Hevosten lääkitysopas

Hevosten lääkitysoppaasta

Ohje 2614/04.01.00.01/2026
Voimaantulo 31.03.2026
Eläinten terveyden ja lääkitsemisen yksikkö
Hyväksyjä: Sirpa Kiviruusu
Esittelijä: Mikaela Malms

Hevosten lääkitysopas on tarkoitettu hevosten omistajille ja haltijoille. Lääkitysasioiden lisäksi oppaassa käsitellään lääkitsemisen vaikutuksia hevosen teurastamiseen elintarvikkeeksi ja kuolleen hevosen hävitystapoja. Suomessa on viime vuosina teurastettu 550–900 hevosta/vuosi.

Oppaassa hevosella tarkoitetaan kaikkia hevoseläimiä ja hevosen virallisesta tunnistusasiakirjasta käytetään termiä hevospassi.

Ohjeen sitovuus

Viranomaisen toiminnan tulee perustua lainsäädännössä määriteltyyn toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin. 

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Suorat lainsäädäntölainaukset ovat tekstilaatikoissa. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa. 

1. Hevonen sairastuu

Hevosen sairastuessa, sille on hankittava asianmukaista hoitoa. Oireet voivat olla merkki myös vastustettavasta eläintaudista[1]. Siksi on tärkeää, että eläinlääkäri tutkii hevosen oireiden alettua. 

Eläinlääkäri päättää eläimen lääkehoidosta yhteisymmärryksessä eläimen omistajan tai haltijan kanssa. Hoidon on oltava eläinlääketieteellisesti tai eläinten hyvinvoinnin kannalta perusteltua.
(MMMa 17/2014, liite 2)

Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta eikä hylätä. Jos hoidossa oleva eläin sairastuu tai vahingoittuu:

1. sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa;
2. sille on annettava riittävä mahdollisuus lepoon;
3. se on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä;
4. sille on tarvittaessa hankittava eläinlääketieteellistä hoitoa.

Sairaan tai vahingoittuneen eläimen hoidossa tulee pyrkiä turvaamaan eläimen toimintakyky ja elämänlaatu. Eläin on lopetettava, jos sairauden tai vamman laatu sitä edellyttää.                                                            
(Eläinten hyvinvointilaki 6 §, 23 §)

Jos hevosen omistaja, haltija tai eläinlääkäri epäilee hevosen sairastavan vastustettavaa eläintautia, hänen on viipymättä ilmoitettava asiasta eläinterveysviranomaiselle.        
(Eläintautilaki 19 §)
 

Silloin, kun lopetus on ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto, hevonen pitää lopettaa asianmukaisilla menetelmillä[2].

2. Lääkkeiden hankkiminen ja käyttö

Hevosen omistaja tai haltija voi hankkia hevosen lääkintää varten lääkkeitä vain apteekista tai eläinlääkäriltä. Apteekista lääkkeitä voi hankkia vain eläinlääkärin määräyksellä. 

Eläinlääkärin vastuulla on määrätä lääkkeelle käytettävä teurasvaroaika. Ihmisten reseptivapaita lääkkeitä ei saa käyttää hevosille ilman eläinlääkärin määräystä. Eläinlääkäri määrää lääkkeelle tarvittavan varoajan tai merkitsee passiin teurastuskieltomerkinnän. Myöskään toiselle hevoselle aiemmin määrättyjä lääkkeitä ei tule käyttää omin päin.

Lääkkeitä ei saa tuoda eikä tilata ulkomailta

Yksityishenkilöt eivät saa lainkaan tuoda ulkomailta Suomeen lääkkeitä hevosille tai muille tuotantoeläimille. Kielto koskee myös hevosia, joiden passissa on merkintä teurastuskiellosta. Kielto koskee sekä reseptilääkkeitä että reseptivapaita lääkkeitä ja on voimassa myös silloin, kun hevonen on mukana matkalla. 

Eläinten lääkintään lääkkeitä ei saa hankkia tai vastaanottaa postin kautta ulkomailta, joten myös internetistä tilaaminen on kielletty. Lääkeväärennökset ovat osa järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa, joten on tärkeää hankkia lääkkeitä vain lainsäädännön mukaisilta tahoilta. Väärennöksissä voi olla väärää vaikuttavaa ainetta, vaikuttava aine voi puuttua kokonaan tai pitoisuus voi olla muuta kuin merkinnöissä on ilmoitettu. 

Lääkkeen käytön on edistettävä eläimen terveyttä ja hyvinvointia

Lääkkeitä ja muita eläinten käsittelyssä käytettäviä aineita on käytettävä niin, että ne edistävät eläimen terveyttä ja hyvinvointia. Lääke ja muu eläinten käsittelyssä käytettävä aine on annettava eläimelle siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa eläimelle. Tuotantoeläimelle lääke ja muu eläinten käsittelyssä käytettävä aine on lisäksi annettava siten, ettei eläimestä saatavien elintarvikkeiden turvallisuus tai laatu tarpeettomasti heikkene. Lääkkeen tai muun eläinten käsittelyssä käytettävän aineen antamisesta ei myöskään saa aiheutua merkittävää haittaa ihmiselle tai ympäristölle.
Eläinlääkinnässä käytettäviä laitteita ja tarvikkeita on käytettävä siten, etteivät ne aiheuta eläimelle tarpeetonta haittaa, kipua tai tuskaa, ja siten, ettei eläimestä saatavien elintarvikkeiden turvallisuus tai laatu tarpeettomasti heikkene. 
(Laki eläinten lääkitsemisestä 387/2014, 7 §)

Luovuttaessaan lääkkeitä eläimen omistajalle tai haltijalle eläinlääkärin on varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy käyttämään ja säilyttämään lääkkeitä oikein.
(MMMa 17/2014, liite 3)
 

Pyydä eläinlääkäriltä opastusta, jos et osaa antaa määrättyä lääkettä hevoselle oikein. 

Eläinlääkäri saa määrätä tai luovuttaa lääkkeitä vain hevosen omistajalle tai haltijalle

• kun hevonen eläinlääkärin tutkimuksen perusteella tarvitsee hoitoa 
• hevosen sairauden hoitoa varten ainoastaan, jos eläinlääkäri tuntee hyvin hevosen terveydentilan, kyseisen tallin hevoset tai näistä tehtyjen tutkimusten tulokset 

Eläinlääkäri ei saa lainkaan määrätä tai luovuttaa tiettyjä lääkkeitä eläinten omistajille tai haltijoille. Joidenkin lääkkeiden määräämistä tai luovuttamista on rajoitettu. 

Tulevien sairastapauksien varalle eläinlääkäri ei saa luovuttaa eikä määrätä varoajallisia reseptilääkkeitä, kuten antibiootteja. 

• Eläinlääkäri saa kuitenkin luovuttaa varalle suun kautta tai ulkoisesti annettavia sisä- ja ulkoloislääkkeitä.

Rokotteiden luovutus on rajoitettua

Jos eläimen rokottamisesta vaaditaan eläinlääkärintodistus, ei kyseistä eläinrokotetta saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle, vaan eläinlääkärin on itse annettava rokote eläimelle tai rokote on annettava eläimelle eläinlääkärin välittömässä valvonnassa. 

Eläviä viruskantoja sisältäviä eläinrokotteita ei saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle. 

Rabiesrokotteita ei saa luovuttaa eläimen omistajalle tai haltijalle.
(MMMa 17/2014, liite 3)
 

Eläinlääkäri saa luovuttaa rokotteita hevosen omistajalle tai haltijalle vain ensimmäistä rokotuskertaa seuraaviin yksittäisten eläinten uusintarokotuksiin. Eläinlääkärin on tällöin varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy käyttämään ja säilyttämään rokotetta oikein eikä rokotteen valmisteyhteenvedossa ole rajoitettu rokotteen antoa vain eläinlääkärin tehtäväksi. 

Raportoi haittavaikutusepäilyistä

Hevosille käytetyistä lääkkeistä aiheutuvat haittavaikutukset ovat harvinaisia. Eläinlääkärin tai eläimen omistajan tulisi raportoida haittavaikutusepäilyistä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan, joka arvioi tapaukset ja pitää tapauksista rekisteriä. 

Esimerkkejä haittavaikutuksista:

Eläimelle

• yliherkkyysoireet esimerkiksi rokotteesta
• kudosärsytys lääkkeen pistokohtaan 
• mahaärsytys, ripuli, väsymys esimerkiksi antibioottikuurista
• bakteerien tai loisten vastustuskyvyn lisääntyminen lääkkeille
• yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa

Ihmiselle

• yliherkkyysoireet lääkettä antavalle ihmiselle
• lääkejäämiä hevosen lihaan tai lihasta valmistettaviin elintarvikkeisiin

Muita vaikutuksia

• bakteerien vastustuskyvyn lisääntyminen antibiooteille, jolloin lääke ei enää tehoa 

3. Passin lääkitystiedot – teurastuskielto ja EU:n hevoslääkeluettelon lääkeaineiden käyttö

Hevospassi on aina oltava viivytyksettä saatavilla siinä pitopaikassa, missä hevosta pidetään. Passin on myös oltava eläimen mukana kuljetuksen aikana.

Kaikilla EU:n alueella olevilla hevoseläimillä on oltava tunnistusasiakirja, eli niin sanottu hevospassi. Passi on elinikäinen, ja se sisältää hevoseläimen yksilölliset tunnistustiedot, lääkitystiedot ja muita eläimeen liittyviä tietoja. Passien ulkonäkö ja sisältö on yhtenäistetty EU:n alueella. Aiemman lainsäädännön nojalla myönnetyt hevospassit kelpaavat edelleen, jos ne vastaavat niiden myöntöhetkellä voimassa olleen lainsäädännön vaatimuksia, ja niissä on osio lääkitystietojen merkitsemistä varten. 

Pidä passi hevosen mukana, kun eläinlääkäri hoitaa hevostasi, sillä eläinlääkärin tulee ennen hevosen lääkitsemistä varmistaa, että hevosen mikrosiru ja passissa ilmoitettu sirutieto tai ennen 1.7.2009 tunnistetun hevosen muut tunnistetiedot vastaavat toisiaan. Lisäksi eläinlääkärillä on velvollisuus varmistaa ennen tuotantoeläimiltä kielletyn lääkityksen antamista, että teurastuskieltoa koskeva kohta passissa on täytetty. Ellei merkintää ole, eläinlääkärin on lisättävä se passiin ennen teurastuskieltoa edellyttävän lääkityksen aloittamista. 

Kaikkien Suomessa pysyvästi pidettävien hevosten tiedot on oltava kirjattu viranomaistietokantaan. Suomessa viranomaistietokantaa ylläpitävät ns. valtuutetut tahot eli Suomen Hippos ry, Suomen Irlannincobyhdistys-FSIC ry ja Eestin Raskaat Vetohevoset ry, jotka Ruokavirasto on valtuuttanut hoitamaan hevoseläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käytännön toteutusta. Hevosten yksilötietojen lisäksi tietokantaan tallennetaan mm. tieto hevosen mahdollisesta teurastuskiellosta.

Vastuu teurastuskiellon lisäämisestä valtuutetun tahon tietokantaan on aina hevosen omistajalla tai haltijalla. Kun eläinlääkäri on merkinnyt teurastuskiellon passiin, hevosen omistaja tai haltija lähettää passin valtuutetulle taholle, jotta tiedot voidaan päivittää tietokantaan. Vaihtoehtoisesti, jos on kyse Suomen Hippoksen tietokannassa olevasta hevosesta, hevosen omistaja tai haltija ja eläinlääkäri voivat sopia, että eläinlääkäri merkitsee tiedon Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmän kautta.

Kun eläinlääkäri tekee teurastuskieltomerkinnän, hän mitätöi passissa kohdan, johon merkitään hevoslääkeluettelon lääkitykset.

Esimerkkejä joistain yleisistä teurastuskiellon aiheuttavista lääkeaineista ja valmistenimistä:

• Kloramfenikoli (Oftan Akvakol, Oftan Chlora, Oftan Dexa-Chlora)
• Mefenaamihappo (Ponstan Forte)
• Metronidatsoli (Flagyl, Metronidazol, Trikozol)
• Naprokseeni (Naprometin, Naproxen, Pronaxen)
• Pentosaanipolysulfaatti (Cartrophen)
• Pergolidi (Prascend)
• Piroksikaami (Felden)
   

Vain hevosta, jonka passissa on merkintä teurastuskiellosta, saa lääkitä lääkeaineilla, joiden käyttö tuotantoeläimille on kielletty. Hevospassiin merkitty teurastuskielto on peruuttamaton ja säilyy hevosen koko elämän ajan. Vain eläinlääkäri voi tehdä teurastuskieltomerkinnän hevosen passiin.  

Lääkittävän varsan ad hoc ‑tunnistus

Tunnistamaton varsa tulee tunnistaa ennen lääkitsemistä tai välittömästi lääkitsemisen jälkeen, jos sitä joudutaan hoitamaan teurastuskiellon tai kuuden kuukauden varoajan aiheuttavalla lääkevalmisteella. Varsan voi tunnistaa hoitava eläinlääkäri tai eläinlääkäri voi sopia mahdollisimman nopeasta tunnistuksesta tunnistajan kanssa. Tarkempi ohjeistus ad hoc -tunnistuksen tekemiseen löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta. 

Lääkitsemistietojen ja teurastuskiellon merkitseminen tilapäiseen tunnistusasiakirjaan

Jos hevosen passi on toimitettu valtuutetulle taholle hevosen tunnistustietojen päivitystä varten, hevoselle voidaan sen omistajan tai haltijan hakemuksesta myöntää täksi ajaksi tilapäinen tunnistusasiakirja. Hevosta, jolla on tilapäinen tunnistusasiakirja, ei hyväksytä teurastettavaksi.

Jos hevosta pitää lääkitä sinä aikana, kun sen passi on päivitettävänä valtuutetulla taholla, eläimen hoidosta vastaava eläinlääkäri merkitsee lääkityksen aiheuttaman teurastuskiellon tai 6 kk varoajan eläimen mukana olevan tilapäisen tunnistusasiakirjan liitteenä olevaan lomakkeeseen. 

Eläinlääkäri toimittaa tiedot merkitsemästään teurastuskiellosta tai 6 kk varoajasta valtuutetulle taholle. Ilmoitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa merkinnän päiväyksestä.

Joidenkin lääkkeiden käyttö on kokonaan kielletty

Edes teurastuskiellossa oleville hevosille ei saa käyttää kasvua tai suorituskykyä edistäviä hormoneja tai muita kiellettyjä lääkeaineita:

Lääkkeitä ei saa käyttää eläimen suorituskyvyn keinotekoiseen kohottamiseen, alentamiseen tai ylläpitämiseen. (MMMa 17/2014, liite 2)
 

Joitain hormonaalisesti vaikuttavia aineita sisältäviä lääkkeitä eläinlääkäri saa kuitenkin käyttää yksittäisten hevosten lisääntymishäiriöiden hoitoon, tiineyden keskeyttämiseen sekä lisääntymiseen liittyvään käsittelyyn. 

Eläinlääkäri merkitsee EU:n hevoslääkeluettelon lääkkeiden käytön passiin, jos passissa ei ole teurastuskieltoa

Tuotantoeläimille hyväksyttyjen lääkkeiden lisäksi hevosille on mahdollista käyttää nk. EU:n hevoslääkeluettelon lääkeaineita, joista määräytyy 6 kk teurastusvaroaika. Eläinlääkäri merkitsee 6 kk varoajallisen lääkityksen passin lääkitykselle varattuun kohtaan, jos hevosen passissa ei ole merkintää teurastuskiellosta. Linkki ajantasaiseen hevoslääkelistaan löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta[3].

• Jos hevosen passissa on teurastuskieltomerkintä, hevoslääkeluettelon lääkkeitä ei tarvitse merkitä passiin.
• Tuotantoeläimille hyväksyttyjen lääkkeiden käyttöä ei merkitä hevospassiin, mutta omistajan tai haltijan on pidettävä myös niiden käytöstä lääkekirjanpitoa. Lääkekirjanpidon vaatimukset löytyvät luvusta 5.

4. Lääkeaineet hevosille, joiden teurastus ihmisravinnoksi on sallittua

Hevospassin on aina oltava hevosen mukana eläintä kuljetettaessa ja pitopaikassa muutoinkin lähietäisyydellä ja helposti saatavilla. Hevosen lääkinnässä ei saa käyttää muita kuin tuotantoeläimille hyväksyttyjä lääkeaineita, jos sen passia ei jostain syystä ole saatavilla lääkitystilanteessa.

Hätätilanteessa on kuitenkin ensisijaisesti huolehdittava hevosen hengen pelastamisesta ja hevosen eläinsuojelullisesti asianmukaisesta hoidosta. Kannattaa miettiä jo etukäteen, haluaako säilyttää mahdollisuuden teurastaa hevosensa. Tämä tieto olisi oltava kaikilla hevosen hoitoon osallistuvilla. Hevosen passi on toimitettava hoitavalle eläinlääkärille mahdollisimman pian hätätapauksen hoidon jälkeen asianmukaisia merkintöjä varten.

Kun hevospassi on eläinlääkärin käytettävissä hoitotilanteessa, hevoselle voidaan lisäksi käyttää EU:n hevoslääkeluettelon lääkeaineita. 

Teurastuksen varoaika

Varoajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa lääkittyä eläintä ei saa toimittaa teurastettavaksi. Varoaika on lääkevalmiste- ja eläinlajikohtainen tai se on määritelty lainsäädännössä. Lääkevalmisteen vähimmäisvaroaika kohde-eläimille on määritelty valmisteen myyntiluvassa ja merkitty lääkepakkaukseen. Eläinlääkäri voi tarvittaessa määrätä tätä pidemmän varoajan. Tällöin on aina noudatettava eläinlääkärin antamaa varoaikaa.

Tiedonantovelvollisuus, kun myyt tai luovutat hevosen

Hevosen omistajan tai haltijan on ilmoitettava hevosen saamasta lääkityksestä eläimen ostajalle tai uudelle haltijalle, jos hevonen myydään tai muutoin luovutetaan varoajan kuluessa.

5. Hevosen lääkityskirjanpito

Hevonen, joka voidaan teurastaa ihmisravinnoksi

Omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa hevosen lääkityksistä lääkitsemislain mukaisesti silloin, kun hevosen passissa ei ole teurastuskieltoa. 

Ruokavirasto suosittelee, että jokaisella hevosella on oma lääkityskansio tai -vihko, johon lainsäädännön edellyttämät lääkitystiedot kirjataan ja tämä siirtyy hevosen mukana, kun hevonen vaihtaa tallia.

Kirjanpidosta on ilmettävä:

• lääkityn hevosen tunnistustiedot
• lääkkeen antopäivämäärä(t)
• lääkityksen aloittaja (eläinlääkäri, eläimen omistaja tai haltija tai 
  näiden valtuuttama henkilö)
• lääkkeen käyttöaihe
• lääkkeen nimi
• lääkkeen määrä
• lääkkeen varoaika
• lääkkeen myyjän nimi ja osoite (eläinlääkäri tai apteekki)
• todiste käytetyn lääkkeen hankkimisesta

Eläinlääkärin on aina annettava eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallinen selvitys käyttämistään ja luovuttamistaan lääkkeistä sekä niiden teurasvaroajoista. Eläinlääkäriltä saatujen lääkitystä koskevien selvitysten ja reseptien tallettaminen kansioon riittää kirjanpidoksi, kunhan niihin lisätään puuttuvat tiedot. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viisi (5) vuotta, vaikka eläin teurastettaisiin ennen sitä.

Apteekkiin määrättyjä reseptilääkkeitä koskevat tiedot löytyvät eläinlääkärin tekemästä lääkemääräyksestä.

Tuotantoeläimeksi katsottava hevonen, jolla on teurastuskieltomerkintä

Eläinten hyvinvointilaki edellyttää kirjanpitoa eläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta kaikista tuotantoeläimiksi katsottavista hevosista (esim. maatalous- tai metsätyöhevonen), myös teurastuskiellossa olevista. Tällöin kirjanpitoa on säilytettävä vähintään kolme (3) vuotta.

6. Hevosen teurastaminen

Hevosten teurastamista koskee ns. ketjuinformaatiovaatimus, jolla tarkoitetaan sitä, että hevosen omistajan tai haltijan tulee hevosta teurastamolle lähettäessään toimittaa teurastamolle muiden ketjuinformaatiotietojen ohella tiedot hevosen saamista varoajallisista lääkkeistä viimeisten 6 kuukauden ajalta. Tietojen tulee olla teurastamolla viimeistään 24 tuntia ennen teurastettavan eläimen saapumista teurastamoon, ellei teurastamoa valvova virkaeläinlääkäri ole antanut erikseen lupaa toimittaa tietoja alle 24 tuntia ennen eläinten saapumista. Hevosen passi voidaan toimittaa teurastamoon vasta hevosen mukana.

Lääkitystä koskevien tietojen ohella ketjuinformaation osana teurastamolle toimitetaan myös muita hevosta ja sen pitopaikkaa koskevia tietoja. Tarkemmat ohjeet löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta (4929/04.02.00.01/2020 Elintarvikeketjutietojen toimittaminen ja valvonta). Teurastamolta saa lomakkeen, jota käytetään ketjuinformaation toimittamiseen teurastamolle.

Ruokavirasto suosittelee, että alle kuuden kuukauden sisällä kolmannesta maasta EU:n alueelle tuotua hevosta ei toimitettaisi teuraaksi.

HUOM! EU:n ulkopuolelta tuotua hevosta ei hyväksytä teurastettavaksi, jos se on tuotu maasta tai alueelta, jota ei ole merkitty komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/2293 liitteen 1 mukaiseen listaan. Esimerkiksi Venäjältä, Ukrainasta tai Yhdysvalloista maaliskuun 2011 jälkeen tuotuja hevosia ei hyväksytä teurastettavaksi.

Hevosen hyväksyminen teurastettavaksi

Teurastamolle otetaan vastaan vain hevosia, joilla on alkuperäinen hevosen hevospassi mukanaan. Mikään muu asiakirja, kuten tunnistusasiakirjan kopio, tunnistusasiakirjan kaksoiskappale (tietyin poikkeuksin), korvaava tunnistusasiakirja, väliaikainen tunnistusasiakirja, digitaalinen sovellus, omistajatodistus tai omistajanvaihdosilmoitus, ei ole teurastukseen oikeuttava asiakirja. Hevospassissa ilmoitettavat tiedot eivät korvaa ketjuinformaation osana toimitettavia tietoja, vaan sekä passi että ketjuinformaatiota koskevat tiedot tulee toimittaa teurastamolle.

Hevospassissa on aina oltava lääkitysosio, johon hevosen lääkitykset ja mahdollinen teurastuskielto voidaan merkitä. Vanhoihin passeihin lääkitysosio on voitu lisätä ns. lääkitystarralla. Jos lääkitysosiota tai -tarraa ei ole, teurastamo ei voi ottaa hevosta teurastettavaksi. 

Lisää tietoa hevosen teurastettavaksi hyväksymisestä saa Ruokaviraston ohjeesta 7290/04.01.00.01/2021 Teurastettavan hevoseläimen tunnistusasiakirjan tarkastaminen.

7. Dopingvaroaika

Hevoskilpailuja järjestävät yhdistykset (esimerkiksi Suomen Hippos ry ja Suomen Ratsastajainliitto ry) ovat määränneet monelle lääkkeelle dopingvaroajan, jonka kuluessa hevonen ei saa osallistua kilpailuihin. Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta ja hevosalan järjestöt valvovat kilpailusääntöjen mukaista dopingvaroajan noudattamista. Dopingvaroajan pituus voi erota teurasvaroajan pituudesta. Lisäksi eri järjestöjen dopingsäännöissä voi olla eroja. Kansainväliset hevosurheilun keskusjärjestöt valvovat dopingsääntöjen noudattamista kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvilla hevosilla.

8. Hevosen hävittäminen

Kuollut hevonen voidaan tietyin edellytyksin hävittää koko maassa hautaamalla maahan tai kaatopaikalle. Hevosen ruho voidaan myös hävittää polttamalla hyväksytyssä polttolaitoksessa tai toimittaa käsiteltäväksi sivutuoteasetuksen mukaiseen luokan 2 tai luokan 1 käsittelylaitokseen. Lisää tietoa hevosen hävittämisestä löytyy ruokavirasto.fi-sivuilta[4]. 

Hevosen omistajan tai haltijan tulee toimittaa hevosen passi sen myöntäneelle taholle 30 päivän kuluessa hevosen kuolemasta. Suomessa myönnetyt passit toimitetaan suoraan kyseiselle passin myöntäneelle taholle. Jos hevosen passin on myöntänyt muussa EU:n jäsenvaltiossa hyväksytty toimielin, hevosen omistajan tai haltijan tulee toimittaa passi Ruokavirastoon Ruokavirasto.fi-sivuilta[5] löytyvien ohjeiden mukaisesti.

9. Lääkitsemisen valvonta

Eläinten lääkitsemistä koskevan lainsäädännön noudattamista valvoo Ruokavirasto sekä kunnaneläinlääkärit Ruokaviraston määräyksestä. Valvontaviranomaisella on tiedonsaantioikeus, tarkastusoikeus sekä oikeus näytteiden ottamiseen. Eläimen omistajan, haltijan ja eläinlääkärin on annettava valvontaviranomaiselle valvontaa ja tarkastusta varten tarpeellinen apu. Jos todetaan, että hevosta on lääkitty laittomalla tavalla, hevosen omistaja tai haltija vastaa tapauksen selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Ruokavirasto voi ottaa haltuun eläimen omistajan tai haltijan hallussa olevan rehun, lääkkeen tai muun eläinten käsittelyssä käytettävän aineen, jos on syytä epäillä sen sisältävän lääkeaineita, joiden käyttö on kielletty tai käyttöä on rajoitettu. 

Ruokavirasto voi kieltää hevosen myynnin sekä sen teurastamisen ihmisravinnoksi, jos sen passissa ei ole merkintää teurastuskiellosta ja hevoselle on annettu lääkeainetta, jonka käyttö on kielletty tai sitä on rajoitettu. Ruokavirasto voi tällaisessa tapauksessa myös määrätä hevosen lopetettavaksi sekä sen ruhon hävitettäväksi (Lääkitsemislaki 387/2014, 41§).

10. Lainsäädäntö

Eläintautien vastustamisesta EU:n alueella on säädetty eläinterveyssäännöstössä (asetus EU 2016/429; AHL), ja sen nojalla annetuissa EU-asetuksissa. Lisäksi eläintautilaissa 76/2021 ja sen nojalla annetuissa asetuksissa on säädetty eläintautivastustuksen kansallisista toimenpiteistä. 

Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/963 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/429, (EU) 2016/1012 ja (EU) 2019/6 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse hevoseläinten tunnistuksesta ja rekisteröinnistä sekä tällaisten eläinten tunnistusasiakirjojen mallien vahvistamisesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/6 (eläinlääkeasetus)

Komission delegoitu asetus (EU) 2021/577 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/6 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse niiden tietojen sisällön ja muodon täsmentämisestä, jotka tarvitaan kyseisen asetuksen 112 artiklan 4 kohdan ja 115 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi ja jotka on sisällytettävä kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun kerran myönnettävään elinikäiseen tunnistusasiakirjaan.

Komission asetus (EU) N:o 122/2013 hevoseläinten hoidossa keskeisten aineiden luettelon laatimisesta eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY mukaisesti annetun asetuksen 1950/2006 muuttamisesta (Vanha hevoslääkelista, voimassa 20.5.2027 saakka)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2025/901 luettelon vahvistamisesta hevoseläinten hoidossa keskeisistä aineista tai aineista, joista saadaan kliinistä lisähyötyä verrattuna hevoseläimille saatavilla oleviin muihin hoitovaihtoehtoihin ja joiden varoaika hevoseläinten osalta on kuusi kuukautta, ja asetuksen (EY) N:o 1950/2006 kumoamisesta (Uusi hevoslääkelista, voimassa 21.5.2025 lähtien)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/2293, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/405 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse sellaisten kolmansien maiden luettelosta, joilla on farmakologisesti vaikuttavien aineiden käyttöä sekä farmakologisesti vaikuttavien aineiden ja torjunta-aineiden jäämien enimmäismääriä ja vierasaineiden enimmäismääriä koskeva hyväksytty valvontasuunnitelma.

Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) muutoksineen

Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikehygieniasta 318/2021

Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden ja lääkerehujen määräämisestä eläinlääkinnässä (7/EEO/2008)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (17/2014)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (21/2014)

Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (1069/2021)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (67/2022)

Valtioneuvoston asetus 1054/2014 eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä tai rajoittamisesta eläimille, Valtioneuvoston asetus 22/2015 11 § 2 momentin muuttamisesta

Valtioneuvoston asetus lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen (1088/2002) 

11. Ohjeet ja luettelot

Ruokaviraston ohje 16005/5: Teurastettavia eläimiä koskeva ketjuinformaatio

Ruokaviraston ohje 7290/04.01.00.01/2021: Teurastettavan hevoseläimen tunnistusasiakirjan tarkastaminen 

Fimean ohje 1/2014: Eläimelle annetun lääkevalmisteen haittavaikutuksesta ilmoittaminen

Liite 1. Hevosen hoidosta vastaavan henkilön muistilista

Hevospassin säilytys ja hevosen lääkitseminen

Hevospassi ja tunnistus

• Hevosen on oltava tunnistettu ja hevospassin oltava aina saatavilla pitopaikassa ja kuljetuksen aikana
• Pidä passi hevosen mukana, kun eläinlääkäri hoitaa hevostasi
   

Sirun tarkistus

• Pyydä eläinlääkäriä varmistamaan sirun toimivuus, ellei sinulla ole sirulukijaa
• Omistaja/haltija vastaa sirun luettavuudesta ja tietojen ajantasaisuudesta tietokannassa
   

Lääkitys ja omistajan suostumus

• Ellet ole hevosen omistaja, varmista omistajan kanta lääkitykseen muilla kuin tuotantoeläimille hyväksytyillä lääkkeillä
   

Teurastuskielto

• Teurastuskieltomerkintä passissa on lopullinen
• Omistajan/haltijan on ilmoitettava teurastuskiellosta passin myöntäjälle 7 päivän sisällä
• Vain eläinlääkäri voi merkitä teurastuskiellon passiin
   

Lääkityskirjanpitoon merkitään vähintään

• Hevosen tunnistustiedot
• Lääkkeen antopäivämäärä(t)
• Lääkityksen aloittaja (eläinlääkäri, omistaja tai haltija tai näiden valtuuttama henkilö)
• Lääkkeen käyttöaihe
• Lääkkeen nimi
•  Lääkkeen määrä
• Lääkkeen varoaika (tai tieto siitä, että hevosella on passissa teurastuskielto)
• Lääkkeen myyjän nimi (eläinlääkäri tai apteekki)
  Kirjanpitoa on säilytettävä elintarviketuotantoon kelpaavasta hevosesta 5 vuotta. Eläinten hyvinvointilain mukaista lääkityskirjanpitoa on säilytettävä 3 vuotta.

Teurastamolle vienti

• Alkuperäinen passi oltava mukana
• Ketjuinformaatiolomake täytettävä viimeistään 24 h ennen teurastamolle vientiä

Viitteet:

 
[1] www.ruokavirasto.fi > eläimet > eläinten terveys ja eläintaudit > eläintautien vastustaminen ja valvonta > eläintautien luokittelu
[2] www.ruokavirasto.fi > eläimet > eläinten hyvinvointi > eläinsuojelu teurastuksessa ja lopetuksessa
[3] www.ruokavirasto.fi > eläimet > eläinten lääkitseminen > eläinten lääkitsemistä koskeva lainsäädäntö > hevosten lääkitseminen
[4] ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläimistä saatavat sivutuotteet ja kuolleet eläimet > Kuolleet eläimet > Tuotantoeläimet > Hevoset
[5] ruokavirasto.fi > Eläimet > Eläimistä saatavat sivutuotteet ja kuolleet eläimet > Kuolleet eläimet > Tuotantoeläimet > Hevoset