Kirjanpito- ja muut vaatimukset rehujen alkutuotannossa

Vastuut

Rehujen turvallisuudesta vastaavat rehualan toimijat, mukaan lukien viljelijät, kotieläintuottajat ja kalankasvattajat. Kaikilla rehualan toimijoilla on velvollisuus ilmoittaa Ruokavirastoon, jos on epäilys siitä, että tuotettu, valmistettu, maahantuotu tai jakelussa oleva rehu ei ole turvallista.

Ilmoitus tehdään sähköpostitse osoitteeseen rehu.ilmoitukset@ruokavirasto.fi. Ilmoituksen voi tehdä myös puhelimitse Ruokaviraston rehujaostoon (Ruokaviraston puhelinvaihde 029 530 0400).

Rehuhygienia

Tuotannon kaikissa vaiheissa on huolehdittava siitä, että rehut suojataan mahdollisilta saastumista ja pilaantumista aiheuttavilta tekijöiltä. Saastumista ja pilaantumista voivat aiheuttaa esimerkiksi

• maaperästä tai vedestä lähtöisin oleva mikrobiologinen taudinaiheuttaja,
• lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden jäämät,
• jätteiden vääränlainen käsittely ja hävittäminen,
• tuhoeläimet ja
• lintujen ulosteet.

Myös eläinten kuivikkeet tulee suojata saastumiselta, koska eläimet saattavat niitä syödä, vaikka ne eivät rehua olekaan. Rehut ja kuivikkeet on vaihdettava riittävän usein ja huolehdittava, etteivät ne pääse pilaantumaan. Rehuista otettujen rehuturvallisuuden kannalta merkittävien näytteiden tulokset on huomioitava toiminnassa.

Rehujen valmistuksessa, käsittelyssä, pakkaamisessa, varastoinnissa, kuljetuksessa ja ruokinnassa käytettävät tilat, laitteet, säiliöt ja kuljetusvälineet on puhdistettava säännöllisesti ja tarpeen mukaan desinfioitava puhdistuksen jälkeen. Myös eläinten juottolaitteet on puhdistettava säännöllisesti. Eläinten juomaveden sekä laitteiden ja välineiden puhdistamiseen käytetyn veden on oltava puhdasta. Lannan levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä on oltava riittävä aika, jotta lanta ei saastuta rehua. Eläinperäistä lannoitevalmistetta, kuten liha/luujauhoa ja lantaa tai muuta orgaanista lannoitetta, käytettäessä tulee noudattaa vähintään 21 vuorokauden varoaikaa lannoitevalmisteen levityksen ja rehun korjuun tai laiduntamisen välillä. Laidunruokinnassa ja rehun korjuussa on myös huomioitava kasvinsuojeluaineille asetetut varoajat.

Maatilalla käytettävän rehun jakelujärjestelmän on taattava, että eläimet saavat vain niille tarkoitettua rehua. Erityisesti esimerkiksi lääkerehun valmistuksen, käsittelyn ja käytön jälkeen ajoneuvot, rehun käsittely- ja ruokintalaitteistot tulee puhdistaa, jotta vältetään seuraavan rehuerän saastuminen. Puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja tulee käyttää käyttöohjeiden mukaan. Myös muita biosideja eli haitallisten eliöiden torjunta-aineita, lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita tulee varastoida, käsitellä ja käyttää valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Niiden sekä vaarallisten aineiden, kylvösiemenen ja jätteiden käsittelyn ja varastoinnin on tapahduttava rehuista ja eläinten pitopaikoista erillään. Eri eläinryhmille ja -lajeille tarkoitetut rehut ja lääkerehut on varastoitava siten, että estetään niiden joutuminen sellaiselle eläimelle, joille niitä ei ole tarkoitettu. Eläinten ruokinnasta vastaavalla henkilöllä on oltava tehtävässään tarvittavat taidot ja tiedot.

Rekisteröityminen ja hyväksyntä

Rehua tuottavan, sekoittavan, valmistavan ja käyttävän sekä varastoivan viljelijän on rekisteröidyttävä rehualan toimijaksi. Rehun tuotantoon ja elintarviketuotantoeläinten ruokintaan rehuja saa hankkia vain rekisteröidyiltä tai hyväksytyiltä rehualan toimijoilta. Lisätietoja  nettisivuiltamme kohdasta Rekisteröityminen alkutuotannon toimijaksi.

Eräiden eläinvalkuaista sisältävien rehujen tai maitopohjaisten tuotteiden käyttämiseksi elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa tilan on rekisteröidyttävä Ruokavirastoon erillisellä lomakkeella. Lisätietoja näiden rehujen käytöstä ja rekisteröitymisestä niiden käyttäjäksi nettisivuiltamme kohdasta Eläinperäisen valkuaisen rehukäyttö  ja Maidon ja maitopohjaisten tuotteiden rehukäyttö.

Rehun lisäaineiden tai niiden seosten eli esiseosten käyttö oman tilaseoksen valmistuksessa ja rehun valmistus, kuten rypsin puristus, myyntiin edellyttää rekisteröitymistä rehun valmistajaksi. Eräiden lisäaineiden tai niitä sisältävien esiseosten käyttö rehun valmistuksessa edellyttää maatilalta Ruokaviraston hyväksyntää. Myös lääkerehujen valmistus omien eläinten ruokintaa varten (tilasekoitus) edellyttää hyväksyntää. Lisätietoja nettisivuiltamme kohdasta Rehualan toiminnan aloittaminen.

Rehukirjanpito

Kirjanpito on perusedellytys rehujen jäljitettävyydelle ja se koskee kaikkia rehun tuottajia ja kotieläintuottajia. Kirjanpitovaatimus koskee myös lääkerehuja sekä lisäaineita ja esiseoksia, kuten esimerkiksi säilörehun säilöntäaineita. Poikkeuksena kirjanpitovaatimusta ei ole, jos rehu käytetään tilan omien eläinten ruokintaan ja näistä eläimistä saadut elintarvikkeet käytetään yksinomaan omalla tilalla.

Tuottajan tulee pitää kirjaa seuraavista tiedoista:

1. Tilalle hankitusta rehusta rehun myyjän/toimittajan nimi ja osoite, tuotteen nimi (esimerkiksi rypsirouhe), toimituspäivä, määrä ja eläinryhmä, jolle rehu on syötetty. Lisäksi rehukirjanpitoon kirjataan rehuvaraston tunniste, johon kyseinen rehu on toimitettu 
2. Tilalta luovutetusta rehusta rehun ostajan/vastaanottajan nimi ja osoite, tuotteen nimi (esimerkiksi kuivaheinä), toimituspäivä ja määrä
3. Tilalla tuotetuista rehuista kullekin eläinryhmälle syötetyn rehun nimi ja määrä. 
4. Rehun käytön lopettamisaika mikäli rehun käyttöön liittyy lääkkeen tai lisäaineen takia varoaika 
5. Rehuista otettujen näytteiden tulokset 
6. Kasvinsuojeluaineiden käyttö 
7. Desinfiointiaineiden ja tuhoeläinmyrkkyjen (biosideja), käyttö rehuvarastoissa tai ruokinta-astioiden ja rehujen kuljetus-, siirto- tai punnitusvälineiden käsittelyssä

Rehuvaraston tunnisteen muoto on vapaa ja rehuvaraston merkinnän voi tehdä itse, kunhan rehujen säilytyspaikat ovat yksilöitävissä ja erotettavissa toisistaan. Rehuvarastot voi merkitä numeroilla, esimerkiksi siilot 1-5. Mikäli rehuvarasto on erotettavissa sijaintinsa puolesta, rehuvaraston paikan voi merkitä rehukirjanpitoon rehuvaraston tunnisteeksi eikä rehuvarastoa ole tarvetta merkitä merkillä. 

Tiedot rehuihin liittyen voi kirjata esimerkiksi rehukirjanpitolomakkeeseen. Kirjanpitovaatimus voidaan täyttää myös säilyttämällä osto-/myyntitositteet (verokirjanpito) ja rahtikirjat, lääkerehuista lääkekirjanpito ja/ tai tilalla tuotettujen rehujen osalta ympäristökorvauksen sitoumusehtojen mukainen lohkokirjanpito, jos niistä käy selville kirjanpidossa vaadittavat asiat. Rehuista otettujen näytteiden analyysitulosten kirjanpidoksi riittää niistä esimerkiksi viranomaisvalvonnassa tai myyntitilanteessa saatujen analyysitodistusten säilyttäminen. Kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käyttökirjanpidon tulee sisältää käytettyjen kasvinsuojeluaineiden tai biosidien nimet, määrät ja käyttöajat. Jos viljelijä on sitoutunut ympäristökorvaukseen, sen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojelusta ovat riittävät myös rehuvaatimusten osalta. Rehukirjanpitoa tulee säilyttää vähintään viisi vuotta. Rehujen tuoteselosteet on suositeltavaa säilyttää vähintään rehun käytön ajan. Kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käyttökirjanpitoa  on säilytettävä vähintään kolme vuotta.

Kielletyt aineet, eliöt ja tuotteet rehuissa

Elintarviketuotantoeläimiä ei saa ruokkia eläinvalkuaisella eikä sitä sisältävillä rehuilla. Syynä kieltoon on nautojen BSE -taudin (hullun lehmän taudin) leviämisen ehkäisy. Edellä mainittuun kieltoon on kuitenkin joitakin poikkeuksia, joista enemmän nettisivuillamme kohdassa Eläinperäisen valkuaisen rehukäyttö.

Maitopohjaisia tuotteita, ternimaitoa lukuun ottamatta, ei saa toimittaa suoraan tilalta toiselle tilalle eläinten ruokintaan. Jos tilalle hankitaan maitopohjaisia rehuja rehualan toimijalta, on huomioitava tietyt vaatimukset. Lisätietoja vaatimuksista nettisivujemme kohdassa Maidon ja maitopohjaisten tuotteiden rehukäyttö.

Kaiken ruokajätteen käyttö on kiellettyä elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa, sillä eläin- ja kasviperäistä jätettä on mahdotonta pitää erillään toisistaan ja eläinperäinen jäte voi levittää muun muassa suu- ja sorkkatautia sekä sikaruttoa. Ruokajätteellä tarkoitetaan kaikkea ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä (myös keskuskeittiöt ja kotitalouksien keittiöt) peräisin olevaa jäteruokaa, joka on ollut ruokailussa esillä. Lisätietoa entisten elintarvikkeiden käytöstä eläinten ruokinnassa on erillisessä ohjeessa.

Eläinten ruokinnassa kiellettyjä aineksia ovat myös esimerkiksi ulosteet ja virtsa sekä siemenet ja muu kasvien lisäysaineisto, jotka on sadonkorjuun jälkeen käsitelty kasvinsuojeluaineilla, ja niiden sivutuotteet. Kiellettyjä ovat myös puunsuoja-aineilla käsitelty puu ja puusta saatavat sivutuotteet, kiinteät yhdyskuntajätteet, kuten kotitalousjätteet sekä pakkaukset ja pakkausten osat.

Rehut saattavat sisältää haitallisia aineita, eliöitä tai tuotteita, joita ei ole tarkoituksellisesti lisätty niihin. Haitalliset aineet, eliöt ja tuotteet voivat aiheuttaa terveydellistä vaaraa sekä eläimille että ihmisille. Ne voivat myös vähentää eläimen kasvua ja tuotantoa. Haitallisten aineiden, eliöiden ja tuotteiden esiintymistä rehuissa on rajoitettu asettamalla kyseisten aineiden pitoisuudelle raja-arvot rehuissa.

Haitallisia aineita ja tuotteita ovat raskasmetallit ja eräät muut epäorgaaniset aineet, homemyrkyt eli mykotoksiinit, torjunta- aineet, orgaaniset ympäristömyrkyt (esimerkiksi dioksiini) sekä kasviperäiset epäpuhtaudet (esimerkiksi myrkylliset kasvit ja siemenet sekä niiden prosessituotteet). Lisäksi lisäaineista kokkidiostaattien jäämillä rehuissa voi olla haitallisia vaikutuksia eri eläinlajeihin, kun kokkidiostaattipitoisuus rehussa ylittää tietyn suurimman sallitun pitoisuuden. Haitallisten aineiden suurimmista sallituista pitoisuuksista rehuissa säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/32/EY ja siihen myöhemmin tehdyissä muutoksissa. Lisäksi komissio on antanut seuraavat suositukset mykotoksiineista: 2006/576/EY, 2006/583/EY ja 2013/165/EU.

Salmonellabakteereita ei saa esiintyä rehussa kansallisen rehulainsäädännön mukaan. Suomessa on kansallinen salmonellavalvontaohjelma. Salmonellat kuuluvat suolistobakteereihin ja ne voivat säilyä hengissä myös suoliston ulkopuolella. Salmonella tarttuu muun muassa saastuneen rehun tai juomaveden välityksellä. Lisätietoa salmonellasta Zoonoosikeskuksen internetsivuilta.

Rehun lisäaineita ei saa käyttää elleivät ne ole Euroopan unionissa hyväksyttyjä. Niiden käyttöön liittyy erilaisia lisäainekohtaisia ehtoja. Lisätietoja rehujen lisäaineista.

Ehdollisuus

Maataloustukiin liittyvissä täydentävien ehtojen tarkastuksissa valvotaan seuraavia rehuihin liittyviä vaatimuksia:

• rehukirjanpito,
• jätteet, vaaralliset aineet, kasvinsuojeluaineet, biosidit, siemenet, lannoitteet ja lääkerehut on varastoitu ja käsitelty asianmukaisesti rehuista erillään,
• kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä on kirjanpito,
• rehut on hankittu rekisteröidyltä tai hyväksytyltä rehualan toimijalta.