Nimisuojattujen elintarvikkeiden valvontaohje

Ohjeen nro/versio: 2595/04.02.00.01/2024/6

1 Johdanto EU:n nimisuojajärjestelmään

Nimisuojalla tarkoitetaan EU:n laatujärjestelmän mukaisia rekisteröityjä tuotenimiä. EU:n laatupolitiikalla ja tuotenimien rekisteröinnillä pyritään suojelemaan tuotteita, jotta niiden maantieteelliseen alkuperään ja perinteiseen osaamiseen liittyvät ainutlaatuiset ominaisuudet tulisivat paremmin esille. Jos tuotteella on erityinen yhteys tuotantopaikkaansa, sen nimelle voidaan myöntää maantieteellinen merkintä. Maantieteelliset merkinnät auttavat kuluttajia tunnistamaan tuotteet ja helpottavat tuottajia markkinoinnissa. Maantieteelliset merkinnät tunnustetaan teollis- ja tekijänoikeuksiksi. EU:n muissa laatujärjestelmissä korostetaan tuotannon perinteisyyttä tai tuotantoa hankalilla luonnonalueilla, kuten vuoristossa tai saarilla.

Maantieteellisiä merkintöjä ovat:

• SAN – Suojattu alkuperänimitys (elintarvikkeet ja viini)
• SMM – Suojattu maantieteellinen merkintä (elintarvikkeet ja viini)
• MM – Maantieteellinen merkintä (tislatut alkoholijuomat ja maustetut viinit).

EU:n maantieteellisillä merkinnöillä suojataan tuotenimiä, jos tuote on peräisin tietyltä alueelta ja sillä on tiettyjä ominaisuuksia tai tuotantoalueeseen liittyvä maine. SAN- ja SMM-merkintöjen väliset erot liittyvät ensisijaisesti siihen, miten suuren osan tuotteen raaka-aineista täytyy tulla tietyltä alueelta tai miten suuren osan tuotantoprosessista on tapahduttava siellä. MM on erityinen merkintä tislatuille alkoholijuomille ja maustetuille viineille.

Aidossa perinteisessä tuotteessa (APT) korostetaan perinteeseen liittyviä seikkoja, kuten tuotteen valmistustapaa tai koostumusta ilman kytköstä tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. APT-merkinnällä rekisteröidyn tuotteen nimi on suojattu väärennöksiltä ja väärinkäytöltä.

Lisäksi on olemassa vapaaehtoisia laatuilmaisuja, joita ei kuitenkaan ole otettu käyttöön ja määritelty kansallisesti Suomessa. Vapaaehtoinen laatuilmaisu ”vuoristoalueen tuote” korostaa vuoristoalueella eli vaikeissa luonnonoloissa tuotetun tuotteen erityispiirteitä. Ilmaisu on luotu helpottamaan tiedottamista sellaisista maataloustuotteista, jotka on tuotettu vaikeissa olosuhteissa, kuten vuoristoalueilla. Asian esille tuominen hyödyttää sekä viljelijöitä että kuluttajia. Viljelijät voivat markkinoida tuotetta paremmin, ja samalla varmistetaan, että kuluttajalle syntyy selkeä käsitys tuotteen ominaisuuksista.

EU:n syrjäisimpien alueiden maataloutta koettelevat syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvat vaikeat maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet. EU:n syrjäisimpien alueiden (kuten Ranskan merentakaiset departementit – Guadeloupe, Ranskan Guayana, Réunion ja Martinique – sekä Azorit, Madeira ja Kanariansaaret) maataloustuotteiden tunnettuuden parantamiseksi on luotu erityinen logo, jota voidaan käyttää vapaaehtoisena laatuilmaisuna.

Nimisuojajärjestelmän tarkoituksena on suojata elintarvikkeita ja maataloustuotteita vakiintuneen nimen väärinkäytöltä. Nimisuojaus eli tuotenimen rekisteröinti koskee yleensä tuotteita, jotka erottuvat ominaisuuksiltaan muualla valmistetuista vastaavista elintarvikkeista tai joita on valmistettu tai tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyllä valmistusmenetelmällä yli 30 vuoden ajan. Nimen rekisteröinti on kaksivaiheinen prosessi, joka koostuu kansallisesta käsittelystä ja käsittelystä EU-tasolla.

Nimisuojauksen on saanut tähän mennessä EU:n alueella yli 1600 elintarviketta, yli 1700 viiniä ja yli 250 tislattua alkoholijuomaa. Suojatuista elintarvikkeista suurimman ryhmän muodostavat ’Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina’ seuraavaksi suurimpina ryhminä ovat ’Juustot’, ’Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)’, ’Tuore liha (ja muut eläimenosat)’ ja ’Rasvat (voi, margariini, öljyt jne.)’. Osa nimisuojatuista elintarvikkeista on tunnettuja vain kansallisesti, osa tunnetaan eri puolilla maailmaa. Eniten nimisuojattuja elintarvikkeita on Italiassa ja Ranskassa, sitten Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa. Kaikilla näillä mailla on pitkät perinteet paikallisten elintarvikkeiden kansallisesta suojauksesta jo ennen EU:n nimisuojajärjestelmien voimaantuloa.

Nimisuojattuja eli rekisteröityjä tuotenimiä saa käyttää ainoastaan niillä edellytyksillä, jotka on esitetty nimisuojattujen tuotteiden rekisteröintihakemusten tuote-eritelmässä ja yhtenäisessä asiakirjassa. Tuote-eritelmää on mahdollista jälkikäteen päivittää, jos nimisuojaa hakenut taho haluaa täsmentää tai muuttaa sitä joiltain osin.

1.1 Elintarvikkeiden nimisuojaluokat

Tässä ohjeessa keskitytään elintarvikkeille ja maataloustuotteille varattuihin EU:n nimisuojajärjestelmän mukaisiin nimisuojaluokkiin, joita ovat:

• Suojattu alkuperänimitys (SAN) (englanniksi PDO, espanjaksi/italiaksi DOP)
• Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) (englanniksi PGI, espanjaksi/italiaksi IGP)
• Aito perinteinen tuote (APT) (englanniksi TSG, espanjaksi ETG, italiaksi STG).

1.1.1 Suojattu alkuperänimitys – SAN

Suojattu alkuperänimitys (SAN) rekisteröidyillä tuotenimillä on kaikkein läheisin yhteys tuotantoalueeseen. SAN-tuotteeksi voi rekisteröidä elintarvikkeita, maataloustuotteita ja viinejä. Vaatimuksena on, että tuotanto, jalostus ja valmistus tapahtuvat tietyllä maantieteellisellä alueella. Tuotteen laatu tai sen ominaisuudet johtuvat olennaisesti kyseisestä maantieteellisestä alueesta, esimerkiksi siellä tuotetusta raaka-aineesta. Esimerkiksi ”Kalamata” -oliiviöljy (SAN) tuotetaan kokonaisuudessaan Kalamatan alueella Kreikassa kyseisen alueen oliivilajikkeista.

Muita laajalti tunnettuja SAN-tuotteita ovat:

• ”Parmigiano Reggiano” (Parmesaanijuusto, Italia)
• ”Prosciutto di Parma” (Parman kinkku, Italia)
• ”Aceto balsamico tradizionale di Modena” (Modenan perinteinen balsamietikka, Italia)
• ”Feta” -juusto (Kreikka)
• ”Roquefort” -juusto (Ranska)
• ”Brie de Meaux” -juusto (Ranska).

Suomalaisista elintarvikkeista SAN-rekisteröinnillä on suojattu (suojausvuosi suluissa) ”Lapin Puikula” (1997), ”Lapin Poron liha” (2009), ”Lapin Poron kuivaliha” (2010), ”Lapin Poron kylmäsavuliha” (2011) sekä ”Kitkan viisas” (2013).

SAN-logon käyttö on pakollinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden merkinnöissä, mutta vapaaehtoinen viineillä.

1.1.2 Suojattu maantieteellinen merkintä – SMM

Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) korostaa tietyn maantieteellisen alueen ja tuotteen nimen välistä suhdetta. Tuotteen tietyn laadun, maineen tai muun ominaisuuden voidaan katsoa johtuvan olennaisesti tuotteen maantieteellisestä alkuperästä. SMM-tuotteeksi voi rekisteröidä elintarvikkeita, maataloustuotteita ja viinejä. Suurimmassa osassa tuotteita merkinnän saaminen edellyttää, että vähintään yksi tuotanto-, jalostus- tai valmistusvaihe tapahtuu tietyllä maantieteellisellä alueella, josta johtuvat tuotteen laatu, maine tai muut ominaisuudet. Osa tuotteen raaka-aineesta voidaan tuoda alueen ulkopuolelta. Esimerkiksi ”Westfälischer Knochenschinken” (SMM) valmistetaan Westfalenissa perinteisin menetelmin, mutta valmistuksessa käytetty liha ei ole yksinomaan peräisin kyseisellä Saksan alueella syntyneistä ja kasvatetuista eläimistä.

Muita tunnettuja SMM-tuotteita ovat:

• ”Nürnberger Bratwürste” (Nürnbergin bratwurst-makkara, Saksa)
• ”Schwarzwälder Schinken” (Schwarzwaldin kinkku, Saksa)
• ”Steirisches Kürbiskernöl” (Steiermarkin kurpitsansiemenöljy, Itävalta)
• ”Melon de Guadeloupe” (Guadeloupen meloni, Ranska)
• ”Gruyère” -juusto (Ranska)
• ”Jamón de Serón” (Serónin kinkku, Espanja)
• ”Queso Manchego” -juusto (Espanja).

Suomalaisista elintarvikkeista SMM-rekisteröinnillä on suojattu (suojausvuosi suluissa) ”Kainuun rönttönen” (2008), ”Puruveden muikku” (2013), ”Aito saunapalvikinkku” / ”Äkta basturökt skinka” (2022) ja ”Suonenjoen mansikka” (2023).

SMM-logon käyttö on pakollinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden merkinnöissä, mutta vapaaehtoinen viineillä.

1.1.3 Aito perinteinen tuote – APT

Aidossa perinteisessä tuotteessa (APT) korostetaan perinteeseen liittyviä seikkoja, kuten tuotteen valmistustapaa tai koostumusta ilman kytköstä tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. APT-tuotetta voidaan siis valmistaa missä tahansa EU:n alueella, mutta tuote on valmistettava rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaisesti ja käyttäen tuote-eritelmän mukaisia raaka-aineita. APT-merkinnällä rekisteröidyn tuotteen nimi on suojattu väärennöksiltä ja väärinkäytöltä. APT-tuotteeksi voi rekisteröidä elintarvikkeita ja maataloustuotteita. Esimerkiksi ”Gueuze” (APT) on spontaanin käymisen tuloksena syntynyt olut. Tavallisesti sitä tuotetaan Belgiassa, Brysselissä ja sen lähistöllä. Koska kyse on APT-oluesta, tuotteen valmistusmenetelmä on suojeltu, mutta tuotetta voitaisiin valmistaa muuallakin.

Muita tunnettuja APT-tuotteita ovat:

• ”Mozzarella Tradizionale” -juusto (Italia)
• ”Falukorv” (Faluninmakkara, Ruotsi)
• ”Jamón Serrano” (Serrano-kinkku, Espanja)
• ”Suikerstroop” (sokerisiirappi, Alankomaat)
• ”Pizza Napoletana” (napolilainen pizza, Italia).

Suomalaisista tuotteista APT-suojauksen ovat saaneet (suojausvuosi suluissa) ”Sahti” (2002), ”Kalakukko” (2002) ja ”Karjalanpiirakka” (2003).

APT-logon käyttö on pakollinen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden merkinnöissä.

1.2 Määritelmät

Tässä ohjeessa käytetään nimisuoja-asetuksen (EU 2024/1143) määritelmiä, jossa tarkoitetaan

• ”laatujärjestelmillä” suojattua alkuperänimitystä, suojattua maantieteellistä merkintää, aitoa perinteisestä tuotetta sekä vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevia järjestelmiä;
• ”ryhmällä” pääasiassa samaa tuotetta käsittelevistä tuottajista tai jalostajista koostuvaa järjestöä (tuottajaryhmä) sen oikeudellisesta muodosta riippumatta;
• ”perinteisellä” tarkoitetaan nimen aiempaa todistettua käyttöä jonkin yhteisön tuottajien parissa ajanjaksolla, joka mahdollistaa siirtymisen sukupolvelta toiselle. Kyseisen ajanjakson on oltava vähintään 30 vuotta, ja tällainen käyttö voi sisältää muutoksia, jotka ovat tarpeen sen vuoksi, että hygienia-, turvallisuus- ja muut asiaankuuluvat käytänteet ovat muuttuneet;
• ”merkinnällä” kaikkien nimisuojattujen tuotteiden osalta elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, tuotenimeä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä elintarviketta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;
• ”erityisominaisuudella” tuotteen yhteydessä tuotannon ominaispiirteitä, jotka selkeästi erottavat tuotteen muista saman tuoteryhmän vastaavista tuotteista;
• ”tuotantovaiheella” mitä tahansa tuotantovaihetta, mukaan lukien raaka-ainetuotanto, tai jalostus-, valmistus- tai vanhentamisvaihe, siihen saakka, kun tuote on valmis saatettavaksi markkinoille;
• ”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa toimintaa, johon sovelletaan yhtä tai useampaa tuote-eritelmässä esitettyä velvoitetta;
• ”tuote-eritelmällä” asiakirjaa, jossa on ainakin seuraavat tiedot rekisteröidystä tuotteesta:
  • nimi, sellaisena kuin sitä käytetään kaupankäynnissä
  • tuotteen kuvaus, mukaan lukien tarvittaessa raaka-aineet, sekä tuotteen tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaisuudet
  • maantieteellisen alueen rajaus
  • kuvaus menetelmästä, jolla tuote saadaan aikaan, sekä pakkaamiseen liittyvät tiedot;
• ”jalostetulla tuotteella” jalostamattomia tuotteita jalostettaessa syntyviä elintarvikkeita. Jalostetut tuotteet voivat sisältää aineksia, joita tarvitaan niiden valmistuksessa tai antamaan niille erityisiä ominaisuuksia;
• ”yleisnimellä” tuotenimeä, josta on unionissa tullut tuotteen yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan, alueeseen tai maahan, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai jossa se saatettiin markkinoille;
• ”kasvilajikkeen nimityksellä” sellaista lajikkeen nimitystä, joka on yleisessä käytössä tai joka on virallisesti hyväksytty kansallisessa tai unionin luettelossa kielellä tai kielillä, jolla tai joilla sitä käytetään tai se luetellaan;
• ”eläinrodun nimityksellä” rodun nimeä, joka luetellaan kantakirjoissa tai jalostusrekistereissä. Rodun nimen on oltava kielellä tai kielillä, jolla tai joilla se luetellaan;
• ”yhdistetyllä nimikkeistöllä” komission vahvistamaa tavaranimikkeistöä (yhdistetty nimikkeistö, lyhennettynä CN), joka vastaa sekä yhteisen tullitariffin, ulkomaankaupan tilastoinnin, että tavaroiden tuontiin tai vientiin liittyviä tarpeita;
• ”yhtenäisellä asiakirjalla” asiakirjaa, jossa esitetään yhteenveto tuote-eritelmästä: rekisteröitävä nimi, tuotekuvaus, mukaan lukien tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt, ja maantieteellisen alueen tarkka määritys sekä tuotekuvauksen tai tuotantomenetelmän erityispiirteet.

1.3 Luettelo nimisuojatuista tuotteista

Nimisuojatut tuotteet on kirjattu laatutuoterekistereihin, jos tuotetta koskeva hakemus on parhaillaan käsiteltävänä tai tuotteelle on jo myönnetty nimisuojaus. Rekistereissä on tietoa myös kunkin tuotteen maantieteelliseen alkuperään ja tuotantoon liittyvistä tuote-eritelmistä. Tuotenimet, joille on haettu nimisuojaa (SAN – suojattu alkuperänimitys, SMM – suojattu maantieteellinen merkintä tai APT – aito perinteinen tuote) tai jotka ovat jo saaneet nimisuojan, luetellaan seuraavissa rekistereissä:

• eAmbrosia – elintarvikkeet, maataloustuotteet, viinit, väkevät alkoholijuomat ja maustetut viinit (rekisterissä olevat tiedot) kaksi erillistä rekisteriä:
  • EU:n maantieteellisten merkintöjen rekisteri (SAN ja SMM)
  • Aidot perinteiset tuotteet (APT)
• GIview – kaikki EU:ssa suojatut maantieteelliset merkinnät eli SAN ja SMM, mutta ei APT.

Rekistereissä tuotteita voi hakea tuotelajin, tuoteluokan, nimen, maantieteellisen alueen, maan, nimisuojaluokan (tyypin) tai rekisteröinnin tilan perusteella. Linkeistä löytyvät myös tuotekohtaiset tuote-eritelmät, joissa on kuvattu tuotteiden valmistusmenetelmät, sallitut raaka-aineet ja niiden alkuperä sekä muut tuotteen erityisluonteeseen vaikuttavat tekijät.

Nimisuojattujen tuotteiden hyväksymispäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. eAmbrosia-rekisteristä säädetään nimisuoja-asetuksessa (EU 2024/1143, 22 art. ja 65 art.), joten rekistereistä vain eAmbrosia on virallinen rekisteri. Vain eAmbrosiassa olevat nimisuojamerkinnät on unionissa virallisesti rekisteröity ja esimerkiksi verkkotunnussuojauksessa kansallisten viranomaisten on otettava ne huomioon. GIView on laajempi tietokanta (data base), jonka rooli on tiedottaa kaikista suojatuista merkinnöistä, mutta siinä oleva tieto ei ole samalla tavalla laillisesti sitovaa kuin eAmbrosiassa oleva tieto.

1.4 EU-logot ja niiden käyttö

EU-nimisuojalogon käyttö antaa toimijalle mahdollisuuden tuoda esiin valmistamansa tai tuottamansa tuotteen erityisyyttä ja on ensisijaisesti myönteinen asia. Vain tuotteissa, jotka valmistetaan tuotekohtaisten määritelmien mukaisesti voi käyttää nimisuojattua nimeä ja kyseisen tuotteen suojausluokan osoittavaa EU-logoa. Nimisuojalogon käyttö ei ole ”oikeus” vaan ”velvollisuus” silloin kun käyttää nimisuojattua tuotenimeä ja valmistaa tuotteen kyseisen tuotteen vaatimusten mukaisesti.

Nimisuojaa osoittavan logon käyttö on siis pakollista elintarvikkeilla, jotka on nimetty ja valmistettu johonkin nimisuojaluokkaan rekisteröidyn nimen tuote-eritelmän määritelmien mukaisesti. Erilliset sanalliset maininnat tai niiden lyhenteet (’suojattu alkuperänimitys’ – SAN, ’suojattu maantieteellinen merkintä’ – SMM, ’aito perinteinen tuote’ – APT) ovat sallittuja, mutta eivät pakollisia. Nimisuojatun elintarvikkeen nimi on merkittävä pakkausmerkintöihin aina sillä kielellä ja siinä muodossa, millä se on rekisteröity, mutta tarvittaessa nimen voi lisäksi kääntää kuluttajan ymmärtämälle kielelle.

Kaikki nimisuojalogot painokelpoisina löytyvät komission sivuilta: https://agriculture.ec.europa.eu/farming/geographical-indications-and-quality-schemes/geographical-indications-and-quality-schemes-explained_fi#logos.

2 Nimisuojattujen tuotteiden valvonta

Valvonnasta ja täytäntöönpanosta säädetään nimisuoja-asetuksessa (EU 2024/1143, 38 art. ja 72 art.). Sen mukaan virallisessa valvonnassa on tarkastettava, että tuote on tuotettu sitä vastaavan tuote-eritelmän mukaisesti. Valvonnalla on myös tarkastettava miten rekisteröityjä nimiä ja suojattuja merkintöjä käytetään markkinoilla, myös etämyynnissä.

Rekisteröidyt nimet on suojattu

• suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske.
• väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty.

Rekisteröityihin nimiin ei myöskään saa viitata muilla väärillä tai harhaanjohtavilla maininnoilla, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia. Rekisteröidyt nimet suojataan väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina, tai muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan.

Nimisuojattuja elintarvikkeita valvotaan kuten mitä tahansa elintarviketta yleisten ja erityisten elintarvikevaatimusten mukaisesti. Toiminnan mukaan elintarvikealantoimijan on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus tai elintarvikehuoneistohyväksyntä tai jos toiminta kuuluu alkutuotannon piiriin, niin alkutuotantoilmoitus. Nimisuojatun elintarvikkeen tarkastuksella raaka-aineiden käsittely- ja varastointitilat, valmistustilat, kypsennystila, jälkikäsittely- ja pakkaustilat jne. valvotaan kuten minkä tahansa vastaavan elintarvikkeen. Nimisuoja-asia tuo oman lisämausteen valvontaan, kun varmistetaan, että kyseisen nimisuojatuotteen tuote-eritelmän määritelmiä noudatetaan.

Valvontakäynnillä varmennetaan, että edellytykset suojatun/rekisteröidyn nimen käyttöön täyttyvät. Eli tuote on valmistettu niistä raaka-aineista ja niillä menetelmillä, jotka kyseisen nimisuojatun tuotteen tuote-eritelmässä on määritelty. Lisäksi on varmennettava, että eri vaiheet tapahtuvat määritelmän mukaisella maantieteellisellä alueella. Valvonnassa voi keskittyä siihen, että Suomessa rekisteröidyt tuotteet täyttävät tuote-eritelmien vaatimukset tuotekuvauksen, maantieteellisen alueen, alkuperätodisteen ja tuotantomenetelmän ja raaka-aineiden osalta.

Nimisuojatuotteiden valvonnassa on selkeästi erotettava toisistaan erilaisten toimijoiden velvollisuudet. Valvontaa on kohdennettava erityisesti niihin toimiin ja toimintoihin, joihin toimija voi omilla toimillaan vaikuttaa.

2.1 Nimisuojatuotteiden valmistajien ja tuottajien valvonta

Nimisuojattua elintarviketta valmistavat elintarvikealan toimijat tarkastetaan nimisuojatuotteen valmistusvaiheessa säännöllisesti – vähintään joka toinen vuosi. Nimisuojattua elintarviketta valmistavan toimijan tulee ilmoittaa valvovalle elintarvikevalvontaviranomaiselle ennakkotarkastusta varten nimisuojatuotteen nimi ja valmistuspaikka ennen nimisuojatuotteen markkinoille saattamista (Etl 297/2021 54 §, MMM 123/2020 3 §). Tuote voidaan saattaa markkinoille, kun ilmoitus on tehty. Toimija vastaa siitä, että valmistettava tuote, sen merkinnät ja pakkaus ovat vaatimusten ja määritelmien mukaisia.

Tuote-eritelmien noudattamista valvotaan nimisuojattujen elintarvikkeiden valmistusvaiheessa tuotteen valmistuspaikassa ja ennen tuotteen markkinoille saattamista. Nimisuojatuotteita valmistavien tai tuottavien toimijoiden tiloihin tehdään säännöllisesti valvontakäyntejä ja tarkastetaan toiminta tuotteen valmistus- ja tuotantovaiheessa. Tarkastuksella verrataan tuotanto- ja valmistusmenetelmiä kyseisen nimisuojatuotteen tuote-eritelmään (yhtenäinen asiakirja) sen varmistamiseksi käytetäänkö tuotannossa/valmistuksessa tuote-eritelmän mukaisia

• raaka-aineita,
• menetelmiä,
• pakkaustapoja jne.
• ja tapahtuuko tuotanto, käsittely ja pakkaaminen kyseiselle tuotteelle määritellyllä maantieteellisellä alueella.

Tarkastuksella on hyvä myös varmentaa, että tuote on nimetty oikein ja että nimisuojaan viittaavat merkinnät ovat oikein pakkauksissa ja mainoksissa. Lisäksi on varmistettava, että nimisuojaa osoittavaa logoa käytetään oikein. Nimisuoja-asiaa pitää valvoa, jotta voidaan varmistua merkinnän luotettavuudesta ja nimisuojaa osoittavan merkin (logon) käytön uskottavuus säilyy.

Nimisuojattua elintarviketta valmistavan toimijan tarkastuksella on varmistuttava erityisesti siitä, että toimija käyttää kyseisen nimisuojatun elintarvikkeen valmistuksessa niitä raaka-aineita ja sellaisia valmistusmenetelmiä, jotka kyseiselle nimisuojatulle tuotteelle on sen tuote-eritelmässä määritelty. Olennaista on varmistaa myös, että valmistus ja pakkaaminen tapahtuu kyseiselle nimisuojatulle tuotteelle tuote-eritelmässä määritellyllä maantieteellisellä alueella. Joillakin nimisuojatuotteilla myös käytettävien raaka-aineiden on oltava peräisin tietyltä määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, tämäkin on kirjattu kyseisen tuotteen tuote-eritelmään.

2.1.1 Maantieteelliset merkinnät SAN ja SMM

EU:n maantieteellisillä merkinnöillä, ’suojattu alkuperänimitys’ – SAN ja ’suojattu maantieteellinen merkintä’ – SMM, on erityinen yhteys tuotantopaikkaan, johonkin määriteltyyn maantieteelliseen alueeseen. SAN- ja SMM-merkintöjen väliset erot liittyvät ensisijaisesti siihen, miten suuren osan tuotteen raaka-aineista täytyy tulla tietyltä alueelta tai miten suuren osan tuotantoprosessista on tapahduttava tietyllä alueella. Suomessa rekisteröityjä SAN- ja SMM- elintarvikkeita ja niiden erityispiirteitä on käyty yksityiskohtaisesti läpi liitteissä 1–9. Seuraavissa kohdissa on koottu valvonnan kannalta keskeisiä varmennettavia asioita kunkin tuotteen kohdalla.

2.1.1.1 Lapin Puikula (SAN)

Lapin Puikula -nimeä saa käyttää vain määritelmässä kuvatulla Lapin alueella viljellystä Puikula-lajikkeen perunasta. Tarkastuksella on varmistettava, että toimija, joka käyttää Lapin Puikula -nimeä viljelemästään ja pakkaamastaan perunasta, myös viljelee/tuottaa perunan Lapissa ja että käytetty perunalajike on Puikula-lajiketta. Toimijan on kyettävä jäljitettävyysdokumenteilla osoittamaan, että myytävä tai pakattava Lapin Puikula on aitoa nimisuojattua Lapin Puikulaa. Lapin Puikula -perunan pakkausmerkinnöissä ja irtomyynnissä tuotteen esitteessä (myyntikyltissä) sekä etämyynnissä on käytettävä nimisuojalogoa. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 1.

2.1.1.2 Lapin Poron liha (SAN)

Lapin Poron liha -nimellä myytävän tai markkinoitavan tuotteen valvonnassa tulee varmistaa, että liha on tuotettu, leikattu ja pakattu Suomen poronhoitoalueella, joka sijaitsee 65. ja 70. asteen välillä pohjoista leveyttä. Huomioitavaa on, että rekisteröidyn tuote-eritelmän määritelmä poikkeaa maantieteellisestä Lapin maakunta määritelmästä. Tarkastuksella varmennetaan, että Lapin Poron liha nimellä nimetty tuote on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja kasvaneista poroista, jotka on teurastettu, liha leikattu ja pakattu Suomen poronhoitoalueella. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 2.

2.1.1.3 Lapin Poron kuivaliha (SAN)

Lapin Poron kuivaliha koostuu poron kokonaisista lihaksista ja lihasosien paloista. Lapin Poron kuivaliha tuotetaan, jalostetaan ja pakataan Suomen poronhoitoalueella, joka sijaitsee 65. ja 70. asteen välillä pohjoista leveyttä. Tarkastuksella varmennetaan, että Lapin Poron kuivaliha nimellä nimetyn tuotteen liharaaka-aine on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä, kasvaneista ja teurastetuista poroista. Valvonnassa tulee varmistaa, että tuote on valmistettu rekisteröidyssä tuote-eritelmässä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti ja pakattu Suomen poronhoitoalueella. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 3.

2.1.1.4 Lapin Poron kylmäsavuliha (SAN)

Lapin Poron kylmäsavuliha koostuu savustetuista kokonaisista poron lihaksista ja lihasosien paloista. Lapin Poron kylmäsavuliha tuotetaan, jalostetaan ja pakataan Suomen poronhoitoalueella, joka sijaitsee 65. ja 70. asteen välillä pohjoista leveyttä. Tarkastuksella varmennetaan, että Lapin Poron kylmäsavuliha nimellä nimetyn tuotteen liharaaka-aine on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä, kasvaneista ja teurastetuista poroista. Valvonnassa tulee varmistaa, että tuote on valmistettu rekisteröidyssä tuote-eritelmässä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti ja pakattu Suomen poronhoitoalueella. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 4.

2.1.1.5 Kitkan viisas (SAN)

Kitkan viisas -nimitystä käytetään Koillismaan ylänköalueen järvistä pyydetyistä muikuista (Coregonus albula). Kitkan viisas muikku myydään tuoreena tai pakastettuna. Muikku on pyydettävä maantieteelliseltä alueelta, jonka muodostavat Kuusamon ja Posion kuntien ylänköalueella sijaitsevat Vienanmereen päin laskevat Koutajoen ja Kemjoen vesistöalueet valuma-alueineen lukuun ottamatta Venäjän raja-alueella sijaitsevia järviä. Tarkastuksella varmennetaan, että Kitkan viisas nimellä nimetty, tuoreena tai pakastettuna myytävä, muikku on peräisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta ja myös kalan alkukäsittely on tapahtunut määritellyllä alueella. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 5.

2.1.1.6 Kainuun rönttönen (SMM)

Kainuun rönttönen on pyöreä pienehkö ruiskuorinen avopiiras, jonka täytteenä on keitettyä perunaa, ruisjauhoja ja puolukkaa. Kainuun rönttönen valmistetaan Kainuun maakunnan alueella. Tuotteen jäljitettävyys varmistetaan mainitsemalla valmistajan nimi pakkauksessa tai tuotetarrassa, joka valmistajan on kiinnitettävä tuotepakkaukseen. Valmistajan tuotantopaikan on sijaittava valmistukseen määritetyllä maantieteellisellä alueella. Valvonnassa tulee varmistaa, että tuote on valmistettu rekisteröidyssä tuote-eritelmässä määritellyistä raaka-aineista ja siinä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti, ja että valmistajan tuotantopaikka sijaitsee Kainuun maakunnassa. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 6.

2.1.1.7 Puruveden muikku (SMM)

Puruveden muikku nimitystä käytetään Saimaan koillisosassa sijaitsevan Puruveden järvialtaasta pyydetystä muikusta (Coregonus albula). Puruveden muikku on pyydettävä määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, jonka muodostaa Puruvesi, joka sijaitsee Kerimäen, Punkaharjun ja Kesälahden kuntien alueella. Sallittuja pyyntimuotoja ovat nuotta-, rysä- ja verkkokalastus. Puruveden muikun jäähdyttäminen on tapahduttava pyynnin yhteydessä määritellyllä maantieteellisellä alueella. Suojaus koskee ainoastaan tuoreita ja pakastettuja muikkuja. Tarkastuksella varmennetaan, että Puruveden muikku nimellä nimetty muikku on peräisin määritellyltä maantieteelliseltä alueelta ja kalastuksessa on käytetty määriteltyjä pyyntimuotoja. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 7.

2.1.1.8 Aito saunapalvikinkku / Äkta basturökt skinka (SMM)

Aito saunapalvikinkku / Äkta basturökt skinka on lihavalmiste, joka on valmistettu lihasian kinkun kokonaisista lihaksista tai leikatuista kinkkupaloista. Tuote on savustettu leppäpuulla savusaunassa suorasavustusmenetelmällä. Aito saunapalvikinkku tarjotaan myyntiin kokonaisena, palana tai viipaleina ja pakattuna joko vakuumipakkaukseen, suojakaasupakkaukseen tai käärintäkalvoon. Toimijat, jotka valmistavat ja käyttävät tuotteesta nimitystä Aito saunapalvikinkku / Äkta basturökt skinka, on tarkastettava vähintään joka toinen vuosi nimisuoja-asian osalta. Tarkastuksella varmennetaan, että tuote on valmistettu määritellyistä raaka-aineista, kuvatulla valmistusmenetelmällä ja pakattu määritellyn mukaisesti. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 8.

2.1.1.9 Suonenjoen mansikka (SMM)

Suonenjoen mansikka nimitystä käytetään puutarhamansikasta (Fragaria X ananassa), jota viljellään ja sato korjataan Pohjois-Savossa, Suonenjoen ja sen lähikuntien alueella. Suonenjoen mansikka myydään tuoremarjana, pakasteena tai jäädytettynä tai sitä käytetään jalostuksessa. Suonenjoen mansikka on toimitettava tuoremyyntiin viimeistään poimimista seuraavana päivänä. Tuoreet mansikat myös pakataan rajatulla maantieteellisellä alueella laadun turvaamiseksi ja alkuperän varmistamiseksi. Mansikoiden jäädytys tai pakastus voi tapahtua rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolella. Tarkastuksella on varmistettava, että toimija, joka käyttää Suonenjoen mansikka -nimeä viljelemästään ja pakkaamastaan mansikasta, myös viljelee/tuottaa mansikan määritellyllä maantieteellisellä alueella. Valvonnassa tulee varmistua, että Suonenjoen mansikka myydään aina pakattuna, sillä irtomyynti ei ole sallittua. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 9.

2.1.2 Aidot perinteiset tuotteet (APT)

Aito perinteinen tuote (APT) voidaan valmistaa missä tahansa, mutta tuote on valmistettava käyttäen rekisteröidyn tuote-eritelmän mukaisia raaka-aineita ja siinä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti. Aidossa perinteisessä tuotteessa korostetaan perinteeseen liittyviä seikkoja, kuten valmistustapaa tai koostumusta ilman kytköstä tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Suomessa rekisteröityjä APT-suojattuja elintarvikkeita ja niiden erityispiirteitä on käyty yksityiskohtaisesti läpi liitteissä 10 ja 11. Alle on koottu valvonnan kannalta keskeisiä varmennettavia asioita.

2.1.2.1 Karjalanpiirakka (APT)

Karjalanpiirakka on avoin, matala, pieni suolainen piiras, johon kuuluu ohut kuori sekä sydän eli täyte. Kuoren reunat on käännetty täytteen päälle ja rypytetty. Täyte on yleensä ohra- tai riisisuurimoista keitettyä puuroa tai perunasosetta. Kuoritaikinaan laitetaan vettä, suolaa ja ruis- tai vehnäjauhoja. Piirakat paistetaan korkeassa lämpötilassa nopealla paistoajalla, ja ne voidellaan heti paiston jälkeen tai lämmitettäessä. Karjalanpiirakka nimellä nimetyn tuotteen valmistuksessa voi käyttää vain rekisteröidyssä tuote-eritelmässä mainittuja raaka-aineita ja valmistusmenetelmän tulee vastata kuvattua. Jos piirakka ei täytä tuote-eritelmässä mainittuja vaatimuksia, tuotteesta on käytettävä muuta nimeä, esimerkiksi ”riisipiirakka”. Vastaavasti ”riisipiirakkaa” ei voi myydä karjalanpiirakkana. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 10.

2.1.2.2 Kalakukko (APT)

Kalakukko on pyöreä, soikio tai pitkulaisen muotoinen leivänomainen paistos. Siinä on tiivis, paksuhko ruisleipäkuori, jonka pintakerros on ensin kovetettu ja tiivistetty lyhytaikaisella paistolla korkeassa lämpötilassa. Kuoren sisälle täytteeksi tulevat kalat asetetaan tiiviiksi keoksi kuoritaikinan keskelle ja peitetään sianlihan kylkisiivuilla. Kalakukko ummistetaan kääntäen taikinalevyn reunat täytteen päälle. Kaikki edellä mainitut vaiheet ovat tuotteen perinteisen valmistusmenetelmän kannalta määrääviä tekijöitä. Suojaus koskee ainoastaan nimeä ’kalakukko’, ei nimiä ”muikkukukko”, ”ahvenkukko”, ”lanttukukko” tms. Valvonnassa tulee varmistaa, että kalakukko nimellä nimetty tuote valmistetaan rekisteröidyssä tuote-eritelmässä määritellyistä raaka-aineista ja siinä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti. Tuote-eritelmän kuvauksista pääkohdat on poimittu liitteeseen 11.

2.2 Markkinoilla olevien nimisuojatuotteiden valvonta

EU:n nimisuoja-asetuksen mukaan markkinoilla olevien rekisteröityjen nimien käyttöä on seurattava ja virallisessa valvonnassa on tarkastettava, että nimisuojatulla nimellä nimetty tuote on sitä vastaavan tuote-eritelmän mukainen. Tarvittaessa on puututtava suojattujen nimien väärään käyttöön. Muut kuin nimisuojattua elintarviketta valmistavat elintarvikealan toimijat voivat

• valmistuttaa,
• pakata,
• maahantuoda,
• välittää,
• myydä,
• tarjoilla,
• muuten saattaa markkinoille tai
• pitää kaupan

EU:n nimisuojajärjestelmän mukaisesti suojatulla nimellä nimettyjä elintarvikkeita tai käyttää niitä raaka-aineina/ainesosina toisissa elintarvikkeissa.

Näiden elintarvikealan toimijoiden on toiminnassaan varmistettava, että niiden markkinoille saattama tai kaupan pitämä, EU:n nimisuojajärjestelmän mukaisesti suojatulla nimellä nimetty elintarvike, todennettavasti on

• nimetty,
• valmistettu,
• pakattu jne.

kyseisen nimisuojatun tuotteen tuote-eritelmän määritelmien mukaisesti (esimerkiksi: raaka-aineet, valmistusmenetelmät, maantieteellinen alue). Jos nimisuojattua elintarviketta käytetään toisen elintarvikkeen tai tarjoiltavan annoksen ainesosana ja nimisuojattu ainesosa esiintyy elintarvikkeen tai annoksen nimessä, on tarkastuksella varmistuttava siitä, että edellytykset nimisuojatun tuotteen nimen käyttämiselle tai korostamiselle elintarvikkeen tai annoksen nimessä tai muissa merkinnöissä ja mainonnassa täyttyvät.

Muissa kuin nimisuojattua elintarviketta valmistavissa valvontakohteissa selvitetään erityisesti se, miten toimija varmentaa sen, että toimijan markkinoille saattama tai kaupan pitämä nimisuojatulla nimellä nimetty elintarvike on nimetty oikein sekä valmistettu ja pakattu jne. kyseisen tuotteen tuote-eritelmässä määritellyn mukaisesti. Jos ravintolassa tai muussa tarjoilupaikassa esimerkiksi myytävän/tarjoiltavan annoksen nimessä tai muussa markkinoinnissa käytetään nimisuojatun tuotteen nimeä, on tarkastuksella selvitettävä miten toimija varmistaa, että annoksen/aterian valmistuksessa raaka-aineena käytetään aitoa nimisuojattua tuotetta. Toimijan vastuulla on varmistua, että tilattuaan nimisuojattuja raaka-aineita, myös saa nimisuojattua tuotetta. Jos nimisuojatun tuotteen sijaan toimitetaankin jotain korvaavaa nimisuojatun tuotteen kaltaista tuotetta, on toimijan tehtävä tarvittavat muutokset annoksen/aterian nimeen ja muuhun markkinointiin.

Muita kuin nimisuojan saaneita elintarvikkeita ei saa markkinoida ilmaisuilla, joissa viitataan nimisuojattuun elintarvikkeeseen. Nimisuojattuun tuotteeseen ei saa viitata, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä” tai muu vastaava ilmaisu, myös silloin, kun tuotetta käytetään ainesosana toisessa elintarvikkeessa.

EU:n nimisuoja-asetuksen (2024/1143, 26 art.) mukaan markkinoilla olevien rekisteröityjen nimien käyttöä on seurattava ja tarvittaessa puututtava suojattujen nimien väärään käyttöön,

• jos nimisuojatun nimen käyttö tuotteessa tai palvelussa hyödyntää, heikentää, vähentää tai haittaa suojatun nimen mainetta, myös silloin, kun kyseisiä tuotteita käytetään ainesosina;
• vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”tyyppinen” tai muu samankaltainen ilmaisu, myös silloin, kun kyseisiä tuotteita käytetään ainesosina;
• väärissä tai harhaanjohtavissa maininnoissa, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia ja joita käytetään asianomaisen tuotteen sisä- tai ulkopakkauksessa tai mainoksissa, asianomaista tuotetta koskevissa asiakirjoissa tai sitä koskevilla verkkorajapinnoilla esitetyissä tiedoissa, sekä tuotteen pakkaamiselta tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;
• muilta käytänteiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

Rekisteröidyt nimet on suojattu:

• Suoralta tai välilliseltä rekisteröidyn nimen kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske.
• Väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteiden tai palveluiden oikea alkuperä on merkitty.
• Muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta maininnoilta, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia.

Rekisteröidyt nimet suojataan väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina, tai muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan.

2.2.1 Nimisuojattujen elintarvikkeiden myynti ja markkinointi

Kun elintarvike nimetään suojatulla nimellä, logoa on käytettävä ja elintarvikkeen on täytettävä kyseisen nimen tuote-eritelmässä määritellyt edellytykset. Elintarviketta ei voi nimetä nimellä, jonka voidaan katsoa hyötyvän suojatun nimen maineesta, jos tuote ei täytä tuote-eritelmässä määriteltyjä edellytyksiä. Suojattuun nimeen ei voi liittää tai siihen ei voi viitata käyttämällä ilmaisuja ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä” tms. Tuotteen lähtöpaikkaan, alkuperään, luonteeseen tai olennaisiin ominaisuuksiin ei saa viitata pakkauksessa, mainoksissa, tuotetta koskevissa asiakirjoissa jne., jos se antaa väärän kuvan tuotteen alkuperästä.

Esimerkiksi ilmaisu ’mansikkaa Suonenjoelta’ on kielletty silloin, kun mansikka ei ole peräisin tilalta, joka on rekisteröity suojatun ”Suonenjoen mansikka” tuottajaksi. Muualla kuin Lapin alueella saa viljellä ja pakata Puikula-lajikkeen perunaa, mutta siitä ei saa käyttää ”Lapin Puikula” -nimeä, vaan pelkkää Puikula-lajikenimeä. Myös saunapalvikinkku nimitystä voi käyttää, mutta sanayhdistelmä ”aito saunapalvikinkku” on varattu ainoastaan rekisteröidyn tuote-eritelmän mukaiselle tuotteelle. Tarjoilupaikassa voi olla myynnissä tuote ’karjalanpiirakka munavoilla’, jos munavoilla voideltu tuote on aito karjalanpiirakka, mutta jos tarjoilupaikkaan on toimitettu riisipiirakoita karjalanpiirakoiden sijaan, niin myytävä tuote on ’riisipiirakka munavoilla’.

Valvonnassa tulee varmistaa, ettei muiden maiden rekisteröimiä SAN- tai SMM-tuotteita valmisteta Suomessa. Valvonnassa tulee puuttua havaittuihin ristiriitaisuuksiin tuotteen nimen ja merkityn tai todennäköisen valmistuspaikan välillä. Muiden kuin nimisuojan saaneiden nimien yhteyteen ei ole mahdollista liittää viittausta suojattuun nimeen ja esimerkiksi ilmaisuja: ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten” tai ”jäljitelmä”. Esimerkiksi Feta-juuston tyyppinen juusto ei ole sallittu viittaus, vaan elintarvikkeen nimi tulee muodostaa vaikkapa käyttötarkoituksen mukaan, kuten ”salaattijuusto”.

SAN-suojattujen juustojen käsittelyyn (paloittelun, raastamisen ja pakkaamisen) liittyvät rajoitteet tulee tarkastaa kyseisen tuotteen uusimmasta voimassa olevasta tuote-eritelmästä, koska niissä voi tapahtua muutoksia. Esimerkiksi Parmigiano Reggiano- juuston annostelu/raastaminen/pakkaaminen ei nykyisen tuote-eritelmän mukaan voi tapahtua fyysisesti muualla kuin paikassa, jossa juustopalat myydään.

2.2.2 Etämyynti

Etämyynnissä, esimerkiksi verkkokaupassa, nimisuojatuista elintarvikkeista on annettava kaikki tarvittavat tiedot vastaavalla tavalla kuin kaikista muista elintarvikkeista. Tuotteesta annettavat tiedot eivät saa johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen ominaisuuksien, koostumuksen, luonteen, määrän, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän tai muun vastaavan seikan suhteen. Merkinnöissä ei saa ilmoittaa elintarvikkeella olevan sellaisia erityisiä vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole tai joiden suhteen se ei poikkea muista vastaavista elintarvikkeista. Myös etämyynnissä, kuten verkkokaupassa, merkinnöissä ja mainoksissa on oltava nimisuojasta kertovat unionin tunnukset (logot).

Nimisuojattujen eli rekisteröityjen tuotenimien suojaa sovelletaan kaikkiin unionissa saatavilla oleviin verkkotunnuksiin riippumatta asianomaisten rekisterien sijoittautumispaikasta. Kaikkia sellaisia tuotteiden mainontaan, markkinointiin ja myyntiin liittyviä tietoja, jotka loukkaavat rekisteröityjen tuotenimien nimisuojaa, on pidettävä laittomana sisältönä. Ottaen huomioon, että yhdessä jäsenvaltiossa tuotettu nimisuojattu tuote saatetaan myydä toisessa jäsenvaltiossa, on varmistettava jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen apu tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi. Jäsenvaltioilla tulee myös olla asiaankuuluvat kansalliset oikeus- tai hallintoviranomaiset, jotka voivat antaa määräyksen toteuttaa toimia laitonta sisältöä vastaan. Kuka tahansa henkilö tai yhteisö voi ilmoittaa säilytyspalvelujen tarjoajille nimisuojaa loukkaavan sisällön olemassaolosta.

Uudessa nimisuoja-asetuksessa säädetään myös verkkotunnusten valvonnasta. Nimisuoja-asetuksen 35 artiklassa säädetään unioniin sijoittautuneiden maatunnusrekisterien velvollisuudesta varmistua siitä, että vaihtoehtoisissa verkkotunnuksia koskevissa riitojenratkaisumenettelyissä tunnustetaan rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät oikeuksiksi, joihin kyseisissä menettelyissä voidaan vedota. Kansallisesti tästä säädetään laissa sähköisen viestinnän palveluista (917/2014), jonka 21 luvussa säädetään fi-verkkotunnuksista sekä niihin liittyvästä verkkotunnustoiminnasta. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom ylläpitää rekisteriä fi-maatunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain lukua 21 sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnan hallituksen ylläpitämään rekisteriin ax-maakuntatunnuksista.

Lähtökohtaisesti kuka tahansa voi vapaasti rekisteröidä verkkotunnuksen. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 166 §:n 2 momentin mukaan verkkotunnus ei saa kuitenkaan merkitsemishetkellä vastata toisen suojattua nimeä tai merkkiä, ellei verkkotunnuksen käyttäjä pysty esittämään hyväksyttävää perustetta verkkotunnuksen merkitsemiselle. Verkkotunnus ei myöskään saa muistuttaa toisen suojattua nimeä tai merkkiä, jos verkkotunnus merkitään ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Traficom voi ratkaista fi-verkkotunnuksiin liittyviä riitoja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain nojalla. Jos 166 §:n 2 momentissa tarkoitetun oikeuden haltija pyytää verkkotunnuksen poistamista, Traficom voi poistaa laissa asetettujen säännösten vastaisesti merkityn verkkotunnuksen verkkotunnusrekisteristä ja fi-juuresta tai merkitä sen oikeudenhaltijan käyttöön. Suojattu nimi tai merkki on määritelty sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 § 21 kohdassa. Tähän kohtaan ollaan lisäämässä myös nimisuojatuotteiden suoja.

Verkkovalvontaan liittyen on lisäksi huomioitava, että nimisuojatuotteiden valvontaan voidaan tarvittaessa soveltaa myös elintarvikelain 63 §:ä, jossa säädetään internetsivuston sulkemisesta. Ruokavirasto voi määrätä internetsivuston tai sen osan suljettavaksi muun muassa, jos on ilmeistä, että sen välityksellä annetut tiedot ovat olennaisesti elintarvikesäännösten vastaisia. Internetsivuston sulkeminen toteutetaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen siten, että internetsivustosta olisi määrättävä suljettavaksi sivuston osa, jossa esitetään elintarvikesäännösten vastaisia tietoja. Jos sivuston osan sulkeminen ei poista elintarvikesäännösten vastaisuutta, on tarvittaessa määrättävä suljettavaksi koko sivusto. Määräys internetsivuston sulkemisesta voidaan antaa väliaikaisena asian selvittämisen tai epäkohdan korjaamisen ajaksi. Väliaikainen sulkeminen on voimassa, kunnes Ruokavirasto antaa asiassa lopullisen ratkaisunsa.

2.3 Nimisuojatuote ainesosana elintarvikkeessa

Nimisuojattua tuotetta voi käyttää ainesosana elintarvikkeen tai annoksen/aterian valmistuksessa ja nimisuojatun nimen voi tuoda esiin elintarvikkeen tai aterian nimessä tai sen merkinnöissä tai sen mainonnassa. Tällöin nimisuojattua tuotetta ei voi korvata muulla samankaltaisella tuotteella osana elintarviketta. Valmisruuan pakkauksessa tai ravintolan ruokalistalla voi käyttää nimisuojalogoa suojatun nimen läheisyydessä, kun ainesosana/raaka-aineena on käytetty nimisuojatuotetta. Logon käyttäminen on mahdollista, mikäli kuluttajalle ei muodostu harhaanjohtavaa käsitystä siitä, että koko pakkauksen sisältö tai annos/ateria olisi nimisuojattu, eikä vain käytetty raaka-aine/ainesosa.

Nimisuojattua nimeä voi aterian/annoksen tai jalostetun tuotteen nimeämisessä käyttää seuraavin edellytyksin:

• Jalostetussa tuotteessa on nimisuojattua ainesosaa riittävässä määrin, jotta se antaa sille erityisen makuvivahteen eli nimisuojattu ainesosa antaa tuotteelle olennaisen ominaisuuden.
• Nimisuojatun ainesosan prosenttiosuus jalostetussa tuotteessa ilmoitetaan merkinnässä.
• Jalostetussa tuotteessa (valmisruuassa/annoksessa) ei saa käyttää lisänä vastaavaa "tavallista ainesosaa’’, jolla nimisuojattu ainesosa voitaisiin korvata osittain tai kokonaan.

Esimerkiksi Feta-pizzassa ei voi olla salaattijuustoa. Feta-juusto (SAN) valmistetaan vain Kreikassa lampaanmaidosta tai lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta, kun salaattijuusto valmistetaan pääsääntöisesti lehmänmaidosta. Parmesaani-broileriksi nimetyssä annoksessa ei voi olla muuta juustoa kuin parmesaania eli 'Parmigiano Reggiano' (SAN) juustoa. Halloum-salaatissa ei voi käyttää grillijuustoa. Lisätietoa asiasta löytyy EU:n komission antamasta tiedonannosta: Nimisuojatuote ainesosana ja suuntaviivat ainesosien ilmoittamisessa.

Toimijoiden, jotka haluavat käyttää nimisuojatuotteen nimeä valmiiksi pakatun elintarvikkeen nimessä ja mainosaineistossa, jalostetussa tuotteessa, joka sisältää ainesosana nimisuojattua tuotetta, on annettava kirjallinen ennakkoilmoitus hyväksytylle tuottajaryhmälle, jos tällainen ryhmä on olemassa kyseisellä nimisuojatuotteella. Ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot, jotka osoittavat, että nimisuojatun ainesosan käytölle säädettyjä edellytyksiä noudatetaan, ja toimijoiden on toimittava sen mukaisesti. Hyväksytyn tuottajaryhmän on vahvistettava ilmoituksen vastaanottaminen kirjallisesti neljän kuukauden kuluessa. Valmiiksi pakatun elintarvikkeen (jalostetun tuotteen) valmistaja voi aloittaa maantieteellisen merkinnän käytön valmiiksi pakatun elintarvikkeen nimessä vastaanotettuaan vahvistuksen tai määräajan päätyttyä. Hyväksytty tuottajaryhmä voi liittää vahvistukseen ei-sitovia tietoja asianomaisen nimisuojatuotteen käytöstä. Hyväksytty tuottajaryhmä ja valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden valmistaja voivat tehdä sopimuksen erityisistä näkökohdista, jotka liittyvät siihen, miten nimisuojatun ainesosan nimi valmiiksi pakatun elintarvikkeen nimessä esitetään merkinnöissä tai mainosaineistoissa, muualla kuin ainesosaluettelossa. ((EU) 2024/1143, 27 artikla)

Kun toisen elintarvikkeen (jalostetun tuotteen) tai aterian/annoksen nimessä viitataan nimisuojattuun tuotteeseen, on tarkistettava/varmistettava, että valmistuksessa käytetään ainesosana mainitun nimisuojatuotteen määritelmän mukaista tuotetta. Valvontakäynnillä kannattaa tarkistaa myös

• onko elintarvike/ateria nimetty oikein eli täyttyvätkö nimisuojatun nimen käytön edellytykset ja
• ovatko nimisuojatuotteeseen viittaavat merkinnät oikein tuotteesta annettavissa tiedoissa myös pakkauksissa ja mainoksissa.

Nimisuojatun ainesosan riittävää määrää on vaikea yksiselitteisesti määritellä, sillä nimisuojatut tuotteet ovat keskenään hyvin erilaisia. Yhtä nimisuojattua ainesosaa voi riittää pienikin osuus tuomaan jalostettuun tuotteeseen ainesosana käytetyn nimisuojatuotteen olennainen ominaisuus, kuten maku ja toista nimisuojatuotetta tarvitaan ainesosaksi suurikin osuus, että sen olennainen luonne tulee esille jalostetussa tuotteessa. Valvonnan yhteydessä on hyvä arvioida, onko ainesosana käytetty nimisuojatuote olennainen osa jalostettua tuotetta, vai vain nimenä mukana ”markkinointimielessä”.

2.3.1. Nimisuojatuotteen käyttö ainesosana tarjoiltavassa elintarvikkeessa

Tarjoiltavassa elintarvikkeessa tulee olla sitä nimisuojatuotetta, jonka nimeä tarjoiltavan elintarvikkeen nimessä käytetään. Esimerkiksi Feta-pizzaksi nimetyssä pizzassa pitää olla aitoa nimisuojattua fetajuustoa, eikä siinä saa olla muuta korvaavaa juustoa. Jos pizzaan käytetään fetan lisäksi vaikkapa mozzarellaa ja edamia, on pizza nimettävä esimerkiksi ”Kolmen juuston” pizzaksi ja pizzan täytteissä voi luetella käytetyt juustot niiden nimillä. Tarjoiltavasta tuotteesta ei tarvitse ilmoittaa nimisuojatun ainesosan prosenttiosuutta.

2.3.2. Nimisuojatuotteen käyttö ainesosana valmiiksi pakatussa elintarvikkeessa

Kun nimisuojatuotteen nimeä käytetään osana jalostetun tuotteen nimeä valmiiksi pakatussa elintarvikkeessa, on merkinnöissä ilmoitettava nimisuojatun ainesosan prosenttiosuus jalostetusta tuotteesta. Esimerkiksi valmissalaatissa, joka on nimetty Fetasalaatiksi, on kaiken juuston oltava aitoa nimisuojattua fetajuustoa ja ainesosaluettelossa on ilmoitettava fetan osuus prosentteina sisällön määrästä. Valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakkauksessa on muutoin annettava kaikki tarvittavat tiedot. Jos valmiiksi pakatussa jalostetussa tuotteessa käytetään nimisuojatun ainesosan lisäksi jotakin ainesosaa, jolla nimisuojatuotteen voisi korvata, ei tuotteen nimessä tai mainonnassa voi korosta nimisuojattua ainesosaa, mutta ainesosaluettelossa sen voi mainita muiden ainesosien mukana.

2.3.3. Nimisuojatuotteen käyttö ainesosana pakkaamattomana myytävässä elintarvikkeessa

Kun nimisuojatuotteen nimeä käytetään osana pakkaamattomana myytävän tuotteen nimeä, on jalostetun tuotteen ainesosana myös käytettävä tuotteen nimessä mainittua nimisuojatuotetta. Esimerkiksi fetapasteijaksi nimetyssä pasteijassa täytteenä käytetyn juuston tulee olla fetaa, eikä siinä saa käyttää muuta korvaavaa juustoa. Hyllymerkinnöissä tuotteesta ei tarvitse ilmoittaa nimisuojatun ainesosan prosenttiosuutta, mutta pakkaamattoman elintarvikkeen läheisyydessä olevassa esimerkiksi esitteessä on annettava kaikki tarvittavat tiedot tuotteesta, myös nimisuojatun ainesosan prosenttiosuus jalostetussa tuotteessa. Jos pasteijassa on täytteenä myös jotain muuta juustoa kuin fetaa, niin tuote on nimettävä muulla tavalla. Esimerkiksi ”Kahden juuston” pasteijaksi ja esitteessä on annettava tiedot käytetyistä ainesosista, tällöin nimisuojatun ainesosan voi mainita ainesosaluettelossa.

3 Elintarvikkeiden nimisuojaa koskevat säädökset

Elintarvikkeiden nimisuojaa koskevassa lainsäädännössä selitetään, miten EU:n laatumerkintöjä käytetään kunkin järjestelmän yhteydessä ja miten järjestelmiä sovelletaan. Lainsäädäntö kattaa myös merkintäohjeet elintarvikkeille, joiden ainesosina käytetään suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneita tuotteita.

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1143 viinejä, tislattuja alkoholijuomia ja maataloustuotteita koskevista maantieteellisistä merkinnöistä sekä aidoista perinteisistä tuotteista ja maataloustuotteiden vapaaehtoisista laatumerkinnöistä, asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2019/787 ja (EU) 2019/1753 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 kumoamisesta
• Komission delegoitu asetus (EU) N:o 664/2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 täydentämisestä suojattuja alkuperänimityksiä, suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskevien unionin tunnusten vahvistamisen osalta
• Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 668/2014 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 soveltamissäännöistä
• Komission tiedonanto – Suuntaviivat suojatun alkuperänimityksen (SAN) tai suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) saaneita tuotteita ainesosina sisältävien elintarvikkeiden merkinnöistä (2010/C 341/03)
• Elintarvikelaki 2021/297, 54 §
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus 123/2020 nimisuojatuotteiden rekisteröimisestä ja ilmoituksesta rekisteröidyn nimisuojatuotteen valmistamisesta.

Huomioitavaa on, että komission delegoitu asetus ja komission toimeenpanoasetus ovat uusiutumassa, koska uusi nimisuoja-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1143) julkaistiin keväällä 2024. Uudet säädökset (komission delegoitu asetus ja komission toimeenpanoasetus) tulevat voimaan viimeistään 1.1.2025. Lisäksi uuden nimisuoja-asetuksen perusteella on tulossa muutoksia myös kansalliseen lainsäädäntöön, kuten sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917//2014) 3 §:n 21 kohta ja maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain (999/2012) 3 §:n 13 kohta, joita molempia ollaan muuttamassa.

4 Toimijan vastuu

Elintarvikealan toimijan vastuulla on selvittää ja varmistaa toimintansa vaatimustenmukaisuus ja se, että tietää ja tuntee omaan toimialaansa liittyvät elintarvikkeita koskevat säädökset ja vaatimukset – myös nimisuojattuja elintarvikkeita koskevat vaatimukset.

Kun toimija maahantuo, pitää kaupan jne. muualla valmistettuja nimisuojatuotteita on hänen tuotekohtaisesti tarkistettava/varmistettava, että maahantuotava ja kaupan pidettävä EU:n nimisuojajärjestelmän mukaisesti suojatulla nimellä nimetty elintarvike, on nimetty, valmistettu, pakattu jne. kyseisen nimisuojatun tuotteen tuote-eritelmän määritelmien mukaisesti.

Esimerkiksi EU:n nimisuojarekistereissä on 254 eri juustoa, joilla on SAN- tai SMM-suojaus – jokaisen eri juuston omassa tuote-eritelmässä on määritelty erikseen voiko kyseisen juuston paloitella tai raastaa tms. ja pakata määritellyn maantieteellisen alueen ulkopuolella vai ei – ja jos voi niin millä edellytyksillä. Jo edellä (2.2.1) mainitussa esimerkissä Parmigiano Reggiano- juustokiekon paloittelu ja pakkaaminen voi tapahtua vain samassa fyysisessä paikassa, jossa juustopalat myydään. Valitettavasti ei ole olemassa valmista listaa siitä, mitkä juustot saa paloitella ja pakata määritellyn maantieteellisen alueen ulkopuolella ja mitkä täytyy paloitella ja pakata määritellyllä maantieteellisellä alueella. Kunkin tuotteen kohdalla toimijan on tarkistettava/varmistettava kyseisen tuotteen omasta tuote-eritelmästä. Vastuu on nimisuojatuotteen maahantuojalla/markkinoijalla/myyjällä eli toimijalla.

Vastaavia maantieteelliseen alueeseen liittyviä vaatimuksia on myös lihavalmisteilla. Useamman lihavalmisteen tuote-eritelmässä määritellään, että tuote tulee viipaloida, pakata jne. määritellyllä maantieteellisellä alueella. Kotimaisena esimerkkinä Lapin poron kuivaliha, joka tuote-eritelmän mukaan: ”Lapin Poron kuivaliha tuotetaan, jalostetaan ja pakataan Suomen poronhoitoalueella…”.

5 Viranomaisvalvonta

Virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/625 mukaan nimisuojalogot ovat virallisen varmennuksen osoitus vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi kasvipassi, EU:n luomulogo tai hyväksytyn elintarvikehuoneiston laitostunnus. Siksi nimisuoja-asiaa pitää valvoa, että voidaan varmistua merkinnän luotettavuudesta ja nimisuojaa osoittavan merkin (logon) käytön uskottavuus säilyy.

EU:n nimisuoja-asetuksen mukaan markkinoilla olevien rekisteröityjen nimien käyttöä on seurattava ja virallisessa valvonnassa on tarkastettava, että nimisuojatulla nimellä nimetty tuote on sitä vastaavan tuote-eritelmän mukainen. Tarkastuksia on tehtävä eri vaiheissa: ennen nimisuojatuotteiden markkinoille saattamista (=tuottajat/valmistajat), muussa kaupankäynnissä sekä etämyynnissä.

Komissiolle on raportoitava vuosittain tehtyjen virallisten nimisuojatarkastusten lukumäärä. Lisäksi komissiolle on raportoitava virallisissa tarkastuksissa havaitut vaatimustenvastaisuudet, tarkastettujen toimijoiden kokonaismäärä sekä niiden tarkastettujen toimijoiden lukumäärä, joiden osalta havaittiin vaatimustenvastaisuuksia. Lisäksi on raportoitava hallinnolliset ja oikeudelliset toimenpiteet, joihin vaatimustenvastaisuuksien korjaamiseksi on ryhdytty sekä havaitut petolliset ja vilpilliset menettelytavat.

5.1 Valvontaviranomaiset

Nimisuoja-asiaa valvotaan osana elintarvikkeiden turvallisuuden sekä elintarvikkeen laadusta ja koostumuksesta annettavien tietojen oikeellisuuden valvontaa. Ruokavirasto on keskusviranomainen, joka suunnittelee, ohjaa ja kehittää elintarvikevalvontaa koko Suomen alueella, huolehtii lihantarkastuksesta ja muusta elintarvikevalvonnasta teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa ja valvoo kolmansista maista tulevia eläimistä saatavia elintarvikkeita. Aluehallintovirasto ohjaa kuntien suorittamaa elintarvikevalvontaa ja huolehtii lihantarkastuksesta ja muusta elintarvikevalvonnasta poronteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Suurin osa käytännön elintarvikevalvonnasta tapahtuu kunnallisissa elintarvikevalvontayksiköissä. Valvira valvoo alkoholituotteita ja myös alkoholituotteiden nimisuoja-asioita. Tulli valvoo EU-jäsenmaista ja kolmansista maista tulevia muita kuin eläimistä saatavia elintarvikkeita.

5.2 Valvonnan toteuttaminen

Nimisuojavalvonta tehdään osana muuta elintarvikevalvontaa. Tarkastusten helpottamista ja yhdenmukaistamista varten on laadittu Oiva-arviointiohje 12.3 Nimisuojatut elintarvikkeet. Valvonnassa on selvitettävä muun muassa täyttääkö raaka-aineet, valmistus ja pakkaaminen kyseisen nimiselle elintarvikkeelle myönnetyn nimisuojan mukaiset ehdot. Tarkastaminen tehdään vertaamalla käytettäviä ainesosia ja toimintoja kyseisen elintarvikkeen hyväksyttyyn tuote-eritelmään. Nimisuojatun tuotteen merkinnöissä on oltava näkyvissä EU:n nimisuojasta kertova tunnus.

5.3 Toimenpiteet laiminlyöntien ja rikkomusten takia

Jos valvonnassa havaitaan, että elintarvikealan toimija rikkoo voimassa olevia elintarvikemääräyksiä, tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden noudattamisen varmistamiseksi ohjeen Opas elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä elintarvikevalvonnassa mukaan. Esimerkiksi jos nimisuojavalvonnassa havaitaan väärinkäytöksiä nimisuojattujen/nimisuojarekisteröityjen nimitysten käytössä, niin että elintarvikkeesta annettujen tietojen oikeellisuus vaarantuu tai annetut tiedot johtavat kuluttajaa harhaan, viranomaisen tulee määrätä epäkohdat korjattavaksi välittömästi tai asettamassaan määräajassa (Elintarvikelaki (2021/297), 55 §).

Voimaantulo

• Tämä ohje on voimassa 8.10.2024 lähtien ja se korvaa aikaisemman version (Elintarvikkeiden nimisuojan valvontaohje, Ruokaviraston ohje 17049/5, julkaistu 14.10.2019).

Päivitykset versioon 6

• Ohjeen nimi ja numero muutettu
• Selkiytetty eroa nimisuojattuja tuotteita valmistavien toimijoiden ja muiden kuin nimisuojattuja tuotteita valmistavien/tuottavien toimijoiden valvonnassa
• Suomalaisten nimisuojatuotteiden tuote-eritelmistä poimittu keskeiset vaatimukset raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä kyseisen nimisuojatun elintarvikkeen valmistuksessa/tuotannossa
• Säädösmuutokset päivitetty.

Liite 1. Lapin Puikula (SAN)

Lapin Puikula -nimeä saa käyttää vain määritelmässä kuvatulla Lapin alueella viljellystä Puikula-lajikkeen perunasta. Muualla kuin määritellyllä maantieteellisellä alueella saa viljellä ja pakata Puikula-lajikkeen perunaa, mutta sitä ei saa markkinoida ”Lapin Puikula” -nimellä, vaan pelkällä Puikula-lajikenimellä. Tarkastuksella on varmistettava, että toimija, joka käyttää Lapin Puikula -nimeä viljelemästään ja pakkaamastaan perunasta, myös viljelee/tuottaa perunan Lapissa ja että käytetty perunalajike on Puikula-lajiketta. Jos muualla kuin Lapissa pakataan Puikula-lajikkeen perunaa Lapin Puikula -nimellä, on varmennettava, että se on viljelty rekisteröidyssä määritelmässä kuvatulla Lapin alueella Lapissa. Toimijan on kyettävä jäljitettävyysdokumenteilla osoittamaan, että myytävä tai pakattava Lapin Puikula on aitoa nimisuojattua Lapin Puikulaa. Lapin Puikula -perunan pakkausmerkinnöissä ja irtomyynnissä tuotteen esitteessä (myyntikyltissä) sekä etämyynnissä on käytettävä nimisuojalogoa.

Liite 2. Lapin Poron liha (SAN)

Lapin Poron liha -nimellä myytävän tai markkinoitavan tuotteen valvonnassa tulee varmistaa, että liha on tuotettu, leikattu ja pakattu Suomen poronhoitoalueella, joka sijaitsee 65. ja 70. asteen välillä pohjoista leveyttä. Alue käsittää poronhoitolain (848/1990) mukaan Lapin maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueesta Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Suomussalmen ja Hyrynsalmen, Oulusta entisen Yli-Iin kunnan alueen ja entisen Ylikiimingin kunnan alueesta Kiiminkijoen pohjoispuolella olevan alueen, Iistä entisen Kuivaniemen kunnan alueen sekä Puolangasta ja Utajärvestä Kiiminkijoen ja seututien 891 (Hyrynsalmi–Puolanka) pohjoispuolella olevat alueet. Huomioitavaa on, että rekisteröidyn tuote-eritelmän määritelmä poikkeaa maantieteellisestä Lapin maakunta määritelmästä.

Lapin Poron liha -nimellä nimettyä poronlihaa voidaan myydä koko-, puoli- ja neljännesruhoina tai ruhon- ja lihasosittain leikattuna suoraan käyttöön ja varastointiin. Lapin Poron liha nimityksen piiriin kuuluvat alle vuoden ikäisten poronvasojen ruhot, yli vuoden vanhojen aikuisten porojen (vaatimet, härät ja hirvaat) ruhot sekä niistä saatavat osat (palat). Lapin Poron liha on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja kasvaneista poroista, jotka laiduntavat vapaasti luonnonlaitumilla kevään, kesän, syksyn ja alkutalven ennen teurastusta. Porot teurastetaan Suomen poronhoitoalueella. Porojen teurastusta poroteurastamoissa valvovat teurastamon esimies ja tarkastuseläinlääkäri. Lapin Poron liha -nimellä tuotetun poronlihan jalostus (leikkaaminen) ja pakkaaminen tapahtuu Suomen poronhoitoalueella. Suojaus koskee ainoastaan nimitystä Lapin Poron liha. Tarkastuksella varmennetaan, että Lapin Poron liha nimellä nimetty tuote on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä ja kasvaneista poroista, jotka on teurastettu, liha leikattu ja pakattu Suomen poronhoitoalueella.

Liite 3. Lapin Poron kuivaliha (SAN)

Lapin Poron kuivaliha koostuu poron kokonaisista lihaksista ja lihasosien paloista. Lihasten väliset sidekudokset ovat näkyvissä, mutta sidekudoksissa ei ole silminnähden juurikaan rasvaa. Lihasten rakenne on erittäin hienosyinen ja tiivis niin, ettei syitä erotu leikkauspinnalla. Muihin kuivalihoihin verrattuna liha on hienosyisempää. Leikkauspinta on tummempi kuin muissa lihalajeissa; myös ruskea vivahdus on tyypillinen erottava tekijä. Valmiit tuotteet ovat 1-5 cm:n paksuisia ja 10-20 cm pitkiä, erimuotoisia paloja tai viipaleita. Tuotteiden paino vaihtelee sadasta grammasta muutamaan sataan grammaan.

Lapin Poron kuivaliha tuotetaan, jalostetaan ja pakataan Suomen poronhoitoalueella, joka sijaitsee 65. ja 70. asteen välillä pohjoista leveyttä. Alue käsittää poronhoitolain (848/1990) mukaan Lapin maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueesta Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Suomussalmen ja Hyrynsalmen, Oulusta entisen Yli-Iin kunnan alueen ja entisen Ylikiimingin kunnan alueesta Kiiminkijoen pohjoispuolella olevan alueen, Iistä entisen Kuivaniemen kunnan alueen sekä Puolangasta ja Utajärvestä Kiiminkijoen ja seututien 891 (Hyrynsalmi–Puolanka) pohjoispuolella olevat alueet.

Lapin Poron kuivaliha nimisen tuotteen liha saadaan Suomen poronhoitoalueella syntyneistä, kasvaneista ja teurastetuista poroista. Liha raaka-aineen on käytävä läpi eläinlääkärin tekemä lihantarkastus. Raaka-aineena käytetään file-, paisti-, lapa-, selkä-, kylki- ja rintapaloja, jotka ovat pääosin peräisin kuivalihan peruslajitelmana käytettävästä poronlihalajitelmasta P0 (kirjain tarkoittaa poroa ja numero lajitelman luokkaa). Myös lajitelmaa PE eli ekstralajitelmaa (esimerkiksi paistit ja fileet) voidaan käyttää ja joiltain osin lajitelmaa P1 (esimerkiksi kaula-, kylki- ja rintapalat). Lajitelmien erot perustuvat lihan rasva- ja kalvopitoisuuteen. Lapin Poron kuivaliha valmistetaan poronlihasta, mistä on poistettu pinta- ja sisärasvat, paksut sidekudoskalvot, mahdolliset vertymät sekä leimat. Tuotteen valmistus aloitetaan leikkaamalla vahvemmat lihasosat, paistit, lapapaistit, fileet, etuselkä ja niskalihakset yleensä luuttomiksi. Luuttomiksi leikatut lihasosat muotoillaan valmistusta varten noin 5 cm:n paksuisiksi, eri kokoisiksi paloiksi. Muut ruhonosat jätetään luullisiksi ja muotoillaan leikkaamalla sopivankokoisiksi valmistuspaloiksi. Liha käsitellään mahdollisimman nopeasti ja niin pienissä erissä, ettei liha ehdi lämmetä liikaa. Hyväksytyissä leikkuulaitoksissa lihan lämpötila saa olla leikattaessa enintään + 7 °C.

Lihat suolataan lihansuolausvaunuihin tai -astioihin. Suolaaminen voidaan tehdä hiertämällä, jolloin suolan määrä on noin 3 % lihan tuorepainosta. Kun suolaaminen tapahtuu suolaliuoksessa, veden suolapitoisuus on n. 6–7 %. Suolaamis- ja esikypsytysaika kestää 3–14 vuorokautta. Suolaamisen jälkeen lihat nostetaan ulkokuivaukseen. Kuivaaminen tehdään maanpinnasta riittävän korkealla sijoitetussa, lihankuivatusta varten varatussa katollisessa tilassa, johon haittaeläinten pääsy on estetty tiheällä verkolla ja riittävän tiiviillä lattialla. Kuivaaminen tapahtuu helmi-huhtikuussa ja se kestää 3–6 viikkoa riippuen sääolosuhteista. Tänä aikana liha mureutuu ja kypsyy haihduttaen nestettä 40–60 % tuorelihapainosta. Lihojen valmistumista seurataan toistuvasti kuivuusastetta tarkistamalla ja lihaa maistamalla.

Lapin Poron kuivaliha täytyy pakata Suomen poronhoitoalueella, jotta varmistetaan tuotteen laatu ja estetään laadun heikentyminen. Lisäksi sillä varmistetaan tuotteen jäljitettävyys, että kuluttajia ei johdeta harhaan ja että heille tarjottu tuote on aidosti tuotettu ja valmistettu alkuperäalueella, sekä mahdollistetaan valvonta kaikissa tuotantoketjun vaiheissa. Suojaus koskee ainoastaan Lapin Poron kuivaliha nimitystä.
Tarkastuksella varmennetaan, että Lapin Poron kuivaliha nimellä nimetyn tuotteen liharaaka-aine on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä, kasvaneista ja teurastetuista poroista. Valvonnassa tulee varmistaa, että tuote on valmistettu rekisteröidyssä tuote-eritelmässä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti ja pakattu Suomen poronhoitoalueella.

Liite 4. Lapin Poron kylmäsavuliha (SAN)

Lapin Poron kylmäsavuliha koostuu savustetuista kokonaisista poron lihaksista ja lihasosien paloista. Lihasten väliset sidekudokset ovat näkyvissä, mutta sidekudoksissa ei ole silminnähden rasvaa. Lihasten rakenne on erittäin hienosyinen ja tiivis. Verrattuna muihin kylmäsavulihalajeihin poron kylmäsavuliha on hienosyisempää. Kylmäsavulihan väri vaihtelee tyypillisesti tummanpunaisesta lähes mustaan, reunoilla on kuivumisesta johtuva tummempi vyöhyke. Värissä on lievä ruskea vivahde. Leikkauspinta on tummempi kuin muissa lihalajeissa; myös ruskea vivahdus on tyypillinen erottava tekijä.

Lapin Poron kylmäsavuliha tuotetaan, jalostetaan ja pakataan Suomen poronhoitoalueella, joka sijaitsee 65. ja 70. asteen välillä pohjoista leveyttä. Alue käsittää poronhoitolain (848/1990) mukaan Lapin maakunnan alueen Kemiä, Keminmaata ja Torniota lukuun ottamatta sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueesta Kuusamon, Taivalkosken, Pudasjärven, Suomussalmen ja Hyrynsalmen, Oulusta entisen Yli-Iin kunnan alueen ja entisen Ylikiimingin kunnan alueesta Kiiminkijoen pohjoispuolella olevan alueen, Iistä entisen Kuivaniemen kunnan alueen sekä Puolangasta ja Utajärvestä Kiiminkijoen ja seututien 891 (Hyrynsalmi–Puolanka) pohjoispuolella olevat alueet.

Lapin Poron kylmäsavuliha tuotteeseen käytetty liha saadaan Suomen poronhoitoalueella syntyneistä, kasvaneista ja teurastetuista poroista. Liha raaka-aineen on käytävä läpi eläinlääkärin tekemä lihantarkastus. Raaka-aineena käytetään poronlihalajitelman PE (P tarkoittaa poroa ja E ekstralajitelmaa) kokonaisia poronpaisteja, purettuja poronpaisteja tai fileitä tai lajitelman P0 (kirjain tarkoittaa poroa ja numero lajitelman luokkaa) lapapaisteja. Lajitelmien erot perustuvat lihan rasva- ja kalvopitoisuuteen. Poronliha leikataan anatomisesti ehyenä. Lihasta on poistettu mahdolliset vertymät sekä leimat. Tuotteen raaka-aineena käytetään paistia, lapapaistia ja fileitä. Paistista poistetaan potka ja luut, lukuun ottamatta putkiluuta, mikä voidaan jättää paikalleen. Paisti voidaan myös hajottaa anatomisiksi erillisiksi luuttomiksi paisteiksi. Lapapaistit ja fileet leikataan luuttomiksi. Luuttomiksi leikatut lihasosat muotoillaan valmistusta varten eräkohtaisesti samankokoisiksi paloiksi, jotta valmistusprosessi kohdistuu kaikkiin valmistuserän lihapaloihin samalla tavalla. Eräkohtaisesti lihapalat voivat vaihdella kooltaan puolesta kilosta muutamaan kiloon. Lapin Poron kylmäsavu -tuotteen raaka-aineeksi kelpuutetaan vain lihat tai lihasosat, joiden pH on alle 5,8.

Lihan käsitellään mahdollisimman nopeasti ja niin pienissä erissä, ettei liha ehdi lämmetä yli 7 °C. Lapin Poron kylmäsavuliha suolataan hiertosuolausmenetelmällä suolausvaunuihin tai -astioihin. Menetelmässä merisuola, maitohappobakteerit ja mahdollisesti nitriitti lisätään kerroksittain lihan kanssa astiaan. Suolauksen ja fermentoinnin esikypsytysaika on + 2– + 4 °C lämpötilassa vähintään yksi viikko ja enintään kaksi viikkoa, jonka jälkeen lihat huuhdellaan kylmällä, puhtaalla vedellä. Lapin Poron kylmäsavuliha kypsytetään noin viikon kylmäsavu-huoneissa tai -kaapeissa savustamalla ja kosteutta haihduttamalla. Savu muodostetaan leppä-, koivu- tai katajapurusta kytösavumenetelmällä. Savunanto aloitetaan noin kahden vuorokauden kuluttua kypsennysprosessin aloittamisesta, jotta tuote ehtii tasaantua ja happamuus alkaa lisääntyä. Savua annetaan päivittäin 1–2 kertaa korkeintaan 4 tuntia. Kypsentämisen alussa lämpötila pidetään korkeampana, noin + 24 °C:ssa, jotta fermentoitumisprosessi saadaan käyntiin. Kypsentämisen aikana lämpötilaa pudotetaan ja kosteutta vähennetään asteittain minkä jälkeen tuotetta jälkikypsytetään 1–2 viikkoa + 7– + 16 °C lämpötilassa, kunnes tuotteen paino on alentunut noin 30 %. Kypsytyksen ja jälkikypsytyksen aikana haihtumista, lihan happamuutta sekä painoa seurataan päivittäin aistinvaraisella arvioinnilla.

Jälkikypsytyksen jälkeen tuotteet on pakattava heti, jotta estetään tuotteen liiallinen kuivuminen, suolapitoisuuden lisääntyminen ja laadun heikkeneminen. Lapin Poron kylmäsavuliha pakataan määritellyllä maantieteellisellä alueella, jotta varmistetaan tuotteen laatu ja estetään aistinvaraisten ominaisuuksien heikentyminen. Alueella pakkaamisella varmistetaan se, etteivät tuotteiden ominaisuudet muutu. Lisäksi sillä varmistetaan tuotteen jäljitettävyys, että kuluttajia ei johdeta harhaan ja että heille tarjottu tuote on aidosti tuotettu ja valmistettu määritellyllä alueella. Lisäksi sillä mahdollistetaan valvonta kaikissa tuotantoketjun vaiheissa. Suojaus koskee ainoastaan nimitystä Lapin Poron kylmäsavuliha. Tarkastuksella varmennetaan, että Lapin Poron kylmäsavuliha nimellä nimetyn tuotteen liharaaka-aine on peräisin Suomen poronhoitoalueella syntyneistä, kasvaneista ja teurastetuista poroista. Valvonnassa tulee varmistaa, että tuote on valmistettu rekisteröidyssä tuote-eritelmässä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti ja pakattu Suomen poronhoitoalueella.

Liite 5. Kitkan viisas (SAN)

Kitkan viisas -nimitystä käytetään Koillismaan ylänköalueen järvistä pyydetyistä muikuista (Coregonus albula). Kitkan viisas on kooltaan useimpia muualla esiintyviä muikkukantoja pienempi. Sen keskikoko on yhden kasvukauden jälkeen keskimäärin 7–9 cm. Pienen koon takia muikun ruoto pysyy pehmeänä. Kalan pienen koon syynä on vesistöjen ravinteiden vähyys ja kasvukauden lyhyys. Kitkan viisas saavuttaa sukukypsyyden noin 15 kuukauden ikäisenä, jolloin kala on kooltaan noin 8 cm pitkä ja 4–5 gramman painoinen. Väritys on tumma, selkä on lähes musta, kyljet ovat kirkkaat hopeanväriset ja evät vaaleat. Alaleuka on huomattavasti yläleukaa pidempi. Muikunmäti on pienirakeinen ja litra mätiä sisältää noin 500 000 mätimunaa. Talviaikaan Kitkan viisaan suoli tyhjenee kokonaan, pitkän talven aiheuttaman paaston takia minkä vuoksi sitä ei tarvitse perata.

Kitkan viisas muikku myydään tuoreena tai pakastettuna. Kala on pyydettävä maantieteelliseltä alueelta, jonka muodostavat Kuusamon ja Posion kuntien ylänköalueella sijaitsevat Vienanmereen päin laskevat Koutajoen ja Kemjoen vesistöalueet valuma-alueineen lukuun ottamatta Venäjän raja-alueella sijaitsevia järviä. Laadun takaamiseksi myös alkukäsittelyn on tapahduttava samalla maantieteellisellä alueella. Alkukäsittelyksi luetaan kalan perkaaminen ja pakastaminen. Perkauksessa poistetaan vähintään muikun suoli ja kidukset. Haluttaessa voidaan poistaa myös pää ja pyrstö tai muita osia kalasta kuitenkin siten, että muikun alkuperäinen muoto on tunnistettavissa. Pakastamisessa kalan lämpötila lasketaan vähintään -18 °C. Tarkastuksella varmennetaan, että Kitkan viisas nimellä nimetty, tuoreena tai pakastettuna myytävä, muikku on peräisin yhtenäisessä asiakirjassa määritellyltä maantieteelliseltä alueelta ja myös kalan alkukäsittely on tapahtunut määritellyllä alueella.

Liite 6. Kainuun rönttönen (SMM)

Kainuun rönttönen on pyöreä pienehkö ruiskuorinen avopiiras, jonka täytteenä on
keitettyä perunaa, ruisjauhoja ja puolukkaa. Täytteessä puolukalla höystetty perunaimellys on rusertavanpunaista. Valmistuksessa on kolme eri työvaihetta: ensin valmistetaan täyte, sitten tehdään taikinakuori ja lopuksi ne yhdistetään. Kainuun rönttönen valmistetaan sataprosenttisesti käsin raaka-aineiden mittaamisesta lähtien. Konetta käytetään ainoastaan avustamaan taikinan vaivausta, kaulintaa ja perunoiden kuorintaa.

Täytteen valmistus:

• Perunat kuoritaan ja keitetään kypsiksi sekä soseutetaan.
• Hiukan jäähtyneeseen perunasoseeseen sekoitetaan ruisjauhot.
• Seos jätetään imeltymään huoneenlämpöön 2–3 tunnin ajaksi välillä sekoittaen.
• Imeltyneeseen ja jäähtyneeseen seokseen sekoitetaan sokeroitua puolukkasurvosta ja suolaa.

Taikinankuoren valmistus:

• Kylmään suolalla maustettuun veteen lisätään vähitellen ruisjauhoja ja hiukan vehnäjauhoja sekä hapanleipätaikinaa. Alustetaan taikinaksi. Lisätään vielä rypsiöljyä ja sekoitetaan.
• Taikinasta kaulitaan 2 mm:n paksuinen levy, josta otetaan muottileikkurilla pyöreitä, halkaisijaltaan 50–130 mm kokoisia paloja, jotka täytetään runsaalla annoksella täytettä. Yksi sentti jätetään reunoista vapaaksi täytteestä. Täytteen ja kuoren suhde on 1:1.

Ummistaminen ja paistaminen:

• Kuoren reuna käännetään täytteen päälle ja poimutetaan, eli rypytetään, tasaisesti pyöreillä poimuilla. Rönttöset nostetaan paistopellille.
• Rönttöset paistetaan kuumassa uunissa rapeiksi ja kypsiksi, kauniin ruskeareunaisiksi, jonka jälkeen reunat voidellaan kuumalla voisulalla.

Kainuun rönttönen valmistetaan Kainuun maakunnan alueella. Se sijaitsee Oulun läänissä ja siihen kuuluu kahdeksan kuntaa ja kaksi kaupunkia. Tuotteen jäljitettävyys varmistetaan mainitsemalla valmistajan nimi pakkauksessa tai tuotetarrassa, joka valmistajan on kiinnitettävä tuotepakkaukseen. Valmistajan tuotantopaikan on sijaittava valmistukseen määritetyllä maantieteellisellä alueella, joka on Kainuun maakunta. Kainuun rönttönen nimellä nimetyn tuotteen valvonnassa tulee varmistaa, että tuote on valmistettu rekisteröidyssä tuote-eritelmässä määritellyistä raaka-aineista ja siinä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti, ja että valmistajan tuotantopaikka sijaitsee Kainuun maakunnassa.

Liite 7. Puruveden muikku (SMM)

Puruveden muikku nimitystä käytetään Saimaan koillisosassa sijaitsevan Puruveden järvialtaasta pyydetystä muikusta (Coregonus albula). Puruveden muikku on selkäpuolelta tumman syvän vihreä ja kyljiltään hopeinen. Muihin muikkuihin verrattuna se on väritykseltään selkeästi hopeisempi. Puruveden muikulle on muista muikuista poiketen tyypillistä sen koon suuri vuosittainen vaihtelu. Yhden kasvukauden jälkeen sen keskimääräinen pituus voi vaihdella noin 9 cm:stä jopa 21 cm:iin ja paino vastaavasti muutamasta grammasta jopa noin 20 grammaan. Puruveden muikun erikoisuutena on sen ruodon pehmeys, minkä takia se voidaan syödä ruotoja poistamatta. Puruveden muikun kuolinjäykkyyden kesto on lyhyempi kuin muilla muikuilla.

Puruveden muikku on pyydettävä määritellyltä maantieteelliseltä alueelta, jonka muodostaa Puruvesi, joka sijaitsee Kerimäen, Punkaharjun ja Kesälahden kuntien alueella Itä-Suomen läänissä. Puruveden pinta-ala on 416 km2 ja se kuuluu osana Euroopan neljänneksi suurimpaan järveen, Saimaaseen. Sallittuja pyyntimuotoja ovat nuotta-, rysä- ja verkkokalastus. Puruveden muikun kuolinjäykkyyden lyhyen keston vuoksi ja laadun takaamiseksi muikkujen jäähdyttäminen jäähileen (0 °C-asteinen vesi) avulla on tapahduttava pyynnin yhteydessä määritellyllä maantieteellisellä alueella. Suojaus koskee ainoastaan tuoreita ja pakastettuja muikkuja. Tarkastuksella varmennetaan, että Puruveden muikku nimellä nimetty muikku on peräisin yhtenäisessä asiakirjassa määritellyltä maantieteelliseltä alueelta ja kalastuksessa on käytetty yhtenäisessä asiakirjassa määriteltyjä pyyntimuotoja.

Liite 8. Aito saunapalvikinkku / Äkta basturökt skinka (SMM)

Aito saunapalvikinkku / Äkta basturökt skinka on lihavalmiste, joka on valmistettu lihasian kinkun kokonaisista lihaksista tai leikatuista kinkkupaloista. Myös kinkun rasva- ja kamaraosa voivat olla mukana tuotteessa. Tuote on savustettu leppäpuulla savusaunassa suorasavustusmenetelmällä, mikä erottaa sen muista savustetuista kinkuista sekä valmistusmenetelmän että tuoteominaisuuksien suhteen. Valmiin tuotteen lihapitoisuus on aina vähintään 90 %. Tuotteen proteiinipitoisuus on vähintään 17 % ja rasvapitoisuus korkeintaan 5 %. Silavapintaisessa kinkussa proteiinipitoisuus on vähintään 15 % ja rasvapitoisuus korkeintaan 10 %. Aito saunapalvikinkku on pinnaltaan kuivahko, mutta suutuntumaltaan mehukas. Ulkopinnan väri on tumman punaruskea johtuen pitkästä savustusajasta ja suorasavustusmenetelmästä. Sisäpinta on punertava. Silavapintaisessa tuotteessa silavan väri vaihtelee valkoisesta kellanvalkoiseen. Tuotteelle on ominaista leppäpuun savun tuoksu ja maku. Aito saunapalvikinkku tarjotaan myyntiin kokonaisena, palana tai viipaleina ja pakattuna joko vakuumipakkaukseen, suojakaasupakkaukseen tai käärintäkalvoon.

Tuotteen valmistamiseen käytetään vain lihasian kinkkua, joko kinkun kokonaisia lihaksia tai leikattuja kinkun paloja. Liharaaka-aine tulee olla peräisin lihasiasta, eikä siihen voi käyttää jalostuseläinten (emakot, karjut) tai villisian lihaa. Kinkkuraaka-aineen lisäksi raaka-aineena voidaan käyttää vain vettä, suolaa, glukoosia sekä lihatuotteissa asetuksen mukaan sallittuja lisäaineita (komission asetus (EU) N:o 1129/2011). Nitriitti voidaan lisätä tuotteeseen joko nitriittisuolana tai kymmenprosenttisena vesiliuoksena.

Aito saunapalvikinkku tuotteen rekisteröity maantieteellinen rajaus on koko Suomi. Seuraavien tuotantovaiheiden pitää tapahtua Suomessa:

• kinkkuraaka-aineen esikäsittely
• kinkkuraaka-aineen suolaaminen ja suolaantuminen
• täyttäminen verkkoon, kuoreen tai muuhun savua ja vettä läpäisevään päällykseen
• saunassa palvaaminen eli tuotteen savustaminen ja kypsentäminen savusaunassa leppähaoilla suorasavustusmenetelmällä.

Nimisuojaus koskee ainoastaan kokonaisia nimiä ’Aito saunapalvikinkku’ ja ’Äkta basturökt skinka’, eikä suojauksella ole vaikutusta modernilla tekniikalla valmistetun saunapalvikinkku -nimellä kutsutun tuotteen myyntiin. Toimijat, jotka valmistavat ja käyttävät tuotteesta nimitystä Aito saunapalvikinkku / Äkta basturökt skinka, on tarkastettava vähintään joka toinen vuosi nimisuoja-asian osalta. Tarkastuksella varmennetaan, että tuote on valmistettu yhtenäisessä asiakirjassa määritellyistä raaka-aineista, siinä kuvatulla valmistusmenetelmällä ja pakattu määritellyn mukaisesti. Huomautettakoon, että yhtenäisessä asiakirjassa mainittu esikäsittely tarkoittaa toimenpiteitä, joita tehdään tarvittaessa, kun yritykseen hankittu raaka-aine viimeistellään juuri kyseiseen tuotteeseen soveltuvaksi. Yrityksessä voidaan valmistaa samasta raaka-aine-erästä esimerkiksi sekä silavallista että silavatonta, rasvallista ja rasvatonta Aito saunapalvikinkku -tuotetta. Tällöin yhtenäisessä asiakirjassa tarkoitettu esikäsittely voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osasta raaka-aine-erää lihaa pilkotaan pienemmiksi osiksi, tai poistetaan silavaa, rasvaa ja/tai kalvoja.

Liite 9. Suonenjoen mansikka (SMM)

Suonenjoen mansikka nimitystä käytetään puutarhamansikasta (Fragaria X ananassa), jota viljellään Pohjois-Savossa, Suonenjoen ja sen lähikuntien alueella. Suonenjoen mansikka on kokonaan punainen, mehevä, suutuntumaltaan pehmeän samettinen ja maultaan makea ja aromikas. Suonenjoen mansikka on kooltaan vähintään 18 mm. Mansikan kannan ja verhiön on oltava tuore ja vihreä. Mansikoiden värin on oltava tasainen. Mansikoiden sokeripitoisuuden on oltava Brix-asteikolla vähintään 8. Mansikoiden makeus vaihtelee lajikkeesta ja kasvuolosuhteista riippuen. Tuote-eritelmässä ei ole otettu kantaa mansikkalajikkeeseen, joten mikä tahansa määritellyllä maantieteellisellä alueella viljelty puutarhamansikka voidaan nimetä Suonenjoen mansikka -nimellä. Suonenjoen mansikka myydään tuoremarjana, pakasteena tai jäädytettynä tai sitä käytetään jalostuksessa. Kun Suonenjoen mansikka myydään tuoreena, sen on täytettävä vähintään I-luokan vaatimukset. Pakastettu, jäädytetty tai jalostuksessa käytetty Suonenjoen mansikka voi olla II-luokan marjaa. Suonenjoen mansikka on toimitettava tuoremyyntiin viimeistään poimimista seuraavana päivänä.

Suonenjoen mansikka viljellään ja sato korjataan Pohjois-Savossa Sisä-Savon alueella: Suonenjoen, Tervon, Rautalammin ja Vesannon kuntien alueilla (alueet vuoden 2021 kuntarajojen mukaan) sekä Kuopion länsiosassa entisen Karttulan kunnan alueella (alue vuoden 2010 kuntarajojen mukaisesti). Tuoreet mansikat myös pakataan rajatulla maantieteellisellä alueella laadun turvaamiseksi ja alkuperän varmistamiseksi. Mansikoiden jäädytys tai pakastus voi tapahtua rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolella. Suonenjoen mansikka on tuoreena, pakasteena tai jäädytettynä myytäessä myytävä aina pakattuna. Irtomyynti ei ole sallittua. Suonenjoen mansikka -nimellä mansikkaa tuottavalla viljelijällä on oikeus käyttää Suonenjoen mansikka -logoa. Logo on vapaasti kaikkien tuote-eritelmää noudattavien tuottajien käytettävissä. Tarkastuksella on varmistettava, että toimija, joka käyttää Suonenjoen mansikka -nimeä viljelemästään ja pakkaamastaan mansikasta, myös viljelee/tuottaa mansikan yhtenäisessä asiakirjassa määritellyllä maantieteellisellä alueella. Valvonnassa tulee varmistua, että Suonenjoen mansikka myydään aina pakattuna, sillä irtomyynti ei ole sallittua.

Liite 10. Karjalanpiirakka (APT)

Karjalanpiirakka on avoin, matala, pieni suolainen piiras, johon kuuluu ohut kuori sekä sydän eli täyte. Sen koko on tavallisesti 7–20 cm. Karjalanpiirakka on muodoltaan pääasiassa soikea, mutta voi olla myös pyöreähkö. Kuoriosa on päältä avoin. Kuoren reunat on käännetty täytteen päälle ja rypytetty. Karjalanpiirakka on rapeakuorinen. Kuoren osuus on tavallisesti noin yksi kolmasosa koko tuotteen määrästä ja sydämen eli täytteen osuus noin kaksi kolmasosaa. Perinteisen valmistusmenetelmän määräävinä tekijöinä ovat kuoritaikinan kauliminen mahdollisimman ohuiksi pyöreiksi tai soikeiksi, halkaisijaltaan noin 10–24 cm:n suuruisiksi piirakankuoriksi, täytteen levittäminen niiden päälle 1–2 cm:n etäisyydelle reunoista ja reunojen kääntäminen rypyttäen täytteen päälle niin, että piirakka jää keskeltä avoimeksi. Piirakat paistetaan korkeassa lämpötilassa nopealla paistoajalla, sillä se aikaansaa rapean kuoren ja vaikuttaa siten karjalanpiirakan makuun.

Karjalanpiirakoiden valmistaminen aloitetaan täytteen keittämisellä. Täyte on yleensä ohra- tai riisisuurimoista keitettyä puuroa tai perunasosetta. Näiden sijaan voidaan käyttää myös keitettyjä, survottuja kasviksia (esimerkiksi lanttua, porkkanaa, naurista tai haudutettua kaalia tai sieniä). Perunasose voidaan valmistaa myös kuivatuista perunahiutaleista. Puurotäyte valmistetaan kiehauttamalla 1 litra (1 kg) vettä, maitoa tai laktoositonta maitojuomaa tai vettä ja maitojauhetta / laktoositonta maitojauhetta ja sekoittamalla siihen 2 dl (180 g) riisi- tai ohraryynejä. Riisipuuroa keitetään 1/2–1 tuntia ja ohrapuuroa kauemmin. Puuro voidaan maustaa suolalla. Kuoritaikinaan laitetaan vettä, suolaa ja ruis- tai vehnäjauhoja. Kuoritaikinaan, jossa on 200 g vettä, käytetään noin 275–350 g jauhoja. Kuoritaikina kaulitaan mahdollisimman ohuiksi, lähes läpikuultaviksi, pyöreiksi piirakankuoriksi. Kuoren reunat käännetään täytteen päälle ja rypytetään. Piirakat paistetaan uunissa korkeassa, noin 250–300 °C:n lämmössä 15–20 minuuttia. Nopea paisto ja korkea lämpötila ovat oleellisia tuotteen mehevyyden säilyttämiseksi. Paistetut piirakat voidellaan usein heti paiston jälkeen tai lämmitettäessä. Voiteluun käytetään voita, öljyä tai vesimaitoseosta tai vesi-maitojuomaseosta, joskus myös kananmunaa.

Karjalanpiirakka nimellä nimetyn tuotteen valmistuksessa voi käyttää vain rekisteröidyssä tuote-eritelmässä mainittuja raaka-aineita ja valmistusmenetelmän tulee vastata rekisteröintihakemuksessa kuvattua. Jos piirakka ei täytä tuote-eritelmässä mainittuja vaatimuksia, tuotteesta on käytettävä muuta nimeä, esimerkiksi ”riisipiirakka”. ja vastaavasti ”riisipiirakkaa” ei voi myydä karjalanpiirakkana.

Liite 11. Kalakukko (APT)

Kalakukko on pyöreä, soikio tai pitkulaisen muotoinen leivänomainen paistos. Siinä on tiivis, paksuhko ruisleipäkuori, jonka pintakerros on ensin kovetettu ja tiivistetty lyhytaikaisella paistolla korkeassa lämpötilassa. Kuori sulkee kala- ja sianlihatäytteen paiston ja haudutuksen ajaksi sisäänsä pakkaukseksi, jonka sisällä täyte kypsyy meheväksi ja pehmeäksi. Paksuhko kuori suojaa täytettä kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin aikana kuivumiselta (ja mikrobeilta). Kuori ja sisus täydentävät toisiaan ja muodostavat kokonaisen aterian. Kuoritaikina kaulitaan pyöreäksi, soikeaksi tai pitkulaiseksi taikinalevyksi, ja täytteeksi tulevat kalat asetetaan tiiviiksi keoksi kuoritaikinan keskelle ja peitetään sianlihan kylkisiivuilla. Kalakukko ummistetaan kääntäen taikinalevyn reunat täytteen päälle. Kaikki edellä mainitut vaiheet ovat tuotteen perinteisen valmistusmenetelmän kannalta määrääviä tekijöitä. Valmistus koostuu kahdesta eri työvaiheesta: taikinakuoresta ja täytteestä.

Taikinan valmistus:

Jauhot (pääosa ruista, hieman vehnää ja mahdollisesti myös kaurahiutaleita ja/tai ohraa), vettä lisätään varoen, ettei taikinasta tule liian löysä. Lisätään suolaa ja voita tai margariinia. Taikinassa, jossa jauhojen määrä on 1 kg, voin tai margariinin määrä on 80–100 g. Tämän jälkeen taikinasta muotoillaan joko pyöreä, soikion tai pitkulaisen muotoinen levy, jonka halkaisija voi olla 15–50 cm ja paksuus keskeltä noin 1,5 cm; taikina ohentuu hieman reunoihin päin. Taikinalevyn keskelle voidaan ripotella vielä ruisjauhoja ehkäisemään kaloista ja sianlihasta valuvan nesteen vuotaminen kuoren läpi.

Täyte:

Täytteeksi tulevat puhdistetut ja kuivaksi pyyhityt kalat (esimerkiksi ahven, muikku, särki, kuore tai lohi) voivat olla suolaamattomia tai valmiiksi suolattuja. Kalat asetellaan huolellisesti taikinalevyn keskelle tiiviiksi keoksi joko kokonaisina tai fileenä. Kalakerrosten väliin lisätään tarvittaessa suolaa sekä voita tai margariinia. Kalakeko peitetään sianlihan kylkisiivuilla, ja sen päälle lisätään tarvittaessa suolaa.

Ummistaminen:

Seuraava vaihe on kalakukon ummistaminen. Taikinalevyn reunat käännetään täytteen päälle sivuilta molemmin puolin. Sauma tiivistetään vedessä kostutetuin sormin. Tämän jälkeen kukko ummistetaan kääntämällä taikinalevyn päädyt keon päälle. Viimeisenä työvaiheena kukko silotellaan veistä tai muuta apuvälinettä ja vettä apuna käyttäen pyöreäksi, soikeaksi tai pitkulaiseksi.

Kypsennys:

Hauduttaminen tapahtui ennen leivinuunin jälkilämmössä, jossa kalakukko jälkikypsyi useita tunteja. Kalakukko sai hautua uunissa koko yön. Nykymenetelmin kalakukkoa paistetaan ensin 250–300-asteisessa uunissa kahdestakymmenestä minuutista tuntiin. Paiston aikana pitää tarkkailla, ettei kuori halkea. Kuorta voidaan paikata taikinalla tarvittaessa. Seuraavaksi kalakukko otetaan uunista pois ja uunin lämpötila lasketaan 125–150 asteeseen. Paistos voidellaan voilla tai margariinilla, ja se voidaan lisäksi kääriä folioon.

Kalakukon täytteen kypsyminen alkaa matalalämpöisessä uunissa, mikä kestää useita tunteja ja mahdollisesti yön yli. Hautumisen jälkeen kalakukko käärittiin perinteisesti vielä villavaatteeseen tai sanomalehteen, jonka sisällä se jälkikypsyi 2–3 tuntia. Nykyään jälkikypsytys tapahtuu alle 100-asteisessa uunissa tai lämpöeristetyssä laatikossa 2–3 tunnin ajan.

Taikinakuoren, täytteen ja voitelun osalta myös laktoositon voi/margariini sallitaan.

Suojaus koskee ainoastaan nimeä ’kalakukko’, ei nimiä ”muikkukukko”, ”ahvenkukko”, ”lanttukukko” tms. Valvonnassa tulee varmistaa, että kalakukko nimellä nimetty tuote valmistetaan rekisteröidyssä tuote-eritelmässä määritellyistä raaka-aineista ja siinä kuvatun valmistusmenetelmän mukaisesti.