Vapaaehtoiset merkinnät
Rehuaineiden ja rehuseosten merkinnöissä voi pakollisten merkintöjen lisäksi olla vapaaehtoisia merkintöjä edellyttäen, että yleisiä lainsäädännön vaatimuksia noudatetaan niin väittämissä, kuvissa, logoissa kuin kaupallisissa nimissäkin. Tietojen on oltava objektiivisia, mitattavissa tai perusteltavissa eivätkä ne saa johtaa kuluttajaa harhaan. Vapaaehtoisten merkintöjen ehtoja annetaan yhteisön hyvän merkintäkäytännön oppaissa.
’Lisäaineet’ otsikon alle voidaan merkitä myös muut rehuun lisätyt lisäaineet pakollisesti ilmoitettavien ohella. Nimen lisäksi voidaan kaikki tai jokin seuraavista tiedoista ilmoittaa: tunnistenumero, lisäaineluokka tai funktionaalinen ryhmä sekä lisätty määrä. Sensoristen ja ravitsemuksellisten lisäaineiden osalta on kuitenkin ilmoitettava lisätty määrä, jos lisäaine halutaan merkitä.
Ravintoaineissa voidaan ilmoittaa ravitsemuksellisten lisäaineiden kokonaismäärä, joka tulee olla määritettävissä rehusta, viimeiseen säilyvyystakuun päivään saakka toleranssit huomioiden. Kaikki muutkin ravintoaineet voidaan ilmoittaa kullekin eläinlajille pakollisten tietojen lisäksi. Energia- ja/tai valkuaisarvo voidaan ilmoittaa, jolloin on ilmoitettava EU-menetelmän mukainen arvo, jos sellainen on käytettävissä. Muussa tapauksessa ilmoitetaan sen jäsenvaltion, jossa rehu saatetaan markkinoille, virallisen kansallisen menetelmän mukaan laskettu arvo, jos sellainen on käytettävissä. Suomessa käytetään Luonnonvarakeskuksen (LUKE) rehutaulukkoa tai rehuaineen määritetyn ravintoainekoostumuksen perusteella laskettuja arvoja.
Helposti pilaantuvaan rehuun on hyvä merkitä säilytysohje viimeisen käyttöpäivämäärän lisäksi.
Lemmikkieläinten ruokiin, jotka ovat rehuaineita, on hyvä merkitä käyttöohjeita etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa rehuaineen vääränlainen tai liiallinen käyttö voi aiheuttaa eläimelle haittaa. Rehuseoksissa käyttöohje on pakollinen merkintä.
Esimerkkejä rehujen vapaaehtoisesti esitettävistä väittämistä on kohdassa 10.
Muuta huomioitavaa
Rehuaineet ja täydennysrehut saavat sisältää niihin sekoitettuja kokkidiostaatteja ja histomonostaatteja viisinkertaisen määrän ja muita lisäaineita enintään 100-kertaisen määrän verrattuna lisäaineen vahvistettuun enimmäispitoisuuteen täysrehussa. 100-kertainen enimmäismäärä lisäaineita voidaan ylittää vain, jos kyseessä olevien rehujen koostumus tyydyttää erityisen ravitsemuksellisen tarkoituksen kulloistakin käyttötarkoitusta varten. Tällaisen rehun käyttöä koskevat ehdot on eriteltävä tarkemmin käyttötarkoitusluettelossa (oppaan liite 4).
Täydennysrehuksi, erityisruokavalioita lukuun ottamatta, ei voi merkitä yli 100-kertaisen enimmäismäärän lisäaineita sisältäviä rehuja, vaan ne ovat rehuseosten valmistamiseen tarkoitettuja esiseoksia. Esiseoksia ei ole tarkoitettu eläinten ruokintaan sellaisenaan.
Jos rehuaineita käytetään muiden rehuaineiden denaturointiin tai sidonta-aineena, tuotetta voidaan silti pitää rehuaineena. Denaturointiin tai sidonta-aineena (pitoisuus enintään 3 % kokonaispainosta) käytetyn rehuaineen nimi, laatu ja määrä on ilmoitettava merkinnöissä.
Jos jokin myyntierä/pakkaus jaetaan osiin (uudelleen pakkaus), on kunkin osaerän/uuden pakkauksen etikettiin merkittävä pakolliset tiedot ja viittaus alkuperäiseen erään. Jos rehuaineen koostumus muuttuu markkinoille saattamisen jälkeen, on myös pakolliset tiedot vastaavasti muutettava.
Rehuaineiden ja rehuseosten etiketissä ilmoitettujen ravintoainekoostumustietojen (raakarasva, raakavalkuainen jne.) ja rehun lisäaineiden lisättyjen määrien tulee vastata viranomaisvalvonnan analyysituloksia sallittujen poikkeamien puitteissa. Ilmoitettujen ja valvonnassa määritettyjen arvojen sallitut poikkeamat on annettu asetuksen (EY) 767/2009 liitteessä IV.