Kasvikunta jaetaan lajeihin ja alalajeihin. Kasvilajike ei kuulu luonnontieteelliseen taksonomiseen järjestelmään, vaan kasvilajike on ihmisen tietoisen jalostustoiminnan tulos, jossa on tarkoituksella haettu tiettyjä haluttuja piirteitä. Kasvilajike on määritelty tarkkaan Kansainvälisen kasvinjalostajanoikeusliiton UPOVin säännöksissä ja ohjeistuksissa. Suomi on ollut UPOVin jäsenenä vuodesta 1993 lähtien. Lisäksi Euroopassa kasvinjalostajan oikeuksia valvoo yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO), jonka auditoinnin alainen Ruokaviraston siemenyksikkö on.
Jotta kasvilajike voidaan todeta olemassa olevaksi, täytyy sen täyttää tietyt kriteerit. Ruokaviraston siemenyksikössä testataan kasvilajikkeita DUS-testillä. Uuden kasvilajikkeen täytyy erottua kaikista muista markkinoilla olevista lajikkeista ja ominaisuuksien täytyy olla yhtenäisiä, huomioiden lajin lisääntymistapa (itse- tai ristipölytteinen). Lisäksi ominaisuuksien täytyy olla pysyviä vuodesta toiseen. DUS-testauksessa jalostajan lähettämiä jalostuslinjoja verrataan markkinoilla oleviin lajikkeisiin. Tämä vaatii useiden satojen koeruutujen kylvämistä tarkkaan suunnitellulle koekentälle, jossa lajikkeet sijaitsevat kerranteissa.
Koeruudut kylvetään kylvökoneella. Kuva: Sami Markkanen
Heinien ja apiloiden DUS-testauksessa tarvitaan kasviyksilöitä mittauksia varten. Yksilötaimet istutetaan koekentälle metsänistutusputkilla. Kuva: Sami Markkanen
Koekentällä havainnoidaan lajikkeiden ominaisuuksia läpi kasvukauden, taimivaiheesta kypsään vaiheeseen. DUS-testaajan työ onkin läpi kesän kestävää havainnointia ja koemateriaalin keräystä. Esimerkiksi ristipölytteisten lajien DUS-testaus perustuu mitattuihin ominaisuuksiin ja päätös siitä, onko uusi jaloste erottuva, yhtenäinen ja pysyvä, vaatii tuhansia yksilöistä tehtävien mittausten tilastollista analyysiä. Ristipölytteisillä lajeilla (heinät ja apilat) yksilöiden koekenttä perustetaan edellisenä vuotena. Loimaan siemenyksikkö on siitä harvinainen paikka, että siellä metsänistutukseen käytettävillä istutusputkilla istutetaan heinän taimia. Kenttähavaintojen lisäksi DUS-testissä voi olla lajikohtaisia laboratoriossa tehtäviä havaintoja (esim. rukiilla siemenen fenolivärjäys).
Mikäli uusi kasvilajike täyttää DUS-testauksen kriteerit erottuvuudesta sekä ominaisuuksien yhtenäisyydestä ja pysyvyydestä, voi kasvinjalostaja hakea lajikkeelle kasvinjalostajanoikeuden.
Ohran lajikkeita koekentällä. Kuva: Sami Markkanen
Jos jalostaja haluaa tuottaa lajikkeesta sertifioitua siementä, täytyy kasvilajike listata kansalliseen lajikeluetteloon. Lajikeluetteloon pääsyn edellytyksenä on DUS testin lisäksi viljelyarvokokeiden läpäisy. Viljelyarvokokeita hallinnoi Suomessa Luonnonvarakeskus. Viljelyarvokokeissa tutkitaan, tuoko kasvilajike lisäarvoa markkinoille, jonkin ominaisuuden suhteen (esimerkiksi kasvitautien kestävyys, satoisuus, leivontalaatu). Jokainen uusi kasvilajike siis tuo jotain lisäarvoa maataloustuotannolle jonkun tietyn ominaisuuden myötä.
Kasvilajikkeiden merkitys maatalouden tuotannolle on valtava ja lajikkeiden merkitys kasvaa edelleen ilmastonmuutoksen vaikutusten edetessä. Kasvilajikkeita pyritään jalostamaan esimerkiksi kestämään uusia kasvitauteja, kuivuutta ja muita ääreviä olosuhteita. Pohjoisessa talvet muuttuvat leudommiksi, mikä aiheuttaa uusia vaatimuksia talvenkestävyydelle. Nyt jo olemme huomanneet, että kesät voivat olla erittäin kuumia ja hellejaksojen pituus voi olla läkähdyttävä sekä ihmisille että kasveille. Kaikki nämä aiheuttavat lisävaatimuksia kasvilajikkeistolle, jotta maatalouden tuotantokykyä voidaan ylläpitää muuttuvassa maailmassa. Kasvilajikkeet ja kasvinjalostus ovat erittäin tärkeitä siinä, kuinka ihmiskunta selviytyy tulevaisuudessa.
Sami Markkanen
Siemenyksikön asiantuntija