Maatalouskauppojen jonoissa, lehtien palstoilla ja somessa on viime aikoina kyselty, mitä uusi ylläpitovelvoite tarkoittaa ja mitä maataloushallinto tahtoo. Asia on tuore, kaikkia vastauksia ei ole vielä antaa, mutta yritetään parhaamme mukaan.
Kesän aikana saatiin tieto, että Suomeen on saatu uusi tukiehto luonnonhaittakorvaukseen. Pitkään osaa viljelijöistä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia vaivannut rehunurmien maahanniitto saisi jonkinlaisen lopun. Sadonkorjuuvelvoite lopetettiin vuonna 2014 siinä muodossaan kuin se oli olemassa. Syy oli yksinkertainen. Uudet EU-säännöt olisivat edellyttäneet, että jokaiselle lohkolle olisi jalkauduttu ja käyty tarkastajan silmin toteamassa, että sato on korjattu. Ei olisi kelvannut enää sieltä täältä tarkastelu vaan olisi pitänyt tarkastajien rampata joka lohkolla. Yhdistettynä hallinnon säästötavoitteisiin valinta oli väistämätön.
Pulmaa tässä asiassa ei oikeastaan olisi, ellei Suomessa olisi paikka paikoin hiukan liikaa peltoa tarpeeseen nähden eikä syntyisi kiusausta nostaa järjestelmästä viimeisintä euroa. Luonnonhaittakorvauksessa on sääntö, että täyden tuen saa, jos kesantona on korkeintaan 25 prosenttia peltoalasta. Sellaisilla tiloilla, joilla on kesantoa hakemuksessa alle tuon neljänneksen, asiassa ei ole mitään epäselvää. Mutta jos tuotantotoiminta on esimerkiksi ajettu alas niin kotieläintuotannossa kuin kasvintuotannossakin, kiusaus keskittyä niin sanotun rehunurmen viljelyyn on saattanut syntyä. Ongelmaa ei ole pitää vaikka koko pinta-ala kesannolla tai jollain muulla nurmella, josta ei ole tarkoituskaan tuottaa satoa. Mutta silloin nurmet pitäisi ilmoittaa sillä nimellä, mitä ne ovat. Kesannot ja luonnonhoitopellot niitellään, rehunurmilla ja laitumilla on pyrittävä sadon tuottamiseen. Tämä ei ole varsinaisesti mitään uutta.
Uutta on se, että on kehitetty uusi velvoite. Luonnonhaittakorvauksessa on vuodesta 2027 alkaen tarkoitus edellyttää rehunurmien ja laidunten ylläpitoa. Se tarkoittaisi nurmen koneellista korjuuta tai laiduntamista. Semanttista sipistelyä, sanoisi joku. Sanamuodoilla on kuitenkin merkitystä, koska sadonkorjuuvelvoite ei käy, koska se tekisi tuesta tuotantoon sidotun, eikä se käy jos mielimme luonnonhaittaan perustuvaa tukea maksaa. Eikä perustulotuessa voi nykysäännöin lisävelvoitteita ollakaan.
Ylläpitovelvoitteen valmistelu käytännössä ei ole vielä kovin pitkällä. Komission kuittaus on eli ensimmäinen vesieste on ylitetty, mutta meillä ei ole vielä kansallisia säädöksiä aiheesta vaan ne annetaan vuoden vaihteessa. Toimeenpanon ohjeistukset eivät voi siksi olla vielä valmiita, eikä meillä ole vastauksia vielä yksityiskohtiin antaa. Tarkoituksena on kertoa niistä mahdollisimman pian ja avoimesti, kun saamme valmiimpaa. Luomutuotannon kohdalla erityisesti viherlannoituksen ja rehunurmien ilmoittamistavoissa meillä on tarvetta lisätiedon jakamiselle, koska on saatu aiheellista palautetta.
Lähtökohtaisesti ensi kesänä on puhelimen kameranlinssi hyvä pitää puhtaana, sillä väistämättä selvityspyyntöjä nurmilohkoille osoitetaan. Kuvia ottamalla niistä selviää. Ja sen verran voi jo varoittaa, että kuvia pitää ottaa myös niiden, jotka rehua pellolta tosissaan korjaavat. Niin sanottua hallinnollista taakkaa syntyy, mutta se on hinta sille, että tukea halutaan kohdentaa aktiivitiloille entistä paremmin.
Antti Unnaslahti, MMM:n rivivälivirkamies