Leptospiroosi on Leptospira-bakteerisuvun aiheuttama zoonoottinen kuumetauti. Tautia aiheuttaviin Leptospira-lajeihin kuuluu suuri joukko erilaisia serovareja. Tartuntaa voi esiintyä kaikilla nisäkäslajeilla, joskin tietyt serovarit ovat ominaisia tietyille eläinlajeille. Useimmat serovarit aiheuttavat myös ihmiselle vakavan oireiltaan influenssaa muistuttavan kuumetaudin.
Oireet
Leptospiroosin oireet ovat hyvin vaihtelevat: kuume, keltaisuus, ja hemoglobiinivirtsaisuus, abortit, äkillinen maidontuotannon lasku, munuais- ja maksatulehdukset, hedelmättömyys. Leptospiroosin vakavuus vaihtelee oireettomasta taudista kuolemaan johtavaan yleisinfektioon. Suurin osa eläinten leptospirainfektioista on subkliinisiä.
Rajuna alkanut taudinpurkaus sikalassa tai nautakarjassa lievenee usein ajan kuluessa itsestään. Sikiökuolemat ja lisääntymishäiriöt aiheuttavat myös tuotantotappioita. Hevosilla krooninen infektio voi ”jälkitautina” aiheuttaa silmään uusiutuvan uveiitin (equine recurrent uveitis l. ERU, josta käytetään myös termiä periodinen oftalmiitti). Kroonisesti infektoituneet eläimet voivat pysyä taudin kantajina ja oireettomina erittäjinä lopun ikäänsä.
Muun muassa serovarit L. Pomona, L. Hardjo, L. Icterohaemorrhagiae, L. Bratislava ja L. Grippotyphosa ovat sikojen ja naudan leptospiroosin aiheuttajia. Koiralla leptospiroosi ilmenee munuaistulehduksina ja maksatulehduksina ja yleisimmät tautia aiheuttavat serovarit ovat L. Canicola, L. Icterohaemorrhagiae, L. Pomona, L. Grippotyphosa, L. Australis ja L. Bratislava. Hevosella tautia aiheuttavat usein serovarit L. Pomona, L. Bratislava, L. Icterohaemorrhagiae, L. Hardjo, L. Canicola, L. Grippotyphosa ja L. Sejroe.
Taudin määritys ja näytteenotto
Leptospiravasta-aineita on havaittavissa muutaman päivän sisällä taudin puhkeamisesta, ja ne säilyvät viikkoja tai kuukausia, joissakin tapauksissa jopa vuosia. Vasta-ainemäärä laskee usein kuitenkin tasolle, jota ei enää voi havaita, vaikka eläin pysyykin kroonisesti infektoituneena. Myös taudin alkuvaiheessa annettu antibioottihoito voi estää vasta-aineiden nousun. Taudin akuutissa vaiheessa leptospirabakteereita on veressä noin viikon ajan oireiden alkamisesta. Virtsaan leptospirabakteereita erittyy taudin akuutissa vaiheessa mutta usein ajoittain myös kroonisessa ja oireettomassa tartunnassa.
Kliinisen leptospiroosin diagnoosi perustuu sekä leptospiroosiin sopiviin oireisiin että vasta-ainemääritykseen mikroskooppisella agglutinaatiotestillä (MAT) eläimen seerumista; koiralla vasta-ainemääritys on mahdollista tehdä myös lateral flow -testillä. Diagnoosi voi perustua myös sekä sopiviin oireisiin että bakteerin toteamiseen PCR-menetelmällä eläimen virtsasta. Taudin akuutissa alkuvaiheessa diagnoosi voidaan tehdä toteamalla bakteeri PCR-tutkimuksella verestä.
Leptospiroosia vastaan rokotetuilla eläimillä rokoteserovaria vastaan muodostuneet vasta-aineet reagoivat myös mikroskooppisessa vasta-ainetestissä, joten eläimen rokotushistoria on hyvä tietää tuloksia tulkittaessa.
MAT-vasta-ainetutkimus tehdään seerumista, lateral flow -vasta-ainetesti EDTA-kokoverestä tai plasmasta, PCR-tutkimus EDTA- tai kokoverestä tai mahdollisimman puhtaasti otetusta virtsasta.
Ruokavirastossa on käytössä seerumista tehtävä mikroskooppinen agglutinaatiotesti MAT.
Leviäminen
Bakteeri on hyvin tarttuva, ja tunkeutuu elimistöön usein limakalvojen kautta. Tartunta saadaan tavallisimmin suun kautta tai sisäänhengitysilman välityksellä eritteiden ja myös esimerkiksi eritteillä saastuneen veden kautta. Infektoituneen eläimen virtsa levittää tautia tehokkaimmin. Tauti voi tarttua eläimistä eritteiden mukana myös ihmiseen.
Vastustaminen ja ehkäisy
Leptospiroosi ei kuulu lakisäädännön nojalla vastustettaviin eläintauteihin, eikä taudin toteaminen siten johda viranomaistoimenpiteisiin. Leptospiroosi on luokiteltu muihin ilmoitettaviin eläintauteihin, ja eläinlääkärin on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon viimeistään seuraavana arkipäivänä epäillessään tai todetessaan eläimen sairastavan tautia. Kunnaneläinlääkäri tai aluehallintovirasto ilmoittaa leptospiran aktiivisista erittäjistä terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.
Leptospiroosin isäntäeläinten kirjo on laaja, monenlaiset luonnonvaraiset eläimet voivat ylläpitää tartuntaa, mikä vaikeuttaa vastustustoimenpiteitä.
Koiria voidaan rokottaa leptospiroosia vastaan. Rokotetta suositellaan koirille, jotka matkustavat maihin, joissa tartunta on yleinen. Rokotus antaa suojaa kliinistä tautia vastaan, mutta ei estä mahdollista bakteerin kantajuuden kehittymistä. Tartunnan saanut koira voi rokotuksesta huolimatta erittää leptospirabakteeria.
Esiintyminen
Leptospiroosia esiintyy maailmanlaajuisesti. Esiintyminen on yleisempää maapallon lämpimillä ja kosteilla alueilla. Tautia esiintyy myös Suomen lähialueilla mm. Baltian maissa ja Luoteis-Venäjällä.
Leptospira-vasta-aineita tutkitaan Suomessa keinosiemennystoimintaan liittyen naudoista, vientitutkimuksena koirista sekä kliinisissä tautiepäilyissä pääasiassa koirista, joskus myös muista eläimistä, esimerkiksi kissoista ja hevosista.
Koirilla on Suomessa todettu viime vuosina muutamia yksittäisiä kliinisiä leptospiroositapauksia.
Hevosilla on Suomessa todettu myös muutama leptospiratartunnan aiheuttama ERU-tapaus toteamalla leptospiravasta-aineita MAT-testillä hevosen silmän etukammionesteestä tai lasiaisesta.