Ruokaviraston kasvintarkastuksen tehtäviin kuuluu tarkastaa kasveja ja kasvituotteita niiden tuotannon kaikissa vaiheissa. Tarkastukset ja muut valvontatoimet liittyvät kasvinviljelyyn, metsänhoitoon, ja kasvien sekä kasvituotteitten tuontiin, vientiin ja myyntiin. Tuotantoehtojen noudattamisen ja laadun varmentamisen lisäksi kasvien ja kasvituotteitten terveyden varmistaminen on kaikkein olennaisin asia. Markkinoilla ei siis saa liikkua tai tuotannossa esiintyä kasvituotteita, jotka eivät täytä lainsäädännön määrittämiä terveysvaatimuksia. Siksi on kaikkein tärkeintä, ettei tuhohyönteisiä eikä merkittäviä kasvitauteja esiinny.
Kasvintarkastuksen tehtäviin kuuluu määrätä toimenpiteitä, joilla kasvintuhoojien saastuttamat kasvit ja kasvituotteet poistuvat tuotannosta ja tavaraliikenteestä. Näitä toimenpiteitä ovat maahantuonnin tai saastuneiden kasvituotteiden myyntikiellot, sekä määräykset torjua kasvintuhoojia esimerkiksi hävittämällä niiden tartuttamat kasvit. Maasta viennissä tarvittavia kasvinterveystodistuksia ei myöskään myönnetä silloin kun vientiin aiottu tuote ei täytäkään kasvinterveysvaatimuksia.
Mutta miten asian kanssa on onnistuttu? Onko näissä toimenpiteissä ollut riittävästi tehoa, jotta uudet kasvintuhoojat eivät ole asettuneet maahamme tai tuotantopaikoille pysyväksi ongelmaksi? Onko kasvintarkastuksen valvonta ollut riittävää ja mitä sillä on saavutettu?
Kasvintarkastus Suomessa täytti juuri 100 vuotta, joten asiaa on hyvä tarkastella nyt.
Kasvintuhoojien etsiminen ja torjunta
Kulloinkin voimassa oleva kasvinterveyslainsäädäntö määrittelee sen, mitä tuhohyönteisiä tai kasvitauteja ei sallita kasveissa ja kasvituotteissa. Lainsäädäntö ei huomioi tavallisia luonnossamme esiintyviä kasvintuhoojia, vaan pelkästään ulkopuolelta saapuvia hävitettäviä tuhoojia, jotka Suomeen levittyään voisivat uhata kasvintuotantomme tulevaisuutta. Uhka perustuu usein siihen, että kyseisten tuhoojien torjunta tulisi olemaan erittäin haasteellista tai jopa mahdotonta käytännössä. Tämän vuoksi kasvintarkastus antaa tarkat määräykset siitä, miten torjunta tai hävitystoimet tulee tehdä ja valvoo toimenpiteiden onnistumista. Tuhoojien löytyminen on useimmiten kasvintarkastuksen oman valvonnan tulosta.
Kuluneiden vuosien aikana monenlaisia hävitettäviä kasvintuhoojia on löytynyt kasvihuonetuotannossa. Näihin lukeutuu miinaajakärpäsiä, jauhiaisia, bakteeritauteja sekä virustauteja. Maassamme esiintymättömän uuden tuhoojan ollessa kyseessä, selvitetään aina myös, onko muille viljelmille tai myyjille mahdollisesti saapunut samaa tavaraa, jonka mukana tuhooja on saapunut. Kaikissa varmennetuissa tapauksissa kasvintarkastus määrittää tehokkaimmat torjuntakeinot, määrää ne toteutettaviksi viljelmillä sekä valvoo toimenpiteiden tehoa. Kaikki hävitettävien kasvintuhoojien eli karanteenituhoojien esiintymät on tähän mennessä saatu hävitettyä.
Perunan viljelyssä vaaleanrengasmädän torjunta on aina toteutunut suunnitellussa ajassa. Peruna-ankeroisten torjunta vuorostaan on vaikeampaa, sillä torjuntatoimet sekä viljelyrajoitukset voivat jatkua vuosia tai vuosikymmeniä. Rengasmädän ja osittain myös peruna-ankeroisen esiintymiset pakottivat aikoinaan uudistamaan siemenperunan tuotannon ja terveen siemenperunan tuottamiseksi perustettiin Siemenperunakeskus.
Toistaiseksi ainoa metsäsektorin hävitettävän kasvintuhoojan tapaus, aasianrunkojäärä-esiintymä elävissä puissa Vantaalla, hoidettiin esimerkillisesti ja sai osakseen myös kansallista ja kansainvälistä huomiota.
Taimitarhakasvien myynnissä ja taimitarhaviljelyssä sekä myös hedelmätarhoilla ja viheralueilla löytyneet hävitettävät tuhoojat eli karanteenituhoojat on poikkeuksetta saatu hävitettyä. Hyvinä esimerkkeinä ovat tulipoltteen löytyminen ja hävittäminen päärynäpuun taimilta mannersuomalaisessa myymälässä ja ahvenanmaalaiselta hedelmätarhalta. Onnistuneiden toimenpiteiden ansiosta Suomella säilynyt tulipoltteen suoja-alueoikeus mahdollistaa Suomessa kasvatettujen taudin isäntäkasvien myymisen muille EU:n tulipoltteen suoja-alueille, joissa tautia ei vielä esiinny, sekä myös EU:n ulkopuolisiin maihin.
Tulipoltetaudin lisäksi muita hävitettäviä tuhoojia, joiden suhteen Suomella on suoja-aluestatus, ovat ritsomania (Juurikkaan nekroottinen keltasuonivirus eli BNYVV) ja koloradonkuoriainen (Ahvenanmaa ja Etelä-Suomi).
Kasvintuhoojiin liittyvän valvontatyön lisäksi Ruokavirasto valvoo myös muuntogeenisen kasviaineiston käyttöä. Vuonna 2017 Ruokaviraston (tuolloin vielä Evira) tarkastuksissa todettiin kasvihuonetaimituotannossa kasvatettavan oransseja petunian taimia. Tutkimuksissa todettiin näiden olevan perimältään muuntogeenisiä eli geenitekniikkalain tarkoittamia luvattomia tuotteita, joiden viljelyyn ja myyntiin ei ole myönnetty lupaa EU:ssa. GM-elementtejä sisältäneiden petunialajikkeiden kaikki erät määrättiin markkinointikieltoon ja hävitettäviksi. Myös kaikki jo toimitetut GMO-petunian taimierät tuli vetää takaisin viljelmiltä ja hävittää.
Yleisö mukaan kasvinterveystalkoisiin
Merkittävä saavutus on myös suuren yleisön osallistaminen kasvintuhoojien tarkkailuun ja epäillyistä esiintymistä ilmoittaminen. Iloksemme saamme vuosittain ilmoituksia hävitettävien ns. karanteenikasvintuhoojien epäillystä esiintymisestä. Kasvintarkastajamme tarkistavat ilmoitusten esiintymät, eli käyvät usein paikan päällä toteamassa, onko kyseessä juuri tuo epäilty tuhooja.
Ruokaviraston kasvintarkastus pyrkii lisäämään tietoisuutta kasvinterveydestä informoimalla kansalaisia ja ammattilaisia käsillä olevaista kasvinterveyden uhkista sekä keinoista, joilla yksittäinen kansalainenkin voi omalla toiminnallaan vähentää riskiä kasvintuhoojien saapumiselle maahamme sekä estää näiden tuhoojien leviämistä. Kerromme esimerkiksi, mitä kasveja ei saa tuoda maahan ja mitä matkustaja saa kuljettaa mukanaan.
Kim Tilli, tarkastaja, kasvinterveysyksikkö