Koko suomalainen ruoantuotantoketju alkaa siemenestä. Pellolta korjattavaan satoon vaikuttaa aivan olennaisesti se, minkälaista siementä peltoon on kylvetty. Jotta viljelijä voi luottaa kylvämänsä siemenen laatuun, on sille asetettava tiettyjä vaatimuksia. Näiden vaatimusten toteutumista on myös valvottava.
Jos siemen on heikkolaatuista, väärää lajiketta tai huonosti kasvuolosuhteisiimme soveltuvaa, näkyvät näistä johtuvat ongelmat koko satokauden ajan ja ne voivat lopulta heijastua koko ruokaketjuun. Jos siemenlainsäädäntöä ei olisi lainkaan olemassa, voisi markkinoille päätyä siemeniä, joiden lajike, itävyys tai puhtaus eivät vastaisi ostajan odotuksia. Viljelijän olisi vaikea arvioida mitä hän on hankkimassa ja tämä epävarmuus kasvattaisi myös tuotannon riskejä. Siemenlainsäädäntö luo siis yhteiset pelisäännöt ja varmistaa sen, että markkinoilla olevat siemenet täyttävät ennalta määritellyt laatuvaatimukset.
Siemenlainsäädäntö on viljelijän ja koko elintarvikeketjun etu
Siemenlain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää korkealaatuista kasvintuotantoa turvaamalla hyvälaatuisten ja Suomen kasvuolosuhteisiin sopivien siementen tuotantoa ja käyttöä. Lainsäädäntö varmistaa myös sen, että markkinoilla olevat siemenet ovat lajikeaitoja, riittävän puhtaita ja laadukkaita.
Viljelijän näkökulmasta sääntelyn tärkein hyöty on ennakoitavuus ja luottamus. Kun siemen on tarkastettu ja sertifioitu lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, voi viljelijä luottaa siihen, että siemen vastaa sitä mitä siemenpakkauksessa ilmoitetaan. Tämä vähentää tuotantoon liittyviä riskejä ja tukee kannattavaa viljelyä.
Siemenlainsäädännön tuomat hyödyt ulottuvat myös yksittäistä viljelijää laajemmalle. Toimiva siemenjärjestelmä vahvistaa koko ruokajärjestelmän toimintavarmuutta, tukee kotimaista ruoantuotantoa ja edistää ruokaturvaa. Huoltovarmuutta unohtamatta. Kun markkinoilla olevien siementen laatu on varmistettu, myös elintarvikeketjun muut toimijat voivat luottaa tuotannon perustaan.
Lainsäädäntöä kansallisella ja EU:n tasolla
Suomen siemenlainsäädäntö perustuu pitkälti EU-sääntelyyn. Taustalla on useita eri EU-direktiivejä, joita ei kuitenkaan sovelleta sellaisenaan, vaan ne on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Suomessa tämä on toteutettu säätämällä siemenlaki (600/2019) sekä antamalla sen nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksia.
Siemenlain soveltamisalaan kuuluvat maatalous- ja puutarhakasvilajien lisäysaineistona käytettävät siemenet. Laissa säädetään muun muassa siementen tuotannosta, markkinoinnista, tuonnista ja viennistä sekä valvonnasta. Yksityiskohtaisemmat ja teknisemmät vaatimukset sisältyvät ministeriön asetuksiin.
Lainsäädäntö muuttuu maailman mukana
Maailma muuttuu, eivätkä siementuotanto ja maatalous ole tästä poikkeuksia. Ne ovat jatkuvassa muutoksessa erityisesti ilmastonmuutoksen, jalostusmenetelmien ja markkinoiden kehityksen myötä.
Myös lainsäädäntöä on aika ajoin uudistettava, jotta se kykenisi vastaamaan näihin muutoksiin. EU:ssa on parhaillaan valmistelussa merkittävä siemenlainsäädännön uudistus. Tarkoituksena on korvata nykyiset EU-direktiivit yhdellä EU-asetuksella, joka on suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tämän seurauksena myös kansallista siemenlainsäädäntöä joudutaan uudistamaan. Niin kutsutusta PRM-asetuksesta (Plant Reproductive Material) eli lisäysaineistoasetuksesta saatiin aikaan alustava sopu 15.6. ja lopullisesti asetus tullaan hyväksymään mahdollisesti ensi talven aikana.
Uuden asetuksen tavoitteena on yksinkertaistaa ja harmonisoida sääntelyä, huomioida paremmin muuttuvat ilmasto-olosuhteet ja varmistaa laadukkaan kasvien lisäysaineiston saatavuus myös tulevaisuudessa.
Asetuksen soveltaminen alkaa kuitenkin vasta neljän vuoden päästä sen hyväksymisestä, joten siementoimijoille on varattu aikaa sopeutua tuleviin lainsäädännön muutoksiin.
Miksi siemenistä siis ylipäätään säädetään?
Vastaus kysymykseen on yksinkertainen: Siemenistä säädetään, sillä ne ovat koko ruoantuotannon perusta. Siemenlainsäädäntö antaa viljelijälle varmuutta siitä, että hänen ostamansa kylvösiemen on sitä, mitä sen ilmoitetaankin olevan. Se luo yhdenmukaiset pelisäännöt siemenalan toimijoille, mahdollistaa luotettavan siemenkaupan ja tukee kotimaisen ruoantuotannon edellytyksiä.
Toimiva siemenlainsäädäntö ei yleensä näy viljelijän arjessa. Ja juuri siinä on sen vahvuus. Kun viljelijä voi luottavaisin mielin kylvää ostamansa siemenet, on lainsäädäntö saavuttanut yhden tärkeimmistä tavoitteistaan.
Teksti:
Laura Lepistö, juristi
Kasvintuotannon osasto