Ennen 1.5.2014 hankittu pätevyys
Kotieläintuotantoon käytettävien eläinten keinollisen lisäämisen harjoittaminen oli ennen 1.5.2014 tehtyä eläinsuojelulain muutosta pääosin luvanvaraista. Luvanvaraisuudesta luovuttiin, kun eläinsuojelulakiin lisättiin säännös eläinten keinollista lisäämistä harjoittavien pätevyydestä. Henkilöt, joilla on 1.5.2014 voimassa ollut, kotieläinjalostuslain tai hevostalouslain nojalla myönnetty lupa keinollisen lisäämisen harjoittamiseen, ovat oikeutettuja tekemään jatkossakin myönnetyn luvan mukaista eläinten keinollista lisäämistä.
Kelpoisuusvaatimukset eläinten keinolliseen lisäämiseen 1.5.2014 lähtien
Nautoja, sikoja, lampaita, vuohia ja hevoseläimiä saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, kuten seminologin ammattitutkinnon tai erikoisseminologin erikoisammattitutkinnon. Seminologitutkinto antoi aiemmin pätevyyden nautojen ja sikojen keinosiementämiseen. Tutkintouudistuksen myötä kelpoisuus on eläinlajikohtainen, ja sen voi saada nautojen, sikojen, lampaiden ja/tai vuohien keinosiementämiseen.
Naudoille ja hevoseläimille tehtävää alkionsiirtoa saa tehdä eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon sekä kyseisen eläinlajin osalta siihen liittyvän alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan. Alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy esimerkiksi maatalousalan erikoisammattitutkinnon (tuotantoeläinten lisääntymisen osaamisala) perusteisiin.
Kettuja ja suomensupia saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, eli esimerkiksi maatalousalan perustutkinnon (turkistalouden osaamisala) tai tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnon.
Eläimen haltijan hallussa olevan (niin sanottu kotitilasiemennys) naudan, sian, lampaan, vuohen, ketun ja suomensupin saa keinosiementää eläimen haltija ja tämän palveluksessa oleva, jos siementäjä on suorittanut kyseisen eläinlajin keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan. Tilasiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy esimerkiksi maatalousalan ammattitutkinnon (tuotantoeläinten hoitamisen osaamisala) perusteisiin. Turkiseläinten osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy myös maatalousalan perustutkinnon (turkistalouden osaamisala) ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnon perusteisiin.
Hevoseläimen saa siementää sperman keräysasemalla ja sperman vastaanottoasemalla eläinlääkärin valvonnassa ja vastuulla henkilö, joka on suorittanut hevosten keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen (niin sanottu siittola-avustaja). Sperman vastaanottoasemalla tarkoitetaan paikkaa, jonne kootaan tammoja keinosiemennystä varten ja jossa siemennys tapahtuu eläinlääkärin valvonnassa ja vastuulla. Nykyisessä eläintautilaissa ei ole säädetty sperman vastaanottoasemien luvanvaraisuudesta. Siittola-avustaja saa siementää tammoja vain sillä asemalla, jolla työskentelee, ei kotitalleilla. Siittola-avustajakoulutusta on tarjolla Helsingin yliopiston Saaren eläinklinikalla.
Keinollista lisäämistä koskevat tutkinnot (muut kuin eläinlääkärin tutkinto) ja tutkinnon osat vahvistaa Opetushallitus. Lisätietoa järjestettävästä koulutuksesta löytyy Opetushallituksen internetsivujen kautta, tai ottamalla suoraan yhteyttä alan koulutusta järjestäviin oppilaitoksiin.
Ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tuottamasta oikeudesta toimia eläinten keinosiementämiseen tai alkionsiirtoon liittyvissä tehtävissä Suomessa päättää Ruokavirasto. Asiaan sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia 1384/2015.
Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten keinollinen lisääminen
Pienikokoisia seura- ja harrastuseläimiä kuten koiria tai kissoja saa keinosiementää henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taito toimenpiteen suorittamiseen. Näiden eläinten keinosiementäminen edellyttää erityistä osaamista, ja siksi Ruokaviraston näkemyksen mukaan keinosiemennyksiä tekevän henkilön tulee olla eläinlääkäri.