Tämä opas on tarkoitettu ohjeeksi rehualan toimijoille lainsäädännön vaatimukset täyttävien rehujen etikettien ja merkintöjen laatimiseksi.
Kun rehuja saatetaan markkinoille, niissä on oltava voimassa olevan lainsäädännön vaatimusten mukaiset merkinnät. Rehun pakkauksessa, etiketissä, saateasiakirjassa, esitteessä, mainoksessa tai muuten markkinoinnin tai rehun esillepanon yhteydessä rehusta on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot. Rehuaineiden ja rehuseosten merkinnöissä ja esillepanossa sallittavien väittämien tulee olla puolueettomia, viranomaisen todennettavissa ja rehun käyttäjän ymmärrettävissä. Väittämien todenperäisyyksille tulee olla tieteellinen vahvistus. Eri maiden yksittäiset kansalliset viranomaiset eivät lähtökohtaisesti arvioi tieteellistä aineistoa, vaan se tehdään Euroopan Unionissa (EU).
Merkintöjen vaatimustenmukaisuudesta vastaa se rehualan toimija, joka valmistaa tai saattaa markkinoille kyseistä rehua.
Rehujen merkintävaatimukset on yksinkertaistettu ja yhtenäistetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 767/2009 rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä. Merkintöjen avulla varmistetaan rehujen turvallisuus ja jäljitettävyys. Rehujen merkinnät ovat käyttäjille ja kuluttajille ensisijainen tiedon lähde rehujen käyttötarkoituksesta, koostumuksesta, rajoituksista ja muista rehun käyttöön liittyvistä tekijöistä.
Euroopan Komissio julkaisee rehuaineluetteloa, jossa olevia rehuaineiden nimiä tulee käyttää etiketeissä. Rehuaineluetteloon kuulumattoman rehuaineen ensimmäistä kertaa markkinoille saattavan henkilön on välittömästi ilmoitettava rehuaineen käytöstä rehuteollisuuden EU-kattojärjestölle (http://www.feedmaterialsregister.eu).
Euroopan komission ylläpitämässä EU:n rehun lisäainerekisterissä on tiedot EU:ssa hyväksytyistä rehun lisäaineista.
Rehujen merkintävaatimukset koskevat kaikkien eläinlajien ja -ryhmien rehuja. Elintarviketuotantoeläinten ja muiden eläinten, kuten turkis- ja lemmikkieläinten rehujen merkintävaatimukset eroavat jonkin verran toisistaan. Tuotantoeläimiä ovat märehtijät, siat ja siipikarja, hevoset, kalat, turkiseläimet ja porot sekä hyönteiset. Kaikissa rehuissa tulee olla etiketti tai, jos rehu toimitetaan irtotavarana tai sulkemattomissa pakkauksissa, rehun mukana on oltava asiakirja, jossa on pakolliset merkintätiedot.
Rehualojen edustajat laativat unionitasolla vapaaehtoisesti noudatettavia hyvän merkitsemiskäytännön ohjeita merkintöjen esitystavasta, rehuista esitettävistä vapaaehtoisista merkinnöistä ja väittämistä. Elintarviketuotantoeläinten rehuseosten merkintäopas on saatavilla www.fefac.eu. Lemmikkieläinten rehuille on F.E.D.I.A.Fin laatima merkintäohjeistus, jota on tarkoitus käyttää yhdessä EU- ja kansallisen lainsäädännön kanssa.
Ruokavirasto on rehujen valvonnassa toimivaltainen viranomainen. Ruokavirasto ei ennen rehun markkinoille saattamista tarkasta merkintöjä ja etikettejä, mutta voi pyytää ne toimijalta nähtäväksi. Ruokavirasto valvoo merkintöjä rehujen markkinavalvonnan, tuonnin ja kotimaisen valmistuksen valvonnan sekä rehulaitosten tarkastusten yhteydessä ja antaa puutteista huomautuksia. Toistuvat huomautukset tai vakavat puutteet merkinnöissä voivat johtaa rehun vetämiseen pois markkinoilta ja käyttökieltoon.
Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.
Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Lainsäädäntö on esitetty omassa kappaleessa. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa.
Tämä ohje on voimassa 1.12.2022 lähtien ja se korvaa aikaisemman version (Ruokaviraston ohje 12824/5, julkaistu 1.1.2021).