Eläinkilpailun ja eläinnäyttelyn järjestäminen ja niihin osallistuminen

1 Johdanto

Tämä ohje on tarkoitettu kaikille eläinkilpailuja tai eläinnäyttelyitä järjestäville ja niihin osallistuville toimijoille.

Tässä ohjeessa on esitetty sekä eläinten hyvinvointilainsäädännön vaatimuksia, että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Suorat lainaukset lainsäädännöstä (eläinten hyvinvoinnista annettu laki 693/2023, jäljempänä EHL) on esitetty erillisissä laati­koissa. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lain­säädäntöä tulisi soveltaa.

Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimi­joita sitovia. Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

2 Määritelmiä

Eläinkilpailu ja eläinnäyttely ovat järjestettyjä tilaisuuksia, jotka suunnitellaan ja joista ilmoitetaan mahdollisille osallistujille etukäteen. Sillä, mikä taho kilpailun tai näyttelyn järjestää, tai minkälainen asema tapahtumalla on alan harrastajien keskuu­dessa, ei ole merkitystä. Järjestäjänä voi toimia esimerkiksi harrastus­yhdistys, yritys tai luonnollinen henkilö. Kilpailuksi tai näyttelyksi katsotaan myös esimerkiksi ns. match show tai mölli-toko.

Eläinkilpailulla tarkoitetaan tilaisuutta, joka järjestetään

• eläinten asettamiseksi paremmuusjärjestykseen suorituksensa perusteella, tai
• eläinten ja ihmisten asettamiseksi paremmuusjärjestykseen suorituksensa perusteella, tai
• eläinten ominaisuuksien, taipumusten tai taitojen arvioimiseksi.

Eläinkilpailuna ei pidetä pääsääntöisesti eläinten ulkomuotoon perustuvaa arviointia varten järjestettävää tilaisuutta.

Eläinkilpailuiksi katsotaan myös koetoiminta, joissa eläimiä ei aseteta paremmuus­järjestykseen, vaan niiden suoritusta arvioidaan vertaamalla sitä koemuodon sääntöi­hin kirjattuihin kriteereihin.

Eläinkilpailu järjestetään kilpailutarkoituksella tai suorituksen arvioimiseksi koetapah­tumassa, joten esimerkiksi harjoituksia ei katsota eläinkilpailuksi. Eläinkilpailuksi ei myöskään katsota sellaista kilpailua, jossa suorittajana on ihminen, ja jossa eläintä käytetään vain kohteena, kuten esimerkiksi kalastuskilpailu tai kilpailu, jossa keritään lampaita tai trimmataan koiria. Eläinkilpailuksi katsotaan kuitenkin sellainen kilpailu­toiminta, joka perustuu eläimen ja ihmisen yhteissuoritukseen, kuten esimerkiksi esteratsastus, koirahiihto ja -juoksu.

Huomioi, että vaikka harjoituksia ja muita vastaavia tilaisuuksia ei katsota eläinkilpai­luksi, koskevat niitäkin kuitenkin yleiset eläinten pitoa, hoitoa, käsittelyä ja kohtelua koskevat vaatimukset - sekä harjoituksiin osallistuvien eläinten että harjoituksissa käytettävien kohde-eläinten osalta.

Ilmoituksenvaraisella eläinkilpailulla tarkoitetaan eläinkilpailua, jossa eläin voi joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasitukselle, kivulle tai kärsimykselle. Tällainen kilpai­lutoiminta edellyttää, että kilpailun järjestäjä tekee toiminnasta kirjallisen ilmoituk­sen aluehallintovirastolle, ja nimeää kuhunkin kilpailuun kilpailueläinlääkärin.

Eläinnäyttelyllä tarkoitetaan tilaisuutta, tapahtumaa, esitystä tai näytöstä

• joka järjestetään eläinten esittelemiseksi yleisölle, tai
• joka järjestetään eläinten taitojen tai taipumusten esittelemiseksi yleisölle, tai
• jonka pääsääntöisenä tarkoituksena on eläimen ulkomuodon arvioiminen.

Eläinnäyttelyksi katsotaan myös toiminta, jossa eläimet asetetaan parem­muus­järjestykseen niiden ulkomuodon arvioinnin perusteella. 

Eläinnäyttely on tyypillisesti lyhytaikainen tilaisuus, jossa eläimiä esitellään muualla kuin niiden normaalissa elinympäristössä. Eläinnäyttelyitä ovat esimerkiksi koira- ja kissanäyttelyt, eläinmessut ja eläinesitykset, kuten paimenkoiranäytökset. Myös esimerkiksi eläinten esillä pito markkinoilla katsotaan eläinnäyttelyksi.

Eläinnäyttelynä ei sen sijaan pidetä eläinten esillä pitoa jatkuvana toimintana, kuten kotieläinpihassa, tai sirkustoiminnan yhteydessä järjestettäviä eläinesityksiä.

3 Eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestämistä koskevat yleiset vaatimukset

Eläinkilpailujen ja -näyttelyjen tulee olla turvallisia eläimille. Sellaista eläinkilpailua tai -näyttelyä, joka tarpeettomasti vaarantaa eläinten hyvinvointia, ei saa järjestää. Eläinten hyvinvoinnille aiheutuva riski on tarpeetonta esimerkiksi silloin, kun hyvin­vointivaara voitaisiin helposti poistaa, tai sitä voitaisiin vähentää riittävästi erilaisilla toimenpiteillä.

Kiellettyä on esimerkiksi sellaisen eläinkilpailun järjestäminen, jossa vahingoitetaan tarkoituksellisesti eläimiä, tai ei yritetä estää eläimiä vahingoittamasta toisiaan. Eläimellä tarkoitetaan sekä kilpailuun osallistuvaa eläintä, että kilpailun kohde-eläimenä toimivaa eläintä. Kohde-eläimellä tarkoitetaan kilpailusuorituksessa apuna käytettävää toista eläintä, jonka omaa suoritusta ei arvioida, kuten paimennus­kokeissa käytettäviä lampaita tai luolakoirakokeissa käytettävää kettua.

Sallittua on kuitenkin järjestää koirien käytännön metsästyskokeita, joissa kohde­riistana toimivat luonnonvaraiset eläimet niiden luontaisessa elinympäristössä. Luonnonvaraisella eläimellä tarkoitetaan luonnonvaraiseen eläinlajiin kuuluvaa luonnossa elävää eläintä, joka on luonnossa syntynyt tai joka on kasvatettu luontoon päästettäväksi. Tällainen käytännön metsästyskoe on metsästyslain alaista toimintaa, eikä sen yhteydessä tapahtuvaa riistaeläimen tappamista ja haltuunottoa katsota eläinten hyvinvointilain tarkoittamaksi eläimen tarkoitukselliseksi vahingoittamiseksi.

Vastuu eläinkilpailujen ja -näyttelyiden turvallisuudesta on tapahtuman järjestäjällä. Järjestäjän on oltava tehtävään pätevä ja ennakoitava, mitä riskejä toimintaan sisäl­tyy, ja miten niitä voidaan ennaltaehkäistä. Järjestäjän tulee olla koko ajan tilanteen tasalla, ja tehdä tarvittavat toimet eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi.

4 Eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjä

Eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjä on vastuussa tapahtuman järjestämisestä ja turvallisuudesta. Järjestäjänä voi toimia luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Jos tapahtuman järjestäjänä on oikeushenkilö, tämän tulee nimetä luonnollinen henkilö, jolla on riittävä osaaminen tapahtuman järjestämiseksi. Järjestäjä voi nimetä myös useamman luonnollisen henkilön esimerkiksi siten, että kullakin nimetyllä henkilöllä on edellytetyt tiedot ja taidot yksittäisen tapahtumassa järjestettävän kilpailulajin osalta. 

Järjestäjätaho tai esimerkiksi lajin katto-organisaatio voi omissa kilpailu- tai näytte­lysäännöissään tai muutoin valtuuttaa myös tapahtuman arvostelutuomareita ja muita toimihenkilöitä hoitamaan tiettyjä järjestäjän tehtäviä. Eläinkilpailun tai -näyttelyn toimihenkilöt toimivat tällöin kilpailun järjestäjän edusta­jina, ja voivat tarvittaessa esimerkiksi estää tai keskeyttää kilpailu- tai näyttelysuorituksen järjestä­jän puolesta.

Eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäminen vaatii osaamista. Järjestäjän toimenpiteet vaikuttavat siihen, ovatko kilpailu- tai näyttelyolosuhteet turvallisia eläimille.

Eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjällä on oltava riittävät tiedot kyseisestä kilpailu­muodosta sekä kilpailuun tai näyttelyyn osallistuvista eläinlajeista tunteakseen riskit, joita kilpailuun tai näyttelyyn osallistuminen mahdollisesti aiheuttaa eläinten hyvin­voinnille. Eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjän on lisäksi tunnettava eläinkilpailuja ja -näyttelyjä koskevat lainsäädännön vaatimukset, ja omattava tarvittavat taidot tapahtuman järjestämiseksi käytännössä.

Järjestäjän tarvitsema osaaminen on voinut kertyä käytännön kokemuksen kautta, tai järjestäjä voi hankkia tarvitsemansa tiedot ja taidot esimerkiksi muilta järjestäjiltä tai kouluttautumalla erilaisilla kursseilla. Tällaista koulutusta järjestävät esimerkiksi alan valtakunnalliset järjestöt ja lajiliitot.  

Eläinkilpailun ja -näyttelyn järjestäjän pätevyydestä voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

4.1 Järjestäjän tehtävät

Eläinkilpailun ja -näyttelyn järjestäjällä on toimimisvelvollisuus vaaratilanteessa.

Eläinkilpailussa ja -näyttelyssä voi aiheutua monista eri syistä vaaraa eläinten hyvin­voinnille, eikä kaikkiin tekijöihin, kuten säähän tai maasto-olosuhteisiin, ole mahdol­lista vaikuttaa. Näidenkin tekijöiden osalta vaaraa on pyrittävä ennakoimaan ja vähentämään. Järjestäjällä on mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi kilpailupaikan valin­taan, kilpailuradan toteutukseen ja kilpailualustan kunnostukseen, ja näihin tekijöihin järjestäjällä on myös velvollisuus puuttua.

Järjestäjän tehtävä on arvioida, aiheutuuko näyttely- tai kilpailuolosuhteista tarpee­tonta vaaraa eläinten hyvinvoinnille. Lähtökohtana arvioinnissa voidaan pitää, mitä normaalissa kunnossa olevalta terveeltä ja riittävät taidot omaavalta eläimeltä voidaan odottaa, huomioiden kuitenkin mahdollisuuksien mukaan eläimen turvalli­suus myös tilanteessa, jossa se epäonnistuu suorituksessaan.

Jos eläinten hyvinvoinnille aiheutuu edelleen tarpeetonta vaaraa, vaikka sitä olisi pyritty kaikin käytettävissä olevin keinoin vähentämään, kilpailua tai näyttelyä ei saa järjestää, tai se tulee keskeyttää. Tarvittaessa tapahtuma voidaan keskeyttää myös osittain, esimerkiksi siten, että keskeytys koskee vain tiettyjä koemaastoja.

Kilpailuun osallistuvien tai näytteillä pidettävien eläinten lisäksi huomiota tulee kiinnittää myös kilpailussa mahdollisesti käytettävien kohde-eläinten, kuten paimen­nuskokeissa käytettävien lampaiden, nautojen tai porojen, tai luolakoirakokeissa käytettävien kettujen, hyvinvointiin.

Eläimen kilpailuttajalla tai näytteilleasettajalla on vastuu, että hänen hallinnassaan oleva eläin on riittävän hyvässä kunnossa osallistumaan tapahtumaan, ja että eläintä kohdellaan asianmukaisesti. Jos kuitenkin eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjällä on perusteltua aihetta epäillä, että yksittäistä eläintä käytetään tai kohdellaan säännös­ten vastaisesti, järjestäjällä on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

Jos eläintä esimerkiksi kohdellaan liian kovakouraisesti kilpailu- tai näyttelypaikalla, järjestäjällä on velvollisuus puuttua tilanteeseen ja kieltää tällainen kohtelu. Tarvitta­essa järjestäjä voi myös kieltää eläimen osallistumisen kilpailuun tai näyttelyyn, sekä lisäksi ilmoittaa asiasta toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle (kunnaneläinlääkä­rille, aluehallintovirastolle tai poliisille), jotta tämä voi tarvittaessa ryhtyä toimen­piteisiin asiassa.

Järjestäjän on kiellettävä eläimen osallistuminen kilpailuun tai -näyttelyyn myös silloin, jos eläimen osallistuminen vaarantaisi eläimen hyvinvoinnin, esimerkiksi jos eläimen kilpailuttaja yrittää kilpailuttaa ontuvaa eläintä.

Jos eläimen kilpailuttaja tai näytteilleasettaja ei noudata eläimen käyttämisestä annettua kieltoa, järjestäjän on estettävä eläimen osallistuminen kilpailuun tai näyt­telyyn keskeyttämällä tapahtuma joko kokonaan tai tarvittavaksi ajaksi.  Tapahtuma voidaan keskeyttää esimerkiksi siksi aikaa, että kilpailukieltoon asetettu eläin saa­daan poistettua kilpailuradalta. Tehtävään voi tarvittaessa pyytää virka-apua polii­silta.

Kilpailu on keskeytettävä huolimatta siitä, että se voi aiheuttaa taloudellista tai muuta haittaa järjestäjälle ja muille kilpailuttajille.

5 Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestämistä koskevat lisävaatimukset

Eläinkilpailut, joissa eläin voi joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasitukselle tai muulle kivulle taikka kärsimykselle, ovat ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Eläimellä tarkoite­taan tässä sekä kilpailuun osallistuvaa eläintä, että kilpailun kohde-eläimenä toimivaa eläintä.

Ilmoitusvelvollisuus koskee tällaisten eläinkilpailujen järjestämistoimintaa ylipäätään. Jos järjestettäviä eläinkilpailuja on enemmän kuin yksi, jokaisesta yksittäisestä kilpai­lutapahtumasta ei ole tarvetta tehdä erillistä ilmoitusta, vaan toimintailmoituksen yhteydessä annetaan tieto, mistä tiedot tulevista tapahtumista ovat saatavilla.

5.1 Kilpailut, jotka edellyttävät kirjallisen ilmoituksen tekemistä

Eläinkilpailu voi altistaa eläimen kohtuuttomalle rasitukselle, kivulle tai kärsimykselle erilaisista syistä johtuen. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi fyysisen suorituksen pitkäkestoisuus tai suorituksen edellyttämä äärimmäinen fyysinen ponnistus. Ilmoi­tusvelvollisuuden piirissä ovat myös kilpailut, joissa eläimet ovat alttiita loukkaantu­miselle, joko kilpailusuorituksen vauhdin, tai kilpailuradan teknisen vaativuuden takia.

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat myös sellaiset eläinkilpailut, joissa käytetään kohde-eläintä, joka voi joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasitukselle tai muulle kivulle tai kärsimykselle, vaikka kilpaileva eläin ei tällaiselle altistuisikaan.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat ainakin seuraavanlaiset eläinkilpailut:

• hevosten ravikilpailut
• hevosten maksimaaliseen suoritukseen tähtäävät taakanvetokilpailut
• hevosten matkaratsastuskilpailut alkaen 80 km luokista
• hevosten kansallisen tai sitä ylemmän tason kenttäratsastuskilpailujen maastokoe
• hevosten valjakkoajon SM- tai sitä ylemmän tason maratonkoe
• hevosten esteratsastuskilpailut 140 cm tasolta ylöspäin
• koirien maksimaaliseen suoritukseen tähtäävät taakan- ja kuormanveto­kilpailut
• vinttikoirien juoksukilpailut radalla ja maastossa
• koirien pitkänmatkan valjakkoajokilpailut
• koirien SM- tai sitä ylemmän tason agilitykilpailut
• luolakoirien taipumuskokeet
• koirien SM- tai sitä ylemmän tason paimennuskilpailut esim. lampaiden, nautojen ja porojen paimennuk­sessa
• porojen juoksukilpailut

Myös esimerkiksi hevosten jalostusarvostelutilaisuuksien yhteydessä järjestettävät suorituskyvyn arvioinnit katsotaan eläinkilpailuiksi, ja ne kuuluvat ilmoitusvelvollisuu­den piiriin samojen, suorituksen vaativuuteen perustuvien kriteerien mukaisesti, kuin vastaavan lajimuodon kilpailutoiminnassa.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan seuraavanlaisia eläinkilpailuja ei katsottaisi ilmoituksenvaraiseksi eläinkilpailuksi, eikä tällaisten eläinkilpailujen järjestäminen lähtökohtaisesti edellyttäisi toiminnasta ilmoittamista eikä kilpailueläinlääkärin nimeämistä:

• hevosten alle 80 km luokkien matkaratsastuskilpailut
• hevosten kansallista tasoa alemman tason kenttäratsastuskilpailujen maastokoe
• hevosten valjakkoajon SM-tasoa alemman tason maratonkoe
• hevosten alle 140 cm tason esteratsastuskilpailut
• hevosten kouluratsastus-, parakouluratsastus-, vikellys-, askellajiratsastus- ja lännenratsastus­kilpailut
• koirien keskipitkänmatkan valjakkoajokilpailut, valjakkoajon sprinttikilpailut, valjakkohiihto-, koirapotkukelkkailu-, koirajuoksu-, koirapyöräily-, koira­potkupyöräily- ja sulan maan valjakkoajokilpailut
• koirien SM-tasoa alemman tason agilitykilpailut
• koirien SM-tasoa alemman tason paimennuskokeet esim. lampaiden, nautojen ja porojen paimennuk­sessa
• koirien käytännön metsästyskokeet, joissa kohderiistana toimivat luonnon­varaiset eläimet niiden luontaisessa elinympäristössä

Myös muun kuin selvästi ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan eläinkilpailun järjes­täjän on arvioitava, altistaako kilpailumuoto siihen osallistuvat eläimet tai kilpailussa käytettävät kohde-eläimet kohtuuttomalle rasitukselle, kivulle tai kärsimykselle, ja tehtävä tarvittaessa toiminnasta ilmoitus aluehallintovirastolle, sekä nimettävä tilai­suuteen kilpailueläinlääkäri. Aluehallintoviraston läänineläinlääkäri voi auttaa kilpai­lun järjestäjää sen arvioimisessa, kuuluuko kilpailu ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

5.2 Kirjallinen ilmoitus

Ilmoitus eläinkilpailutoiminnasta, jossa eläin voi joutua alttiiksi kohtuuttomalle rasi­tukselle, kivulle tai kärsimykselle, on tehtävä sille aluehallintovirastolle, jonka toimi­alueella kilpailuja aiotaan järjestää. Jos kilpailuja järjestetään useamman aluehallinto­viraston alueella, ilmoitus tulee tehdä kullekin näistä aluehallintovirastoista.

Kilpailun järjestäjä voi tehdä ilmoituksen itse, tai valtuuttaa ilmoituksen tekijäksi esimerkiksi yhdistyksen, johon järjestäjä kuuluu. Vastaavasti jos kilpailun järjestäjänä toimii paikallinen tai alueellinen yhdistys, se voi valtuuttaa esimerkiksi valtakunnalli­sesti toimivan lajiliiton tekemään ilmoituksen sen puolesta.

Ilmoitus voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva. Jos ilmoituksenvarais­ten eläinkilpailujen järjestäminen on jatkuvaa toimintaa, ilmoitus kannattaa tehdä toistaiseksi voimassa olevana. Määräaikainen ilmoitus on perusteltua silloin, jos tarkoituksena on järjestää vain yksi tai muutama ilmoituksenvarainen eläinkilpailu, ja näiden järjestämisajankohta on jo tiedossa.

Ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista. Toistaiseksi voimassa olevien ilmoitusten osalta on tehtävä myös toiminnan lopetta­misilmoitus viipymättä toiminnan loppuessa. 

Jos toimintaan tulee oleellisia muutoksia, on myös näistä ilmoitettava aluehallinto­virastolle viipymättä. Oleellisena muutoksena pidetään esim. uuden eläinlajin tai kilpailumuodon ottamista toiminnan piiriin. 

Aluehallintovirastolle tehtävän ilmoituksen voi käytännössä toteuttaa esimerkiksi toimittamalle aluehallintovirastolle kirjallisesti tiedot siitä, minkä tyyppisiä kilpailuja yhdistys järjestää, sekä linkin kilpailukalenteriin, josta löytyy tarkemmat tiedot tapah­tumista (ml. kilpailujen päivämäärät ja sijainnit), sekä erittelyn siitä, mitkä kilpailu­kalenterissa mainituista tapahtumista ovat ilmoituksenvaraisia kilpailuja.

Ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

5.3 Kilpailueläinlääkärin nimeäminen

Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestäminen edellyttää, että järjestäjä nimeää kuhunkin kilpailuun kilpailueläinlääkärin. Kilpailueläinlääkärin nimeämisen tarkoituk­sena on vahvistaa kilpailun järjestäjän omavalvontaa ja siten turvata eläinten hyvin­vointia kilpailussa. Kilpailueläinlääkärin nimeämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa kilpailun järjestäjä.

Kilpailueläinlääkärin on oltava läsnä kilpailutilaisuudessa.

Kilpailueläinlääkärin tehtävät ja velvollisuudet koskevat ainoastaan ilmoituksenvarai­seen kilpailuun nimettyä kilpailueläinlääkäriä. Myös muunlaisen eläinkilpailun tai eläinnäyttelyn järjestäjä voi kutsua tapahtumaan eläinlääkärin. Kilpailueläinlääkäriä koskevat tehtävät ja velvollisuudet eivät kuitenkaan koske tällaisen muun kuin ilmoi­tuksenvaraisen kilpailun eläinlääkäriä.

5.3.1 Kilpailueläinlääkärin pätevyys

Kilpailueläinlääkärin ei tarvitse olla virkaeläinlääkäri, vaan kilpailueläinlääkärinä voi toimia myös yksityinen eläinlääkärinammatin harjoittaja.

Kilpailueläinlääkärin tulee olla laillistettu eläinlääkäri, tai eläinlääkäri, jolla on oikeus tarjota Suomessa väliaikaisesti eläinlääkäripalveluja jossakin muussa EU- tai ETA-maassa hankitun eläinlääkärin ammatinharjoittamisoikeuden perusteella.

Eläinlääketieteen opiskelijaa ei voi nimetä kilpailueläinlääkäriksi, mutta ns. praktiik­kaoikeudet omaava eläinlääketieteen opiskelija voi toimia tehtävään nimetyn kilpai­lueläinlääkärin sijaisena. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tietty eläinlääkäri toimii sään­nöllisesti jonkun kilpailun kilpailueläinlääkärinä, häntä ko. ajankohtana eläinlää­kärin tehtävässä sijaistava eläinlääketieteen opiskelija voi toimia sijaisena myös kilpai­lueläinlääkärin tehtävässä. Kuten muissakin eläinlääkärin sijaistustehtävissä, eläinlää­ketieteen opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus saada työn­ohjausta myös kilpailueläin­lääkärin tehtävässä.

5.3.2 Kilpailueläinlääkärin tehtävät

Kilpailueläinlääkäri toimii osana järjestäjän omavalvontaa, ja hänen tehtävänään on toimia eläinkilpailun järjestäjän nimeämänä asiantuntijana huolehtimassa siitä, ettei kilpailu vaaranna eläinten hyvinvointia.

Kilpailueläinlääkäri tarkkailee esimerkiksi kilpailuun osallistuvien eläinten kilpailukun­toisuutta, sekä kilpailuun osallistuvien ja kilpailussa käytettävien kohde-eläinten asianmukaista kohtelua. Kilpailueläinlääkäri voi myös seurata esimerkiksi kilpailuolo­suhteita siltä osin, kun niillä voi olla vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Kilpailueläinlää­kärin tehtäviin kuuluu myös eläinten hyvinvointiin liittyvän neuvonnan antaminen sekä eläinten kilpailuttajille, että kilpailun järjestäjälle.

Jos kilpailueläinlääkäri havaitsee, että eläinkilpailu vaarantaa eläimen hyvinvointia, hänen on viipymättä ilmoitettava havainnostaan kilpailun järjestäjälle, jotta järjestäjä voi ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin asiassa. Kilpailueläinlääkärin on ilmoitettava järjestäjälle myös hänen tietoonsa tulleet loukkaantumiset kilpailussa, jotta järjestäjä voi kirjata tapahtumat kilpailun kirjanpitoon.

Velvollisuus puuttua yksittäisen eläimen säännösten vastaiseen kohteluun tai käyt­töön kilpailussa on eläinkilpailun järjestäjällä. Kun tällainen toiminta tulee järjestäjän tietoon, hänen on kiellettävä kilpailuttajaa jatkamasta säännösten vastaista kohtelua, ja tarvittaessa kiellettävä eläimen käyttäminen kilpailussa. Halutessaan kilpailun järjestäjä voi delegoida nämä tehtävät myös suoraan kilpailu­eläinlääkärin tehtäväksi. Tällöin kilpailueläinlääkäri toimii kilpailun järjestäjän edusta­jana, ja antaa suoraan tarvittavat kiellot kilpailuttajille.

Kilpailueläinlääkärin tehtävänä on myös antaa tarvittaessa ensiavun luonteista hoitoa kilpailussa käytettäville eläimille. Ensiavun luonteisena hoitona voidaan pitää esimer­kiksi haavan ompelemista ja kivunlievitystä, sekä loukkaantuneen eläimen valmiste­lua jatkohoitoon kuljettamista varten. Jos eläin loukkaantuu niin vakavasti, että sen hengissä pitäminen olisi julmaa sitä kohtaan, kilpailueläinlääkärin tehtäväksi voi tulla myös eläimen lopettaminen.

Kilpailun järjestäjän on huolehdittava siitä, että hoidon antamiseksi on asianmukai­nen paikka sekä tarvittavat välineet eläimen siirtämiseksi ensiapupaikkaan. Kilpailun järjestäjä ei kuitenkaan vastaa kilpailueläinlääkärin antaman hoidon kustannuksista, vaan kilpailueläinlääkäri perii korvauksen antamastaan hoidosta eläimen kilpailutta­jalta.

Kilpailueläinlääkärin ei tarvitse toimia hoidon antajana silloin, jos kilpailupaikalla on muutoin saatavana ensiapua, esimerkiksi jos kilpailupaikalla sijaitsee eläinklinikka, joka on auki kilpailujen ajan. 

Jos kilpailueläinlääkäri havaitsee, että eläinkilpailu vaarantaa eläimen hyvinvointia, hänen on viipymättä ilmoitettava havainnostaan kilpailun järjestäjälle, jotta järjestäjä voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin asiassa. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös kilpai­lueläinlääkärin tietoon tulleita loukkaantumisia kilpailussa. Jos kilpailun järjestäjä ei kuitenkaan ryhdy häntä velvoittaviin toimenpiteisiin, kilpailueläinlääkärin on ilmoitet­tava asiasta viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta tämä voi ryhtyä tarvitta­essa toimenpiteisiin asiassa.

Kilpailueläinlääkärillä on velvollisuus ilmoittaa viipymättä kunnaneläinlääkärille, alue­hallintovirastolle tai poliisille myös kilpailussa käytettävästä eläimestä, jos on aihetta epäillä eläintä pidettävän tai kohdeltavan eläinten hyvinvointisäädösten vastaisesti. Eläimen pitämisellä eläinten hyvinvointisäädösten vastaisesti tarkoitetaan esimer­kiksi epäilyä, että eläin on kärsinyt ravinnon tai muun hoidon puutteesta. Kilpailussa käytettävällä eläimellä tarkoitetaan sekä kilpailuun osallistuvaa eläintä, että kilpai­lussa käytettävää kohde-eläintä.

Kilpailueläinlääkärin tulee antaa toimivaltaiselle viranomaiselle tapauksen selvittä­miseksi tarpeelliset tiedot. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös tietoja, joista eläinlääkä­rillä on muutoin salassapitovelvollisuus.

5.4 Kirjanpito

Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestäjän on pidettävä kirjaa eläinkilpailun olo­suhteista ja tapahtumista. Kirjanpitovelvoite on olennainen osa eläinkilpailun järjes­täjän omavalvontaa, ja se ohjaa järjestäjää kiinnittämään huomiota eläinten hyvin­voinnin kannalta keskeisiin asioihin eläinkilpailuja järjestettäessä, jotta nämä asiat voidaan tarvittaessa ennakoida paremmin tulevissa tapahtumissa. 

Kirjaamisvelvollisuus koskee kutakin kilpailua erikseen.

Kirjanpitoon tulisi merkitä ainakin seuraavat tiedot: 

• kilpailusuoritukseen vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten kilpailualustan materiaali
• sääolosuhteet, jos kilpailu järjestetään ulkona
• kilpailun järjestäjän tietoon tulleet loukkaantumiset sekä mahdolliset kuolemantapaukset
• doping-näytteiden otto
• kilpailuun nimetty kilpailueläinlääkäri
• kilpailueläinlääkärin tekemät havainnot eläinkilpailun aiheuttamista vaaroista eläinten hyvinvoinnille
• tiedot tilanteista, joissa järjestäjä on kieltänyt eläinten säännösten vastaisen kohtelun
• tiedot tilanteista, joissa järjestäjä on kieltänyt käyttämästä eläintä kilpailussa

Kirjanpidossa on huomioitava sekä kilpailuun osallistuvat eläimet, että kilpailussa käytettävät kohde-eläimet. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään vuoden ajan eläinkilpailun järjestämisestä.

Kirjaamisvelvollisuudesta voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

6 Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn osallistumista koskevat yleiset vaatimukset

Eläinkilpailun ja -näyttelyn järjestäjän vastuu ei poista eläintä kilpailuttavan tai näyt­telyttävän henkilön vastuuta. Eläimen kilpailuttajalla tai näytteilleasettajalla on vastuu, että hänen hallinnassaan oleva eläin on riittävän hyvässä fyysisessä ja psyyk­kisessä kunnossa osallistumaan tapahtumaan, ja että eläintä käsitellään ja kohdellaan asian­mukaisesti.

6.1 Käsittely

Eläintä ei saa näyttely- tai kilpailutapahtumassakaan käsitellä kovakouraisesti tai muuten sillä tavalla, että sille aiheutetaan kipua tai pelkoa.

Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn osallistuvaa eläintä ei saa rasittaa liikaa. Rasittamisella tarkoitetaan sekä henkistä että fyysistä rasittamista. Eläimen tulee pystyä palautu­maan rasituksesta kohtuullisessa ajassa suorituksen jälkeen. 

Eläinten kilpailuttamisessa tulee ottaa huomioon eläimen suorituskyky ja osaamis­taso. Osaamistasolla tarkoitetaan niitä taitoja, joita eläimen voidaan olettaa omaa­van sen iän ja aiemman koulutuksen tai harjoittamisen perusteella. Eläimen suoritus­kykyyn vaikuttavat muun muassa eläimen ikä, terveydentila ja fyysinen kunto. Kiellet­tyä on esimerkiksi kilpailuttaa sellaista eläintä, jonka loukkaantuminen kilpailussa on ennalta arvattavaa sen heikon fyysisen kunnon takia.

Eläinkilpailuun osallistuvaa eläintä ei saa pakottaa yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä. Säännöksellä tarkoitetaan tilanteita, joissa eläin toimii jo suorituskykynsä äärirajoilla, mutta se tietoisesti pakotetaan yrittämään vielä astetta vaativampaa suoritusta. Tällainen pakottaminen on aina kiellettyä ja asettaa selkeän ylärajan eläimen liialliselle rasittamiselle.

6.2 Toimenpiteet ja lääkitys

Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn ei saa osallistua eläin, jolle on tehty leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide, jonka tarkoituksena on eläimen ulko­näön muuttaminen. Tällainen toimenpide on esimerkiksi koirien hännän tai korvien typistäminen.

Sillä, onko toimenpide tehty eläimelle Suomessa vai ulkomailla, tai onko kyseisen toimenpiteen tekeminen ollut sen tekoajankohtana sallittua vai ei, ei ole merkitystä.

Aiemassa lainsäädännössä ollut poikkeus, joka mahdollisti tällaisten koirien osallistu­misen maailmanmestaruus- ja euroopanmestaruuskilpailuihin sekä maailman­voit­taja- ja euroopanvoittajanäyttelyihin, päättyi 31.12.2023.

Eläimen ulkonäön muuttamiseen tähtäävistä ja muista kielletyistä toimenpiteistä voidaan myöhemmin antaa tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.

Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn osallistuvalle eläimelle ei saa antaa mitään sellaista valmistetta, jonka tarkoituksena on vaikuttaa keinotekoisesti eläimen suorituskykyyn tai käyttäytymiseen. Keinotekoisuudella tarkoitetaan sellaisten lääkkeiden, muiden aineiden tai toimenpiteiden käyttöä, jotka eivät kuulu eläimen normaaliin hoito- ja harjoituskäytäntöön.

Suorituskykyyn vaikuttamisella tarkoitetaan sekä suorituskyvyn parantamista että sen alentamista. Keinotekoinen suorituskykyyn vaikuttaminen on kiellettyä kilpai­luissa ja näyttelyissä riippumatta siitä, onko sillä vaikutusta eläimen hyvinvointiin.

Säännös ei estä esimerkiksi eläimen ruokavalion täydentämistä vitamiineilla tai muilla ravintolisillä, tai eläimen lihashuoltoon liittyviä normaaleja hoitotoimenpiteitä. Kiellettyä sen sijaan on antaa eläimelle esimerkiksi lihasmassaa kasvattavia anabolisia steroideja.

Keinotekoisen suorituskykyyn vaikuttamisen lisäksi myös keinotekoinen vaikuttami­nen eläimen käyttäytymiseen on kiellettyä. Kiellettyä on esimerkiksi vireystilaa kohottavien piristeiden tai rauhoittavan aineen antaminen eläimelle pyrkimyksenä vaikuttaa eläimen menestykseen sen käyttäytymistä muuttamalla.

Eläimen suorituskykyyn voidaan vaikuttaa lääkkeiden ja muiden vastaavien aineiden lisäksi myös erilaisin menetelmin. Sallittuja menetelmiä ovat normaalit eläimen hoitokäytäntöön kuuluvat toimenpiteet, kuten ennaltaehkäisevästi ja lihasten huolta­miseksi annettu fysioterapia, akupunktio ym. vastaava hoito. Kiellettyjä menetelmiä ovat esimerkiksi veridoping, sekä raajojen hermokatkaisu ja muut menetelmät, joilla pyritään vaikuttamaan esimerkiksi raajojen tuntoaistimukseen, ja sitä kautta paranta­maan eläimen suorituskykyä keinotekoisesti.

Eläimen suorituskykyyn tai käyttäytymiseen vaikuttamisena ei kuitenkaan pidetä eläimen kastraatiota tai sterilisaatiota, eikä myöskään kemiallista kastraatiota tai muita hormonaalisia hoitoja, joiden tarkoituksena on estää eläimen kiima tai lisään­tyminen.

Monia eläinten suorituskykyyn vaikuttavia lääkkeitä käytetään myös eläinten lääke­tieteellisessä hoidossa. Lähtökohtaisesti eläimelle annettua lääkitystä ei katsota tarkoitukselliseksi eläimen suorituskykyyn vaikuttamiseksi, jos eläimellä on sellainen sairaus tai vamma, jonka asianmukaiseksi hoitamiseksi sitä on lääkittävä kyseisellä lääkkeellä. On kuitenkin huomioitava, että kilpailuun, näyttelyyn tai vastaavaan tapahtumaan osallistuvan eläimen tulee olla sillä tavoin terve, että osallistuminen ei rasita eläintä liikaa, eikä muutenkaan aiheuta vaaraa sen hyvinvoinnille. Lääkityksen katsotaan olevan kiellettyä eläimen suorituskykyyn vaikuttamista silloin, jos eläin tarvitsee joko lääkitystä ylipäätään, tai enemmän lääkitystä kuin normaalitilanteessa, jotta se selviytyisi kilpailusuorituksesta.

Huomioi myös, että järjestävällä taholla tai sen taustaorganisaatiolla voi olla lain­säädäntöä tiukempia, eläinkilpailun tai -näyttelyn säännöissä esitet­tyjä rajoitteita tiettyjen lääkitysten tai menetelmien käytölle.

6.3 Välineet ja säilytys

Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn osallistuvilla eläimillä käytettävien varusteiden tulee olla sellaisia, etteivät ne aiheuta eläimelle tarpeetonta kipua tai kärsimystä tai vahin­gon vaaraa. Hyväksyttävänä ei voida pitää esimerkiksi sellaista hevosen kuolainta, jonka terävät reunat aiheuttavat haavaumia hevosen suuhun.

Myös muuten asianmukaisten varusteiden osalta tulee huomioida, että niitä ei saa käyttää sellaisella tavalla, joka aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Esimerkiksi hevospiiskan, kannusten tai raipan käyttö voi joissain tilanteissa olla perusteltua, mutta niiden liiallinen tai vääränlainen käyttö on kiellettyä. Myös esi­merkiksi koirien kaulainten osalta tulee - kaulaintyypistä riippumatta - huomioida, että kaulainta ei saa käyttää esimerkiksi riuhtomalla tai kiristämällä siten, että eläi­melle aiheutuu tarpeetonta kipua.

Eläintä voidaan eläinkilpailun tai -näyttelyn yhteydessä säilyttää tilapäisesti kuljetus­laatikossa tai ns. näyttelyhäkissä tai muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytys­tilassa, edellyttäen, että sen liikunnantarpeen ja muiden tarpeiden tyydyttämisestä huolehditaan tilaisuuden aikana. Pienikokoisilla lemmikkieläimillä liikunnantarpeen voidaan katsoa tilapäisesti tyydyttyvän myös riittävän isossa kuljetuslaatikossa tai -häkissä.

Myös tilapäisen säilytystilan osalta tulee huolehtia, että se täyttää eläimen pitopai­kalle asetetut yleiset vaatimukset. Säilytys­tilan tulee mm. olla materiaaliltaan ja rakenteeltaan eläimelle turvallinen, ja suojat­tava eläintä epäsuotuisilta sääoloilta, kuten liialliselta kylmyydeltä tai kuumuudelta. Säilytystilan on oltava eläimen koko huomioiden riittävän tilava, jotta eläin voi säily­tystilassa seistä ja levätä luonnol­lisessa asennossa, sekä vaihtaa asentoaan vaikeuk­sitta. Jos samassa säilytystilassa pidetään useampaa eläintä, niillä on oltava riittävästi tilaa käydä makuulle yhtä aikaa.

Eläimelle tuttu kuljetuslaatikko tai -häkki toimii myös eläimen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisena suojapaikkana, joka antaa eläimelle turvallisuuden tunnetta. Säilytys­tilan tulee olla sellainen, että eläimellä on mahdollisuus piiloutua halutessaan.

Eläintä saadaan pitää pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos syy tähän on sekä tila­päinen, että hyväksyttävä. Eläinten pito kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä ei ole hyväksyttävää silloin, jos pidon syy on eläinten esitteleminen ylei­sölle. Sellaisessa eläinnäyttelyssä, joka järjestetään eläinten esittele­miseksi yleisölle, kuten eläinmessuilla, eläinten säilytyspaikan tulee täyttää niiden pysyvälle pitopaikalle asetetut pinta-alavaatimukset.

7 Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn liittyviä muita vaatimuksia

Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn osallistuessa tulee huomioida myös esimerkiksi eläin­tauteihin ja eläinten tunnistamiseen liittyvän lainsäädännön vaatimukset.

Eläinkilpailuun tai -näyttelyyn saa tuoda vain kliinisesti terveitä eläimiä, jotka on tunnistusmerkitty kyseistä eläinlajia koskevien vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi hevoseläimen tulee olla tunnistettu ja ilmoitettu sen tavanomaisen sijaintimaan viranomaisrekisteriin, ja sen tunnistusasiakirjan (hevospassin) tulee olla hevosen mukana kilpailussa tai näytte­lyssä, pois lukien emäänsä seuraava vieroittamaton varsa. Koiran tulee olla tunnistusmerkitty mikrosirulla sekä, jos se oleskelee Suomessa yli kolmen kuukauden ajan, ilmoitettu viranomaisrekisteriin. Eläimen kilpailuttaja tai näytteilleasettaja vastaa näiden velvoitteiden täyttymisestä.

Jos eläinkilpailun tai -näyttelyn osallistujina tai kohde-eläimenä on eläinlajeja, kuten nauta ja lammas, joiden siirtäminen alueelle edellyttää eläintenpitopaikan perusta­mista tapahtumaa varten, eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjä vastaa pitopaikan ilmoittamisesta viranomaiselle. Hyvä toimintatapa on, että eläinkilpailun tai -näyttelyn järjestäjä huomioi omissa säännöissään myös eläinten tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön vaatimukset.

Ruokaviraston ohjeeseen 1274/04.01.00.01/2021 ”Ohje eläinten viemisestä maa­talousnäyttelyyn tai muuhun tapahtumaan” on koottu näyttelyyn tai muuhun vastaa­vaan tapahtumaan vietäviä eri eläinlajeja koskevia eläinterveydellisiä vaatimuksia (viimeisin päivitys 2021) ja suositeltavia toimintatapoja. Ohje löytyy Ruokaviraston verkkosivustolta Eläinten terveys.

Huomioi myös, että järjestävällä taholla tai sen taustaorganisaatiolla voi olla omia, eläinkilpailun tai -näyttelyn säännöissä esitettyjä vaatimuksia, jotka voivat rajoittaa tiettyjen eläinten osallistumista tapahtumaan.

8 Eläinkilpailujen ja -näyttelyjen valvonta, seuraamukset ja rangaistus­säännökset

Valvontaviranomaisella on oikeus tarkastaa eläinkilpailu ja eläinnäyttely. Tarkastuk­sen tekeminen ei edellytä epäilyä eläinten hyvinvointisäännösten vastai­sesta toimin­nasta tilaisuudessa.

Valvontaviranomainen voi samalla valvoa eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskevan lainsäädännön vaatimusten noudattamista.

Ilmoituksenvaraisen eläinkilpailun järjestäjän kirjanpitovelvoite palvelee myös viran­omaisvalvontaa. Valvontaviranomaisella on oikeus saada nähtäväkseen eläinkilpai­luista pidettävä kirjanpito. Jos kirjanpidon perusteella tai muuten käy ilmi, että järjes­täjä ei ole noudattanut hänelle säädettyjä velvoitteita, valvontaviranomainen voi tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin. 

Aluehallintovirastolla on toimivalta puuttua ilmoituksenvaraisten eläinkilpailujen järjestämiseen liittyviin epäkohtiin kieltämällä ko. toiminta kokonaan tai osittain.