Jo aikaisemmin Suomeen vakiintuneet vieraslajit rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat yleistymässä ennätyksellisen lämpimän viime kesän vuoksi. Suomen vieraslajistrategiassa rikkakananhirssi ja viherpantaheinä on luokiteltu tarkkailtaviksi ja paikallisesti haitallisiksi vieraskasveiksi. Molemmat kasvit pystyvät hyödyntämään tehokkaasti hyvin lämpimiä olosuhteita.
Ruokaviraston syksyllä 2021 tekemän kyselyn perusteella rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat yleistyneet ja levinneet Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan, Tanskan, Viron, Latvian ja Liettuan alueilla. Rikkakananhirssi on levinnyt maailmanlaajuisesti tropiikista lämpimänlauhkealle vyöhykkeelle. Satunnaistulokkaana sitä tavataan napapiirille saakka.
Kananhirssin (Echinochloa grus-galli, hönshirs) alle on luettu Suomessa kahta eri lajia: rikkakananhirssiä (E. grus galli) ja lännenkananhirssiä (E. muricata), osin käytännöllisistä syistä, sillä näiden lajien erottaminen on vaikeaa. Viherpantaheinä (Setaria viridis, kavelhirs) on selkeämmin muista lajeista erotettavissa. Viherpantaheinää muistuttava laji on sinipantaheinä (S. pumila).
Rikkakananhirssi on paha rikkakasvi
Rikkakananhirssillä on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä erityisen tehokkaan rikkakasvin viljelyksille. Rikkakananhirssiyksilö voi tuottaa jopa 80 000 siementä. Laji ei tarvitse ristipölytystä, joten yksikin yksilö voi tuottaa runsaan määrän siementä.
Siemenet voivat säilyä maassa siemenpankissa itämiskykyisinä kymmenenkin vuotta. Rikkakananhirssi voi häiritä naapurikasveja kemiallisesti ja estää muiden kasvien kasvua. Lisäksi se pystyy käyttämään 4/5 osan maaperän typpivarannosta. On siis tärkeää estää rikkakananhirssiä muodostamasta vahvaa siemenpankkia.
Siemenseoksia kylvettäessä kannattaa seurata kasvustoa ja tarvittaessa kitkeä taikka muulla lailla torjua haitalliset lajit pois. Kitkentä juurineen on tehokas tapa poistaa kananhirssi. Mikäli kukintoja on näkyvissä, on tärkeää kerätä kitketyt kasvit tai niittojäte pois pellolta.
Jos rikkakananhirssi on jo päässyt leviämään, joudutaan turvautumaan kasvinsuojeluruiskutuksiin. Ruiskutushetkellä vihreisiin yksilöihin tehoavat hukkakaurantorjunta-aineet. Myös viljelykierrossa voidaan huomioida rikkakananhirssin torjunta. Syyskylvöiset viljelyskasvi- ja nurmikasvustot ovat rikkakananhirssin itäessä tiheitä, jolloin rikkakanahirssille jää vähemmän tilaa itää ja kasvaa. Traktorin ja koneiden puhtaanapito on tärkeää, ettei rikkakananhirssi pääse siirtymään uusille peltolohkoille.
Vieraslajien tunnistaminen
Sekä rikkakananhirssi että viherpantaheinä ovat eksoottisen näköisiä verrattuna luontaisesti Suomessa esiintyviin heiniin. Rikkakananhirssi on korkeudeltaan 20–170 cm. Kukinto on haarova kerrannaistähkä ja kukinnon haarat ovat särmeiset ja tukevat. Lehdet ovat reilun sentin levyisiä, kaljuja, karhealaitaisia ja kielekkeettömiä. Kielekkeettömyys on hyvä tuntomerkki, koska esimerkiksi kaikilla viljoillamme on kieleke. Lisäksi lehden keskellä on vaalea raita.
Viherpantaheinän englanninkielinen nimi green foxtail kuvaa hyvin sen kukintoa, jonka olemus on ketunhäntämainen. Viherpantaheinä on korkeudeltaan 20–50 cm. Kukinto on kerrannaistähkä. Lehdet ovat 4–25 mm leveitä ja kielekkeen paikalla on karvarivi.
Ruokaviraston siementarkastus antaa tarvittaessa tunnistusapua joko lähetetyistä kasvinäytteistä taikka kuvista.
Lisätietoja
- Ylitarkastaja Sami Markkanen, etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi, Siementarkastus, Loimaa
Esite rikkakananhirssistä ja viherpantaheinästä.
Rikkakananhirssi
Rikkakananhirssin lehden keskellä kulkee vaalea raita
Rikkakananhirssillä ei ole lehdessä kielekettä.
Viherpantaheinä
Viherpantaheinän kieleke muodostuu karvarivistä
Viherpantaheinällä on karvoja kielekkeen paikalla.