Muutama viikko sitten järjestettiin Eläinlääkäripäivät, ajan hengen mukaisesti tällä kertaa etänä. Koulutuspäivien teemana oli tänä vuonna genetiikka ja sen ympärille oli valittu aiheita eri näkökulmista. Genetiikka vaikuttaa monella tapaa myös mikrobilääkkeiden kulutukseen. Suoraviivaisesti: mitä vähemmän eläimet sairastavat, sitä vähemmän myös lääkkeitä kuluu. Vaikutusreittejä on kuitenkin monia.
Monet tautia aiheuttavat mikrobit ovat sellaisia, joita on tarjolla eläinten elinympäristössä tai jopa limakalvoilla jatkuvasti. Vastustuskyvyn lasku tai tautipaineen kasvu mikrobien määrän lisääntyessä voi saada eläimen sairastumaan. Myös yksilön kohdatessa uusia taudinaiheuttajia, sen perimä vaikuttaa alttiuteen sairastua.
Eläimen periytyvät rakenteelliset ominaisuudet voivat luoda mikrobeille sopivan kasvuympäristön ja lisätä sitä kautta tautipainetta. Keskusteluun on viime aikoina noussut joillakin koiraroduilla esiintyvät ihopoimut, jotka tulehtuvat helposti. Joidenkin lehmien utarerakenne aiheuttaa utareen etupuolelle syvennyksen, jossa ihon verenkierron arvellaan heikentyneen. Siihen saattaa tulla vaikeasti parantuva ihotulehdus, jonka syytä ei täysin tiedetä. Myös fysiologiset seikat saattavat altistaa lisääntyneelle mikrobilääkehoidolle. Herkkyys virtsakivien muodostumiseen lisää myös virtsatieinfektioiden todennäköisyyttä.
Periytyvät ominaisuudet vaikuttavat hieman yllättävästi myös tarttuvien tautien leviämiseen. Eläimen vastustuskyky on kuin jättimäinen moniuloitteinen palapeli. Joku osanen vastustuskyvyssä saattaa toimia odotettua heikommin tai olla erilainen ja tämä voi altistaa tietyille tarttuville taudeille. Allergioissa elimistön puolustusjärjestelmä taas on ylivirittynyt reagoimaan tavallisiin ympäristössä esiintyviin valkuaisaineisiin. Allergian horjuttaessa elimistön tasapainoa paikallinen vastustuskyky heikkenee, esimerkiksi ihossa koiran atopiassa tai hevosten kesäihottumassa.
Välillä tutkimus lähtee myös toisesta suunnasta. Huomataan, että jotkut eläimet ovat alttiita taudille, vaikkei vielä tiedetäkään tarkkaan miksi. Näin on lehmille ongelmallisen sorkka-alueen ihotulehduksen (digital dermatitis) ja utaretulehduksen kanssa. Vastustuskykyyn liittyvät seikat eivät kuitenkaan yleensä periydy yksinkertaisten periytymissääntöjen mukaan, vaan niihin on osallisena useita geenejä. Tutkimus vaatii suuria näytemääriä ja tarkkoja taustatietoja, jotta päästään ongelman jäljille. Eikä tulosten tulkinta sekään ole yksinkertaista.
Eläinten terveysjalostus on tärkeää eläimen hyvinvoinnin vuoksi. Sivutuotteena mikrobilääkkeiden kulutus vähenee, mikä on sekä yhteiskunnallisesti että maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä asioista mikrobilääkeresistenssin hallitsemiseksi.
Heli Simojoki
Pysyvän mikrobilääketyöryhmän puheenjohtaja
Apulaisprofessori, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta (Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto) ja Maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta (Maataloustieteiden osasto)