One Health eli yhteinen terveys, on lähestymistapa, joka on viime vuosina saanut yhä enemmän jalansijaa keskustelussa ihmiskuntaa koettelevien suurten kriisien ratkaisemisesta. Ajatus siitä, että ”ihmisten, koti- ja villieläinten, kasvien ja laajemman ympäristön terveys […] ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan” (OHHLEP, 2022) ei kuitenkaan ole uusi. On sanomattakin selvää, että läpi koko ihmiskunnan historian tämä yhteys on ollut itsestäänselvyys monille yhteisöille, jotka ovat eläneet ja elävät yhä tiiviissä yhteydessä eläimiin ja ympäristöön. Miten sitten päädyimme tilanteeseen, jossa ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyttä edistetään usein toisistaan erillään?
Yhteydet tunnettiin jo varhain, mutta tieteenalat eriytyivät
Yhtenä varhaisimmista esimerkeistä ihmisen ja ympäristön terveyden yhteydet tunnistavasta kirjallisesta teoksesta mainitaan usein Ilmoista, vesistä ja paikoista, joka ohjeistaa lääkäreitä ottamaan huomioon vallitsevat ympäristötekijät tauteja diagnosoidessaan. Teos on osa Corpus Hippocraticum -kokoelmaa, ja se on julkaistu jo 400-luvun lopulla eaa. Eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit puolestaan nimesi zoonooseiksi saksalainen patologi Rudolf Virchow 1850-luvulla. Tuolloin eläin- ja ihmislääketiede eivät olleet vielä yhtä erikoistuneita ja erkaantuneita toisistaan kuin nykypäivänä, ja monet luonnontieteen edistysaskeleet olivat seurausta tästä tieteenalojen läheisyydestä.
Samalla, kun tiede otti 1900-luvun kuluessa merkittäviä harppauksia esimerkiksi juuri zoonoosien tartunta- ja leviämisreittien ymmärtämisessä, erikoistuminen oli yhä vahvempaa ja tieteenalat ajautuivat yhä kauemmas toisistaan. Nyky-yhteiskuntamme on järjestetty siten, että ihmisten terveys, eläinten terveys ja ympäristön terveys ovat eri organisaatioiden ja erikoisalojen vastuulla. Samalla monet tämän ajan ongelmista ovat luonteeltaan systeemisiä. Tällaisia haasteita ovat esimerkiksi COVID-19-pandemia ja uusien zoonoottisten pandemioiden uhka, antibioottiresistenssi, ilmastonmuutos ja sen vaikutus tautien leviämiseen sekä luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Yhteinen terveys -konseptin pyrkimys on tuoda eri alojen asiantuntijat saman pöydän ääreen etsimään ratkaisuja näihin ongelmiin.
Kuva: One Health -maailma, Theodor Hristov (Lobster Studio)
Yhteinen terveys nousi kansainväliseksi tavoitteeksi
Korkeimmalla viranomaistasolla konkreettisia edistysaskelia otettiin vuonna 2010, kun YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, Maailman eläintautijärjestö WOAH ja Maailman terveysjärjestö WHO yhdistivät voimansa yhteisen terveyden lähestymistapaa vaativien haasteiden ratkaisemiseksi. Sittemmin yhteistyöhön liittyi myös YK:n ympäristöohjelma UNEP. Vuosille 2022–2026 laaditun yhteisen toimintasuunnitelman (One Health Joint Plan of Action) kestoa on juuri jatkettu vuoteen 2029. Ohjelma keskittyy kuuteen keskeiseen tavoitteeseen:
- Yhteisen terveyden toimintamallien kehittäminen terveysjärjestelmissä
- Zoonoottisten epidemioiden ja pandemioiden torjunta
- Endeemisten zoonoottisten, laiminlyötyjen trooppisten ja vektorivälitteisten tautien hallinta
- Elintarviketurvallisuuteen liittyvien riskien hallinta
- Mikrobilääkeresistenssin hillitseminen
- Ympäristösektorin integroiminen yhteisen terveyden lähestymistapaan
Juuri viimeinen tavoite osoittaa, että siinä missä eläinten ja ihmisten terveyden yhteys on tunnistettu zoonoosien tutkimuksessa ja One Medicine -käsitteen alla jo vuosikymmeniä, ympäristön terveyden tarkastelu tässä yhteydessä ei ole ollut tutkimuksen ja päätöksenteon valtavirtaa.
Ympäristönäkökulma ei saa jäädä sivurooliin
Liian usein tämänhetkisessäkin keskustelussa yhteinen terveys -käsitettä käytetään yhteyksissä, joissa asioita tarkastellaan ainoastaan ihmisten ja eläinten terveyden näkökulmasta. Jos yhteinen terveys halutaan ymmärtää aidosti kokonaisvaltaisena lähestymistapana, on kehitettävä uusia yhteistyön tapoja ja ajattelumalleja, joiden avulla ympäristösektorista todella tulee tasavertainen kumppani yhteisen terveyden edistämisessä.
Marie Verkola
Erikoistutkija
Ruokaviraston antibioottijaosto
Tekstissä hyödynnetyt lähteet:
- FAO, UNEP, WHO, and WOAH. 2022. One Health Joint Plan of Action (2022-2026). Working together for the health of humans, animals, plants and the environment.
- One Health High-Level Expert Panel (OHHLEP), Adisasmito WB, Almuhairi S, Behravesh CB, Bilivogui P, Bukachi SA, et al. (2022) One Health: A new definition for a sustainable and healthy future.
- Pettan-Brewer C, Penn G, Biondo AW, Jaenisch T, Grützmacher T, Kahn LH. (2024) Who coined the term “One Health”? Cooperation amid the siloization