Hevosten hyvinvoinnin valvonta

Ohje käsittelee myös hevosten tunnistamiseen, kuljettamiseen ja lääkitsemiseen liittyvän lainsäädännön vaatimusten valvontaa.

Tämä ohje kumoaa aiemman ohjeen 5875/04.01.00.01/2023. 

Ohjeeseen liittyy tarkastuslomake 5119/04.01.00.02/2025.

Johdanto

Hevosten pitoon kohdistuvan eläinten hyvinvoinnin valvonnan tarkoituksena on sel­vittää, täyttyvätkö toiminnalle asetetut eläinten hyvinvointilainsäädännön vähim­mäisvaatimukset. Mitä ohjeessa sanotaan hevosista, koskee myös poneja ja muita hevoseläimiä, kuten aaseja ja muuleja.

Tämä ohje ja sen liitteenä oleva tarkastuslomake on tarkoitettu kaikille hevosten pitoon kohdistuvia eläinten hyvinvoinnin tarkastuksia tekeville toimivaltaisille viran­omaisille valvontatyön helpottamiseksi ja yhtenäistämiseksi. Ohjeeseen on koottu hevosten pitoa koskevan eläinten hyvinvointilainsäädännön keskeisimmät vaatimuk­set, sekä yleisiä asiakirja- ja kirjanpitovaatimuksia hevosten tunnistus-, kuljetus- ja lääkitsemislainsäädännöstä.

Ammattimaiseen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaan hevosten pitoon kohdis­tuvan säännöllisen valvonnan tarkastustiheyden määrittelyssä voidaan käyttää riskin­arviointia. Riskinarvioinnissa voi hyödyntää esimerkiksi entisen Pohjois-Suomen alue­hallinto­viraston lomaketta Ilmoituksenvaraisen tallin valvontatiheyden arviointi, joka löytyy Pikantista (Eläinten hyvinvointi → Seura- ja harrastuseläimet → Ohjeet ja lo­makkeet (edellyttää kirjautumista)). Arvioinnin perusteella kohteen tarkastustiheyttä voidaan lisätä tai har­ven­taa. Tarkas­tustiheyden tulisi kuitenkin olla aina vähintään kerran kolmessa vuo­dessa.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomais­toiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädän­nön soveltamisesta. Tulkinnat on ohjeessa esitetty º kursiivilla. Ohjeessa esitetyt tul­kinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.

Tarkastuksen perusteet ja valvottava lainsäädäntö

Tarkastuksen perusteena on joko eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023):

• 78 § 1 momentin mukainen epäilyyn perustuva tarkastus, tai
• 78 § 2 momentin mukainen ilman epäilyä tehtävä tarkastus, tai
• 78 § 3 momentin mukainen virallista valvontaa koskevan asetuksen nojalla ilman epäilyä tehtävä tarkastus⁽*, tai
• 78 § 4 momentin mukainen määräykseen perus­tuva tarkastus, tai
• uusintatarkastus, joka tehdään eläinten hyvinvointilain 12 luvun tai virallista valvontaa koskevan asetuksen 138 artiklan⁽* nojalla annetun määräyksen tai kiellon noudattamisen valvomiseksi.

*⁾ Huomioi, että virallista valvontaa koskevaa asetusta (EU) 2017/625 eli ns. val­vonta-asetusta ei sovelleta esimerkiksi kilpailutarkoituksessa tai muutoin seura- ja harrastus­eläimenä pidettävän hevosen pitoon. Tällaisten hevosten pitoa ei voi val­voa valvonta-asetuksen nojalla, eikä hevosten pitoon voi kohdistaa valvonta-asetuk­sen nojalla tehtäviä toimenpiteitä. Seura- ja harrastus­eläimenä pidettävän hevosen pitoon kohdistuvan tarkastuksen perusteena tulee olla eläinten hyvinvointi­lain 78 § 1, 2 tai 4 momentin mukainen tarkastus, tai uusintatarkastus, joka tehdään eläinten hyvinvointilain 12 luvun nojalla annetun määräyksen tai kiellon noudattami­sen valvo­miseksi. Valvonta-asetusta sovelletaan kuitenkin myös seura- ja harrastus­eläimenä pidettävien hevosten teurastukseen ja kaupalliseen kuljetukseen.

Hevosten pitoa, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä säätelevät eläinten hyvinvoinnista annettu laki 693/2023 (jäljempänä EHL), valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoin­nista 321/2025 (jäljempänä Vna 321/2025) ja valtioneuvoston asetus eläimille tehtä­vistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä 1165/2023 (jäljempänä Vna 1165/2023). Hevosten lopetusta ja teurastusta säätelee eläinten hyvinvointilain lisäksi Neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhtey­dessä (jäljempänä lopetusasetus).

Huomioi, että hevosten hyvinvoinnista annettua valtioneuvoston asetusta (321/2025) ei sovelleta sirkuksessa tai koe-eläinlaitoksessa pidettäviin hevosiin. Sirkushevosiin sovelletaan kuitenkin eläinten hyvinvoinnista annettua lakia, sekä val­tioneuvoston asetusta eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä, samoin kuin lopetusasetusta.

Tarkastuksella voidaan valvoa myös hevosten tunnistamiseen, kuljettamiseen ja lää­kitsemiseen liittyvän lainsäädännön asiakirja- ja kirjanpitovaatimuksia, jolloin tarkas­tuksen perusteena on eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) 27 § tai eläinten kuljetuksesta annetun lain (1429/2006) 28 § tai eläin­ten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) 35 § ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (21/2014) 5 § mukainen tarkastus.

Hevosten tunnistamisesta ja tunnistusasiakirjasta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/429 tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveys­säännöstö”) (jäljempänä eläinterveyssäännöstö), komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täy­dentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettä­vien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta (jäljem­pänä DA 2019/2035), komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/963 Euroo­pan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/429, (EU) 2016/1012 ja (EU) 2019/6 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse hevoseläinten tunnistuksesta ja rekisteröinnistä sekä tällaisten eläinten tunnistusasiakirjojen mallien vahvistamisesta (jäljempänä TA 2021/963), eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetussa laissa 1069/2021 (jäljempänä eläintunnistuslaki) sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 67/2022 (jäljempänä MMMa 67/2022).

Hevosten kuljetusta säätelevät laki eläinten kuljetuksesta 1429/2006 muutoksineen (jäljempänä EKL) ja neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (jäljempänä eläinkuljetusasetus).

Hevosten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/6 eläinlääkkeistä ja direktiivin 2001/82/EY ku­moamisesta (jäljempänä EU:n eläinlääkeasetus), eläinten lääkitsemisestä anne­tussa laissa 387/2014 (jäljempänä lääkitsemislaki) ja maa- ja metsätalousministeriön ase­tuksessa 21/2014 tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (jäljem­pänä MMMa 21/2014; korvautumassa uudella asetuksella).

Eläinten hyvinvoinnin valvonta voi eräissä tapauksissa laajentua myös viljelijätukien valvonnaksi (valtioneuvoston asetus Euroopan unionin viljelijätukien ehdollisuuden lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta ja sosiaalisen ehdollisuuden vaatimuksista 65/2023). Ehdollisuuden eläinten hyvinvoin­nin valvonnasta vastaa Ruokavirasto.

Tulkintaa lainsäädännön soveltamisesta hevosen aseman mukaan

Hevosen asema tuotantoeläimenä tai seura- ja harrastuseläimenä riippuu sen kulloi­sestakin käyttötarkoituksesta.

Eläinten hyvinvointilainsäädännössä hevosta käsitellään lähtökohtaisesti seura- ja harrastuseläimenä, mutta tietyissä tapauksissa, kuten maa- ja metsätalouskäytössä (maatalous-/metsätyöhevonen), sen voidaan katsoa olevan tuotantoeläin, jolloin sii­hen sovelletaan tuotantoeläimiä koskevia vaatimuksia. Eläinten hyvinvointilain 5 § 9 kohdan mukaan tuotanto­eläimellä tarkoitetaan elintarvikkeiden, villan, nahan tai tur­kisten tuotantoa varten taikka muussa tuotantotarkoituksessa kasvatettavaa tai pi­dettävää eläintä. Tuotan­toeläimellä ei kuitenkaan tarkoiteta luonnonvaraista eläintä, eikä kilpailuissa, näytte­lyissä taikka kulttuuri- tai urheilutapahtumissa tai vastaavissa toiminnoissa käytettä­vää eläintä. Tuotantoeläimellä ei myöskään tarkoi­teta tieteelli­siin tai opetustarkoi­tuksiin käytettävää eläintä.

Eläinten hyvinvointilain säännöskohtaisten perustelujen mukaan tuotantoeläin on määritelty hyvinvointilaissa vastaavalla tavalla kuin aiemmassa eläinsuojelulaissa, jossa lain (247/1996 muut. 203/2017) perusteluihin (HE 267/2016) on kirjattu, että tuotantoeläimenä ei pidettäisi seura-, kilpa- ja harras­tuseläimiä, joita ei pääsääntöi­sesti käytetä maataloustoimintaan, vaan joita käyte­tään esimerkiksi urheilutarkoituk­sessa (ravihevoset) tai jotka ovat lemmikkieläimiä (mukaan lukien eläimistä saatavien tuotteiden kotitarvekäyttö).

Myös kotieläinpihojen eläimet voidaan pääsään­töisesti rajata pois tuotantoeläinten määritelmästä.

Huomioi kuitenkin, että EU:n ja kansallisen lääkitsemislainsäädännön kirjanpitovaati­mus koskee kaikkia elintarviketuotantoeläimiä, eli siis myös hevosia, jos hevosta ei ole sen tunnistusasiakirjassa (hevospassissa) merkitty pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomiksi (ns. elinikäinen teurastuskielto). Lääkitsemiskäytön kirjanpitovel­vollisuus riippuu siitä, onko hevosen tunnistusasiakirjassa teurastuskieltomerkintä, ja mikä on hevosen käyttötarkoitus:

• Hevonen, jonka tunnistusasiakirjassa ei ole teurastuskieltomerkintää: hevosen omistajan tai haltijan on pidettävä lääkityksistä kirjaa elintarviketuotantoeläimiltä edellytetyllä tavalla. Kirjanpitoa on säilytettävä viiden vuoden ajan.
• Hevonen, jonka tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, mutta joka katsotaan eläinten hyvinvointilain mukaan tuotantoeläimeksi (esim. maatalous- tai metsätyöhevonen): lääkitsemiskirjanpitoa on säilytettävä eläinten hyvinvointilain perusteella kolmen vuoden ajan.
• Hevonen, jonka tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, ja joka on kilpailu- tai harrastekäytössä: lainsäädäntö ei edellytä lääkitsemiskirjanpidon pitämistä.

Tarkastuspöytäkirjan täyttäminen

Tarkastuskäynnillä on hyvä olla mukana mittaamiseen sopivaa välineistöä (lasermitta tai mittanauha), laskin ja kamera. Tarkastuslomake löytyy Ruokavirasto.fi-nettisivulta ja Pikan­tista (Pikantti.ruokavirasto.fi → Eläimet → Eläinten hyvinvointi → Seura- ja harrastuseläimet → Ohjeet ja lomakkeet (edellyttää kirjautumista)).

Tarkastuskertomuksen laatiminen on ohjeistettu tarkemmin Ruokaviraston ohjeessa Tarkastuskertomuksen laatiminen eläinten hyvinvointia koskevassa asiassa, joka löy­tyy Pikantista (Eläinten hyvinvointi → Yleinen valvonta → Ohjeet ja lomakkeet (edellyttää kirjautumista)).

Valvontaviranomainen täyttää tarkastuspöytäkirjan asianomaisiin kohtiin valvontaa koskevat tiedot. Tarkastuspöytäkirjan eri kohtiin annetaan vastaukseksi joko kun­nossa, laimin­lyönti tai ei koske tilaa. Jokaista vastausta on mahdollista ja toivottavaa täsmentää antamalla lisätietoja, erityisesti laiminlyöntitapauksissa.

Tarkastuksen johtopäätös merkitään pöytäkirjan toiseksi viimeiseen osioon. Viimei­seen osioon merkitään tieto valvonnan maksullisuudesta tai maksuttomuudesta.  

Jos hevosten pidossa havaitaan eläinten hyvinvointisäädösten vastaista menettelyä, valvontaviranomaisen tulee ryhtyä eläinten hyvinvointilain 12 luvun tai val­vonta-ase­tuksen (huomioi soveltamisala) 138 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin. Kehotuk­sen käyttö on ohjeistettu Ruokaviraston ohjeessa Tarkastuskertomuksen laatiminen eläinten hyvinvointia koskevassa asiassa. Kuulemi­nen ja hallinto­pää­töksen teko on ohjeistettu Ruokaviraston ohjeessa Hallintopäätöksen tekeminen eläinten hyvinvoin­tia koskevassa asiassa. Em. ohjeet ja Hallin­topäätös eläinten hyvinvointia koskevassa asiassa –lomake löytyvät Pikantista (Eläin­ten hyvinvointi → Yleinen valvonta → Ohjeet ja lomakkeet (edellyttää kirjautumista)).

Jäljennös hallintopäätök­sestä tai muu vastaavat tiedot sisältävä ilmoitus eläinten hyvinvointisäädösten rikko­misesta tulee eläinten hyvinvointilain 91 § mukaisesti toi­mittaa viipymättä poliisille esitutkintaa varten.

Annetun määräyksen tai kiellon määräajan umpeuduttua valvontaviranomainen tekee toimintapaikkaan uusintatarkastuksen, jolla varmistetaan, että annettua mää­räystä on noudatettu.

Ammattimaiseen tai muutoin laajamittaiseen hevoseläin­ten pitoon, hevosten teuras­tukseen ja kaupalliseen kuljetukseen sekä tuotan­toeläimeksi katsottavan maatalous- tai metsätyö­hevo­sen pitoon kohdistuvasta uusintatarkas­tuksesta peritään maksu ko. valvontaviranomai­sen hinnaston mukaisesti. Muuhun hevoseläinten pitoon (esimer­kiksi epäilyn perusteella tarkastettu harrastehevosen pito) kohdistuvasta uusintatar­kastuk­sesta peritään maksu, jos tarkastuksella tode­taan, että annettua määräystä tai kiel­toa ei ole noudatettu.

Eläinten hyvinvointilain 87 § mukaisesti, jos eläinten pitäjä muuttaa valvontaviran­omaisen toimialueelta toiselle eläinten hyvinvoinnin valvontaa koskevan asian vireillä ollessa ja tämä tulee valvontaviranomaisen tietoon, valvontaviranomaisen on salas­sapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoitettava muutosta uuden toimialueen valvontaviranomaiselle ja annettava tälle valvontaa varten välttämättömät tiedot.

Jos hevosten pidossa havaitaan eläinten tunnistamista, kuljetusta tai lääkitsemistä koskevan lainsäädännön vastaista menettelyä, valvontaviranomaisen tulee ryhtyä toimenpiteisiin kyseisessä laissa tarkemmin säädetyllä tavalla.

Tarkastettavat kohdat

Mitä hevosten hyvinvoinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään hevosesta, koskee myös aasia sekä aasin ja hevosen risteymää. Vna (321/2025) 2 §

1. Yleiset pitopaikkoja koskevat vaatimukset

Pitopaikalla tarkoitetaan pysyvää ja tilapäistä karsinaa, aitausta, tallia ja näiden yhdis­telmää sekä muuta vastaavaa rajattua tilaa, jossa eläintä pidetään. EHL 5(11) §

Huomioi, että pitopaikka-termiä käytetään eri lainsäädännöissä eri tarkoituksissa. Eläinten tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva lainsäädäntö edellyttää, että hevos­ten pitopaikat rekisteröidään. Tässä tarkoituksessa pitopaikalla tarkoitetaan laajem­paa kokonaisuutta, jolloin yksi pitopaikka voi koostua esimerkiksi tallirakennuksesta ja sen yhteydessä olevista ulkotarhoista ja laitumista. Eläinten hyvinvointilainsäädän­nössä pitopaikalla viitataan hevosen välittömään lähiympäristöön, jolloin pitopaikalla tarkoitetaan esimerkiksi karsinaa, tallia, pihattoa, laidunta tai ulkotarhaa, jossa he­vosta pidetään pysyvästi tai tilapäisesti.

Ohjeen ja lomakkeen osiossa 1 käsitellään vaatimuksia, jotka koskevat kaikkia pito­paikkoja, joissa hevosia pidetään, joko pysyvästi tai tilapäisesti. Ohjeen ja lomakkeen osiossa 2 arvioitavat vaatimukset koskevat ainoastaan pysyvää pitopaikkaa. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. Pysyvä pi­topaikka voi vaihdella tilanteen mukaan - esimerkiksi kesäaikaan hevosen pysyvä pi­topaikka voi olla laidun, jos se viettää siellä pääosan vuorokaudesta, kun taas saman hevosen pysyvä pitopaikka talvella voi olla tallissa oleva karsina. Tallia, pihat­toa, ulko­tarhaa ja laidunta koskevat täsmälliset vaatimukset tarkastetaan ohjeen ja lomak­keen osioissa 3, 4 ja 5.

1.1 Pitopaikka on turvallinen

Eläimen pitopaikan on oltava materiaaleiltaan, rakenteiltaan ja muilta ominaisuuksil­taan sellainen, että eläimen vahingoittumisen ja sairastumisen vaara, karkaamisvaara ja pitopaikan palovaara on mahdollisimman vähäinen. Hevosen ulottuvilla olevien pintojen käsittelyyn ei saa käyttää aineita, jotka voivat aiheuttaa hevoselle myrkytyk­sen tai muuta vaaraa hevosen hyvinvoinnille. Sähköjohdot sekä muut välineet ja lait­teet, jotka voivat vahingoittaa hevosta, on sijoitettava siten, että ne eivät aiheuta he­voselle vahingoittumisen vaaraa. Pitopaikassa oleva eläin on voitava tarkastaa ja sitä on voitava hoitaa vaikeuksitta. Käytävien on oltava sellaisia, että hevonen pääsee es­teettä liikkumaan ja että liukastumisen vaara on mahdollisimman vähäinen. EHL 33 §, 34 §; Vna (321/2025) 11 §

• • Hevosen tulee mahtua kääntymään käytävällä tarvittaessa.

1.2 Pitopaikan ja sen laitteiden kunnossapidosta huolehditaan

Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, eläi­men pitopaikka laitteineen on tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Riittävää tarkastustiheyttä arvioitaessa on otettava huo­mioon eläin­tenpitomuoto, eläinlaji, eläimen fysiologinen tila sekä olosuhteet eläinten pitopai­kassa ja elinympäristössä. Päivittäinen tarkastusvelvollisuus ei kuitenkaan koske vai­keasti tavoitettavilla laitumilla kesäaikaan pidettäviä eläimiä. Pitopaikassa havaitut eläimen hyvinvointia vaaran­tavat viat on korjattava välittömästi tai, jos se ei ole mah­dollista, ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi vikojen korjaamiseen saakka. Jos hevosen pitopaikassa havaitaan epäkohtia tai puut­teita, on ryhdyttävä toimenpiteisiin havaittujen epäkohtien tai puutteiden korjaa­miseksi. EHL 22 §, 36 §; Vna (321/2025) 8 §

1.3 Pitopaikan puhtaudesta huolehditaan

Pitopaikassa on voitava ylläpitää eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävää puhtautta ja hygieniaa. Eläimen pitopaikka on pidettävä riittävän puhtaana, jotta eläimen hyvin­vointi ei vaa­rannu. Tallin ja pihaton seinien sisäpintojen on oltava helposti puhtaana pidettä­viä. Tallin ja pihaton seinät ja lattia on pidettävä kunnossa ja puhtaina siten, että ne eivät vahingoita hevosta eivätkä vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia. Tal­lissa, pihatossa ja niiden yhteydessä olevassa rehuvaras­tossa ja lantalassa on huoleh­dittava haittaeläinten torjunnasta. EHL 33 §, 36 §; Vna (321/2025) 11 §

• • Haittaeläinten torjuntaa arvioitaessa voidaan käyttää apuna Turvallisuus ja kemikaaliviraston (Tukes) ohjetta: Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohje.

1.4 Pitopaikan valaistus on hevoselle sopiva ja riittävä eläimen tarkastamiseen ja hoitamiseen

Pitopaikan valaistuksen tulee olla sellainen, että se on sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden ja olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja että eläin voidaan tarkastaa ja sitä voidaan hoitaa asianmukaisesti. Tallissa ja pihatossa on oltava luon­nonvaloa. EHL 35 §; Vna (321/2025) 11 §

• • Eläintä tarkastettaessa/hoidettaessa valonlähde voi olla kiinteä tai valovoimaltaan riittävä siirrettävä valaisin.

1.5 Pitopaikan lämpötila on hevoselle sopiva

Pitopaikan lämpötilan on oltava siellä pidettävälle eläimelle sopiva. EHL 35 §

• • Pitopaikan lämpötilan sopivuutta arvioitaessa huomioidaan hevosen ikä ja kuntoluokka sekä hevosen karvapeitteen tiiviys ja paksuus.
  • Pitopaikan lämpötilan sopivuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös hevosen loimittaminen.

1.6 Pitopaikan ilmanlaatu on hevoselle sopiva

Pitopaikan ilmanlaadun on oltava siellä pidettävälle eläimelle sopiva. Tallissa ja piha­tossa on huolehdittava hyvästä ilmanvaihdosta. Ilman hiilidioksidi-, ammoniakki-, tai pölypitoisuudet eivät saa nousta haitallisen korkealle. Lämpöeristetyssä tallissa on myös huolehdittava siitä, että talli-ilman kosteus ei nouse haitallisen korkeaksi. Jos eläinten hyvinvointi on riippuvainen koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, laitteis­tossa on oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen toimintahäiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti. EHL 35 §; Vna (321/2025) 12 §

• • Aistinvaraisen arvion lisäksi ilman laadun arvioinnin tukena voidaan käyttää siihen soveltuvia mittauslaitteita.
  • Eläinsuojien normaalioloissa hiilidioksidipitoisuus on 500–3000 ppm, minkä ei katsota aiheuttavan terveysvaaraa ihmisille tai eläimille.
  • Haitallisena ammoniakkipitoisuutena voidaan pitää yli 10 ppm ylittäviä arvoja.
  • Haitallisena pölypitoisuutena voidaan pitää yli 10 mg/m3 ylittäviä arvoja.
  • Koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, josta eläinten hyvin­vointi on riippuvainen, on esimerkiksi täysin koneellinen järjestelmä, jossa sekä poisto- että korvausilman vaihto toimii koneellisesti.
  • Hälytyslaitteistoa ei tarvita, jos rinnalla on toimiva painovoimainen (luonnollinen) varailmanvaihto.
  • Silloin kun ilmanvaihdon hälytysjärjestelmä tarvitaan, se on oltava, vaikka varavoima käynnistyisi automaattisesti sähkökatkoksen aikana. Toimintahäiriön sattuessa tapahtuva hälytys voi olla esimerkiksi syttyvä valo- tai äänimerkki tai puhelimeen tuleva ilmoitus. Hälytysjärjestelmän toimivuuden testaamisesta ei vaadita kirjanpitoa.

Koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän kunnossapito tarkastetaan kohdassa 1.3.

1.7 Pitopaikan melutaso on riittävän alhainen

Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua. EHL 35 §

• • Hevonen ei saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä.

1.8 Hevosella on mahdollisuus riittävään lepoon ja sopiva lepopaikka

Eläimellä on oltava mahdollisuus riittävään lepoon. Samassa pitopaikassa pidettävillä eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon. Eläimen on voitava pitopai­kassaan levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta. Pysy­vässä pitopaikassa eläimellä on oltava käytettävissä sopiva lepopaikka. Hevosella on oltava mahdollisuus riittävään päivittäiseen lepoon makuulla. Karsinassa ja pihatossa on oltava kuiviketta niin paljon, että hevonen pysyy riittävän puhtaana ja hevosen makuupaikka on riittävän pehmeä. Hevosen iho ei saa rikkoontua tai kulua karvatto­maksi sen käydessä makuulle tai sen noustessa jalkeille. Kaikilla hevosilla on oltava samanaikaisesti mahdollisuus maata kyljellään pihaton kuivitetussa makuutilassa. EHL 20 §, 33 §, 37 §; Vna 321/2025 8 §, 13 §

Lepopaikka ulkotarhassa ja laitumella tarkastetaan kohdassa 5.6.                                                                          

2. Pysyvää pitopaikkaa koskevat vaatimukset

Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. EHL 5(12) §.

• • Pitopaikka, jossa eläin viettää pääosan vuorokaudesta, katsotaan eläimen pysyväksi pitopaikaksi.

2.1 Jokaisella hevosella on sopiva pitopaikka

Eläimen pysyvän pitopaikan on oltava riittävän tilava sekä muutoinkin rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden sekä niiden olennaisten käyt­täytymistarpeiden tyydyttämiseen, jotka liittyvät liikkumiseen, leikkiin, lepoon, ke­honhuoltoon, syömiseen, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen sekä sosi­aali­siin suhteisiin. Jokaisella hevosella on oltava yhtäaikaisesti pitopaikka tallissa tai piha­tossa. EHL 37 §; Vna 321/2025 8 §

• • Jokaisella hevosella on oltava sellainen pitopaikka, joka täyttää lainsäädännössä pitopaikalle asetetut vaatimukset. Talli- tai pihattopaikkojen määrä on sovitettava hevosten määrään siten, että kaikki hevoset voidaan tarvittaessa ottaa yhtä aikaa suojaan.

2.2 Hevosella on näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen

Hevosella on oltava näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen pysyvässä pitopaikassa. Edellä säädetystä poiketen aasilla on oltava näkö- ja kuuloyhteys lajitoveriinsa pysy­vässä pitopaikassa.

• • Hevosella on oltava näkö- ja kuuloyhteys joko toiseen hevoseen, muuliin tai aasiin. Muulilla on oltava näkö- ja kuuloyhteys joko toiseen muuliin, hevoseen tai aasiin. Aasilla on oltava näkö- ja kuuloyhteys toiseen aasiin.

Edellä säädetystä voidaan poiketa seuraavissa tilanteissa:

• Yksi tai useampi hevonen on poissa lyhytaikaisesti tarhauksen, liikuttamisen, kilpailu- tai valmennusmatkan tai muun vastaavan syyn vuoksi
• Enintään 12 viikon ajan, jos yhdestä tai useammasta hevosesta joudutaan äkillisesti luopumaan
• Lyhytaikaisesti eläinlääketieteellisestä syystä.

Vna 321/2025 5 §

• • Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.

2.3 Hevosta ei pidetä jatkuvasti paikalleen kytkettynä

Eläintä ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa eläimen kääntymisen estävillä rakenteilla. 1.1.2024 toiminnassa olleeseen talliin säännöstä sovelletaan 1.1.2028 lähtien. 1.1.2024 jälkeen peruskorjattavaan talliin tai sen osastoon ja rakennettavaan uuteen talliin tai sen osastoon säännöstä sovelletaan, kun peruskorjaus tai uusi talli taikka osasto on valmistunut. EHL 37 §, 123 §.

• • Hevosen pitäminen pilttuussa jatkuvasti paikalleen kytkettynä siirtymäkauden aikana edellyttää, että pilttuu täyttää Vna 588/2010:ssa säädetyt vaatimukset:
    • Pilttuun leveys on vähintään hevosen säkäkorkeus lisättynä 10 senttimetrillä ja pilttuun pituus vähintään hevosen pituus lisättynä 25 senttimetrillä.
    • Pilttuiden välissä on sopivan korkuinen ja asianmukainen väliseinä, jotta vierekkäisissä pilttuissa olevat eläimet eivät voi vahingoittaa toisiaan. Vierekkäisten pilttuiden väliseinän kiinteän osan korkeus on vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 0,9.
    • Kytketty hevonen voi syödä, käydä makuulle ja levätä luonnollisella tavalla.

Hevosen kytkemiseen liittyvät muut vaatimukset tarkastetaan kohdassa 7.7.

2.4 Hevosen hoitoon ja tarkastamiseen on tarvittavat tilat

Pysyvässä pitopaikassa tai sen yhteydessä on oltava eläinten tarkastamisen ja käsitte­lyn kannalta välttämättömät tilat ja välineet sekä tarvittaessa tilat sairaiden ja vahin­goittuneiden eläinten hoitoa ja eristämistä varten. EHL 38 §;

• • Samoja tiloja ja kiinnipitovälineitä voidaan hyödyntää sekä eläinten jokapäiväisessä pidossa, että niiden muussa tarkastamisessa ja käsittelyssä, sekä myös tarvittaessa sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten hoidossa ja eristämisessä. Esimerkiksi karsinatallissa yksittäiskarsina toimii myös sairaskarsinana, ja laitumella olevan hevosen tarkastamiseen ja käsittelyyn voi riittää hevosen kiinnipito riimun avulla, jos se voidaan tarvittaessa siirtää erilleen muista eläimistä saamaan hoitoa.
  • Pihaton yhteydessä on oltava tai sinne on voitava tilapäisesti järjestää erillinen karsina tai muu vastaava tila, jonne hevonen voidaan tarvittaessa eristää muista eläimistä, jos käytettävissä ei ole muita tarkoitukseen soveltuvia tiloja.
  • Sairaskarsinan tehtävä on edistää eläimen parantumista tarjoamalla sairastuneelle tai loukkaantuneelle eläimelle mahdollisuus riittävään lepoon. Tilan on tarjottava hevoselle riittävä mukavuustaso mm. riittävän kuivituksen ja tarvittaessa lisälämmityksen avulla. Lisälämmityksen tarvetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon hevosen loimittaminen.

Sairaan tai vahingoittuneen hevosen hoito tarkastetaan kohdassa 7.15.

3. Tallia koskevat rakenteelliset vaatimukset

Tallilla tarkoitetaan rakennusta, jossa hevosia pidetään joko yksittäiskarsinoissa tai ryhmäkarsinoissa. Vna 321/2025 2 §

3.1 Karsinan sisäkorkeus on riittävä

Karsinan sisäkorkeuden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5; kuitenkin vähintään 2,2 metriä. Vähimmäispinta-alan ylittävä osa karsinasta saa kuitenkin olla vähimmäiskorkeutta matalampi. Sisäkorkeutta laskettaessa rakennuk­sessa normaalisti tarvittavia kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihto­putkia tai muita vastaavia laitteita ei oteta huomioon. Vähimmäiskorkeudesta voi­daan poiketa enintään kaksi prosenttia. Vna 321/2025 liite 2

• • Kestokuivitusta käytettäessä tilan sisäkorkeus mitataan kuivike­patjan kantavalta pinnalta kattoon, jolloin se kuvastaa tosiasiallista hevosen käytettävissä olevaa tilan korkeutta.

3.2 Yksittäiskarsinan pinta-ala on riittävä

Hevosten yksittäiskarsinan vähimmäispinta-ala:

1.1.2026 toiminnassa olleeseen talliin ja talliin, jonka rakennuslupa on ollut vireillä ennen 1.1.2026, vaatimusta säkäkorkeudeltaan yli 170 senttimetriä olevan hevosen karsinan vähimmäispinta-alan osalta sovelletaan 1.1.2036 lähtien. 1.1.2026 jälkeen peruskorjattavaan tai rakennettavaan talliin tai sen osastoon säännöstä sovelletaan siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli taikka osasto on valmistunut.

Siirtymäkauden aikana sovelletaan seuraavaa vaatimusta:

Vna 321/2025 15 §, liite 1.1, Vna 588/2010 liite 1

• • Asetus ei ota kantaa karsinan muotoon tai lyhimmän sivun mittaan, mutta mitoituksessa tulee huomioida pinta-alan lisäksi EHL 33 § vaatimus siitä, että eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta, ks. kohta 1.1.

3.3 Ryhmäkarsinan pinta-ala on riittävä

Ryhmässä pidettävillä hevosilla on oltava ryhmäkarsinassa tilaa vähintään yksittäis­karsinan verran jokaista hevosta kohden.

• • Yksittäiskarsinalla tarkoitetaan Vna 321/2025 liitteen 1.1 mukaista yksittäiskarsinan vähimmäispinta-alaa sellaisenaan, ks. kohta 3.2. Yksittäiskarsinan pinta-alaa koskevaa siirtymäsäännöstä ei sovelleta ryhmäkarsinan vähimmäispinta-alavaatimukseen.

Tamman ja varsan yhteiskarsinaan sovelletaan ryhmässä pidettävien hevosten karsi­nan vähimmäiskokoa tamman ja varsan säkäkorkeuden mukaan.

• • Esimerkiksi 155 cm säkäkorkeudeltaan olevan tamman ja sen 120 cm kokoisen varsan yhteiskarsinan koon tulee olla vähintään 8 m² + 5 m² = 13 m².

Karsinassa sijaitsevan heinäautomaatin vaatimaa tilaa ei vähennetä pinta-alasta. Vna 321/2025 liite 1.2

4. Pihattoa koskevat rakenteelliset vaatimukset

Pihatolla tarkoitetaan rakennusta tai rakennuksen osaa, jossa hevosia pidetään ja joka tarjoaa hevosille kuivan makuutilan ja mahdollisuuden ulkoilla vapaasti. Vna 321/2025 2 §

4.1 Pihaton rakenteet ovat asianmukaiset

Pihatossa on oltava kiinteä pohja, katto ja neljä seinää, jotka eivät ole avoimia seinän alaosasta. Pihaton seinien on suojattava tuulelta. Pihaton oviaukossa on tarvittaessa oltava tuulensuoja. Pihatto on suunniteltava siten, että myös lauman alempiarvoiset hevoset pääsevät kulkemaan sisälle ja ulos. Vna 321/2025 13 §

• • Kiinteällä pohjalla tarkoitetaan lähtökohtaisesti valettua pohjaa, kuitenkin eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta kiinteäksi pohjaksi voidaan katsoa myös esimerkiksi puupohja. Maapohjaa ei katsota kiinteäksi pohjaksi.
  • Seinällä tarkoitetaan kiinteää rakennettua seinää, josta hevonen ei voi kävellä läpi. Esimerkiksi suikalemaisista muovisista oviverhoista toteutettua seinämää, josta hevosella on mahdollisuus kulkea läpi, ei katsota seinäksi, vaan kyseessä on oviaukko, jossa oviverho toimii tuulensuojana.
  • Asetus ei ota kantaa seinien rakennusmateriaaliin, mutta seinien on ulotuttava maahan ja suojattava tuulelta. Seinän rakentaminen esimerkiksi pressusta edellyttää, että seinälle säädetyt em. rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset täyttyvät, ja rakennuksessa voidaan ylläpitää hevoselle sopivaa lämpötilaa.
  • Pihatossa voi olla yksi tai useampi oviaukko. Jotta seinä voidaan katsoa seinäksi, tulee kiinteän rakennetun seinän osuus olla yhtä iso tai isompi kuin oviaukon pinta-alan osuus ko. seinästä. Tarvittaessa ja sääolosuhteiden salliessa oviaukon osuutta voi kuitenkin suurentaa esimerkiksi syrjään työnnettävien liukuovien avulla.

4.2 Pihatossa on riittävästi juomapaikkoja

Pihatossa on oltava juoma-automaatteja vähintään yksi jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden. Jos käytetään juoma-astioita, on niitä oltava vähintään yksi alkavaa 20 hevosen ryhmää kohden kuitenkin siten, että juoma-astioita on yli 10 hevosen ryhmälle oltava vähintään kaksi. Vna 321/2025 7 §

Esimerkki:

• • Jos pihatossa käytetään sellaisia juoma-automaatteja tai juoma-astioita, joista useampi hevonen voi juoda samanaikaisesti, on juomapaikkojen määrän vastattava edellä tarkoitettua juoma-automaattien tai juoma-astioiden määrää. Jos esimerkiksi käytössä on juomavesiallas, josta kolme hevosta mahtuu juomaan yhtä aikaa, niin juoma-allas vastaa kolmea juomapaikkaa.

Juoma-automaatin veden virtausnopeus tarkastetaan kohdassa 6.4

4.3 Pihaton sisäkorkeus on riittävä

Pihaton sisäkorkeuden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5; kuitenkin vähintään 2,2 metriä. Vähimmäispinta-alan ylittävä osa pihatosta saa kuitenkin olla vähimmäiskorkeutta matalampi. Sisäkorkeutta laskettaessa rakennuk­sessa normaalisti tarvittavia kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihto­putkia tai muita vastaavia laitteita ei oteta huomioon. Vähimmäiskorkeudesta voi­daan poiketa enintään kaksi prosenttia. Vna 321/2025 liite 2

• • Kestokuivitusta käytettäessä tilan sisäkorkeus mitataan kuivike­patjan kantavalta pinnalta kattoon, jolloin se kuvastaa tosiasiallista hevosen käytettävissä olevaa tilan korkeutta.

4.4 Pihaton kuivitetun makuutilan pinta-ala on riittävä

Pihatossa pidettävillä hevosilla on oltava pihaton kuivitetussa makuutilassa tilaa vä­hintään yksittäiskarsinan verran jokaista hevosta kohden. Pihatossa sijaitsevan heinä­automaatin vaatimaa tilaa ei vähennetä pinta-alasta.

• • Yksittäiskarsinalla tarkoitetaan Vna 321/2025 liitteen 1.1 mukaista yksittäiskarsinan vähimmäispinta-alaa sellaisenaan, ks. kohta 3.2. Yksittäiskarsinan pinta-alaa koskevaa siirtymäsäännöstä ei sovelleta pihaton kuivitetun makuutilan vähimmäispinta-alavaatimukseen.

1.1.2026 toiminnassa olleeseen pihattoon ja pihattoon, jonka rakennuslupa on ol­lut vireillä ennen 1.1.2026, vaatimusta pihaton vähimmäispinta-alan osalta sovel­le­taan 1.1.2031 lähtien. 1.1.2026 jälkeen peruskorjattavaan tai rakennettavaan pihat­toon tai sen osastoon säännöstä sovelletaan siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi pihatto taikka osasto on valmistunut.

Siirtymäkauden aikana sovelletaan seuraavaa vaatimusta:

Sellaisen hevospihaton makuuhallissa, jossa hevosia ei ruokita, on oltava kutakin siellä pidettävää hevosta kohden tilaa:

jossa yksittäiskarsinan pinta-alalla tarkoitetaan Vna 588/2010 liitteen 1 mukaista pinta-alaa:

Vna 321/2025 15 §, liite 1.2, Vna 588/2010 liite 3

• • Myös vanhojen pihattojen osalta tulee huomioida Vna 321/2025 13 § vaatimus siitä, että kaikilla hevosilla on oltava samanaikaisesti mahdollisuus maata kyljellään pihaton kuivitetussa makuutilassa, ks. kohta 2.4.

5. Ulkotarhan ja laitumen vaatimukset

Tarhalla tarkoitetaan aidattua aluetta, jossa hevosella on mahdollisuus liikkua vapaasti ulkona, sekä laidunta kasvukauden ulkopuolella. Vna 321/2025 2 §

5.1 Ulkotarha on riittävän tilava

Eläimiä on hoidettava siten, että niillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen ja leik­kiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Uuden rakennettavan talli- ja pihatto­rakennuksen yhteydessä olevan tarhan pinta-alan on oltava vähintään 300 neliömet­riä. Säännöstä ei sovelleta ennen 1.1.2026 rakennetun talli- ja pihatto­rakennuksen yhteydessä olevaan tarhaan, paitsi jos rakennuksessa ei ole pidetty hevosia viimei­sen 10 vuoden aikana. 1.1.2026 jälkeen peruskorjattavaan tai raken­nettavaan talliin ja pihattoon tai sen osastoon säännöstä sovelletaan siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli tai pihatto taikka osasto on valmistunut. Tarhan kokovaati­mus ei koske sai­rastarhoja. EHL 20 §; Vna 321/2025 10 §, 15 §

• • Tarhassa pidettävien eläinten lukumäärää ei ole rajoitettu.
  • Sekä uuden että vanhan tallin yhteydessä olevan tarhan tulee olla riittävän tilava vapaaseen liikkumiseen ottaen huomioon eläimen rotu, koko, ikä, sukupuoli sekä siellä pidettävien eläinten lukumäärä ja aktiivisuus.
  • Vapaaseen liikkumiseen kuuluu mahdollisuus liikkua kaikissa askellajeissa, ml. ravi ja laukka.

5.2 Ulkotarhan ja laitumen aidat ovat turvallisia

Laitumien ja tarhojen aitaamiseen käytettyjen rakenteiden on oltava hevoselle tur­vallisia eikä niissä saa käyttää piikkilankaa. Aitauksen on oltava helposti hevosen havaittavissa. Aitauksessa ei saa olla ahtaita tai teräviä kulmia. Vna 321/2025 10 §

5.3 Ulkotarhan maapohja on turvallinen ja hevoselle sopiva

Tarhan pohjan on oltava hevoselle turvallinen. Hevosen on voitava keliolosuhteista riippumatta seistä tarhassa paikassa, jossa sen kaviot eivät uppoa liettyneeseen maa-ainekseen. Lanta ja rehuntähteet on kerättävä tarhasta riittävän usein. Vna 321/2025 10 §   

• • Tarhalla tarkoitetaan myös laidunta kasvukauden ulkopuolella, Vna 321/2025 2 §.
  • Tarhan pohja ei ole turvallinen, jos se upottaa voimakkaasti, on jäätynyt hyvin epätasaiseksi tai on liukas, ellei jäätyneen pohjan liukkautta ole vähennetty esimerkiksi hiekoituksella.
  • Tarhan pohjan turvallisuutta arvioidaan suhteessa niihin hevosiin, jotka sitä käyttävät. Esimerkiksi jäinenkin tarha voi olla hevosille turvallinen, jos hevosen kengät on varustettu hokeilla tai hevosella käytetään muita liukastumisen estäviä varusteita, kuten kavion päälle kiinnitettäviä hokkibootseja.
  • Tarhassa on oltava vähintään yksi paikka, jossa hevonen voi seistä ilman, että sen kaviot uppoavat kokonaan liettyneeseen maa-ainekseen.

5.4 Hevosella on ulkotarhassa ja laitumella riittävä säänsuoja tai se otetaan tarvittaessa sisätilaan

Pitopaikan lämpötilan ja muiden ympäristöolosuhteiden on oltava siellä pidettävälle eläimelle sopivia. Ulkona pidettävällä eläimellä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan tai eläin on voitava tarvittaessa ottaa sisätilaan. Hevonen on otet­tava sisälle talliin tarhasta tai laitumelta taikka laitumelta pihattoon, jos sää- tai muut olosuhteet sitä vaativat. Hevosta ei kuitenkaan tarvitse ottaa sääolosuhteiden vuoksi sisälle, jos tarhassa tai laitumella on säänsuoja, jossa on riittävästi tilaa kaikille hevo­sille. Rakennetussa säänsuojassa on oltava katos ja vähintään kaksi seinää. Luonnon puustosta muodostuvassa säänsuojassa puuston on oltava riittävän tiheä hevosten suojaamiseksi. EHL 35 §; Vna 321/2025 8 §

• • Jos ulkotarhassa tai laitumella olevilla hevosilla ei ole käytettävissään säänsuojaa, hevoset on voitava ottaa epäsuotuisissa sääoloissa sisälle, tarvittaessa myös esimerkiksi kesken työpäivän.
  • Sisälle ottamisen tarvetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon hevosen loimittaminen, joka suojaa hevosta epäsuotuisia sääolosuhteita vastaan.
  • Säänsuoja voi olla esimerkiksi kevyt kaksi- tai kolmiseinäinen katos, joka suojaa hevosta suoraa auringonpaistetta, tuulta ja sadetta vastaan. Seinät on rakennettava siten, että ne suojaavat hevosta tuulelta ja mahdollistavat hevosten hakeutumisen suojaan myös tuulen suunnan vaihtuessa. Säänsuo­jan ei välttämättä tarvitse olla rakennettu, vaan myös luonnon puustosta muodostuva säänsuoja voi olla riittävä, jos se suojaa hevosia paitsi suoralta auringonpaisteelta, myös sekä sateelta että tuulelta. Kaikkien hevosten tulee mah­tua suojaan yhtä aikaa.
  • Säänsuojan riittävyys tulee arvioida tapaus­kohtaisesti hevosten hyvinvoinnin kannalta. Säänsuojan riittävyyttä arvioita­essa tulee ottaa huomioon muun muassa pidettävän eläimen rotu, ikä, kunto, karva­peite, fysiologinen tila, pitopaikan maantieteellinen sijainti ja vallitsevat sää­olosuhteet.
  • Myös esimerkiksi hyönteisten runsas esiintyminen voi edellyttää hevosten ottamista sisälle.

Pitopaikkojen riittävyys tallissa tai pihatossa arvioidaan kohdassa 2.1

5.5 Aasilla on ulkotarhassa ja laitumella rakennettu säänsuoja

Aasilla on oltava laitumella ja tarhassa aina rakennettu säänsuoja, jossa on riittävästi tilaa kaikille aaseille. Rakennetussa säänsuojassa on oltava katos ja vähintään kaksi seinää. 1.1.2026 toiminnassa olleeseen talliin säännöstä sovelletaan 1.1.2031 läh­tien. 1.1.2026 jälkeen peruskorjattavaan tai rakennettavaan talliin tai sen osas­toon säännöstä sovelletaan siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli taikka osasto on valmistunut. Vna 321/2025 8 §, 10 §, 15 §

5.6 Hevosella on ulkotarhassa ja laitumella mahdollisuus riittävään lepoon makuulla tai se otetaan päivittäin sisälle lepäämään

Hevosella on oltava mahdollisuus riittävään päivittäiseen lepoon makuulla. Jos olo­suhteet eivät tarhassa tai laitumella tarjoa hevoselle mahdollisuutta riittävään lepoon makuulla, on hevosen päästävä päivittäin lepäämään talliin tai pihattoon. Vna 321/2025 8 §

• • Hevosella on tarhassa tai laitumella mahdollisuus riittävään päivittäiseen lepoon makuulla, mikäli siellä on asianmukainen rakennettu tai luonnon puustosta muodostuva säänsuoja, jossa on kuivitettu tai muuten riittävän pehmeä ja hevosen riittävän puhtaana pitävä makuualue, jossa kaikki hevoset mahtuvat lepäämään yhtä aikaa.
  • Hevosella voi olla tarhassa tai laitumella mahdollisuus riittävään päivittäiseen lepoon makuulla ilmankin tällaista säänsuojaa, jos sääolot ovat suotuisat ja hevonen voi maata paikassa, joka on riittävän pehmeä ja jossa hevonen pysyy riittävän puhtaana.

Lepoon ja lepopaikkaan liittyvät vaatimukset tarkastetaan kohdassa 1.8

6. Ruokinta ja juotto

6.1 Hevonen saa sopivassa määrin sille sopivaa ravintoa ja vettä

Hoidossa olevien eläinten ruokinnassa ja juotossa on otettava huomioon eläimen fysiologiset tarpeet ja varmistettava, että eläin saa sopivassa määrin hyvälaatuista ravintoa ja vettä tai muuta juotavaa. Pitopaikan vedenlaadun on oltava siellä pidettävälle eläimelle sopiva. Ravinnon ja juotavan koostumuksen ja tarjoamistavan on vastattava eläimen fysiologisia tarpeita ja olennaisia käyttäytymistarpeita. Eläintä ei saa syöttää eikä juottaa pakolla, ellei se ole tarpeen eläinlääketieteellisestä syystä. EHL 21 §, 24 §, 35 §;

• • Sopivan ravinnonsaannin arvioinnissa voidaan käyttää eläinten kuntoluokitusta, esimerkiksi Suomen Hevostietokeskus ry:n verkkosivuilta löytyvää ohjetta Henneken lihavuuskuntoluokitus.

6.2 Hevonen saa riittävästi karkearehua

Hevosen on saatava riittävästi karkearehua. Karkearehun saanti on järjestettävä siten, ettei hevosen tarvitse olla ilman karkearehua yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia. Edellä säädetystä vaatimuksesta voidaan poiketa eläinlääketieteellisestä syystä.

• • Karkearehulla tarkoitetaan esimerkiksi heinää, säilöheinää, nurmea, säilörehua tai olkea. Hevonen tarvitsee karkearehun kuiva-ainetta vähintään 1,2–1,5 kg / 100 elopainokiloa / päivä.
  • Lisää karkearehua on tarjottava viimeistään kuuden tunnin kuluttua siitä, kun aiemmin tarjottu karkearehu on loppunut.
  • Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.

1.1.2026 toiminnassa olleeseen talliin (määritelmä kohdassa 3) säännöstä siitä, että karkearehun saanti on järjestettävä siten, ettei hevosen tarvitse olla ilman karkearehua yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia, sovelletaan 1.1.2031 lähtien. 1.1.2026 jälkeen peruskorjattavaan tai rakennettavaan talliin tai sen osastoon säännöstä sovelletaan siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli taikka osasto on valmistunut. Vna 321/2025 7 §, 15 §

• • Huomioi, että siirtymäkausi ei koske pihattoa.

6.3 Ruokinta- ja juomapaikkoja on riittävästi ja niiden puhtaudesta huolehditaan

Juoma- ja ruokintapaikkojen määrä on suhteutettava pitopaikan eläinmäärään. Kaik­kien hevosten on mahduttava syömään samanaikaisesti ryhmäkarsinoissa, pihatossa ja tarhassa, jos niissä ruokitaan hevosia. Ruokinta-astioiden ja juoma-astioiden puh­taudesta on huolehdittava. Pysyvän pitopaikan ruokinta- ja juottolaitteet on suunni­teltava, rakennettava ja sijoitettava siten, että eläinten välisestä kilpailusta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa eläinten hyvinvoinnille. EHL 37 §; Vna 321/2025 7 §

• • Ryhmäkarsinoissa riittävä juomapaikkojen määrä on arvioitava tapauskohtaisesti. Ryhmäkarsinoiden riittävän juomapaikkojen määrän arvioinnissa voisi käyttää apuna pihatoiden juoma-astioiden määrän vaatimusta.
  • Käytettäessä usealle eläimelle tarkoitettua juomavesiallasta, altaan reunan riittävyys on arvioitava tapauskohtaisesti ja varmistaen, että eläimet saavat riittävästi vettä.
  • Virtsa ja ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä.

Pihaton juomapaikkojen riittävyys tarkastetaan kohdassa 4.2

6.4 Juoma-automaatin veden virtausnopeus on riittävä

Juoma-automaatteja käytettäessä on automaatissa veden virtausnopeuden oltava vähintään kuusi litraa minuutissa. Vaatimuksesta voidaan poiketa eläinlääketieteellisestä syystä. Vna 321/2025 7 §

• • Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.

6.5 Pysyvässä pitopaikassa on jatkuvasti vettä hevosen saatavilla

Nisäkkäiden ja lintujen pysyvässä pitopaikassa on oltava jatkuvasti vettä eläimen saa­tavilla. Pysyvällä pitopaikalla tarkoitetaan pitopaikkaa, jossa eläin viettää pääosan ajastaan. EHL 5(11) §, 21 §.

• • Hevosen vedentarve vaihtelee mm. säätilasta ja liikunnasta riippuen. Hevoselta kuluu elimistön ylläpitoon noin 5 litraa vettä / 100 elopainokiloa / päivä. Täysikasvuinen, keskiraskasta työtä tekevä keskikokoinen hevonen tarvitsee vettä noin 40 litraa päivässä.
  • Veden täytyy olla sulaa. Lumi tai jäätynyt vesi ei ole riittävä vedenlähde hevosille. Puro tai muu luonnonvesilähde riittää hevosten vedenlähteeksi vain, jos vesi ei pääse jäätymään. Juottoalueen rannan tulee olla turvallinen ja sellainen, että hevonen pääsee helposti juomaan kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina.

Jatkuvasti saatavilla olevaa vettä ei edellytetä tietyissä EHL 21 §:ssä erikseen sääde­tyissä tapauksissa, kuten vastasyntyneelle eläimelle, tai eläimelle, jonka vedensaantia on eläinlääketieteellisestä syystä rajoitettava, tai silloin, kun poikkeuksellisen vaikeat sääolosuhteet estävät sulan veden jatkuvan saatavilla olon.

• • Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.
  • Poikkeuksellisen vaikeilla sääolosuhteilla tarkoitetaan lähinnä tavanomaista merkittävän paljon kylmempää pakkasjaksoa, jonka aikana esimerkiksi normaalioloissa sähkövastuksella sulana pysyvät vesijohdot jäätyvät ja estävät näin automaattisen juottojärjestelmän käytön. Eläimet on tällöin juotettava riittävän usein muulla tavoin jaettavalla vedellä. Vuosittain toistuvia pakkasjaksoja ei pidetä tässä yhteydessä poikkeuksellisina olosuhteina.

6.6 Muussa kuin pysyvässä pitopaikassa on vettä hevosen saatavilla

Hevosella on oltava vettä jatkuvasti saatavilla myös muussa kuin pysyvässä pitopaikassa. Silloin, kun vesi muussa kuin pysyvässä pitopaikassa sääolosuhteiden takia jäätyy, hevosella on kuitenkin oltava vettä saatavilla vähintään kuuden tunnin välein. Edellä säädetystä vaatimuksesta voidaan poiketa eläinlääketieteellisestä syystä.

• • Juotettaessa hevosia pakkasella tarhaan, uutta vettä on tarjottava viimeistään kuuden tunnin kuluttua siitä, kun aiemmin tarjottu vesi on jäätynyt tai viety pois.
  • Jos hevonen viettää tarhassa yli puolet vuorokaudesta, pitopaikka katsotaan pysyväksi pitopaikaksi, jolloin vettä tulee olla hevosen saatavilla jatkuvasti.
  • Veden täytyy olla sulaa. Lumi ei ole riittävä vedenlähde hevosille. Puro tai muu luonnonvesilähde riittää hevosten vedenlähteeksi vain, jos vesi ei pääse jäätymään. Juottoalueen rannan tulee olla turvallinen ja sellainen, että hevonen pääsee helposti juomaan kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina.
  • Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.

1.1.2026 toiminnassa olleeseen talliin (määritelmä kohdassa 3) säännöstä siitä, että hevosella on oltava vettä saatavilla kuuden tunnin välein silloin, kun vesi muussa kuin pysyvässä pitopaikassa sääolosuhteiden takia jäätyy, sovelletaan 1.1.2031 lähtien. 1.1.2026 jälkeen peruskorjattavaan tai rakennettavaan talliin tai sen osastoon säännöstä sovelletaan siitä alkaen, kun peruskorjaus tai uusi talli taikka osasto on valmistunut. Vna 321/2025 7 §, 15 §

• • Siirtymäkausi ei koske pihattoa. Pihatto ulkotarhoineen on pääsääntöisesti pysyvä pitopaikka, jossa vettä on oltava jatkuvasti saatavilla.

7. Hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen

Eläimiä on hoidettava siten, että niillä on mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, leik­kiin, lepoon, kehonhuoltoon, syömiseen, ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimi­seen sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan. EHL 20 §

7.1 Hevosen liikunnantarpeen tyydyttämisestä huolehditaan

Hoidossa olevan eläimen liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava. Hevo­sella on oltava mahdollisuus liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin. Mah­dollisuudesta liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin voidaan poiketa eläin­lääketieteellisistä syistä, hevosten kilpailu- ja valmennustapahtumien aikana tai poik­keuksellisissa sääolosuhteissa. EHL 20 §; Vna 321/2025 9 §

• • Hevosta ei saa ulkoiluttaa moottoriajoneuvoon kytkettynä.
  • Ratsastus tai ajo tai juoksuttaminen vapaana maneesissa ei korvaa mahdollisuutta liikkua vapaasti ulkona tarhassa tai laitumella.
  • Mahdollisuudelle liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin ei ole säädetty minimiaikaa.
  • Eläinlääketieteelliseksi syyksi voidaan katsoa esimerkiksi hevosen jalkavamma. Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen. Lievissä ja vain lyhytaikaista (korkeintaan muutaman päivän) lepoa edellyttävissä tapauksissa mahdollisuudesta liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin voidaan poiketa myös eläimen pitäjän arvion perusteella.
  • Poikkeukselliseksi sääolosuhteeksi voidaan katsoa esimerkiksi vaarallisen voimakas myrsky.
  • Poikkeukselliseksi sääolosuhteeksi voidaan katsoa myös äkillisesti muuttunut sääolosuhde, esimerkiksi pakkasen nopea lauhtuminen suojasääksi tai poikkeuksellisen runsas rankkasade, joka muuttaa tarhan pohjan vaarallisen liukkaaksi. Tarhan pohjan turvalliseksi saattamisesta tulee kuitenkin huolehtia mahdollisimman nopeasti, korkeintaan muutaman päivän kuluessa.

7.2 Hevosella on mahdollisuus turpakosketukseen toisen hevosen kanssa

Hevosella on oltava mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen toisen hevosen kanssa karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella. Edellä säädetystä poiketen aasilla on oltava mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen lajitoverinsa kanssa karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella.

• • Hevosella on oltava turpakosketusmahdollisuus joko toisen hevosen, muulin tai aasin kanssa. Muulilla on oltava turpakosketusmahdollisuus joko toisen muulin, hevosen tai aasin kanssa. Aasilla on oltava turpakosketusmahdollisuus toisen aasin kanssa.
  • Turpakosketusmahdollisuus toteutuu karsinassa esimerkiksi silloin, kun väliseinien yläosat ovat rakenteeltaan kalteria.

Edellä säädetystä voidaan poiketa seuraavissa tilanteissa:

• Yksi tai useampi hevonen on poissa lyhytaikaisesti tarhauksen, liikuttamisen, kilpailu- tai valmennusmatkan tai muun vastaavan syyn vuoksi
• Enintään 12 viikon ajan, jos yhdestä tai useammasta hevosesta joudutaan äkilli­sesti luopumaan
• Lyhytaikaisesti eläinlääketieteellisestä syystä.
  • Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeustarpeen.

Edellä säädetystä poiketen mahdollisuutta päivittäiseen turpakosketukseen ei tar­vitse olla oriilla, eläinlääkärin toimitiloissa, karanteenitalleissa ja siittoloissa olevalla hevosella eikä silloin, kun hevonen on lyhyen ajan kilpailu- tai valmennus­tapahtu­massa. Vna 321/2025 5 §

7.3 Hevosten sosiaalinen arvojärjestys otetaan huomioon

Jos eläimiä pidetään ryhmässä, ryhmän kokoonpanossa on otettava huomioon eläin­ten sosiaaliset suhteet, ikä, sukupuoli ja koko. Ryhmässä pidettävän eläimen on voi­tava väistää toista eläintä. Jos eläimet suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa tai voivat muusta syystä vahingoittaa toisiaan, ne on pidettävä erillään toisistaan tai niillä on oltava mahdollisuus paeta ja piiloutua muilta eläimiltä. Eläin­ryhmiä yhdistettäessä ja tuotaessa uusia eläimiä ryhmään erityistä huomiota on kiinnitettävä sosiaalisten suh­teiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheu­tuviin ongelmiin. EHL 20 §, 37 §

7.4. Alle 24 kk ikäistä hevosta ei tarhata yksin

Alle 24 kuukautta vanhalla hevosella on oltava tarhassa ja laitumella vähintään yksi toinen hevonen seuranaan. Tästä voidaan poiketa, jos hevoset ovat kengitettyjä ja on vaarana, että ne vahingoittavat toisiaan. Vna 321/2025 6 §

7.5 Hevosen hoito on asianmukaista

Hoidossa olevan eläimen yleisestä hyvinvoinnista sekä puhtaudesta ja muusta sen tarvitsemasta kehonhoidosta on huolehdittava. Eläimen hoidossa on huolehdittava myös asianmukaisista toimista sairauksien ja eläinten vahingoittumisen ennalta eh­käisemiseksi. Eläimen pitäjällä ja muulla hoitajalla on oltava riittävä osaaminen eläi­men asianmukaiseksi hoitamiseksi. Eläintä ei saa värjätä sen ulkonäön muutta­miseksi. Hevonen on rokotettava tarvittaessa. Hevosen loishäädöstä on huolehdit­tava. Hevoseläimen turpakarvojen poistaminen on kiellet­tyä. EHL 13 §, 20 §, 30 §; Vna 321/2025 4 §; Vna 1165/2023 8 §

• • Hevosen rokotusten tarpeellisuus riippuu kulloisestakin epidemio­logisesta tilanteesta.
  • Systemaattista loislääkitystä ei edellytetä. 

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa hevosia pitävien toimijoiden osalta hoitajien pätevyys ja riittävyys tarkistetaan kohdissa 8.4 ja 8.5.

7.6 Hevosen kytkeminen on asianmukaista

Hevosta ei saa kytkeä kuolaimista. Hevosta saa pitää tarhassa ja laitumella kytkettynä ainoastaan tilapäisesti ja siten, että se on jatkuvasti valvonnassa. Vna 321/2025 3 §, 9 §

Hevosen pitoon kytkettynä pysyvässä pitopaikassa liittyvät vaatimukset tarkaste­taan kohdassa 2.3.

7.7 Hevosen hyvinvointi tarkastetaan riittävän usein

Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, eläi­men hyvinvointi on tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useam­minkin. Riittävää tarkastustiheyttä arvioitaessa on otettava huomioon eläintenpito­muoto, eläinlaji, eläimen fysiologinen tila sekä olo­suhteet eläinten pitopaikassa ja elinympäristössä. Päivittäinen tarkastusvelvollisuus ei kuitenkaan koske vaikeasti tavoitettavilla laitumilla kesäaikaan pidettäviä eläimiä. Eläinten tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, synnyttäviin, juuri synnyttä­neisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin. Jos hevosen hyvinvoinnissa havaitaan epäkohtia tai puutteita, on ryhdyttävä toimen­piteisiin havaittujen epäkohtien tai puutteiden korjaamiseksi. EHL 22 §; Vna (321/2025) 8 §

• • Synnytystä odottavien (tiineydestä on kulunut 90 %), synnyttävien ja juuri synnyttäneiden tammojen, vieroittamattomien varsojen sekä sairaiden, heikkokuntoisten tai vahingoittuneiden eläinten hyvin­vointi on tarkistettava vähintään kaksi kertaa päivässä. Synnytystä odottavien tammojen osalta tarkastamista vähintään kaksi kertaa päivässä edellytetään, kun tiineyttä on jäljellä 10 % eli 34 vuoro­kautta tai vähemmän.
  • Päivittäinen tarkastusvelvollisuus koskee ihmisen välittömässä val­vonnassa ja tavoitettavissa olevia eläimiä. Pidettäessä hevosia esi­merkiksi saarilaitumilla tai muilla laajahkoilla alueilla tulee niiden tarkastustiheyttä arvioitaessa huomioida eläinten fysiologinen tila sekä olosuhteet laitumella kuten esimerkiksi alueen turvallisuus ja se, miten eläinten jatkuva vedensaanti on järjestetty. Tällaiset alu­eet tulee kuitenkin tarkastaa useamman kerran viikossa tapaus­koh­taista harkintaa käyttäen, jotta voidaan varmistaa, että eläin esi­merkiksi sairastu­essaan saa asianmukaista hoitoa mahdollisim­man pian.
  • Poikkeus päivittäisestä tarkastusvelvollisuudesta koskee ainoastaan kesäaikaa. Jos eläimiä pidetään vaikeasti tavoitettavilla alueilla muuten kuin kesäaikaan, tulee ne tarkastaa päivittäin.
  • Saarilaitumilla tai muilla vaikeasti tavoitettavilla laitumilla kesä­aikaan pidettävien hevosten pidossa on erityisen tärkeää varmistaa, että eläimillä on jatkuvasti vettä ja riittävästi ravintoa saatavilla ja että niillä on mahdollisuus päästä suojaan säältä. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden tai muiden, eläinten hyvinvoinnille vaaraa aiheutta­vien olosuhteiden vallitessa eläimet tulee tarkastaa tavanomaista useammin.
  • Synnytystä odottavien, synnyttävien ja juuri synnyttäneiden sekä vastasyntyneiden (varsa noin kahden viikon ikään asti) hyvinvointi on tarkistettava vähintään kaksi kertaa päivässä sekä tätä vanhem­pien vieroittamattomien varsojen vähintään kerran päivässä myös vaikeasti tavoitettavilla laitumilla. Jos tämä ei ole toteutettavissa, ei kysei­sessä tuotantovaiheessa olevia eläimiä saa pitää vaikeasti tavoitet­tavilla laitumilla.
  • Sairaita, heikkokuntoisia tai vahingoittuneita eläimiä ei saa viedä vaikeasti tavoitettavalle laitumelle, jossa niitä ei päästä tarkasta­maan vähintään kaksi kertaa päivässä.

7.8 Hevosta käsitellään asianmukaisesti

Eläintä on kohdeltava rauhallisesti. Eläimen käsittelyssä ja koulutuksessa on pyrittävä

käyttämään hyväksi sen lajityypillistä käyttäytymistä. Eläintä ei saa käsitellä tai kou­luttaa kovakouraisesti tai muuten sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta ki­pua tai kärsimystä. Eläintä ei saa rasittaa liikaa eikä pitää kohtuuttoman ankarassa kurissa. Eläin on totutettava käsittelyyn ja pito-olosuhteisiin, jos se on pidettävän eläinlajin ja eläinten pitomuodon kannalta tarkoituksenmukaista.  Hevonen on totu­tettava käsittelyyn varhaisella iällä. EHL 12 §, 13 §; Vna 321/2025 3 §

7.9 Hevosella käytettävät välineet ja varusteet ovat tarkoitukseensa sopivia ja niiden käyttö on asianmukaista

Eläinten hoitoon ja käsittelyyn tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja ainei­den tulee olla tarkoitukseensa sopivia, eivätkä ne saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. Hevosen varusteiden on oltava hevoselle sopivat. Varusteiden puhtaudesta ja huollosta on huolehdittava. Rikkoutuneita varusteita ei saa käyttää. Imppauspantaa saa käyttää ainoastaan eläinlääketieteellisestä syystä viimesijaisena keinona, jos muut toimenpiteet hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi eivät estä imppaamista. Hevosen kielen saa sitoa vain ajamisen ajaksi, jos se on tar­peen estämään kielen nostaminen kuolaimen päälle. Sitomiseen saa käyttää vain materiaalia, joka ei aiheuta kudosvaurioita eikä häiritse verenkiertoa. Hevosen jal­koja ei saa sitoa yhteen. Hevosen jalat saa kuitenkin sitoa yhteen astutusliinoilla hevosen astutuksen, siemennyksen tai eläinlääketieteellisen tutkimuksen ja toimen­piteen yhteydessä. EHL 17 §, Vna 321/2025 3 §

• • Hevosella ei saa käyttää välineitä tai varusteita, jotka aiheuttavat sille tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. Hyväksyttä­vänä ei voida pitää esimerkiksi sellaista hevosen kuolainta, jonka terävät reunat aiheuttavat haavaumia hevosen suuhun.
  • Hevoselle sopivalla varusteella tarkoitetaan kyseiselle hevoselle so­pivan kokoista, oikein sovitettua ja käyttötarkoitukseensa soveltu­vaa varustetta. Hyväksyttävänä ei voida pitää esimerkiksi sellaisia varusteita, jotka aiheuttavat hevoselle lyöttymiä tai haavoja.
  • Varusteiden sopivuus voidaan arvioida silmämääräisesti. Esimer­kiksi turpahihna ei saa olla liian kireä. Liian kireä turpahihna voi estää he­vosta lievittämästä kuolaimen paineen aiheuttamaa epämuka­vuutta kieltä liikuttamalla tai suuta avaamalla.
  • Imppauspannalla eli puunpurijan pannalla tarkoitetaan hevosen kurkun ympärillä käytettävää pantaa, joka voi olla teräsvahvistettu, ja jolla pyritään estämään hevosta toteut­tamasta stereotyyppistä häiriökäyttäytymismallia. Poikkeus eläinlääketieteellisestä syystä tarkoittaa, että eläinlääkäri on arvioinut ja todennut poikkeus­tar­peen.
  • Hevosen lyhytaikaiseen kielen sitomiseen soveltuva materiaali on esimerkiksi kangas tai nahka.

7.10 Hevosella ei käytetä kiellettyjä välineitä tai laitteita

Sellaisten eläimen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnutta­miseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden ja laitteiden, joiden käyttö ilmei­sesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, markkinointi, maahantuonti, valmistus, myynti, luovutus, käyttö ja hallussapito on kielletty. Tällaisia eläinten hoi­toon ja käsittelyyn tarkoitettuja välineitä tai laitteita ovat:

• piikkipanta, piikkikuolaimet ja piikkikannukset sekä muut vastaavat eläimelle kipua aiheuttavat ohjaus- ja hallintavälineet;
  • Kiellettyjä välineitä ovat myös esimerkiksi piikeillä varustettu pää­tanko, sekä sellaiset valjaat ja muut varusteet, joiden sisäpuolelle on lisätty piikkejä ohjaustehon parantamiseksi.
• sähköpannat ja muut eläimeen kiinnitettävät ja eläimelle sähköiskun antavat lait­teet, ei kuitenkaan eläinlääketieteellisessä tai eläimen fysikaalisessa hoidossa käytet­tävät laitteet;
  • Kielletty laite on esimerkiksi sähköä tehosteena käyttävä imppaus­panta.
• muut kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut eläimen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottami­seen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitetut välineet ja lait­teet, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. EHL 18 §
  • Listaa välineistä ja laitteista, joita voidaan pitää sellaisina, että nii­den käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimille tarpeetonta kipua, kärsi­mystä tai vahingon vaaraa, täydennetään tarvittaessa valtioneuvos­ton asetuksella.

7.11 Hevosen kaviot tarkastetaan riittävän usein ja hoidetaan tarvittaessa

Hevosten kavioiden puhdistuksesta on huolehdittava. Kaviot on vuoltava säännöllisesti sekä kengitettävä tarvittaessa. Liukkaalla kelillä hevosen kengät on varustettava hokeilla tai muilla liukastumisen estävillä varusteilla. Vna 321/2025 4 §

• • Hevosen kavioiden vuoleminen säännöllisesti tarkoittaa kavioiden vuolemista noin 4–8 viikon välein huomioiden hevosen ikä, kavion kasvunopeus ja luonnollinen kuluminen sekä hevosen käyttötarkoi­tus. Kavioiden kunto arvioidaan silmämääräisesti.

7.12 Hevosen suu ja hampaat tarkastetaan riittävän usein ja hoidetaan tarvittaessa

Jos hevosella käytetään kuolaimia, kuolainalueen kunto on tarkastettava säännöllisesti. Jos tarkastuksessa havaitaan kuolainalueella vaurioita, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin vaurioiden korjaamiseksi ja uusien vaurioiden ehkäisemiseksi. Lisäksi on huolehdittava siitä, että eläinlääkäri tarkastaa hevosen suun ja hampaat säännöllisesti, ja hampaat on tarvittaessa hoidettava. Hevoseläimen sudenhampaan poistamisen saa tehdä ainoastaan eläinlääkärinammatin harjoittaja ja toimenpiteen yhteydessä on käytettävä asianmukaista kivunlievitystä. Vna 321/2025 4 §; Vna 1165/2023 7 §.

• • Kuolainalueen kunnon voi tarkastaa hevosen hoidosta vastaava henkilö. Tarkastuksen tekemiseksi riittää vastaava osaaminen, jolla haavat ja vauriot muualla hevosessa voidaan tunnistaa.
  • Tarkastettavaan kuolainalueeseen kuuluu suupielen ulkopuoli, suupielen sisäpuoli, hammasloman ikenet, posken etuosan limakalvot sekä kielen etuosa, eli kohdat, jotka voidaan tarkastaa ilman suunavaajaa.
  • Eläinlääkärin suorittama hammastarkastus sisältää pään ja koko suun alueen tutkimisen suunavaajaa ja hyvää valaistusta käyttäen. Raspauksen tai muun hoidon tarve arvioidaan suututkimuksen perusteella.
  • Eläinlääkärin suorittama suun ja hampaiden tarkastus tulee tehdä vuosittain tai hoitavan eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti.

7.13 Keinosiementäjällä on vaadittu kelpoisuus

Hevoseläimen saa keinosiementää henkilö, joka on suorittanut hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Keinosiementämisen edellytyksenä on, että eläinlääkärinammatin harjoittaja on varmistanut oikean siemennysajankohdan. Keinosiementäminen on tehtävä vuorokauden kuluessa mainitusta siemennysajankohdan varmistamisesta ja sen saa tehdä ainoastaan kerran. Jos hevoseläin keinosiemennetään pakastespermalla tai syväsiemennyksellä kohdunsarveen, toimenpiteen saa kuitenkin tehdä ainoastaan eläinlääkärinammatin harjoittaja. Vna 1165/2023 9 §.

• • Hevoseläimen keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältyvät esimerkiksi ns. siittola-avustajakoulutukseen. Eläinlääkärinammatin harjoittajalla on oikeus tehdä kaikkia eläinten keinolliseen lisäämiseen liittyviä toimenpiteitä.
  • Tarkastuksella on voitava osoittaa todistus hyväksytysti suoritetusta tutkinnosta, tutkinnon osasta tai sitä vastaavasta koulutuksesta.
  • Aiemman lainsäädännön nojalla saatu kelpoisuus eläinten keinolliseen lisäämiseen on voimassa edelleen.

7.14 Varsan vieroitus tapahtuu asianmukaisesti

Varsaa ei saa vieroittaa alle puolen vuoden ikäisenä. Vieroituksen on tapahduttava vaiheittain. Edellä säädetystä voidaan poiketa seuraavissa tilanteissa:

• Poikkeaminen on perusteltua varsan kokonaishyvinvoinnin kannalta ja varsa on kehitystasoltaan valmis vieroitettavaksi. Vieroitusiästä voidaan poiketa kuitenkin enintään 15 päivää.
• Tamman tai varsan terveys sitä eläinlääkärin arvion mukaan edellyttää.
  • Eläinlääkärin arvioon perustuen vieroitusiästä voi poiketa enemmänkin kuin 15 päivää.

Säännöstä sovelletaan 1.1.2031 lähtien. Vna 321/2025 6 §, 15 §

7.15 Sairastuneesta tai vahingoittuneesta hevosesta huolehditaan asianmukaisesti

Jos hoidossa oleva eläin sairastuu tai vahingoittuu:

1. sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa;
2. sille on annettava riittävä mahdollisuus lepoon;
3. se on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä;
4. sille on tarvittaessa hankittava eläinlääketieteellistä hoitoa.

Sairaan tai vahingoittuneen eläimen hoidossa tulee pyrkiä turvaamaan eläimen toimintakyky ja elämänlaatu. Eläin on lopetettava, jos sairauden tai vamman laatu sitä edellyttää. EHL 23 §

Sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitoa ja eristämistä varten vaadittavat tilat tarkastetaan kohdassa 2.4.

7.16 Hevonen lopetetaan tarvittaessa tilalla asianmukaisesti

Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen sovel­tuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Eläin on tainnutettava, jos lopettamiseen käyte­tään menetelmää, joka ei johda välittömästi eläimen kuolemaan. Tainnutusmenetel­män on oltava sellainen, että eläimen tajuttomuus säilyy sen kuolemaan saakka. Eläi­men saa lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmene­tel­mästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämi­seen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään. Hevonen saadaan lopettaa neuvoston ase­tuksen (EY) N:o 1099/2009 (lopetusasetus) liitteessä I mainituilla menetelmillä niihin liittyvien vaatimusten mukaisesti. Mikäli hevosta ei lopeteta eläinlääkärin toimesta kuolettavalla ruiskeella, se voidaan lopettaa joko ampumalla aivoihin, tai tainnutta­malla ensin pulttipistoolilla tai sähköllä ja varmistamalla kuolema sen jälkeen välittö­mällä verenlaskulla. EHL 64 §, lopetusasetus liite I

Käytetty lopetusmenetelmä kirjataan lomakkeelle. Valvontaviranomaisen tulee tarkastaa silmämääräisesti, että lopetukseen käytettävä laite on asianmukainen.

8. Ammattimaista tai muutoin laajamittaista hevosten pitoa koskevat vaatimukset

8.1 Hevosten pito on ammattimaista tai muutoin laajamittaista toimintaa

Ammattimaisella tai muutoin laajamittaisella eläintenpidolla tarkoitetaan EHL 50 ja 57–61 §:ssä tarkoitettua luvan- tai ilmoituksenvaraista toimintaa, sellaista tuotan­toeläinten pitoa, johon eläinten pitäjä olisi oikeutettu saamaan kotieläintalouden maatalous­tukea sekä muuta vastaavaa elinkeinotoimintana pidettävää tuotanto­eläin­ten pitoa. EHL 5(10) §

EHL 50 §:ssä tarkoitetulla luvanvaraisella toiminnalla tarkoitetaan eläintarhan, pysy­vän ja kiertävän eläinnäyttelyn sekä sirkuksen pitoa.

EHL 57 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksenvaraisella toiminnalla tarkoitetaan kotieläin­pihan pitoa. Kotieläinpihalla tarkoi­tetaan sellaista pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä yksinomaan sellai­sia nisäkäs- ja lintulajeja, joita saadaan EHL 8 §:n 2 momentin mukaan pitää tuotan­toeläimenä, sekä koiria ja kissoja. EHL 5(17) §

EHL 60 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksenvaraisella toiminnalla tarkoitetaan ammatti­maista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläinten pitoa. Ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa hevoseläinten pitoa on

• Sellainen hevoseläinten säännöllinen kaupanpitäminen tai muu luovuttami­nen, jonka harjoittaja myy tai muutoin luovuttaa vähintään kuusi hevosta tai muuta hevoseläintä vuodessa, sekä
• Hevoseläinten laajamittainen pito, jonka harjoittaja pitää vähintään seitsemää yli 12 kuukauden ikäistä hevoseläintä, sekä
• Kun ravi- tai ratsuhevosia tai muita hevoseläimiä vuokrataan, otetaan säilytet­tä­viksi tai hoidettaviksi, valmennettaviksi tai koulutettaviksi tai kun annetaan ope­tusta mainittujen eläinten käytössä ja käsittelyssä, jos samanaikaisesti ja säännöl­lisesti pidetään yhteensä vähintään kuutta eläintä.

Ilmoituksenvaraista on myös sellainen seura- ja harrastuseläinten säännöl­linen kau­panpitäminen, muu luovuttaminen, välittäminen, laajamittainen pito tai hoitoon, säi­lytykseen tai koulutukseen ottaminen, joka koskee yhteen laskettuna vähintään 15 koiraa, kissaa, frettiä, kaniinia, hevosta tai muuta hevoseläintä. EHL liite 2

8.2 Luvanvaraiselle toiminnalle on voimassa oleva lupa

Eläimiä ei saa pitää eläintarhassa, pysyvässä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä tai käyt­tää sirkuksessa ilman Ruokaviraston lupaa. EHL 50 §

8.3 Ammattimaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta tai kotieläinpihan pidosta on tehty ilmoitus

Sen lisäksi, mitä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetussa laissa (1069/2021) säädetään eläinten pitämisestä ja pitopaikasta ilmoittamisesta sekä tie­tojen tallettamisesta, kotieläinpihan pitäjän on ilmoitettava Ruokavirastolle eläin­ten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talletettavaksi tiedot eläinten pitäjän pätevyy­destä sekä selvitys siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää. Hevoseläinten pitäjien ilmoitusvelvollisuudessa noudatetaan eläinten tunnistami­sesta ja rekisteröinnistä annettua lakia. Sen lisäksi ammattimaisesti tai muutoin laa­jassa mitassa hevoseläimiä pitävän on ilmoitettava Ruokavirastolle eläinten­pitäjä- ja pitopaikkarekisteriin talle­tettavaksi tiedot eläinten pitäjän pätevyydestä sekä selvitys siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää. EHL 57 §, 60 §

• • Ammattimaisesta tai muutoin laajamittaisesta seura- ja harrastuseläinten pidosta tai kotieläinpihan pidosta ilmoitettavat tiedot voi toimittaa Ruokavirastolle myös eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin (EPR) sähköisen asioinnin kautta.

8.4 Ammattimaisesti hevosia pitävällä on tarvittava pätevyys

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävällä on oltava soveltuva koulutus tai muilla keinoin saavutettu riittävä pätevyys tehtäviensä hoitamiseen. EHL 30 §

• • Riittävä pätevyys on voitu hankkia myös käytännön kokemuksen kautta.
  • Pätevyysvaatimus voi vaihdella eri eläintenpitomuodoissa sen mukaan, millaisia riskejä eläinten hyvinvoinnille aiheutuu. Pätevyysvaatimus voi olla tiukempi silloin, kun hoitajan erityisellä osaamisella on ratkaiseva vaikutus eläinten hyvinvointiin, esimerkiksi, jos eläimiä on hyvin suuri määrä suhteessa hoitajien määrään, tai olosuhteiden hallinta pitkälle koneellistetussa eläinten pitopaikassa vaatii erityistä osaamista.

8.5 Hevosia on hoitamassa riittävä määrä päteviä ja tehtäväänsä perehdytettyjä hoitajia

Eläinten pitäjän on huolehdittava, että eläimiä on hoitamassa riittävä määrä päteviä eläinten hoitajia. Eläinten pitäjän on annettava ohjeita ja opastusta palveluksessaan oleville eläinten hoitoon ja käsittelyyn osallistuville henkilöille eläinten asianmukai­sesta hoitamisesta. EHL 30 §

• • Pätevällä tarkoitetaan henkilökuntaa, joka osaa hoitaa eläimet asian­mukaisesti (omaa riittävät tiedot ja taidot).
  • Mikäli eläinten hoito ei vaikuta asianmukaiselta, voidaan kiinnittää huomiota ihmisen hoidettavana olevaan eläinmäärään. Tällöin voi­daan esimerkiksi tiedustella päivittäiseen eläinten hoitoon kuluvaa aikaa.

8.6 Hevosten hyvinvointia uhkaaviin häiriötilanteisiin on varauduttu

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän on varauduttava tuli­paloihin, sähkökatkoksiin ja muihin vastaaviin eläinten hyvinvointia uhkaaviin häiriö­tilanteisiin. Jos eläinten hoito tai ympäristötekijöiden säätely tai valvonta riippuu säh­köisistä tai mekaanisista laitteista, pysyvässä pitopaikassa on oltava mahdollisuus pi­tää yllä eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämättömät toiminnat myös laitteiden toi­mintahäiriöiden aikana. Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa hevosia pitä­vällä on oltava kirjallinen varautumissuunnitelma. Varautumissuunnitelma on pidet­tävä ajan tasalla. EHL 31 §; Vna 321/2025 11 §

• • Häiriötilanteilla tarkoitetaan myös esimerkiksi vedenjakelun häiriöitä, poikkeuksellisia sääolosuhteita ja tietoliikennekatkoksia.
  • Toimijan tulee etukäteen suunnitella ja kirjata varautumissuunnitelmaan, miten eläinten ruokinta, juotto ja muu välttämätön hoito voidaan toteuttaa poikkeavissa olosuhteissa, ja minne ja miten eläimet voidaan siirtää pois eläintiloista hätätilanteessa esim. tulipalon sattuessa.
  • Tarvittavaa pelastus- ja palotorjuntavälineistöä tulee olla käytettävissä
  • Kirjallisen varautumissuunnitelman tulee olla sellainen, että myös muu kuin hevosten päivittäisestä hoidosta tavanomaisesti vastaava henkilö pystyy ohjeiden mukaan turvaamaan hevosten hyvinvoinnin häiriötilanteessa.

8.7 Ilmoituksenvaraisen toiminnan kohteena olevista hevosista on ajantasainen eläinluettelo

Toiminnanharjoittajan on pidettävä luetteloa 50, 57, 58, 60 ja 61 §:ssä tarkoitetun toiminnan kohteena olevista eläinlajeista ja eläimistä. Luetteloa on pidettävä ajan tasalla joko paperisella lomakkeella tai sähköisessä muodossa siten, että se voidaan tarvittaessa esittää valvontaviranomaiselle. Luetteloa on säilytettävä kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin luetteloon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva mer­kintä. EHL 63 §

• • Eläinterveyssäännöstön vaatimusten mukaisesti pidetty kirjanpito täyttää samalla myös eläinten hyvinvointilain mukaisen kirjanpitovelvoitteen, ks. kohta 9.7 Pitopaikassa pidettävistä hevosista pidetään kirjaa.

9. Asiakirjat ja kirjanpito

9.1 Hevosen mukana on tunnistusasiakirja

Hevosia pitävien toimijoiden on varmistettava, että eläimet tunnistetaan yksilöittäin yksilöllisellä koodilla (ent. yksilöllinen tunnistusnumero / UELN-numero) joka kirja­taan tunnistusasiakirjaan ja jäsenvaltion tietokantaan, fyysisellä tunnistimella (injek­toitava transponderi eli mikrosiru) joka yhdistää yksiselitteisesti toisiinsa kyseisen eläimen ja tämän tunnistusasiakirjan, sekä asianmukaisesti täytetyllä kerran myön­nettävällä elinikäisellä tunnistusasiakirjalla (ns. hevospassi). Hevoseläin on tunnistet­tava 12 kuukau­den kuluessa eläimen syntymästä ja joka tapauksessa ennen kuin eläin lähtee synty­mäpitopaikastaan yli 30 päivän ajaksi. Hevoseläimiä pitävien toimi­joiden on varmis­tettava, että elinikäinen tunnistusasiakirja on aina hevoseläinten mukana. Eläin­terveyssäännöstö art 114; DA 2019/2035 art 58, 66; eläintunnistuslaki 12 §; MMMa 67/2022 7 §

• • Transponderi eli mikrosiru vaaditaan 1.7.2009 tai sen jälkeen syntyneiltä hevosilta, ellei hevosta ole merkitty tunnistamismaassa hyväksytyllä vaihtoehtoisella tunnistamismenetelmällä (esim. kylmäpolttomerkki).
  • Poikkeustilanteista, joissa tunnistusasiakirjan ei tarvitse olla hevoseläimen mukana, on säädetty DA 2019/2035 66 artiklan 2. kohdassa (esim. kun hevosta laidunnetaan tai liikutetaan pitopaikan läheisyydessä ja tunnistus­asiakirja on esitettävissä pitopaikassa viipymättä tai kun kyseessä on vieroit­tamaton varsa tai hätätilanne).

9.2 Tunnistusasiakirjan tiedot ovat ajan tasalla ja oikein

Hevoseläimistä vastaavien toimijoiden on varmistettava, että vähintään seuraavat elinikäiseen tunnistusasiakirjaan sisältyvät tunnistustiedot pidetään aina ajantasai­sina ja virheettöminä:

• Hevoseläimen kelpoisuus ihmisravinnoksi teurastettavaksi
• Luettavissa oleva transponderin (mikrosirun) koodi (tai erottuvat merkit, joita käytetään vaihtoehtoisena tunnistusmenetelmänä).

Hevoseläimen toimimaton tunnistin on korvattava mahdollisimman pian ja joka ta­pauksessa viimeistään 30 päivän kuluessa havaitusta toimintahäiriöstä ja ennen kuin hevoseläin poistuu tavanomaisesta pitopaikastaan. Hevosesta vastaavan toimi­jan on luovutettava tunnistusasiakirja päivitettäväksi valtuutetulle elimelle viimeis­tään seit­semän päivän kuluessa tunnistustietoihin vaikuttavasta tapahtumasta. TA 2021/963 art 14, 29, 41; MMMa 67/2022 8 §

• • Tunnistusasiakirjan kirjaus hevoseläimen kelpoisuudesta ihmisravinnoksi teurastettavaksi varmistetaan vertaamalla sitä lääkitsemiskirjanpidon merkintöihin (ks. kohta 8.6 Hevosten lääkinnällisestä hoidosta pidetään kirjaa) sekä tunnistusasiakirjaan tehtyihin lääkitysmerkintöihin.
  • Tunnistusasiakirjan kirjaus hevoseläimen kelpoisuudesta ihmisravinnoksi teurastettavaksi voidaan varmistaa myös vertaamalla sitä Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmään tehtyihin lääkitysmerkintöihin osoitteessa https://heppa.hippos.fi/heppa/app (edellyttää kirjautumista).
  • Transponderi (mikrosiru) vaaditaan 1.7.2009 tai sen jälkeen syntyneiltä hevosilta, ellei hevosta ole merkitty tunnistamismaassa hyväksytyllä vaihtoehtoisella tunnistamismenetelmällä (esim. kylmäpolttomerkki). Tiedot eri jäsenvaltioissa hyväksytyistä vaihtoehtoisista tunnistusmenetelmistä reunaehtoineen löytyvät kunkin jäsenvaltion sivustolta, joiden osoitteet on koottu sivulle https://food.ec.europa.eu/animals/identification/equine-animals/country-information_en.

9.3 Hevosen tunnistusasiakirjan tiedot on tallennettu hevosen sijaintimaan tietokantaan

Hevoseläimiä pitävien toimijoiden on varmistettava, että tiedot kyseisistä eläimistä toimitetaan jäsenvaltion atk-pohjaiseen tietokantaan. Pitopaikan toimijan on ilmoi­tettava hevoseläimen tiedot rekisteriin seitsemän päivän kuluessa hevosen tavan­omaiseen pitopaikkaan saapumisesta. Eläinterveyssäännöstö 114 art; MMMa 67/2022 7 §

• Tiedot voi tarkistaa seuraavista linkeistä hevosen rodun tai luokituksen mukaan:
  • irlannin cob: https://www.irlannincobyhdistys.fi/ tai https://heppa.hippos.fi/heppa/app  
  • eestin raskas vetohevonen: http://rekisteri.erhevoset.com/horse tai https://heppa.hippos.fi/heppa/app  
  • kaikki muut https://heppa.hippos.fi/heppa/app  

9.4 Hevosen pitopaikka on rekisteröity

Maaeläimiä pitävien tai niiden sukusoluja ja alkioita keräävien, tuottavien, käsittele­vien tai varastoivien toimijoiden on ennen toiminnan aloittamista ilmoitettava tiedot kaikista vastuullaan olevista pitopaikoista toimivaltaiselle viranomaiselle rekisteriin merkittäväksi. Eläinterveyssäännöstö 84 art; eläintunnistuslaki 3 §

• • Pitopaikan voi ilmoittaa myös eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin (EPR) sähköisen asioinnin kautta.

9.5 Hevosia kuljetetaan kaupallisen toiminnan yhteydessä

Kaupallisen toiminnan yhteydessä tapahtuvalla eli kaupallisella hevosten kuljetuksella tarkoitetaan kuljetuksia, joihin liittyy rahan, tavaroiden tai palvelujen välitöntä vaih­dantaa, tai joiden tavoitteena on välittömästi tai välillisesti taloudellinen voitto. Hevosten kaupallinen kuljettaminen on sallittua vain Ruokaviraston luvalla, jos kulje­tusmatka on yli 65 kilometriä. Eläinkuljetusasetus 6 art.

• • Tulkinta-apua epäselvissä tapauksissa www.ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläinten hyvinvointi > Eläinsuojelu kuljetuksissa > Kaupalliset kuljetukset.
  • Valvontaviranomaisella on oikeus suorittaa eläinkuljetuslain 28 § mukainen tarkastus, jos on aihetta epäillä, että eläintä kuljetetaan eläinkuljetuslain tai eläinkuljetusasetuksen vastaisesti. Em. epäily voi syntyä esimerkiksi epäilyn perusteella tehdyn tarkastuksen johdosta. Myös jos hevosten pito on ilmoituk­sen- tai luvanvaraista toimintaa, voi syntyä epäily, että toiminta on kaupal­lista, mikä edellyttää eläinkuljettajalupaa.  

9.6 Hevosen lääkinnällisestä hoidosta pidetään kirjaa

Kirjanpitovaatimus hevosen lääkinnällisestä hoidosta riippuu hevosen asemasta elin­tarviketuotantoeläimenä tai muuna tuotantoeläimenä. Lue tarkemmin ohjeen koh­dasta Tulkintaa lainsäädännön soveltamisesta hevosen aseman mukaan.

Lääkitsemislain mukainen kirjanpitovaatimus hevoselle, jonka tunnistusasia­kirjassa ei ole teurastuskieltomerkintää:

Lääkitsemislaissa tuotantoeläimillä tarkoitetaan eläimiä, joita pide­tään, kasvatetaan, hoidetaan, teurastetaan tai kerätään elintarvikkeiden tuotta­miseksi. Eläimen omista­jan tai haltijan on pidettävä kirjaa kaikista tuotantoeläimelle anne­tuista lääkkeistä. Eläimen omista­jan tai haltijan on merkittävä pitämäänsä kirjanpitoon kaikki eläinlää­kärin, omistajan tai haltijan itsensä tai muun henkilön tuotantoeläimelle antamat lääkkeet. Myös tuotantoeläimelle annetut lääkerehut on merkittävä kirjan­pitoon. Kirjanpidosta on lääkityksen osalta käytävä ilmi ainakin seuraavat tiedot:

1. eläimen tai eläinryhmän tunnistustiedot;
2. lääkityksen antopäivämäärät;
3. lääkityksen aloittaja (eläinlääkäri, eläimen omistaja tai haltija tai näiden valtuuttama henkilö)
4. lääkkeen tai lääkerehun käyttöaihe;
5. lääkkeen nimi;
6. lääkkeen tai lääkerehun määrä;
7. lääkkeelle tai lääkerehulle määrätty varoaika; sekä
8. lääkkeen tai lääkerehun myyjä.

Eläimen omistajan tai haltijan on säilytettävä kirjanpidon yhteydessä eläinlääkärin reseptit ja kirjalliset selvitykset lääkkeen tai lääkerehun luovutuksesta sekä eläinlää­käriltä, apteekista tai lääkerehun luovuttajalta saamansa muut tositteet lääkkeiden tai lääkerehujen myynnistä tai muusta luovutuksesta. Tuotantoeläimen lääkitystä koskeva kirjanpito on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan viimeisestä lääkkeen annosta huolimatta siitä, onko eläin elossa vai ei. EU:n eläinlääkeasetus art 108; lää­kitsemislaki 6 §, 20 §; MMMa 21/2014 4 §, 5 §

• • Lääkitsemislain mukainen kirjanpitovaatimus koskee myös kilpailu- tai harrastekäytössä olevia hevosia, jos hevosta ei ole sen tunnistusasiakirjassa merkitty pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomiksi (elinikäinen teurastuskielto). Tunnistusasiakirjan merkintöjen ajantasaisuus tarkastetaan kohdassa 9.2.
  • Kirjanpitoa edellytetään kaikesta lääkityksestä, myös ennaltaehkäisevästä lääkinnällisestä hoidosta, jollaiseksi katsotaan esimerkiksi matolääkitys ja rokotukset.
  • Kunnaneläinlääkäri saa tehdä lääkitsemislain 35 §:n ja MMMa (21/2014) 5 §:n mukaisen tarkastuksen Ruokaviraston määräyksestä.
  • Huomioi, että jos lääkitsemislain mukaista kirjanpitovaatimusta on rikottu, viranomaisen tulee ryhtyä asiassa lääkitsemislain mukaisiin toimenpiteisiin. Eläinten hyvinvointilain mukaisia toimenpiteitä voi kohdistaa ainoastaan hevosiin, jotka täyttävät eläinten hyvinvointilain mukaisen tuotantoeläimen määritelmän (ks. kohta Eläinten hyvinvointilain mukainen kirjanpitovaatimus (maatalous- tai metsätyöhevonen)).

Eläinten hyvinvointilain mukainen kirjanpitovaatimus hevoselle, jonka tunnistus­asiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, mutta joka katsotaan eläinten hyvinvointi­lain mukaan tuotantoeläimeksi (maatalous- tai metsätyöhevonen):

Hevosta, jonka tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, ei koske lääkitsemis­lain kirjanpitovaatimus. Tällöin noudatetaan pelkästään eläinten hyvinvointilain tuo­tantoeläimiä koskevaa kirjanpitovaatimusta. Eläinten hyvinvointilaissa hevosta käsi­tellään lähtökohtaisesti seura- ja harrastuseläimenä, mutta tietyissä tapauksissa (esim. maa- tai metsätalouskäyttö) sen voidaan katsoa olevan tuotantoeläin, jolloin sitä koskee seuraava vaatimus:

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille anne­tusta lääkinnällisestä hoidosta. Kirjanpitoa muiden kuin elintarviketuotannossa käy­tettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähin­tään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä kos­keva merkintä. EHL 32 §

• • Kirjanpitoa edellytetään kaikesta lääkityksestä, myös ennaltaehkäisevästä lääkinnällisestä hoidosta, jollaiseksi katsotaan esimerkiksi matolääkitys ja rokotukset.
  • Kirjanpidosta olisi lääkityksen osalta käytävä ilmi ainakin eläimen tunnistustiedot, lääkityksen syy, lääkityksen antopäivämäärä sekä lääkkeen nimi ja määrä. Kirjanpito voi olla kirjallisessa tai sähköisessä muodossa, mutta sen on oltava valvontaviranomaisen tarkastettavissa.

9.7 Pitopaikassa pidettävistä hevosista pidetään kirjaa

Eläinterveyssäännöstön mukainen kirjanpitovaatimus pitopaikassa pidettävistä hevosista:

Pitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä seuraavat tiedot pitopaikassa kulloinkin olevien hevoseläinten osalta:

• jokaisen eläimen osalta sen tunnistimen näyttämä tunnistuskoodi (mikrosirun numero), jos eläin on merkitty tunnistimella
• jokaisen eläimen osalta sen yksilöllinen koodi (ent. yksilöllinen tunnistus­numero / UELN-numero)
• eläinten siirrot pitopaikkaan ja pitopaikasta pois
  • eläinten alkuperäisen pitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntä­numero (pitopaikkatunnus), jos eläimet ovat peräisin toisesta pitopai­kasta
  • eläinten määränpäänä olevan pitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero (pitopaikkatunnus), jos eläimet on määrä siirtää toiseen pitopaikkaan
  • siirtojen päivämäärä
• eläimen syntymäaika pitopaikassa
• päivä, jona eläin on kuollut luonnollisesti, teurastettu tai menetetty pitopai­kassa.

Tiedot on kirjattava ja säilytettävä paperilla tai sähköisessä muodossa vähintään kolme vuotta. Toimijoiden on kirjattava tiedot viimeistään kolmantena päivänä tapahtumasta. Eläinterveyssäännöstö art 102, DA 2019/2035 art 22, 24, eläintunnis­tuslaki 7 §, MMMa 67/2022 1 §

• • Kun hevosia siirretään rekisteröidystä pitopaikasta toiseen, tulee siirto merkitä sekä lähtöpitopaikan että määränpääpitopaikan kirjanpitoon. Määränpääpitopaikan pitopaikkatunnusta ei edellytetä merkittäväksi lähtöpitopaikan kirjanpitoon, jos hevosen pitäjä ei ole tätä lähtöpitopaikasta vastaavalle toimijalle ilmoittanut.
  • Pitopaikan kirjanpitoon ei ole välttämätöntä merkitä lyhyitä päiväkäyntejä esimerkiksi hevoskilpailuissa tai hoitojaksoa eläinklinikalla, joiden yhteydessä hevosta ei siirretä toiseen rekisteröityyn pitopaikkaan.

Eläinten hyvinvointilain mukainen kirjanpitovaatimus tilalla kuolleiden hevosten lukumäärästä:

Eläinten hyvinvointilainsäädännössä hevosta käsitellään lähtökohtaisesti seura- ja harrastuseläimenä, mutta tietyissä tapauksissa (esim. maa- tai metsätalouskäyttö) sen voidaan katsoa olevan tuotan­toeläin, jolloin sitä koskee seuraava vaatimus:

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa kuolleiden eläinten luku­määristä. Kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä on säilytettävä vähin­tään kolme vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä. EHL 32 §

• • Eläinterveyssäännöstön vaatimusten mukaisesti pidetty kirjanpito täyttää samalla myös eläinten hyvinvointilain mukaisen kirjanpitovelvoitteen.