Eläinten hyvinvoinnin vaatimukset keinollisessa lisäämisessä

1 Johdanto

Tämän ohjeen tarkoituksena on helpottaa keinollisen lisäämisen parissa työskentele­vien toimijoiden työtä kokoamalla yhteen asiakirjaan keskeisimmät vaatimukset, joita toiminnalle on asetettu eläinten hyvinvointi- ja koe-eläinlainsäädännössä. Ohje on laadittu yhteistyössä koe-eläinlainsäädännön toimeenpanosta vastaavan maa- ja metsätalousministeriön sekä koe-eläinlainsäädännön valvonnasta vastaavan Etelä-Suomen aluehallintoviraston kanssa.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomais­toiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee viime kädessä tuomioistuin.

2 Lainsäädäntö

1.1.2024 voimaan tulleen eläinten hyvinvoinnista annetun lain (693/2023) 6 § yleisten periaatteiden mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen. Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeetto­masti vaarantaa.

Eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja toimenpiteiden tekijästä on säädetty eläinten hyvinvointilain 15 ja 16 §:ssä. Lain 15 § 2 momentin mukaan eläinten keinosiemennys ja muiden keinolliseen lisäämiseen sekä lisääntymisterveyteen liittyvien toimenpitei­den tekeminen eläimelle on sallittua. Lain 16 § mukaan tällaisen toimenpiteen saa tehdä vain eläinlääkärinammatin harjoittaja tai muu sellainen henkilö, jolla on ase­tuksella määritelty tarvittava koulutus tai riittävä muu osaaminen toimenpiteen tekemiseksi.

Tarkemmat säännökset eläinten keinosiemennyksestä ja keinolliseen lisäämiseen sekä lisääntymisterveyteen liittyvistä toimenpiteistä ja menetelmistä sekä muilta kuin eläinlääkärinammatin harjoittajilta edellytettävästä koulutuksesta ja pätevyy­destä on annettu valtioneuvoston asetuksella (1165/2023) eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä. Asetuksen 6 § mukaan sallit­tuja keinollisen lisäämisen ja lisääntymisterveyden menetelmiä ja toimenpiteitä ovat ainoastaan:

1. eläimen keinosiemennys
2. munasolujen ja alkioiden kerääminen yli kuuden kuukauden ikäisiltä naudoilta, lampailta, vuohilta, sioilta ja hevosilta sekä eläintarhassa ja koe-eläimenä pidettäviltä eläimiltä
3. alkionsiirto naudalle, lampaalle, vuohelle, sialle ja hevoselle sekä eläin­tarhassa ja koe-eläimenä pidettävälle eläimelle
4. tiineystarkastukset
5. munasarjojen toiminnan tarkastaminen
6. eläimen sperman keräys
7. kalojen mädin ja maidin lypsäminen (kalanviljelylaitoksessa pidettävien kalo­jen mädin ja maidin lypsäminen on tehtävä anestesiassa)
8. elektroejakulaation käyttö anestesiassa sonnin siitoskyvyn varmistamiseksi ja eläintarhassa pidettäville eläimille

Ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tuottamaan oikeuteen tehdä eläinten kei­nosiemennystä ja muita keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimenpiteitä Suomessa sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia (1384/2015).

Keinosiemennyskoulutukseen ja -näyttötilaisuuksiin sovelletaan tiettyjen ehtojen täyttyessä myös tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annettua lakia (497/2013), jäljempänä koe-eläinlaki.

3 Kelpoisuusvaatimukset eläinten keinolliseen lisäämiseen

Keinollisen lisäämisen toimenpiteiden tekijällä on oltava koulutuksen järjestäjän an­tama todistus kyseisen toimenpiteen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkin­non, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen suorittamisesta.

3.1 Kelpoisuusvaatimukset eläinten keinosiementämiseen

Nautoja, sikoja, lampaita ja vuohia saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimuk­set sisältävän tutkinnon.

Tällaisia tutkintoja ovat esimerkiksi seminologin ammattitutkinto (maatalousalan am­mattitutkinto, seminologin osaamisala) ja erikoisseminologin erikoisammatti­tutkinto. Tutkinnon antama kelpoisuus on eläinlajikohtainen, ja sen voi saada nauto­jen, siko­jen, lampaiden ja/tai vuohien keinosiementämiseen.

Kettuja ja supikoiria saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläinlajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon.

Tällaisia tutkintoja ovat esimerkiksi maatalousalan perustutkinto (turkistalouden osaamisala) ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinto.

Hevoseläimen saa keinosiementää eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Muun kuin eläinlääkärin suorittaman keinosiementämisen edellytyksenä on, että eläinlääkäri on ensin varmistanut oikean siemennysajankohdan. Keinosiementäminen muun kuin eläinlääkärin suorittamana on tehtävä vuorokauden kuluessa em. siemennysajankohdan varmistamisesta ja sen saa tehdä ainoastaan kerran.

Hevoseläimen keinosiementämiseen pätevöittävää koulutusta (ns. siittola-avustaja­kurssi) järjestää esimerkiksi Helsingin yliopiston Saaren eläinklinikka. 

Hevoseläimen keinosiemennyksen pakastespermalla tai syväsiemennyksellä kohdun­sarveen saa tehdä ainoastaan eläinlääkäri.

Siipikarjaa ja mehiläisiä saa keinosiementää henkilö, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi siten, että eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaaranneta.

Koiria ja kissoja sekä muita eläinlajeja, joiden osalta kelpoisuusvaatimuksista ei ole erikseen säädetty, saa keinosiementää ainoastaan eläinlääkäri.

Kirurgisia keinosiemennysmenetelmiä saa käyttää ainoastaan eläinlääkäri.

3.1.1 Kelpoisuusvaatimukset seminologin vuosilomasijaisena

Nautoja ja sikoja saa keinosiementää seminologin vuosilomasijaisena myös yliopis­tossa eläinlääketieteen tai kotieläintieteen tutkintoa suorittava opiskelija, joka on osana opintojaan suorittanut ko. tutkintoon sisältyvän keinosiemennyskurssin, eli keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Kurssin sisällölle ja suorittamiselle asetetut vaatimukset on kuvattu ohjeen kohdassa 4 Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen sisältö.

3.1.2 Kelpoisuusvaatimukset eläinten kotitilasiemennyksessä

Eläimen haltijan hallussa olevan (niin sanottu kotitilasiemennys) naudan, sian, lampaan, vuohen, ketun ja supikoiran saa keinosiementää eläimen haltija ja tämän palveluksessa oleva, sekä myös vuosiloma- tai sijaisapulomituksen aikana maatalous­yrittäjien lomituspalvelulaissa (1231/1996) tarkoitettu maatalouslomittaja, jos tämä on suorittanut kyseisen eläinlajin keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen.

Tilasiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy esimer­kiksi maatalousalan ammattitutkinnon (tuotantoeläinten hoitamisen osaamisala) perusteisiin. Turkiseläinten osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävä tutkinnon osa sisältyy myös maatalousalan perustutkinnon (turkistalouden osaamisala) ja tarhaajamestarin erikoisammattitutkinnon perusteisiin.

3.2 Kelpoisuusvaatimukset alkionsiirtoon

Naudoille saa siirtää alkioita eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut keino­siementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon sekä siihen liittyvän alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon osan.

Naudoilta saa kerätä alkioita eläinlääkäri tai eläinlääkärin vastuulla ja valvonnassa henkilö, joka on suorittanut keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon sekä siihen liittyvän alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältävän tut­kinnon osan.

Nautojen alkionsiirron ammattitaitovaatimukset sisältyvät esimerkiksi erikoissemino­login erikoisammattitutkintoon.

Muilla eläinlajeilla (pois lukien koe-eläimet, joiden osalta kelpoisuusvaatimuksista säädetään koe-eläinlaissa) munasoluja ja alkioita saa kerätä ja alkioita siirtää ainoas­taan eläinlääkäri.

3.3 Kelpoisuusvaatimukset muihin keinollisen lisäämisen toimenpiteisiin

Naudan ja sian rektaalisen ultraäänitutkimuksen tiineyden tai munasarjojen tilan varmistamiseksi saa tehdä eläinlääkäri tai henkilö, joka on suorittanut kyseisen eläin­lajin osalta keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon. Täl­laisia tutkintoja ovat esimerkiksi seminologin ammattitutkinto ja erikoisseminologin erikoisammattitutkinto, jos koulutus sisältää rektaalisen ultraäänitutkimuksen ammattitaitovaatimukset. Rektaalisen ultraäänitutkimuksen käytännön osaaminen on osoitettava näytöllä ennen koulutuksen hyväksyttyä suorittamista tältä osin. Aiemmin suoritettua seminologin ammattitutkintoa tai erikoisseminologin erikois­ammattitutkintoa on tarvittaessa täydennettävä erillisellä rektaalisen ultraäänitutki­muksen osaamisen näytöllä.

Muun kuin eläinlääkärin oikeus ultraäänitutkimusten tekemiseen rajoittuu vain tii­neystarkastuksen tekemiseen ja munasarjojen ultraäänitutkimukseen siltä osin, kuin se on tarpeen munasarjojen fysiologisen tilan varmistamiseksi ennen keino­siemen­nystä. Eläimen eläinlääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja tähän liittyvästä hoidosta ja lääkityksestä voi päättää vain eläinlääkäri.

Eläimen spermankeräystä saa tehdä henkilö, jolla on riittävä osaaminen toimen­piteen suorittamiseksi siten, että eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kipua tai kärsi­mystä eikä eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaaranneta.

Kalojen mädin ja maidin lypsämistä saa tehdä henkilö, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi siten, että eläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä eläimen hyvinvointia tarpeettomasti vaaranneta. Kalanviljelylaitok­sessa pidettävien kalojen mädin ja maidin lypsäminen on tehtävä anestesiassa.

3.4 Aiemmin hankittu kelpoisuus

Aiemmin eläinsuojelulain tai muun lainsäädännön nojalla saatu kelpoisuus eläinten keinolliseen lisäämiseen on voimassa edelleen.

31.12.2023 kumotun eläinsuojelulain vaatimusten mukaisesti annetun koulutuksen järjestäjän antama todistus tutkinnon tai tutkinnon osan tai siittola-avustajakoulutuk­sen suorittamisesta on voimassa edelleen todistuksessa mainitussa laajuudessa.

Ennen vuonna 2014 tehtyä eläinsuojelulain muutosta kotieläintuotantoon käytettä­vien eläinten keinollisen lisäämisen harjoittaminen oli pääosin luvanvaraista. Henki­löt, joilla on 1.5.2014 voimassa ollut, kotieläinjalostuslain tai hevostalouslain nojalla myönnetty lupa keinollisen lisäämisen harjoittamiseen, ovat oikeutettuja tekemään edelleen myönnetyn luvan mukaista eläinten keinollista lisäämistä. Tällaisen luvan katsotaan vastaavan nykyisessä lainsäädännössä mainittua tutkinnon osaa vastaavaa koulutusta.

3.5 Ulkomailla hankittu kelpoisuus

Eläinten hyvinvoinnista annetun lain 71 § mukaisesti ulkomailla hankitun ammatti­pätevyyden tuottamasta oikeudesta tehdä eläinten keinosiemennystä ja muita keinolliseen lisäämiseen liittyvien toimenpiteitä Suomessa päättää Ruokavirasto. Asiaan sovelletaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annettua lakia (1384/2015).

4 Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen sisältö

Hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävään tutkintoon, tutkinnon osaan tai sitä vastaavaan koulutukseen on sisällyttävä ainakin seuraavat kokonaisuudet:

1. keinosiemennystoimintaa koskeva lainsäädäntö
2. keinosiemennyshygienia ja tarttuvat taudit
3. eläinlajin käyttäytyminen, kipu, kärsimys, tuntemiskyky ja stressi
4. eläinten käsittelyyn ja niiden liikkumisen rajoittamiseen liittyvät käytännön näkökohdat
5. hevoseläimen sukuelinten anatomia ja fysiologia
6. sperman keräys
7. sperman tutkiminen ja käsittely sekä siemennysannoksen valmistus;
8. siirto- ja pakastesperman lähettäminen, vastaanottaminen ja tutkiminen
9. oriin sairaudet ja spermanoton ongelmat
10. kiimakierron vaiheen määrittäminen
11. kiimakiertoon vaikuttaminen
12. tamman keinosiemennyksen hygienia, ajoitus ja keinosiemennystekniikka
13. tiineys ja tiineystarkastukset
14. tiinehtymisongelmat

Muiden eläinten kuin hevoseläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävään tutkintoon, tutkinnon osaan tai sitä vastaavaan koulutukseen on sisällyt­tävä ainakin seuraavat kokonaisuudet:

1. keinosiemennystoimintaa koskeva lainsäädäntö
2. keinosiemennyshygienia ja tarttuvat taudit
3. eläinlajin käyttäytyminen, kipu, kärsimys, tuntemiskyky ja stressi
4. eläinten käsittelyyn ja niiden liikkumisen rajoittamiseen liittyvät käytännön näkökohdat
5. eläinlajin sukuelinten anatomia ja fysiologia
6. kiimakierron vaiheen määrittäminen
7. kiimakiertoon vaikuttaminen
8. keinosiemennyksen hygienia, ajoitus ja keinosiemennystekniikka
9. tiineys ja tiineystarkastukset
10. tiinehtymisongelmat

Eläinten keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkin­non osan tai sitä vastaavan koulutuksen on sisällettävä keinosiementämisen käytän­nön harjoittelua. Keinosiementämisen käytännön osaaminen on osoitettava näytöllä ennen koulutuksen hyväksyttyä suorittamista.

Hevoseläinten keinosiementämisen koulutusta saa antaa ja näytön vastaanottaa ainoastaan eläinlääkäri. Muiden eläinlajien osalta tutkinnon näytön saa ottaa vastaan eläinlääkäri tai seminologi, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen näytön saa ottaa vastaan myös esimerkiksi kotitilasiemennyskelpoisuuden omaava henkilö.

5 Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen järjestäjät

Keinosiementämiseen pätevöittävän koulutuksen saa järjestää:

• sellainen koulutuksen järjestäjä, jolla on ammatillisesta koulutuksesta anne­tussa laissa (531/2017) tarkoitettu opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa sellaiseen tutkintoon, joka sisältää koulutuksen kyseisen eläinlajin keinosiementämiseen
• ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettu ammattikorkeakoulu
• yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettu yliopisto

Ammatillisena koulutuksena järjestettävien tutkintojen ja tutkinnon osien perusteista päättää Opetushallitus. Tutkinnon järjestäjä ei voi jättää noudattamatta Opetushalli­tuksen päättämiä tutkinnon perusteita tai poiketa niistä.

Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voi suorittaa näyttötutkintona. Ammatillisten tutkintojen näyttötutkintotilaisuuksia saavat järjestää ainoastaan tahot, joilla on opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä tutkintojen ja koulutuksen järjestämislupa ko. tutkintoon.

Ammatillisten tutkintojen näyttötutkintoon valmistavaa koulutusta voivat sen sijaan järjestää muutkin tahot. Käytännössä näyttötutkintoon valmistavaa keinosiemennys­koulutusta järjestävät ammatillisten oppilaitosten lisäksi tietyt tutkimus- tai asiantun­tijaorganisaatiot sekä yksityiset toimijat. Käytännön siemennysharjoituksia tehdään teurastamoilla, oppilaitosten eläintiloissa sekä yksityisillä tiloilla kotimaassa tai ulko­mailla.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tarjoamasta koulutuksesta saa lisätietoa otta­malla yhteyttä suoraan ko. tahoihin.

Ammatillisen koulutuksen näyttötutkintoon valmistavaan koulutukseen sekä ammat­tikorkeakoulujen ja yliopistojen järjestämään koulutukseen osallistuvalle tulee osana koulutusta järjestää mahdollisuus suorittaa näyttötutkinto. Koulutukseen osallistuvan tulee suunnitella koulutuksen järjestäjän kanssa tutkintotilaisuuden järjestämispaikka ja ajankohta heti koulutuksen alussa.

Koulutukseen, joka tähtää keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen suorittamiseen, on sisällyt­tävä keinosiementämisen käytännön harjoittelua, josta osa voi olla itsenäistä harjoit­telua. Itsenäinen harjoittelujakso tulee aikatauluttaa ennen sen aloittamista. Itsenäi­sen harjoittelujakson pituus tulee olla etukäteen sovittu ja rajattu harjoittelijan ja koulutuksen järjestäjän kanssa siten, että se voidaan toteuttaa mahdollisimman tiiviissä aikataulussa ja sen etenemistä voidaan seurata ja valvoa. Esimerkiksi semino­logikoulutuksen edellyttämän itsenäisen harjoittelujakson sopivana pituutena voitai­siin Ruokaviraston näkemyksen mukaan pitää kolmesta viiteen kuukautta. 

6 Milloin keinosiemennyskoulutukseen sovelletaan koe-eläinlakia

Jos keinosiemennysharjoituksissa käytetään sellaisia eläimiä, joita ei ole tarvetta siementää, kyse on opetustarkoituksessa tehtävästä toimenpiteestä. Opetustarkoi­tuksiin käytettäviin eläimiin sovelletaan koe-eläinlakia, jos eläimille todennäköisesti aiheutetaan yhtä suurta tai suurempaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa kuin hyvien eläinlääkintäkäytäntöjen mukaisesti suoritetun neulanpiston aiheuttama kipu, tuska, kärsimys tai pysyvä haitta.

Olennaista lain soveltamisen kannalta on se, että haittaa aiheuttava toimenpide suoritetaan eläimelle opetustarkoituksessa, ei esimerkiksi eläimen tiineyttämiseksi tai hoitamiseksi. Näin ollen kaikki sellainen harjoittelu, jossa käytetään eläimiä ensi­sijaisesti opetustarkoitukseen, kuuluu koe-eläinlain soveltamisalaan, jos haitalle säädetty kynnys ylittyy. Sen sijaan toimenpiteet, joita esimerkiksi opiskelija harjoitte­lee osana eläimelle annettavaa hoitoa, eivät kuulu lain soveltamisalaan, koska toimenpiteen ensisijainen tarkoitus on eläimen hoitaminen opetuksen sijaan.

Lain vaatimukset pohjautuvat suoraan koe-eläindirektiivin (2010/63/EU) vaatimuk­siin, eikä niistä voida poiketa kansallisesti.

Jos keinosiemennysharjoittelu aiheuttaa eläimille vähintään yllä kuvattua neulan­pistoon verrattavaa haittaa, toimintaan on sovellettava koe-eläinlakia. Tällöin koulu­tustoiminta edellyttää toiminnanharjoittajalta koe-eläinlain mukaista toimintalupaa ja hankelupaa kurssien pitämiseen. Toiminnanharjoittaja tämän kaltaisessa toimin­nassa (kun yllä kuvatut toimenpiteen kriteerit täyttyvät) on koulutuksen järjestäjä. Näytön vastaanottavaa tahoa koskevat samat säännöt. Mikäli näyttötilaisuudessa tehtävä siemennys tapahtuu eläimen tiineyttämiseksi, se ei kuulu koe-eläinlain sovel­tamisalaan.

Keinosiemennyskoulutuksia järjestävän toiminnanharjoittajan tulee selvittää toiminnan luvanvaraisuus toimintaluvan antavasta aluehallintovirastosta. Etelä- tai Itä-Suomen aluehallintovirasto harkitsee asian käsittelyn yhteydessä, onko kyseessä lain tarkoittama toiminta ja opastaa tarvittaessa myös hankeluvan hakemiseen. Jos harjoittelussa käytetään muita kuin kiimassa olevia eläimiä, toimenpiteen eläimelle aiheuttama oletettu haitta on lähtökohtaisesti suurempi kuin kiimassa olevia eläimiä käytettäessä. Lisäksi on otettava huomioon, että silloin kun kyseessä on toimen­piteen opettelu, riski haitan aiheuttamiselle on lähtökohtaisesti suurempi, kuin jos toimenpiteen tekisi sen jo osaava henkilö.

6.1 Toimintaluvan ja hankeluvan hakeminen

Keinosiemennyskoulutuksia järjestävän toiminnanharjoittajan tulee tarvittaessa hakea toimintalupaa aluehallintovirastosta. Toiminnanharjoittajan kotipaikan ollessa Etelä-Suomen, Lounais-Suomen tai Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella, lupaa haetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Toiminnanharjoittajan kotipaikan ollessa Itä-Suomen, Pohjois-Suomen tai Lapin aluehallintoviraston alu­eella, lupaa haetaan Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Hakemuksessa tarvittavat tiedot on kerrottu tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen (564/2013, jäljempänä koe-eläinasetus) 27 §:ssä.

Toiminnanharjoittajan henkilöstön on oltava pätevää hoitamaan ja käsittelemään eläimiä. Toiminnalle on nimettävä toiminnasta vastaava henkilö sekä laitoksesta vastaava henkilö. Lisäksi eläinlääkintähuollosta ja eläinten hyvinvoinnista vastaamaan on nimettävä eläinlääkäri. Toiminnanharjoittajan on asetettava hyvinvointiryhmä (tehtävät koe-eläinasetuksen 22 §:ssä). Hyvinvointiryhmää ei tarvita, jos toiminta on pienimuotoista ja toiminnanharjoittaja täyttää hyvinvointiryhmän velvoitteet muulla tavoin. 

Eläimillä tehtävää tutkimusta tekevillä yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on edellä ker­rotut rakenteet olemassa. Jos toiminta tapahtuu tällaisissa organisaatioissa, voidaan toiminta lisätä ao. toiminnanharjoittajan toimintalupaan.

Eläinten käyttö opetustarkoituksessa (kun eläimelle aiheutetaan haittaa vähintään neulanpiston verran) on sallittua vain hankeluvalla. Hankelupaa haetaan hanke­lupalautakunnalta (entinen ELLA eläinkoelautakunta). Etelä-Suomen aluehallinto­virastossa toimivat lautakunnan esittelijät auttavat hakemuksen valmistelussa tarvit­taessa (Ella-tiimi, ella@avi.fi). Ohjeet ja lomakkeet hankeluvan hakemiseen löytyvät hankelupalautakunnan nettisivuilta.

7 Keinolliseen lisäämiseen liittyvän toiminnan valvonta

Keinollisen lisäämisen kelpoisuusvaatimusten täyttymistä valvotaan muun eläinten hyvinvoinnin valvonnan yhteydessä. Valvonnasta vastaavat alueelliset ja paikalliset valvontaviranomaiset, kuten läänin- ja kunnaneläinlääkärit. Toimivaltaisella valvonta­viranomaisella on oikeus tehdä epäilyyn perustuva eläinten hyvinvoinnin tarkastus tilanteissa, joissa on aihetta epäillä, että eläintä pidetään tai kohdellaan eläinten hyvinvointisäädösten vastaisesti. 

Koe-eläinlain mukaista toimintaa valvotaan säännöllisillä tarkastuksilla. Valvonnasta vastaavat Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastojen virkamiehet. Hankeluvan perus­teella käytettyjen eläinten määrät on ilmoitettava tilastointia varten Etelä-Suomen aluehallintovirastolle seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

8 Linkkejä ja lisätietoa

Lisätietoa koe-eläinlainsäädännön mukaisesta lupakäsittelystä ja valvonnasta: Hankelupalautakunta.

Lisätietoa koe-eläinlainsäädännön toimeenpanosta: Maa- ja metsätalousministeriö, mmm.fi / Koe-eläimet

Lisätietoa kelpoisuudesta eläinten keinolliseen lisäämiseen: Ruokavirasto: Ruoka­virasto.fi / Eläimet / Eläinten hyvinvointi / Keinollinen lisääminen

Lisätietoa eläinten hyvinvoinnin valvonnasta: Ruokavirasto.fi / Eläimet / Eläinten hyvinvointi / Eläinsuojelun valvonta

Lisätietoa ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tunnustamisesta: Suomi.fi / Palve­lut / Eläinten keinollista lisäämistä koskevan ulkomailla hankitun ammattipätevyyden tunnustaminen

Lisätietoa ammatillisista tutkinnoista: Opetushallitus, www.oph.fi / Koulutus ja tutkinnot / Ammatilliset tutkinnot

Lisätietoa ammatillisten tutkintojen perusteista: eperusteet.opintopolku.fi / Ammatillinen koulutus

Hevoseläimen keinosiementämisen ammattitaitovaatimukset sisältävää koulutus­tarjontaa: Helsinki.fi / Tutkimusryhmät / Kotieläinten lisääntymistiede / Palvelut / Hevosten keinosiemennykset, alkionsiirrot ja muut lisääntymispalvelut