Ruokaviraston kemian laboratorio tutkii paitsi ihmisten elintarvikkeita, myös eläinten rehuja ja kasvien lannoitteita.
Elintarvikkeista analysoidaan vierasaineita, kuten lääke- ja kasvinsuojeluainejäämiä sekä kontaminantteja eli vierasaineita, joita ei ole tarkoituksella lisätty elintarvikkeisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi hometoksiinit, raskasmetallit ja polyaromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet.
Tavoitteena yhdellä menetelmällä useampi tulos
Perinteisesti kemiallisissa analyyseissä keskitytään ennalta määritettyjen yhdisteiden analysoimiseen. Lainsäädännön kehittyessä täytyy menetelmänkehityksen pysyä perässä. Vaatimukset uusien jäämien analysoimiseksi onkin lisääntyneet. Ruokaviraston kemian laboratorion tavoitteena on analysoida yhdellä menetelmällä yhä useampia yhdisteitä.
Kasvinsuojeluainejäämien valvonnassa on jo jonkin aikaa ollut käytössä jopa yli sata yhdistettä sisältäviä monijäämämenetelmiä. Myös lääkejäämien analysoinnissa monijäämämenetelmien käyttö on yleistynyt.
Lentoaikamassaspektrometrialla (LC-qTOF) pystytään havaitsemaan yhdisteitä ilman vertailuaineita, mikä perustuu yhdisteiden tarkkaan massaan ja isotooppisuhteisiin. Ominaisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi uusien, aiemmin tuntemattomien jäämien analysoinnissa ja laajoissa monijäämäseulonnoissa. Pyrkimyksenä onkin siirtää LC-qTOF-laitteelle mahdollisimman suuri osa lääkejäämävalvonnasta.
Tekniikkaa tullaan hyödyntämään myös home- ja kasvitoksiinien analysoinnissa, sillä Ruokavirastossa kerätään tietoa myös säätelemättömien ja harvinaisempien toksiinien esiintyvyydestä. Tekniikkaa ollaan vasta ottamassa käyttöön Ruokavirastossa, joten tulevaisuus näyttää, mihin kaikkeen tekniikkaa pystytään hyödyntämään.
Epäorgaanisten kontaminanttien (kuten haitalliset raskasmetallit) ja hivenaineiden (muun muassa rauta, seleeni, kupari ja sinkki) kokonaispitoisuuden määrittäminen induktiivisesti kytketyllä plasmaspektrometrilla (ICP) ja atomiabsorptiospektrofotometrilla (AAS) on arkipäivää elintarvikeanalytiikassa. Kokonaispitoisuuksilla ei voida kuitenkaan riittävän luotettavasti arvioida alkuaineiden terveys- tai ympäristövaikutuksia.
Metallien toksisuus ja biosaatavuus riippuu hyvin paljon niiden kemiallisesta esiintymismuodosta. Esimerkiksi arseenilla epäorgaaninen arseeni on toksisempi kuin orgaaninen muoto. Vastaavasti elohopealla orgaaninen elohopea (metyylielohopea) on epäorgaanista elohopeaa toksisempaa. Siksi on tärkeää pystyä erottamaan ja määrittämään nämä eri muodot.
Ruokavirastossa on käytössä epäorgaanisen arseenin määritykseen nestekromatografi -induktiivisesti kytketty plasma massaspektrometrinen menetelmä (HPLC-ICP-MS). Menetelmä kalojen metyylielohopean määrittämiseksi on myös olemassa.
Spesiaatioanalyysilla saadaan tarkempi kuva alkuaineiden eri muodoista sekä eri muotoja tutkimalla tietoa niiden turvallisuudesta ja terveysriskeistä.
Lisätietoja:
kemian yksikönjohtaja Annikki Welling
040 481 2270
epäorgaanisen kemian jaostopäällikkö Eija-Riitta Venäläinen
050 434 8378
orgaanisten jäämien jaostopäällikkö Marja Raatikainen
040 132 7496