Haaskan pitäjä liittää edellä mainitun dokumentin muuhun haaskakirjanpitoonsa, josta se on viranomaisen tarkastettavissa.
Haaskanpitoon liittyvää lainsäädäntöä
- Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus) ja sen täytäntöönpanosta annettu komission asetus (EU) N:o 142/2011
- Sivutuotelaki 517/2015 6-7 §
- MMMa 783/2015 eläimistä saatavista sivutuotteista
- Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 1069/2021
Haaskanpitoa säätelevät myös monet muut lait ja asetukset kuten jätelaki, ympäristönsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, metsästyslaki ja kuluttajaturvallisuuslaki. Näiden lakien vaatimukset on myös huomioitava haaskanpidossa.
Lisätietoa
Lisätietoja ja neuvoja antavat paikallinen kunnaneläinlääkäri, Ruokavirasto, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja ympäristökeskus.
Rekisteröi haaskaruokintapaikka sähköisesti osoitteessa: https://epr.ruokavirasto.fi (Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteri)
Ohjeet rekisteröinnin tekemiseen sähköisesti: Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin ohje