IPN-taudin (Infectious Pancreatic Necrosis) aiheuttaa birna-virus. Viruksesta erotetaan seitsemän eri genoryhmää (1–7). Valtaosa Euroopan lohikaloista eristetyistä kannoista kuuluvat genoryhmiin 2 ja 5.
Oireet
IPN-taudille herkkiä ovat erilaiset vesieläimet, kuten monet kalalajit, simpukat, kotilot ja äyriäiset. Useimmat näistä lajeista toimivat kuitenkin vain viruksen kantajina sairastumatta itse tautiin. Varsinaista tautia esiintyy pääasiassa makeassa vedessä kasvatetuilla lohikaloilla.
Oireellista tautia esiintyy pikkupoikasilla, mutta myös smolttivaiheessa ja täysikasvuisilla kaloilla. Alle 20 viikon ikäisillä poikasilla tyypillisiä oireita ovat tumma väri, pullottava vatsa ja silmät, spiraaliuinti, toisinaan havaitaan myös pistemäisiä verenvuotoja evissä ja pylorusalueella. Kuolleisuus vaihtelee suuresti viruksen tyypistä ja ympäristöolosuhteista riippuen. Vanhemmat kalat voivat olla taudin kantajina, mutta sairastuvat harvoin akuuttiin tautiin. Suomesta eristetyt virukset eivät ole aiheuttaneet voimakkaita oireita. Tauti puhkeaa yleensä veden lämpötilan ollessa alle 15 °C.
Kuolleisuus vaihtelee 0–100 % riippuen kalojen iästä ja yleiskunnosta. IPN voi myös esiintyä piilevänä, jolloin kalojen vastustuskyky muita sairauksia vastaan on heikentynyt.
Taudin määritys ja näytteenotto
Taudin määritystä varten valitaan ensisijaisesti heikkokuntoisia ja poikkeavasti käyttäytyviä kaloja. Tautia ei voida todeta vain kliinisten oireiden perusteella. Virusnäytteeksi otetaan kalasta pala sydämestä, pernasta ja munuaisen etuosasta. Taudin määritys tehdään osoittamalla virus kalojen elimistä tai kudoksista soluviljelmällä ja varmistamalla viruksen genomi PCR-menetelmällä.
Leviäminen
Tauti leviää sairaiden kalojen, sukusolujen, oireettomien kantajien ja ympäristön välityksellä. Virus kestää hyvin erilaisissa ympäristöolosuhteissa.
Vastustaminen ja ehkäisy
Genoryhmän 5 IPN-virustartunta luokitellaan Suomen sisävesialueilla valvottavaksi eläintaudiksi ja muut IPN-tartunnat muuksi ilmoitettavaksi eläintaudiksi (MMMa 325/2021). Jos eläinlääkäri, eläimen omistaja tai joku muu eläinten kanssa työnsä tai harrastuksensa vuoksi tekemisissä oleva henkilö epäilee tautia, pitää hänen ilmoittaa siitä virkaeläinlääkärille mahdollisimman pian.
Tautiin ei ole olemassa lääkettä tai toimivaa rokotetta. Hyvät kalankasvatusolosuhteet lieventävät taudinkuvaa.
Seuranta
Genoryhmän 5 IPN-virustartuntojen esiintymistä sisämaan kalanviljelylaitoksilla seurataan riskiperusteisesti tehtävien tarkastusten ja näytteenoton avulla.
Siirrettäessä lohikalojen sukusoluja merialueelta tai merikalojen nousualueelta sisämaahan, emokalat on tutkittava IPN:n varalta (MMM 324/2021). Jos pitopaikkaan otetaan luonnonvaraisia kaloja tai näiden sukusoluja esimerkiksi uuden emokalaston perustamista varten, on kalat tai emokalat, joista sukusolut ovat peräisin, suositeltavaa aina tutkituttaa virustautien, ml. IPN-taudin varalta.
Esiintyminen Suomessa ja muulla
Suomen sisämaa on vapaa genoryhmän 5 IPN-virustartunnasta. Genoryhmän 2 tartunnat ovat yleistyneet sisävesialueella vuoden 2012 jälkeen. Merialueella todetaan genoryhmän 2 ja 5 IPN-virustartuntoja vuosittain muutamalta laitokselta. Myös genoryhmän 6 tartuntoja todetaan satunnaisesti. Genoryhmän 2 ja 5 IPN-vitustartuntoja esiintyy myös muualla Euroopassa.