Parsinavetoissa kytkettyinä pidettävien lypsylehmien ja –hiehojen jaloitteluvelvoitetta on tiukennettu 1.1.2024 lähtien (Valtioneuvoston asetus (1162/2023)). Jatkossa lehmien ja hiehojen on päästävä jaloittelemaan laitumelle tai ulkotarhaan vähintään 90 päivänä vuodessa. Maa- ja metsätalousministeriön tiedotteen mukaan voimassa olevaa asetusta on tarkoitus muuttaa siten, että jaloitteluvelvoite voidaan toteuttaa kokonaan laidunkaudella.
Jaloittelutilan pinta-alan on oltava vähintään kuusi neliömetriä siellä pidettävää nautaa kohden. Pinta-alan on oltava kuitenkin aina vähintään 50 neliömetriä.
Jaloitteluvelvoitteeseen liittyvästä vapautusmenettelystä luovutaan siirtymäajalla
Aluehallintovirasto voi myöntää vapautuksen laitumelle tai jaloittelutilaan pääsyä koskevasta vaatimuksesta, jos tuotantotilalla ei ole käytettävissään sopivaa laidunta tai jos muuta jaloitteluun soveltuvaa tilaa ei ole mahdollista kohtuudella järjestää tai jos vaatimuksen noudattaminen on kohtuutonta liikenteeseen, maastoon tai etäisyyteen liittyvistä syistä. Vapautus myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan ja enintään 31.12. 2034 asti. Vapautus peruutetaan, jos sen myöntämisen edellytykset lakkaavat.
Nautojen jaloitteluvaatimusta on tärkeä noudattaa
Ruokaviraston edeltäjä, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, ja aluehallintovirastot toteuttivat kesinä 2009–2010 projektin nautojen jaloitteluvaatimuksen toteutumisesta. Suurin osa tarkastettujen tilojen lehmistä ja hiehoista pääsi joko laitumelle tai jaloittelutarhaan.
Molempina vuosina projektissa olivat mukana Lounais-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirastot ja lisäksi vuonna 2009 Itä-Suomen ja vuonna 2010 Lapin aluehallintovirastot. Tarkastuksen kohteiksi valittiin pääasiassa tiloja, joilla pidettiin mahdollisena, että jaloitteluvaatimuksen noudattamisessa olisi puutteita. Kesällä 2010 tarkastukset kohdistettiin erityisesti niille tiloille, joilla edellisenä kesänä jaloitteluvaatimusta ei ollut noudatettu. Kunnaneläinlääkärit tekivät tarkastukset läänineläinlääkärin määräyksestä.
Projektin aikana tarkastettiin vuonna 2009 koko maassa yhteensä 232 tilaa ja vuonna 2010 151 tilaa. Vajaalla kolmanneksella eli 28 % (2009) ja 27 % (2010) tarkastetuista tiloista oli puutteita jaloittelun järjestämisessä. Syinä siihen, miksi jaloittelua ei ollut järjestetty esitettiin muun muassa laiduntamiseen sopivan alueen puuttumista, huonoja aitauksia tai eläinten liikuttamisen hankaluutta esimerkiksi teiden ylityksen vuoksi. Muina syinä esitettiin työvoiman puutetta, sairaslomia, eläintenpitäjien korkea ikää ja heikentynyttä terveyttä tai sitä että omistajat olivat luopumassa lehmien pidosta. Joillakin tiloista jaloittelu oli järjestetty vain osalle eläimistä.
Ruokavirasto ja sen edeltäjä Evira on koonnut tietoja siitä, kuinka paljon jaloitteluvaatimuksesta on haettu vapautuksia. Koko maassa hakemuksia jaloitteluvaatimuksista tehtiin eniten vuonna 2006, jolloin vaatimus alunperin tuli voimaan. Hakemuksia oli tällöin yhteensä 237, ja niistä myönteisen päätöksen sai 71%. Suurin osa myönteisistä päätöksistä annettiin tiloille, jotka olivat luopumassa jaloitteluvaatimuksen kohteena olevien nautojen pidosta. Luopumista oli mahdollista pitää perusteena, jos hakija luopui näiden tuotantoeläinten pidosta vuoden 2007 loppuun mennessä.
Kaiken kaikkiaan vuosina 2006–2010 vapautuksia jaloitteluvaatimuksesta haettiin yhteensä 273 kappaletta ja näistä vapautus myönnettiin 196 tilalle (72 %). Vapautus on tällä hetkellä myönnetty enää noin 20 tilalle.