Viljamarkkinoiden syvällisempi ymmärtäminen tukee tulevien kriisien ehkäisyä
21.11.2025
Syksyn edetessä maa- ja elintarviketaloutta käsittelevässä keskustelussa esiin on noussut vilja-alan kriisi. Kriisin taustalla on se, että viljasato kasvoi Suomessa niin suureksi, että se ylittää kaikkien viljojen osalta kotimaisen kulutuksen varsin reilusti. Osa ylijäävästä viljasta viedään, mikä tasapainottaa erityisesti kauramarkkinoita merkittävästi. Myös maailmalla korjattiin ennätyssato, mikä hillitsee vientikysyntää merkittävästi. Vilja-alan yhteistyöryhmän julkaisema viljatasearvio[1] kuitenkin kertoo, että viennin jälkeenkin kuitenkin kaikkien viljojen varastot kasvavat selvästi.
Näissä oloissa, markkinoiden toimintaa kuvaavien teorioiden mukaisesti, viljojen hinnat ovat laskeneet syksyllä selvästi odotettua matalammalle tasolle. Kasvanut sato ei siis tuonutkaan lisää rahaa tuottajien kukkaroihin, koska määrän lisäksi tuloihin vaikuttaa myös hinta.
Samaan aikaan maatalouden keskeisten tuotantopanosten hinnat ovat pysyneet korkealla tasolla, mikä osaltaan heikentää viljatilojenkin asemaa. Viljatilojen kannattavuuskerroin onkin Luken Taloustohtorin mukaan ollut negatiivinen jo parin edellisen vuoden ajan. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että viljantuottajien keskimääräinen kannattavuus on ollut hyvin heikkoa. Siksi tämän vuoden rahavirtojen tyrehtyminen on aiheuttanut ymmärrettävästi paljon puhetta.
Syksyn mittaan monet tahot ovat esittäneet toimia, joilla kriisiä voitaisiin ratkaista. Tässä kirjoituksessa ei esitetä ratkaisuvaihtoehtoja käsillä olevaan kriisiin, vaan pohditaan ongelmien juurisyitä ja sitä, miten vastaavia ongelmia pystyttäisiin estämään tulevaisuudessa.
Viljamarkkina osana elintarvikeketjua
Viljamarkkinoita ja niiden toimintaa tarkasteltaessa on pidettävä mielessä se, että puhutaan tosiaan markkinoista. Markkinoihin pätevät taloustieteen lainalaisuudet. Markkinoilla hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Jos tuotetaan enemmän kuin kulutetaan, hinta laskee. Tuotantopanosten hintoihinkaan ei vaikuta lopputuotteiden hinnat, vaan nekin määräytyvät kysynnän ja tarjonnan perusteella. Ja jos tuotetaan enemmän lopputuotteita, myös panosten kysyntä lisääntyy ja hinnat nousevat. Toki käytännön elämässä tämä ei ole ihan näin yksinkertaista, ja esimerkiksi panosten kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Kysynnän ja tarjonnan sekä niiden välisen tasapainon merkityksen ymmärtäminen on kuitenkin elimellisessä roolissa markkinoiden toimivuutta arvioitaessa.
Vaikka kaikki tilat toimivat samoilla markkinoilla, tilojen välillä on isoja eroja kannattavuudessa. Osa tiloista pystyy näissäkin olosuhteissa toimimaan kannattavasti. Tilanteeseen reagoivat ja toimintaansa aktiivisesti kehittämään pyrkivät yrittäjät pärjäävät tutkitusti parhaiten. Tätä tukevat myös Luonnonvarakeskuksen, Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Työtehoseuran ”Menestyvät maataloustuottajat – Smart Farmers” -hankkeen[2] tulokset. Niiden mukaan menestyviä maatalousyrittäjiä yhdistävät erityisesti vahvat johtamistaidot sekä onnistuneet, kysyntälähtöiset investoinnit. Nämä yrittäjät ovat voimakkaan markkinaorientoituneita ja valmiita tekemään tuotantoonsa suuriakin muutoksia kysynnän niin vaatiessa.
Kaikki viljatilat, menestyneetkin, ovat viljamarkkinoilla neuvotteluasemaltaan melko heikkoja suhteessa viljanostajiin ja teollisuuteen. Neuvotteluaseman vahvistamiseenkin on kuitenkin olemassa keinoja. Usein mainitun yhteistyön lisäksi neuvotteluasemaan voi vaikuttaa myös toimintatapoja kehittämällä. Asema vahvistuu, kun tuotantoa suunnataan sellaisiin tuotteisiin, joita tuotetaan vähemmän kuin kulutetaan, eli vastataan tarkemmin teollisuuden, ja viime kädessä kuluttajien, tarpeisiin.
PTT:n viljaketjun toimialakatsauksen[3] mukaan tuottajat tekevät tuotantopäätökset hintasignaalien perusteella varsin itsenäisesti, koska selkeitä ketjua ohjaavia toimijoita ei ole. Lisäksi viljelijöitä saattaa katsauksen mukaan passivoida markkinamuutosten vaikutuksia ja hintasignaalien välittymistä vaimentava maatalouspolitiikka. Vaikka tuottajaorganisaatiot nähdään keskeisenä keinona parantaa tuottajien asemaa, on tuottajien välinen yhteistyö viljaraaka-aineen hallinnassa ollut PTT:n mukaan toistaiseksi vähäistä, ja valtaosa viljasta kulkee yhä perinteisiä kauppareittejä.
Elintarvikeketjun rooli vilja-alan kehityksessä
Elintarvikeketjussa jokainen ketjun osa muodostaa yhdessä toimivan kokonaisuuden ja kaikki osat tarvitsevat toisiaan optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Jos jokin osa ketjusta pettää kokonaan, jää myös tavoiteltu lopputulos saavuttamatta kaikilta. Jokainen ketjuun osallistuva toimija on toki viime kädessä itse vastuussa omasta onnistumisestaan, mutta on tärkeää tunnistaa myös yhteistyön merkitys ketjun eri portaiden välillä. Erityisen tärkeää tämä on alkutuottajien osalta, koska he tyypillisesti ovat heikommassa neuvotteluasemassa suhteessa kauppakumppaneihinsa. Alkutuottajien elinkelpoisena säilyminen on lopulta välttämätön edellytys toimiville elintarvikemarkkinoille.
Vilja-alan omien toimien lisäksi alan toimintaedellytyksiä onkin mahdollista ja syytä parantaa myös tiivistämällä koko ketjun yhteistyötä. Konkreettinen esimerkki tästä yhteistyön tehostamisesta on päivittäistavarakaupan ja elintarviketeollisuuden hallussa olevien tietovarantojen jakaminen myös alkutuottajille. Näiden tietovarantojen avulla viljantuottajien on mahdollista kehittää toimintaansa ja siten parantaa neuvotteluasemaansa markkinoiden tarpeet huomioiden. Elintarvikeketjun toimijoiden olisikin syytä yhteistyössä tarkastella sitä, miten päivittäisten liiketoimintaratkaisujen tekemiseen ja toiminnan kehittämiseen tarvittavaa markkinainformaatiota saataisiin ketjussa entistä paremmin ja tehokkaammin välitettyä kaikille tietoa tarvitseville ketjun osapuolille. Tässä kokonaisvaltaisessa tarkastelussa tulisi kartoittaa tarvittavien tietojen lisäksi muun muassa tietojen sellaista esitystapaa, joka antaa luotettavan kokonaiskuvan markkinoiden tilanteesta.
Yhteenveto
Vilja-alan, kuten kaikkien muidenkin elintarvikeketjun sektorien elinkelpoisuus edellyttää sekä sektorin elinkeinonharjoittajien omaa toimintaa että koko ketjun kattavaa yhteistyötä. Erityisen tärkeää yhteistyö on kaikkein heikoimmassa neuvotteluasemassa olevien elinkeinonharjoittajien toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi. Vilja-alalla heikoimmassa neuvotteluasemassa useimmiten ovat viljelijät eli alkutuottajat, joiden aseman turvaamisessa ketjun kattava yhteistyökin on siten korostetun tärkeässä asemassa.
Me elintarvikemarkkinavaltuutetun toimistossa teemme erilaisia toimia elintarvikemarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja kehittämiseksi. Näiden toimien avulla tuemme elintarvikeketjun kokonaisvaltaista yhteistyötä ja pyrimme varmistamaan, että elintarvikeketjussa elinkeinonharjoittajilla on edellytykset toimia ja menestyä omilla ansioillaan. Konkreettisesti teemme tätä työtä esimerkiksi nostamalla toimijoiden yhteistyöhön liittyviä asioita esiin säännöllisesti elintarvikemarkkinavaltuutetun johdolla kokoontuvassa ruokaketjuryhmässä. Jos saamme viitteitä elintarvikemarkkinalain vastaisista kauppatavoista, puutumme niihin määrätietoisesti. Kaikkien toimien keskeisenä tavoitteena on tukea erityisesti elintarvikemarkkinoilla heikommassa neuvotteluasemassa olevien toimijoiden, kuten vilja-alan alkutuottajien, asemaa.
Jarno Sukanen
elintarvikemarkkinavaltuutettu
Tapani Yrjölä
johtava asiantuntija
Elintarvikemarkkinavaltuutetun blogissa käsitellään elintarvikemarkkinoiden ajankohtaisia kysymyksiä ja pohditaan elintarvikeketjun toimintaa elintarvikemarkkinalain näkökulmasta. Kirjoittajina ovat Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston asiantuntijat.
[1] Vilja-alan yhteistyöryhmän julkaisema viljatasearvio
[2] Luonnonvarakeskuksen, Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Työtehoseuran ”Menestyvät maataloustuottajat – Smart Farmers” -hankkeen tulosraportti
[3] PTT:n viljaketjun toimialakatsaus