Blogi: Herne itää paperissa yhtä hyvin kuin hiekassa

24. helmikuuta 2021

Ruokaviraston siemenlaboratoriossa on käytössä kaksi idätysalustaa herneen kylvösiementen idätykseen. Idätystä hiekassa on käytetty herneellä vuosia, mutta sen rinnalle on tullut paperi-idätys. Molemmissa menetelmissä siemeniä idätetään kahdeksan vuorokautta. Herneen ja härkäpavun viljely on lisääntynyt ja se näkyy myös lisääntyneenä näytemääränä siemenlaboratoriossa. Haitaripaperi-idätys idätyslaatikossa on otettu käyttöön, koska tarvitsimme lisätilaa ja kapasiteettia näytteiden idätykseen. Kasvualustaan perustuvat idätykset (härkäpavun orgaaninen kasvualusta ja herneen hiekka) vaativat runsaasti idätysastioita ja tilaa kasvatushuoneessa. Käyttämällä herneellä myös paperi-idätystä pystymme paremmin takaamaan, ettei herne- ja härkäpapunäytteille synny jonoja.  Paperi-idätys on kansanvälisissä säännöissä hyväksytty menetelmä myös härkäpavulle ja sitä käytetäänkin rutiinisti muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Siemenlaboratorio ei ole näillä näkymin kuitenkaan ottamassa menetelmää käyttöön härkäpavulla.

Idätysmenetelmät on testattu

Idätysmenetelmät on kehitetty siten, että siemenen itämispotentiaali tulee esille. ISTA, kansainvälinen siemenalanjärjestö, jonka ohjeita ja sääntöjä siemenlaboratoriossa noudatamme, on validoinut kunkin lajin käytettävät idätysmenetelmät. Validointi tarkoittaa sitä, että menetelmä on kaikin puolin testattu ja todettu tarkoitukseen sopivaksi. Käytännössä menetelmää testaa useampi laboratorio eri maissa ja laboratorioiden tulosten pitää olla tilastollisesti yhtenäiset. Lisäksi ISTA:n vuosikokouksen pitää hyväksyä menetelmä ennen sen käyttöönottoa. Ruokaviraston siemenlaboratorio käyttää ISTA:n validoimia idätysmenetelmiä.

Jos samaa näytettä idätetään useampi kerta, on luonnollista, ettei eri idätyskerroilla samallakaan idätysalustalla tule täsmälleen samaa itävyystulosta, koska siemenetkin ovat yksilöitä. Erot eri testikertojen välillä ovat kuitenkin yleensä hyvin pieniä. Jokaisen idätysnäytteen kerranteiden (sertifiointinäytteissä neljä kerrannetta) välisiä itävyyseroja seurataan. Tuloksia raportoitaessa tarkistetaan jokaisen näytteen kohdalla, ovatko kerranteiden väliset erot sallitussa vaihteluvälissä. ISTA:n vaihteluvälitaulukko esittää suurimman sallitun eron pienimmän ja suurimman itävyysprosentin välille 2,5 % merkitsevyystasolla. Vastaava taulukko on olemassa myös eri testikertojen välisten tulosten vertailuun.  

Herne on itänyt huonosti tällä kaudella

Kuluvalla tarkastuskaudella herneen keskimääräinen itävyys on ollut paria viime tarkastuskautta alhaisempi. Reilu 20 % sertifiointia varten tarkastettavaksi toimitetuista siemeneristä on jäänyt alle minimi-itävyysrajan, joka on 80 %. Siementä tarkastuttavien toimijoiden joukossa on ollut pohdintaa, vaikuttaako käytetty herneen idätysmenetelmä tuloksiin eli antavatko hiekka- ja paperi-idätys saman tuloksen.

Kun herneen paperi-idätys otettiin käyttöön siemenlaboratoriossa, paperi- ja hiekkaidätystä testattiin samoilla näytteillä ja testitulosten vaihteluvälit olivat sallituissa rajoissa. Vertasimme vielä kuluvalla tarkastuskaudella kaikkien idätettyjen hernenäytteiden tuloksia. Paperi-idätysten (81 näytettä, n=81) keskimääräinen itävyys oli 81,0 % ja hiekkaidätysten (n=109) 80,7 %. Herne itää siis paperissa yhtä hyvin kuin hiekassa.

Tänäkin tarkastuskautena herneellä on ollut herneelle tyypillisiä mekaanisia itävyysvioituksia. Niiden lisäksi on ollut melko runsaasti homevioituksia. Homevioitusten aiheuttajia emme tutki siemenlaboratoriossa sen enempää. Kun herneen viljely jatkossa lisääntyy vielä enemmän, on herneen tautitilanteeseen pellolla kiinnitettävä huomioita enemmän, jos herneen siementen peittaus ei ole mahdollista siemenlevintäisten tautien leviämisen estämiseksi. On myös mahdollista, että puintien viivästyminen ja kosteat olot syksyllä ovat lisänneet homeiden määrää tällä kaudella. Myös siemenen kuoren vauriot voivat edesauttaa homeiden leviämistä siemeniin. 

__netti_Herne itämässä.jpg __netti_Herne haitarissa, laatikossa_tarra peitetty.jpg

Hernettä itämässä hiekassa ja paperihaitarissa.

_Jaana_Laurila.jpg
Jaana Laurila
erikoistutkija, siemenlaboratorio
Twitter: @laurila_h

Tämä blogikirjoitus on osa Tutkitun tiedon teemavuotta 2021.