Eläinten hyvinvoinnin vaatimukset keinollisessa lisäämisessä

1 Johdanto

Tämän ohjeen tarkoituksena on helpottaa keinollisen lisäämisen parissa työskentele­vien toimijoiden työtä kokoamalla yhteen asiakirjaan keskeisimmät vaatimukset, joita toiminnalle on asetettu eläinten hyvinvointi- ja koe-eläinlainsäädännössä. 

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomais­toiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

2 Lainsäädäntö

Eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) 6 § yleisten periaatteiden mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen. Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeetto­masti vaarantaa.

Eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja toimenpiteiden tekijästä on säädetty eläinten hyvinvointilain 15 ja 16 §:ssä. Lain 15 § 2 momentin mukaan eläinten keinosiemennys ja muiden keinolliseen lisäämiseen sekä lisääntymisterveyteen liittyvien toimenpitei­den tekeminen eläimelle on sallittua. Lain 16 § mukaan tällaisen toimenpiteen saa tehdä vain eläinlääkärinammatin harjoittaja tai muu sellainen henkilö, jolla on ase­tuksella määritelty tarvittava koulutus tai riittävä muu osaaminen toimenpiteen tekemiseksi.

Tarkemmat säännökset eläinten keinosiemennyksestä ja muista keinolliseen lisäämiseen sekä lisääntymisterveyteen liittyvistä toimenpiteistä ja menetelmistä sekä muilta kuin eläinlääkärinammatin harjoittajilta edellytettävästä koulutuksesta ja pätevyy­destä on annettu valtioneuvoston asetuksella (1165/2023) eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä. Asetuksen 6 § mukaan sallit­tuja keinollisen lisäämisen ja lisääntymisterveyden menetelmiä ja toimenpiteitä ovat ainoastaan:

1. eläimen keinosiemennys
2. munasolujen ja alkioiden kerääminen yli kuuden kuukauden ikäisiltä naudoilta, lampailta, vuohilta, sioilta ja hevosilta sekä eläintarhassa ja koe-eläimenä pidettäviltä eläimiltä
3. alkionsiirto naudalle, lampaalle, vuohelle, sialle ja hevoselle sekä eläin­tarhassa ja koe-eläimenä pidettävälle eläimelle
4. tiineystarkastukset
5. munasarjojen toiminnan tarkastaminen
6. eläimen sperman keräys
7. kalojen mädin ja maidin lypsäminen (kalanviljelylaitoksessa pidettävien kalo­jen mädin ja maidin lypsäminen on tehtävä anestesiassa)
8. elektroejakulaation käyttö anestesiassa sonnin siitoskyvyn varmistamiseksi ja eläintarhassa pidettäville eläimille

Ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tuottamaan oikeuteen tehdä eläinten kei­nosiemennystä ja muita keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimenpiteitä Suomessa sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia (1384/2015).

Keinosiemennyskoulutukseen ja -näyttötilaisuuksiin sovelletaan tiettyjen ehtojen täyttyessä myös tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annettua lakia (497/2013), jäljempänä koe-eläinlaki.

3 Kelpoisuusvaatimukset eläinten keinolliseen lisäämiseen

Keinollisen lisäämisen toimenpiteiden tekijällä on oltava koulutuksen järjestäjän an­tama todistus kyseisen toimenpiteen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkin­non, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen suorittamisesta.

3.1 Kelpoisuusvaatimukset eläinten keinosiementämiseen

Nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimuk­set sisältävän tutkinnon.

Tällaisia tutkintoja ovat tällä hetkellä seminologin ammattitutkinto (maatalousalan am­mattitutkinto, seminologin osaamisala) ja erikoisseminologin erikoisammatti­tutkinto. Tutkinnon antama kelpoisuus on eläinlajikohtainen, ja sen voi saada nauto­jen, siko­jen, lampaiden ja/tai vuohien keinosiementämiseen.

Kettuja ja supikoiria saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon.

Tällaisia tutkintoja ovat tällä hetkellä maatalousalan perustutkinto (turkistalouden osaamisala) ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinto.

Hevoseläimen saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Muun kuin eläinlääkärin suorittaman keinosiementämisen edellytyksenä on, että eläinlääkäri on ensin varmistanut oikean siemennysajankohdan. Keinosiementäminen muun kuin eläinlääkärin suorittamana on tehtävä vuorokauden kuluessa em. siemennysajankohdan varmistamisesta ja sen saa tehdä ainoastaan kerran.

Hevoseläimen keinosiementämiseen pätevöittävää koulutusta (ns. siittola-avustaja­kurssi) järjestää esimerkiksi Helsingin yliopiston Saaren eläinklinikka. Hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältyvät myös 1.8.2026 voimaan tulleen hevostalouden ammattitutkinnon tutkinnon osaan Hevoseläinten keinosiementäminen. 

Hevoseläimen keinosiemennyksen pakastespermalla tai syväsiemennyksellä kohdun­sarveen saa tehdä ainoastaan eläinlääkäri.

Siipikarjaa ja mehiläisiä saa keinosiementää henkilö, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi siten, että eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaaranneta.

Koiria ja kissoja sekä muita eläinlajeja, joiden osalta kelpoisuusvaatimuksista ei ole erikseen säädetty, saa keinosiementää ainoastaan eläinlääkäri.

Kirurgisia keinosiemennysmenetelmiä saa käyttää ainoastaan eläinlääkäri.

3.1.1 Kelpoisuusvaatimukset seminologin vuosilomasijaisena

Nautoja ja sikoja saa keinosiementää seminologin vuosilomasijaisena myös yliopis­tossa eläinlääketieteen tai kotieläintieteen tutkintoa suorittava opiskelija, joka on osana opintojaan suorittanut ko. tutkintoon sisältyvän keinosiemennyskurssin, eli keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Kurssin sisällölle ja suorittamiselle asetetut vaatimukset on kuvattu ohjeen kohdassa 4 Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen sisältö.

3.1.2 Kelpoisuusvaatimukset eläinten kotitilasiemennyksessä

Eläimen haltijan hallussa olevan (niin sanottu kotitilasiemennys) naudan, sian, lampaan, vuohen, ketun ja supikoiran saa keinosiementää eläimen haltija ja tämän palveluksessa oleva, sekä myös vuosiloma- tai sijaisapulomituksen aikana maatalous­yrittäjien lomituspalvelulaissa (1231/1996) tarkoitettu maatalouslomittaja, jos tämä on suorittanut kyseisen eläinlajin keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen.

Tilasiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy esimer­kiksi maatalousalan ammattitutkinnon (tuotantoeläinten hoitamisen osaamisala) perusteisiin. Turkiseläinten osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy myös maatalousalan perustutkinnon (turkistalouden osaamisala) ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnon perusteisiin.

Eläimen haltijan palveluksessa olevaksi henkilöksi voidaan katsoa työntekijä, joka työskentelee tilalla säännöllisesti perustuen sopimukseen eläimen haltijan kanssa, ja jonka työnkuvaan kuuluu eläinten kokonaisvaltainen hoito siten, että siemennys on vain yksi osa työnkuvaa. Henkilö voi työskennellä myös useamman kuin yhden tilan palveluksessa samanaikaisesti, ja olla tilan palveluksessa myös toiminimellä, kunhan edellä määritellyt reunaehdot täyttyvät. Jos henkilön työsuhde tilaan sisältää käytännössä pääosin siemennystyötä (esimerkiksi henkilö tilataan töihin vain niinä päivinä, kun on siemennystarvetta), tai palvelua markkinoidaan siemennyskelpoisuudella, on kyseessä ammattimainen toiminta, joka vaatii seminologin ammattitutkinnon suorittamisen.

Maatalouslomittaja voisi siementää tilan eläimiä silloin, kun hän on tilalla vuosiloma- tai sijaisapulomittajana. Kaikki sellainen lomituspalvelu, jota maatalousyrittäjälle järjestetään maatalousyrittäjien lomituspalvelulaissa säädetyllä tavalla, katsotaan toiminnaksi, jota hoitaessaan henkilö voi myös tarvittaessa siementää lomitettavan kohteen eläimiä, jos hän on suorittanut kyseisen eläinlajin keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Ns. kotitilasiemennyskelpoisuus mahdollistaa lomitettavan tilan eläinten siemennyksen ainoastaan lomituksen aikana ja vain yhtenä osana lomitettavan tilan eläinten tavanomaiseen hoitoon kuuluvaa työnkuvaa. Jos esimerkiksi lomituspalveluyrittäjä tilataan lomittamaan vain niinä päivinä, kun on siemennystarvetta, tai lomituspalveluyrittäjä markkinoi palveluaan siemennyskelpoisuudella, on kyseessä ammattimainen toiminta, joka vaatii seminologin ammattitutkinnon suorittamisen.

3.2 Kelpoisuusvaatimukset alkionsiirtoon

Naudoille saa siirtää alkioita eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut keino­siementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon sekä siihen liittyvän alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan.

Naudoilta saa kerätä alkioita eläinlääkäri tai eläinlääkärin vastuulla ja valvonnassa henkilö, joka on suorittanut keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon sekä siihen liittyvän alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävän tut­kinnon osan.

Nautojen alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältyvät tällä hetkellä erikoissemino­login erikoisammattitutkintoon (maatalousalan erikoisammattitutkinto, tuotantoeläinten lisääntymisen osaamisala).

Muilla eläinlajeilla (pois lukien koe-eläimet, joiden osalta kelpoisuusvaatimuksista säädetään koe-eläinlaissa) munasoluja ja alkioita saa kerätä ja alkioita siirtää ainoas­taan eläinlääkäri.

Alkioita ja munasoluja saa kerätä ainoastaan yli kuuden kuukauden ikäisiltä naudoilta, lampailta, vuohilta, sioilta ja hevosilta. Alkioita ja munasoluja voi kerätä myös eläintarhassa ja koe-eläimenä pidettäviltä eläimiltä.

3.3 Kelpoisuusvaatimukset muihin keinollisen lisäämisen toimenpiteisiin

Naudan ja sian rektaalisen ultraäänitutkimuksen tiineyden tai munasarjojen tilan varmistamiseksi saa tehdä eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläin­lajin osalta keinosiementämisen ja rektaalisen ultraäänitutkimuksen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon. Täl­laisia tutkintoja ovat seminologin ammattitutkinto ja erikoisseminologin erikoisammattitutkinto, jos koulutus sisältää rektaalisen ultraäänitutkimuksen ammattitaitovaatimukset. Rektaalisen ultraäänitutkimuksen käytännön osaaminen on osoitettava näytöllä ennen koulutuksen hyväksyttyä suorittamista tältä osin. Aiemmin suoritettua seminologin ammattitutkintoa tai erikoisseminologin erikois­ammattitutkintoa on tarvittaessa täydennettävä erillisellä rektaalisen ultraäänitutki­muksen osaamisen näytöllä.

Tällä hetkellä rektaalisen ultraäänitutkimuksen ammattitaitovaatimus on sisällytetty nautojen osalta erikoisseminologin erikoisammattitutkintoon (Naudoille tehtävä rektaalinen ultraäänitutkimus -tutkinnon osa). Sikojen osalta kelpoisuuden tuottavaa koulutusta ei ole tällä hetkellä saatavilla.

Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain mukaan vain eläinlääkärinammatin harjoittaja saa päättää eläimen eläinlääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja tähän liittyvästä hoidosta ja lääkityksestä. Näin ollen seminologin ja erikoisseminologin oikeus ultraäänitutkimusten tekemiseen rajoittuu vain tiineystarkastuksen tekemiseen, sekä munasarjojen ultraäänitutkimukseen siltä osin, kuin se on tarpeen munasarjojen fysiologisen tilan varmistamiseksi ennen keinosiemennystä. Jos seminologi tai erikoisseminologi havaitsee tutkimuksen aikana normaalista poikkeavia löydöksiä, tämän tulee ohjeistaa eläimen pitäjää olemaan yhteydessä eläinlääkärinammatin harjoittajaan taudinmäärityksen ja asianmukaisen hoidon saamiseksi.

Lemmikkieläinten tiineysultraäänitutkimusten tekijällä tulisi Ruokaviraston tulkinnan mukaan olla eläinlääketieteellinen koulutus.

Eläimen spermankeräystä saa tehdä henkilö, jolla on riittävä osaaminen toimen­piteen suorittamiseksi siten, että eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kipua tai kärsi­mystä eikä eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaaranneta.

Kalojen mädin ja maidin lypsämistä saa tehdä henkilö, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi siten, että eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaaranneta. Kalanviljelylaitok­sessa pidettävien kalojen mädin ja maidin lypsäminen on tehtävä anestesiassa.

3.4 Aiemmin hankittu kelpoisuus

Aiemmin eläinsuojelulain tai muun lainsäädännön nojalla saatu kelpoisuus eläinten keinolliseen lisäämiseen on voimassa edelleen.

Vuonna 2023 kumotun eläinsuojelulain vaatimusten mukaisesti annetun koulutuksen järjestäjän antama todistus tutkinnon tai tutkinnon osan tai siittola-avustajakoulutuk­sen suorittamisesta on voimassa edelleen todistuksessa mainitussa laajuudessa.

Ennen vuonna 2014 tehtyä eläinsuojelulain muutosta kotieläintuotantoon käytettä­vien eläinten keinollisen lisäämisen harjoittaminen oli pääosin luvanvaraista. Henki­löt, joilla on 1.5.2014 voimassa ollut, kotieläinjalostuslain tai hevostalouslain nojalla myönnetty lupa keinollisen lisäämisen harjoittamiseen, ovat oikeutettuja tekemään edelleen myönnetyn luvan mukaista eläinten keinollista lisäämistä. Tällaisen luvan katsotaan vastaavan nykyisessä lainsäädännössä mainittua tutkinnon osaa vastaavaa koulutusta.

3.5 Ulkomailla hankittu kelpoisuus

Eläinten hyvinvoinnista annetun lain 71 § mukaisesti ulkomailla hankitun ammatti­pätevyyden tuottamasta oikeudesta tehdä eläinten keinosiemennystä ja muita keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimenpiteitä Suomessa päättää Ruokavirasto. Asiaan sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia (1384/2015).

4 Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen sisältö

Hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävään tutkintoon, tutkinnon osaan tai sitä vastaavaan koulutukseen on sisällyttävä ainakin seuraavat kokonaisuudet:

1. keinosiemennystoimintaa koskeva lainsäädäntö
2. keinosiemennyshygienia ja tarttuvat taudit
3. eläinlajin käyttäytyminen, kipu, kärsimys, tuntemiskyky ja stressi
4. eläinten käsittelyyn ja niiden liikkumisen rajoittamiseen liittyvät käytännön näkökohdat
5. hevoseläimen sukuelinten anatomia ja fysiologia
6. sperman keräys
7. sperman tutkiminen ja käsittely sekä siemennysannoksen valmistus;
8. siirto- ja pakastesperman lähettäminen, vastaanottaminen ja tutkiminen
9. oriin sairaudet ja spermanoton ongelmat
10. kiimakierron vaiheen määrittäminen
11. kiimakiertoon vaikuttaminen
12. tamman keinosiemennyksen hygienia, ajoitus ja keinosiemennystekniikka
13. tiineys ja tiineystarkastukset
14. tiinehtymisongelmat

Muiden eläinten kuin hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävään tutkintoon, tutkinnon osaan tai sitä vastaavaan koulutukseen on sisällyt­tävä ainakin seuraavat kokonaisuudet:

1. keinosiemennystoimintaa koskeva lainsäädäntö
2. keinosiemennyshygienia ja tarttuvat taudit
3. eläinlajin käyttäytyminen, kipu, kärsimys, tuntemiskyky ja stressi
4. eläinten käsittelyyn ja niiden liikkumisen rajoittamiseen liittyvät käytännön näkökohdat
5. eläinlajin sukuelinten anatomia ja fysiologia
6. kiimakierron vaiheen määrittäminen
7. kiimakiertoon vaikuttaminen
8. keinosiemennyksen hygienia, ajoitus ja keinosiemennystekniikka
9. tiineys ja tiineystarkastukset
10. tiinehtymisongelmat

Eläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkin­non osan tai sitä vastaavan koulutuksen on sisällettävä keinosiementämisen käytän­nön harjoittelua. Keinosiementämisen käytännön osaaminen on osoitettava näytöllä ennen koulutuksen hyväksyttyä suorittamista.

Hevoseläinten keinosiementämisen koulutusta saa antaa ja näytön vastaanottaa ainoastaan eläinlääkäri. Muiden eläinlajien osalta tutkinnon näytön saa ottaa vastaan eläinlääkäri tai kyseisen eläinlajin siementämiseen pätevöitynyt seminologi. Tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen näytön saa ottaa vastaan myös esimerkiksi kotitilasiemennyskelpoisuuden omaava henkilö.

5 Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen järjestäjät

Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen saa järjestää:

• sellainen koulutuksen järjestäjä, jolla on ammatillisesta koulutuksesta anne­tussa laissa (531/2017) tarkoitettu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa sellaiseen tutkintoon, joka sisältää koulutuksen kyseisen eläinlajin keinosiementämiseen
• ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu
• yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu yliopisto

Ammatillisena koulutuksena järjestettävien tutkintojen ja tutkinnon osien perusteista päättää Opetushallitus. Tutkinnon järjestäjä ei voi jättää noudattamatta Opetushalli­tuksen päättämiä tutkinnon perusteita tai poiketa niistä.

Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voi suorittaa näyttötutkintona. Ammatillisten tutkintojen näyttötutkintotilaisuuksia saavat järjestää ainoastaan tahot, joilla on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa ko. tutkintoon.

Ammatillisten tutkintojen näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta voivat sen sijaan tarjota muutkin tahot. Näyttötutkintoon valmistavaa keinosiemennys­koulutusta tarjoavat tietyt tutkimus- tai asiantun­tijaorganisaatiot sekä yksityiset toimijat. Käytännön siemennysharjoituksia tehdään teurastamoilla, oppilaitosten eläintiloissa sekä yksityisillä tiloilla kotimaassa tai ulko­mailla.

Ammatillisen koulutuksen näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvalle tulee osana koulutusta järjestää mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto. Näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta tarjoavien tahojen on toimittava yhteistyössä virallisen koulutuksen järjestäjän kanssa koulutuksen sisällön ja näyttötutkinnon suorittamiseen liittyvien yksityiskohtien suunnittelemiseksi. Näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuvan, valmistavan koulutuksen tarjoajan ja koulutuksen virallisen järjestäjän tulee sopia tutkintotilaisuuden järjestämispaikasta ja ajankohdasta heti valmistavan koulutuksen alussa.

Keinosiementämiseen pätevöittävä koulutus voidaan järjestää myös kokonaisuudessaan oppilaitoksen toimesta, ilman erillistä kolmannen osapuolen tarjoamaa näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarjoamasta koulutuksesta saa lisätietoa otta­malla yhteyttä suoraan ko. tahoihin. Myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen järjestämään koulutukseen osallistuvien tulee osoittaa käytännön osaamisensa näytöllä ennen koulutuksen hyväksyttyä suorittamista. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot voivat järjestää näytön itse osana järjestämäänsä koulutusta.

Koulutukseen, joka tähtää keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen suorittamiseen, on sisällyt­tävä keinosiementämisen käytännön harjoittelua, josta osa voi olla itsenäistä harjoit­telua. Itsenäinen harjoittelujakso tulee aikatauluttaa ennen sen aloittamista. Itsenäi­sen harjoittelujakson pituus tulee olla etukäteen sovittu ja rajattu harjoittelijan ja koulutuksen järjestäjän ja tarvittaessa myös näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta tarjoavan tahon kanssa siten, että se voidaan toteuttaa mahdollisimman tiiviissä aikataulussa ja sen etenemistä voidaan seurata ja valvoa. Osapuolien tulee varmistaa, että harjoittelijalla on riittävä osaamistaso ennen itsenäisen harjoittelun aloittamista. Esimerkiksi semino­logikoulutuksen edellyttämän itsenäisen harjoittelujakson sopivana pituutena voitai­siin Ruokaviraston näkemyksen mukaan pitää kolmesta viiteen kuukautta. 

6 Milloin keinosiemennyskoulutukseen sovelletaan koe-eläinlakia

Jos keinosiemennysharjoituksissa käytetään sellaisia eläimiä, joita ei ole tarvetta siementää, eli keinosiemennys ei tähtää kyseisen eläinyksilön tiineyttämiseen, kyse on opetustarkoituksessa tehtävästä toimenpiteestä.

Opetustarkoituksiin käytettäviin eläimiin sovelletaan aina koe-eläinlakia, jos toimenpiteestä eläimelle todennäköisesti aiheutuva kipu, tuska, kärsimys tai pysyvä haitta on vähintään yhtä suuri kuin hyvän eläinlääkintäkäytännön mukaisesta neulanpistosta aiheutuva haitta.

Olennaista lain soveltamisen kannalta on se, että haittaa aiheuttava toimenpide suoritetaan eläimelle opetustarkoituksessa, ei esimerkiksi eläimen tiineyttämiseksi tai hoitamiseksi. Näin ollen kaikki sellainen harjoittelu, jossa käytetään eläimiä ensi­sijaisesti opetustarkoitukseen, kuuluu koe-eläinlain soveltamisalaan, jos haitalle säädetty kynnys ylittyy.

Jos eläimet siemennetään keinosiemennysharjoittelun yhteydessä niiden tiineyttämiseksi, toimintaa ei kuitenkaan välttämättä katsota koe-eläinlainsäädännön alaiseksi. Tällöin edellytyksenä on, että toimintaa harjoitetaan asianmukaisesti eikä harjoittelusta aiheudu vaaraa eläinten hyvinvoinnille. Harjoittelu on järjestettävä siten, että samaa eläintä ei siemennetä harjoittelutarkoituksessa useita kertoja, ohjatussa harjoittelussa on mukana ammattitaitoinen opettaja ja mahdollinen itsenäinen harjoittelu aloitetaan vasta sen jälkeen, kun opettaja on varmistanut, että harjoittelijalla on riittävä osaamistaso toimenpiteen suorittamiseen.

Jos harjoittelun arvioidaan aiheuttavan eläimille vähintään neulanpistoon rinnastettavaa haittaa, toimintaan on sovellettava koe-eläinlakia. Esimerkiksi jos nautojen keinosiemennyksen harjoittelussa käytetään muita kuin kiimassa olevia eläimiä, eläimelle aiheutuva haitta on suurempi kuin kiimassa olevia nautoja käytettäessä. Lisäksi on otettava huomioon, että silloin kun kyseessä on toimen­piteen opettelu, riski haitan aiheuttamiselle on lähtökohtaisesti suurempi, kuin jos toimenpiteen tekisi sen jo osaava henkilö. Tällöin koulutustoiminta edellyttää toiminnanharjoittajalta koe-eläinlain mukaista toimintalupaa ja hankelupaa.

Edellä kuvatut vaatimukset perustuvat suoraan koe-eläindirektiiviin (2010/63/EU), eikä niistä voida poiketa kansallisesti.

Toiminnanharjoittajana pidetään tapauskohtaisesti näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta tarjoavaa tahoa ja/tai virallista koulutuksen järjestäjää. Näyttötutkintotilaisuuden järjestäjään sovelletaan samoja vaatimuksia silloin, kun sen järjestämä toiminta kuuluu lain soveltamisalaan. Mikäli näyttötilaisuudessa tehtävä keinosiemennys tapahtuu eläimen tiineyttämiseksi, toiminta ei kuitenkaan lähtökohtaisesti kuulu koe-eläinlain soveltamisalaan.

Keinosiemennyskoulutuksia järjestävän toiminnanharjoittajan tulee tarvittaessa selvittää toiminnan luvanvaraisuus Ruokavirastosta. Ruokavirasto arvioi, onko kyseessä koe-eläinlaissa tarkoitettu toiminta, ja ohjaa tarvittaessa myös toiminta- ja hankeluvan hakemisessa.

6.1 Toimintaluvan ja hankeluvan hakeminen

Keinosiemennyskoulutuksia järjestävän toiminnanharjoittajan tulee tarvittaessa hakea toimintalupaa Ruokavirastosta. Lisätietoja luvan hakemisesta löytyy Ruokaviraston verkkosivulta Eläinkoe- ja toimintalupa. Hakemuksessa tarvittavat tiedot on kerrottu tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (564/2013, jäljempänä koe-eläinasetus) 27 §:ssä.

Toiminnanharjoittajan henkilöstön on oltava pätevää hoitamaan ja käsittelemään eläimiä. Toiminnalle on nimettävä toiminnasta vastaava henkilö sekä laitoksesta vastaava henkilö. Lisäksi eläinlääkintähuollosta ja eläinten hyvinvoinnista vastaamaan on nimettävä eläinlääkäri, jolla on asiantuntemusta eläinten käyttämisessä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin, ja joka on suorittanut riittävät eläinten käyttöä tieteellisiin tarkoituksiin koskevat opinnot. Toiminnanharjoittajan on tarvittaessa asetettava hyvinvointiryhmä (tehtävät koe-eläinasetuksen 22 §:ssä). Hyvinvointiryhmää ei tarvita, jos toiminta on pienimuotoista ja toiminnanharjoittaja täyttää hyvinvointiryhmän velvoitteet muulla tavoin. 

Eläimillä tehtävää tutkimusta tekevillä yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on edellä ker­rotut rakenteet olemassa. Jos toiminta tapahtuu tällaisissa organisaatioissa, voidaan koe-eläinlainsäädännön alainen keinosiemennystoiminta lisätä kyseisen toiminnanharjoittajan toimintalupaan.

Jos eläimelle aiheutetaan haittaa vähintään neulanpistoon rinnastettavan haitan verran, eläinten käyttö opetustarkoituksessa on sallittua vain hankeluvalla. Hankelupaa haetaan hanke­lupalautakunnalta (entinen ELLA eläinkoelautakunta). Ruoka­virastossa toimivat lautakunnan esittelijät neuvovat hakuprosessiin liittyen tarvit­taessa (Ella-tiimi, ella@ruokavirasto.fi). Ohjeet ja lomakkeet hankeluvan hakemiseen löytyvät Ruokaviraston verkkosivulta Eläinkoe- ja toimintalupa.

7 Keinolliseen lisäämiseen liittyvän toiminnan valvonta

Keinollisen lisäämisen kelpoisuusvaatimusten täyttymistä valvotaan muun eläinten hyvinvoinnin valvonnan yhteydessä. Valvonnasta vastaavat alueelliset ja paikalliset valvontaviranomaiset, kuten valtion- ja kunnaneläinlääkärit. Toimivaltaisella valvonta­viranomaisella on oikeus tehdä epäilyyn perustuva eläinten hyvinvoinnin tarkastus tilanteissa, joissa on aihetta epäillä, että eläintä pidetään tai kohdellaan eläinten hyvinvointisäädösten vastaisesti. 

Koe-eläinlain mukaista toimintaa valvotaan säännöllisillä tarkastuksilla. Valvonnasta vastaa Ruokavirasto. Hankeluvan perus­teella käytettyjen eläinten määrät on ilmoitettava tilastointia varten Ruokavirastolle seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

8 Linkkejä ja lisätietoa

Lisätietoa koe-eläinlainsäädännön toimeenpanosta: Maa- ja metsätalousministeriö, mmm.fi / Koe-eläimet.

Lisätietoa koe-eläinlainsäädännön mukaisesta lupakäsittelystä ja valvonnasta: Ruokavirasto: Ruoka­virasto.fi / Eläimet / Koe-eläimet / Eläinkoe- ja toimintalupa.

Lisätietoa kelpoisuudesta eläinten keinolliseen lisäämiseen: Ruokavirasto: Ruoka­virasto.fi / Eläimet / Eläinten hyvinvointi / Keinollinen lisääminen

Lisätietoa eläinten hyvinvoinnin valvonnasta: Ruokavirasto.fi / Eläimet / Eläinten hyvinvointi / Eläinsuojelun valvonta

Lisätietoa ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tunnustamisesta: Suomi.fi / Palve­lut / Eläinten keinollista lisäämistä koskevan ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tunnustaminen

Lisätietoa ammatillisista tutkinnoista: Opetushallitus, www.oph.fi / Koulutus ja tutkinnot / Ammatilliset tutkinnot

Lisätietoa ammatillisten tutkintojen perusteista: eperusteet.opintopolku.fi / Ammatillinen koulutus

Hevoseläimen keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävää koulutus­tarjontaa: Helsinki.fi / Tutkimusryhmät / Kotieläinten lisääntymistiede / Palvelut / Hevosten keinosiemennykset, alkionsiirrot ja muut lisääntymispalvelut