Elintarviketurvallisuuden ja elintarviketuotannon turvaamiseksi tarvitaan jatkuvasti tietoa tuotantohygieniasta, eläin- ja kasvitautitilanteesta, siementen itävyydestä, raaka-aineiden laadusta ja koostumuksesta.
Yhteiskunta tarvitsee tietoa myös ravitsemuksellisesta koostumuksesta, tuotannon eettisyydestä, ympäristövaikutuksista ja ruoan alkuperästä. Kaikki tärkeitä asioita. Tässäkin Ruokaviraston laboratoriot ovat ensisijaisia tiedontuottajia.
Kasvanut tietomäärä luo omat haasteensa
PCR-tekniikka mullisti geenianalytiikan monella sektorilla jo 1980-luvulla. Tekniikka on edelleen käyttökelpoinen, sillä sen avulla voidaan nopeasti tunnistaa taudinaiheuttaja ja selvittää esimerkiksi bakteerin tyyppi. Mutta muutokset ovat jatkuneet ja teknologian kehitys ja digitalisaatio näkyvät sekä elintarvikeketjussa että laboratorioanalytiikassa.
Samalla kun tekniikan kehitys on parantanut analytiikan herkkyyttä ja tarkkuutta, on tuotetun mittaustiedon määrä kasvanut. Tästä hyvä esimerkki on kemiallisessa analytiikassa HR-MS -tekniikka eli korkean erotuskyvyn massaspektrometria, jolla voidaan mitata tuhansia aineita samanaikaisesti. Kokogenomisekvensointitekniikka, WGS, on puolestaan mainio menetelmä elintarvikevälitteisten epidemioiden selvitykseen ja torjuntaan. Yhteistä HR-MS- ja WGS -analyysimenetelmille on mittausdatan valtava määrä. Tieto voidaan tallentaa, ja siihen voidaan palata myöhemmin.
Tiedon tuottamisen lisäksi sen oikea analysointi, tulkinta ja niin sanotun big datan hyödyntäminen on muodostumassa entistä tärkeämmäksi. Samalla muun muassa paikkatiedon liittäminen analyysitulokseen luo uusia ulottuvuuksia. Tätä tarvitaan esimerkiksi tuholaisten tai tautien leviämisen ennustamiseen ja tehokkaaseen torjuntaan.
Tiedonhallinnassa erilaisen tiedon älykäs yhdistely tulee jatkossa entistä tärkeämmäksi koko laboratoriotoiminnalla. Tiedonhallinta ja uudet tuotteet, kuten hyönteiset, tai uusien aineiden ja taudinaiheuttajien seuranta ja monitorointivaatimukset edellyttävät jatkuvaa menetelmänkehitystä.
Laboratorioiden edellytetään siirtyvän myös niin sanotusti kentälle, sillä osa seurannasta voidaan tehdä paikan päällä, vaikkapa tuotantolaitoksessa. Automatisointi omine haasteineen on tulossa.
Kriisissä ei perustaa luoda, se on jo oltava
Kansallisen kriisivalmiuden, turvallisuuden ja riittävän ja ajantasaisen kansallisen asiantuntemuksen kannalta on kuitenkin tärkeää huolehtia suomalaisen ja Suomessa olevan infrastruktuurin ja osaamisen ylläpidosta ja kehittymisestä. Se on myös suomalaisen elintarviketurvallisuuden, tuotannon, teollisuuden ja viennin etu. Tämä edellyttää olemassa olevaa kapasiteettia toimia. Kriisitilanteessa sitä ei enää pystytä luomaan.
Laboratorioilta vaaditaan entistä enemmän luotettavampaa, nopeampaa ja herkempää analytiikkaa, yksityiskohtaisempia tuloksia, monen asian samanaikaista analytiikkaa ja asiantuntemusta tulosten tulkinnassa. Laboratoriot pystyvät vastaamaan tähän haasteeseen, jos niille annetaan siihen riittävät edellytykset.
Ruokaviraston laboratorioilla on 45 eri analytiikan tai diagnostiikan osa-alueella kansallisen vertailulaboratorion tehtävä. Vertailulaboratoriotoiminnalla varmistetaan, että viranomaisvalvontaan osallistuvien laboratorioiden tutkimustulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia kansallisesti ja kansainvälisesti.
Janne Nieminen
ylijohtaja, laboratorio- ja tutkimuslinja