EU:n tulevan rahoituskauden uumoillaan tämänhetkisten tietojen mukaan alkavan vuonna 2022. Tulevalla rahoituskaudella puhutaan tulosperusteisesta todentamisesta, jonka on tarkoitus yksinkertaistaa EU-rahoituksen hakemista ja hallinnointia. Tulosperusteisuus tarkoittaa sitä, että EU ei enää valvo yksittäisen tuensaajan yksittäisiä kustannuksia. Sen sijaan EU:n komissio on kiinnostunut siitä, mitä rahoituksella on saatu aikaan ja miten se on raportoitu. Valvonta ei häviä mihinkään – se, että varmistetaan, että hakijat toteuttavat sen mihin tuki on myönnetty. Valvonnasta kuitenkin vastaa jatkossa jäsenmaa, ei enää komissio.
Suomi on edelläkävijä kuittirumban taltuttamisessa
Osittain tulevaisuus on jo täällä: Suomi on jo ottanut käyttöön EU:n maaseuturahaston hankkeissa yksinkertaistettuja kustannusmenettelyjä. Esimerkiksi jos kyläyhdistys rakentaa laavun, investoinnin toteutuminen voidaan todentaa valokuvalla rakennetusta kohteesta. Tämäntyyppisessä hankkeessa, jossa lopputulos voidaan helposti todistaa, ei vaadita enää kuitteja kustannusten todentamiseksi. Tuki maksetaan, kun tukipäätöksen mukainen tavoite on saavutettu ja toimenpide toteutettu.
Monessa muussa EU-maassa ei ole käytössä vielä lainkaan tämäntyyppisiä kevennettyjä menetelmiä, vaan jokaisesta kustannuksesta on toimitettava kuitti viranomaiselle. Moni maa on mielenkiinnolla kuullut kokemuksia Suomen mallista ja suunnittelee mallin käyttöönottoa ensi kaudella.
Uusi pelottaa
Uusien asioiden kokeileminen pelottaa. Se vaatii rohkeutta ja vaivannäköä selvittää vastaukset kysymyksiin, joita kukaan muu ei ole vielä esittänyt. Uuden opettelu on työlästä ja taustalla on myös pelko: onnistunko, teenkö oikein, entä jos tämä ei toimikaan, ovatko riskit liian suuret?
Samaa pelkoa tuntee niin EU:n jäsenmaa kuin lopulta hankehakijakin, kun tulee eteen mahdollisuus kokeilla jotakin uutta ja innovatiivista. Tähän pätee E. Rogersin viisiasteinen teoria, joka mukaan ensin ovat innovoijat, jotka kehittävät uutta, sitten tulevat varhaiset omaksujat, heitä seuraa varhainen enemmistö, sitten myöhäinen enemmistö ja lopuksi jäljelle jäävät hitaat omaksujat, jotka vastustavat aktiivisesti uusia innovaatioita.
Pienin ja isoin askelin eteenpäin
Tulevan EU-rahoituskauden valmistelu on parhaillaan käynnissä ja Ruokavirastolla on siinä innovoijan rooli: esitellä ja toimeenpanna uusia, yksinkertaisempia malleja toteuttaa EU-osarahoitteisia tukia. Rahoituksen hakijan työtaakka kevenee, kun tietojärjestelmiä johdonmukaistetaan, kustannuslajeja yhdenmukaistetaan sekä maksun hakua helpotetaan. Taakka ei kuitenkaan vähene, jos viranomaiset ja tuenhakijat pelkäävät ottaa uusia malleja käyttöönsä. Uuden menetelmän tie innovaatiosta hitaidenkin omaksujien käyttöön vie lähes koko rahoituskauden – tämä on huomattu, kun tällä rahoituskaudella on otettu uusia menettelyjä käyttöön.
Pienin askelin – ja välillä jäniksenloikin – olemme kuitenkin siirtymässä kustannusperusteisesta maksamisesta yhä enemmän tulos- ja tuotosperusteiseen tukien maksuun. Uusien menetelmien käyttämiseen tarvitaan rohkeutta ja uskallusta sekä luottamusta niin tuenhakijalta kuin viranomaiseltakin.
Kati Vaissalo
ylitarkastaja, maaseudun kehittämistukiyksikkö