Sääntö-Suomi ja isoveli valvoo? Euroopan unionin lainsäädäntö asettaa vaatimuksia eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin, eikä Suomella ole oikeutta vaatia vähemmän kuin EU-lainsäädäntöön on kirjattu. Lainsäädännölle on kuitenkin tärkeitä syitä, eikä eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin valvontaakaan ei kohdisteta eläintenpitäjiin vain valvonnan ilosta, vaan siksi, että kuluttajat saisivat turvallista ruokaa, eläintaudit eivät leviäisi ihmisiin tai eläimiin ja eläimet voisivat hyvin.
Elintarviketurvallisuus
Eläintenpitäjällä on velvollisuus pitää rekisteritietonsa ajan tasalla ja noudattaa ilmoitusaikoja. Eläintenpitäjä tietää itse parhaiten mitä eläimiä pitää, milloin ja minne siirtää eläimiään tai milloin eläintenpitotoiminta loppuu. Jos rekisteritiedot eivät ole kunnossa, valvonnan avulla tiedot saadaan ajan tasalle ja eläintenpitäjää ohjeistettua noudattamaan lainsäädäntöä. On tärkeää, että rekisteritiedot ovat ajan tasalla, kun aletaan jäljittää esimerkiksi salmonellaa sisältävien kananmunien alkuperää. Kananmunien pitopaikkakohtainen leimaustunnus löytyy eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteristä.
Eläintaudit
Jos valvontaa ei olisi, saattaisi monien rekisteritietojen ajantasaisuus rapistua, mikä voi olla kohtalokasta. Vakavan eläintaudin iskiessä Suomeen viranomainen saa ajantasaisista eläinrekisteritiedoista nopeasti selville, mistä ja mihin tautia mahdollisesti kantavia eläimiä on siirretty ja miten lähellä on muita riskialttiita eläinten pitopaikkoja. Viranomaisen pitää pystyä tiedottamaan lähipitopaikkoja, mikäli tarttuvaa eläintautia todetaan alueella. Pidä siis yhteystietosikin ajan tasalla eläinrekistereissä.
Eläinten hyvinvointi
Eläinten hyvinvointia voidaan valvoa, kun rekisteritietojen avulla tiedetään missä eläimiä pidetään, missä tarkoituksessa ja kenen toimesta. Jos rekisteröintejä ei ole tehty asianmukaisesti, saattaa se olla viite siitä, ettei eläintenpitotoiminta kestä muiltakaan osin päivänvaloa tai, että eläintenpitäjän jaksaminen on koetuksella. Juuri näitä eläinten pitopaikkoja pitää valvoa. Valvontaa kohdistetaan rekisteritietojen avulla niihin paikkoihin, joissa on korkeampi riski siihen, että eläinten pito ei kaikilta osin vastaa lainsäädännön vaatimuksia ja elinoloja on syytä tarkastaa. Näitä ovat esimerkiksi paikat, joissa on puutteita eläinten tapahtumailmoituksissa tai tavallista korkeampi eläinten kuolleisuusprosentti. Valvonnan kohteeksi voi tosin päätyä myös satunnaisesti. Myös eläinten suuri määrä voi olla hyvinvointiriski, minkä takia muun muassa laajamittaista seura- ja harrastuseläinten kasvatusta pyritään valvomaan säännöllisesti.
Mutta miksi viranomaisia kiinnostaa lemmikkeinä pidetyt lampaat tai muutama hevonen?
Lainsäädännön vaatimukset koskevat kaikkia, olipa eläintenpito osa elinkeinoa taikka harrastemaista. Tämä on tärkeää esimerkiksi siksi, että joskus harraste-eläimiä myös päätyy tuotantotiloille tai niitä myydään teurastamolle, mistä ne voivat päätyä elintarvikeketjuun. Lemmikkeinä pidetyt eläimet voivat joskus aiheuttaa isomman eläintautiriskin, kuin ammattimainen eläintenpito. Lemmikkieläinten hoidossa bioturva ei ole välttämättä yhtä korkealla tasolla ammattimaisten tuotantotilojen kanssa, ja eläimet voivat päästä helpommin kosketuksiin villieläinten kanssa. Jos tautia kehittyy lemmikkieläiminä pidetyissä eläimissä, se voi lähteä leviämään elinkeinotarkoituksessa pidettyihin eläimiin tai jopa ihmisiin, esimerkiksi kyläilyn seurauksena. Siksi myös lemmikkeinä eläimiä pitävien on huolehdittava, että rekisteritiedot ovat ajan tasalla ja viimeistään valvonnassa tämä asia tulee oikaistuksi.
Valvonnan tavoitteena ei ole lisätä byrokratiaa, vaan varmistaa, että järjestelmä toimii silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Lisätietoa
Teksti: Eläinten tunnistamisen ja rekisteröinnin jaosto sekä eläinlääkintähuollon aluejaostot
Kuvat: Pixabay